Pahan voimien kohtaaminen

Pahan ja paholaisen toiminnan kuvaaminen ei ole helppoa. Vaikeus on siinä, että vain ne, jotka ovat onnistuneet pakenemaan hänen vaikutuksestaan pystyvät selvästi erottamaan, miten hän toimii. Pyhien opetuksia tutkimalla mekin voimme kuitenkin tunnistaa paholaisen persoonallisuuden ja menetelmän, jota hän käyttää kaapatakseen ihmisiä ja pitääkseen heidät hallinnassaan. Kirkon kokemus on paljastanut kaikki paholaisen suunnitelmat ja hänen mentaliteettinsa.

On huomattava, että tällaisista aiheesta puhumisella on hengellisiä vaaroja. Yleensä ne, jotka paljastavat paholaisen suunnitelmat joutuvat hänen aggressiivisen raivonsa kohteeksi. Tämä riski syntyy, kun käsitellään hengellisiä asioita. On joitakin ihmisiä, jotka lannistuvat kuullessaan tällaista opetusta ja jotkut pelkäävät. Demoneista ja paholaisesta puhuminen ei siis ole helppoa.

Paholaisen olemassaolo

Koko raamatullinen ja patristinen perinne puhuu paholaisen olemassaolosta. Paholainen ei ole pahan personoituma, kuvitteellinen hahmo, joka merkitsee pahan olemassaoloa. Hän on erityinen kokonaisuus, tietty olento. Paholainen oli enkeli nimeltä Lucifer, mutta yrittäen ylimielisesti saavuttaa Jumalan kirkkauden, hän lankesi. Siksi tämä tapahtuma, jonka Kristus paljasti, tapahtui: “Minä näin saatanan lankeavan taivaasta niin kuin salaman.”(Lk 10:18).

Paholainen loi pahan. Evankelista Johannes lausuu: “Perkele on tehnyt syntiä alusta asti” (1. Joh. 3: 8). Paholaisen olemassaolo ilmenee siitä tosiasiasta, että Kristuksen tehtävä maailmassa oli tuhota paholaisen teot ja vapauttaa ihmiset hänen painostuksestaan. “Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot.”(1.Joh.3:8) Kristus, apostoli Pietarin sanoin “vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet” (Ap.t. 10:38.)

On hyvin tiedossa, että ikuinen tuli valmistettiin paholaista varten: “Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä”(Matt. 25:41).

Pyhät isät opettavat, että Jumala ei luonut demoneita demoneiksi alusta asti, koska Jumala ei ole luonut pahaa. Pyhä Antonios opettaa: “Demoneja ei luotu siksi, mitä me tarkoitamme demoneilla; sillä Jumala ei tehnyt mitään pahaa, heidätkin tehtiin hyviksi. He kuitenkin lankesivat taivaallisesta viisaudesta” ja he tekevät kaikkensa johtaakseen ihmiset harhaan. Demonit olivat järjellisiä olentoja ennen lankeemusta,mutta sen jälkeen ”langettuaan alkuperäisestä aineettomuudestaan ja hienoudestaan, jokainen niistä on hankkinut tietyn aineellisen karkeuden.” Paholainen menetti elämän ja hankki kuoleman(pyhän Gregorios Siinailaisen mukaan)

Pyhä Gregorios Palamas opettaa, että paholaisella oli ylimielinen halu hallita, vastoin Luojansa tahtoa, ja niin “todellinen elämän ja valon Lähde hylkäsi hänet ja hän pukeutui itse kuolemaan ja ikuiseen pimeyteen.” Paholainen on olemassa, hän ei ole vain kuolevaisuuden olemus; vaan hänen olemuksensa “hylkää todellisen elämän” pyhän Gregorios Palamaksen mukaan. Hän menetti todellisen elämän, Jumalan , ja sai päälleen kuoleman. Hän ei ole vain kuollut henki, ilman todellista elämää, vaan hän välittää kuoleman kaikille häntä lähestyville. Paholainen haluaa aiheuttaa ihmisten kuoleman. Hän vihaa ihmiskuntaa ja yrittää kaikin keinoin loitontaa heidät Jumalasta, Joka on todellinen Elämä.

