Origenes MAAILMASTA JA JÄRJELLISTEN LUOTUJEN LIIKKEISTÄ, OLIVATPA NE HYVIÄ TAI PAHOJA; JA NIIDEN SYISTÄ

Origenes

MAAILMASTA JA JÄRJELLISTEN LUOTUJEN LIIKKEISTÄ, OLIVATPA NE HYVIÄ TAI PAHOJA; JA NIIDEN SYISTÄ

DE PRINCIPIIS – Kirja II

Lähde:

THE ANTE-NICENE FATHERS. TRANSLATIONS OF The Writings of the Fathers down to A.D. 325. THE REV. ALEXANDER ROBERTS, D.D. AND JAMES DONALDSON, LL.D., EDITORS. AMERICAN REPRINT OF THE EDINBURGH EDITION. REVISED AND CHRONOLOGICALLY ARRANGED, WITH BRIEF PREFACES AND OCCASIONAL NOTES,

BY A. CLEVELAND COXE, D.D.

VOLUME IV.

TERTULLIAN, PART FOURTH; MINUCIUS FELIX; COMMODIAN; ORIGEN, PARTS FIRST AND SECOND. AUTHORIZED EDITION.

NEW YORK:

CHARLES SCRIBNER’S SONS.

1 9 1 3

2.

Copyright, 1885,

by

THE CHRISTIAN LITERATURE PUBLISHING COMPANY

***

Teos:

Origen DE PRINCIPIIS

Käännös RS ja tekoäly Claude 3.5.Sonnet

 

LUKU IX   MAAILMASTA JA JÄRJELLISTEN LUOTUJEN LIIKKEISTÄ, OLIVATPA NE HYVIÄ TAI PAHOJA; JA NIIDEN SYISTÄ.

Mutta palatkaamme nyt ehdotetun keskustelumme järjestykseen ja katsokaamme luomisen alkua, sikäli kuin ymmärrys voi nähdä Jumalan luomistyön alun. Tuossa alussa meidän on oletettava, että Jumala loi niin suuren määrän järjellisiä tai älyllisiä luotuja (tai millä nimellä niitä kutsutaankin), joita olemme aiemmin kutsuneet ymmärryksiksi, kuin Hän ennalta näki riittäväksi. On varmaa, että Hän teki ne jonkin tietyn, itse ennalta määräämänsä lukumäärän mukaan: sillä ei voida kuvitella, kuten jotkut haluaisivat, että luoduilla ei ole rajaa, koska missä ei ole rajaa, ei voi olla myöskään ymmärrystä eikä rajoitusta. Jos näin olisi, silloin Jumala ei varmastikaan voisi hallita eikä ohjata luotuja olentoja. Sillä luonnollisesti kaikki, mikä on ääretöntä, on myös käsittämätöntä. Lisäksi, kuten Raamattu sanoo, ”Jumala on järjestänyt kaikki asiat luvun ja mitan mukaan;” ja siksi lukua sovelletaan oikein järjellisiin luotuihin tai ymmärryksiin, jotta ne olisivat niin lukuisia, että Jumala voi järjestää, hallita ja ohjata niitä. Mutta mitta soveltuu asianmukaisesti aineelliseen ruumiiseen; ja tämän mitan, meidän on uskottava, Jumala loi sellaiseksi kuin Hän tiesi riittävän maailman kaunistamiseksi.

Nämä ovat siis ne asiat, joiden uskomme Jumalan luoneen alussa, eli ennen kaikkea muuta. Ja tämän uskomme osoitettavan jopa siinä alussa, jonka Mooses on esitellyt jokseenkin monitulkintaisin termein, kun hän sanoo: ”Alussa Jumala loi taivaan ja maan.” Sillä on varmaa, että taivaankantta ei mainita, eikä kuivaa maata, vaan se taivas ja maa, joista nykyinen näkemämme taivas ja maa myöhemmin lainasivat nimensä.

