Isien opetuksia

Isien opetuksia vihasta

On hyvin tyypillistä, että analysoidessaan tätä vertausta pyhä Johannes Krysostomos esittää totuuksia, joita juuri painotettiin. Ihminen ”joutui taivaallisesta tilastaan paholaisen eksytyksen tilaan, ja hän joutui rosvojen joukkoon, toisin sanoen, paholaisen ja vihamielisten voimien”. Haavat, joista hän kärsi ovat erilaiset synnit. (Vlachos:Ort. Psych.)

Pyhä Portaiden Johannes on hyvin tyypillinen sen suhteen, mitä papin pitäisi tehdä parantaakseen:

”Oi ihmeellinen mies, hanki laastaria, juomaa, partaveitsiä, silmävoidetta, sieniä, suoneniskentä- ja polttamisvälineitä, haavavoiteita, unilääkkeitä, veitsi, haavasiteitä ja jotakin pahoinvointia (etomista haavojen hajun vuoksi) vastaan. Jos emme ota näitä välineitä käyttöön kuinka meidän tulee harjoittaa tietämystämme? Ei ole olemassa keinoa, koska lääkärit saavat maksun tekojen eikä sanojen perusteella.

”Laastari parantaa himot, jotka ulkoisia, toisin sanoen, ruumiilliset himot. Juoma on parannus sisäisiin himoihin ja kuivattamaan näkymättömät epäpuhtaudet. Partaveitsi on nöyryytys, joka puree, mutta puhdistaa turhamaisuuden juuren. Silmävoide on sielun silmän puhdistamiseksi, jota viha varjostaa. Silmävoide on paha rangaistus, joka nopeasti tuottaa parannuksen. Vielä suoneniskentäväline on verrattavissa tehokkaaseen ja lyhyeen hoitoon sairaan parantamiseksi. Sientä käytetään suoneniskennän jälkeen parantamaan ja elvyttämään potilas lääkärin hyvänsuovin, lempein ja hellin sanoin. Polttohoito on rakkaudella syntiselle annettu sääntö ja rangaistus määrätyksi ajanjaksoksi hänen katumustaan varten. Voide annetaan potilaalle muutamin sanoin tai jollakin pienellä lohdutuksella polttohoidon jälkeen. (H. Vlachos:Orth.Psych.)

”Vapahtajan käskyjen koko tarkoitus on vapauttaa mieli hajaannuksesta ja vihasta”(H. Vlachos:Orth.Psych.)

Jos almujenanto parantaa sielun vihastuttavat voimat ja rukous puhdistaa mielen, paastoaminen kuihduttaa aistilliset nautinnot63 ja siten tarjoaa Jumalalle koko parantuneen sielun. Paastoaminen myös nöyryyttää ruumiin: ”Ruuasta kieltäytyminen kuolettaa munkin ruumiin”64. Kuitenkaan yletön paastoaminen ei vain heikennä ruumista, vaan ”tekee sielun mietiskelykyvyn masentuneeksi ja haluttomaksi keskittymään” (H. Vlachos:Orth.Psych.)

Pyhä Theognostos puhuttelee parantumatonta pappia, joka ei luovu pyhästä palveluksesta: ”Odota lankeamista elävän Jumalan käsiin ja Hänen vihansa kokemista. Jumala ei tunne sinua kohtaan sääliä”148. Hän kertoo, että ”monet arvottomat papit on tempaistu pois äkkikuolemalla ja lähetetty tuomiosaleihin”(H. Vlachos:Orth.Psych.)

Pyhä Gregorios Siinailainen tarkastellessaan sielun voimia ja kuvatessaan tarkasti, mitä kuhunkin voimaan kuuluu, sanoo, että pahat ajatukset toimivat älyllisessä voimassa, eläimelliset himot kiihottuvassa osassa; eläimellisten halujen mielikuvat himollisessa osassa; mielikuvat noeettisessa osassa; ja ajatukset järkeilevässä osassa. (H. Vlachos:Orth.Psych.)

Sama pyhä sanoo, että kun Jumala loi elämänantavalla henkäyksellään älyllisen ja noeettisen sielun, ”Hän ei luonut siihen raivoa ja haluja; Hän sisällytti sieluun ainoastaan haluavat voimat ja rohkeuden olla hienotunteisesti puoleensavetävä”. Sielun luomisessa sen olemukseen ”ei sisältynyt halua eikä vihaa”; Ne tulivat synnin seurauksena. (H.Vlachos:Orth.Psych.)

Pyhän Gregorios Siinailaisen mukaan ihmisen ruumis luotiin turmeltumattomaksi ja ”sellaisena se on nouseva ylös kuolleista”, ja sielu luotiin himottomaksi. Koska oli hyvin voimakas yhteys sielun ja ruumiin välillä niiden päällekkäisyyden ja yhteydenpidon vuoksi, molemmat turmeltuivat. ”Sielu sai himojen ominaisuudet, tai pikemminkin pahojen henkien, ja ruumis tuli järjettömien petojen kaltaiseksi sen tilan takia, johon se lankesi ja turmeltuneisuuden yleisyyden”. Koska sielu ja ruumis turmeltuivat, niistä ”muodostui yksi eläimellinen olemus, järjetön ja mieletön, vihan ja halun vallanalainen”. Näin Raamatun mukaan ihminen ”liittyi petoihin ja tuli niiden kaltaiseksi”. Syntiinlankeemuksen kautta ihmisen sielu täyttyi himoilla, hänen ruumiinsa tuli petojen kaltaiseksi. Ihminen pukeutui rappeutuneisuuden ja kuolevaisuuden nahkavaatteisiin ja tuli älyttömien eläinten kaltaiseksi. (H. Vlachos: Orth.Psych.)

