Isien opetuksia

PYHÄ GREGORIOS TEOLOGI (NAZIANSILAINEN): PUHE XLI  HELLUNTAISTA

PYHÄ GREGORIOS TEOLOGI (NAZIANSILAINEN): PUHE XLI  HELLUNTAISTA

Lähde:

A Select Library Nicene and Post-Nicene Fathers  of the Christian Church.

Second Series.

Translated into English with Prologomena and Explanatory Notes under the Editiorial Supervision of Henry Wage,D.D., Principal of King’ s College, London and Philip Schaff,D.D.,. Professor of Church History, Professor of Church History in the Union Theological Seminary New York, in Connection with a Number of Patristic Scholars of Europe and America.

Volume VII

 S.Cyril of Jerusalem: Catechetical Lectures;

S.Gregory of Nazianzum: Selected Orations, and Letters.

Oxford

James Parker and Company. New York.

The Christian Literature Company

M DCCC XCIV

ss. 378- 385

Käännös RS

JOHDANTO HELLUNTAIPUHEESEEN.

On epävarmaa, mihin vuoteen seuraava puhe kuuluu. Se on kuitenkin varmasti pidetty Konstantinopolissa; benediktiinien toimituksen mukaan vuonna 381, jolloin päivä olisi 16. toukokuuta. Tämän päivämäärän vahvistamiseen viittaava seikka löytyy kohdasta 14, jossa hän ilmaisee pelkäävänsä henkilökohtaista vaaraa itselleen, koska hän oli rohkeasti esittänyt oikean uskon. Itse asiassa tämän vuoden alkupuolella, sen jälkeen, kun keisari Theodosius oli asettanut hänet patriarkaatin valtaistuimelle, joka oli jäänyt tyhjäksi areiolaisen Demofiluksen karkottamisen ja syrjäyttämisen jälkeen, hän oli täpärästi välttynyt areiolaisten tekemältä salamurhalta.

Puheessa käsitellään jälleen viidennen teologisen puheen aihetta, kysymystä Pyhän Hengen jumaluudesta, mutta se pyrkii perustelemaan asian aivan eri argumenteilla kuin edellisessä puheessa, eikä yhtäkään niistä toisteta tässä.

Puhuja  alkaa kommentoimalla niitä erilaisia tapoja, joilla juutalaiset, pakanat ja kristityt viettävät juhlia. Sitten hän huomauttaa luvun seitsemän mystisestä merkityksestä, jota hän havainnollistaa useilla esimerkeillä, ja jatkaa seuraavaksi pääaiheeseensa.

Hän sanoo, että Jumala Pyhä Henki saattaa Kristuksen työn päätökseen. Ne, jotka pitävät Häntä luoduksi olennoksi, kuten Makedoniuksen seuraajat tekivät, syyllistyvät siten jumalanpilkkaan ja jumalattomuuteen. Oikea usko tunnustaa Hänet Jumalaksi, ja tämä usko on välttämätön pelastukselle, mutta on kuitenkin noudatettava tiettyä varovaisuutta, kun tuota nimeä käytetään Häneen. Meidän on todellakin vaadittava, että tunnustamme, että hänellä on kaikki jumaluuden ominaisuudet; ja meidän on joka tapauksessa kestettävä niitä, jotka puhujan itsensä tavoin antavat hänelle myös Jumalan nimen, ja hän toivoo, että kaikki hänen kuulijansa saavat Pyhältä Hengeltä armon tehdä niin. Sitten hän jatkaa osoittaakseen Pyhästä Kirjoituksesta, että itse asiassa kaikki Jumaluuden ominaisuudet kuuluvat Pyhälle Hengelle; ja että hänen erityinen henkilökohtainen tuntomerkkinsä on se, että hän ei ole syntymätön kuten Isä eikä syntynyt kuten Poika. Hän ei puutu kysymykseen kaksinkertaisesta kulkemisesta.

Joidenkin c. 8:n ilmaisujen perusteella vaikuttaa siltä, että tätä puhetta ei pidetty hänen tavanomaiselle kuulijakunnalleen vaan ”uskonnollisten” kokoukselle.

Puheiden otsikko vaihtelee eri kirjakokoelmissa. Niinpä joissakin se on kirjoitettu ”Samasta helluntaista”, johon eräässä lisätään ”Ja Pyhästä Hengestä”, ja eräässä toisessa se on kirjoitettu ”Samasta, saarna helluntaista”. Benediktinusta edeltävissä painetuissa painoksissa on ”Pyhästä helluntaista”.

 

