Hesykia parannusmenetelmänä

Teoksesta: Metropolitan of Nafpaktos Hierotheos: Orthodox Psychotherapy. (The Science of the Fathers.)Translated by Esther Williams. Birth of the Theotokos Monastery. Reprinted 2006. ss.311 – 331

Suom.RS

Sielun parantamisen eräs perusmenetelmistä on hiljaisuus sanan täydellisessä merkityksessä. Uskon, että tämä on jo käynyt selväksi. Tämän ajan ihminen etsii parannusta elämäänsä, erityisesti sisäiseen tilaansa täsmälleen siksi, että hän on ylirasittunut. Siksi yksi tieto, jonka ortodoksisuus voi antaa tämän ajan väsyneelle, apealle ja kompastelevalle maailmalle on tieto hiljaisuudesta. Luulen, että ortodoksisella perinteellä on paljon annettavaa tälää alueella. Niinpä seuraavassa yritän selittää edelleen hiljaisuuden ja hesykasmin arvoa sielun, mielen, sydämen ja älyn parantamiseksi. On sellainen vaikutelma, että hesykia ja hesykasmi ovat kaikkein ensiarvoisimpia lääkkeitä sisäisen terveyden saavuttamiseksi. Ja koska hiljaisuuden puuttuminen synnyttää ongelmia, painetta, ahdituneisuutta ja epävarmuutta, samoin psykologisia, psyykkisiä ja fyysisiä sairauksia, yritämme tarkastella niiden syitä, mikä on anti-hesykasmi. Anti-hesykastinen (hiljaisuudeton) erämaan tuuli, joka puhaltaa ja polttaa kaiken on vallitseva kaikkialla ja on pääsyynä epänormaaliin tilanteeseen. Niinpä tarkastelemme hesykiaa sielun parantamisen menetelmänä, ja anti-hesykasmia psyykkisen ja fyysisen sairauden aiheuttajana.

Hesykia – sisäinen hiljaisuus

Ennen hesykian, tai hiljaisuuden, määrittelyä tarkastelemme sen suurta arvoa sielun parantamisessa.

Pyhät isät, jotka elivät koko ortodoksisen perinteen laajudessa painottivat ortodoksisen hesykian tärkeyttä. Pyhä Gregorios Teologi piti hesykasmia ensisijaisena Jumala-yhteyden saavuttamisessa. ”On välttämätöntä olla hiljaa keskustelemiseksi selvästi Jumalan kanssa, ja lopulta mielen palauttamiseksi takaisin vaellukseltaan” (PG 95, 1245c). Hiljaisuudella ihminen puhdistaa aistinsa ja sydämensä. Niin hän tuntee Jumalan ja tämä Jumalan tunteminen on hänen pelastuksensa.

Pyhä Thalassios, joka täysin pitää kiinni tästä linjasta, selittää:”Hesykia ja rukous ovat hyveen suurimmoisemmat aseet, sillä ne puhdistavat mielen ja suovat sille hengellisen ymmärryksen”. Hesykian kautta ihmisen mieli puhdistuu ja siitä tulee vastaanottaivainen väline Jumalan näkemiselle. Todellakin kuten tiedämme patristisesta opetuksesta, mieli on eri asia kuin äly. Kun himot kätkevät mielen, se lakkaa katselemasta Jumalan salaisuuksia (se on kuollut), kun taas vapauduttuaan himoista siitä tulee selvänäköinen ja näkee Jumalan valona, ja tämä valo on ihmisen elämä. Niin kuin sanoimme, tämä mielen puhdistuminen tulee hesykian kautta.

On hyvin tunnettua niille, jotka ovat ryhtyneet tutkimaan isien töitä ja niille, jotka yrittävät tätä hiljaisuuden elämää, että on ruumiin hesykiaa ja sielun hesykiaa. Edellinen viittaa ulkoisiin seikkoihin ja jälkimmäinen sisäisiin. Ruumiin hesykia viittaa tavallisesti hesykastisiin asentoihin ja pyrkimykseen minimoida ulkonaiset esitykset, aistien kautta sieluun tulevat ja vastaanotetut kuvat. Sielun hesykia tarkoittaa, että mieli saavuttaa kyvyn ja voiman olla vastaanottamatta mitään viettelyksiä harhoihin. Tässä tilassa ihmisen sielu omaten tarkkavaisuuden ja katumuksen keskittyy sydämeen. Mieli (energia) keskittyy sydämen paikkaan (olemus) yhdistyen siihen, siten saavuttaen osittaisen tai suuremman tiedon Jumalasta.

