Pyhä Johannes Krysostomos ja lasten kasvatus
Kathleen Haverlac
World Magazine January 1980 Page 13, 14/22
Toisinaan me vanhemmat kummastelemme, olemmeko oikeastaan olleet lapsillemme vanhemipa olemalla kristillisenä esimerkkinä heille, olemalla kristitty perhe ja kasvattamalla lapsiamme olemaan Jumalan perheen – Kirkon – kristittyjä jäseniä. Nykyään käännymme kasvattajien, psykologien, sosiologien, pappien, ystävien ja vanhempiemme puoleen ensisijaisina tiedon, ohjauksen ja avun lähteinä. Tietenkin nämä lähteet ovat peteviä monessa suhteessa, erityisesti antamalla meille enemmän näkemystä ja tietoa elämästä yleensä. Mutta kenties voisimme kääntyä todellisen lähteen puoleen – Kristuksen ja kirkon. Jotkut kirkkoisistä, joista kaikki käyttivät Raamattua ja Kirkon elämää ensisijaisena lähteenään ja viitekehyksenään, puhuivat kristitystä perheestä ja kasvatuksesta kristityissä kodeissa, esim. Basileios Suuri, Johannes Krysostomos, Gregorios Nyssalainen. Tutkittuamme Raamattua meidän pitäisikin sitten lukea isiä ja pyhien elämäkertoja, jotka olivat tunnetusti hyviä vanhempia, esim. pyhä Sofia, pyhä Olga, vanhurskas Joosef.
Johannes Krysostomos ja vanhemmat
Eräs tällainen isä, Johannes Krysostomos, kirjoitti “Kirjoituksen turhamaisuudesta ja vanhemmille oikeasta tavasta kasvattaa lapsiaan”. Seitsemässäkymmenessäneljässä yhdeksästäkymmenestä kohdasta hän käsittelee aiheensa jälkimmäistä puolta. Hän antaa pastoraalisia, psykologisia ja kasvatuksellisia neuvoja vanhemmille pitäen perustanaan koko Kirkon elämää ja Raamattua. Hän pohdiskelee vanhempien merkityksestä olla kristittyjä esikuvia lapsilleen, tavoista ohjata kristillistä kasvatusta kodeissa, tärkeistä hyveistä, joita vanhempien tulisi ponnistella iskostaa lapsiinsa, ja kuinka vanhemmat voivat tehokkaasti kasvattaa lapsiaan koko elämänsä Kristuksessa. Osoittamalla Kirjoituksen näihin alueisiin ja sovittamalla ne oikeaan muotoon ja tavaksi, vanhemmat voivat saavuttaa syvemmän näkemyksen meidän vanhempien roolin tarkoituksesta ja tuntea varmuutta ja turvallisuutta siinä, mitä yritämme tehdä.
Me vanhemmat kasvatamme lapsiamme ennen kaikkea ollaksemme Jumalalle mieleen ja rakastaaksemme Häntä. … sillä perheemme haluaa luonnollisesti saada Hänen siunauksensa (90), – ” jonka Jumala on valmistanut niille, jotka Häntä rakastavat” ( 1 Kor 2:9). Meidän on tajuttava, ettemme kasvata lapsiamme itsellemme mieliksi, tai isovanhempien mieliksi, tai yhteiskuntaa varten, vaan yksin Jumalalle, koska Hän on Luojamme ja isämme, jota rakastamme, koska Hän rakasti meitä ensiksi. Me vanhemmat “kasvatamme filosofia, atleettia, taivaan kansalaista” (39) “Kristuksen atleettia” (19). Krysostomos tekee myös rinnastuksen, että “me muotoilemme näitä ihmeellisä kuvapatsaita (lapsia) Jumalalle (28). Jumala asuu lapsissamme, ja meidän täytyy herätellä lapsiamme aika ajoin Jumalaa varten. Kuten kuvanveistäjä tekee, meidänkin täytyy ” karsia … liiallinen ja lisät sitä, mitä puuttuu” lisäämällä lapsen hyviä ominaisuuksia ja poistamalla hänen vikojaan (22). Sen vuoksi meidän tulisi joka aamu ja ilta rukoilla Jumalaa ja pyytää Häntä auttamaan meitä herättämään lapsemme rakastamaan Häntä ja seuraamaan hänen teitään ja käskyjään.
