Isien opetuksia

Jumalallinen Kaitselmus

Teoksesta: Metropolitan of Nafpaktos Hierotheos: The Science of Spiritual Medicine. Orthodox Psychotherapy in Action. Birth of the Theotokos Monastery. ss. 383 – 390

Suom. RS

Yksi aidoista kristittyjen perusominaisuuksista on heidän uskonsa Jumalan huolenpitoon. Tämä varmuus on lääke moniin sairauksiin ja jokaiseen meitä koettelevaan kiusaukseen. Uskomme ei ole jotain abstraktia ja subjektiivista, jonka avulla voimme selviytyä hieman paremmin erilaisten ongelmien kanssa, joita kohtaamme elämässämme, vaan ilmi tullutta totuutta. Se on totuus, jonka Kristus on paljastanut ja jonka Jumalan pyhät ovat eläneet kautta aikojen.

Kristus sanoi: “Minun Isäni tekee yhäti työtä, ja minä myös teen työtä”. (Joh.5:17). Kristuksen tekemät ihmeet osoittavat Jumalan kaitselmuksen. Pyhien isien mukaan Kolmiyhteinen Jumala hallitsee maailmaa henkilökohtaisesti, ja se jumalallisesta kaitselmuksesta johtuen itse asiassa jokainen ihminen tulee tähän elämään ja elää.

Mitä jumalallinen kaitselmus on?

Pyhä Johannes Damaskoslainen määritellen jumalallisen kaitselmuksen lausuu, “Kaitselmus on huolehtimista siitä, että Jumala ottaa haltuunsa olemassa olevat asiat. Ja vielä: huolehtiminen on Jumalan tahto, jonka kautta kaikki asiat kulkevat oikeaan suuntaan.” Näin jumalallinen kaitselmus on Jumalan huolenpitoa koko luomakunnasta ja Jumalan tahto kaikessa, mikä on olemassa. Pyhän Johannes Damaskoslaisen mukaan Jumala on kaiken Tekijä ja Tuottaja. Hän halusi, että kaiken pitäisi olla ja ne kaikki tulivat oleviksi. Hän haluaa edelleen maailman jatkuvan, ja se tekee niin, “ja kaikki, mitä Hän haluaa, toteutuu”. Myös, kuten pyhä Johannes Damaskoslainen sanoo, kaikki, mitkä ovat lähtöisin käsistämme, on jumalallisen huolenpidon työtä, koska “kaikki, mikä on vallassamme, on kaitselmuksen piirin ulkopuolella ja sinun vapaan tahtosi piirissä.”

Pyhät isät korostivat suuresti Jumalan luomattoman kaitselmuksen olemassaoloa ja tärkeyttä. Perusoppeja on kaksi, jotka koskevat Jumalan ja maailman välistä suhdetta. Toinen on se, että maailma luotiin tyhjästä ja toinen, että Jumala ei hallitse maailmaa luoduilla keinoilla, vaan Jumalan suoran henkilökohtainen väliintulon kautta. Tiedetään hyvin, että kristinusko eroaa filosofian näkemyksistä näissä kahdessa kohtaa. Pyhät isät näkevät näiden kahden dogmin liittyvän läheisesti toisiinsa. Toisessa ei ole järkeä ilman toista.

Jumalan henkilökohtainen puuttuminen maailman hallintaan on yhtä tärkeä kuin maailman luominen tyhjästä. Jumala ei luonut maailma ja sitten hylkäsi sen. Hän ei myöskään asettanut tiettyjä luonnonlakeja sijalle luodessaan. Sen sijaan Hän itse ohjaa sitä henkilökohtaisesti. Kun tietyt tapahtumat toistuvat, se ei johdu luonnonlaeista, vaan jumalallisen kaitselmuksen luotettavuudesta.

Joten kun ihmeitä tapahtuu, se ei tarkoita, että ns. luonnon lait on lakkautettu, koska se merkitsisi samaa kuin Jumala keskeyttäisi oman toimintansa. Pikemminkin se on merkki siitä, että Jumala tahtoo juuri sillä hetkellä toimia näin. Jumalan kaitselmuksellinen energia, kuten Hänen luova ja elämää antava energiansa, on luomatonta, minkä vuoksi opetamme, että Jumala ohjaa henkilökohtaisesti maailmaa. Kuten pyhä Iisak Syyrialainen sanoo, “Jumala ottaa hyvin suurta järkevyyttä ihmisiä kohtaan, ja… ei ole ihmistä, joka ei olisi Hänen kaitselmuksensa alainen. ”

Jumalallisen kaitselmuksen tarkoitus.