Ruumiin hiljaisuus on ruumiin rajoittamista. ”Hesykian alku on jumalallinen lepo” (pyhä Gregorios Siinailainen). Välitila on ”valaisevan voiman ja näkemisen tila; ja se päätyy ekstaasiin tai mielen hurmioon kohti Jumalaa” (sama.). Pyhä Portaiden Johannes viitaten ulkonaiseen, ruumiilliseen hiljaisuuteen, kirjoittaa: ”Hiljaisuuden rakastaja pitää suunsa kiinni”.

Mutta eivät vain ne, joita kutsutaan neptikko-isiksi, mainitse ja kuvaile pyhää hesykian ilmapiiriä, vaan myös ne, jotka tunnetaan ”sosiaalisina isinä”. Oikeastaan ortodoksisessa kirkossa ei ole suoranaista vastakohtaisuutta teorian ja praksiksen välillä, eikä neptikko-isien ja sosiaalisten isien välillä. Neptikot ovat erittäin sosiaalisia ja yhteisöissä elävät ovat neptisiä tavalla, jota ei voi kuvailla.

Haluan viitata pyhään Basileios Suureen esimerkkinä pyhästä hesykiasta. Kirjeessä ystävälleen pyhälle Gregoriokselle hän kirjoittaa hesykiasta sielun puhtauden alkuna, ja ruumiin hesykiasta, s.o. kielen, näön, kuulemisen ja sanojen rajoittamisesta. Hän sanoo esimerkiksi: ”Sielun puhdistumisen todellinen alku on hiljaisuus, jossa kieli ei antaudu keskusteluun ihmisten asioista eikä silmät tarkastelemaan ruusuisia poskia tai sieviä vartaloita, eikä korvat vaimentamaan sielun ääntä kuuntelemaan lauluja, joiden ainoa tarkoitus on viihdyttää, tai sanoja vitsailemaan ja pilailemaan – käytäntö, joka ennen kaikkea muuta pyrkii höllentämään sielun äänen”.

Tämä ilmaisee äänettömyyden tilan, josta pyhä isä nautti erämaassa yrittäessään hankkia Jumalan tuntemista erämaan yliopistossa sen ajan jälkeen, jonka hän oli veittänyt ihmisten kouluissa hankkien ihmisviisautta. Sen vuoksi tämä Kesarean mestari evästää meitä klassillisella kirjotuksella, joka osoittaa, että hänellä oli erinomaiset tiedot hesykastisesta elämästä. Hän kirjoittaa: ”Kun mieli ei ole hajaantunut epäolennaisiin asioihin eikä sekoittunut meistä kaikkialle maailmaan aistien kautta, se vetäytyy itseensä, ja omasta ansiostaan kohoaa Jumalan näkemiseen. Silloin kun se on valaistunut ulkoa ja sisältä tuolla ihanuudella, se unohtaa jopa oman luontonsa. Enää kykenemättömänä vetämään sielua ajatuksiin elatuksesta tai huolehtimaan ruumiin verhoamisesta, vaan nauttien lepoa maallisista huolista, se vaihtaa kaiken mielenkiintonsa ikuisten hyvyyksien tavoittamiseen…” (pyhä Basileios Suuri)

Ruumiin hesykia auttaa sielun sisäisen hiljaisuuden saavuttamisessa. Patristisesta opetuksesta ilmenee, että edellinen, joskaan ei aivan välttämätön, on siitä huolimatta hyvin tarpeellinen jumalallisessa elämässä. ”Ruumiin hiljaisuus on tietoa tunteistaan ja havainnoistaan ja niiden hallintaa” (Portaat). Toisessa kohtaa, jossa pyhä Portaiden Johannes puhuu hesykiasta, hän tarkoittaa erityisesti ”erakkojen asuntoja” (Portaat, askelma 21 ).