Mutta koska nuo järjelliset luonnot, joiden olemme sanoneet yllä tulleen luoduiksi alussa, luotiin kun niitä ei aiemmin ollut olemassa, tämän olemattoman tilan ja olemassaolon alkamisen seurauksena ne ovat välttämättä muuttuvia ja muuntuvia; koska mikä tahansa voima niiden olemuksessa ei ollut siinä luonnostaan, vaan oli seurausta niiden Luojan hyvyydestä. Se, mitä ne ovat, ei siis ole niiden omaa eikä kestä ikuisesti, vaan on Jumalan antamaa. Sillä se ei aina ollut olemassa; ja kaikki, mikä on lahja, voidaan myös ottaa pois ja kadota. Ja syy poistamiseen koostuu sielujen liikkeistä, joita ei suoriteta oikein ja asianmukaisesti. Sillä Luoja antoi luomilleen ymmärryksille suosionosoituksena vapaan ja vapaaehtoisen toiminnan voiman, jolla niissä oleva hyvä voisi tulla niiden omaksi, säilyen niiden oman tahdon ponnistuksen kautta; mutta laiskuus ja vastenmielisyys työhön hyvän säilyttämisessä sekä vastahakoisuus ja parempien asioiden laiminlyönti antoivat alun hyvyydestä poikkeamiselle. Mutta hyvästä poikkeaminen ei ole mitään muuta kuin tulla pahaksi. On varmaa, että hyvyyden puute on pahuutta. Tästä johtuu, että samassa suhteessa kuin joku lankeaa pois hyvyydestä, samassa suhteessa hän tulee osalliseksi pahuudesta. Tässä tilassa, tekojensa mukaan, kukin ymmärrys, laiminlyöden hyvyyttä joko suuremmassa tai rajoitetummassa määrin, vedettiin hyvän vastakohtaan, joka epäilemättä on paha. Tästä käy ilmi, että kaiken Luoja salli tiettyjen vaihtelun ja moninaisuuden siementen ja syiden olemassaolon, jotta Hän voisi luoda vaihtelua ja moninaisuutta suhteessa ymmärrysten, eli järjellisten luotujen, moninaisuuteen, jonka moninaisuuden on oletettava saaneen alkunsa siitä syystä, jonka olemme maininneet yllä. Ja mitä tarkoitamme vaihtelulla ja moninaisuudella, sen haluamme nyt selittää.

Nyt kutsumme maailmaksi kaikkea, mikä on taivaiden yläpuolella, tai taivaissa, tai maan päällä, tai niissä paikoissa, joita kutsutaan alemmiksi alueiksi, tai kaikkia paikkoja, jotka ovat olemassa missä tahansa, yhdessä niiden asukkaiden kanssa. Tätä kokonaisuutta siis kutsutaan maailmaksi. Tässä maailmassa tiettyjen olentojen sanotaan olevan ylitaivaallisia, eli sijoitettuja onnellisempiin asuinsijoihin ja puettuja taivaallisiin ja loistaviin ruumiisiin; ja näiden joukossa osoitetaan olevan monia eroja, kuten apostoli sanoo: ”Yksi on auringon kirkkaus, toinen kuun kirkkaus ja toinen tähtien kirkkaus; sillä yksi tähti eroaa toisesta kirkkaudessa.” Tiettyjä olentoja kutsutaan maallisiksi, ja niiden joukossa, eli ihmisten keskuudessa, on huomattavia eroja; sillä jotkut heistä ovat barbaareja, toiset kreikkalaisia; ja barbaareista jotkut ovat villejä ja julmia, ja toiset lempeämmän luonteisia. Ja jotkut heistä elävät perusteellisesti hyväksyttyjen lakien alaisuudessa; toiset taas tavallisempien tai ankarampien lakien alaisuudessa; kun taas joillakin on epäinhimillisiä ja raakoja tapoja pikemminkin kuin lakeja. Ja jotkut heistä alistetaan ja alistetaan syntymästään asti ja kasvatetaan orjina, joko isäntien, ruhtinaiden tai tyrannien vallan alaisina. Toiset taas kasvatetaan vapauteen ja järkeen sopivammalla tavalla: jotkut tervein ruumiin, jotkut varhaisista vuosista asti sairaina; jotkut näkökykynsä menettäneinä, toiset kuulonsa ja puhekykynsä; jotkut syntyneinä sellaisessa tilassa, toiset menettäen aistiensa käytön heti syntymän jälkeen tai ainakin kohdaten sellaisen onnettomuuden saavuttaessaan aikuisuuden. Ja miksi minun pitäisi toistaa ja luetella kaikkia inhimillisen kurjuuden kauhuja, joista jotkut ovat olleet vapaita ja joihin toiset ovat joutuneet, kun jokainen voi punnita ja harkita niitä itse? On olemassa myös tiettyjä näkymättömiä voimia, joille maallisten asioiden hallinto on uskottu; ja niiden keskuudessa on uskottava olevan huomattavia eroja, kuten ihmistenkin keskuudessa havaitaan olevan. Apostoli Paavali todellakin viittaa siihen, että on olemassa tiettyjä alempia voimia, ja että niiden joukossa samoin tavoin on epäilemättä etsittävä moninaisuuden perustaa. Mykkien eläinten, lintujen ja niiden olentojen osalta, jotka elävät vesissä, vaikuttaa tarpeettomalta vaatia; koska on varmaa, että näitä ei pitäisi pitää ensisijaisina, vaan alisteisina.