Oikeastaan sielun sairaus on sen saastaisuus. ”Sielun epäpuhtaus perustuu siihen, ettei se toimi luonnon mukaisesti. Tämän vuoksi muodostuu intohimoisia ajatuksia järjessä”. Pyhän Maksimoksen mukaan ”aistillisten halujen ja vihan ajatusten täyttämä sielu on puhdistamaton”. (H. Vlachos: Orth.Psych.)

Pyhä Maksimos Tunnustaja selittäen Kristuksen sanoja: ”Mitä maljassa sisällä on, se antakaa köyhille. Silloin kaikki on teille puhdasta” (Luuk.1:41), sanoo: ”Tämä soveltuu niihin, jotka eivät enää vietä aikaansa asioissa, jotka tehdään ruumiilla, vaan pyrkivät puhdistamaan ”nous”in (jota Herra kutsuu ”sydämeksi”) vihasta ja irstaudesta. Sillä nämä saastuttavat ”nous”in ja estävät näkemästä Kristusta, joka asuu siinä pyhän kasteen armosta. Niinpä ”nous”ia kutsutaan sielun olemukseksi, toisin sanoen sydämeksi. Tässä käsityksessä ”nous” ja sydän ovat identtiset, koska Kristus asuu ”nous”issa. (H. Vlachos: Orth.Psych.)

Kovuus ja kovettuminen ovat toinen sydämen sairauksista. Koska se ei hyväksy Jumalan armoa, joka muuttaa kaiken, se pysyy kovana. ”Te niskuroijat, ympärileikatut, mutta sydämeltänne ja korviltanne ympärileikkaamattomat”, sanoi ensimmäinen marttyyri Stefanus juutalaisille (Ap.t. 7:51). Tämä kovuus on, mitä ylpeys kokoaa, ja siitä ihminen tuomitaan. ”Mutta sinä olet kova etkä sisimmässäsi tahdo kääntyä. Näin kartutat vihaa, ja se kohtaa sinut vihan päivänä, jolloin Jumalan oikeudenmukainen tuomio tulee julki” (Room.2:5). Kova sydän on rautainen portti kaupungille. Suljettu portti ei salli käydä sisälle. Mutta sydän, joka kärsii vastoinkäymisistä ja koettelemuksista, avautuu itsestään kuten tapahtui Pietarille425. Velvollisuutemme ei ole luoda edellytyksiä sydämen kovettumiselle. ”Älkää paaduttako sydäntänne niin kuin silloin, kun nousitte kapinaan” (Hepr.3:8). Herra usein sattui yhteen sellaisten tunteettomien sydänten kanssa. Viiden leivän moninkertaistamisen ja myrskyn ihmeiden jälkeen ”heidän sydämensä olivat paatuneet” (Mark.6:52). Toisessa yhteydessä Herra sanoi ihmisille: ” Onko teidän sydämenne paatunut?”(Mark.8:17). Kohdatessaan miehet, jotka tarkkailivat, parantaako Hän sapattina, Herra ”loi heihin vihaisen katseen; hän oli murheissaan heidän sydämensä kovuudesta”, ja paransi miehen, jolla oli kuivettunut käsi (Mark.3:5). (H. Vlachos: Orth.Psych.)

Puhuttaessa ”ajatuksista ja yritettäessä määrittää tarkalleen, mitä ne ovat, luulen, että meidän on viitattava pyhän Maksimoksen tekemään jaotteluun. Hän sanoo, että jotkut ajatukset ovat erillisiä, toiset taas yhdistelmiä. Ajatukset, jotka eivät ole yhteydessä himoihin, ovat erillisiä. Himojen vaikutuksessa olevat ajatukset ovat yhdistelmiä ja muodostuvat ”käsitteellisistä kuvista yhdistyneenä himoon”553. Muisto asiasta yhtyneenä himoon tekee ajatuksesta himon vaikutuksen alaisen tai yhdistelmän. Luulen, että tässä kohtaa on hyvä määritellä ero asian, käsitteellisen kuvan ja himon välillä niin kuin pyhä Maksimos eritellee niitä. Kulta, nainen, mies ja niin edelleen, ovat käsitteellisiä kuvia. Himo on ”mieletön viehtymys tai mielivaltainen vihamielisyys johonkin näistä samoista asioista”. Himoton käsitteellinen kuva on ajatus, johon kietoutuu himo tai käsitteellinen kuva. Siksi meidän tulee pyrkiä erottamaan himo käsitteellisestä kuvasta, niin että ajatus pysyy yksinkertaisena. Ja tämän erottelun voi tehdä hengellisellä rakkaudella ja itsetarkkailulla. (H. Vlachos: Orth.Psych.)

Edelleen, ajatuksista vapautumiseksi tulee kamppailla himoja vastaan, koska niistä pahat henget saavat tilaisuuden istuttaa sopivia ajatuksia. Haureuden himon suhteen pyhä Maksimos neuvoo ”paastoamaan, yövalvomisiin, työskentelemään ja välttämään kohtaamasta ihmisiä”. Vihaisuuden ja kiukun suhteen ”olemaan piittaamaton  kunniasta, halveksunnasta ja aineellisista asioista”. Kaunan suhteen ”rukoile sen puolesta, joka on loukannut sinua ja sinä vapaudut”. (H. Vlachos: Orth.Psych.)

Hallitsemalla vihastumista ja halua nopeasti ajamme pois pahat ajatukset651. Yövalvomiset myös auttavat suuressa määrin: ”Valvova munkki on ajatusten kalastaja, ja yön hiljaisuudessa hän voi helposti havaita ja kaapata ne”. (H. Vlachos Orth.Psych.)

