Jumalasta Luojana
Antonios Suuri
Miksi ihminen luotiin? Jotta hän tajuaisi Jumalan teot ja näkisi Jumalan sekä ylistäisi Häntä, joka on luonut kaiken ihmistä varten. Rakkauden sitein Jumalaan kiintynyt mieli on näkymätön siunaus, jonka Jumala suo niille, jotka ovat kelvollisesti kilvoitelleet ja nuhteettomasti vaeltaneet. (Pyhä Antonios Suuri: Opetuksia ihmisen luonteesta ja kehotuksia nuhteettomaan elämänvaellukseen, Filokalia I, s. 27, kohta 55)
Ihmistä varten Jumala on tehnyt taivaan tähtineen. Ihmistä varten Hän on tehnyt myös maan, jota ihminen viljelee itseään varten. Ne, jotka eivät havaitse tätä Jumalan suurta huolenpitoa, ovat mielettömiä. (Pyhä Antonios Suuri: Opetuksia ihmisen luonteesta ja kehotuksia nuhteettomaan elämänvaellukseen, Filokalia I, s. 42, kohta 133)
Maksimos Tunnustaja
Saattaessaan järjelliset ja henkiset olennot olemattomuudesta olemiseen Jumala äärettömässä hyvyydessään lahjoitti niille neljä jumalallista ominaisuutta, joilla Hän ylläpitää, suojelee ja varjelee luotujaan. Nämä neljä ovat olemassaolo ja iankaikkinen olemassaolo sekä hyvyys ja viisaus. Kaksi ensin mainittua Jumala on sisällyttänyt itse luotujen olemukseen; toiset kaksi Hän on antanut siveellisenä mahdollisuutena, että luotu sitä kautta voisi tulla sellaiseksi kuin Jumala luonnostaan on. Tämän vuoksi sanotaankin, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi. Hänet on luotu Jumalan kuvaksi, koska hänen olemassaolonsa on Jumalan olemassaolon kuva ja hänen ikuinen olemassaolonsa on Jumalan ikuisen olemassaolon kuva – siinä mielessä, että vaikka se ei olekaan aluton, se on kuitenkin loputon. »Kaltaisuus» taas tarkoittaa, että ihmiselle on annettu mahdollisuus tulla hyväksi ja viisaaksi niin kuin Jumala, että hän armon avulla tulisi sellaiseksi kuin Jumala on luonnostaan. Jokainen järjellinen olento on siis Jumalan kuva, mutta Hänen kaltaisiaan ovat vain hyvät ja viisaat. (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Rakkaudesta, Filokalia II, s. 105, kohta 25)
Jumala on luonut näkymättömän ja näkyväisen maailman. Hän on luonut sekä sielun että ruumiin. Ja jos kerran näkyväinen maailma on näin kaunis, millainen mahtaakaan olla näkymätön? Jos edelleen näkymätön maailma on näkyväisen yläpuolella, kuinka paljon niiden molempien yläpuolella onkaan Jumala joka on ne luonut? Jos siis kaiken kauniin Luoja on kaikkia luotujaan arvokkaampi, miksi mieli luopuu siitä mikä on kaiken yläpuolella ja puuhailee kaikkein arvottomimpien, so. lihan himojen parissa? Syynä on ilmeisestikin se, että mieli on ihmisen syntymästä asti ollut tekemisissä lihan himojen kanssa ja on tottunut niihin; sen sijaan se ei ole vielä saanut täydellistä kokemusta Hänestä, joka on kaikkein Korkein ja kaiken yläpuolella. Mutta jos kilvoittelemme sinnikkäästi pidättyen nautinnoista ja mietiskellen hengellisiä asioita, saamme mielen vähitellen eroon lihan himoista. Silloin se pääsee avartumaan ja edistyy vähä vähältä hengellisissä tutkisteluissaan, oppii tuntemaan oman arvonsa ja lopulta suuntaa kaiken halunsa Jumalaan. (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Rakkaudesta, Filokalia II, s. 115 -116, kohta 72)
Kun mieli alkaa pohdiskella Jumalan äärettömyyttä – tuota loppumattoman aavaa ulappaa, jolle se niin kovin halajaa – sen valtaa ensin ihmetys. Kun se sitten ajattelee kuinka Jumala on tuonut olevaiset olemattomuudesta olemiseen, sen valtaa hämmästys Mutta niin kuin »Hänen suuruudellaan ei ole rajoja» (Ps.145: 3), niin »on myös Hänen ymmärryksensäkin tutkimaton». (Jes.40: 28)
Kuinka mieli voisikaan olla ihmettelemättä tutkiskellessaan Jumalan hyvyyden ääretöntä ja ihmeellisistä ihmeellisintä ulappaa? Tai kuinka se ei joutuisi ymmälle pohtiessaan, mistä ja miten Jumala on luonut järjellisen ja henkisen luonnon sekä ne neljä alkuainetta, joista olevainen rakentuu, kun kerran ennen niiden luomista ei ollut olemassa mitään ainetta? Mikä on ollut se ihmeellinen voima joka alkuun päästyään on kaiken tämän saattanut olemattomuudesta olemiseen? Kreikkalaiset ja heidän kannattajansa eivät kuitenkaan hyväksy sitä, että Jumala on luonut kaiken tyhjästä, sillä he eivät tunne Hänen kaikkivoimallista hyvyyttään eivätkä liioin Hänen kaiken ymmärryksen ylittävän viisautensa ja tietonsa voimaa.