Varmastikin, kuten edellä sanottiin, erämaa, ja erityisesti ruumiin hesykiassa, auttaa sisäisen hiljaisuuden saavuttamisessa. Mutta isät eivät ymmärtäneet hesykasmia ”erakkoelämän kaltaisena tai vetäytymisenä erämaahan, vaan keskeytymättömänä elämänä Jumalassa”. Vaikka erämaalla on suuri arvo tässä, se auttaa rajoittamaan ulkopuolisesta maailmasta tulevia kuvia ja esityksiä, se ei kuitenkaan ole ehdoton. Niketas Stitatoslainen on tyypillinen tässä kohdin. Hän korostaa, että että hyve ei rajoitu johonkin erityiseen paikkaan ja että ihmisen päämäärä on ”saattaa ennalleen sielun voimat ja keskittää yleiset hyveet yhdellä iskulla toimimaan luonnonmukaisesti”. Sanoessaan, että nämä asiat eivät ole peräisin ulkopuolelta, vaan ”ne on suotu meille luomisessa”, hän lopettaa: ”Erämaa on tarpeeton, jos tulemme Taivasten Valtakuntaan ilman sitä, katumuksella ja Jumalan käskyjä noudattamalla”. On hyvin tyypillistä, että Niketas muotoilee monien puhuman ongelman, jotka sanovat, että on mahdotonta saavuttaa hyveellistä elämäntapaa ”ilman erämaahan pakenemista ja vetäytymistä”, kirjoittaen: ”Olin hämmästynyt, että sen, joka ei tunne rajoja, ajateltiin olevan rajoitetussa paikassa”. Joka tapauksessa erämaa ja ruumiin hesykia yleensä auttaa saavuttamaan hengen hesykian, jonka koko sisältöä nyt alamme kuvailla.

Pyhä Portaiden Johannes kirjoittaen tiiviisti merkittävässä teoksessaan, sanoo, että sielun hiljaisuus on ”luotettavaa tietoa ajatuksista ja niiden hallinnansta”. ”Sielun hiljaisuus on ajatusten ja puhtaan mielen tuntemusta. Rohkea ja päättäväinen ajattelu on hiljaisuuden ystävä. Se valvoo vakaasti sydämen ovilla, ja tappaa tai torjuu tulevat ajatukset” (Portaat, askelma 27).

Pyhä Simeon Uusi Teologi puhuessaan sisäisestä hiljaisuudesta ja kuvatessaan sen pyhää ilmapiiriä sanoo: ”Hesykia on mielen häriintymätön tila, sielun vapaata ja riemuitsevaa tyyneyttä, sydämen seesteinen ja järkkymätön perusta, valon näkemistä, tieto Jumalan mysteereistä, viisauden sana, Jumalan käsitteellisten kuvien syvyys, mielen hurmos, puhdas keskustelu Jumalan kanssa, valvova silmä, sisäinen rukous, yhteys Jumalaan ja kosketus ja täydellinen jumalallistuminen, ja kivuton lepo suurissa askeettisissa ponnisteluissa”.

Muutkin isät puhuvat tästä sielun pyhästä tilasta, koska elämä Kristuksessa on kaikkien pyhien yhteinen kokemus. Pyhän Gregorios Siinalaisen mukaan ”hesykia tarkoittaa kaikkien ajatusten katkaisemista paitsi kaikkein jumalallisimpien, jotka tulevat Hengestä, ettemme hyväksymällä edellistä menettäisi sitä, mikä on suurempaa”.

Käsitteellisten kuvien torjuminen on osa ihmisen yritystä puhdistaa sielun älyllinen osa. Hengellisen elämän kilvoittelija ponnistelee karkottaakseen ajatukset, joita paholainen kylvää yksinomaisena tarkoituksenaan murtaa sielun voimien sisäinen yhteys ja sairastuttaa ihmisen sydän. On tosiasia, että ortodoksisuus on parantavaa tietämystä. Lukiessamme pyhien isien teoksia, jotka käsittelevät tätä aihetta, näemme selvästi, että kristinusko parantaa sairaan sielun, ja parannuskeinojen joukossa ensimmäinen sija kuuluu mielen vartioimiselle, hajottavien ajatusten torjumiselle ja surmata ne ennen kuin ne ehtivät käydä sydämen portista.

