Pyhä Basileios Suuri – eräs kirkon huomattavimmista teologeista

Piispa Basileios Suuri on eräs kirkon huomattavimmista teologeista. Hänen vaikutuksensa Kirkon onneksi levisi laajalti hänen kotimaansa rajojen taakse ja tuntuu vielä meidän päivinämmekin. Pyhän Basileios Suuren kynästä ovat lähtöisin Pyhän Raamatun kommentaarit, tutkielma Pyhästä Hengestä, kirjeitä, saarnoja ja munkkielämän säännöt. Hän työskenteli paljon liturgian järjestyksen aikaansaamiseksi ja kirjoitti lukuisia rukouksia. Kirkko kunnioittaa häntä uskon puhtauden puolesta taistelijana, suurena piispana ja teologina nimittämällä häntä ”koko maailman opettajaksi”

Ainoastaan kahdelle muulle pyhälle – Johannes Krysostomokselle ja Gregorios Teologille – on suotu sellainen suuri kunnia. Basileios Suuri oli tietosanakirjan laatuinen mies. Filosofi, filologi, puhuja, juristi, tiedemies ja arkeologi, hänellä oli syvällinen tieto tähtitieteessä, matematiikassa ja lääketieteessä. ”Hän oli laiva, joka oli lastattu miin suurella oppineisuudella kuin mitä ihmisluonto sisältää”, kirjoittaa hänen aikalaisensa pyhä Amfilogius, Ikoniumin piispa (Konia, Turkki). Piispa Basileios Suuri syntyi n. vuonna 329 Vähässä Aasiassa, Kesarean (Kayseri) kaupungissa, Kappadokian hallintokeskuksessa. Hän syntyi rikkaaseen ja jalosukuiseen perheeseen, johon oli annettu useita pyhien kuoroon laskettavia vanhurskaita. Basileioksen äiti Emmelia, oli keisari Diokletianuksen vainojen aikana kärsineen marttyyrin tytär, kun taas isoäiti isän puolelata oli kätkeytynyt Pontuksen tiheään metsään perheineen seitsemän vuoden ajaksi.

Basileios Suuren vanhemmilla oli kymmenen lasta: viisi poikaa (yksi kuoli jo varhain lapsena) ja viisi tytärtä. Heistä viisi luettiin myöhemmin pyhien joukkoon: itse basileios, Makrina, Gregorios, myöhemmin Nyssan piispa, Pietari, ensiksi pelkästään askeetti ja myöhemmin Sebastionin piispa, ja vanhurskas Teosovia, diakonissa. Tuleva piispa sai perusopintonsa perheensä askeesiin taipuvaisten ja hurskaiden naisten keskellä. Hänen isänsä, Basileios Vanhempi ä lakimies ja puhetaidon opettaja – oli syventynyt hänen kasvatukseensa. Toisen asteen koulutuksensa hän sai Kappadokian Kesarean parhailta opettajilta, ja myöhemmin siirtyi Konstantinopolin kouluihin, jossa hän kuunteli kuuluisia puhujia ja filosofeja. Opintojensa täydentämiseksi pyhä Basileios lähti Ateenaan – klassisen valistuksen keskukseen.

Siellä hän vietti viisi vuotta opiskellen erityisesti Platonin filosofiaa, mikä pani liikkeelle tirtyn vaikutuksen hänen maailmankuvaansa ja teologisiin ajatusrakennelmiin. Ateenassa alkoi läheinen ystävyys Basileios Suuren ja Gregorios Teologin välillä. Jälkimmäisen sanojen mukaan he tulivat toisilleen kaikeksi kaikessa: tovereita ja pöytäkumppaneita ja hengenheimolaisia. ”Meillä oli vain yksi päämärrä”, sanoi Gregorios Teologi, ”me jatkuvasti kasvoimme rakkaudessa toisiimme… Tunsimme vain kaksi tietä: toinen pyhiin kirkkoihimme ja opettajiemme luo siellä, toinen ulkoisten tieteiden opettajiemme luo”.

Jo Ateenassa antoivat sanansa toisilleen aloittaa yhdessä kristillinen askeettinen elämä. Pyhä Gregorios Teologi pani merkille, että kotimaahan palattuaan Basileios Suuri ei ollut kuuluisa korkeasta kristillisestä taipumuksestaan. Kuitenkin energisen sisarensa Makrinan vaikutuksesta hän nopeasti voitti nuoruuden kiusaukset ja päätti omistautua kontemplatiiviseen elämään.