Pyhän Portaiden Johanneksen mukaan Jumala ei aiheuttanut eikä luonut pahaa. ”Olemme muuttaneet omat luonnolliset ominaisuutemme himoiksi”. Sama pyhä esittää useita esimerkkejä selittääkseen tätä. ”Siemen lasten siittämiseksi” on meissä luonnollista, mutta me muutimme sen haureudeksi. Vihastuminen, jonka Jumala antoi meille käärmettä vastaan, sodan käymiseksi paholaista vastaan, on luonnollista, mutta me käytämme sitä lähimmäistämme vastaan. Meillä on kiihkeä halua kunnostautua hyveissä, mutta sen sijaan kilpailemme pahassa. Luonto herättää sisällämme kunnian halua, mutta kunnia on taivaallista lajia, taivaallisen onnen iloa. Luonnostamme olemme ylenkatseellisia – pahoja henkiä vastaan. Ilo kuluu meihin luonnostaan, mutta sen tulisi olla iloa Herrasta ja hyvän tekemisestä lähimmäisillemme. Luonto on antanut meille kiukun, mutta sen tulisi olla kiukkua sielun vihollisia vastaan. Meillä on luonnollinen halu ruokaan, mutta ei paheellisuuteen. (H.Vlachos: Orth.Psych.)

Selittäessään, mitä tämä luonnoton sielun yllyke on, pyhä Maksimos nimittää sitä ”mielettömäksi rakkaudeksi tai mielettömäksi vihaksi jotakuta kohtaan tai johonkin järjelliseen asiaan”. Toisessa kohtaa hän kirjoittaa, että pahe on asioiden käsitteellisten kuviemme väärää käyttöä, jotka johtavat itse asioiden väärin käyttämiseen. Ottamalla esimerkin avioliitosta hän sanoo, että oikeaa seksuaalista kanssakäymistä on lasten synnyttäminen. Henkilö, joka etsii vain aistillista nautintoa ”käyttää sitä väärin, sillä hän otaksuu hyväksi sen mikä ei ole hyvää. Kun sellaisella ihmisellä on seksuaalista kanssakäymistä naisen kanssa, hän käyttää naista väärin”. Sama pitää paikkansa muihinkin asioihin. (H.Vlachos:Orth.Psych.)

Langenneen ihmisen sielun älyllistä puolta hallitsee ylpeys, halullista sielun osaa pääasiassa lihan kieroutuneisuudet, ja kiihottuvaa osaa vihan, vihastumisen ja kaunan himot. (H.Vlachos:Orth.Psych.)

Toisessa kohtaa pyhä Maksimos erittelee, mitä väärinkäyttäminen on. Älyllisen voiman väärinkäyttämistä on tietämättömyys ja typeryys. Kiihottuvan ja haluavan voiman väärinkäyttöä on viha ja haureellisuus. Näiden voimien asiaankuuluva käyttö saa aikaan hengellistä tietoa, moraalista harkintakykyä, rakkautta ja itsehillintää. Senvuoksi mikään Jumalan luoma ei ole pahaa. (H.Vlachos:Orth.Psych.)

Rahanhimo ja itsensä korottaminen saavat vihaamaan lähimmäistään. Itserakkaus, paheiden äiti, on molempien näiden asioiden alkusyy. (H. Vlachos:Orth.Psych)

Kiihottuvan osan synnit ovat: sydämettömyys, viha, myötätunnon puute, kauna, kateus, murha ja ”pysytteleminen aina sellaisissa asioissa”. (VlachoH.s:Orth.Psych.; Joh.Dam.)

Sama pyhä luettelee myös kahdeksan ajatusta, jotka sisältävät kaiken pahan, jotka ovat yhteydessä vastaaviin himoihin, koska ajatusten kautta synnin tulevat olemassa oleviksi, jotka sitten kehittyvät himoiksi. Nämä kahdeksan ajatusta ovat ylensyöminen (ahnaus), epäsiveellisyys, rahanhimo, vihaisuus, masennus, haluttomuus, itsensä korottaminen ja ylpeys. (H. Vlachos:Orth.Psych. ;Joh.Dam.)

Pyhä Portaiden Johannes oppi pyhiltä miehiltä, että vatsanpalvonta on epäsiveellisyyden äiti ja itsensä korostus on velttouden äiti. Toisin sanoen, kun velttous saa meistä otteen, voimme olla varmoja, että itsensä korostamisen himo tekee meissä työtään. Samoin masennus ja vihastus ovat näiden kolmen tyttäriä. Itsensä korostaminen on ylpeyden äiti. Hänelle opetettiin myös, että tavallisesti tyhmissä ihmisissä ei ole mitään hienotunteisuutta/arvostelukykyä eikä järjestystä, vaan paremminkin epäjärjestystä ja sekaannusta. Sopimattomat vitsit syntyvät joskus epäsiveellisyydestä, joskus itsensä korostamisesta. (H. Vlachos:Orth.Psych.)

Ilkeys tulee omahyväisyydestä ja vihaisuudesta. Teeskentely tulee riippumattomuudesta/itsenäisyydestä ja omapäisyydestä. Ja yleensä aistillinen nautinto ja ilkeys/pahantahtoisuus ovat kaikkien himojen kehittäjiä. (H. Vlachos:Orth.Psych.)

…. kun ihmisen mieli leikittelee joidenkin aistillisten asioiden kanssa, ” se selvästi lisää siihen joitakin himoja, kuten halua, kiukkua, vihaisuutta tai kaunaa”. (H. Vlachos:Orth.Psych.)