”Mitä muuta hesykia on kuin sydämensä pitämistä erossa antamisesta ja saamisesta ja ihmisten miellyttämisestä ja senkaltaisesta tekemisestä? Kun Herra kertoi kirjanoppineelle miehestä, joka joutui rosvojen käsiin ja kysyi, kuka on hänen lähimmäisensä, hän vastasi: `Se, joka osoitti hänelle laupeutta`. Vielä Hän sanoi ”laupeutta minä haluan enkä uhria”. Jos on laupeutta, se on enemmän kuin uhri. Taivuta sydämesi laupeuteen; sillä hesykian estely johtaa ylimielisyyteen ennen kuin henkilö on löytänyt itsensä ja hänestä on tullut nuhteeton: silloin hesykia oli ristin kantamista. Jos on myötätuntoinen, löytää avun. Jos pidättäytyy välttääkseen rajan ylittämistä, tiedä tämä, että menetit jopa sen, mitä sinulla oli:älkä mene sisään äläkä ulos, suoraan eteenpäin ja ole tietoinen Herran tahdosta, koska aika on paha” .

Hesykia on ennen muuta mielen vartioimista, ajatusten valvomista, minkä pyhä Thalassios ilmaisee: ”Sinetöi aistisi hiljaisuudella ja istu tuomarina ajatuksille, jotka hyökkäävät sydämeesi”.

Pyhä Gregorios Palamas kuitenkin on hesykian tärkein puolustaja, kuten tuonnempana huomaamme. Kristuksen armosta hän kamppaili varjellakseen tätä sydämen ja ajatusten puhdistamismenetelmää, joka on korvaamaton ennakkoedellytys Jumalan tuntemiselle ja yhteydelle Hänen kanssaan. Neitsyen temppeliintuomisen juhlan saarnassaan hän puhuu hesykastisesta elämästä. Kuvaavaa on, että tämä athos-vuorelainen pyhä puhuessaan omasta kokemuksestaan, näkee Neitsyt marian noeettisen hesykian esikuvana, koska hän kävi yhteyteen Pyhän Kolminaisuuden kanssa hiljaisuudessa Kaikkein Pyhimmässä.Hän kirjoittaa, että emme voi tavoittaa Jumalaa ja yhteyttä Häneen, ellemme ole puhdistuneita ja ellemme hylkää aistillisia asioita ja aisteja, ja ellemme kohoa ajatusten ja järkeilyn ja ihmistiedon ja kaikkien ajatusten yläpuolelle. Juuri näin Neitsyt teki. Pyrkien tähän yhteyteen Jumalan kanssa ”Neitsyt löysi pyhän hesykian oppaakseen: hiljentäen mielensä maailman pysyessä hiljaa, uniohtaen alhaalla olevat asiat, osallistuen ylhäällä olevista salaisuuksista, luopuen käsitteellisistä kuvista parempiin. Tämä käytäntö todellisuudessa on varsinainen käynti teoriaan eli Jumalan näkemiseen – tai paremmin sanoen – ainoa esimerkki todella terveestä sielusta”. Sitten pyhä Gregorios kuvailee hyveitä lääkkeenä kaikkiin sielun saorauksiin, himoihin; mutta teoria, hän sanoo, on ”parantumisen hedelmä, jonka päämäärä ja muoto on jumalallistuminen”. Sielu toisin sanoen parantuu hyveiden kautta, johon hiljaisuuden tie johtaa. ”Tämän kautta (teoria) ihminen jumalallistuu, ei pohtien sanoja tai näkyviä asioita, vaan hiljaisuuden opettamana” (Pyhä Gregorios Palamas Saarna 51).

Tällä ortodoksisen hesykian menetelmällä ja opetuksella parannumme, ”vapautumalla alhaalla olevista asioista ja kääntymällä Jumalan puoleen”. Jatkuvalla anomisella ja rukouksella ”me jotenkin kosketamme koskettamatonta ja autuaallista olemusta. Ja siten ne, jotka ovat pyhän hesykian kautta puhdistuneet sydämeltään sen jälkeen kun ovat sanoinkuvaamattomalla tavalla tulleet valon läpäisemiksi, joka on aistien ja mielen yläpuolella, näkevät Jumalan itsessään kuin peilissä” (sama).

Pääkohdat tässä saarnassa ovat, että ortodoksisella menetelmällä, joka on noeettisen hesykian oleellinen menetelmä, puhdistamme sydämemme ja mielemme, ja tällä tavoin yhdistymme Jumalan kanssa.