Vuonna 355 Basileios Suuri kastettiin ja hän lähti kahden vuoden matkalle kristilliseen Lähi-Itään suurten kristittyjen askeettien pariin. maineikkaat askeetit vaikuttivat häneen niin paljon, että palattuaan kotiin Kappadokiaan, hän päätti yrittää jäljitellä heitä.

Jaettuaan suuremman osan omaisuudestaan köyhille pyhä Basileios johti ryhmän munkkilaiselämää etsiviä maalaukselliseen paikkaan Orontos-joen rannalla ja alkoi kutsua ystäväänsä Gregorios Teologia sinne. Kuitenkin vastuu hänen iäkkäistä vanhemmistaan esti Gregoriosta toteuttamasta nuoruuden unelmaansa liittyä asketismiin ystävänsä kanssa.

Kaikesta huolimatta aika ajoin hän tuli vierailemaan Basileios Suuren munkkiyhteisössä, jossa ystävät kamppailivat niukoissa oloissa ja tiukassa pidättyvyydessä. Pyhät Basileios ja Gregorios olivat erittäin kovasti työllistettyjä pyhien kirjoitusten tutkimisessa muinaisten kommentaattoreiden johdolla, erityisesti Origeneen, jonka teoksista he muokkaisivat kokoomateoksen ”Filokalian” (jolla ei ole mitään yhteistä saman nimisen nykyisen askeettisen antologian kanssa). Tuohon aikaan munkkien toivomuksesta Basileios Suuri kirjoitti moraalisen elämän sääntökokoelman.

Esimerkillään ja saarnoillaan piispa Basileios Suuri edisti kristittyjen hengellistä täydellistymistä kotimaassaan, missä monet etsivät hänet käsiinsä. Muodostettiin mies- ja naisluostareita, joissa Basileios Suuri otti käyttöön munkkielämän sekamuodon – kenobiittisen ja erakkoelän – jotka olivat vapaita kaikista äärimmäisyyksistä. Rukous ja mietiskely hänen luostareissaan vaihteli ruumiillisen työn kanssa, sallimalla vain sellaiset työt, jotka eivät vahingoittaneet munkkielämän hengellistä sisäisyyttä ja yksinkertaisuutta. Muita erillisiä piirteitä ja jopa uudistuksia munkkilaisessa elämäntavassa Basileios Suuren säännön mukaan oli laaja hyväntekeväisyystoiminta sekä molempaan sukupuoleen kuuluvien lasten kasvatus.

Vuonna 360 Basileios Suuri edelleenkin lukija oli läsnä Konstantinopilin kokouksessa, ja vuonna 364 hänet vihittiin papiksi Kesareassa. Hän saarnasi kahdesti päivässä kamppailemalla ortodoksisuuden vihollisia vastaan. Hän teki paljon syntymäkaupunkinsa asukkaiden puolesta kauhean nälänhädän aikana. Tultuaan arkkipiispaksi Basileios jatkoi ankaraa askeettista elämää, hän kävi köyhien, sairaiden ja pitaalisten luona, ja perusti vierasmajan pikkukaupunkiin kooltaan sopivan. Pyhä Gregorios Teologi kuvaa Basileios Suuren ulkonäköä: sopusuhtainen keho, tuuhea, vaalean ruskea parta. hidasliikkeinen, kiireettömyys liikkeissä ja puheissa ja sisäisesti keskittynyt. kaikki hänessä sai aikaan kunnioitusta ja jopa hänen vastustajansa kumarsivat päänsä hänen edessään.

Neljäs vuosisata, jolla Basileios Suuri eli, oli merkittävä, patristisen kirjallisuuden kulta-aika ja samalla Kirkon historian traaginen jakso. Harhaoppeja ilmestyi toinen toisensa jälkeen – areiolaisuus, apolloniarismi, nestorialaisuus, eutykialaisuus – saaden aikaan häiriöitä ja epävakautta Kirkon sisällä, ja vähensi sen auktoriteettia ja uskoa heikkojen sydämissä. Kaikkein vaarallisin harhaoppi oli areiolaisuus. Areios piti kiinni väärästä opetuksesta, jonka mukaan Jumalan Poika ei ole ikuinen, eikä ollut olemassa ennen syntymäänsä, hänellä oli alku ja siksi hän ei ollut samaa olemusta kuin Isän Jumalan kanssa. Pyhä Basileios kirjoitti kolme kirjaa areiolaisia vastaan.