Koska siis kaiken luodun sanotaan tulleen tehdyksi Kristuksen kautta ja Kristuksessa, kuten apostoli Paavali hyvin selvästi osoittaa sanoessaan: ”Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen”; ja kuten Johannes evankeliumissaan osoittaa saman asian sanoen: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on”; ja kuten myös psalmissa on kirjoitettu: ”Sinä olet tehnyt ne kaikki viisaudessasi” – koska siis Kristus on ikään kuin Sana ja Viisaus, ja samoin myös Vanhurskaus, siitä seuraa epäilemättä, että ne asiat, jotka luotiin Sanassa ja Viisaudessa, sanotaan luodun myös siinä vanhurskaudessa, joka on Kristus; jotta luoduissa asioissa ei näkyisi mitään epäoikeudenmukaista tai sattumanvaraista, vaan että kaiken voitaisiin osoittaa olevan sopusoinnussa oikeudenmukaisuuden ja vanhurskauden lain kanssa. Miten sitten niin suuri asioiden moninaisuus ja niin suuri erilaisuus voidaan ymmärtää kokonaan oikeudenmukaiseksi ja vanhurskaaksi, olen varma, ettei mikään inhimillinen voima tai kieli voi selittää, ellemme rukoile maahan heittäytyneinä anojina Sanaa, Viisautta ja Vanhurskautta itseään, joka on Jumalan ainosyntyinen Poika, ja joka, vuodattaen itsensä armollaan aisteihin, suvaitsisi valaista sen, mikä on pimeää, avata sen, mikä on kätkettyä, ja paljastaa sen, mikä on salaista; jos tosiaan meidän havaitaan etsivän, pyytävän tai kolkuttavan niin arvokkaasti, että ansaitsemme saada, kun pyydämme, tai löytää, kun etsimme, tai että meille avataan, kun kolkutamme. Emme siis luota omiin voimiimme, vaan sen Viisauden apuun, joka teki kaiken, ja sen Vanhurskauden, jonka uskomme olevan kaikissa Hänen luoduissaan, vaikka emme toistaiseksi pysty sitä julistamaan, mutta luottaen Hänen armoonsa, pyrimme tutkimaan ja selvittämään, miten tuo suuri moninaisuus ja erilaisuus maailmassa voi näyttää olevan sopusoinnussa kaiken vanhurskauden ja järjen kanssa. Tarkoitan tietenkin vain järkeä yleisesti; sillä olisi tietämättömyyden merkki etsiä tai tyhmyyden merkki antaa erityinen syy jokaiselle yksittäistapaukselle.

Kun nyt sanomme, että tämä maailma perustettiin siinä moninaisuudessa, jossa olemme yllä selittäneet Jumalan sen luoneen, ja kun sanomme, että tämä Jumala on hyvä, vanhurskas ja mitä oikeudenmukaisin, on lukuisia yksilöitä, erityisesti niitä, jotka tulevat Markionin, Valentinuksen ja Basilideksen koulukunnista ja ovat kuulleet, että on olemassa eri luonteisia sieluja, jotka vastustavat meitä sanoen, että ei voi olla Jumalan oikeudenmukaisuuden mukaista maailmaa luodessaan määrätä joillekin luoduilleen asuinsija taivaissa, eikä ainoastaan antaa sellaista parempaa asuinpaikkaa, vaan myös myöntää heille korkeampi ja kunniallisempi asema; suosia toisia ruhtinaskuntien myöntämisellä; antaa joillekin valtoja, toisille herruuksia; suoda joillekin kunniallisimmat paikat taivaallisissa tuomioistuimissa; antaa joidenkin loistaa kirkkaammalla kunnialla ja kimaltaa tähtimäisellä loistolla; antaa joillekin auringon kunnia, toisille kuun kunnia, toisille tähtien kunnia; saada yksi tähti eroamaan toisesta tähdestä kunniassa. Ja puhuakseni kerran kaikille ja lyhyesti, jos Luoja Jumalalta ei puutu tahtoa ryhtyä eikä voimaa saattaa päätökseen hyvää ja täydellistä työtä, mikä syy voi olla siihen, että järjellisten luontojen luomisessa, ts. olentojen, joiden olemassaolon syy Hän itse on, Hän tekisi joistakin korkeamman arvoisia ja toisista toisen, kolmannen tai monien alempien ja huonompien asteiden arvoisia?

