Pyhän isämme Johannes Krysostomoksen opetuksia kasvatuksesta
St. Theophan Recluse:” The Path to Salvation”, ss. 326 – 349
Platina, California: St. Herman of Alaska Brotherhood, 1998
OSA I
1. Lasten saaminen on luonnollinen asia, mutta heidän kasvattamisensa ja kehittämisensä hyveissä on järjen ja tahdon asia.
2. Heidän kasvattamisensa velvollisuudella en tarkoita vain estämästä heitä kuolemasta nälkään, kuten ihmiset usein rajoittavat velvollisuutensa lapsiinsa nähden tekemisensä. Tähän ei tarvita kirjoja ja otsikoita, sillä luonto puhuu siitä aivan äänekkäästi. Puhun lasten sydänten hyveeseen ja uskoon kasvattamisen huolehtimisesta – pyhästä tehtävästä, jota ei voi laiminlyödä syyllistymättä tietyssä mielessä lasten murhaan.
3. Tämä velvoite kuuluu yhtälailla isille kuin äideille. On isiä, joille mikään ei ole liikaa varmistaakseen lapsilleen tyydyttävät opettajat ja tyydyttääkseen heidän pyrkimyksensä rikkaina perillisinä. Mutta että lapset olisivat kristittyjä, jotta he voisivat harjaannuttaa itseään uskossa, on heidän mielestään vähäinen tarve. Voi rikollista sokeutta! Juuri tämä julma välinpitämättömyys on vastuussa kaikesta epäjärjestyksestä, joka saa yhteiskuntamme natisemaan. Olettakaamme, että olette hankkineet suuren omaisuuden heitä varten. Jos he kuitenkaan eivät tiedä, kuinka toimia järkevästi, tämä omaisuus ei kestä heillä kauaakaan. Se tuhlataan, se joutuu hukkaan omistajineen ja siitä tulee heidän katkerin perintönsä.
4. Lapsenne tulevat olemaan aina tyydyttävän varakkaita, jos he saavat teiltä hyvän kasvatuksen, joka kykenee hallitsemaan heidän moraalista elämäänsä ja käyttäytymistään. Niinpä älkää pyrkikö tekemään heistä rikkaita, vaan paremminkin tekemään heistä himojensa hurskaita isäntiä, hyveissä rikkaita. Opettakaa heitä, etteivät he ajattelisi näennäisiä tarpeita punniten heidän arvoaan maallisten normien mukaan. Pidä silmällä tarkasti heidän tekojaan, heidän tuttaviaan ja heidän mieltymyksiään – äläkä odota Jumalalta armoa ellet täytä tätä velvollisuutta.
5. Jos apostoli käskee meitä huolehtimaan enemmän toisista kuin itsestämme, ja jos olemme syyllisiä laiminlyödessämme heidän etuaan, niin eikö ole paljon suurempi syyllisyys, kun tämä koskee niitä, jotka ovat meille niin läheisiä?” Enkö juuri minä”, Herra on sanova meille,” antanut tilaa näille lapsille perheessäsi? Enkö juuri minä uskonut heitä teidän huolenpitoonne, tehden teistä heidän kasvattajiaan, huoltajiaan ja tuomareitaan? Annoin teille täyden arvovallan heihin nähden, panin kaiken huolenpidon heidän kasvatuksestaan teidän käsiinne. Te sanotte, etteivät he halunneet taivuttaa päätään ikeen alle, että he heittivät sen pois. Mutta tämä olisi pitänyt estää jo aivan alusta alkaen, teidän olisi pitänyt alistaa heidän ensivaikutelmansa, ulottaa käskyvalta heihin ennen kuin heillä oli voimaa irtautua niistä pois. Teidän olisi pitänyt taivuttaa heidän nuoret sielunsa velvollisuuden ikeen alle, totuttaa heidät siihen, kasvattaa heitä sopusoinnussa sen kanssa, sitoa haavat heti niiden auettua. Sinun olisi pitänyt riipiä rikkaruohot, kun ne vasta alkoivat orastaa nuoren taimen ympärillä, eikä odottaa kunnes ne ulottivat juurensa syvälle, kun himoja ei enää voinut pitää hallinnassa ja eikä taltuttaa, niiden asteettain vahvistuessa muotoutuessaan.
6. Viisas Siirak sanoo:” Jos sinulla on lapsia, kasvata heitä ja notkista heidän niskansa pienestä pitäen” (Siir. 7: 23). Mutta Herra ei vain kehota mietä tällä käskyllä profeettojensa huulten kautta, Hän jopa on puolellamme auttaen täyttämään tätä käskyä pelottavalla rangaistuksella, joka odottaa niitä lapsia, jotka eivät alistu vanhempiensa vallan alle:” Jos joku herjaa isäänsä ja äitiään, hänet on surmattava” (3. Moos. 20: 9). Hän rankaisee kuolemalla niitä, jotka tulevat syyllisiksi edessäsi, ja sinä katsot lepsusti näitä syntejä, joita he ovat tehneet kaikkein korkeinta aukroriteettia vastaan. He kapinoivat itseään Jumalaa kohtaan, laiminlyöden Hänen käskynsä, ja sinä katsot tätä ilman vähäisintäkään mielipahaa, moittimatta lapsiasi vähääkään. Mitä Hänellä on menetettävää heidän vastarintansa vuoksi? Ei mitään. Mutta sinä, mikset pelkää oman itsesi puolesta? Sillä kuka tahansa luopuu Herrasta, ei myöskään kunnioita omaa isäänsä eikä itseään.
7. Lapset, jotka ovat Jumalalle alamaisia ja uskollisia kuuliaisuudessaan Hänen lakiansa kohtaan, ovat löytävä yltäkylläisen onnellisuuden lähteen, jopa tässä ajallisessa elämässä. Kristillisen moraalin omaava köyhä ihminen herättää muiden kunnioituksen ja rakkauden. Samanaikaisesti, sydämeltäsi pahana ja turmeltuneena, kaikki rikkautesi eivät pelasta sinua jokaisen ympärilläsi olevan mielipahalta ja vihalta.
8. Nuori, jolle annat hyvän kasvatuksen, ei vain nauti yleistä kunnioitusta, vaan hän on oleva myöskin mitä kallisarvoisin sinulle itsellesi! Kiintymyksesi häneen ei ole vain pelkkää luonnollista keskinäistä vetovoimaa – se on oleva hänen hyveensä hedelmää. Tämän vuoksi vanhoilla päivilläsi sinä vuorostasi saat häneltä vastaanottaa hänen lapsen rakkautensa palveluksia. Hänestä tulee sinun tukesi. Sillä kuten ne, jotka eivät kunnioita Herraa halveksivat myös omia vanhempiaan, vastaavasti ne, jotka kunnioittavat Herraa, kaikkien ihmisten Isää, kunnioittavat kaikella kunnioituksella niitä, jotka antoivat heille elämän.
9. Olettakaamme, että sinä täytät lain käskyn kaikissa muissa suhteissa, mutta olemalla uskoton tässä yhdessä käskyssä sinua rangaistaan ankarasti. Kuulkaa tätä erään muinaisen kansan historiasta otettua todistusta. Ymmärrät välittömästi, minkä kauhean rangaistuksen nuo isät kohdistavat niille, jotka laiminlyövät lastensa kasvatuksen. Juutalaisten joukossa oli eräs pappi, jota kunnioitettiin nöyrän luonteensa vuoksi. Hän oli nimeltään Eeli. Papilla oli kaksi poikaa, jotka olivat antautuneet kaikkiin paheisiin. Isä ei itse pitänyt huolta ja kiinnitti vähän huomiota, tai jos heidän äärimmilleen mennyt turmeltuneisuutensa pakotti hänet nuhtelemaan heitä, hän teki sen ponnettomasti ja ilman arvovaltaa. Hänen olisi pitänyt rangaista heitä vakavasti, käskeä heidät pois luotaan, ottaa kovat otteet pysäyttääkseen heidän pahat tekonsa. Hän ei tehnyt mitään sen kaltaista. Hän rajoitti itseään antamalla heille kehotuksen kaltaisen:” Ei, poikani, se, mitä olen kuullut ei ole hyvää, älkää tehkö niin” (1 Kun. 2: 24). Näinkö hänen olisi pitänyt sanoa? He vastustivat Häntä, jolee he olivat velkaa olemassaolonsa, ja hän lisäksi hyväksyi heidät osana perhettään? Hänen kehoituksensä oli hyödytön ja turha. Ei, tämä ei edellyttänyt kehotusta, vaan voimakasta opetusta, ankaraa tuskaa, yhtä kovaa käsittelyä kuin pahakin oli. Hänen olisi pitänyt käyttää pelkoa juuriakseen heidän sydämensä tästä sokeudestä irti. Nuhtelu! Eelin pojilta ei puuttunut niitä. Voi hyödyttömiä sanoja! Voi rikollista lempeyttä, jonka kautta heistä tuli uhreja! Alkoi sota, ja heittiöistä tuli heidän vihollistensa saalista. Kun heidän isänsä sai tietää heidän onnettomuudestaan, hän kaatui maahan ja ruhjoutuen päästään kuoli.