Vuonna 370 piispa Eusebios Kesarealaisen kuoleman jälkeen pyhä Basileios nostettiin Kesarean piispan istuimelle. Viisikymmentä piispaa yhdestätoista maakunnasta oli hänen alaisenaan. Alituisten vaarojen keskellä pyhä Basileios tuki ortodokseja ja vahvisti heidän uskoaan saamalla heissä esiin miehuullisuutta ja kärsivällisyyttä. Hän kirjoitti lukuisia kirjeitä kirkoille, piispoille, papistolle ja yksityishenkilöille. kamppailemalla harhaoppisia vastaan pyhä Basileios sai aikaan vihaa ja kaikenlaisia mahdollisia juoni areiolaisten taholta koko elämänsä ajan.

Vuonna 372 pyhä Basileios asettui avoimesti vastustamaan Eustatios Sebastinialaisen opetuksia, siihen asti he olivat olleet ystävällisissä väleissä. Hän vaati häneltä ortodoksisen uskon tunnustamista ja kun jälkimmäinen kieltäytyi, katkaisi liturgisen yhteytensä häneen. Väittelyssä Pyhästä hengestä Atanasios Suuri tuki pyhää Basileiosta, mutta kaikki hänen yrityksensä saada hengellistä apua Roomasta osoittautuivat turhiksi: itä ja länsi eivät enää ymmärtäneet toisiaan mitä tulee Pyhään Henkeen. Vaikka ne vielä tunnustivat saman opetuksen, ne puhuivat eri kieltä ja käyttivät eri käsitteitä.

Keisari Valens (364 – 378), joka armottomasti lähetti maanpakoon piispoja, jotka eivät miellyttäneet häntä, oli areiolaisten vahva tukija. Hän juurrutti areiolaisuutta muihin maakuntiin Vähä Aasiassa ja tuli Kappadokiaan samoissa aikeissa. Hän lähetti maaherra Modestuksen Basileioksen luo saadakseen piispan vakuuttuneeksi liittymään areiolaisuuteen. Modestus uhkasi häntä perikadolla, maanpaolla, kidutuksilla ja kuolemallakin. Pyhä Gregorios kertoo Basileios Suuren vastanneen: ” Sinä uhkailet minua omaisuuden takavarikoinnilla, mutta se ei merkitse mitään mitään miehelle, joka ei omista mitään, ellet sitten halua saada tätä vaatimatonta asua ja muutamia kirjoja, jotka ovat ainoa omaisuuteni. Maanpakoon? – mutta en tiedä sellaisesta, koska tila ei rajoita minua. Jos tämä maaperä, jolla seison juuri nyt, ei kuulu minulle, siinä tapauksessa koko maanpiiri kuuluu Jumalalle, jonka tilapäinen vieras olen. Kidutukset? – mutta niillä ei ole valtaa sellaiseen, jolla ei ole lihaa paitsi ehkä ensimmäisellä iskulla, jonka olet vapaa antamaan. Kuolema? – mutta se on oleva minulle vapautus, koska se nopeasti saattaa minut Jumalan luo, Jolle elän ja suuressa määrin olen kuollut, ja jonka luo päästäkseni kiiruhdan. Kerro keisarille ettei väkivalta eikä suostuttelu voi saada minua hyväksymään väärää opetusta”

Nämä sanat satuttivat Modestusta. Saatettuaan Valensille tiedon pyhän Basileioksen taipumattomuudesta maaherra lisäsi: ”Kirkon johtaja on kukistanut meidät, oi keisari”. Basileios Suuri osoitti samaa horjumattomuutta keisarin itsensä edessä. Hän teki käyttäytymisellään ja horjumattomuudellaan keisariin sellaisen vaikutuksen, ettei Valens tukenut areiolaisia, jotka olivat vaatineet Basileioksen rankaisemista. Piispa Gregorios Naziansilainen kertoo tästä seuraavasti: ”Vuonna 375 teofanian juhlassa itse keisari tuli sisälle basilikaan, jossa Basileios Suuri oli toimittamassa jumalallista palvelusta. Keisariin teki suuren vaikutuksen noiden rukoilijoiden sointuva laulanta ja piispojen arvokkuus, jotka, niin kuin hänestä näytti, eivät edes huomanneet keisarin saapumista. Kun Valens oli antanut uhrilahjansa, kukaan diakoneista itse ei tullut sitä vastaanottamaan ilman piispan lupaa, ja keisari, joka oli tottunut piispan hovin nöyristelyyn, oli niin poissa tolaltaan, että horjahteli ja olisi kaatunut, ellei joku papistoon kuuluvista olisi tukenut häntä. Sitten piispa antoi merkin, että keisarin lahja piti ottaa vastaan. Päättäväisyydellään, tahdikkuudellaan, henkilökohtaisella viehätysvoimallaan herkällä joustavuudellaan Basileios Suuri voitti vastustajansa. Valens repi Basileios Suuren maanpakoa koskevan määräyksen, joka oli jo allekirjoitettu ja lähdettyään Kesareasta antoi hänelle runsaat lajoitukset hyväntekeväisyystyöhön.