PUHE HELLUNTAISTA 

I.Pohtikaamme hiukan tätä juhlaa, jotta voisimme pitää sen hengellisesti. Sillä eri ihmisillä on eri tapoja pitää juhlaa; mutta Sanan palvojalle näyttää parhaalta puhe, ja puheista se, joka sopii parhaiten tilaisuuteen. Eikä mikään kaikista kauniista asioista anna niin paljon iloa kauniin rakastajalle kuin se, että juhlien ystävä pitää ne hengellisesti. Tarkastellaan asiaa näin. Juutalainen pitää juhlia yhtä hyvin kuin mekin, mutta vain kirjaimellisesti. Sillä vaikka hän noudattaa ruumiillista lakia, hän ei ole saavuttanut hengellistä lakia. Kreikkalainenkin pitää juhlia, mutta vain ruumiillisesti ja kunnioittaen omia jumaliaan ja riivaajiaan, joista jotkut ovat omien sanojensa mukaan intohimon luomia, ja toisia on kunnioitettu intohimosta. Siksi jopa heidän tapansa pitää juhlaa on intohimoinen, ikään kuin itse heidän syntinsä olisi kunnia Jumalalle, johon heidän intohimonsa hakee turvaa ylpeyden aiheena.” Me pidämme myös juhlaa, mutta me pidämme sen niin kuin Hengelle on mieluista. Ja Hänelle on mieluisaa, että pidämme sen täyttämällä jonkin velvollisuuden, joko teon tai puheen. Tämä on siis meidän tapamme pitää juhlaa, kerätä sieluumme joitakin sellaisia asioita, jotka ovat pysyviä ja tarttuvat ’siihen, ei sellaisia, jotka hylkäävät meidät ja tuhoutuvat ja jotka vain vähän aikaa kutkuttavat aistejamme; kun taas ne ovat suurimmaksi osaksi, ainakin minun mielestäni, haitallisia ja turmiollisia. Sillä ruumiille riittää sen pahuus. Mitä tarvitsee tuo tuli lisää polttoainetta tai tuo peto runsaampaa ravintoa, jotta se muuttuisi hallitsemattomammaksi ja liian väkivaltaiseksi järjen kannalta?

II. Siksi meidän on pidettävä juhlaa hengellisesti. Ja tämä on puheemme alku; sillä meidän on puhuttava, vaikka puheemme tuntuisikin hieman liian ylimalkaiselta; ja meidän on oltava ahkeria niiden vuoksi, jotka rakastavat oppineisuutta, jotta voisimme ikään kuin sekoittaa juhlalliseen juhlaamme hieman maustetta. Heprealaisten lapset kunnioittavat lukua Seitsemän Mooseksen lainsäädännön mukaan (kuten pythagoralaiset myöhempinä aikoina kunnioittivat lukua Nelonen, jonka nimeen heillä tosiaankin oli tapana vannoa, kuten simonilaiset ja markionilaiset tekevät luvun Kahdeksan ja luvun Kolmekymmentä nimeä, sikäli kuin he ovat antaneet näille luvuille nimet ja kunnioittavat näiden lukujen aeonien systeemiä); En osaa sanoa, millä analogiasäännöillä tai minkä luvun voiman seurauksena; joka tapauksessa he kunnioittavat sitä. Yksi asia on tosiaankin ilmeinen, että Jumala, joka kuudessa päivässä loi aineen ja antoi sille muodon, järjesti sen kaikenlaisiin muotoihin ja sekoituksiin ja loi tämän nykyisen näkyvän maailman, lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistaan, kuten itse sapatin nimi osoittaa, joka hepreaksi tarkoittaa lepoa. Jos kuitenkin on olemassa jokin tätä ylevämpi syy, niin keskustellaan siitä muiden kanssa. Mutta tämä kunnia, jonka he sille antavat, ei rajoitu pelkästään päiviin, vaan ulottuu myös vuosiin. Päiviin kuulumisen osoittaa sapatti, koska sitä noudatetaan heidän keskuudessaan jatkuvasti; ja sen mukaisesti hapatuksen poistaminen on sen verran päiviä ja vuosiin kuulumisen osoittaa seitsemäs vuosi, Vapauttamisvuosi eikä se koostu ainoastaan hebdomadeista*), vaan hebdomadien hebdomadeista, niin päivissä kuin vuosissakin. Päivien hebdomadit synnyttävät helluntaipäivän, jota he kutsuvat pyhäksi, ja vuosien hebdomadit synnyttävät sen, mitä he kutsuvat riemuvuodeksi, johon liittyy myös maan vapauttaminen, orjien vapauttaminen ja ostetun omaisuuden vapauttaminen. Sillä tämä kansa ei pyhitä Jumalalle ainoastaan jälkeläisten tai esikoisten esikoisia, vaan myös päivien ja vuosien esikoiset. Siten numerolle seitsemän osoitettu kunnioitus synnytti myös helluntaipäivän kunnioittamisen. Sillä seitsemän kerrottuna seitsemällä tuottaa viisikymmentä kaikki paitsi yhden päivän, jonka lainaamme tulevasta maailmasta, joka on samalla kertaa Kahdeksas ja ensimmäinen, tai pikemminkin yksi ja tuhoutumaton. Sillä sielujemme nykyinen sapatti voi löytää lopetuksensa siellä, jotta seitsemälle ja myös kahdeksalle annettaisiin osa (niin jotkut edeltäjämme ovat tulkinneet tätä Salomon kohtaa).

*)”Hebdomadi” on latinalainen termi, joka tarkoittaa viikkoa. Käänt.huom.

III. Seitsemälle osoitetusta kunniasta on monia todistuksia, mutta tyydymme muutamaan niistä monista. Esimerkiksi nimetään seitsemän kallisarvoista henkeä, sillä Jesaja taitaa rakastaa kutsua Hengen toimintaa hengiksi; ja Herran oraakkelit puhdistetaan Daavidin mukaan seitsemän kertaa ja vanhurskas vapautetaan kuudesta ahdingosta eikä häntä seitsemännessä lyödä, mutta syntinen ei saa armahdusta seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän. Ja voimme nähdä sen myös päinvastaisesta (sillä jumalattomuuden rangaistus on ylistettävä): Kain kostetaan seitsemän kertaa, eli häneltä vaaditaan rangaistus veljesmurhasta, ja Lamek seitsemänkymmentä kertaa seitsemän, koska hän oli murhaaja lain ja tuomion mukaan. Ja jumalattomat lähimmäiset saavat seitsemänkertaisen määrän poveensa, ja Viisauden talo lepää seitsemän pilarin varassa, ja Serubbaabelin kiveä koristavat seitsemän silmää, ja Jumalaa ylistetään seitsemän kertaa päivässä. Ja taas hedelmättömän synnyttää seitsemän, täydellinen luku, hän, joka on vastakohtana sille, joka on epätäydellinen lastensa suhteen.”