Jumalallisen huolenpidon tarkoitus on ohjata maailmaa, säilyttää sen olemassaolo. Pyhä Maksimos Tunnustaja sanoo, että koska kaikki olemassa olevat asiat ovat luotuja, niihin sisältyy mahdollisuus siirtyä olemisesta olemattomuuteen. Jumalan luomaton kaitselmus pitää kaiken olemassa olevan olevana eikä salli sen palata olemattomuuteen. Toinen jumalallisen kaitselmuksen tarkoitus on yhdistää se, mikä on jakautunut. ”Jumala huolehtii,” sanoo pyhä Maksimos Tunnustaja, ” aidon uskon ja hengellisen rakkauden keinoin pahan vaikutuksesta eri tavoin eroon joutuneet”.

Jumala paljastaa todellisen uskon ja ohjaa ihmisiä kohti hengellisen rakkauden saavuttamista, jotta saavutettaisiin ihmisluonnon ykseys. Tämä on Kristuksen työtä, koska Hänen ihmiseksi tulemisensa, ristiinnaulitsemisensa ja ylösnousemuksensa kautta Hän yhdisti ihmisluonnon ja antoi jokaiselle ihmiselle mahdollisuuden havaita tämä ykseys ja yhteys Jumalaan. Jumalallisen kaitselmuksen perimmäinen tavoite on ihmisen pelastus.

Pyhä Johannes Damaskoslainen sanoo, ettei Jumala luonut meitä helvettiä varten, vaan haluaa meidän kaikkien pelastuvan. “On pidettävä mielessä, että Jumalan toive alusta alkaen on, että kaikki pelastuisivat ja tulisivat Hänen valtakuntaansa. Sillä ei ollut rangaistus, että Hän muotoili meidät osallistumaan Hänen hyvyydestänsä, koska Hän on hyvä.” Näin ollen Hän huolehtii ihmisen olemassaolosta ja pelastuksesta, mutta myös koko luomakunnasta. “Jumala varustaa tulevaa varten koko luomakunnan ja tekee koko luomakunnan Hänen apunsa ja kasvatuksen välineeksi, usein jopa itse demonit”. (Pyhä Johannes Damaskoslainen).

Jumalallisen kaitselmuksen parantava työ

Meille on erittäin tärkeää olla tietoisia Jumalan kaitselmuksesta luonnossa, historiassa ja koko henkilökohtaisessa elämässämme. Tämä tietoisuus on henkisen terveyden merkki. Vain terve ihminen voi erottaa Jumalan luomattoman kaitselmuksen, joka on läsnä kaikessa, mitä elämässä tapahtuu. Yleensä silloin, kun meitä kohtaa erilaisia koettelemuksia, ajattelemme, että Jumala on hylännyt meidät, ettei Hän välitä meistä tai huolehdi elämästämme ja pelastuksestamme. Tuo on väärin. Jopa suurten kiusausten aikana Jumala ohjaa elämäämme luomattoman kaitselmuksensa kautta.

Abba Doroteoksen mukaan munkkien ja kaikkien kristittyjen pitäisi valmistautua siten, että kiusausten tullessa he eivät yllättyisi eivätkä hämmentyisi, ”uskoen, ettei mitään tapahdu Jumalan kaitselmuksen ulkopuolella.” Missä tahansa Jumalan kaitselmus on, “mitä tahansa tapahtuukaan, on sielulle hyväksi ja hyödyksi”, koska Jumala tekee kaiken omaksi hyödyksemme, ja ”koska Hän rakastaa meitä ja säästää meitä.”

Pyhä Iisak Syyrialainen menee niin pitkälle, että opettaa, ettei edes pahat henget tai raivoavat pedot tai pahassa paatuneet ihmiset voi pilata ja tuhota niin kuin haluavat, “ellei käsky Häneltä, joka hallitsee, salli sitä. ”Joka uskoo Jumalaan ja hänen ihmeelliseen kaitselmukseensa sanoo jatkuvasti, “Minulla on Suojelija vartioimassa minua, eikä ole olentoa, joka voisi edes ilmestyä luokseni, ellei käskyä tule Korkeudesta.”