Tämä paholaisen työ voidaan nähdä Pyhään Raamattuun tallennetuista nimistä. Häntä kutsutaan “veljiemme syyttäjäksi” (Ilm. 12:10.) Ilmestyskirjassa häntä kutsutaan lohikäärmeeksi, käärmeeksi, paholaiseksi, saatanaksi ja pettäjäksi. Kun apostoli Pietari puhuu Paholaisen työstä, hän kutsuu häntä “vastustajaksi” ja “ärjyväksi leijonaksi” (1.Piet.5: 8). Pyhä Johannes Evankelista kuvailee häntä “murhaajaksi” (Joh. 8:44). Alusta alkaen hän pyrki tappamaan ihmisen, etääntymään hänet Jumalasta.

Maailma on Jumalan luoma ja Jumala ohjaa sitä kaitselmuksellisten energioidensa mukaan. Paholainen on kuitenkin epäoikeudenmukaisuuden, himon ja ylimielisyydessä elävän maailman hallitsija. Raamatusta näemme paholaisen raivon, joka itse asiassa lisääntyy, kun loppu lähestyy. Demonit ovat vihollisiamme. Kuten Pyhä Antonius opettaa: “Meillä on kauheita ja taitavia vihollisia – pahoja demoneita.” Demonit ovat kamalia, petollisia ja pahoja henkiä.

Paholaisella on kuoleman voima, ja Kristus tuli vapauttamaan meidät tästäkuolemasta. Kirkon kokemus tekee selväksi, että Jumalan taloudenhoidon kautta paholainen menetti voimansa. Kun hän aiemmin oli kaikkivoipa, nythän on menettänyt tämän voimansa. Vapautemme kautta ja ennen kaikkeaKristuksen voiman avulla voimme voittaa hänet, kuten kaikki Jumalan pyhät ovat tehneet.

Jumala sallii paholaisen ärsyttää meitä koetellakseen meidän vapauttamme.On myös huomattava, että kaikki ei ole paholaisen syytä. Koska olemme tottuneet kuvaamaan omia epäonnistumisiamme muille ihmisille, syytämme Jumalaa ja paholaista kaikesta. Meidän mielestämme Jumala ja paholainen ovat vastuussa. On kuitenkin olemassa olosuhteita, jolloin aiheutamme itsellemme ongelmia. Jopa silloin, kun Saatana houkuttelee meitä, voimme vastustaa häntä omalla vapaalla valinnallamme. Me emme siis voi panna kaikkia lankeemuksiamme paholaisen syyksi.

Pahojen henkien tyypit

Demoneja on monia, kuten koko raamatullinen ja patristinen perinne opettaa. Sekä Pyhästä Raamatusta että pyhien isien teoista käy ilmi, että Saatana ei ole yksin: on monia demoneja. Hänen kaltaisiaan on monia. Lisäksi jotkut demonit ovat pahempia kuin muut, ja jokaisella demonilla on myös oma opetuksensa, oma ajattelu-, toiminta- ja työskentelytapansa. Kaiken tarkoituksena on erottaa ihminen Jumalasta ja saada aikaan hänen iankaikkinen kuolemansa. Pyhä Paavali tietää, että monet luopuvat uskosta viimeisinä aikoina, “noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja” (1. Tim. 4: 1).

Ei ole vain monia pahoja henkiä, vaan Pyhä Raamattu kertoo meille, että on pahuuden asteita. Kaikki demonit ovat pahoja, mutta jotkut ovat pahempia ja ylittävät muut pahuudessa. Pyhät opettavat, että demoneja on yhtä monta kuin on himoja. He tunnistavat todella monia demoneja, jotka liittyvät erityisiin himoihin.

Pyha Kassianus Roomalainen kirjoittaa kahdeksasta pahuuden hengestä. Nämä ovat ylimielisyyden henki, haureuden ja lihallisen halun henki, ahneuden henki, vihan henki, surun henki, epätoivon henki, omanarvontunnon henki ja ylpeyden henki. Kaikilla himoilla on omat demoninsa, jotka työskentelevät saattaakseen ihmisen ikuiseen kuolemaan. Aivan kuten hyveet ovat Pyhän Hengen hedelmää, eivätkä vain ihmisluonnon saavutuksia, niin myös kaikki himot ovat pahojen henkien tuotetta yhteistyönä ihmisten kanssa.