IV. Ja jos meidän on katsottava myös muinaista historiaa, havaitsen, että Henokia, esi-isiemme seitsemättä, kunnioitettiin kääntämällä. Havaitsen myös, että kahdeskymmenesensimmäiselle, Aabrahamille, annettiin patriarkaatin kunnia lisäämällä siihen suurempi mysteeri. Sillä kolmesti toistettu Hebdomad tuo esiin tämän luvun. Ja joku, joka on hyvin rohkea, saattaa uskaltautua jopa Uuden Aadamin, minun Jumalani ja Herrani Jeesuksen Kristuksen, luo, joka Luukkaan mukaan käänteisessä sukuluettelossa lasketaan seitsemänkymmenenneksi vanhasta Aadamista, joka lankesi synnin alle ja ajattelen Jeesuksen, Naven pojan, seitsemää pasuunaa ja samaa piirien, päivien ja pappien lukumäärää, jolla Jerikon muurit horjutettiin. Ja samoin kaupungin seitsemän piiriä; samalla tavalla kuin on mysteeri profeetta Eliaksen kolmessa hengityksessä, joilla hän puhalsi elämän Sarpatin lesken poikaan ja sama määrä hänen puun tulvimisessaan, kun hän kulutti uhrin Jumalan lähettämällä tulella ja tuomitsi häpeäprofeetat, jotka eivät kyenneet tekemään vastaavaa hänen haastamisellaan. Ja seitsemän kertaa pilven katsominen, joka määrättiin nuorelle palvelijalle; ja Elissaeus venytti itsensä yhtä monta kertaa suunamilaisen lapsen päälle, minkä venytyksen kautta elämän henkäys palautui. Samaan oppiin kuuluu mielestäni (jos saan jättää pois temppelin seitsenvartisen ja seitsenlamppuisen kynttilänjalan se, että pappien vihkimisseremonia kesti seitsemän päivää; ja seitsemän spitaalisen puhdistamisen, ja temppelien vihkimisen sama luku, ja että seitsemänkymmenentenä vuotena kansa palasi vankeudesta; että se, mikä on yksiköissä, voi näkyä myös kymmenlukuina, ja että hebdomadin mysteeriä kunnioitetaan täydellisemmällä luvulla. Mutta miksi puhun kaukaisesta menneisyydestä? Jeesus itse, joka on puhdasta täydellisyyttä, saattoi erämaassa viidellä leivällä ruokkia viisituhatta ja taas seitsemällä leivällä neljätuhatta. Ja kun he olivat saaneet tarpeekseen, jäljelle jäi ensimmäisessä tapauksessa kaksitoista koria täyteen ja toisessa seitsemän koria; eikä kumpikaan, niin kuvittelen, ilman syytä tai Hengen arvottomana. Ja jos luette itse, voitte panna merkille monia lukuja, jotka sisältävät syvemmän merkityksen kuin mitä päällisin puolin näyttää. Mutta päästäkseni esimerkkiin, joka on meille tässä yhteydessä kaikkein hyödyllisin, ei se, että näistä tai muista hyvin samankaltaisista tai vielä jumalallisemmista syistä heprealaiset kunnioittavat helluntaipäivää, ja me myös kunnioitamme sitä; aivan kuten on muitakin heprealaisten riittejä, joita me noudatamme … he noudattivat niitä tyypillisesti, ja me palautamme ne sakramentaalisesti. Ja nyt, kun olemme näin paljon sanoneet esipuheena tästä päivästä, jatkakaamme siitä, mitä meillä on sanottavana edelleen.

