Origenes MAAILMASTA
Origenes
MAAILMASTA
DE PRINCIPIIS -KIRJA II.
Lähde:
THE ANTE-NICENE FATHERS. TRANSLATIONS OF The Writings of the Fathers down to A.D. 325. THE REV. ALEXANDER ROBERTS, D.D. AND JAMES DONALDSON, LL.D., EDITORS. AMERICAN REPRINT OF THE EDINBURGH EDITION. REVISED AND CHRONOLOGICALLY ARRANGED, WITH BRIEF PREFACES AND OCCASIONAL NOTES,
BY A. CLEVELAND COXE, D.D.
VOLUME IV.
TERTULLIAN, PART FOURTH; MINUCIUS FELIX; COMMODIAN; ORIGEN, PARTS FIRST AND SECOND. AUTHORIZED EDITION.
NEW YORK:
CHARLES SCRIBNER’S SONS.
1 9 1 3
2.
Copyright, 1885,
by
THE CHRISTIAN LITERATURE PUBLISHING COMPANY
***
Teos:
Origen DE PRINCIPIIS
Käännös RS ja tekoäly Claude 3.5.Sonnet
LUKU I MAAILMASTA
Vaikka kaikki edellisen kirjan keskustelut ovat viitanneet maailmaan ja sen järjestelyihin, näyttää nyt seuraavan, että meidän tulisi erityisesti keskustella uudelleen muutamista maailmaa itseään koskevista kohdista, eli sen alusta ja lopusta, tai niistä Jumalan kaitselmuksen järjestelyistä, jotka ovat tapahtuneet alun ja lopun välillä, tai niistä tapahtumista, joiden oletetaan tapahtuneen ennen maailman luomista tai tapahtuvan lopun jälkeen.
Tässä tutkimuksessa ensimmäinen selvästi ilmenevä kohta on, että maailma kaikissa moninaisissa ja vaihtelevissa olosuhteissaan koostuu paitsi järjellisistä ja jumalallisemmista luonnoista ja erilaisista ruumiista, myös mykistä eläimistä, villeistä ja kesyistä pedoista, linnuista ja kaikista vesissä elävistä olennoista; sitten toiseksi paikoista, eli taivaasta tai taivaista, ja maasta tai vedestä, sekä ilmasta, joka on välissä ja jota he kutsuvat eetteriksi, ja kaikesta mikä tulee maasta tai syntyy siinä. Kun siis maailmassa on niin suuri moninaisuus ja niin suuri monimuotoisuus järjellisten olentojen itsensä keskuudessa, minkä vuoksi kaiken muun vaihtelun ja monimuotoisuuden oletetaan syntyneen, mikä muu syy kuin tämä pitäisi antaa maailman olemassaololle, varsinkin jos otamme huomioon sen päämäärän, jonka avulla edellisessä kirjassa osoitettiin kaikkien asioiden palautuvan alkuperäiseen tilaansa? Ja jos tämä vaikuttaa loogisesti esitetyltä, mikä muu syy, kuten olemme jo sanoneet, meidän tulisi kuvitella niin suurelle monimuotoisuudelle maailmassa, paitsi niiden monimuotoisuus ja vaihtelevuus liikkeissä ja lankeemuksissa, jotka putosivat siitä alkuperäisestä ykseydestä ja harmoniasta, jossa Jumala heidät alun perin loi, ja jotka, tultuaan ajetuiksi pois tuosta hyvyyden tilasta ja vedetyiksi eri suuntiin erilaisten motiivien ja halujen kiusaavasta vaikutuksesta, ovat muuttaneet luontonsa yksinkertaisen ja jakamattoman hyvyyden erilaisiksi mielenlaaduksi?
Mutta Jumala, viisautensa sanomattomalla taidolla, muuttaa ja palauttaa kaikki asiat, millä tavalla ne onkin tehty, johonkin hyödylliseen päämäärään ja kaikkien yhteiseksi eduksi, kutsuen ne olennot, jotka erosivat niin paljon toisistaan henkisessä rakenteessaan, yhteen työn ja tarkoituksen sopusointuun; niin että vaikka ne ovat erilaisten motiivien vaikutuksen alaisina, ne silti täydentävät yhden maailman täyteyden ja täydellisyyden, ja jopa mielten moninaisuus johtaa yhteen täydellisyyden päämäärään. Sillä yksi voima tarttuu ja pitää yhdessä koko maailman monimuotoisuuden ja johtaa erilaiset liikkeet kohti yhtä työtä, jottei niin valtava hanke kuin maailma hajoaisi sielujen erimielisyyksiin. Ja tästä syystä ajattelemme, että Jumala, kaikkien asioiden Isä, varmistaakseen kaikkien luotujensa pelastuksen sanansa ja viisautensa sanomattoman suunnitelman kautta, järjesti kunkin näistä niin, ettei mikään henki, olkoon se sielu tai järjellinen olento, miten sitä sitten kutsutaankaan, olisi pakotettu väkisin, vastoin oman tahtonsa vapautta, mihinkään muuhun suuntaan kuin mihin hänen oman mielensä motiivit häntä johtivat (jottei näin tehtäessä vapaan tahdon käyttämisen voima näyttäisi otetun pois, mikä varmasti tuottaisi muutoksen itse olennon luonnossa); ja että näiden vaihtelevat tarkoitukset sopeutettaisiin sopivasti ja hyödyllisesti yhden maailman harmoniaan, joidenkin tarvitessa apua ja toisten kyetessä antamaan sitä, ja toisten taas ollessa kamppailun ja kilpailun syynä niille, jotka edistyvät, joiden keskuudessa heidän ahkeruutensa katsottaisiin arvokkaammaksi hyväksyä, ja voiton jälkeen saavutettu arvoasema pidettäisiin suuremmalla varmuudella, mikä tulisi vahvistaa kilpailun vaikeuksilla.