Pyhä Maksimos kirjoittaa, että asia, käsitteellinen kuva ja himo ovat kaikki toisistaan erilaisia. Mies, nainen, kulta ja niin edelleen ovat asioita; käsitteellinen kuva on ”himosta vapaa ajatus yhdestä näistä asioista”, himo on ”mieletön viehtymys tai mielivaltainen viha yhteen näistä samoista asioista”.

 Abba Doroteos erotellen synnin ja himon kirjoittaa, että himoja ovat vihamielisyys, itsensä korottaminen, itsensä hemmottelu, viha, pahat halut ja sen kaltaiset. Synnit ovat himojen toimintaa. Ja niinpä henkilölle on mahdollista, että ”hänellä on himoja, mutta hän ei pane niitä toimimaan”. Tästä tekstistä ymmärrämme myös, että on mahdollista olla täynnä himoja niitä huomaamatta, koska emme ole sattuneet tekemään lainkaan syntiä. Tämän vuoksi täydelliseen parantumiseen on tarpeen tarkkanäköinen ja kokenut hengellinen ohjaaja. (H.Vlachos: Orth.Psych.)

Abba Doroteos sanoo tarkoituksella, että ei pidä toivoa vapautuvansa himosta ”paetakseen sen piinaa, vaan koska vihaa sitä, kuten on sanottu: ”Vihasin niitä täydelliselä vihalla”. Pyhät käsittävät, että jotkut ihmiset haluavat vapautua himoista, koska ne aiheuttavat niin paljon tuskaa. Mutta tämä ei ole ortodoksisen parantavan hoitotavan todellinen päämäärä. Peruspäämäärä on saavuttaa yhteys Jumalan kanssa. (H.Vlachos:Orth.Psych.)

Tavallisesti hengelliset lääkärit ottavat vastaan iskuja niiltä tunnustavilta, jos he eivät tee tunnustustaan nöyryydellä ja itsetuntemuksella. Hengellinen toimenpide tapahtuu synnintunnustuksella ja sen vuoksi kärsivällisyys säilyy. Muta isien neuvo hänelle on selvä. ”Älä ole vihainen henkilölle, joka esiintyy vastahakoisesti sinua kohtaan lääkärinä. Katso pikemminkin pelkoon, josta hänen on päästävä, ja itseäsi moittien siunaa häntä, koska Jumalan armosta hän on ollut sellainen palvelus sinulle”. (H.Vlachos:Orth.Psych.)

”Jos haluat vapautua kaikista himoista, harjoita itsekuria, rakkautta ja rukousta”. On olemassa tiettyjä toimintoja, jotka pysäyttävät himojen liikehdinnän eivätkä salli niiden kasvaa; ja on muita toimia, jotka tukahduttavat niitä ja saavat ne heikentymään. Esimerkiksi missä on kysymys himoista, paastoaminen, työ ja yövalvominen eivät salli himon kasvaa, kun taas vetäytyminen, teoria (Jumalan näkeminen) ja voimakas kaipaus Jumalan puoleen hillitsevät sitä ja saa sen katoamaan. Mitä tulee vihamielisyyteen, kärsivällisyyteen, vapautumiseen kaunasta, ja sävyisyyteen esimerkiksi, kaikki ehkäisevät sitä ja estävät sitä kasvamasta, kun taas rakkaus, laupeudenteot, hyväsydämisyys ja myötätunto saavat sen heikkenemään800. Hän, joka aidosti haluaa luopua maallisista asioista, ja rakastavasti ja vilpittömästi palvelee lähimmäistään, ”vapautuu nopeasti kaikista himoista ja tulee osalliseksi Jumalan rakkaudesta ja tuntemisesta”. (H. Vlachos:Orth.Psych.)

Vihamielisyys, joka sokaisee sydämen silmät, parannetaan pitkämielisyydellä kanssaihmisiä kohtaan. Sisäistä rauhaa, joka on vihamielisyyden vastakohta, ”ei saavuteta kärsivällisyydellä, jota muut osoittavat meitä kohtaan, vaan omalla pitkämielisyydellämme lähimmäisiämme kohtaan”.  Toisiin ihmisiin kohdistuvan vihan välttäminen ei riitä, vaan ”myös eläimiin kohdistuvan ja jopa hengettömiin esineisiin kohdistuvan”. Samoin se parannetaan ei vain pidättymällä ”ulkonaisista vihan ilmaisuista, vaan vihaisista ajatuksistakin”. Meidän ei tule vain hallita kieltämme kiusauksen aikana, vaan ”puhdistettava sydämemme kaunasta eikä idätellä pahoja ajatuksia veljiämme kohtaan”. Lopullinen parantuminen ”toteutuu, kun emme tule vihaisiksi mistään syystä, oikeutetusta tai epäoikeutetusta”. (H. Vlachos:Orth.Psych)

Pyhä Portaiden Johannes, joka on Kirkon tradition piirissä, kirjoittaa, että toinen ihminen on himoton ja toinen on himottomampi tätä. Toinen vihaa pahaa kun taas toisella on ” hyveiden ehtymättömän varaston siunaus”855. Niinpä tässäkin näyttää siltä, että himottomuus ei ole vain negatiivinen teko, vaan myös positiivinen, Se on hyveiden hankkimista, joka on Pyhän Hengen hedelmä. (H. Vlachos:Orth.Psych.)