V. Me vietämme helluntaipäivää ja Hengen tulemisen juhlaa, lupauksen määrättyä aikaa ja toivomme täyttymystä. Ja kuinka suuri, kuinka ylevä salaisuus onkaan. Kristuksen ruumiin dispensaatio on päättynyt; tai pikemminkin se, mikä kuuluu Hänen ruumiilliseen adventtiinsa (sillä epäröin sanoa Hänen ruumiinsa dispensaatio, niin kauan kuin mikään puhe ei saa minua vakuuttuneeksi siitä, että on parempi riisua ruumis ja Hengen dispensaatio on alkamassa. Ja mitkä olivat ne asiat, jotka liittyivät Kristukseen? Neitsyt, syntymä, seimi, käärinliina, enkelit ylistämässä Häntä, paimenet juoksemassa Hänen luokseen, tähden kulku, tietäjät palvomassa Häntä ja tuomassa lahjoja, Herodeksen lasten murhaaminen, Jeesuksen pakeneminen Egyptiin, paluu Egyptistä, ympärileikkaus, kaste, todistaja taivaasta, kiusaaminen, kivittäminen meidän tähtemme (koska Hänet piti antaa meille esimerkkinä siitä, että Hän kestää kärsimyksen Sanan tähden), petos, naulitseminen, hautaaminen, ylösnousemus, taivaaseenastuminen; ja näistä vielä nytkin hän kärsii monia häpeällisiä tekoja Kristuksen vihollisten käsissä; ja hän kestää ne, sillä hän on pitkämielinen. Mutta niiltä, jotka häntä rakastavat, hän saa kaiken kunniallisen. Ja Hän lykkää, kuten edellisessä tapauksessa vihaansa, niin meidän tapauksessamme Hänen ystävällisyyttään; heidän tapauksessaan ehkä antaakseen heille parannuksen armon, ja meidän tapauksessamme koetellakseen rakkauttamme; emmekö lannistu ahdistuksissamme ja taisteluissamme oikean Uskonnon puolesta, niin kuin on ollut muinaisuudesta asti Hänen jumalallisen taloutensa ja hänen tutkimattomien tuomioidensa järjestys, joilla Hän viisaasti määrää kaiken, mikä meitä koskee. Tällaisia ovat Kristuksen salaisuudet. Ja sen, mikä seuraa, me tulemme näkemään vielä kirkkaammaksi; ja voimmehan mekin tulla nähdyksi. Mitä tulee Hengen asioihin, olkoon Henki kanssani ja antakoon minulle puhetta niin paljon kuin haluan, tai jos ei sitä, niin kuitenkin niin paljon kuin on sopivassa suhteessa aikaan nähden. Joka tapauksessa Hän on kanssani Herranani; ei palveluksellisessa hahmossa eikä odottamassa käskyä, kuten jotkut luulevat. Sillä Hän puhaltaa sinne, minne Hän tahtoo, ja kenen päälle Hän tahtoo, ja siinä määrin kuin Hän tahtoo. Näin meitä innostetaan sekä ajattelemaan että puhumaan Hengestä.

VI. Ne, jotka alentavat Pyhän Hengen luodun arvoon, ovat pilkkaajia ja pahoja palvelijoita ja pahimpia pahoista. Sillä jumalattomien palvelijoiden osa on halveksia herruutta ja kapinoida herruutta vastaan ja tehdä vapaasta kanssapalvelijansa. Mutta ne, jotka pitävät Häntä Jumalana, ovat Jumalan innoittamia ja ovat kirkkaita mielessään; ja ne, jotka menevät vielä pidemmälle ja kutsuvat Häntä niin, jos hyvähenkisille kuulijoille, ovat yleviä; jos taas alhaisille, eivät ole tarpeeksi varovaisia, sillä he sitovat helmet savelle, ukkosen pauhun heikoille korville, auringon heikoille silmille ja kiinteän ruuan niille, jotka vielä käyttävät maitoa; kun taas heidän pitäisi johdattaa heidät vähitellen ylöspäin siihen, mikä on heidän yläpuolellaan, ja nostaa heidät korkeampaan totuuteen; lisätä valoa valolle ja toimittaa totuutta totuuden päälle. Siksi jätämme kypsemmän puheen, jonka aika ei ole vielä tullut, ja puhumme heidän kanssaan seuraavasti.

VII. Jos te, ystäväni, ette halua tunnustaa Pyhää Henkeä luomakunnattomaksi ettekä vielä ikuiseksi; tällainen mielentila johtuu selvästi vastakkaisesta hengestä – antakaa anteeksi, jos puhun innostuksessani hieman liian rohkeasti. Jos kuitenkin olette tarpeeksi terveitä välttääksenne tämän ilmeisen jumalattomuuden ja asettaaksenne orjuuden ulkopuolelle Hänet, joka antaa teille vapauden, niin katsokaa itse Pyhän Hengen ja meidän avullamme, mitä seuraa. Olen nimittäin vakuuttunut siitä, että te olette jossain määrin Hänen osallisiaan, niin että aion käsitellä tätä kysymystä kanssanne kuin sukulaissielujen kanssa. Joko te näytätte minulle jonkin välin herruuden ja palvelijuuden välillä, jotta voin sijoittaa Hengen aseman siihen; tai jos te kaihdatte sitä, että Häntä pidetään palvelijana, ei ole epäilystäkään siitä, mihin asemaan teidän on sijoitettava etsintänne kohde. Mutta te olette tyytymättömiä tavuihin, ja te kompastutte sanaan, ja se on teille kompastuskivi ja loukkauskivi, sillä niin on Kristus joidenkin mielissä. Se on loppujen lopuksi vain ihminen. Kohdatkaamme toisemme hengellisellä tavalla; olkaamme mieluummin täynnä veljesrakkautta kuin itserakkautta. Antakaa meille jumaluuden voima, ja me luovutamme teille nimen käytön. Tunnustakaa Luonto muilla sanoilla, joita te kunnioitatte enemmän, ja me parannamme teidät kuin sairaat ihmiset, anastamalla teiltä joitakin asioita, joista te nautitte. Sillä on häpeällistä, kyllä, häpeällistä ja täysin epäloogista, kun olette sielultaan terveitä, tehdä mitättömiä erotteluja äänestä ja salata Aarre, ikään kuin kadehtisitte sitä toisilta tai pelkäisitte, ettette pyhittäisi myös omaa kieltänne. Mutta vielä häpeällisempää meille on olla siinä tilassa, josta syytämme teitä, ja samalla kun tuomitsemme teidän vähäpätöiset erottelunne sanoista, tehdä vähäpätöisiä erotteluja kirjaimista.