Vaikka koko maailma on järjestetty erilaisiin tehtäviin, sen tilaa ei kuitenkaan pidä olettaa sisäisten ristiriitojen ja erimielisyyksien tilaksi; vaan kuten meidän yksi ruumiimme on varustettu monilla jäsenillä ja sitä pitää yhdessä yksi sielu, niin olen sitä mieltä, että koko maailmaa pitäisi myös pitää jonkinlaisena valtavana ja suunnattomana eläimenä, jota Jumalan voima ja järki pitää yhdessä kuin yksi sielu. Tämän osoittaa mielestäni myös pyhä Kirjoitus profeetan julistuksessa: ”Enkö minä täytä taivasta ja maata? sanoo Herra;” ja jälleen: ”Taivas on minun valtaistuimeni, ja maa on minun jalkajakkarani;” ja Vapahtajan sanoissa, kun Hän sanoo, että meidän ei pidä vannoa ”taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin; eikä maan kautta, sillä se on Hänen jalkajakkaransa.” Samaan vaikutukseen ovat myös Paavalin sanat hänen puhuessaan ateenalaisille: ”Hänessä me elämme ja liikumme ja olemme.” Sillä kuinka me elämme ja liikumme ja olemme Jumalassa, ellei Hän käsitä ja pidä yhdessä koko maailmaa voimallaan? Ja kuinka taivas on Jumalan valtaistuin ja maa Hänen jalkajakkaransa, kuten Vapahtaja itse julistaa, ellei Hänen voimansa täytä kaikkea sekä taivaassa että maalla Herran omien sanojen mukaan? Ja että Jumala, kaikkien asioiden Isä, täyttää ja pitää yhdessä maailman voimansa täyteydellä, niiden kohtien mukaan, jotka olemme lainanneet, kukaan ei mielestäni voi vaikeuksitta myöntää. Ja nyt, kun edellisen keskustelun kulku on osoittanut, että järjellisten olentojen erilaiset liikkeet ja vaihtelevat mielipiteet ovat saaneet aikaan maailmassa olevan monimuotoisuuden, meidän on nähtävä, eikö olisi sopivaa, että tällä maailmalla olisi alkuaan kaltainen loppu. Sillä ei ole epäilystäkään siitä, että sen loppua on etsittävä suuren monimuotoisuuden ja vaihtelun keskeltä; tämä vaihtelu, joka löytyy maailman päättymisestä, tulee jälleen tarjoamaan perustan ja tilaisuuden toisen maailman monimuotoisuuksille, joka seuraa nykyistä.
Jos nyt keskustelumme kuluessa on todettu, että asiat ovat näin, näyttää seuraavan, että meidän on seuraavaksi tarkasteltava ruumiillisen olemisen luonnetta, koska maailman monimuotoisuus ei voi olla olemassa ilman ruumiita. On ilmeistä asioiden itsensä luonteesta, että ruumiillinen luonto sallii monimuotoisuuden ja muutoksen vaihtelun, niin että se kykenee käymään läpi kaikki mahdolliset muutokset, kuten esimerkiksi puun muuttumisen tuleksi, tulen savuksi, savun ilmaksi, öljyn tuleksi. Eikö ruoka itse, oli se sitten ihmisen tai eläinten, osoita samaa muutoksen perustaa? Sillä mitä tahansa otamme ruoaksi, se muuttuu ruumiimme aineeksi. Mutta kuinka vesi muuttuu maaksi tai ilmaksi, ja ilma jälleen tuleksi, tai tuli ilmaksi, tai ilma vedeksi, vaikka ei ole vaikea selittää, on tällä hetkellä riittävää vain mainita ne, sillä tarkoituksemme on keskustella ruumiillisen aineen luonteesta. Aineella ymmärrämme siis sitä, mikä on asetettu ruumiiden alle, nimittäin sitä, minkä kautta, ominaisuuksien antamisen ja istuttamisen kautta, ruumiit ovat olemassa; ja mainitsemme neljä ominaisuutta – kuumuus, kylmyys, kuivuus, kosteus. Nämä neljä ominaisuutta, jotka on istutettu <greek>ulh</greek>:hen eli aineeseen (sillä aineen havaitaan olevan olemassa omassa luonnossaan ilman noita aiemmin mainittuja ominaisuuksia), tuottavat erilaisia ruumiiden lajeja. Vaikka tämä aine on, kuten olemme sanoneet edellä, oman varsinaisen luontonsa mukaan ilman ominaisuuksia, sitä ei koskaan löydetä olemassa ilman ominaisuutta. Enkä voi ymmärtää, kuinka niin monet merkittävät miehet ovat olleet sitä mieltä, että tämä