Pyhän Portaiden Johanneksen mukaan: ”Sillä monet ihmiset murehtien valmistivat tietä siunatulle himottomuudelle. Se muokkasi, kynti, ja kitki pois sen, mikä oli synnillistä”. Siten murehtiminen on elämän tapa. Se siivoaa sielun, puhdistaa mielen ja tekee sen kykeneväksi vastaanottamaan jumalallista lohtua. Tämä murehtiminen on yhteydessä katumukseen, ja todellinen katumus itsensä vihaamiseen. Herra puhui elämämme vihaamisesta Kristuksen seuraamisen ja taivaan valtakunnan saavuttamisen yhteydessä. ”Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän” (Joh. 12:25), ja “Jos joku tulee minun luokseni mutta ei ole valmis luopumaan isästään ja äidistään, vaimostaan ja lapsistaan, veljistään ja sisaristaan, vieläpä omasta elämästään, hän ei voi olla minun opetuslapseni” (Lk 14:26). Pyhä Gregorios Palamas kirjoittaa, että niiden, jotka elävät maailmassa tulisi pakottaa itsensä käyttämään tämän maailman asioita yhtäpitävästi Kristuksen käskyjen kanssa. Sellainen tavaksi pitkittynyt pakottaminen tekee meille helpoksi myöntyä Jumalan käskyihin ja muuttaa epävakaa asenteemme pysyväksi tilaksi. Tämä olotila saa aikaan pysyvän vihan ”sielun pahoja tiloja ja asenteita kohtaan”, ja viha saa aikaan himottomuuden. Niinpä oman pahan ja vääristyneen itsemme vihaaminen tulee himottomuuden lähteeksi. Ja kun ihmisellä on himottomuus, silloin synti ei hallitse häntä ja hän lepää Hengen vapaudessa ja laissa. (H.Vlachos: Orth.Psych.)

Abba Dorotheos

Sen ohella hyvä Jumala, tietäen meidän heikkoutemme ja nähden edeltäpäin, että me pyhän kasteenkin jälkeen teemme syntiä, kuten Raamatussa on sanottu, että ”ihmisen sydämen aivoitus on paha hamasta lapsuudesta saakka” (I Moos. 8: 21), antoi meille armostaan pyhät käskyt, jotka meitä puhdistavat niin, että me, jos tahdomme, voimme Hänen käskyjensä täyttämisen kautta taas puhdistua ei vain synneistämme, vaan vieläpä itse himoistammekin Sillä toista ovat himot ja toista synnit. Himeja ovat: viha, turhan kunnian himo, hekumallisuus, vihamielisyys, paha himo y. m. Synnit taas ovat himojen toimintaa, kun joku teossa toteuttaa koittavat, sillä voi omistaa himoja, mutta olla toimimatta niitten mukaan. (1 puhe)

TAISTELU VIHAN HIMOA VASTAAN

Pyhät isät opettavat, että ihminen on tietyn kielensairauden alainen. Toisinaan se ilmenee vihana, toisinaan taas väittelynhaluna ja usein hillittömänä puheliaisuuteena. Näistä jokainen kuitenkin on oire samasta sairaudesta: itsehillinnän puutteesta.

“Viha on kaikkein ripeäotteisin himo. Se nousee ja leimahtaa sellaista ihmistä kohtaan, joka on tehnyt tai näyttää tehneen jollekulle toiselle vääryyttä. Se kovettaa sielun entistä kovemmaksi.” (Evagrios)

“Viha tuntee kärsineensä vääryyttä. Syyhyten kiihkeästi kostoa sielu lakkaamatta houkuttelee meitä maksamaan takaisin samalla mitalla niille, jotka ovat meitä loukanneet.”  (Basileios Suuri)

“Kuvittelepa, että sinun vihasi on eräänlainen petoeläin: niin kuin varotaan leijonia, niin pitää sinun varoa itseäsi… Jos ihminen elättää matoja sisälmyksissään, hän ei kykene edes hengittämään, puhumattakaan muuta, koska hänen sisäelimensä riutuvat. Kuinka me siis voimme tuottaa mitään ylevää, jos vihan valtava käärme kalvaa meitä sisältäpäin?”

“Todellakin, heti kun viha onnistuu karkottamaan järjen tiehensä, se saa yliotteen sielusta. Se tekee ihmisestä todella eläimellisen. Itse asiassa se ei edes salli ihmisen olla ihminen, koska tältä siis järki on tiessään. Vihanhimon orjuuttamat ovat kuin myrkyllisiä eläimiä: heistä tulee vauhkoontuneiden koirien kaltaisia, he syöksähtelevät kuin skorpionit ja pistävät kuin käärmeet…”

“Ja vihan vuoksi kieli muuttuu hillittömäksi ja puhe varomattomaksi. Ruumiillinen väkivaltakin syntyy vihasta. Viha on eräänlaista hetkellistä mielenvikaisuutta, sillä sen uhrit eivät saa rauhaa, ennen kuin he ovat joko saaneet aikaan jonkin verran vahinkoa tai loukkaantuvat itse.” (Johannes Krysostomos)

“Väittelynhaluinen ihminen on kuin se, joka tietoisesti luovuttaa itsensä vihollisilleen… Jos ihminen on sydämessään syvästi loukkaantunut ärsytyksestä ja huonosta kohtelusta, ja hän sen vuoksi väittelee katkerasti tai puhuu ylimielisesti, hän antaa käärmeelle entistä enemmän intoa vuodattaa myrkkyä sydämeen ja armottomasti kalvaa sisälmyksiä. Tällä tavoin käärme päivä päivältä voimistuu ja lopulta tuhoaa tämän sieluparan voiman vastustaa sitä. Sen jälkeen tämä ihminen elää enää syntiä varten ja on täysin kuollut totuudelle.”( Basileios Suuri)

“Ei ole mitään sen turmiollisempaa kuin liika puheliaisuus eikä mitään vahingollisempaa kuin hillitsemätön kieli. Sielun rikkauksien tuhoamisessa ja hajottamisessa niitä ei voita mikään. Liika puheliaisuus, väittelynhalu ja vihamielisyys näet tuhoavat kaiken sen, millä me olemme päivittäin onnistuneet sisäisesti rakentumaan. Sillä sen, minkä me kokoamme suurella vaivalla, sielumme haaskaa hetkessä, kun se on tämän kielen sairauden piinaama… Kuka voi sanoin kuvata sen vahingon, jonka hillitsemätön kieli voi aiheuttaa?” (Simeon Uusi Teologi)

Entä kuinka voimme saavuttaa hyväntahtoisuuden?