Ennen kaikkea meidän on opetettava lapsillemme viisautta Jumalan pelkoon , jotta tuntisivat Hänet ja rakastaisivat Häntä (85), sillä ” Herran pelko on tiedon perusta” (Sananl. 1:7). Tämä Jumalan pelko ei ole jyrkkää kovistelua tai hirveää vapinaa, vaan se on kunnioittavaa tietoisuutta Jumalan läsnäolosta meissä ja haluamme olla Hänen rakastavia lapsiaan. Jumalan pelkoa ei oikeastaan voi opettaa, mutta me vanhemmat voimme ilmentää sitä lapsillemme elämässämme rukoilemalla yhdessä, menemällä kirkkoon, rakastamalla toisiamme, tekemällä Jumalasta elämämme keskuksen. Lapset voivat helposti “aistia” tämän, ja seuraavat luonnollisesti esimerkkiämme kasvaessaan.
Perhe yhdessä
Perheenä yhdessä rukoileminen on tärkeää. Kun lapsemme näkee meidän rukoilevan, hän hän aloittaa oman rukouselämänsä ja meidän esimerkkimme vahvistaa sitä. Meidän pitäisi opettaa häntä käyttämään “uskon sinettiä”, ristinmerkkiä jokaisen sanan ja teon yhteydessä (22). Tässä mielessä hän oppii, että koko hänen elämänsä on rukousta. Krysostomos sanoo meille, että meidän tulee opettaa häntä rukoilemaan innolla ja yhteistuumin, ja toimittaa rukouspalvelusta niin kauan kuin hän kykenee (80). Liiallisuus ei auta lastamme, vaan ainoastaan turhauttaa häntä. Meidän tulee ainoastaan auttaa häntä, ei koetella hänen kestokykyään. Saman linjan mukaan meidän ei pitäisi liiaksi rasittaa häntä paastolla. Seuraamalla Kirkon paasto – ohjeita keskiviikkoisin ja perjantaisin (Didakhe) näyttää aivan sopivalta.(79) Meidän pitää myöskin opettaa hänelle, kuinka ylistää Jumalaa veisuilla. (34) Milloin tahansa perheemme on yhdessä aterialla, meillä tulee olla aikaa lausua tai laulaa Herran rukous, rukous aterian jälkeen tai juhlapäivän tropari. Perhe yhdessä oppii silloin luonnollisella tavalla tuntemaan Jumalaa rukouksiensa kautta. Meidän vanhempien täytyy varmistaa, että olemme hyviä esimerkkejä kristitystä lapsellemme. Oma käyttäytymisemme vaikuttaa lastemme käyttäytymiseen (36). Meidän täytyy jatkuvasti rukoilla ja jatkaa kasvatustamme kristittynä olemiseen. Meidän täytyy myöskin olla selvillä ihmisistä, joiden kanssa lapsemme on yhteydessä – ystävistämme, perheesta, opettajista – varmistaaksemme, että he auttavat meitä kasvattamaan lastamme eivätkä estä ponnistelujamme (37, 38). Heidänkin on oltava esimerkkejä kristitystä.
Opetuksemme päämäärä : joitakin yksityiskohtia
Krysostomos antaa meille erityisiä tavotteita opetuksellemme . Perheyksikkö on hyvin tärkeä, koska se määrää tahdin koko sosiaaliselle rakenteelle. ” Huolenamme on maailman alkuperäinen ja rytminen kasvatus” (54). Sanonta ”koko maailma olisi parempi paikka” on mahdollisuus, jos perheet huolehtivat jäsenistään. Lapset lopultakin perustavat omat perheensä sen kristillisen perheen mallin perustalta, jonka annamme heille. Idealistisesti sanottuna, jos me annamme oikean tahdin, tuleva perhe tulee elämään sopusoinnussa ja olemaan sellaisia Jumalan lapsia kuin hän tarkoitti meidän olevan luodessaan maailman.