VIII. Tunnustakaa, ystäväni, Kolminaisuus yhdeksi Jumaluudeksi; tai jos tahdotte, yhdeksi Luonnoksi; ja me rukoilemme Henkeä antamaan teille tämän sanan Jumala. Hän antaa sen teille, sen tiedän hyvin, sikäli kuin Hän on jo antanut teille ensimmäisen ja toisen osan; ja varsinkin jos se, mistä me kiistelemme, on jotakin hengellistä pelkuruutta eikä paholaisen vastaväite. Vielä selvemmin ja ytimekkäämmin sanon: älkää vaatiko meitä vastuuseen korkeammasta sanastamme (sillä kateudella ei ole mitään tekemistä tämän nousun kanssa), emmekä me löydä vikaa siitä, mitä te olette kyenneet saavuttamaan, ennen kuin olette toista tietä nousseet samaan leposijaan. Sillä me emme tavoittele voittoa, vaan voitamme veljiä, joiden erilleen joutuminen meistä repii meitä. Tämän me myönnämme teille, joista löydämme jotain elintärkeää totuutta, jotka olette terveitä Pojan suhteen. Ihailemme elämäänne, mutta emme täysin hyväksy oppianne. Te, joilla on Hengen asioita, saatte lisäksi Hänet itsensä, jotta te ette vain ponnistelisi, vaan ponnistelisitte laillisesti, mikä on kruununne edellytys. Olkoon tämä teidän keskustelunne palkinto teille suotuisa, jotta voitte tunnustaa Hengen täydellisesti ja julistaa kanssamme, kyllä ja meidän edessämme, kaikkea sitä, mikä hänelle kuuluu. Niin, ja minä rohkenen vielä enemmän teidän puolestanne; lausun jopa apostolin toiveen. Niin paljon takerrun teihin ja niin paljon kunnioitan teidän asuanne, teidän puhtautenne väriä ja noita pyhiä kokoontumisia, teidän ylevää neitsyyttänne ja puhdistustanne, koko yön kestävää psalmimusiikkia ja teidän rakkauttanne köyhiä kohtaan, ja veljiä ja muukalaisia kohtaan, että voisin suostua olemaan Kristuksen anathema ja jopa kärsimään jotakin kuin yksi tuomittu, jos vain te seisoisitte vierellämme ja voisimme yhdessä ylistää Kolminaisuutta. Sillä muista miksi puhuisin, kun he ovat selvästi kuolleita (ja on yksin Kristuksen tehtävä herättää heidät henkiin, joka herättää kuolleet henkiin omalla voimallaan), ja he ovat valitettavasti erossa toisistaan paikassa, vaikka oppi heidät sitoo yhteen; ja he riitelevät keskenään yhtä paljon kuin siristävät silmäparit katsellessaan samaa kohdetta ja eroavat toisistaan, eivät näön vaan aseman suhteen – jos tosiaan voimme syyttää heitä vain siristämisestä eikä täydellisestä sokeudesta. Ja nyt, kun olen jossain määrin määritellyt kantanne, tulkaa, palataanpa jälleen Hengen aiheeseen, ja uskon, että seuraatte minua nyt.

IX. Pyhä Henki on siis aina ollut olemassa, on olemassa ja tulee aina olemaan olemassa. Hänellä ei ollut alkua eikä hänellä tule olemaan loppua; mutta hän oli iankaikkisesti Isän ja Pojan kanssa samassa järjestyksessä ja heidän kanssaan samassa luvussa. Sillä ei ole koskaan ollut soveliasta, että joko Poika puuttuisi Isästä tai Henki Pojasta. Sillä silloin Jumaluus olisi suurimmalta osaltaan menettänyt kirkkautensa, sillä se näyttäisi saavuttaneen täydellisyyden täyttymyksen ikään kuin jälkikäteen. Siksi Hän oli aina osallinen, mutta ei osallinen; täydellistämässä, mutta ei täydellistynyt; pyhittämässä, mutta ei pyhitetty; jumalallistamassa, mutta ei jumalallistunut; Hän itse oli aina sama itsensä kanssa ja niiden kanssa, joiden kanssa Hän on yhteydessä; näkymätön, ikuinen, käsittämätön, muuttumaton, laaduton, määrätön, muodoton, kosketukseton, itseään liikuttava, ikuisesti liikkuva, vapaalla tahdolla varustettu, itsevaltainen, kaikkivaltias (vaikka kaikki, mikä on Hengestä, viittaa ensimmäiseen syyhyn, samoin kuin kaikki, mikä on Ainosyntyisestä); Elämä ja Elämän antaja; Valo ja Valon antaja; absoluuttinen Hyvä ja Hyvän lähde; Oikea, Ruhtinaallinen Henki; Herra, Lähettäjä, Erottelija; oman temppelinsä rakentaja; johtaa, toimii niin kuin tahtoo; jakaa omia lahjojaan; Adoption, totuuden, viisauden, ymmärryksen, tiedon, jumalisuuden, neuvon, pelon Henki (jotka liitetään Hänelle, josta Isä tunnetaan ja Poika kirkastetaan; ja josta yksin Hänet tunnetaan; yksi luokka, yksi palvelu, palvonta, voima, täydellisyys, pyhitys. Miksi pitää siitä pitkää puhetta? Kaikki, mitä Isällä on, on myös Pojalla, paitsi syntymättömyys; ja kaikki, mitä Pojalla on, on myös Hengellä, paitsi sukupolvi. Ja nämä kaksi asiaa eivät minun käsitykseni mukaan jaa Substanssia, vaan ne ovat pikemminkin substanssin sisäisiä jakoja.