“… ajattelemalla jatkuvasti lukuisia syntejämme ja suremalla ja valittamalla niitä. Suremme, koska siellä missä on katuvaa surua, ei voi olla vihaa. Kun murhe painaa mieltä, se ei jouda harhailemaan.”  (JohannesKrysostomos.)

“Myös pyhien ihmisten esimerkillisyyden ajatteleminen saattaa tukahduttaa sielun intohimoiset ja levottomat liikehdinnät”                                   (Basileios Suuri)

Painiskellessa tätä himoa vastaan on tärkeää, ettei “kuvittele ansainneensa mitään suurta palkkiota eikä pidä muita ihmisiä itseään alempiarvoisempina. Jos pääset eroon näistä kahdesta houkutuksesta, viha ei koskaan syty sisimmässäsi, ei silloinkaan, kun sinua loukataan ja häväistään…

“Tyynnytä siis sydämesi, silloin kun se hehkuu vihan vimmassa. Niin kuin huonokäytöksinenkin nuorukainen kunnioittaa pyhän vanhuksen läsnäoloa, pakota himosi kunnioittamaan sitä, että olet tullut järkiisi. Viha on pidettäva aisoissa niin kuin hevonen suitsissa järjen avulla, joka sitten ohjaa ja suuntaa sen minne haluaa.” (Basileios Suuri)

“Viha on usein myös hyödyllinen”, koska se on “luonnostaan tarkoitettu taistelemaan demoneja vastaan ja torjumaan kaikenlaisia syntejä….            (Johannes Krysostomos)

“Juuri demonit, jotka viekottelevat meitä maailman hekumoihin, aiheuttavat sen, että vihamme kohdistuu niiden sijasta ihmisiin.”                        (Evagrios)

“Viha on sielun voimanlähde, kun se on liittoutunut järjen kanssa syntiä vastaan. Ellei vihasi ole noussut vastustamaan pahaa henkeä, sinun on mahdoton vihata sitä niin kiihkeästi kuin on tarpeen. Sillä meidän tulisi vihata syntiä yhtä kiihkeästi kuin rakastamme hyvettä. Tämän toteuttamisessa viha on hyvin hyödyllinen, mikäli se tarkoin noudattaa järjen ohjausta, vaikenee, mukautuu ja valppaasti tottelee järjen ääntä. Tällainen siis on vihasta saatava hyöty, jos sitä osataan käyttää oikealla tavalla (Basileios Suuri)

»Älkää antako auringon laskea vihanne yli, älkääkä antako perkeleelle sijaa» (Ef 4: 26 – 27).

Paha henki ei pääse sieluun, jos sielu itse ei pidä himoja vireillä. Silloin se on valoisa, eikä paha henki voi siihen katsoa. Mutta kun se päästääjonkun himon liikkeelle ja suostuu sen toimintaan, silloin se sumentuu, ja paha henki näkee sen. Paha henki lähestyy sitä siekailematta ja ottaa sen hallintaansa. Sielua kiusaa pääasiallisesti kaksi intohimoa ‑ aistillisuus ja ärtyvyys. Kun pahan hengen onnistuu vangita joku hekuman lumoihin, se jättää tämän itsekseen hekuman kanssa eikä enää kiusaa häntä, paitsi mitä nyt vähän vaivaa häntä suuttumuksella. Mutta jos ihminen ei anna periksi lihalliselle himolle, paha henki kiiruhtaa yllyttämään häntä vihaan ja kerää hänen ympärilleen viljalti ärsyttäviä asioita. Ihminen, joka ei  huomaa pahan hengen ansoja, päästää itsensä harmistumaan kaikesta ja antautuu vihan valtaan, ja niin hän »antaa perkeleelle sijaa». Mutta ihminen, joka hillitsee jokaisen vihankuohahduksen, vastustaa pahaa henkeä ja karkottaa sen eikä anna sille itsessään sijaa. Viha »antaa perkeleelle sijaa» heti kun suuttumista pidetään oikeudenmukaisena ja sen tuoma tyydytys koetaan lailliseksi. Silloin vihollinen käy heti sieluun sisälle ja alkaa johdatella mieleen toinen toistaan ärsyttävämpiä ajatuksia. Ihminen alkaa palaa vihasta kuin olisi tulessa. Tämä on saatanallista tulta; mutta ihmisparka luulee intonsa hehkuvan oikeudenmukaisuuden puolesta, vaikka eihän viha koskaan tee sitä, mikä on oikein (Jaak 1:20). Tämä on vihan aikaansaama itsepetos, samoin kuin on olemassa aistillisen himon aiheuttama itsepetos. Ihminen, joka nopeasti voittaa vihansa, hajottaa tämän harhan ja lyö siten pahan hengen takaisin kuin vahvalla rintaan osuvalla iskulla. Onko ketään, joka vihansa tukahdutettuaan ja tutkisteltuaan koko tapausta vilpittömästi ei näkisi, että hänen närkästymisensä perusteena olijotain väärää? Mutta vihollinen kääntää sen, mikä on väärää, oikeaksi ja rakentaa sen sellaiseksi vuoreksi, että näyttää kuin koko maailma menisi nurin, ellemme ilmaise närkästystämme.