Pyhä Diadokos Fotikialainen,joka oli kokenut taistelussa pahoja henkiä vastaan, jakaa demonit kahteen pääluokkaan. Ensimmäisen luokan demont ovat hienovaraisempia, kun taas toisen luokan ovat luonteeltaan enemman materiaalisia. Ensimmäinen laji käy sielun kimppuun, kun taas toisen lajin aineellisemmat demonit käyvät sotaa kehoa vastaan ja yrittävät tällä tavalla kaapata mielen (nous). Nämä kaksi demonityyppiä, vaikka niillä on sama tarkoitus vahingoittaa ihmisiä, taistelevat keskenään

Ketä vastaan paholainen hyökkää ja kenessä hän toimii?

Millaisia ihmisia vastaan sitten paholainen hyökkää? Ketä vastaan hän erityisesti suuntaa raivonsa? Kenessä hän voi toimia tehokkaimmin? On kiistatonta, että hän käy sotaa kaikkia vastaan. Hänellä on valtava viha ihmisiä kohtaan siinä määrin, kuten pyhät isät sanovat, että jos Jumala ei ylläpitäisi maailmaa rakkaudellaan, paholainen tuhoaisi sen. Paholainen yritti taistella monin tavoin itse Kristusta vastaan. Tiedämme Kristuksen kiusauksista eramaassa. Paholainen taisteli raivokkaasti Häntä vastaan viimeiseen hetkeen asti panemalla ihmisten mieliin Häntä vastustavia ajatuksia

Sama tapahtuu ihmisille. Paholainen taistelee heitä vastaan kauhealla raivolla Hän vihaa heitä ja kadehtii heitä. Han ei kestä kunniaa, joka annetaan niille, jotka kamppailevat. Missä määrin olemme pahojen henkien nuolien kohteena, riippuu siitä, miten elämme ja minkä henkisen elämän vaiheen olemme saavuttaneet. Niin kauan kuin olemme hänen palvelijoitaan, paholainen ei ole liian huolissaan. Hänestä tuntuu, että kuulumme hänelle, joten hän ei paljasta todellisia kasvojaan. Tällaisessa tapauksessa hän luo ajatuksia, että hän on rakastettava, että häntä ei ole olemassa ja niin edelleen. Mutta kun haluamme vapautua hänen voimastaan, me koemme hänen raivonsa. Kun yritämme vapautua, kohtaamme väkivaltaisen paholaisen, joka lähettää kaikki himot hyökkäämään meitä vastaan.Se on erityisen raivoissaan ihmisille, jotka rukoilevat, koska rukous on tehokkain ase paholaista vastaan Joka rukoilee, herättää demonien vihan.

Pyha Markus Askeetti opettaa: “Kun paholainen näkee, että mielemme rukoilee sydämessä, se hyökkää voimakkailla ja ovelilla kiusauksilla”. Voimakkaita houkutuksia annetaan niille, joilla on suuria hyveita, erityisesti niille, joilla on sydämen rukouksen lahja. Aina kun valmistaudumme rukoilemaan, paholainen valmistautuu hyökkäykseen.

Jos paholainen käy sotaa niitä vastaan, jotka rukoilevat tai valmistautuvat rukoilemaan, hän käynnistää vielä pahempia hyökkäyksiä niitä vastaan, jotka ovat kulkemassa hengellistä tietä. Ne, jotka edistyvät Jumalan näkemisessä (teoria), kokevat paholaisen raivoa. Ne päästelevät ääniä ja aiheuttavat kaikenlaista ahdistusta. Ne ovat niin raivoissaan, että haluaisivat tappaa sellaisia ihmisiä. Jumala ei kuitenkaan salli sellaista suurta epäoikeudenmukaisuutta

Tämä kaikki herättää kysymyksen, miksi Jumala sallii paholaisen singota niin paljon kiusauksia ihmisolentoja kohtaan. Pyhät isät ovat antaneet riittävän vastauksen tähän kysymykseen. Ensinnäkin on huomattava, että paholainen on yksilö, tietty persoona, jolla on oma vapaa tahto. Jumala kunnioittaa jopa paholaisen vapautta. Jumala antaa hänen tehdä pahaa, mutta lopulta Hän rajoittaa, mitä paholainen voi tehdä, ihmisen katumuksen kautta