X. Ponnisteletko sinä tuodaksesi esiin vastaväitteitä? No, niin olen minäkin, jotta voisin jatkaa puheitani. Kunnioittakaa Hengen päivää; hillitkää kieltänne, jos voitte vähän hillitä. Nyt on aika puhua muista kielistä – kunnioittakaa niitä tai pelätkää niitä, kun näette, että ne ovat tulta. Tänään opettakaamme dogmaattisesti; huomenna voimme keskustella. Tänään pitäkäämme juhlaa; huomenna on tarpeeksi aikaa käyttäytyä sopimattomasti – ensimmäinen mystisesti, toinen teatraalisesti; toinen kirkoissa, toinen torilla; toinen raittiiden joukossa, toinen juopuneiden joukossa; toinen niin kuin sopii niille, jotka kiihkeästi toivovat, toinen niin kuin niille, jotka tekevät pilaa Hengestä. Kun olemme siis tehneet lopun meille vieraasta elementistä, varustakaamme nyt perusteellisesti omat ystävämme.

XI. Hän vaikutti ensin taivaallisissa ja enkelivoimissa ja sellaisissa, jotka ovat ensimmäisinä Jumalan jälkeen ja Jumalan ympärillä. Sillä mistään muusta lähteestä ei johdu niiden täydellisyyttä ja kirkkautta eikä sitä, että niitä on vaikea tai mahdoton liikuttaa syntiin, kuin Pyhästä Hengestä. Ja seuraavaksi patriarkoissa ja profeetoissa, joista edelliset näkivät Jumalan näkyjä tai tunsivat Hänet, ja jälkimmäiset myös ennakoivat tulevaisuutta, sillä Henki muokkasi heidän päällikköosansa, ja he liittyivät tapahtumiin, jotka olivat vielä tulevia, ikään kuin olisivat nykyisiä, sillä sellainen on Hengen voima. Ja seuraavaksi Kristuksen opetuslapsissa (sillä jätän mainitsematta itse Kristuksen, jossa Hän asui, ei energisoivana vaan Hänen Yhtäläisyytensä mukana), ja vieläpä kolmella tavalla, koska he pystyivät ottamaan Hänet vastaan ja kolmessa tilaisuudessa; ennen kuin Kristus kirkastui kärsimyksen kautta, sen jälkeen, kun Hän kirkastui ylösnousemuksen kautta ja sen jälkeen, kun Hän oli noussut taivaaseen, tai palannut taivaaseen, tai miksi sitä sitten pitäisikään kutsua. Ensimmäinen näistä osoittaa Häntä – sairaiden parantaminen ja pahojen henkien karkottaminen, mikä ei voinut tapahtua ilman Henkeä; samoin kuin se, että Henki puhalsi heidän päälleen ylösnousemuksen jälkeen, mikä oli selvästi jumalallinen inspiraatio; samoin kuin myös nykyinen tulisten kielten jakaminen, jota me nyt muistelemme. Mutta ensimmäinen ilmaisi Hänet epämääräisesti, toinen selvemmin, tämä nykyinen täydellisemmin, koska Hän ei ole enää läsnä vain energiana, vaan, kuten voimme sanoa, olennaisesti, hän on kanssamme yhteydessä ja asuu meissä. Sillä oli sopivaa, että niin kuin Poika oli elänyt kanssamme ruumiillisessa muodossa – niin myös Hengen oli ilmestyttävä ruumiillisessa muodossa; ja että sen jälkeen, kun Kristus oli palannut omalle paikalleen, Hän oli tullut alas luoksemme – tullut, koska Hän on Herra; lähetetty, koska Hän ei ole kilpaileva Jumala. Sillä tällaiset sanat eivät ilmaise yhtään vähemmän yksimielisyyttä kuin ne merkitsevät erillistä yksilöllisyyttä.

XII. Ja siksi Hän tuli Kristuksen jälkeen, ettei meiltä puuttuisi Lohduttaja, vaan toinen Lohduttaja, jotta te tunnustaisitte Hänen yhteenkuuluvuutensa. Sillä tämä sana Toinen merkitsee Alter Egoa, nimittäin yhtäläisen herruuden nimeä, ei eriarvoisuutta. Sillä toista ei tietääkseni sanota erilaisista, vaan samankaltaisista asioista. Ja Hän tuli kielten muodossa, koska Hän on läheisessä suhteessa Sanaan. Ja he olivat tulta, ehkä Hänen puhdistavan Voimansa vuoksi (sillä meidän kirjoituksemme tietää puhdistavasta tulesta, kuten kuka tahansa, joka haluaa, voi selvittää), tai sitten Hänen Substanssinsa vuoksi. Sillä meidän Jumalamme on kuluttava tuli ja tuli, joka polttaa jumalattomat; vaikka voitte jälleen kerran kiistellä näistä sanoista, sillä konsubstantiivisuus on tuonut teidät vaikeuksiin. Ja kielet olivat kouriintuntuvat, lahjojen moninaisuuden tähden; ja he istuivat merkiksi Hänen kuninkaallisuudestaan ja lepäämisestään pyhien keskellä, ja koska Kerubit ovat Jumalan valtaistuin. Ja se tapahtui yläkammiossa (toivottavasti en vaikuta kenenkään mielestä liian pitkäveteiseltä), koska niiden, jotka sen saisivat, oli määrä nousta ylös ja kohota maan yläpuolelle; sillä myös tietyt yläkammiot on peitetty jumalallisilla vesillä, joiden kautta lauletaan Jumalan ylistystä. Ja Jeesus itse antoi ylemmässä kammiossa sakramentin ehtoollisen niille, jotka vihittiin korkeampiin mysteereihin, jotta siten voitaisiin osoittaa yhtäältä, että Jumalan on tultava alas meidän luoksemme, niin kuin hän tietääkseni teki muinoin Moosekselle, ja toisaalta, että meidän on noustava ylös hänen luokseen, ja että näin tapahtuisi Jumalan yhteys ihmisten kanssa arvokkuuden yhteen sulautumisen kautta. Sillä niin kauan kuin kumpikin pysyy omilla jaloillaan, toinen kirkkaudessaan ja toinen alhaisuudessaan, niin kauan Jumalan hyvyys ei voi sekoittua meihin, ja Hänen rakkautensa on yhteydetön, ja välissä on suuri kuilu, jota ei voi ylittää, ja joka erottaa paitsi rikkaan miehen Lasaruksesta ja Aabrahamin helmasta, jota hän kaipaa, myös luodut ja muuttuvat luontokappaleet siitä, mikä on ikuista ja muuttumatonta.

