Abba Euagrios Rukouksesta
Abba Euagrios syntyi Pontoksen Iborassa Vähässä – Aasiassa v. 345. Hänen opettajiaan olivat Kappadokian suuret isät. Basileios Suuri vihki hänet lukijaksi ja Gregorios Teologi diakoniksi. Euagrios osallistui kirkolliskokoukseen Nikeassa v. 381 pyhän Gregorioksen kanssa. Hän oleskeli jonkin aikaa Jerusalemissa, mutta siirtyi sitten Egyptiin, jossa eli lopun elämäänsä. Siellä hänet vihittiin munkiksi ja hän kuoli v. 399. Abba Euagrioksen kirjoitukset tunnettiin hyvin sekä hengellisten kilvoittelijoiden että tavallisten ihmisten piirissä. Rufinus, hänen opetuslapsensa, käänsi kirjoitukset latinaksi.
”Mietteitä kahdeksasta ajatuksesta”
1. On viisi toimintaa, jotka auttavat saamaan Jumalan laupeuden. Ensimmäinen on puhdas rukous, toinen psalmilaulu, kolmas pyhien kirjoitusten lukeminen, neljäs katuen tapahtuva syntien, kuoleman ja viimeisen tuomion muistaminen ja viides käsityöt.
2. Jos vielä ruumiillisena toivot voivasi palvella Jumalaa ruumiittomien olentojen tavoin, pyri saamaan sydämeesi sisäinen, lakkaamaton rukous. Sillä niin sielusi tulee lähelle enkelien kaltaisuutta juuri ennen kuolemaa.
3. Ruumiimme kuollessa ja alkaessa haista sielun jättäessä sen, sellainen sielu, jossa rukous ei toimi, on kuollut ja haisee. Se, että rukouksen laiminlyöminen on pahempaa kuin kuolema, ilmenee selvästi meille profeetta Danielista, joka oli valmis kuolemaan ennemmin kuin luopumaan rukoilemasta ajallaan. Tulisi muistaa Jumalaa useammin kuin hengittää.
4. Liitä jokaiseen hengenvetoosi nöyryydessä harras Jeesuksen nimen avuksikutsuminen ja kuoleman muistaminen. Kummastakin näistä tavoista on suuri hyöty sielulle.
5. Toivotko, että Jumala tuntee sinut? Yritä niin paljon kuin mahdollista olla vähemmän ihmisten tuntema. Jos aina muistat, että Jumala näkee kaiken, mitä teet sielullasi tai ruumiillasi, et tee syntiä millään teollasi, ja sinulle on aina Jumala kumppaninasi.
6. Ei mikään saa ihmistä siinä määrin olemaan Jumalan kaltainen kuin toisille hyvän tekeminen. Mutta heille hyvää tehdessä tulee pitää tarkkaa huolta, ettei muuta näitä hyviä tekoja ajatuksiksi.
7. Lopulta sinusta tulee Jumalalle arvollinen sen tosiasian vuoksi, ettet tee Hänelle mitään arvotonta.
8. Tulet tuottamaan kunniaa Jumalalle, jos hyveiden avulla painat Hänen kaltaisuutensa sieluusi.
9. Ihminen tulee paremmaksi lähestyessään Jumalaa.
10. Jumala tuntee viisaan, joka kunnioittaa Jumalaa ja palvoo häntä. Niinpä häntä ei mitenkään huoleta se, etteivät ihmiset tunne häntä. Oikean harkinnan tehtävä on nostattaa se sielun osa, jossa viha piileksii, käymään sisäistä taistelua. Viisauden tehtävä on kehottaa mieltä alituiseen valppaaseen tarkkavaisuuteen. Oikeamielisyyden tehtävä on ohjata se sielun osa, jossa himo sijaitsee, kohti Jumalaa ja hyveitä. Lopuksi rohkeuden tehtävä on hallita viittä aistia eikä sallia sisäisen ihmisen, ts. hengen, eikä ulkoisen ihmisemme, ts. ruumiin, saastua niiden kautta.
11. Sielu on elävä olemus, yksinkertainen, ruumiiton, ruumiillisille silmille näkymätön, kuolematon ja mielellä ja ymmärryksellä varustettu. Mitä silmä on ruumiille, sitä mieli on sielulle.
12. Pahaa ei itse asiassa ole olemassa, vaan se on hyvän puuttumista, aivan kuin pimeys ei ole muuta kuin valon poissaolemista.
13. Työllistä itsesi lukemalla rauhallisesti, jotta mielesi alituiseen pyrkisi mietiskelemään Jumalan ihmeellisiä tekoja, ikään kuin jokin sitä kohti ojennettu käsi.
14. Jokainen sielu Pyhän hengen armosta ja oman työskentelynsä ja kurinalaisuuden kautta voi liittää ja yhdistää itseensä seuraavat ominaisuudet: sanan ja mielen, toiminnan ja mietiskelyn. hyveen ja tiedon, uskon ja muistamattomuudesta vapaan tiedon, vieläpä sellaisella tavalla, ettei mikään näistä ominaisuuksista tule pienemmäksi tai suuremmaksi toista. Sillä silloin se yhdistyy Jumalaan, joka on hyvä ja uskollinen, ja yksinomaan Häneen.
Teoksesta ”Early Fathers From the Philokalia”, venäjänkiel. tekstistä ”Dobrotolubiye” englanniksi kääntäneet E.Kadloubovsky ja G.H.E.Palmer, kahdeksas painos. (London: Faber and Faber, Ltd.,1981, ss.113 – 114
(Suom. Raimo Sissonen)