Pyhä Maksimos Tunnustaja sanoo, että Jumala sallii paholaisen käydä sotaa ihmisiä vastaan viidestä syystä. Ensiksikin hän opettaa meitä erottamaan hyveen ja paheen siten, että meitä vastaan hyökätään, ja vastustamalla hyökkäystä. Toiseksi, että saamme hyveen tuskallisesti ja siten saamme sen varmasti ja muuttumattomasti. Kolmas syy on, että me opimme olemaan ylpeilemättä edistymisestämme hyveellisyydessä, ja siten olemaan nöyriä, tajuamalla, että saavuttamamme voitto on saavutettu Jumalan avulla. Neljäs on se, että saavutamme ehdottoman vihan pahaa kohtaan. Viides on varmistaa, että kun saavutamme himottomuuden, emme unohda omaa heikkouttamme tai meitä avustaneen Jumalan voimaa. Olennaista on, että paholaisen sota ihmiskuntaa vastaan on meille erittäin tehokas apu. Se opettaa meille paljon hengellisestä elämastä ja Jumalan rakkaudesta, mutta myös paholaisen vihasta.

Hyökkäämällä ja taistelemalla meistä tulee kokeneita. Vastoin tahtoaan ja tietämättään paholainen tuhoaa, tuomitsee ja rankaisee itseään tässä sodassa Paholainen taistelee meitä jokaista vastaan sen tason mukaan, jonka olemme saavuttaneet hengellisessä elämässämme.Joissakin ihmisissä hän työskentelee sisältä päin, kun taas toisissa hän ei voi työskennellä sisäisesti ja niin sotii heitä vastaan ulkopuolelta. Paholaisella on valta niihin, jotka luovuttavat tahtonsa hänelle. Jotkut ihmiset vakuuttavat, että he lankesivat tiettyyn syntiin, koska paholainen pakotti heidät tekemään sen.

Pahoja henkiä ei kuitenkaan tule syyttää kaikesta. Usein käy niin, että sen takia, miten elämme, meistä tulee “demoneja’ ja aiheutamme ongelmia  itsellemme. Ilman suurta ponnistelua demont omistavat meidät. Kun joku elää ilman Kristuksen armoa, hän on täysin suojaamaton paholaisen hyökkäyksiltä. Jos hän kuitenkin on täynnä Kristuksen armoa, saatanan on mahdotonta toimia. Pyha Diadokos Fotikialainen sanoo, että jos Jumalan armo ei asu henkilössa, demonit luikahtelevat sisään kuin käärmeet hänen sydämensä syvyyksiin. Mutta kun Jumalan armo on mielessä ja ymmärryksessä, demont liikkuvat kuin pimeät pilvet sydämen ympärillä erilaisten himojen muodossa ainoana tarkoituksenaan erottaa mielemme pois Jumalasta. Jolla on Jumalan armo sisällään, ei voi kärsiä vahinkoa, vaikka paholainen kävisikin sotaa häntä vastaan.

Kuinka paholainen taistelee ihmisiä vastaan

Paholainen käyttää monia menetelmiä pakottaakseen ihmisia tulemaan hänen palvelijoikseen. Paholaisella on suuri raivo ja sammumaton viha ihmisiä kohtaan. Tämän vihan takia hän on aina tarkkailemassa, yrittäen löytää jonkun sellaisessa tilassa, että hän voi iskea häneen. Vuosisataisella kokemuksellaan paholainen tekee voimallaan kaiken haavoittaakseen ihmisiä. Ei ole helppoa niillä, joilla ei ole Jumalan armoa ymmärtää, miten paholainen ajattelee. On paljon kristittyjä, joilla ei ole kokemusta tästä hengellisestä taistelusta, joita Jumalan armo ei täysin puolusta. Pyhän Johannes Klimakoksen opetuksen mukaan, kaikki paholaisen sodankäynti meitä vastaan johtuu kolmesta syystä: omasta huolimattomuudestamme, ylpeydestämme tai demonien kateudesta. ”Ensimmainen on säälittävää, toinen tuhoisaa, mutta kolmas on siunattua”.