10.Kerroin teille juuri, että isät, jotka eivät pidän huolta kristillisen kasvatuksen antamisesta lapsilleen ovat omien lastensa murhaajia. Eikö se ole totta? Kuka syyttäisi Eeliä poikiensa kuolemasta? Hän itse. Totta, vihollisen miekka tappoi heidät, mutta heidän väärämielisen isänsä laiminlyönti suuntasi iskua. Taivaallisen avun hylkäämänä alastomilta näyttävinä filistealaisten nuolia vastaan. Isä tuhosi itsensä ja heidät. Samalla näemme samat asiat edessämme päivittäin. Kuinka paljon onkaan vanhempia, jotka eivät halua ottaa tehtävkseen tätä alistumattomien ja uskottomien lapsiensa ojentamistyötä! He ovat ikään kuin peloissaan lastensa häiritsemisestä ohjatessaan heitä, ankarasti sanottuna, heidän synnillisissä päämäärissään, joille he ovat itsensä alistaneet. Mikä on seurauksena? Heidän sekasortonsa lisääntyy, heidän epäpuhtautensa johtaa heidät rikollisiin tekoihin, heidät viedään oikeuteen, ja heittiöt kuolevat pyövelin käsiin. Kielsit henkilökohtaiset oikeutesi heiltä ja saatoit heidät yhteikunnan rangaistuksen ankaruuden alaiseksi, ja inhimillinen oikeus kohteli heitä armottomilla laillaan. Pelkäät nöyryyttää heitä joillakin kevyillä rangaistuksilla läsnäollessasi, mutta mikä kauhea häpäisy tuleekaan osallesi, kun poikasi eivät enää olekaan ympärilläsi, ja isä kaikkialla syyttävien silmäysten vainoamana ei enää uskalla näyttäytyä missään.
St. Theophan Recluse:” The Path to Salvation”, ss. 326 – 330
Platina, California: St. Herman of Alaska Brotherhood, 1998
11.Siksi pyydän teitä huolehtimaan lastenne hyvästä kasvatuksesta. Ennen kaikkea ajatelkaa heidän sielujensa pelastusta. Jumala on asettanut teidät perheittenne päiksi ja opettajiksi. Teidän velvollisuutenne on pitää silmällä, ja jatkuvasti tarkata vaimonne ja lastenne käyttäytytmistä. Kuulkaa apostoli Paavalia. Jos teidän vaimonne, hän sanoo, haluavat tietää jotakin, saakoot tietää sen puolisoiltaan. Kasvata lapsiasi Herran opetuksessa ja neuvoissa (1 Kor. 14: 35, Ef. 6: 4). Jäljittele Jobia, joka jatkuvasti katsoi lastensa perään ja uhrasi uhreja saadakseen laupeuden jokaisesta salaisesta hairahduksesta, joihin he olivat mahdollisesti langenneet. Jäljittele Aabrahamia, joka huolehti itse vähemmän rikkauksien hankkimisesta kuin perheensä jokaisen jäsenen Jumalan lain noudattamisesta, ja josta Herra todistaa:” Sillä tiedän, että hän käskisi poikiaan ja jälkeentulevaa sukuaan pysymään Herran tiellä ja noudattamaan oikeutta ja vanhurskautta” 1 Moos. 18: 19). Daavid lähellä kuolemaansa halusi jättää salomonille varmimman perintönäs, hän kutsui hänet luokseen toistaakseen seuraavat viisaat neuvot:” että Herra vahvistaisi hänen puhumansa sanansa lausuen, jos heidän lapsensa ottavat vaarin tiestään vaeltaen edessäni totuudessa kaikesta sydämestään, lupaan sinulle ja sanon, ettei suvustasi puutu miestä Israelin valtaistuimella” (3 Kun. 2: 4). Nämä ovat esimerkkejä, joita meidän tulisi seurata elämämme aikana aina viimeiseen hengenvetoon asti.
12.Jos hyvät isät pyrkisivät antamaan lapsilleen hyvän kasvatuksen, silloin emme tarvitsisi lakeja, tuomareita, tuomioistuimia emmekä rangaistuksia. Pyöveleitä on sen vuoksi, ettei meillä ole moraalia.
Maallinen vs. Hengellinen kasvatus
13.Emme säästä työtä emmekä keinoja opettaaksemme lapsillemme maallisia tieteitä, jotta he palvelisivat hyvin maallista käskyvaltaa. Pelkät tiedot pyhästä Uskosta, Taivaallisen Kuninkaan palvelemisesta, ovat meistä yhdentekevä asia. Me annamme heidän osallistua esityksiin, mutta huolehdimme vähän siitä, menevätkö he kirkkoon ja seisovatko he siellä hartaina. Vaadimme selitystä heiltä siitä, mitä he oppivat maallisissa laitoksissaan – miksi emme vaadi selitystä heiltä siitä, mitä he kuulivat Herran huoneessa?
14.Annettuaan tarpeellisen kehotuksen lapsille apostoli kirjoittaa itse myös isille sanoen: “Te isät … kasvattakaa ja ojentakaa heitä Herran tahdon mukaan” (Ef. 6: 4). Haluatko lapsesi olevan tottelevainen? Silloin kasvata häntä alusta saakka kurissa ja Herran neuvossa. Älä ajattele, ettei lapsen ole tarpeellista kuunnella Raamattua, ensimmäinen sieltä kuulemansa asia on oleva, “Kunnioita isääsi ja äitiäsi” (2 Moos 20: 12) ja samantien alat nostaa palkkaasi. Älä sano, “Raamatun lukeminen on munkkeja varten, aionko käännyttää lapseni munkiksi?” Ei! Ei hänen ole tarpeen olla munkki. Tee hänestä kristitty! Miksi pelkäät jotakin niin hyvää? Jokaisen on tarpeellista tuntea raamatun opetukset, ja tämä pitää paikkansa erityisesti lapsiin. Jos he eivät tunne jumalallisia totuuksia, he tietävät jotakin pakanallisista kertomuksista, saaden tietää niistä ihmeellisistä elämistä, näytelmiensä sankareista, jotka olivat himojen palvelijoita ja pelkäsivät kuolemaa. l Sellainen esimerkki on Akilles, joka lohduttomasti kuoli rakastajattarensa takia, toinen, joka antautui juoppouteen, ja niin edelleen! Sen vuoksi lapsenne tarvitsevat lääkettä näissä asioissa, Herran kurituksessa ja opetuksissa.
15.Olemme siten asianosaisia lastemme kouluttamisessa, jospa vain olisimme yhtä innokkaita heidän kasvattamisessaan kurissa ja Herran nuhteessa! Ja sitten me ihmettelemme, miksi korjaamme niin katkeraa hedelmää, kun kasvatimme lapsemme julkeiksi, vallattomiksi, jumalattomiksi ja rivoiksi. Älköön näin koskaan tapahtuko, sen sijaan ottakaamme vaarin autuaan Paavalin kehotuksesta kasvattaa heitä kurissa ja Herran nuhteessa. Antakaamme heille jäljiteltävä malli, heidän varhaisimmista vuosistaan asti opettakaamme heitä tutkimaan raamattua. “Hän toistaa tätä aina vaan uudestaan”, sanotte, “olemme sairaita sen kuuntelemisesta”. En koskaa lakkaa täyttämästä velvollisuuttani!
Hannan esimerkki äitinä
16.Miksi kieltäydytte jälittelemästä vanhan ajan pyhiä miehiä ja naisia? Sanokaa minulle! Erityisesti te äidit, ajatelkaa Hannan esimerkkiä, katsokaa kuinka hän teki. Hän toi ainoan poikansa Samuelin temppeliin, kun hän oli vasta lapsi! Kuka teidän joukossanne ei mieluumminkin pitäisi Samuelin kaltaista poikaa kymmenentuhattta kertaa ennemmin kuin sellaista, josta tulisi koko maailman kuningas?” Mutta se on mahdotonta”, sanotte,” sillä minun pojasta ei koskaan tule niin suurta kuin hänestä”. Miksi se om namhdotonta? Koska tosiasiassa ETTE HALUA sitä, ette luota Häneen Ainoaan, joka kykenee temeään hänestä suuren. Ja kuka Hän on? Jumala. Hanna jätti Samuelin Jumalan haltuun. Ylipappi Eelillä ei ollut todellista kykyä kasvattaa häntä, koska hän jopa epäöonnistui omien poikiensa kasvattamisessa. Äidin usko ja antaumus teki kaiken mahdolliseksi. Hän oli äitinsä ensimmäinen ja ainoa lapsi. Hän ei tiennyt saisiko hän edes toista lasta, kuitenkaan hän ei koskaan sanonut.” Odotan kunnes hän kasvaa, hänen on saatava maistaa maallista nautintoa, ainakin lapsuutensa aikana”. Ei, hän kieltäytyi kaikista näistä ajatuksista, sillä hänellä vain yksi ajatus. Kuinka voisi aivan alusta asti omistaa sydämensä riemun Jumalalle. Hävetkää, miehet, tämän naisen viisautta. Hän antoi Samuelin Jumalalle, ja Jumalan haltuun hän jätti hänet, ja niin hänen avioliittoansa siunattiin enemmän koskaan, koska hänen ensimmäisenä huolenaan olivat hengelliset asiat. Hän omisti kohtunsa ensihedelmät Jumalalle ja sai sijaan monia muita lapsia. Hän näki Samuelia kunnioitettavan jopa tässä elämässä. Jos ihmiset vastaavat kunniaan kunnialla, eikö Jumala tee paljon enemmän? Hän antaa niin paljon jopa niillekin, jotka eivät kunnioita Häntä ollenkaan! Kuinka kauan meidän on oltava pelkkiä lihakönttejä? Kuinka kauan tarraudumme maahan? Olkoon kaikki toissijaista lapsistamme huolehtimisen ja heidän kasvattamisensa kurissa ja Herran nuhteessa rinnalla. Jos alusta asti opetamme rakastamaan todellista viisautta, he tulevat saaman suuremman varallisuuden ja kunnian kuin mitä rikkaat voivat hankkia. Jos lapsi oppii ammatin tai korkeasti koultetaan tuottoisaan ammattiin, tämä kaikki ei ole mitään verrattuna taitoon olla riippumaton rikkauksista. Jos tahdot tehdä lapsestasi rikkaan, opeta hänelle tämä. Hän on todella rikas, joka ei halaja suurta omaisuutta tai ympäröi itseään varallisuudella, vaan hän ei tarvitse mitään.