Seuraavaksi he vastustavat meitä maallisten olentojen suhteen, että joillakin on syntymästään onnellisempi kohtalo kuin toisilla; kuten yksi mies esimerkiksi siitetään Abrahamista ja syntyy lupauksen kautta; toinen taas Iisakista ja Rebekasta, ja joka jo kohdussa syrjäyttää veljensä ja jonka sanotaan olevan Jumalan rakastama ennen syntymäänsä. Jopa se seikka – erityisesti se, että yksi mies syntyy heprealaisten keskuudessa, joiden parissa hän saa opetusta jumalallisessa laissa; toinen kreikkalaisten keskuudessa, jotka itsekin ovat viisaita ja oppineita miehiä; ja sitten toinen etiopialaisten keskuudessa, jotka ovat tottuneet syömään ihmislihaa; tai skyyttien keskuudessa, joiden parissa isänmurha on lain sallima teko; tai Tauruksen kansan keskuudessa, jossa muukalaiset uhrataan – on vahva vastaväite. Heidän argumenttinsa on siis tämä: Jos on olemassa tällainen suuri olosuhteiden moninaisuus ja tämä erilainen ja vaihteleva syntymätilanne, jossa vapaan tahdon kykyä ei ole (sillä kukaan ei valitse itselleen, missä, kenen kanssa tai missä olosuhteissa hän syntyy); jos siis tämä ei johdu sielujen luonteen eroista, ts. että paha sielu on määrätty pahalle kansalle ja hyvä sielu vanhurskaalle kansalle, mikä muu johtopäätös jää kuin että näiden asioiden täytyy olettaa olevan sattuman ja kohtalon säätelemiä? Ja jos se myönnetään, silloin ei enää uskota, että Jumala on tehnyt maailman tai hallitsee sitä kaitselmuksellaan; ja seurauksena Jumalan tuomio kunkin yksilön teoista näyttää asialta, jota ei pidä odottaa. Tässä asiassa todellakin se, mikä on selvästi asioiden totuus, on yksin Hänen etuoikeutensa tietää, joka tutkii kaiken, jopa Jumalan syvyydet.

Me kuitenkin, vaikka olemmekin vain ihmisiä, emme ruoki harhaoppisten röyhkeyttä vaikenemalla, vaan vastaamme heidän vastaväitteisiinsä sellaisilla vastauksilla, joita meille tulee mieleen, siinä määrin kuin kykymme sallivat. Olemme usein osoittaneet niillä julistuksilla, joita pystyimme tuottamaan Pyhistä kirjoituksista, että Jumala, kaiken Luoja, on hyvä, oikeudenmukainen ja kaikkivaltias. Kun Hän alussa loi ne olennot, jotka Hän halusi luoda, ts. järjelliset luonnot, Hänellä ei ollut muuta syytä luoda niitä kuin itsensä tähden, ts. oman hyvyytensä vuoksi. Koska Hän itse siis oli niiden asioiden olemassaolon syy, jotka oli määrä luoda, Hänessä, jossa ei ollut vaihtelua eikä muutosta eikä voiman puutetta, Hän loi kaikki, jotka Hän teki, tasa-arvoisiksi ja samanlaisiksi, koska Hänessä itsessään ei ollut syytä tuottaa vaihtelua ja monimuotoisuutta. Mutta koska nuo järjelliset luodut itse, kuten olemme usein osoittaneet ja tulemme vielä osoittamaan sopivassa paikassa, oli varustettu vapaan tahdon voimalla, tämä tahdon vapaus kannusti kutakin joko edistymään Jumalan jäljittelyssä tai johti hänet epäonnistumiseen laiminlyönnin kautta. Ja tämä, kuten olemme jo todenneet, on syy monimuotoisuuteen järjellisten luotujen keskuudessa, ja sen alkuperä ei ole Luojan tahdossa tai tuomiossa, vaan yksilöllisen tahdon vapaudessa. Nyt Jumala, joka katsoi oikeudenmukaiseksi järjestää luotunsa heidän ansioidensa mukaan, toi nämä erilaiset ymmärrykset yhden maailman harmoniaan, jotta Hän voisi koristaa ikään kuin yhden asunnon, jossa ei pitäisi olla vain kulta- ja hopea-astioita, vaan myös puu- ja saviastioita (ja jotkut tosiaan kunniaksi ja toiset häpeäksi), noilla erilaisilla astioilla tai sieluilla tai ymmärryksillä. Ja nämä ovat mielestäni syyt siihen, miksi tuo maailma esittää monimuotoisuuden näkökulman, samalla kun Jumalallinen Kaitselmus jatkaa kunkin yksilön säätelyä hänen liikkeidensä tai tunteidensa ja tarkoituksensa moninaisuuden mukaan. Tämän vuoksi Luoja ei näytä epäoikeudenmukaiselta jakaessaan (jo mainituista syistä) jokaiselle hänen ansioidensa mukaan; eikä kunkin syntymän onnellisuutta tai onnettomuutta, tai mitä tahansa olosuhteita, jotka hänen osakseen lankeavat, pidetä sattumanvaraisina; eikä uskota eri luojien tai eri luonteisten sielujen olemassaoloon.