Eräänlaista sotaa käydään ajatuksien ja mielen (nous) kiistojen kautta. Paholainen yrittää valloittaa mielemme, koska sieltä syntiprosessi alkaa Demonit kylvävät ajatuksia. Pyhä Maksimos Tunnustaja tietää, että paholainen nostaa sodan meitä vastaan joko asioiden kautta tai “meidän himollisten käsitteellisten kuviemme kautta näistä asioista”. Paholainen kylvää ajatukset meihin, vaikka Jumalan armo on edelleen sydämessämme

Pyhä Diadokos Fotikialainen kirjoittaa, että kun Jumalan armo on läsnä ihmisen sydämessä, demonit kuin tummat pilvet, saavat erilaisten syntisten himojen tai ”kaikenlaisten unelmien” hahmon, ”poistamalla mielestämme Jumalan muistamisen ja aiheuttavat sen irtoamisen pois armosta”. Paholainen tekee kaikkensa häiritäkseen mielen tarkkavaisuutta jatkuvasta keskustelusta Jumalan kanssa.

Paholainen yrittää myös käydä sotaa sydäntä vastaan mielihalujemme kautta Raamatun ja patristisen perinteen mukaan sydän on olemassaolomme keskus ja ydin, johon Kristus ja Hänen sanansa asettuvat, niinpä paholainen pyrkii erottamaan sanan sydämestämme.

Kun himot ovat sydämessa paholainen toimii himojen kautta. Hän herättää himoja ja yrittää sytyttaa ne. Yleisesti ottaen paholainen pyrkii käymään sotaa ihmistä vastaan häntä lähimpänä olevan himon välityksellä ja jolla on suurin valta häneen. Himojen lisaksi paholainen hyokkää ihmisiä vastaan myös aistien kautta, jopa tuntoaistin kautta. Kun kilvoittelija on erittäin valppaana eikä anna paholaisen työskennellä mielen kautta, paholainen toimii vastakkaiseen suuntaan, sytyttämällä kehoa aistilliseen nautintoon siten,että se vangitsee hänen mielensä.

Paholainen toimii myös koettelemusten ja kiusausten kautta. Paholainen luo jopa sairauksia vaivatakseen ihmistä. Jotkut sairaudet ovat saatanallista alkuperää, joten niitä ei voida parantaa vain lääkkeillä, vaan ne on hoidettava muilla kirkon käytettävissä olevin keinoin. Paholainen luo myös ulkoisia esteitä. Jos paholainen käy sotaa ajatusten, intohimojen ja halujen keinoin, hän taistelee meitä vastaan vielä enemmän fantasioiden ja kuvittelun kautta Paholainen yrittaa pelotella ihmisiä ulkoisilla häiriöillä, kuten paukuttelulla ja rysäyksillä. Paukahtelujen ja kaatumisen lisäksi paholainen näyttäytyy usein henkilökohtaisesti. Tällaiset esiintymiset vaihtelevat joka kerta. On monia tapoja, joilla pahat henget ilmestyvät. Ne muuttavat muotoaan ja matkivat naisia, villieläimiä, matelijoita, jättimäisiä sotilaiden ruumiita tai joukkoja Ne teeskentelevät tietävänsa, mitä seuraavana päivänä tapahtuu Useimmiten neesiintyvat villielaimina ja matelijoina. Pyhät isät opettavat, että se muoto, jossa demont ilmestyvät meille riippuu siitä, mikä himo hallitsee meitä. Ne toimivat vallitsevan ja aktiivisen himon tilan mukaan sielussa

Paholainen pelkää rukousta, etenkin sydämen rukousta, sen vuoksi se tekee kaikkensa lopettaakseen sen. Se ottaa eläinten muodon, kuten tapahtui paratiisissa, jossa se otti käärmeen muodon.

Joskus pahat henget teeskentelevät laulavansa psalmeja, vaikka ne eivät saata näyttää itseään. Ne muistavat sanoja Raamatusta. Erityisesti silloin, kun luemme, ne toistavat sanoja perässämme.Kun nukumme, ne herättävät he meidat rukoilemaan, tarkoituksenaan, etteivät anna meidän nukkua ollenkaan.