XIII. Tätä julistivat profeetat sellaisissa kohdissa kuin seuraavassa: –Herran Henki on minun päälläni; ja, Hänen päällään lepää seitsemän henkeä; ja Herran Henki laskeutui alas ja johti heitä; ja Tiedon henki täytti Betsaleelin,  tabernaakkelin rakennusmestarin; ja, Henki, joka yllytti vihaan, ja Henki, joka vei Eliaan vaunuissa, ja jota Elissaeus etsi kaksin verroin; ja Daavidia johti ja vahvisti Hyvän ja Ruhtinaan Henki. Ja Hänet oli luvattu ensin Joelin suulla, joka sanoi: ”Ja viimeisinä päivinä minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle (eli kaikkien niiden päälle, jotka uskovat), ja teidän poikienne ja tyttärienne päälle, ja kaikkien muiden päälle”, ja sitten sen jälkeen Jeesuksen kautta, joka kirkastui hänen kauttaan ja antoi hänelle takaisin kunnian, niin kuin hän oli kirkastunut Isän toimesta ja kirkasti Isän. Ja kuinka runsas tämä lupaus olikaan. Hän pysyy iankaikkisesti ja pysyy teidän kanssanne, joko nyt niiden kanssa, jotka tässä ajallisessa maailmassa ovat sen arvoisia, tai sen jälkeen niiden kanssa, jotka tuossa maailmassa luetaan sen arvoisiksi, kun olemme pitäneet Hänet kokonaan täällä elämällämme, emmekä ole hylänneet Häntä sikäli kuin teemme syntiä.

XIV. Tämä Henki vaikuttaa yhdessä Pojan kanssa sekä luomisen että ylösnousemuksen, kuten voitte nähdä tästä kirjoituksesta: Herran sanalla on taivaat tehty ja kaikki niiden voima hänen suunsa henkäyksellä; ja tämä: Jumalan Henki, joka minut loi, ja Kaikkivaltiaan Henki, joka minua opettaa; ja taas: Sinä lähetät Henkesi, ja ne luodaan, ja Sinä uudistat maan kasvot.  Ja Hän on hengellisen uudistumisen tekijä. Tässä on todisteesi: – Kukaan ei voi nähdä tai päästä valtakuntaan, ellei hän synny uudesti Hengestä, ja ole puhdistettu ensimmäisestä syntymästä, joka on yön mysteeri, päivän ja valon uudelleenmuotoilulla, jonka kautta jokainen yksitellen luodaan uudestaan. Tämä Henki, sillä Hän on viisain ja rakastavin, jos Hän ottaa haltuunsa paimenen, tekee hänestä psalttarin, joka alistaa pahat henget laulullaan, ja julistaa hänet kuninkaaksi; jos Hän ottaa haltuunsa vuohipaimenen ja sycamore-hedelmien kaapija, Hän tekee hänestä profeetan. Muistakaa Daavid ja Aamos. Jos hänellä on hallussaan komea nuorukainen, hän tekee hänestä vanhimpien tuomarin, jopa yli ikänsä, kuten Daniel todistaa, joka voitti leijonat niiden luolassa. Jos hän ottaa haltuunsa kalamiehiä, hän tekee heistä Kristuksen verkoissa kiinni koko maailman, ottamalla heidät Sanan silmiin. Katsokaa Pietaria ja Andreasta ja ukkosen poikia, jotka jyrisevät Hengen asioita. Jos hän ottaa publikaanit, hän tekee heistä opetuslapsia ja tekee heistä sielujen kauppiaita; todista Matteus, eilen publikaanina, tänään evankelistana. Jos kyseessä ovat innokkaat vainoajat, Hän muuttaa heidän kiihkonsa virran ja tekee heistä Saulusten sijaan Paavaleita, jotka ovat yhtä täynnä hurskautta kuin hän löysi heistä jumalattomuutta. Ja Hän on lempeyden Henki, ja silti Häntä ärsyttävät ne, jotka tekevät syntiä. Todistakaamme siis, että Hän on lempeä, ei vihainen, tunnustamalla Hänen Armonsa; älkäämme siis halutko nähdä Häntä leppymättömän vihamielisenä. Hän on myös se, joka on tehnyt minusta tänään rohkean sanansaattajan teille; – jos ilman lepoa itselleni, niin kiitos Jumalalle; mutta jos vaarassa, niin kiitos kuitenkin Hänelle; toisessa tapauksessa siksi, että Hän säästää ne, jotka meitä vihaavat; toisessa siksi, että Hän vihkii meidät, kun saamme tämän palkinnon evankeliumin julistamisesta, veren kautta täydelliseksi.