Sanotko, ettet voi olla loukkaantumatta ja vihastumatta? Vai niin ‑ no, kanna kaunaa ‑mutta pahalle hengelle, ei veljellesi. Jumala antoi meille vihan miekaksi, jotta lävistäisim­me pahan hengen eikä jotta iskisimme sen omaan ruumiiseemme. Pistä sillä sitten pahaa henkeä ihan kahvaa myöten, jos haluat, tunge kahvakin sisään saman tien, äläkä vedä kos­kaan ulos, vaan iske vielä toinenkin miekka. Tämän saamme aikaan tulemalla toisillemme lempeiksi ja ystävällisiksi. »Menkööt rahani, tuhoutukoon kunniani ja maineeni ‑ lähim­mäiseni on minulle itseäni kalliimpi». Näin puhelkaamme, ja silloin emme vahingoita omaa luontoamme rahan tai maineen tähden.(Jeesuksen ruukouksesta)

Eräät himot ovat alkuna ja syynä toisiin himoihin. Sellaisia ovat ylensyöminen, itsensä hemmottelu, huvittelu, komeileminen, rahanhimo, kunnianhimo ja epäusko. Niitten seurauksena esiintyvät hekumallisuus, alakuloisuus, viha, pitkävihaisuus, kateus, ylpeys, Jumalan unohtaminen sekä hyveellisen elämäntavan hylkääminen.

Hengellisessä kilvoittelussaan ihmisen täytyy ryhtyä vastustamaan etupäässä alkuhimoja, jolloin niitten seurauksena olevat himot häviävät itsestään. Se, joka on kieltäytynyt ruumiillisesta nautinnosta, ihmisilta tulevasta kunniasta, voitonhimosta, huolettomasta elämäntavasta, ei antaudu vihan tai epätoivon valtaan, eivätkä ylpeys tai kateus kykene häntä vallitsemaan. Sellainen ihminen kulkee esteettömästi Jumalan käskyjen tietä pelastusta kohti saavuttaen laajan jumalantuntemisen, mikä on mahdollista ainoastaan puhdassydämiselle.(Kilvoittelija)

Olemme jo maininneet, että viha on usein yhteydessä toiseen himoon – ylpeyteen. Nyt menemme niin pitkälle, että sanomme, ettei viha useinkaan ilmene erillisenä tai pohjimmaisena himona ihmissydämessä. Kaikkein useimmin viha ilmaisee muun himon tyytymättömyyttä tai jopa satunnaisista himoista, joita henkilöllä on aika ajoin.  Jälkimmäisessä tapauksessa vihaa kutsutaan kärsimättömyydeksi tai uppiniskaisuudeksi, mikä puolestaan on ilmausta yleisestä itserakkaudesta, veljellisen rakkauden puutteesta tai halun puutetta pitää itsestään vaarin ja kamppailla itsensä kanssa. Mitä voimakkaampi himo on henkilössä, sitä nopeammin ja tulisemmin se muuttuu vihaksi, ellei saa tyydytystä. Siksi turhamaiset ja rahan rakastajat tulevat kateellisiksi, hekumalliset mustasukkaisiksi, ahmatit liian arvosteleviksi ja helposti ärtyviksi, ja niin edelleen. Yleensä viha on osoitus monenlaisista synnillisistä himoista, ja voidaan saada selville näistä huomioista, kun hän alkaa tulla vihaiseksi. Jos se tapahtuu keskustelun aikana paastosta ja kohtuullisuudesta, silloin hän tekee syntiä ylensyömisen ja juoppouden himosta. Jos niin tapahtuu silloin, kun hän menettää rahaa – rahan rakkauden himosta. Jos niin tapahtuu, kun keskustellaan nöyrän pyhän ihmisen juhlasta – hän on ylpeä ja niin edelleen. Sen vuoksi aloitamme neuvomme hengellisille isille taistelemisesta vihaa vastaan, koska se on muiden himojen tahaton ilmaisija. Henkilön orjuus niistä ilmenee kaikkein ensimmäiseksi vihan orjuutena, joka purkautuu jopa hyvinkin ovelista ihmisistä, jotka muuten kykenevät kätkemään himonsa ja pysymään hiljaa pahoista tavoistaan.

Ehkä lukijasta näyttää, että puhumme liian pitkään vihasta ja sen synnillisyydestä, mutta näin annoimme myös muutamia osoituksia taistelusta yleensä kaikkien himojen kanssa, ja siten ehkä kykenemme ilmaisemaan ajatuksemme muista himoista paljon lyhyemmin. (Krapitski :Ylpeys ja turhamaisuus)

Ehkä lukijasta näyttää, että puhumme liian pitkään vihasta ja sen synnillisyydestä, mutta näin annoimme myös muutamia osoituksia taistelusta yleensä kaikkien himojen kanssa, ja siten ehkä kykenemme ilmaisemaan ajatuksemme muista himoista paljon lyhyemmin. Kuitenkin meidän on estettävä eräs vastaväite, jonka pappi luultavasti esittää: ”Onko mahdollista vain kymmenisen minuuttia kestävässä tunnustuksessa mennä niin syvälle ihmissielun syvyyksiin? Ihmiset puhuvat synneistään, synnillisistä teoistaan, ja minä aion selittää heille himoista?” Kyllä, selittäkää tämä heille etukäteen saarnoissa, silloin he tunnustuksessa ymmärtävät, mitä tarkoitatte vain muutamalla sanalla. Nämä aiheet ovat hyvin läheisiä ja ymmärrettäviä ortodoksikristityn sielulle, jopa lukutaidottomankin.