Kuinka sitten voimme erottaa enkelit pahoista hengistä ja demoneista? Pyhä Johannes Klimakos sanoo, että kun paha henki on näkymättömästi läsnä, ”ruumis pelkää”, kun taas kun enkeli ilmestyy,”sielu iloitsee nöyrästi.” Näin mekin tunnistamme paholaisen läsnäolon hänen energiastaan. Paholainen ilmestyy myös valona. Hän yrittää vakuuttaa henkilölle, että se on Jumala, jumalallinen valo. Paholaisen valo on kuitenkin erilainen. Pyhien isien opetus osoittaa, että Jumalan Valo on muodotonta, valkoista ja tuo rauhan sieluun, kun taas paholaisen valolla on muoto ja väri ja se häiritsee sielua.

Pyhän Gregorios Palamaksen opetuksen mukaan paholaisen valo pysyy erillään, valaisee ulkopuolelta ja ollen luotu, sillä on hahmo, muoto ja väri Paha henki ei liity yhteen niiden sielujen kanssa, jotka näkevät sen, vaan yksinkertaisesti kiinnittyy heihin, ulkoisesti.

Kun joku on pahan hengen vallassa, hänen aivonsa kärsivät enemmän kuin mikään muu ruumiinosa. Paholainen tarttuu aivoihin, linnakkeeseen, ja sieltä hän tyrannisoi koko kehoa. Tämä aivojen valloitus vaikuttaa pääasiassa hermoihin ja jänteisiin, mikä selittää pahojen henkien vallassa olevien ruumiin liikkeet.

Paholaisen taktiikkoja

Usein demonit vetäytyvät, ja on tauko näkymättömässä sodankäynnissä. Pyhä Hesykios sanoo, että kateelliset demonit “joskus piiloutuvat ja lakkaavat hengellisestä taistelusta” Niiden tavoitteena on tehdä meistä huolimattomia ja kaapata mielemme (nous), kun tilaisuus koittaa. Niiden viekkaus on hämmästyttävää. Kuten pyhä Johannes Klimakos sanoo, demonit piiloutuvat hetkeksi eivätkä hyökkää meitä vastaan, jotta miestä tulee huolimattomia suurten himojen suhteen piteessämme niitä niin vähäpätöisinä, että meistä tulee parantumattomasti sairaita. Tapahtuu myös joskus, että kaikki demonit vetäytyvät, henkilö ei ole tietoinen mistään sodasta, ja hänen ruumiinsa ja sielunsa ovat rauhassa. Sitten ne kuitenkin päästävät irti ylpeyden demonin, ”joka tulee kaikkien muiden tilalle”. Ylpeyden demoni kykenee korvaamaan
itsellään kaikki muut demonit.

Paholainen voi aiheuttaa fyysisiä poikkeavuuksia. Usein se tulee ja istuu jonkun vatsalla eikä salli hänen tyydyttää ruokahalun tilaa, vaikka hän syö kuinka paljon. Joskus paholainen tuottaa myös hyviä ajatuksia rukouksen aikana. Joskus rukoillessamme, varsinkin kun me rukoilemme sydämessämme, paholainen tulee ja tuo meille hyviä ajatuksia, ehdotuksia
hyväntekeväisyystoimintaan ja hyviä ideoita. Sen tavoitteena on viedä huomiomme pois puhtaasta rukouksesta Tämä on erittäin viekasta ja pahaa.

Paholainen yrittää esiintyä toisinaan myös profeettana, joka tietää monia asioita, mukaan lukien, mitä tapahtuu tulevaisuudessa. Tämä on kuitenkin yksi hänen tempuistaan. Demonit eivät tiedä tulevaisuudestamme. Kuten pyhä Johannes Klimakos sanoo: ”Demonit eivät tiedä ennakkoon mitään tulevaisuudesta, koska jos ne niin tekisivät, velhot voisivat myös ennustaa kuolemamme.” Pyhät ovat hyvin tietoisia tästä taktiikasta. Niillä, jotka jatkuvasti tottelevat paholaista, on sellainen vaikutelma, että hän on profeetta. ”Demoni on usein profeetta niille, jotka uskovat siihen”. (Pyhä Johannes Klimakos)

Kohdatessamme pahan voimia, usko Jumalaan on välttämätöntä. Yksi tämän uskon ilmaus on tietoisuus siitä, että Jumala suojelee meitä; toinen on rukous, jonka kohotamme kiusausten aikoina. Tosiasia on, että Jumala lähettää enkelinsä varjelemaan meitä. Meitä auttavia enkeleitä on tässä vaikeassa taistelussa enemmän. Koska ortodoksinen perinne opettaa, että jokaisella ihmisellä on oma suojelusenkelinsä, tästä seuraa, että tämä enkeli auttaa meitä kaikissa elämän vaikeuksissa.

