Origenes  ENKELEISTÄ

Origenes 

ENKELEISTÄ

DE PRIDE PRINCIPIIS – -Kirja I

Lähde:

THE ANTE-NICENE FATHERS. TRANSLATIONS OF The Writings of the Fathers down to A.D. 325. THE REV. ALEXANDER ROBERTS, D.D. AND JAMES DONALDSON, LL.D., EDITORS. AMERICAN REPRINT OF THE EDINBURGH EDITION. REVISED AND CHRONOLOGICALLY ARRANGED, WITH BRIEF PREFACES AND OCCASIONAL NOTES,

BY A. CLEVELAND COXE, D.D.

VOLUME IV.

TERTULLIAN, PART FOURTH; MINUCIUS FELIX; COMMODIAN; ORIGEN, PARTS FIRST AND SECOND. AUTHORIZED EDITION.

NEW YORK:

CHARLES SCRIBNER’S SONS.

1 9 1 3

2.

Copyright, 1885,

by

THE CHRISTIAN LITERATURE PUBLISHING COMPANY

***

Teos:

Origen DE PRINCIPIIS

Käännös RS ja tekoäly Claude 3.5.Sonnet

LUKU VIII   ENKELEISTÄ

Samankaltaista menetelmää on noudatettava käsiteltäessä enkeleitä; eikä meidän tule olettaa, että on sattumaa, että tietty tehtävä on annettu tietylle enkelille: kuten esimerkiksi Rafaelille parantamisen ja hoitamisen työ, Gabrielille sotien johtaminen, Mikaelille kuolevaisten rukousten ja anomusten kuuntelemisen velvollisuus. Sillä meidän ei tule kuvitella, että he saivat nämä tehtävät muuten kuin omilla ansioillaan ja innolla sekä erinomaisilla ominaisuuksilla, joita he kukin osoittivat ennen tämän maailman muodostumista; niin että myöhemmin arkkienkelien järjestyksessä tämä tai tuo tehtävä annettiin kullekin, kun taas toiset ansaitsivat tulla kirjatuiksi enkelien järjestykseen ja toimia tämän tai tuon arkkienkelin tai järjestyksen johtajan tai päämiehen alaisuudessa. Kaikki nämä asiat järjestettiin, kuten olen sanonut, ei sattumanvaraisesti ja mielivaltaisesti, vaan Jumalan erittäin sopivalla ja oikeudenmukaisella päätöksellä, joka järjesti ne ansioiden mukaan, oman hyväksyntänsä ja tuomionsa mukaisesti: niin että yhdelle enkelille uskottiin Efesoksen seurakunta; toiselle Smyrnan seurakunta; yksi enkeli oli Pietarin, toinen Paavalin; ja niin edelleen jokaisen seurakunnan pienimmän jäsenen kohdalla, sillä sellaiset ja sellaiset enkelit, jotka jopa päivittäin katselevat Jumalan kasvoja, on määrättävä jokaiselle heistä; ja täytyy olla myös jokin enkeli, joka leiriytyi niiden ympärille, jotka pelkäävät Jumalaa. Kaikkien näiden asioiden on varmasti uskottava tapahtuvan ei sattumalta tai vahingossa, tai koska ne (enkelit) luotiin sellaisiksi, ettei Luojaa syytettäisi puolueellisuudesta; vaan on uskottava, että Jumala, oikeudenmukainen ja puolueeton kaiken Hallitsija, antoi ne kullekin hengelle sen ansioiden, hyvien ominaisuuksien ja henkisen voiman mukaisesti.