Jumala on Luoja iankaikkisuudesta lähtien. Hän luo äärettömässä hyvyydessään samaa olemusta olevalla Sanallaan ja Hengellään silloin, kun itse tahtoo. Älä kysy: »Miksi Hän on luonut vasta nyt, vaikka on aina ollut hyvä?» Siihen vastaan sinulle: Hänen äärettömän olemuksensa tutkimaton viisaus ylittää inhimillisen tiedon rajat.
Silloin kun Luoja itse on tahtonut, Hän on antanut ilmiasun ja olemuksen sille tiedolle olevaisista, joka on ollut Hänessä olemassa jo iankaikkisuudesta lähtien. Sillä on sopimatonta epäillä, ettei kaikkivaltias Jumala voisi antaa olemusta mille tahansa ja milloin tahansa.
Sinun on hyödyllistä tutkia, miksi Jumala on luonut näkyväisen ja näkymättömän maailman, sillä se on todellista tietoa. Älä kuitenkaan koeta ottaa selvää, kuinka Hän on sen luonut ja miksi vasta nyt, sillä se tieto ylittää ymmärryksesi. Jumalan teoista toiset ovat näet ihmisten käsitettävissä, toiset taas ovat käsittämättömiä. Hillitön tutkiskelu saattaa sysätä tutkiskelijan suin päin syvyyksiin, kuten joku pyhistä on sanonut.
Jotkut sanovat, että luodut ovat olleet olemassa iankaikkisuudesta lähtien yhdessä Jumalan kanssa, mutta tämä on mahdotonta. Kuinka näet voisivat joka suhteessa rajalliset luodut olla ikuisuudesta lähtien olemassa yhdessä täysin rajattoman Jumalan kanssa? Tai kuinka ne todella olisivat luotuja, jos ne ovat yhtä iankaikkisia kuin Luojakin’? Mainittu käsitys on peräisin kreikkalaisilta pakanafilosofeilta, jotka opettavat, että Jumala on antanut luoduille vain niiden ominaisuudet, mutta ei itse olemusta. Mutta me, jotka tunnemme Jumalan kaikkivoimallisuuden, sanomme että Hän on antanut luoduilleen sekä ominaisuudet että itse olemuksenkin. Tästä seuraa, että luodut eivät ole voineet olla olemassa iankaikkisuudesta lähtien yhdessä Jumalan kanssa. (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Rakkaudesta, Filokalia II, s. 122 -123,kohdat 1- 6)
Niketas Stithatoslainen
Jumala, Alkujärki, joka on viisaudessaan luonut kaiken, on verrattomasti luotujensa yläpuolella. Itse muuttumatta Hän synnyttää Sanan ylläpitämään luotujaan ja lähettää kaikkein pyhimmän Hengen vahvistamaan niitä (Joh. 15: 26), niin kuin on kirjoitettu. Jumala itse on sekä kaiken ulkopuolella että kaikessa. Samalla tavoin on aineen ja näkyväisen maailman sekä ulko- että sisäpuolella myös ihminen, joka on Hänen jumalallisesta luonnostaan osallinen. Ihmisen henkinen, ruumiiton ja kuolematon sielu on Jumalan kuva, ja hänen mielensä synnyttää luonnostaan, omasta olemuksestaan käsin, sisäisen sanan, joka ylläpitää ruumiin voimaa.