Mutta edes Pyhä kirjoitus ei minusta näytä olevan täysin vaiti tämän salaisuuden luonteesta, kuten kun apostoli Paavali, keskustellessaan Jaakobin ja Eesaun tapauksesta, sanoo: ”Ennen kuin kaksoset olivat syntyneetkään ja tehneet mitään hyvää tai pahaa – jotta Jumalan valinnan mukainen aivoitus pysyisi, ei tekojen tähden, vaan kutsujan tähden – sanottiin Rebekalle: ’Vanhempi on palveleva nuorempaa’, niin kuin kirjoitettu on: ’Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta minä vihasin.'” Ja sen jälkeen hän vastaa itselleen ja sanoo: ”Mitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä?” Ja jotta hän antaisi meille mahdollisuuden tutkia näitä asioita ja selvittää, miten nämä asiat eivät tapahdu ilman syytä, hän vastaa itselleen ja sanoo: ”Pois se!” Sillä sama kysymys, kuten minusta näyttää, joka nousee esiin Jaakobin ja Eesaun kohdalla, voidaan esittää koskien kaikkia taivaallisia ja maallisia luotuja, ja jopa alemman maailman olentoja. Ja samalla tavoin minusta tuntuu, että kuten hän siellä sanoo: ”Ennen kuin kaksoset olivat syntyneetkään ja tehneet mitään hyvää tai pahaa”, niin voitaisiin sanoa myös kaikista muista asioista: ”Kun niitä ei vielä ollut” luotu, ”eivätkä ne olleet vielä tehneet mitään hyvää tai pahaa, jotta Jumalan valinnan mukainen säädös pysyisi”, että (kuten jotkut ajattelevat) jotkut asiat toisaalta luotiin taivaallisiksi, toiset maallisiksi ja toiset taas maan alle, ”ei tekojen tähden” (kuten he ajattelevat), ”vaan kutsujan tähden”, mitä sanomme siis, jos asiat ovat näin? ”Onko Jumalassa vääryyttä? Pois se!”

Kuten siis, kun Kirjoituksia tutkitaan huolellisesti Jaakobin ja Eesaun suhteen, ei havaita olevan vääryyttä Jumalassa, että sanottaisiin ennen kuin he olivat syntyneet tai tehneet mitään tässä elämässä: ”vanhempi on palveleva nuorempaa”; ja kuten ei havaita olevan vääryyttä, että jo kohdussa Jaakob syrjäytti veljensä, jos tunnemme, että Jumala rakasti häntä ansaitusti hänen aiemman elämänsä ansioiden mukaan, niin että hän ansaitsi tulla asetetuksi veljensä edelle; niin on myös taivaallisten luotujen suhteen, jos huomaamme, että monimuotoisuus ei ollut luodun alkuperäinen tila, vaan että aiemmin olemassa olleiden syiden vuoksi Luoja valmistaa kullekin erilaisen tehtävän suhteessa hänen ansionsa asteeseen, tällä perusteella tosiaan, että kukin, sen suhteen että Jumala on luonut hänet ymmärrykseksi tai järjelliseksi hengeksi, on mielensä liikkeiden ja sielunsa tunteiden mukaan ansainnut itselleen suuremman tai pienemmän määrän ansiota, ja on tullut joko Jumalan rakkauden tai Hänen vastenmielisyytensä kohteeksi; samalla kun kuitenkin jotkut niistä, joilla on suurempi ansio, on määrätty kärsimään toisten kanssa maailman tilan kaunistamiseksi ja velvollisuuden täyttämiseksi alemman asteen luotuja kohtaan, jotta he tällä tavoin itse voisivat olla osallisia Luojan kestävyydestä, apostolin sanojen mukaan: ”Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle – ei omasta tahdostaan, vaan alistajan – kuitenkin toivon varaan.”