17.Näin tulee pitää kurissa ja opettaa lasta, tämä on suurin rikkauksista. Älä kanna huolta vaikutusvaltaisen maineen antamisesta hänelle maallisessa viisaudessa, vaan pohdi perustellisesti, kuinka voit opettaa häntä ajattelemaan kevyesti tämän elämän haihtuvista iahnuuksista, näin hänestä tulee todellisesti maineikas ja kuuluisa. Olitpa köyhä tai rikas, voit tehdä näin; näitä opetuksia ei ole opittu taitavalta professorilta, vaan jumalallisesta ilmoituksesta. Älä kysy, kuinka hän voisi naittia täällä pitkästä elämästä, vaan kuinka hän voisi iloita loppumattomasta ja ikuisesta elämästä tulevana aikakautena. Anna hänelle suuria asioita, älä pieniä asioita. Älä pyri tekemään hänestä viisasta puhujaa, vaan opeta häntä rakastamaan todellista viisautta. Häntä ei vahingoita, jos häneltä puuttuu viisaita sanoja, mutta jos häneltä puuttuu viisautta, mikään puhetaito maailmassa ei voi auttaa häntä. Elämän mallia tarvitaan, ei tyhjiä puheita; luonnetta eikä terävyyttä, tekoja eikä sanoja. Nämä seikat varmistavat Valtakunnan ja suovat Jumalan siunaukset. Älä teroita hänen kiletään, vaan puhdista hänen sielunsa. En tarkoita, että maallinen opiskelu on arvotonta ja että pitäisi olla tietämätön, vaan ettei keskityttäisi yksinomaan siihen.
18.Älä ajattele, että vain munkkien tulee tuntea Raamattu; maailmaan lähtemässä olevat lapset tarvitsevat enemmän Raamatun tietoa. Ihmisen, joka ei koskaan matkusta merillä, ei tarvitse tietää, kuinka laiva varustetaan, tai mistä löytää luotsin tai miehistön, mutta merimiehen on tunnettava kaikki nämä seikat. Sama koskee munkkia ja tässä maailmassa elävää ihmistä. Munkki elää huoletonta elämää tyynessä satamassa karkottaen luotaan jokaisen myrskyn, kun taas maailmassa elävä ihminen purjehtii aina valtamerellä, taistellen lukemattomia myrskyjä vastaan. Vaikka hänellä itsellään (maailmassa elävä) ei ehkä ole tarvetta (kasvatukseen), se saattaa hänelle olla tarpeellista siinä tapauksessa, että hänen on suljettavav muiden suut.
19.Kuka tahansa nauttii suurta kunnioitusta tässä elämässä, tarvitsee vieläkin enemmän kasvatusta. Vaikkapa jos joku palvelisi kuninkaan palatsissa – on monia helleenien filosofeja, ihmisiä jotka ovat kopeita ajallisesta kunniasta. Siellä jokainen on paisunut ja mahtipontinen, ja jos joku ei ole, hän pyrkii olemaan sellainen. Kuinka olisikaan, jos poikasi astuisi tähän seuraan parhaana mahdollisena lääkärinä lääkärin välineineen kykenevänä rauhoittamaan jokaisen, tullen ja keskustellen jokaisen kanssa, käsitellen sairasta ruumista, levittäen Raamatun laastaria, sirotellen viisauden rakkauden esimerkkejä?
20.Kenen kanssa munkki puhuisi? Keljansa seinillekö vai vaipalleenko? Erämaalleko vai pensaille? Kukkuloiden vai puiden kanssa? Niinpä hän ei tarvitse samanöaista opetusta siitä tosiasiasta huolimatta, että hän pyrkii tulemaan täydelliseksi siinä – ei opettaakseen muita, vaan opettaakseen itseään. Mitä sitten niistä ihmisistä, jotka elävät tässä (maallisessa) elämässä? He tarvitsevat kokonaisuudessaan tätä opetusta, sillä maailmassaelävällä ihmisellä on enemmän kiusauksen aiheita kuin munkilla. Ja jos sallit, tiedä, että sellaisen kasvatuksen saanut ihminen on kaikkein miellyttävin ihmisistä. Kaikki alkavat kunnioittaa häntä, kun he näkevät ettei hän ole kiukkuinen ja valtaa hamuava. Tiedä tämä, kasvata lapsesi kurissa ja Herran nuhteessa. Entäpä jos joku on köyhä? Anna hänen olla köyhä. Hänellä ei koskaan tule olemaan pahempaa, ellei hän palvele hoviherrojen joukossa, päinvastoin, hänestä voi tulla ihmetyksen kohde. Sillä jos helleenit-joita menee kolmetoista tusinaan, filosofit (tarkoittaa kreikkalaisia filosofeja) tai paremminkin, filosofofit vain nimeltä, pukeutuneina viittoihin aaltoilevine kiuksineen, kykenevät saattamaan häpeään monia, eikö todellinen viisauden rakastaja pysty paljon enempään? Jos yksinomaan väärä ulkoasu, pelkkä filosofian varjo voi niin korottaa ihmisen, mitä tulee sanoa todellisesta ja valaisevasta viisaudesta? Eivätkö he usko hänen haltunnsa varauksetta talojaan, vaimojaan ja lapsiaan?
St. Theophan Recluse:” The Path to Salvation”, ss. 329 – 335
Platina, California: St. Herman of Alaska Brotherhood, 1998
21.Sano minulle, mitkä puut ovat parhaita? Emmekö pidä parhaimpina niitä, jotka ovat sisältä lujia, eivätkä kaatosateiden tai rakeiden tai tuulenpuuskien tai minkäänlaisen tuiman sään vahingoittamia, vaan seisovat niitä vastaan vaaranalaisina ilman aitaa tai puutarhaa niitä suojelemassa? Todella viisautta rakastava on tämän kaltainen, ja hänen rikkauksiaan olemme jo kuvailleet. Hänellä ei ole mitään, kuitenkin hänellä on kaikki; hänellä on kaikki, kuitenkaan hän ei omista mitään. Aita ei suo sisäistä voimaa eikä muuri aineellista elantoa, ne tarjoavat vain keinotekoisen suojan. Millainen on vahva ruumis? Eikö sellainen ole terve keho, nälkäinen tai ylensyönyt, kylmä tai lämmin? Tai eikö sellainen ole jotakin, joka on riippumaton terveytensä suhteen ravintoloista, räätäleistä, kauppiaista ja lääkäreistä? Todella rikas ihminen, tosi viisauden rakastaja ei tarvitse mitään näistä asioista, ja siksi autuas apostoli kehoittaa meitä kasvattamaan lapsemme kurissa ja Herran nuhteessa.