Ja nyt sanokaamme jotain niistä, jotka väittävät hengellisten luontojen moninaisuuden olemassaoloa, jotta välttäisimme lankeamasta typeriin ja jumalattomiin tarinoihin, joita esittävät ne, jotka väittävät, että on olemassa hengellisten luontojen moninaisuutta sekä taivaallisten olentojen että ihmissielujen keskuudessa, ja siksi väittävät, että eri luojat kutsuivat ne olemassaoloon; sillä vaikka vaikuttaa ja todella on järjetöntä, että yhdelle ja samalle Luojalle pitäisi lukea erilaisten järjellisten olentojen luontojen luominen, he ovat silti tietämättömiä tuon moninaisuuden syystä. Sillä he sanovat, että vaikuttaa epäjohdonmukaiselta, että yksi ja sama Luoja ilman olemassa olevaa ansion perustetta antaisi joillekin olennoille vallan hallita ja alistaisi toiset taas auktoriteetille; antaisi joillekin ruhtinaskunnan ja tekisi toisista hallitsijoille alistettuja. Nämä mielipiteet todellakin mielestäni kumotaan täysin seuraamalla edellä selitettyä päättelyä, jolla osoitettiin, että syy näiden olentojen moninaisuuteen ja vaihteluun johtuu heidän käytöksestään, jota on leimannut joko suurempi into tai välinpitämättömyys, heidän luontonsa hyvyyden tai pahuuden mukaan, eikä Järjestäjän puolueellisuudesta. Mutta jotta tämä voitaisiin helpommin osoittaa olevan totta taivaallisten olentojen kohdalla, lainatkaamme esimerkkiä siitä, mitä joko on tehty tai tehdään ihmisten keskuudessa, jotta näkyvistä asioista voisimme seurauksena nähdä myös näkymättömät asiat.

Paavalin ja Pietarin ovat epäilemättä todistettu olleen hengellisen luonnon omaavia miehiä. Kun siis Paavalin havaitaan toimineen uskontoa vastaan vainoamalla Jumalan seurakuntaa, ja Pietarin tehneen niin vakavan synnin, että palvelustytön kysyessä hän vannoi valalla, ettei tuntenut Kristusta, kuinka on mahdollista, että nämä – jotka noiden henkilöiden mukaan, joista puhumme, olivat hengellisiä olentoja – lankesivat tällaisiin synteihin, varsinkin kun he usein tapasivat sanoa, että hyvä puu ei voi tuottaa pahoja hedelmiä? Ja jos hyvä puu ei voi tuottaa pahaa hedelmää, ja kuten heidän mukaansa, Pietari ja Paavali olivat lähtöisin hyvän puun juuresta, kuinka heidän voitaisiin katsoa tuottaneen niin pahoja hedelmiä? Ja jos he antaisivat vastauksen, joka yleensä keksitään, että se ei ollut Paavali, joka vainosi, vaan joku muu henkilö, en tiedä kuka, joka oli Paavalissa; ja että se ei ollut Pietari, joka lausui kieltämisen, vaan joku muu yksilö hänessä; kuinka Paavali sanoisi, jos hän ei ollut tehnyt syntiä, että ”En ole sen arvoinen, että minua kutsutaan apostoliksi, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa”? Tai miksi Pietari itki katkerasti, jos se oli joku muu kuin hän, joka teki syntiä? Tästä kaikki heidän typerät väitteensä osoitetaan perusteettomiksi.