Pyhä Basileios Suuri toimitti jumalallisen palveluksen melkein joka päivä. Hän huolehti erityisesti Kirkon kanonien tarkasta noudattamisesta, pitäen tarkasti huolta, että vain arvolliset pääsivät papistoon. Hän alituiseen huolehti kirkoistaan, pitäen huolta ettei kirkkokuria loukattaisi missään ja kaikenlainen puolueellisuus poistettaisiin.

Pyhä Basileios Suuri oli aikansa yhteiskunnan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden elpymisen uupumaton saarnaaja. Piispa loi vakaan kirkon hyväntekeväisyysjärjestön vastaan yksityistä hyväntekeväisyyttä ja epäviisasta myötätuntoa, joka on valmis auttamaan jokaista kerjäläistä erottelematta. Hänen vetoomuksensa munkkiyhteisöjen perustamiseksi oli samalla vetoomus tuntemaan ihmisten keskinäistä, veljellistä vastuuta.

Hänen opetuksensa mukaan ihminen voi toteuttaa Jumalan tahtoa itsessään vain siinä tapauksessa, ettei hän erota kohtaloaan muiden ihmisten kohtalosta. Munkkilaisuus sellaisena kuin Basileios Suuri opetti, on valittujen elämäntapa. Mutta munkkilaisuuden ihanteet vastaavat evankeliumin kaikille ihmisille asettamia ihanteita jokaisen ihmisen elämän perustana. Jokainen välinpitämättömyys toisen ihmisen kohtaloa kohtaan ja kaikenlainen individualismi Basileios Suuren mukaan ei olut perinpohjaista turmeltuneisuutta, vaan luonteeltaan myös itsetuhoisaa. Hän käytti kaikkia persoonansa keinoja ja kaikkia kirkkonsa varoja köyhien avustukseen. Laajentuvan metropoliittakuntansa jokaiselle alueelle piispa perusti köyhäintaloja. Kesareassa hän perusti majatalon ja vierasmajan, joka heidän mittakaavassaan näytti kokonaiselta pikkukaupungilta. Hän huolehti erityisesti verojen oikeudenmukaisemmasta käytöstä maiden välillä ja papiston, luostareiden ja köyhäintalojen vapauttamisesta veroista.

Basileios Suuri valmistautui toisen ekumeenisen kirkolliskokouksen koollekutsumiseen, mutta ei elänyt nähdäkseen sen. Hän kuoli uupumukseen tammikuun 1. päivänä 379 49 vuoden ikäisenä. Vähän ennen kuolemaansa hän siunasi pyhän Gregorios Teologin vastaanottamaan Konstantinopolin piispanistuimen.

Kirkko alkoi viettää pyhän Basileios Suuren muistoa melkein välittömästi hänen kuolemansa jälkeen. Saarnassa hänen kuolemastaan pyhä Amfilokius, Ikoniumin piispa, sanoi: ”Ei ilman syytä eikä sattumalta jumalallinen Basileios vapautui ruumiista ja siirtyi maan päältä Jumalan luo Jeesuksen ympärileikkauksen päivänä, jota vietetään Kristuksen syntymän ja kasteen välissä. Siksi yämä kaikkein siunatuin saarnatessaan Kristuksen syntymästä ja kasteesta, ylisti hengellistä ympärileikkausta ja itse lähdettyään ruumiista katsottiin arvolliseksi nousemaan Kristuksen luo juuri tuona pyhänä päivänä, jolloin muistellaan Kristuksen ympärileikkausta. Tästä syystä on määrätty kunnioitettavaski Basileios Suuren muistoa vuosittain juuri tänä päivänä ylistyksin ja juhlallisuuksin.