Valmistakaa lapsianne kohtaamaan vastoinkäymisiä
22.Senvuoksi varallisuus on este, koska se jättää meidät valmistautumattomiksi elämän vastoinkäymisiin. Niinpä kasvattakaamme lapsiamme sillä tavoin, että he pystyvät kohtaamaan minkä tahansa vastoinkäymisen, eivätkä hämmästyisi, kun vaikeudet tulevat, kasvattakaamme heitä kurissa ja Herran nuhteessa. Suuri on palkinto meille varattuna, sillä jos taiteilijoita, jotka tekevät kuvapatsaita ja maalaavat kuninkaiden muotokuvia, pidetään suuressa arvossa, eikö Jumala siunaisi kymmennetuhatta kertaa enemmän niitä, jotka kaunistavat ja paljastavat Hänen kuninkaallista kuvaansa (sillä ihminen on Jumalan kuva)? Kun opetamme lapsiamme olemaan hyviä, ystävällisiä, antamaan anteeksi (kaikki nämä ovat Jumalan ominaisuuksia) olemaan antelias, rakastamaan kanssaihmisiään, pitämään tätä kuluvaa aikaa kuin ei minään, me iskostamme hyveen heidän sieluunsa ja paljastamme heidän sisällään olevan Jumalan kuvan. Niinpä tämä onkin päämäärämme, sekä kasvattaa itseämme että lapsiamme hyvyyteen, muutoin mitä vastaamme, kun olemme Kristuksen tuomioistuimen edessä? Jos mies, jolla on uskottomia lapsia on arvoton piispaksi, kuinka voimme olla arvollisia taivasten valtakuntaan? Mitä luulette? Jos meillä on kuriton vaimo tai uskottomia lapsia, eikö meidän ole tehtävä tiliä heistä? Tottakai, jos näin tapahtuu, se on siksi, että emme olleet ehdottomia siinä määrin kuin meidän olisi pitänyt.
Lasten laiminlyöminen on eräs suurimmista synneistä
23.Lasten laiminlyöminen on eräs suurimmista synneistä, ja se on jumalattomuuden korkein aste. Ja siksi, etten näyttäisi tekevän perusteetonta johtopäätöstä, esitän tämän itse esimerkillä, jotta tietäisitte, että vaikka meillä olisikin kaikki tarvitsemamme, ja kaikki on kauniisti järjestyksessä, siitä huolimatta olemme mitä ankarimman rangaistuksen alaisia, ellemme huolehdi lastemme pelastuksesta. Tunnette kertomuksen ylipappi Eelistä, josta kirjoitetaan Raamatussa. Hän oli iäkäs, tunnettu pappi, joka ohjasi juutalaisia moitteettomasti kaksikymmentä vuotta, eläen tämän ajan vaatimatta juuri tiukkaa järjestystä (elämässä). Siitä huolimatta hän ei voinut puolustella itseään, vaan päinvastoin tuhoutui kauheasti ja kohtalokkaasti, koska hän ei huolehtinut itse tarpeeksi poikiensa toiminnasta, ja syyllisyys laiminlyönnistä kuin suuri synti varjosti kaikkia Eelin ominaisuuksia ja hyviä tekoja. Kuinka meidät tuomitaankaan, jotka elämme aikana, jolloin on paljon enemmän viisauden rakkautta, mutta joilla ei ole hänen hyveitään? Me emme vain jätä itse kasvattamatta lapsiemme, vaan jopa kostamme niille, jotka haluavat niin tehdä, ja kohtelemme omia lapsiamme julmemmin kuin jotkut barbaarit. Sillä barbaarien julmuus johtaa vain orjuuteen, hävitykseen ja sotavankeuteen omasta maasta – yleensä se on vain aineellista epäonnea. Mutta te orjuutatte itse sielun ja sitomalla sen eräänlaiseen sotavankeuteen, saatatte sen pahan, armottomien demonien ja heidän himojensa haltuun. Teette tämän ettekä muuta, kun itse ette muistuta lapsianne mistään hengellisestä, ettekä anna muidenkaan sitä tehdä.
24.Älköön kukaan sanoko minulle, että on monia Eelin lisäksi, jotka laiminlyövät lapsiaan, mutta jotka eivät ole kokeneet mitään Eelin kaltaista. Ei – monet ovat kokeneet ja kokevat jopa aika paljon enemmän tuon todellisen synnin takia. Sillä mikä on syynä ennenaikaiseen kuolemaan? Mikä on omien pitkien ja vakavien sairauksiemme ja lastemme sairauksien syy? Mikä on syynä menetyksiin, epäonneen, kärsimyksiin, pahojen tekojen suunnattomaan paljouteen? Eikö niin ole siksi, ettemme yritä ojentaa pahantapaisia lapsiamme. Vanhemman (Eeli) onnettomuus on kylliksi todistamaan, ettei tämä ole pelkkä olettamus. Mutta sallikaa minun sanoa vielä muutama viisaiden isiemme sana. Ajatellen lapsiaan hän sanoo näin: “Älä iloitse myöskään jumalattomista pojista. Vaikka heitä tulee paljonkin, älä iloitse heistä, ellei heillä ole Herran pelkoa. Älä luota siihen, että he saavat elää” (Siir. 16: 1 – 3). Sillä tulet vaikeroimaan ennenaikaista surua ja olet odottamatta kuuleva heidän perikadostaan. Näin monet, kuten sanoin, kokevat paljon samaa. Jos jotkut ovat päässeet pakoon (rangaistusta), he eivät voi paeta sitä ikuisesti. Jos he pääsivät sitä pakoon tässä elämässä, silloin perikato on heidän yllään, sillä he tulevat kokemaan hyvin julmia rangaistuksia, kun he jättävät tämän maailman.
25.Meidän ei pidä toimia järjettömästi, koska Jumala ei nää lähetä profeettoja eikä kosta sellaisia rangaistuksia kuin Eelille. Nyt ei ole profeettojen aika, toisekseen Hän lähettää heitä nytkin. Mistä sen tiedämme? “Heillä on (sanotaan) Mooses ja profeetat” (Lk. 16: 29). Näin sanottiin niille, jotka elivät Mooseksen ja profeettojen aikana, ja näin sanotaan meille; ja Jumala ei sano sitä ainoastaan Eelille, vaan hänen ja hänen kärsimystensä kautta, jotka tekevät syntiä niinkuin hän teki. Jumala ei katso henkilöön, ja jos Hän tuhosi nuo vähemmän syntisen perhekunnan, silloin Hän ei jätä rankaisematta niitä, jotka ovat langenneet paljon vakavampiin synteihin.
Vanhempien ja lasten väliset suhteet
26.Jumala itse huolehtii suurenmoisesti lasten kasvattamisesti. Siksi Hän pani sellaisen luonnollisen kiintymyksen vanhempiin lapsiansa kohtaan – asettaakseen vanhemmille väistämättömän tarpeen huolehtia lapsistaan. Myöhemmin Hän antoi heidän huolehtimistaan koskevia lakeja ja vakiinnuttaen juhlat määräsi meidär selittämään niiden tarkoituksen. Hän esitti pääkohdittain pääsiäisen tarkoituksen tässä ohjeessa: “Sinä päivänä kerro pojallesi: Tämä tapahtuu sen takia, mitä Herra teki hyväkseni, kun lähdin Egyptistä” (2 Moos. 13: 8). Samn hän tekee laissa. Sillä kertoen ensiksisyntyneestä Hän lisää jäleen: “Kun poikasi aikanaan kysyy sinulta:’Mitä tämä merkitsee?’, niin sano hänelle: ‘Väkevällä kädellään Herra vei meidät pois Egyptistä, sekä ihmisten esikoiset että eläinten esikoiset. Tämän vuoksi minbä teurastan Herralle uhriksi jokaisen esikoisen, joka avaa kohdun. Miespuoliset Herralle, ja jokaisen minulle syntyvän esikoispojan minä lunastan” (2 Moos. 13: 14 – 15). Tällä kaikella Hän käskee häntä ohjaamaan lapsia Jumalan tuntemiseen. Jopa lapsia itseäänkin Hän määrää kunniooittamaan suuresti vanhempiaan, palkiten kuuliaisuuden ja rangaisten tottelemattomuuden, siten tehden heistä vieläkin kallisarvoisempia vanhemmilleen. Oikeastaan kun joku asettaa meidät jonkun herraksi, tällä kunniansoituksella hän asettaa meille mitä suurimman velvoitteen huolehtia hänestä, jotta vain tämä ilman mitään muuta, kykenisi saamaan vakuuttuneeksi, että koko tämän ihmisen kohtalo on meidän käsissämme, emmekä rohkene vähääkään vahingoittaa häntä, joka on uskottu haltuumme. Kun hän siis vihastuu ja suuttuu meihin vielä enemmän tämän luottamuksen rikkomisesta kuin itse loukkaantuneet, ja hänestä tulee tuima rankaisija, hän tällä tavoin innostaa meitä jopa enemmän täyttämään velvollisuuttamme. Tämän on Jumala tehnyt. Näihin kahteen Hän on lisännyt kolmannen, luonnollisen velvoitteen, ja jos haluatte, se on ensimmäinen. Nimittäin että vanhemmat saatuaan käskyn kasvattaa lapsiaan