Meidän näkemyksemme mukaan ei ole olemassa järjellistä luotua, joka ei kykenisi sekä hyvään että pahaan. Mutta siitä ei seuraa, että koska sanomme, ettei ole olemassa luontoa, joka ei voisi sallia pahaa, väittäisimme siksi, että jokainen luonto on sallinut pahan, ts. tullut pahaksi. Kuten voimme sanoa, että jokaisen ihmisen luonto sallii hänen tulla merimeheksi, mutta siitä ei seuraa, että jokaisesta ihmisestä tulisi sellainen; tai taas, jokaisen on mahdollista oppia kielioppia tai lääketiedettä, mutta siitä ei siksi todisteta, että jokainen ihminen on joko lääkäri tai kielitieteilijä; joten jos sanomme, ettei ole olemassa luontoa, joka ei voisi sallia pahaa, ei välttämättä osoiteta, että se on tehnyt niin. Sillä meidän näkemyksemme mukaan edes itse paholainen ei ollut kykenemätön hyvään; mutta vaikka kykenevä sallimaan hyvän, hän ei siksi myöskään halunnut sitä tai tehnyt mitään ponnisteluja hyveen puolesta. Sillä kuten meille opetetaan niissä lainauksissa, joita esitimme profeetoilta, oli kerran aika, jolloin hän oli hyvä, kun hän käveli Jumalan paratiisissa kerubien välissä. Kuten hänellä siis oli valta joko vastaanottaa hyvää tai pahaa, mutta lankesi hyveelliseltä kurssilta ja kääntyi pahaan kaikilla mielensä voimilla, niin myös muut luodut, joilla on kyky jompaankumpaan tilaan, tahtonsa vapautta käyttäen pakenevat pahaa ja pitäytyvät hyvässä. Ei ole siis olemassa luontoa, joka ei voisi sallia hyvää tai pahaa, paitsi Jumalan luonto – kaiken hyvän lähde – ja Kristuksen; sillä se on viisaus, ja viisaus ei varmastikaan voi sallia hulluutta; ja se on vanhurskaus, ja vanhurskaus ei koskaan varmasti salli epävanhurskautta; ja se on Sana tai Järki, jota ei varmasti voida tehdä järjettömäksi; ei, se on myös valo, ja on varmaa, että pimeys ei vastaanota valoa. Samoin myös Pyhän Hengen luonto, joka on pyhä, ei salli saastumista; sillä se on pyhä luonnostaan tai olemuksellisesti. Jos on olemassa jokin muu luonto, joka on pyhä, sillä on tämä ominaisuus tulla pyhäksi Pyhän Hengen vastaanottamisen tai innoituksen kautta, ei luonnostaan, vaan satunnaisena ominaisuutena, mistä syystä se voidaan menettää, koska se on satunnaista. Niin myös ihmisellä voi olla satunnainen vanhurskaus, josta hänen on mahdollista langeta pois. Jopa viisaus, joka ihmisellä on, on silti satunnaista, vaikka onkin meidän vallassamme tulla viisaaksi, jos omistaudumme viisaudelle elämämme innolla ja ponnistelulla; ja jos aina jatkamme sen tutkimista, voimme aina olla viisauden osallisia: ja tuo tulos seuraa joko suuremmassa tai pienemmässä määrin, elämämme ansion tai intomme määrän mukaan. Sillä Jumalan hyvyys, kuten Hänelle on arvollista, kannustaa ja vetää kaikkia tuohon autuaalliseen päämäärään, missä kaikki kipu, murhe ja suru katoavat ja häviävät.

Olen siis sitä mieltä, sikäli kuin minusta näyttää, että edellä käyty keskustelu on riittävästi todistanut, ettei ole kyse erottelukyvyn puutteesta eikä mistään satunnaisesta syystä, että ”ruhtinaskunnat” pitävät valtaansa tai muut henkien järjestykset ovat saaneet vastaavat tehtävänsä; vaan että ne ovat saaneet asemansa portaat ansioidensa mukaan, vaikka meidän etuoikeutemme ei olekaan tietää tai tutkia, mitä nuo heidän tekonsa olivat, joilla he ansaitsivat paikkansa tietyssä järjestyksessä. On riittävää tietää vain tämä verran osoittaaksemme Jumalan puolueettomuuden ja vanhurskauden, että apostoli Paavalin julistuksen mukaisesti ”Jumala ei katso henkilöön”, vaan pikemminkin järjestää kaiken kunkin yksilön ansioiden ja moraalisen edistymisen mukaan. Niinpä enkelien virka ei ole olemassa muuten kuin heidän ansionsa seurauksena; eivätkä ”voimat” käytä valtaa muuten kuin moraalisen edistyksensä ansiosta; eivätkä ne, joita kutsutaan ”istuimiksi” eli tuomitsemisen ja hallitsemisen voimiksi, hoida valtaansa muuten kuin ansiosta; eivätkä ”herruudet” hallitse ansaitsemattomasti, sillä tuo suuri ja merkittävä järjellisten luotujen järjestys taivaallisten olentojen joukossa on järjestetty tehtävien loistavaan moninaisuuteen. Ja sama näkemys on pidettävä niistä vastakkaisista vaikutuksista, jotka ovat antautuneet sellaisiin paikkoihin ja tehtäviin, että ne johtavat ominaisuuden, jolla niistä tehdään ”ruhtinaskunnat” tai ”voimat” tai maailman pimeyden hallitsijat tai pahuuden henget tai pahansuovat henget tai saastaiset demonit, eivät olemuksellisesta luonnostaan eivätkä siitä, että ne olisi luotu sellaisiksi, vaan ovat saaneet nämä pahuuden asteet suhteessa käytökseensä ja edistymiseensä pahuudessa. Ja tämä on toinen järjellisten luotujen järjestys, jotka ovat omistautuneet pahuudelle niin päätä pahkaa, että he ovat pikemminkin haluttomia kuin kykenemättömiä peruuttamaan itseään; pahan jano on jo intohimo ja tuottaa heille mielihyvää. Mutta kolmas järjellisten luotujen järjestys on niiden, jotka Jumala katsoo sopiviksi täydentämään ihmisrotua, ts. ihmisten sielut, jotka on otettu moraalisen edistyksensä seurauksena enkelien järjestykseen; joista näemme joidenkin tulleen otetuiksi joukkoon: nimittäin ne, joista on tehty Jumalan poikia tai ylösnousemuksen lapsia, tai jotka ovat hylänneet pimeyden ja rakastaneet valoa ja tulleet valon lapsiksi; tai ne, jotka osoittautuvat voittoisiksi jokaisessa kamppailussa ja tultuaan rauhan miehiksi, ovat olleet rauhan poikia ja Jumalan poikia; tai ne, jotka kuolettaen jäsenensä maan päällä ja nousten ei vain ruumiillisen luontonsa yläpuolelle, vaan jopa itse sielun epävarmojen ja hauraiden liikkeiden yläpuolelle, ovat yhdistyneet Herraan, tullen kokonaan hengellisiksi, jotta he olisivat ikuisesti yksi henki Hänen kanssaan, erottaen Hänen kanssaan jokaisen yksittäisen asian, kunnes he saavuttavat täydellisen hengellisyyden tilan ja erottavat kaikki asiat täydellisellä valaistuksellaan kaikessa pyhyydessä Jumalan sanan ja viisauden kautta, ja ovat itse täysin erottamattomia kenenkään toimesta.