Ihmiselle ei voi tapahtua mitään pahaa, ellei Jumala salli sitä. Ne, jotka antavat kokonaan itsensä Jumalalle ovat tietoisia siitä, että Jumala osoittaa heille enemmän huolta ja kiintymystä. Pyhä Iisak Syyrialainen sanoo, “Ihminen, joka menee aina nukkumaan kutsuen Jumalaa, on saanut Hänet kamariherrakseen; ja sillä, joka haluaa täyttää Jumalan tahdon, on oppainaan taivaan enkelit.” Jumala on uskollisten kristittyjen toimitsija ja uskovaisilla kristityllä on Jumala auttajanaan elämässä. Tämä sopii yhteen Kristuksen sanojen kanssa: “Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. ” (Matt. 6:33).

Pyhän Johannes Damaskoslaisen mukaan jotkin Jumalan kaitselmuksen teot johtuu Hänen mielisuosiostaan, kun taas toisten Hän sallii tapahtuvan. Jumala tahtoo joitain asioita ja toisia Hän sallii. Kaikki, mikä vastaa hänen mieltymystään, on täysin hyvää, kun taas kaikkia asioita, jotka tapahtuvat sallimuksesta, ovat monta eri lajia. Jumala sallii jonkun joutua onnettomuuksiin, jotta hänen piilotettu hyveensä tulisi näkyville, kuten Jobin tapauksessa. Joskus Hän sallii tapahtua jotain näennäisesti sopimatonta, jotta voitaisiin saavuttaa jotain suurempaa, kuten ihmiskunnan pelastus toteutui ristin kautta. Toisinaan Hän sallii pyhän ihmisen kärsiä, kuten apostoli Paavalin, estääkseen häntä menettämästä Hänen armoaan ja tulemasta ylimieliseksi. Joku henkilö voi joutua väliaikaisesti hylätyksi, jotta toinen voisi hyötyä, kuten oli laita vertauksen rikkaan miehen ja Lasaruksen tapauksessa. Toinen hylätään joksikin aikaa, jotta Jumala kirkastettaisiin, kuten tapahtui miehelle, joka oli sokea syntymästään saakka. Ja vielä, jonkun voidaan sallia langeta toisen himon korjaamiseksi; esimerkiksi Jumala voi sallia jonkun, joka kärsii ylimielisyydestä, tehdä haureutta, niin että hän voisi tehdä parannuksen ja mennä synnintunnustukseen. Kun emme pysty ymmärtämään, kuinka kauheaa ylpeys on, Jumala sallii meidän langeta syntiin voidaksemme ymmärtää, että voimme parantua jostain toisesta piilotetusta himosta ja pelastua.

Pyhä Johannes Damaskoslainen jatkaa, että on olemassa kaksi muotoa Jumalan hylkäämisestä. Yksi on “kaitselmuksellinen hylkääminen, tarkoituksena kasvattaa”, kärsivän palauttamiseksi, pelastamiseksi ja kunnioituksesta kärsivää kohtaan, esimerkkinä muille ja Jumalan kunniaksi. Toinen on “täydellinen ja toivoton hylättynä olo”, kun kaikesta huolimatta, mitä Jumala on tehnyt pelastukseksemme ja kaiken ystävällisyydestä meitä kohtaan, jäämme itse asettamamme päämäärän vuoksi vastaanottamattomiksi ja parantumattomiksi. Tällainen oli Juudaksen tuho. Pyhä Johannes Damaskoslainen sanoo myös, että Jumalan kaitselmuksen käyttämiä menetelmiä on monia, eikä niitä kaikkia ei voida tulkita järkevästi tai nous´illamme ymmärtää.

Yleensä pyhät opettavat, että niille, jotka hyväksyvät ne kiitollisuudella, kaikki onnettomuudet “auttavat heitä pelastumaan ja ovat heidän hyödykseen” (pyhä Johannes Damaskoslainen). Uskollinen kristitty, joka luottaa Jumalaan ja jonka nous on suunnattu Häneen, hyötyy kaikista hänelle sattuneista onnettomuuksista. Sitä vastoin “Hän, joka ei kanna päättäväisesti vaivojaan, kestä kärsimystä ja kärsivällisesti hyväksy vaikeuksia, on eksynyt jumalallisen rakkauden tieltä ja kaitselmuksen tarkoituksesta “, pyhän Maksimos Tunnustajan mukaan.