Perheen kirkossa käymisen, rukouksen ja Jumalan ylistämisen ja yhdessä paastoamisen lisäksi hyvä alku lapsemme kasvattamiselle on hänen nimensä. Meidän tulisi antaa lapsillemme nimi pyhien, marttyyrien, apostolien, jne. mukaan eikä vain perheemme jäsenten mukaan (47, 50). Lapsellamme on Jumalan vanhurskas mies tai nainen viitekehyksenään saavuttaakseen kristillisen täyteyden. Kuten varhaiskirkossa lapsen nimipäivästä tulee juuri yhtä tärkeä ellei tärkeämpikin kuin hänen syntymäpäivästään. Voimme suunnitella hänelle ”lisäjuhlan” joka vuosi. Lapsemme ensimmäinen ikoni voi olla hänen pyhänsä ikoni. Kun hän kasvaa, pyhästä saattaa tulla hänen ”sankarinsa” Supermiehen ja muiden senkaltaisten sijaan, kun kerromme hänelle hänen nimikkopyhänsä elämästä. Voimme myös suunnitella pyhäinmiesten päivän juhlan (amer. Halloween juhla) pyhäkouluissa, missä lapset pukeutuvat pyhiensä mukaisiksi ja kertovat arvoituksia jotta toiset arvaisivat, keitä he ovat.
Krysostomos varoittaa meitä omaksumasta pakanallisia tapoja (48). Voimme helposti rinnastaa tämän joulun ja pääsiäisen viettoon, Meidän tulee olla varmoja painottaessamme ja opettaessamme näiden juhlien ymmärtämistä kristillisesti ja tarkoitusta. Joulupukin ja pääsiäispupun kohtaavat lapsemme televisiossa, koulussa ja kauppapaikoilla. Meidän tulee kästellä näitä, kun lapsemme kasvaa. Pyhän Nikolaoksen painotus auttaa asettamaan joulupukin hahmon oikeaan merkitykseen. Suunnittelemalla pyhän Nikolaoksen juhlan kotona tai pyhäkoulussa voi olla hauska ja jännittävä kaikille. Joulpäivänä perheemme voi leipoa syntymäpäiväkakun Jeesukselle, ja koota syntymätapahtuman näyttämön ja koristelle sen männyn kävyin ja havuin. Pääsiäispupu on vaikeampi ilmiö asettaa oikeaan merkitykseensä. Sen sijaan että tavoiteltaisiin pääsiäismunia, lapset voivat värjätä munia kotona ja vaihtaa niitä pyhäkoulukavereiden kanssa rinnastuksena Maria Magdalenaan. Monet kasvavat juhlapäiviin liittyvien kansallisten tapojen mukaan, ts. pyhä illallinen jouluiltana, pääsiäisruokakorit, palmuista rehdyt ristit palmusunnuntaina jne. Ne saattavat olla apuna mukavia perheidemme juhlan vietossa, mutta meidän on oltava varmoja, etteivät ne tule perheellemme juhlan vieton ja todellisen merkityksen tilalle.
Meidän pitää opettaa lastamme pyrkimään kristillisiin hyveisiin ja kaunistamaan sieluaan (62). Krysostomos läpi Kirjoitelmansa luettelee tärkeitä hyveitä. Meidän ei tule vain pyrkiä iskostamaan niitä lapsiimme, vaan meidän on pyrittävä myöskin tekemään niin suhteessa itseemme (70). Kaikki nämä hyveet on löydettävissä läpi Raamatun, ts. psalmeissa, sananlaskuissa, evankeliumeissa ja lähetyskirjeissä jne. Hyvä ajatus meille on panna merkille näitä kohtia tutkiessamme Raamattua. Muutamat perheeseen kuuluvat uskonnolliset tutkistelut saattavat keskittyä joihinkin näistä erityisistä tekstikatkelmista. Suuri paasto on hyvä ajankohta perheellemme pohdiskella mihin pitkästä luettelosta haluaisimme keskittyä erityisesti. Jos annamme lapsillemme hyviä ohjeita noudatettavaksi, niin myöhemmin ristiriitojen mahdollisesti syntyessä meillä on egeä viitekehys (20). Mutta eräs asia varmastikin, meidän täytyy opettaa hänet rakastamaan Jumalaa kaikesta sydämestään, mielestään, sielustaan ja voimastaan, ja rakastamaan lähimmäsitään niin kuin itseään. Jos voimme iskostaa nämä kaksi Kristuksen käskyä häne elämäänsä, silloin olemme onnistuneet ja kaikki muu lopulta asettuu paikalleen jatkaessamme lastemme kasvatustyötä.