Emme pidä millään tavoin hyväksyttävinä niitä näkemyksiä, joita jotkut ovat tottuneet tarpeettomasti esittämään ja ylläpitämään, nimittäin että sielut laskeutuvat sellaiseen alennuksen syvyyteen, että ne unohtavat järjellisen luontonsa ja arvokkuutensa ja vajoavat järjettömien eläinten tilaan, joko suurten tai pienten; ja näiden väitteiden tueksi he yleensä lainaavat joitakin väitettyjä Raamatun lausuntoja, kuten että eläin, jolle nainen on luonnottomasti antautunut, katsotaan yhtä syylliseksi kuin nainen ja määrätään kivitettäväksi; tai että härkä, joka puskee sarvellaan, tuomitaan kuolemaan samalla tavalla; tai jopa Bileamin aasin puhuminen, kun Jumala avasi sen suun, ja mykkä juhta vastasi ihmisäänellä ja nuhteli profeetan hulluutta. Kaikkia näitä väitteitä emme ainoastaan hyväksy, vaan uskomme vastaisina kumoamme ja hylkäämme ne. Näiden kieroutuneiden mielipiteiden kumoamisen ja hylkäämisen jälkeen osoitamme sopivana aikana ja paikassa, miten ne kohdat, joita he lainaavat pyhistä kirjoituksista, tulisi ymmärtää.

KATKELMA DE PRINCIPIIS -TEOKSEN ENSIMMÄISESTÄ KIRJASTA.

Hieronymuksen kääntämä hänen kirjeessään Avitukselle.

”On suuren huolimattomuuden ja laiskuuden osoitus, että kukin vajoaisi sellaiseen (alennuksen tasoon) ja tyhjentyisi niin, että pahaan tullessaan hän kiinnittyisi järjettömien juhtien karkeaan ruumiiseen.”

TOINEN KATKELMA SAMASTA TEOKSESTA.

Käännetty samassa kirjeessä Avitukselle.

”Maailman lopussa ja täyttymyksessä, kun sielut ja järjelliset luodut on lähetetty ulos ikään kuin salvoista ja esteistä, jotkut heistä kulkevat hitaasti laiskuutensa tapojen vuoksi, toiset lentävät nopeasti ahkeruutensa ansiosta. Ja koska kaikilla on vapaa tahto ja he voivat omasta tahdostaan hyväksyä joko hyvää tai pahaa, edelliset tulevat olemaan huonommassa tilassa kuin he ovat nyt, kun taas jälkimmäiset edistyvät parempaan asioiden tilaan; koska erilainen käytös ja vaihtelevat tahdot sallivat erilaisen tilan kumpaankin suuntaan, ts. enkelit voivat tulla ihmisiksi tai demoneiksi, ja jälleen jälkimmäisistä he voivat nousta ihmisiksi tai enkeleiksi.”