aine, joka on niin suuri ja jolla on sellaiset ominaisuudet, että se riittää kaikille maailman ruumiille, jotka Jumala halusi olevan olemassa, ja on Luojan palvelija ja orja kaikille muodoille ja lajeille, joita Hän halusi kaikissa asioissa, vastaanottaen itseensä kaikki ominaisuudet, joita Hän halusi sille antaa, oli luomaton, ts. ei Jumalan itsensä muodostama, joka on kaikkien asioiden Luoja, vaan että sen luonto ja voima olivat sattuman tulosta. Ja olen hämmästynyt, että he moittivat niitä, jotka kieltävät joko Jumalan luomisvoiman tai Hänen kaitselmuksellisen maailman hallinnointinsa, ja syyttävät heitä jumalattomuudesta, koska he ajattelevat, että niin suuri työ kuin maailma voisi olla olemassa ilman arkkitehtia tai valvojaa; samalla kun he itse joutuvat samankaltaisen jumalattomuuden syytöksen kohteeksi sanoessaan, että aine on luomaton ja ikuinen luomattoman Jumalan kanssa. Tämän näkemyksen mukaan siis, jos oletamme argumentin vuoksi, että ainetta ei ollut olemassa, kuten nämä väittävät, sanoen että Jumala ei voinut luoda mitään, kun mitään ei ollut olemassa, epäilemättä Hän olisi ollut toimeton, kun Hänellä ei ollut ainetta, johon toimia, jonka aineen he sanovat tulleen Hänelle ei Hänen omasta järjestelystään, vaan sattumalta; ja he ajattelevat, että tämä, joka löydettiin sattumalta, kykeni riittämään Hänelle niin valtavaan hankkeeseen ja Hänen mahtinsa voiman ilmentämiseen, ja hyväksymällä Hänen viisautensa koko suunnitelman, voitaisiin erottaa ja muodostaa maailmaksi. Nyt tämä vaikuttaa minusta hyvin absurdilta ja niiden miesten mielipiteeltä, jotka ovat täysin tietämättömiä luomattoman luonnon voimasta ja älykkyydestä. Mutta jotta näkisimme asioiden luonteen hieman selvemmin, olkoon myönnetty, että vähän aikaa ainetta ei ollut olemassa, ja että Jumala, kun mitään ei aiemmin ollut olemassa, sai ne asiat tulemaan olemassaoloon, joita Hän halusi, miksi meidän pitäisi olettaa, että Jumala loisi aineen joko paremmaksi tai suuremmaksi, tai toisenlaiseksi, kuin sen, jonka Hän tuotti omasta voimastaan ja viisaudestaan, jotta se olisi olemassa, mitä aiemmin ei ollut? Loisiko Hän huonomman ja alemman aineen, vai samanlaisen kuin sen, jota he kutsuvat luomattomaksi? Nyt ajattelen, että kenelle tahansa näyttäytyy hyvin helposti, että sen parempi eikä huonompi aine olisi voinut ottaa maailman muodot ja lajit, ellei se olisi ollut sellaista kuin se, joka todella otti ne. Ja eikö sitten vaikuta jumalattomalta kutsua sitä luomattomaksi, joka, jos uskotaan Jumalan muodostamaksi, epäilemättä havaittaisiin sellaiseksi kuin se, jota he kutsuvat luomattomaksi?
Mutta jotta uskoisimme pyhän Kirjoituksen auktoriteetilla, että asia on näin, kuule kuinka makkabilaiskirjassa, jossa seitsemän marttyyrin äiti kehottaa poikaansa kestämään kidutusta, tämä totuus vahvistetaan; sillä hän sanoo: ”Pyydän sinua, poikani, katsomaan taivasta ja maata ja kaikkea, mitä niissä on, ja näitä katsellessasi tietämään, että Jumala teki kaikki nämä asiat, kun niitä ei ollut olemassa.” Myös Paimenen kirjassa, ensimmäisessä käskyssä, hän puhuu seuraavasti: ”Usko ennen kaikkea, että on yksi Jumala, joka loi ja järjesti kaikki asiat ja sai kaikki asiat tulemaan olemassaoloon tyhjästä.” Ehkä myös ilmaisu Psalmeissa viittaa tähän: ”Hän puhui, ja ne tulivat tehdyiksi; Hän käski, ja ne luotiin.” Sillä sanat ”Hän puhui, ja ne tulivat tehdyiksi” näyttävät osoittavan, että tarkoitetaan niiden asioiden substanssia, jotka ovat olemassa; kun taas toiset, ”Hän käski, ja ne luotiin”, näyttävät puhuvan niistä ominaisuuksista, joilla itse substanssi on muovattu.