eivät hylkäisi Hänen käskyään, jolla Jumala on velvoittanut heidät luonnollisella velvoituksella. Jos lapset sattuisivat halveksimaan tätä sidettä, Hän on suojellut sitä kokonaan murtumiselta omillaan ja vanhempien rangaistuksilla. Näin Hän on alistanut lapset vanhemmilleen ja elävöittänyt vanhemmissa rakkautta lapsiinsa. Mutta on myös neljäs menetelmä, jolla Jumala on lujasti ja läheisesti sitonut meidät heidän kanssaan. Hän ei vain rankaise niitä lapsia, jotka tekevät pahoin vanhempiaan kohtaan, vaan Hän myös palkitsee hyvät. Samoin Hän tekee vanhemmille, rangaisten ankarasti niitä, jotka laiminlyövät lapsiaan suomalla puolestaan kunniaa ja ylistystä niille, jotka pitävät huolta. Näin Hän rankaisi vanhusta (Eeliä), joka oli kaikissa muissa suhteissa kunnioituksen ansaitseva, mutta palkitsi Aabrahamin samalla lailla huolenpidosta kuin muistakin hyveistään. Sillä puhuttaessa noista monista ja suurista lahjoista, jotka Hän lupasi Aabrahamille, Jumala mainitsee nimenomaan tämän hyveen perusteenaan sellaiselle lupaukselle: “Minähän olen valinnut hänet, että hän käskisi poikiaan ja jälkeentulevaa sukuaan pysymään Herran tiellä ja noudattamaan oikeutta ja vanhurskautta” (1 Moos. 18: 19)
27.Olen sanonut tämän, jotta tietäisitte, että Jumala ei tule sellaisten luo, jotka laiminlyövät niitä, joista Hän itse pitää sellaista huolta. Sillä on mahdotonta, että yksi ja sama Jumala tekisi niin paljon pelastaakseen nämä (lapset), eikä kuitenkaan kiinnittäisi huomiota, jos heidän omat vanhempansa laiminlyävät heitä. Hän ei ole välittämättä tästä, vaan päinvastoin siten osoittaa hirmuisesti paheksuntansa ja vihansa, niinkuin se todella tapahtuu. Sen vuoksi autuas Paavali väsymättömästi vakuuttaa meille sanoen: “Te isät … kasvattakaa heitä ja ojentakaa heitä Herran tahdon mukaan” (Ef. 6: 4). Jos meidät (Huom! “Me” viittaa hengellisiin kasvattajiin) on velvoitettu väsymättömästi huolehtimaan heidän sieluistaan, “niin kuin he, jotka joutuvat kerran tekemään tiliä” (Hepr. 13: 17), niin paljon enemmän isä (on velvollinen tekemään niin), joka synnytti pojan, kasvatti hänet ja elää jatkuvasti hänen kanssaan. Sillä aivan kuin hän ei saa anteeksiantoa omille synneilleen, hän ei saa sitä myöskään lastensa väärinteoille. Autuas Paavali ilmaisi tämän saman seikan. Kuvatessaan millaisia niiden, jotka on hyväksytty muiden määrääjiksi, pitäsi olla, hän edellyttää heidän omista lapsistaan huolehtimista ennen kaikkia muita edellytyksiä, jotta meillä ei olisi tekosyytä omien lastemme kurittomuuteen (1 Tim. 3, 4, 5). Ja tämä on täysin oikein! Jos paha on ihmisissä luonnostaan, silloin jokaisella olisi oikeus puolustaa itseään, mutta kun itse olemme jumalattomia tai kunnioitettavia oman tahtomme mukaisesti, voiko silloin esittää mitään hyvää puolustelua se, joka on sallinut poikansa, jota hän rakastaa enemmän kuin mitään, joutua jumalattomuuteen ja häpeään? Ettei hän halua tehdä hänestä kunnioitettavaa? Mutta ettei joku isä sanoisi tätä; itse luonto herpaantumattomasti ja aina innostaa häntä tähän. Tai että hän ei kyennyt tekemään niin? Mutta voidaan sanoa myös tämä, sillä kaikki – se että hän otti poikansa suojelukseensa herkässä iässä, ja että ensisijaisesti hänelle yksin on annettu valta häneen, ja että hänellä alinomaa oli hänet lähellään – kaikki tämä tekee hänen poikansa kasvattamisesta hyvin helppoa ja mukavaa. Se tarkoittaa, että lasten kurittomuus ei johdu mistään muusta kuin isän järjettömästä kiintymyksestä maallisista huolehtimisiin. Kiinnittämällä huomiota vain maallisiin asioihin ja pitämättä mitään tärkeämpänä, he tahtomattaan alkavat laiminlyödä lastensa sieluja. Sanon näistä isistä (älköönkä kukaan pitäkö näitä sanoja vihasta syntyneinä), että he ovat jopa lasten murhaajia pahempia. Vain yksi erottaa ruumiin sielusta, mutta muut asiat ne molemmat Gehennan tuleen. Kuolema on väistämtön luonnollisen järjestyksen mukaan, mutta toisen kohtalon olisi voinut välttää, jos isien laiminlyönti ei olisi johtanut siihen. Fyysisen kuoleman voi lopettaa välittömästi ylösnousemus, kun se tulee, mutta mikään palkkio ei ole odottamassa kadotettua sielua, se ei vastaanota ylösnousemusta, vaan sen on kärsittävä ikuisesti. Tämä tarkoittaa, että emme kutsu väärin noita isiä lapsenmurhaajiksi. Ei ole niin julmaa teroittaa miekkaa, ottaa sitä oikeaan käteensä ja upottaa sitä pikkulapsen sydämeen, kuin on tuhota ja halventaa sielu, sillä ei ole mitään sielun veroista.
28.Jos paha rajoittuisi vain siihen, että vanhemmat eivät anna lapsilleen mitään hyödyllisiä neuvoja, silloin pahuus ei olisi niin suuri. Mutta te vanhemmat suostutelkaa lapsenne tekemään päinvastaista. Oikeastaan kun isät taivuttavat lapsiaan opiskelemaan tieteitä, voi kuulla heidän keskustelunsa kuluessa vain seuraavia sanoja:” Se-ja – se on alhaissyntyinen mies, jolla on vähäinen varallisuus, joka täydensi itseään sujuvalla puheellaan ja saavutti hyvin korkean aseman, hankki suuren omaisuuden, otti rikkaan vaimon, rakensi ihastuttavan talon, ja hänestä on tullut kaikkien pelkäämä ja arvossapitämä”. Toinen sanoo:” Se-ja-se oppi latinaa, komeilee kuninkaallisessa hovissa ja käyttää siellä suurta vaikutusvaltaa”. Joku vielä viittaa johonkin muuhun, ja he kaikki puhuvat vain niistä, joita ylistetään maan päällä. Mutta kukaan ei kerro niistä, joita ylistetään taivaassa, ja jos joku kertoisikin heistä, hänet katsottaisiin ihmiseksi, joka häiritsee kaikkea. Niinpä kun iskostat tätä lapsiisi varhaisesta iästä alkaen, et opeta heille mitään muuta kuin kaikkien paheiden perustan, istuttamalla heihin kaksi kaikkein villeintä himoa – toisin sanoen rahan rakastamisen ja vielä moitittavamman turhamaisuuden himon. Kukin näistä himoista itsessään voi saattaa kaiken epäjärjestykseen lapsessa, mutta kun ne yhdessä juurtuvat nuorukaisen herkkään sieluun, silloin kahden yhdistyneen myrskyrintaman tavoin ne tuhoavat kaiken hyvän ja saavat aikaan niin paljon okaita, hiekkaa ja tomua. Että ne tekevät sielun hedelmättömäksi ja kykenemättömäksi mihinkään hyvään. Kuinka luulette poikanne voivan paeta paholaisen ansoja, kun hän on nuori – asuen Egyptissä, tai pahojen henkien armeijan keskellä kuulematta hyödyllistä sanaa keneltäkään, ja nähdessään jokaisen, erityisesti vanhempiensa ja kasvattajiensa johtavan häntä päinvastaiseen? Kuinka hän voisi sen tehdä? Teidän kehoitustenne avullako? Mutta te terjoatte hänelle vastakkaista ja sallimatta hänen ajatella viisauden rakkautta edes unessaan, päinvastoin alituiseen a skarrutatte häntä yällä elämällä ja sen aikaansaannoksilla, ja vain autatte häntä hukkumaan. Vai tapahtuuko se itsestään? Ehdottomasti ei. Nuorukaisella itsellään ei ole voimaa saattaa itseään täydelliseksi hyveissä, ja jos jotakin hyvää syntyy hänessä, silloin tämä hyvä todennäköisemmin kuihtuu kuin kasvaa sanojesi tulvassa. Sillä kuten ruumis ei voi elää pitkää, jos sitä ruokitaan vahingollisella ruualla, niin myöskin sielu vastaanottaessaan sellaisia ajatuksia ei voi ajatella jotakin hyvää ja suurta. Ei, häirittynä ja ikään kuin jonkun tulehduksen heikentämänä, se lopulta vääjäämättä joutuu Gehennaan ja perikatoon.