Pitäen siis mielessä apostolin ilmaiseman ajatuksen, kun hän Eesaun ja Jaakobin syntymästä puhuessaan sanoo: ”Onko Jumalassa vääryyttä? Pois se”, ajattelen, että tätä samaa ajatusta tulisi huolellisesti soveltaa kaikkien muiden luotujen tapaukseen, koska, kuten aiemmin huomautimme, Luojan vanhurskauden tulisi ilmetä kaikessa. Ja tämä, minusta näyttää, tulee näkymään selkeämmin lopulta, jos jokaisen, olipa kyseessä taivaallinen, maallinen tai maanalainen olento, sanotaan kantavan monimuotoisuutensa syyt itsessään ja edeltävästi ruumiilliseen syntymäänsä nähden. Sillä kaikki on luotu Jumalan Sanalla ja Hänen Viisaudellaan, ja Hänen Oikeudenmukaisuutensa on asettanut ne järjestykseen. Ja Hänen armonsa myötätunnolla Hän huolehtii kaikista ihmisistä ja rohkaisee kaikkia käyttämään mitä tahansa keinoja, jotka voivat johtaa heidän parantumiseensa, ja kannustaa heitä pelastukseen.

Kuten siis ei ole epäilystäkään siitä, että tuomiopäivänä hyvät erotetaan pahoista ja vanhurskaat epävanhurskaista, ja kaikki Jumalan tuomion mukaan jaetaan ansioittensa mukaan niihin paikkoihin, joita he ovat arvollisia, niin olen sitä mieltä, että jokin samankaltainen asiantila vallitsi aiemmin, kuten Jumalan salliessa osoitamme seuraavassa. Sillä on uskottava, että Jumala tekee ja järjestää kaikki asiat ja kaikkina aikoina tuomionsa mukaan. Sillä sanat, joita apostoli käyttää sanoessaan: ”Suuressa talossa ei ole ainoastaan kulta- ja hopea-astioita, vaan myös puu- ja saviastioita, ja toiset ovat jaloa, toiset halpaa käyttöä varten”; ja ne, jotka hän lisää sanoen: ”Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista, tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis”, osoittavat epäilemättä tämän, että se joka puhdistaa itsensä tässä elämässä, tulee olemaan valmis jokaiseen hyvään työhön tulevassa; kun taas se, joka ei puhdista itseään, tulee olemaan epäpuhtautensa määrän mukaan astia halpaa käyttöä varten, ts. arvoton. On siis mahdollista ymmärtää, että on ollut myös aiemmin järjellisiä astioita, joko puhdistettuja tai ei, ts. jotka joko puhdistivat itsensä tai eivät tehneet niin, ja että sen seurauksena jokainen astia, puhtautensa tai epäpuhtautensa määrän mukaan, sai paikan, alueen, tilan syntymässä tai tehtävän suoritettavaksi tässä maailmassa. Kaiken tämän, aina nöyrimpään asti, Jumala huolehtii ja erottelee viisautensa voimalla, järjestäen kaikki asiat hallitsevalla tuomiollaan mitä puolueettomimman korvauksen mukaan, siinä määrin kuin kutakin tulee auttaa tai huolehtia hänen ansioidensa mukaisesti. Tässä varmasti osoitetaan jokainen oikeudenmukaisuuden periaate, kun olosuhteiden epätasa-arvoisuus säilyttää ansion mukaisen korvauksen oikeudenmukaisuuden. Mutta ansioiden perusteet kussakin yksittäistapauksessa tunnistaa todella ja selkeästi vain Jumala itse, yhdessä ainosyntyisen Sanansa, Viisautensa ja Pyhän Henkensä kanssa