Niin kuin Luoja ei koskaan eroa omista persoonistaan, Sanasta ja Hengestä, niin kuuluvat myös ihmissieluun jakamattomasti ja erottamattomasti mieli ja sana. Ne ovat sielun kanssa yhtä luontoa ja olemusta, jota ruumis ei pysty rajoittamaan. (Pyhittäjä Niketas Stithatoslainen: Rakkaudesta ja elämänvaelluksen täydellisyydestä, Filokalia III, s. 216, kohta 6)
Luojalla – iankaikkisella Kuninkaalla, joka tietää kaiken ennalta – oli itsessään kaikkea luotua koskeva tieto sekä kaikkien luotujen luonto ja olemus jo ennen kuin Hän loi olemattomuudesta olevaisen. Samalla tavoin Hän on pannut ihmiseen, omaan kuvaansa – luomakunnan kuninkaaksi luomaansa -, sekä tiedon luoduista että myös aineksia kaiken luodun luonnosta ja olemuksesta. Ihmisen kuivuus ja kylmyys ovat maasta, josta hänet on luotu. Veren lämpö ja kosteus tulevat ilmasta ja tulesta sekä lima-ainesten kylmyys ja kosteus vedestä. Kasveilta on peräisin kasvuvoima, alkukantaisilta eläimiltä kyky tulla ravituksi. Aistit ja himot tulevat järjettömiltä eläimiltä ja henkinen järjellinen luonto taas enkeleiltä. Mutta Jumalalta ihminen on saanut tuon aineettoman henkäyksen, ruumiittoman ja kuolemattoman sielun, joka ilmenee mielen ja järjen toimintana sekä Pyhän Hengen voimana; näin ihminen on olemassa ja elää. (Pyhittä Niketas Stithatoslainen: Rakkaudesta ja elämänvaelluksen täydellisyydestä, Filokalia III, s. 218, kohta 10)
Gregorios Palamas
»Hän on sinun ylistyksesi, ja Hän on sinun Jumalasi.» (5 Moos.10: 21) Olet kuullut kuinka ylimaalliset enkelit ovat muuttumattomia ja näkymättömiä ja ylhäältä langennut pahuuden enkeli on äärimmäisen viekas, ovela eksyttämään, älykäs ja katala. Älä kuitenkaan rinnasta sen enempää hyviä enkeleitä kuin pahuuden ruhtinastakaan Jumalaan. Näet taivaan avaruuden ja monenlaista liikettä taivaankannella, näet auringon kirkkaan säteilyn, kuun valon ja tähtien tuikkeen, hengität raitista ilmaa ihailet kaikkea mitä maa ja meri tuottavat. Älä kuitenkaan tee mitään niistä jumalaksi itsellesi. Kaikki ne ovat ainoan Jumalan alamaisia ja vain luontokappaleita, jotka Hän on sanallaan tuonut olemattomuudesta olemiseen. »Hän sanoi ja ne syntyivät, Hän käski ja ne luotiin.» (Ps. 33: 9 LXX)
»Älä tee itsellesi – – mitään kuvaa, älä niistä jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä jotka ovat vesissä» (2 Moos. 20: 4) palvoaksesi tai kunnioittaaksesi niitä jumalina, sillä ne kaikki ovat luotuja. Ne on luonut ainoa Jumala – Hän, joka viimeisinä aikoina tuli lihaksi neitseen kohdusta. ilmestyi maan päälle ja eli ihmisten keskuudessa. (Baaruk 3: 38) Pelastaakseen ihmissuvun Hän kuoli ja nousi ylös kuolleista, meni ruumiissa ylös taivaisiin, »istuu Majesteetin oikealla puolella korkeuksissa» (Hebr.1: 3), ja tulee taas kunniansa loistossa samassa ruumiissa tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. (2 Tim. 4: 1)
Tee siis kuva Hänestä, joka on meidän tähtemme tullut ihmiseksi. Tee se rakkaudesta Häneen, muistuttamaan Hänestä, että sen kautta kunnioittaen kumartaisit Häntä. Kuvasta kohota mielesi itse Vapahtajaamme, joka kumartaen kunnioitettavassa ihmisruumiissaan istuu taivaassa Isän oikealla puolella.
Tee kuvia myös pyhistä ihmisistä ja kumarra niitä – ei jumalina, sillä se on kiellettyä, vaan osoittaaksesi yhteyden, kiintymyksen ja ylenpalttisen kunnioituksen tunteita, sillä kuvien kautta mieli kohoaa ajattelemaan pyhiä. Tekihän Mooseskin kerubien kuvat kaikkein pyhimpään. (2 Moos. 25: 18; Hebr.9: 5) Kaikkein pyhin oli taivaallisten vertauskuva, kun taas etumainen huone, pyhä, kuvasi koko maailmaa. Mooses ei kutsunut etumaista huonetta pyhäksi kunnioittaakseen luotua, vaan ylistääkseen sen välityksellä maailman Luojaa, Jumalaa. Älä sinäkään palvo jumalina Valtiaan Kristuksen ja Hänen pyhiensä ikoneja, vaan kumarra niiden välityksellä Häntä, joka ensin loi meidät omaksi kuvakseen ja sitten sanomattomasta ihmisrakkaudestaan katsoi hyväksi ottaa itsekin päälleen oman meidän kaltaisen kuvansa – ja siten tulla kuvattavaksi. (Pyhä isämme Gregorios Palamas: Kristuksen lain eli uuden liiton 10 käskyä, Filokalia IV, s. 89- 91, kohdat 3, 5)