Opettakaa lapsillenne hengellisiä arvoja
29.Sillä te ikään kuin tarkoituksella tuhoatte lapsianne käskemällä heitä tekemään täsmälleen niitä asioita, jotka tekevät mahdottomaksi pelastua. Katsokaa kaikkein ensimmäiseksi (mitä on kirjoitettu).” Voi teitä”, sanotaan,” jotka nyt nauratte” (Lk. 6: 25), mutta te annatte lapsillenne runsaasti syitä nauruun.” Voi teitä, jotka olette rikkaita” (Lk. 6: 24), mutta teidän tärkein huolenne on, että heistä tulisi rikkaita.” Voi teitä, kun ihmiset puhuvat teistä hyvää” (Lk. 6: 26), mutta te usein kulutatte koko elämänne ihmiskunnian vuoksi. Ja vielä, se joka panettelee veljeään on” helvetin tulen vaarassa” (Mt. 5: 22), mutta te pidätte jokaista, joka pitää hiljää sisällään toisista lausutut halventavat sanat heikkona ja pelkurina. Kristus käskee meitä välttämään yhteenottoja ja sanaharkkaa, mutta te alituiseen askarrutatte lapsianne näillä pahoilla jutuilla. Hän käski monissa kohdin kiskomaan ulos silmämme, jos se houkuttelee pahaan (Mt. 5: 29), mutta te erityisesti ystävystytte niiden kanssa, jotka kykenevät antamaan teille rahaa, vaikka he saattavat opettaa äärimmäistä turmelusta. Hän ei käskenyt jättämään vaimoaan, ellei kysymyksessä ole aviorikos (Mt. 5: 32), mutta kun te näette, että rahaa on saatavissa, järjestätte niin, että tämä käsky hyljätään. Hän kielsi ehdottomasti vannomasta (Mt. 5: 34), mutta te jopa nauratte, kun näette huomioitavan tämä kiellon.” Joka rakastaa elämäänsä”, Herra sanoi,” kadottaa sen” (Joh. 12: 25), mutta te teette kaiken voitavanne vetääksenne lapset tähän elämään.” Jos annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa”, hän sanoo,” teidän taivaallinen Isännekin antaa anteeksi teille rikkomuksenne” (Mt. 6: 15), mutta te jopa arvostelette lapsianne, jos he eivät halua kostaa pahantekijöilleen, ja yritätte saattaa heidät tilaan, jossa he haluavat tehdä tämän. Kristus sanoi, että jos te teette jotakin turhamaisuudesta – paastoatte, rukoilette tai annatte almuja – sillä ei ole mitään vaikutusta (Mt. 6: 1), mutta vain yritätte järjestää niin, että lapsianne ylistettäisiin. Mutta miksi luetetella kaikkea? Jos nämä jo nimetyt paheet eivät pysty vain yhteisesti, vaan jopa erikseen saattamaan tuhansia Gehennaan, niin te, kokoamalla ne yhteen ja asettamalla tämän sietämättömän raskaan syntien nipun lastenne päälle, lähetätte heidät sen kanssa tuliseen järveen. Kuinka he voivat pelastautua kantamuksenaan niin paljon tulen ruokaa?
30.On kyllin paha, että te houkutatte lapsianne toimimaan Kristuksen käskyjen vastaisesti, mutta te naamioitte heidät hyvältäkuullostavilla nimillä. Te kutsutte käymistä alinomaa hevoskilpailuissa ja teatterissa” sosiaaliseksi elämäksi”, varallisuuden omistamista” vapaudeksi”, hävyttömyyttä” avoimuudeksi”, huikentelevaa elämää” ihmisystävyydeksi”, kohtuuttomuutta” miehuullisuudeksi”. Sitten ikään kuin tämä valheellisuus ei olisi kylliksi, te kutsutte hyveitä epämiellyttävillä nimillä: häveliäisyys on” kasvatuksen laiminlyömistä”, laupeus on” pelkuruutta”, rehellisyys on” heikkoutta”, nöyryys on” nöyristelyä”, vihastumattomuus on” voimattomuutta”. Ikään kuin pelkäisitte, että lapsenne saattaisivat kuulla näiden hyveiden ja paheiden todelliset nimet, ja siksi välttäisivät paheita kuin ruttoa. Sillä paheiden nimittäminen niiden todellisilla nimillä ei vähääkään aiheuta kammoa niitä kohtaan. Tunnen monia tällä tavoin järkiinsä tulleita ihmisiä ja kuulemalla nämä inhottavat nimet, tulivat kohtuullisemmiksi elämässä. Mutta te olette estäneet lapsenne tästä parannuskeinosta. Ja mikä pahempaa, te ohjaatte heitä tekemään pahaa ei vain sanoillanne vaan myös teoillanne – te rakennatte loisteliaita koteja, ostatte kallista maata, ympäröitte heidät kaikilla kimaltavilla tavoilla, ja kaikella tällä aivan kuin jonkinlaisella kauhealla pilvellä pimennätte heidän sielunsa. Kuinka voin olla vakuuttunut, että he mahdollisesti voivat pelastua, kun näen teidän taivuttelevan heitä juuri niihin asioihin, jotka Kristus valitsi väistämättömään tuhoon johtaviksi, kun näen teidän ylenkatsovan heidän sielujaan jonakin joutavana, mutta itse piittaatte vain siitä, mikä on todella ylellistä ikään kuin se olisi jotakin tarpeellista ja tärkeää? Teette kaiken varustaaksenne poikanne palvelijalla, hevosella ja parhaalla pukeutumisella, mutta te ette edes halua ajtella hänen itsensä hyväksi tekemistä. Ei, ulotettuanne huolehtimisenne kallioihin ja puihin, ei huolenpidostanne ole jäjellä pienintäkään hitusta sieluille. Teette kaiken varmistaaksenne, että talossanne on ihana kuvapatsas ja kultainen katto, mutta että kaikista veistoksista kallisavoisin – sielu – saattaisi olla kultainen, ette uhraa edes ajatustakaan.
St. Theophan Recluse:” The Path to Salvation”, ss. 335 – 344
Platina, California: St. Herman of Alaska Brotherhood, 1998
31.Sitäpaitsi toivoessamme perehdyttävämme lapsiamme tieteisiin emme vain karsi joitakin ristiriitaisia opetuksia, vaan annamme heille kaikkea sellaista, mikä tukee sitä. Tyrkytämme heille ohjaajia ja opettajia, avustamme heitä rahallisesti, vapautamme heidät kaikista muista tehtävistä. Ja jopa enemmän kuin olympialaisten valmentajat me hihkumme köyhyydestä, joka johtuu siitä, ettei opiskele ja varallisuudesta opiskelun seurauksena. Me itse ja muiden välityksellä teemme ja sanomme kaikkea, vain saattaaksemme heitä saattamaan loppuun opintonsa, ja tässä emme aina onnistu. Mutta olemme sitä mieltä, että tavat ja vaivannäkö kunnialliseksi käytökseksi tulevat itsestään huolimatta monista esteistä? Mikä voisi olla pahempaa kuin tämä mielettömyys – tuhlaamalla niin paljon aikaa ja energiaa sellaiseen mikä on helppoa, vaikkakin olisi mahdotonta saavuttaa sitä muulla tavoin, kun taas sellainen, mikä on suunnattomasti vaikeampaa näyttää meistä joltakin mitäänsanomattomalta ja merkityksettömältä, joka tulee meille jopa nukkuessamme? Sillä sielun harjaannuttaminen hurskaaseen elämään sen vuoksi niin monta kertaa vaikeampaa kuyin tieteiden opiskelu, niin paljon rankempaa toteuttaa kuin on mahdollista sanoa. Siinä on toiminnan ja tekojen ero.