Tietoisuus jumalallisesta kaitselmuksesta

Ongelma on siinä, että emme tiedä, mitä Jumala tarjoaa meille, koska nous´imme on usein pimentynyt, emmekä näe asioita selvästi. Jos pystyisimme varmistamaan Jumalan tahdon ja kaitselmuksen tarkalleen, kestäisimme kiusauksia ja vaaroja.

Pyhä Iisak Syyrialainen opettaa, että “Jumalan suojelus ja kaitselmus ympäröi kaikkia ihmisiä, mutta niitä ei näe paitsi ne, jotka puhdistuneet synnistä huomio kiinni ja jotka pitävät jatkuvasti huomionsa kiinnittyneenä Jumalaan, ja yksin Häneen.” Ainoat ihmiset, jotka voivat erottaa Jumalan kaitselmuksen, ovat ne, jotka puhdistavat sydämensä ja löytävät nous´insa, jotka pystyvät parannuttuaan näkemään Jumalan energian luomakunnan sisällä.

Pyhä Nikolas Kavasilas tulkitsee kehotuksen jumalallisen liturgian kohtaa: “Jättäkäämme itseämme ja toinen toisemme ja koko elämämme Kristuksen, Jumalamme haltuun “, sanoen, että ei riitä, että lausumme näin – että jätämme itsemme Jumalalle – “On tarpeen, että Jumala hyväksyy meidät.” Tämä on ilmaus ja tulos rohkeudesta Jumalaa kohtaan; ja tällainen rohkeus tulee puhtaasta omastatunnosta, kun sydämemme ei syytä meitä mistään ja kun vähättelemme omia huoliamme. ”huolehtiaksemme siitä, mikä on Hänen”. Nähdäkseen ja kokeakseen Jumalan kaitselmuksen henkilön on päästävä langenneen järjen herruudesta ja vapauduttava luottamasta omaan harkintaan.

Abba Doroteos sanoo kuvaavasti: “Kaikessa, mitä minulle on tapahtunut, en ole koskaan halunnut toimia ihmisviisauden mukaan, vaan aina tehdä sen vähäisen, mikä on vallassani ja jättää kaikki Jumalalle.” Toisin sanoen meidän tulee tehdä mitä voimme, ja sitten jättää kaikki Jumalan kaitselmuksen varaan.

Yleensä epäonnistumme, koska asetamme oman arviomme ja tahdon elämämme keskipisteeksi Jumalan tahdon sijaan. Elämämme keskittyy ihmisiin eikä jumalihmiseen Kristukseen. Siksi me ovat pettyneitä ja epätoivoisia. Gerontikon kertoo tarinan abba Danielin elämästä. Kun barbaarit tulivat Scetikseen, isät lähtivät ja vanhus sanoi: “Jos Jumala ei huolehdi minusta, mitä järkeä on elää? Ja hän kulki barbaarien joukon läpi, mutta he eivät nähdä hänet.” Hän jätti itsensä kokonaan Jumalalle ja Jumala piti hänet turvassa. Hän teki kuitenkin ihmisenä sen, minkä kykeni.

Tosiasia on, että meitä hallitsevat erilaiset ajatukset. Kaikista eniten olemme kuoleman vankeja. Kuolema ja himot, jota pyrkivät kunnian, rahan ja vallan ja nautinnon hankkimiseen, täyttävät meidät huolestuneisuudella ja epävarmuudella. Kun pääsemme eroon kuolemanpelosta ja muista himoihin liittyvistä ajatuksia, meidän on helpompi kohdata elämän ongelmat. Jos huomiomme on suunnattu Jumalaan, jos kehitämme luottamustamme Häneen ja uskomme Hänen kaitselmukseensa, tulemme aina olemaan rauhallisia ja tyyniä vaikeissa olosuhteissa. Me tulemme olemaan vapaita hengellisistä, psyykkisistä ja fyysisistä häiriöistä. Me kykenemme toistamaan sanat: “Hän pitää meistä huolen” (1. Piet. 5:7) ja “Herra tuntee omansa” (2. Tim. 2:19).