Muutamia ajatuksia kotia varten
Krysostomos hahmottelee kodin kasvatusohjelman. Hän kohdistaa sen Raamatun kertomusten ympärille. Hänellä näyttää olevan taipumus aloittaa ensimmäisen Mooseksen kirjan kertomuksilla ja edetä kohti Uuden testamentin kertomuksia. Me vanhemmat voisimme lukea kertomuksia, jotka ovat lapsen kokemukseen sopivia. Kun luemme kertomuksen, meidän tulisi selittää ja houkutella lastamme esittämään vastakommentteja (39). Me vanhemmat saamme palkaksi iloa ja tyytyväisyyttä nähdessämme lapsemme ”valistuvan” kuullessaan kertomuksia , joita opetimme hänelle kirkon jumalanpalvelusten kuluessa (41). Kun lopetamme kertomuksen, hänen pitää sitten selittää, mitä se hänen mielestään tarkoittaa (40). Siksi meidän pitää jatkaa omaa kasvatustyötämme jotta olisimme tehokkaita opettajia. Meidän pitää pyytää papiltamme tai pyhäkoulun opettajalta ohjausta ja ehdotuksia aihetta koskevan materiaalin, suunnitelmien, luettavien kirjojen yms. suhteen.
Yhdessä kertomuksessa on monia opetuksia (44). Siksi meidän tulisi pohdiskella näitä kohtia kokoontumissarjana. Keskityttäessä kirkon juhlapäiviin tai paastoihin voidaan käyttää useita opetustuokioita. Yhdellä viikolla voimme keskittyä Raamatun selityksiin, seuraavalla ikoninurkkauksemme ja kotimme valmistamiseen juhlaa varten, ja seuraavan kahden viikon aikana juhlan tai paaston erityiskohtiin. Meidän on pystyttävä mukauttamaan kaikki pyrkimyksemme lapsen ymmärryksen tasolle hänen kasvaessaan (46). Saatavillamme on useita helppolukuisia kirjoja lapsen kehitysvaiheiden ymmärtämiseksi. Paikallisesta kirjastosta löytyy sellaisia kirjoja. Krysostomos huomaa, että syvällistä keskustelua helvetistä, Sodomasta, jumalallisesta rangaistuksesta jne. tulee käyttää lapsen tullessa vanhemmaksi (52).
Krysostomos auttaa meitä vanhempia ymmärtämään myös kurin käyttöä ja kuinka sitä käytetään tehokkaasti. Meidän ei pidä arastella kurinkäyttäjän rooliamme. lapsemme tarvitsevat meiltä ohjausta (16). Kuri ja säännöt ovat hänen rakentumisekseen ja ohjaamisekseen (27). Meidän tulee olla hallitsevien kuninkaiden ja kuningattarien kaltaisia lapsemme sieluun nähden (23). Jos todella huolehdimme hänen elämästään, silloin meidän tulisi ymmärtää kurin tarve ja aloittaa se hänen ollessaan nuori (19, 25). Se on ”kuninkaallista”, koska Jumala salli meidän meidän olla vanhempia ja me kasvatamme lapsemme Hänelle.
Milloin tahansa teemmekään sääntöjä, meidän tulisi varmistaa, että lapsemme noudattaa niitä (24), muutoin niistä tulee hyödyttömiä ja tarkoituksettomia meille ja lapsillemme (26). Jos hän rikkoo sääntöä, rankaise häntä heti, unohda tapahtuma ja jatka normaalisti olemalla lempeä ja kiltti häntä kohtaan (30), osoittamalla rakkautemme ja kiintymyksemme häneen tekemällä yhdessä asioita perheenä, ja syleillen ja suukotellen häntä (78). Meille vanhempina on tärkeää unohtaa menneet epämiellyttävät kokemukset, ja jatkaa alkperäiseen päämääräämme: kasvattaa lapsemme Kristukseen. Jumala rankaisi Aadamian ja Eevaa, mutta Hän rakasti heitä edelleen ja auttoi heitä palaamaan luokseen. Meidän vanhempine tulisi hallita lapsiamme niin kuin Jumala hallitsee maailmaa olemalla ankara väärintekijöitä kohtaan ja armollinen ja ystävällinen ja palkitseva oikein tekeville (67). Meidän ei pidä käyttää liiallisesti keppimenetelmää, koska se muuttuu tehottomaksi ja lapsestamme tulee meitä halveksiva (30).
Tänä Kansainvälisenä lasten Vuotena Krysostomoksen Kirjoitus on meille hyödyksi kasvattaessamme lapsiamme. Meillä ortodoksivanhemmilla on pelottava vastuu. Jumala on siunannut meitä lapsilla, ja nyt tulee meidän yrittää siunata Jumalaa ohjaamalla heitä rakastamaan Häntä ja elämään elämänsä Kristuksessa.