32.“Mutta miksi”, te sanotte, “lapsemme tarvitsevat sellaista viisautta ja täsmällistä käytöstä?” Tämä on juuri se asia, joka on siksi kaikessa epäedullinen – että sellaista tärkeää asiaa, elämämme pilaria, pidetään kohtuuttomana ja tarpeettomana. Nähtyään poikanne ruumiillisesti sairaana, kukaa ei kysysisi, miksi hän tarvitsee täydellisen ja vahvan terveyden. Päinvastoin ryhtyisitte kaikkiin toimenpiteisiin saattaaksenne hänen kehonsa jälleen hyvään kuntoon, niin että sairaus ei palaisi. Mutta kun lapsilla on sairas sielu, sanotaan etteivät he tarvitse hoitoa. Ja tällaisten sanojen jälkeen he rohkenevat kutsua itseään isiksi! “Mitä?”, te sanotte, “Tuleeko meidän etsiä vain viisautta ja antaa kaiken maallisen hajota?” Ei, kaikkein kunnianarvoisimmat, ei viisauden rakkaus, vaan sen puute on tuhonnut ja sekoittanut kaiken. Sillä sanokaahan minulle kuka hajottaa asiain nykyisen tilan – nekö jotka elävät maltillisesti ja vaatimattomasti, vai ne, jotka keksivät uusia ja laittomia mielihyvän keinoja itselleen. Nekö, jotka vain yrittävät kahmia itselleen muiden ihmisten tavaroita, vai nekö, jotka ovat tyytyväisiä siihen, mitä heillä on? Nekö, jotka rakastavat ihmiskuntaa, jotka ovat sävyisiä eivätkä etsi kunniaa, vai nekö, jotka vaativat veljiltä kunnioitusta ennen kaikkia muita velvotteita, ja aiheuttavat tuhat harmia niille, jotka eivät nouse seisomaan heidän tulleesaan sisään, jotka eivät ensin tervehdi, eivät kumarra heidän edessään tai eivät ole samaa mieltä heidän kanssaan? Nuoko, jotka rakastavat mukautumista vai nekö, jotka hamuavat valtaa ja määräävää asemaa ja tämän vuoksi ovat valmiit tekemään ja sietämään kaikkea? Nekö, jotka pitävät itseään muita parempina, ja siksi ajattelevat saavansa sanoa ja tehdä mitä tahansa, vaiko ne, jotka pitävät itseään kaikista viimeisimpinä, ja siksi alistavat järjettömät omapäiset himonsa? Nekö, jotka elättävät porttoja ja saastuttavat muiden aviovuoteita vaiko ne, jotka tyytyvät omiin vaimoihinsa? Eivätkö ihmisyhteisössä ne ensimmäiset, jotka ovat kasvaimen kaltaisia ruumiissa tai merellä piiskaavavien tuulten kaltaisia, hukuta pidättäytymisen puuttensa vuoksi niitäkin, jotka yksin jätettyinä olisivat saattaneet pelastautua? Ja eivätkö ne viimeiset, jotka ovat kuin kirkkaat lamput synkän pimeyden keskellä kutsuen haaksirikkoisia turvaansa ja sytytettyään kaukana taivaissa viisauden lampun, tällä tavoin johda niitä, jotka sitä halajavat, rauhan satamaan? Eikö juuri nuo muut aiheuta häiriöitä, sotia ja taisteluja ja kaupunkien hävitystä ja maanpakolaisuutta ja orjuutta ja vapauden menetystä ja murhia ja lukemattomia onnettomuuksia elämässä – ei vain ihmisten ihmisille aiheuttamia onnettomuuksia, vaan myös kaikkia taivaasta lähetettyjä, esimerkiksi kuivuutta, tulvia, maanjäristyksiä, kaupunkien joutumista tulvien valtaan, nälänhätää, ruttoa ja kaikkea, mitä meille sieltä on lähetetty? Ne heikentävät yhteiskunnallista järjestystä ja tuhoavat yhteistä hyvää, ne tuottavat lukemattomia onnettomuuksia muille, hämmentävät rauhaa etsiviä ihmisiä, sotkevät heidät mukaansa ja sitten tempaisevat heidät irti kaikista määräyksistä. Näitä ihmisiä varten luotiin lait ja oikeussalit, rangaistustuomiot ja kaikenlaiset rangaistukset.
33.Jos haluaisimme kasvattaa lapsemme varhaisimmasta iästä lähtien ja antaa heidät niille, jotka haluaisivat kasvattaa heitä, lapsemme kykenisivät tietenkin seisomaan taistelussa aivan eturintamassa, koska Jumala ei ylenkatso sellaista intoa ja antaumusta, vaan ojentaa kätensä täydentämään veistosta. Kun Hänen kätensä toimii, on mahdotonta olla menestymättä, tai paremminkin on mahdotonta olla saavuttamatta loiston korkeinta astetta ja kunniaa, jos vain täytämme sen, mikä on riippuu meistä. Jos naiset ovat kyenneet turvautumaan Jumalan apuun lasten kasvatuksessa, sen tähden kuinka paljon enemmän me voimme tehdä saman, jos niin haluaisimme. Jotta en venyttäisi liian pitkäksim tätä saarnaa, ohitan hiljaa kaikki muut naiset ja lainaan vain yhtä, vaikka olisin voinut lainata monia. Oli juutalaisnainen nimeltään Hanna. Tämä Hanna synnytti pojan eikä enää toivonut saavansa toista, koska hän tuskin kykeni kuvittelamaan tätä hedelmättömyytensä aiheuttamien monien kyynelten jälkeen. Vaikka hänen vastustajansa nöyryyttivät häntä hänen hedelmättömyytensä vuoksi, häne ei tehnyt niinkuin te, vaan saatuaan lapsen piti hänet itsellään niin kauan kuin tunsi tarpeelliseksi ruokkia häntä maidolla. Ja heti kun poika ei tarvinnut tätä ruokaa, äiti otti ja omisti hänet Jumalalle pyytämättä, että hän koskaan palaisi takaisin perheensä kotiin, vaan jätti hänet elämään ainaisesti Jumalan temppelissä. Ja kun hän äidillisistä tunteista johtuen halusi nähdä häntä, hän ei kutsunut lasta luokseen, vaan tuli itse isän kanssa hänen luokseen, kohdellen häntä hellävaroen, kuin uhria Jumalalle. Tämän vuoksi pojasta tuli niin urhoollinen ja suuri, että kun Jumala käänsi kasvonsa juutalaisten kansasta sen äärimmäisen jumalattomuuden takia eikä antanut profetioita eikä lähettänyt näkyjä, tämä poika uudestaan ihastutti Jumalan hyveellisyydellään ja pyysi Häntä suomaan juutalaisille, mitä heillä muinoin oli – uudistamaan profetoimisen, joka oli lakannut. Hän teki tämän olematta vielä täysikasvuinen mies, vaan pikku lapsi. “Siihen aikaan Herra puhui ihmisille vain harvoin” sanoo Raamattu, “eikä näkyjä usein nähty” (1 Sam. 3: 1), samaan aikaan Jumalan usein ilmoittaessa tahtonsa Samuelille. Tämä osoittaa kuinka hyödyllistä on aina antaa saamansa Jumalalle ja kieltäytä ei vain rahasta ja tavarasta, vaan jopa omista lapsista. Sillä jos tämä on se, mitä meitä on käsketty sielun suhteen (Mt. 10: 37), kuinka paljon enemmän kaikkeen muuhun nähden? Patriarkka Aabraham teki myös näin, tai paremminkin hän teki paljon enemmän kuin tämän, ja siksi hän sai suurella kunnialla varustetun pojan. Meidän lapsemme ovat erityisesti meidän kanssamme annettuamme heidät Jumalalle. Sillä Hän varjelee heidät paljon paremmin kuin me, koska Hän pitää heistä enemmän huolta. Ettekö ole panneet merkille, mitä tapahtuu rikkaiden perheiden kodeissa? Alhaissyntyiset palvelijat, jotka elävät isiensä kanssa, eivät ole niin kunnioitettuja tai vaikutusvaltaisia kuin ne, jotka isäntä on ottanut vanhemmiltaan, asettanut palvelukseensa ja tehnyt aarteidensa vartijoiksi, antaen antaen heille huomattavasti hyvää tahtoa ja vapautta. Jos ihmiset ovat niin ystävällisiä ja hyvänsuopia palvelijoitaan kohtaan, paljon enemmän on sitä Rajoittamaton Hyvyys, ts. Jumala.
34.Sallikaamme lastemme palvella Jumalaa ohjaamalla heitä ei vain temmppeliin kuten Samuelia, vaan itse taivaisiin palvelemaan yhdessä enkelien ja arkkienkelien kanssa. Sillä kuka tahansa voi nähdä, että se, joka omistautuu viisauden rakkaudelle todella tulee palvelemaan enkelien kanssa. Liäski sellaiset lapset ilmentävät suurta rohkeutta ei vain itsellen vaan myös meille. Sillä jos jotku lapset ovat saaneet apua Jumalalta oman isänsä vuoksi, niin paljon enemmän isät voivat saada apua lapsiensa vuoksi, koska ensimmäisessä tapauksessa oikeus apuun tulee vain luonnon puolesta, mutta toisessa tapauksessa se tulee kasvatuksesta, mikä on paljon tärkeämpää kuin luonto. Osoitan teille kummankin jumalallisista kirjoituksista. Hiskian, nuhteettoman ja hurskaan kuninkaan, mutta jolla ei ollut rohkeutta omia tekojansa mukaan nousta vastarintaan häntä kohdannutta suurta vaaraa vastaan, Jumala pelasti hänen isänsä nuhteettomuuden vuoksi, kun Jumala sanoi: “Minä suojelen tätä kaupunkia, minä pelastan sen itseni vuoksi ja palvelijani Daavidin tähden” (2. Kun. 19: 34). Paavali kirjeessään Timoteukselle sanoi vanhemmistaan: “Lasten synnyttäjänä hän on kuitenkin pelastuva, jos vain pysyy uskossa ja rakkaudessa ja viettää hillittyä, Jumalalle pyhitettyä elämää” (1. Tim. 2: 15). Raamattu ylistää Jobia, koska hän oli “kunnon mies, rehellinen ja jumalaapelkäävä, ja hän karttoi kaikkea pahaa” (Job 1: 1), samoin kuin hänen huolenpitoaan lapsistaan (Job 1: 5). Tämä huolenpito ei muodostunut vain varallisuuden keräämisestä heille, eikä yrityksistä tehdä heidät maineikkaiksi ja kuuluisiksi, vaan mistä? Kuulkaa, mitä Raamattu sanoo: “Kun kaikki olivat pitonsa pitäneet, Job kutsui aina poikansa luokseen uhratakseen puhdistusuhrin. Hän nousi varhain aamulla ja toimitti polttouhrin jokaisen puolesta erikseen. Hän näet ajatteli: “Poikani ovat hyvinkin voineet tehdä syntiä. Ehkä he ovat mielessään rikkoneet Jumalaa vastaan. Joka kerta hän teki näin”. (Job 1: 5) Mitä puolustusta meillä on, jos käyttäydymme sellaisella leväperäisyydella? Sillä jos heillä, jotka elivät ennen armon ja lain aikaa, jotka eivät saaneet koskaan mitään opetusta lasten kasvattamisesta, pitivät niin suurta huolta lapsistaan, että olivat huolissaan heidän salaisista synneistään – kuka puolustaa meitä, jotka elämme armon aikaa, ja joilla on niin monia opettajia, niin monia esimerkkejä ja neuvoja, mutta samalla emme pelkää heidän salaisten syntiensa puolesta, vaan jopa jätämme huomioimatta ilmiselvät synnit, emmekä vain saata itseämme olemaan huomioimatta niitä, vaan heitämme ulos ne, jotka huomioivat? Ja Aabraham, kuten sanoin aiemmin, erottui tämän hyveen vuoksi enemmän kuin hänen monien muiden hyveidensä vuoksi.