Vaikka paholainen on nerokas ja kokenut, kirkko on myös erittäin kokenut Kirkkomme kokemus sodankäynnissä paholaista vastaan on paljon parempi. Pyhät kirkon jäseninä eivät tunteneet vain kaikkia paholaisen juonitteluja, vaan kykenivät tekemään ne tyhjiksi Jumalan armosta ja omalla henkilökohtaisella kamppailullaan ja saavuttamaan jumalalistumisen armosta. Kirkon kokemus on kuitenkin osoittanut, että meidän pitäisi kiinnittää enemmän huomiota demonien sodankäyntiin ja ottaa se vakavammin

Paholainen ei tiedä, mikä himo voittaa sielun ja koettelee henkilöä. Se taistelee häntä vastaan erilaisten himojen kautta. Se kylvää epäpuhtaita ajatuksia, herjaavia ajatuksia ja kaikkien muiden himojen ajatuksia. Se ruokkii sielua millä tahansa himolla, johonka näkee sen kallistuvan. Kun paholainen ei voi liikuttaa sielua köyhyydellä, se asettaa sen eteen rikkauksia syötiksi. Jos se ei voi saavuttaa mitään hyväksikäytöllä ja loukkauksilla, se yrittää kiitosta ja kunniaa. Kun hyvä terveys voittaa sen, se tekee kehon sairaaksi. Kun se ei pysty pettämään aistillisilla nautinnoilla, se yrittää tehdä niin tahattomien kärsimysten ja surujen kautta. Se suunnittelee monia sairauksia pakottaakseen ihmisen lopettamaan rakastamasta Jumalaa. Tämä osoittaa, että paholainen taistelee meitä vastaan menetelmällisesti. Se yrittää löytää heikon kohtamme.

Meidän on tärkeää ymmärtää, että meidän ei pidä olla ollenkaan hämmentynyt, kun paholainen hyökkää. Agitaatiota tai pelkoa ei tarvita koska ensisijainen demonien tavoite on aiheuttaa paniikkia, koska paniikintäytteisessä ilmapiirissä ne voivat tehdä mitä tahansa. Pelon tunne, jonka pahat henget aiheuttavat, on myös kohdattava hengellisellä rohkeudella.

Koska paholainen toimii himojen kautta ja jokaisella himolla on vastaava demoninsa, jokaisen, joka haluaa taistella demoneja vastaan, täytyy taistella lähinnä niitä himoja vastaan, joiden kautta demonit toimivat

Kaiken edellä mainitun lisäksi on syytä huomata, että kirkon sakramenttielämä on vahva ase paholaista vastaan. Pyhän kasteen kautta paholainen ajetaan pois henkilön sydämestä, hänet sinetöidään pyhässä mirhavoitelussa Pyhän Hengen sinetillä ia Jumalallisen Eukaristian kautta kaikki Saatanan voimat tuhotaan. Koko sakramentaalinen ja askeettinen elämä kirkon sisällä on kokemusta Kristuksen lunastavasta pyhästä uhrista ja tarjoaa meille vahvimmat aseet paholaisen voittamiseen ja välttämiseen kaikki sen juonet.

Papiston tehtävä ei ole levittää paniikkia paholaisen juonista, vaan valmistakaa uskovaisia pukeutumaan koko Jumalan sota-asuun, niin että he voisivat voittaa ja tuhota paholaisen voiman ja kiusaukset. Valitettavasti näemme nykyään suuntauksen kohti paniikkia. Havaitsemme laajan keskusteluilmiön koskien Antikristusta, mutta hyvin vähän Kristuksesta: paljon Kristuksen vastaista teologiaa eikä paljon kristologiaa.

Monet ihmiset puhuvat Antikristuksesta, huolehtimatta samalla valmistautumisesta uskovien sotaan Antikristuksen kanssa. He laiminlyövät kristittyjen kouluttamisen ortodoksisen uskon menetelmällä, mikä tarkoittaa puhdistautumista, valaistumista ja jumalallistumista.

Alustus Miikkulan Musikoiden kokoontumisessa 25.10.2021