XV. He puhuivat vieraita kieliä, eivätkä kotimaansa kieliä; ja ihmetys oli suuri, kieltä puhuivat ne, jotka eivät olleet sitä oppineet. Ja merkki on niille, jotka eivät usko, eikä niille, jotka uskovat, jotta se olisi epäuskoisten syyte, niin kuin kirjoitettu on: ”Muilla kielillä ja toisilla huulilla minä puhun tälle kansalle, eivätkä he edes niin kuule minua” sanoo Herra. Mutta he kuulivat. Pysähtykää tässä vähän ja nostakaa esiin kysymys, miten teidän on jaettava sanat. Sillä ilmaisussa on epäselvyyttä, joka määräytyy välimerkkien perusteella. Kuulivatko he kukin omalla murteellaan niin että, jos saan niin sanoa, yksi ääni lausuttiin, mutta monta kuultiin; ilmaa siis lyötiin ja niin sanoakseni tuotettiin ääniä, jotka olivat selvempiä kuin alkuperäinen ääni; vai pitääkö meidän laittaa piste sanan ”he kuulivat” perään ja sitten lisätä ”he puhuivat omalla kielellään” siihen, mitä seuraa, niin että se olisi puhumista heidän omilla kielillään kuulijoille, jotka puhujille olisivat vieraita? Minä mieluummin sanon tämän jälkimmäisen tavan; sillä toisessa suunnitelmassa ihme olisi pikemminkin kuulijoiden kuin puhujien, kun taas tässä se olisi puhujien puolella; ja juuri heitä moitittiin juopumuksesta, ilmeisesti siksi, että he Hengen kautta tekivät ihmeen kielten suhteen.

XVI. Mutta niin kuin vanha kielten sekaannus oli kiitettävää, kun miehet, jotka olivat yhtä kieltä pahuudessa ja jumalattomuudessa, niin kuin jotkut nytkin uskaltavat olla, olivat rakentamassa tornia; sillä heidän kielensä sekaannuksen vuoksi heidän aikomuksensa yhtenäisyys hajosi ja heidän yrityksensä tuhoutui; niin paljon kiitettävämpi on nykyinen ihmeellinen. Koska se on vuodatettu yhdestä Hengestä monien ihmisten päälle, se tuo heidät jälleen sopusointuun. Ja on olemassa lahjojen moninaisuus, joka tarvitsee vielä toisen lahjan, jotta voidaan erottaa, mikä on paras, kun kaikki ovat kiitettäviä. Ja sitä jakoa voisi myös kutsua jaloksi, josta Daavid sanoo: ”Hukuta, Herra, ja hajota heidän kielensä.” Miksi? Koska he rakastivat kaikkia hukuttavia sanoja, petollista kieltä missä hän kaikki, mutta nimenomaan syyttää nykyajan kieliä, jotka katkaisevat jumaluuden. Näin paljon tästä asiasta.

XVII. Seuraavaksi, koska kielet puhuivat Jerusalemin asukkaille, kaikkein hartaimmille juutalaisille, parthialaisille, meedialaisille ja elamilaisille, egyptiläisille ja libyalaisille, myös kreetalaisille, arabiankielisille ja mesopotamialaisille ja omille kappadokialaisille, ja juutalaisille (jos joku mieluummin niin haluaa ymmärtää), kaikista kansoista taivaan alla sinne kerääntyneille; kannattaa katsoa, keitä nämä olivat ja mistä vankeudesta. Sillä Egyptin ja Babylonian vankeus oli rajattu, ja sitä paitsi paluu oli jo kauan sitten päättynyt; ja roomalaisten vankeus, joka vaadittiin heidän rohkeudestaan Vapahtajaa vastaan, ei ollut vielä toteutunut, vaikka se oli lähitulevaisuudessa. On siis ymmärrettävä, että kyse oli Antiokhosin vankeudesta, joka tapahtui vähän ennen tätä aikaa. Mutta jos joku ei hyväksy tätä selitystä, koska se on liian monimutkainen, kun otetaan huomioon, että tämä vankeus ei ollut muinainen eikä levinnyt laajalle maailmaan, ja etsii luotettavampaa – ehkäpä paras tapa ymmärtää se olisi seuraava. Kansaa siirrettiin monta kertaa, kuten Esdras kertoi, ja osa heimoista saatiin takaisin ja osa jäi jäljelle; heistä luultavasti jotkut (jotka olivat hajallaan eri kansojen keskuudessa) olisivat olleet läsnä ja osallistuneet ihmeeseen.

XVIII. Nämä kysymykset on tutkittu ennenkin, ja ehkäpä ei suotta; ja mitä muuta joku voi vielä nykyään esittääkin, hän yhtyy meihin. Mutta nyt on velvollisuutemme hajottaa tämä kokous, sillä tarpeeksi on sanottu. Mutta juhlaa ei saa koskaan lopettaa, vaan se on pidettävä nyt tosiaan ruumiillamme, mutta vähän myöhemmin kokonaan hengellisesti siellä, missä me näemme näiden asioiden syyt puhtaammin ja selvemmin, itse Sanassa, Jumalassa ja Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa, pelastettujen todellisessa juhlassa ja riemussa – jolle kunnia ja palvonta Isän ja Pyhän Hengen kanssa, nyt ja iankaikkisesti. Aamen.