35.Niipä kun meillä on niin paljon esimerkkejä valmentakaamme Jumalalle hurskaita palvelijoita ja orjia. Jos niille, jotka valmentavat kilpailukykyisiä taistelijoita kaupunkeja varten tai sotilaita kuninkaille, osoitetaan suurta kunniaa, niin minkä lahjan saammekaan, jos valmennamme Jumalalle sellaisia urheita ja suuria miehiä, tai melkein enkeleitä? Teemme kaiken minkä voimme jättääksemme heille uskon rikkaudet, jotka kestävät pysyvästi, seuraten meitä kuoleman jälkeen ja voivat tuottaa suuren hyödyn ei vain täällä, vaan sielläkin (toisessa maailmassa). Maalliset rikkaudet eivät seuraa ihmisiä ikuisuuteen, ja ne voivat jopa kadota täällä ennen omistajiaan, usein jopa tuhoten heidät. Mutta uskon rikkaudet ovat pysyväisiä tässä ja seuraavassa elämässä, ja säilyvät suurella varmuudella niille, jotka hankkivat ne. Tämä on todellakin niin, kuka tahansa asettaa etusijalle maalliset hengellisten edelle, on menettävä molemmat, mutta joka ikävoi hengellisiä ja taivaallisia, luultavasti saa myös maallisia. Nämä eivät ole minun sanojani, itsensä Herran sanoja, joka lupaa mielle antaa tämän hyvän:” etsikää ensin kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin” (Mt. 6: 33). Mitä voi verrata tähän kunniaan? Huolehtikaa itsestänne hengellisissä asioissa, Hän sanoo, ja jättäkää kaikki muu minulle. Rakastava isä pitää kaikessa huolen koko perheestään itse, mutta neuvoo poikaa huolehtimaan itsestään viisauden rakkaudella. Niin tekee Jumala. Olkaamme kuuliaisia ja alkakaamme etsiä Jumalan valtakuntaa, silloin tulemme näkemään hurskaita lapsia ja meitä itseämmekin kunnioitetaan heidän kanssaan ja tulemme riemuitsemaan myös tämän elämän hyvistä asioista. Sinun tulee vain rakastaa tulevia, taivaallisia asioita. Jos olet kuuliainen, olet saava suuren palkinnon, mutta jos olet päinvastoin tottelematon, olet kärsivä kauheista rangaistuksista. Sillä emme voi puolustautua sanomalla:” Kukaan ei ei opettanut meitä tässä”.
36.Vallaton nuoruusikä tarvitsee monia neuvojia ja opettajia, opastajia, havainnoitsijoita ja kasvattajia. Vain näillä ponnistuksilla se voidaan pitää krissa. Opettamaton hevonen, kesyttämätön villieläin – sitä on nuoruus. Sen vuoksi jos asetamme rajat varhaisesta iästä asti, meidän ei tarvitse käyttää sellaista suurta voimaa, päinvastoin, tavasta tulee laki. Emme salli heidän tehdä sitä, mikä on mieluisaa mutta vahingollista. Emme yritä miellyttää heitä, koska he ovat lapsia, sillä se tuottaa enemmän vahinkoa nuorelle kuin mikään muu, Mutta kaikkein eniten vaalimme siveyttä. Meidän tulisi huolehtia itsestämme tässä suhteessa enemmän kuin mistään muusta ja kiinnittää kakkien eniten huomiota tähän. Valitsemme heille vaimon varhain, jotta he voisivat yhdistyä morsiamiinsa puhtaina ja turmeltumattomina ruumiiltaan. Tämän kaltainen rakkaus on erityisen puhdasta. Kuka tahansa onkaan puhdas enne avioliittoa on todennäköisemmin pysyvä sellaisena avioitumisen jälkeenkin. Mutta ne, jotka ovat oppineet ennen avioliittoa tekemään huorin tekevät samoin avioitumisen jälkeenkin. Sillä Raamatussa on kirjoitettu: “Haureelliselle on kaikki leipä makeata” (Siir. 23: 17). Siksi kruunu pannaan päähän – merkkinä voitosta, siitä että he astuvat hääkammioon ilman että himo valloitti tai kukisti heidät. Jos joku mielihyvän rakkauteen halukas on antautunut portoille, niin mitä syytä hänellä on kantaa kruunua päänäs päällä, koska häne on kukistettu? Me iskostamme tämän heihin, opetamme sen heille ja käsittelemme heitä eri tavoin.
37.Meille on annettu tärkeä vakuus – lapset. Siksi meidän tulee pitää heistä huolta, ja huomata jokainen ennakkovaroitus, että paholainen ei voisi varastaa heitä meiltä. Samalla teemme kaiken takaperoisesti. Ponnistelemme kaikessa varmistaaksemme että kenttämme ovat hyvissä käsissä. Etsimme kaikkein kokeneimmat muulin ajajat ja valvojat, mutta emme huolehdi sellaisista varotoimista, jotka olisivat meille kaikkein tärkeimmät ja joiden kautta kaikki hyvät asiat tulevat, nimittäin että voisimme jättää poikamme sellaisen miehen käsiin, joka pitäis huolta hänen viattomuudestaan. Huolehdimme hankkiaksemme hänelle omaisuutta, mutta emme huolehdi hänestä itsestään. Huomaatko, millainen mielettömyys on ottanut meistä valla? Enne kaikkea kasvattakaa poikanne sielua, ja hän hankkii omaisuutensa myöhemmin. Jos hänen sielunsa on paha, hän ei saa pienintäkään hyötyä rahasta. Ja päin vastoin, jos hänelle on annettu kunnollinen kasvatus, omaisuus ei vahingooita häntä vähääkään. Haluatteko jättä hänelle omaisuutta? Opettakaa häntä olemaan hyvä. Sillä lapset, jotka eivät ole saaneet kunnollista kasvatusta, köyhyys on parempi kuin varallisuus. Se pitää heidät jopa vastoin heidän omaa tahtoaan hyveen siteissä. Kuitenkaan varallisuus jopa sellaiselle, joka ei toivo sitä, ei suo hänen elää puhdasta elämää, vaan houkuttelee häntä rikosten lukemattomana paljouteen.
38.Te, äidit, katsokaa tyttärienne perään. Tämän ei pitäisi olla teille vaikeaa. Valvokaa, että he pysyvät kotona. Ennen kaikkea opettakaa heitä olemaan hurskaita, kainoja, rahaa halveksivia, eikä liian paljon koreista vaatteista huolta kantavia. Saata heidät sellaisen avioliittoon. Jos kasvatatte tyttärnne tällä tavoin, et pelasta vaan häntä, vaan puolison, joka ottaa hänet, ja ei vain hänen puolisoaan, vaan lapsetkin, etkä vain lapsia, vaan lapsenlapsetkin. Jos juuri on hyvä, oksat levittäytyvät kauniimmin, ja sinä saat palkkasi tästä. Sen vuoksi tehkäämme kaikkemme ikään kuin huolehtisimme emme yksin sielun hyvästä, vaan paljosta sen kautta. Sillä kun on avioliiton aika, heidän (tyttärien) pitäisi käydä esiin isänsä kodista kuin taistelijat kilpailupaikasta, ts. Heidän tulisi tuntea tarkaslleen koko tiede, jolla he voisivat hiivan tavoin kohottaa valmistusainekset lisääntymään heissä.
39.Ja vielä poikien pitäisi myöskin olla niin vaatimattomia, että heidät tunnistettaisiin heidän hyvästä moraalistaan ja siveydestään, ja saisivat laajasti ylistystä ihmisiltä ja Jumalalta. Oppikoot he kieltäytymään liiallisesta omaisuudesta, olemaan säästeliäitä ja hellästi rakastavia, oppikoot he alistumaan käskyvallan edessä. Sillä kaiken tulee suuntautua kohti Jumalan kunniaa ja pelastustamme Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa, jolle yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa olkoon kunnia, herruus ja valta nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
St. Theophan Recluse:” The Path to Salvation”, ss. 344 – 349
Platina, California: St. Herman of Alaska Brotherhood, 1998