Tuodessamme esiin syitä kamppailuun vihan ja kaunan himoja kanssa, koskettelimme ylpeyttä ja turhamaisuutta, jotka ovat läheisessä yhteydessä niihin. Kuitenkaan tätä Jumalan ja pelastuksemme vihollista ei murskata ellei Kristuksen sotilaalle, tämän tultua hengellisen isänsä luo katumuksessa, anneta asetta, joka on tarkoitettu tarkalleen tätä vihollista varten. (Krapitski)

Eräs vanhus kertoo: ”Näin eräässä luostarissa veljen, joka oli vielä nuori, mutta kuuluisa kilvoittelustaan ja hyväntahtoisuudestaan. Silmieni edessä häntä loukattiin ja jopa solvattiin, mutta hän tyynesti pysyi hiljaa koko ajan ja jopa hänen kasvojensa ilmeetkään eivät muuttuneet vähääkään. ’Veli, kuka opetti sinut olemaan noin hyväntahoinen?’ kysyin omantunnon piston liikuttamana . ’Ovatko he oikeastaan vihani arvoisia?’ hän kysyi. ’Nämä eivät ole ihmisiä, he ovat vain kauniita koiria, eivätkä ole sen arvoisia, että kiihtyisin heidän vuokseen’. Silloin iloni (vanhus jatkoi) vaihtui syväksi suruksi tämän jäätävän kylmän veljen vuoksi, ja menin pois kauhuissani ja rukoillen hänen ja itseni puolesta.” (Krapitski)

Tulee olla nöyrä, mutta himo opettaa ylpeyteen ja kunnianhimoon; tulee olla sävyisä, mutta himo pakottaa suuttumaan ja vihastumaan; tulee iloita toisten menestyksestä, mutta himo herättää kateuden; tulee antaa anteeksi loukkaus, mutta himo yllyttää kostoon. Näin jokaiselle hyvälle ja tavoiteltavalle asialle on vastustajana oma himollinen tunteensa ja toimintansa. Tämän kaiken olette itse tehnyt itsellenne selväksi ja sinetöinyt päätöksellä ja lupauksella tehdä vain kunnollista, mutta pahan eli kaiken himollisen kieltää. Minä sanonkin, että tällä tavoin Te olette valmis ei vain vartioimaan itseänne vaan myös ajoissa huomaamaan jokaisen päällenne hiipivän himon.

Itsellenne vartioiminen tulee epäonnistumaan joskus vain sen vuoksi, ettei himo aina tule esille karkeassa ulkomuodossaan. Usein se esittäytyy niin miellyttävässä asussa, ettei voi arvatakaan sen olevan himo, vaan luulee sen olevan jotain hyvää. Jokainen näkee, että syttynyt viha on himo. Mutta sekään ei aina ilmene siinä omassa karkeassa asussaan, vaan se ilmestyy usein myös ylevänä suuttumuksena. Näin jokaisella himolla on tapana pukeutua hyveellisyyden asuun ja teeskennellä ylevää. Te olette jalomielinen, ja hyvin helposti Teidät voidaan saattaa tähän koukkuun. Varokaa vain! Täytyy torjua itsestään kaikki himollinen sen pienimmissäkin ilmenemismuodoissa ja ohuimmissa piirteissä. Torjua? Ne tulee paljastaa, eikä niitä saa päästää sisäänsä!

Kuinka ne tulee karkottaa? Niitä kohtaan osoitetulla ynseällä vihanpuuskalla tai suuttumisella. Heti kun vain huomaatte himon heräävän, kiirehtikää mitä nopeimmin nostamaan itsessänne suuttumus sitä kohtaan. Viha on himojen päättäväistä torjuntaa. Himo ei voi pysyä pystyssä muutoin kuin myönteisen suhtautumisen tuella. Vihastuminen poistaa kaiken myötätunnon, himo joko poistuu tai kaatuu jo heti ilmestyessään.

Vain tässä hyvässä tarkoituksessa viha on sallittu. Kaikkien pyhien isien opetuksissa havaitsen, että viha onkin annettu siinä merkityksessä, että siihen vyöttäydyttäisiin sydämen himollisia ja syntisiä liikkeitä vastaan ja että ne ajettaisiin sen avulla sieltä pois. Tätä koskevat myös profeetta Daavidin sanat: “Vaviskaa, älkääkä syntiä tehkö” (Ps. 4:5), jotka pyhä apostoli Paavali on sitten toistanut (Ef. 4:26). Vihastukaa himoon, ja niin ette enää tee syntiä, koska silloin, kun himo on karkotettu vihalla, jokainen aihe syntiin on poistettu.

Varustautukaa tällä tavoin himoja vastaan. Himoja vastaan taistelevan vihan tulee olla teissä juurtuneena aina siitä hetkestä alkaen, kun päätitte kaikesta voimastanne tehdä työtä Herralle, tehdä Hänelle mieluisia tekoja. Näin teitte liiton Jumalan kanssa ikuisiksi ajoiksi. Liiton olemus on tämä: sinun ystäväsi ovat minun ystäviäni, sinun vihollisesi ovat minun vihollisiani. Mitä himot ovat Jumalalle? Vihollisia. Koko Jumalan sanassa ilmoitetaan Jumalan täydellinen(Teofan Erakko)