Pyhät isät kutsuvat tätä sielun rauhaksi ja sapatin levoksi. Menetelmän puhdistama ihmisen mieli ja harjoittaen pyhää hiljaisuutta, viettää sapattia, lepää Jumalassa. Pyhä Gregorios Palamas puhuen jumalallisesta levosta, Jumalan levosta, kun Hän ”lepäsi kaikista teoistaan”, ja Kristuksen levosta Hänen sielunsa laskeutuessa jumaluudessaan helvettiin ja Hänen ruumiinsa ollessa jumaluudessan haudassa, kirjoittaa, että meidänkin tulisi pyrkiä tähän jumalalliseen lepoon, s.o. meidän tulisi keskittämällä mielemme herkeämättömään tarkkaavaisuuteen ja lakaamattomaan rukoukseen. Tämä jumalallinen sapatin lepo on noeettinen hesykia. ”Jos irroitat mielesi jokaisesta ajatuksesta, jopa hyvistä, ja käännyt kokonaan itseesi herkeämättömällä tarkkavaisuudella ja lakkaamatta rukoillen, sinäkin olet pääsevä jumalalliseen lepoon ja saavuttava seitsemän autuudenlauseen siunauksen, nähden itsesi, ja itsesi kautta kohotettuna, Jumalan näkemiseen” (Pyhä Gregorios Palamas Saarna17,10). On merkillepantavaa, että pyhä sanoo näitä asioita puheessaan Tessalonikan hiippakuntansa laumalle. Tämä tarkoitta, että kaikki, eri syvyydellä, voivat saavuttaa jumalallisen levon kokemuksen. Uskon, että tämä opetus on kadonnut aikanamme.

Edellä noeettisesta hesykiasta sanomastamme voi nähdä, miksi henkilöä, joka harjoittaa tällaista, nimitetään hesykastiksi. Hesykasti on sellainen, joka seuraa hiljaisuuden tietä, joka itse asiassa on ortodoksisen tradition tie. Sen päämäärä on johtaa meitä Jumalan luo ja yhdistää meidät Häneen. Voimme palauttaa mieleen pyhän Portaiden Johanneksen: ”Niin oudolta kuin saattaa tuntuakin, hesykasti on ihminen,joka taistelee pitääkseen ruumiittoman itsensä suljettuna ruumiin huioneeseen… Hesykasti on kuin enkeli maan päällä. Rakkauden paperilla ja innon kirjeellä hän on vapauttanut rukouksensa laiskuudesta ja välinpitämättömyydestä… Hesykasti on sellaienen, joka huutaa: ”Oi, Jumala, sydämeni on valmis”. Hän sanoo: ”Nukun, mutta sydämeni valvoo” (Portaat, askel 27).

Todellakin, niin kuin edellä on jo osoitettu, hesykasmi on kaikkein sopivin menetelmä itseensäkeskittymiseen ja sielun kohoamiseen Jumalan luo ja yhteyteen Hänen kanssaan. Se on hyvin tärkeä yhdeydelle Jumalan kanssa. Pyhä Gregorios Palamas, seliettyään laajasti, että ihmisen mieli (energia) tulisi kääntää sydämeen ja sydämessä on ”älyn varasto ja ruumiin ensimmäinen älyllinen elin”, ”ajatusten varasto”, josta Jumala on löydettävissä, kirjoittaa: ”Etkö sitten voi ymmärtää, kuinka oleellista on niille, jotka ovat päättäneet kiinnittää huomion itseensä sisäisessä hiljaisuudessa, että heidän on koottava mielensä ja suljettava se ruumiiseen, erityisesti siihen ”ruumiiseen”, joka on ruumiin kaikkein sisin, jota nimitämme sydämeksi?” (Pyhä Gregorios Palamas.Triadit 1,2,3. ).

Mutta meidän on painotettava ja kunnolla alleviivattava, että hesykian harjoittaminen ei ole pelkästään inhimillinen pyrkimys saattaa mielei takaisin itseensä, ja sen yhtyminen sydämeen ei ole vain tekninen menetelmä. Pyhä Henki innostaa ja ohjaa tätä hesykian harjoittamista ja se ilmenee katumuksena ja suruna. Se ei ole vain keinotekoinen menetelmä, joka jossain laajuudessa ja syvyydessä voi olla löydettävissä ihmiskeskeisissä järjestelmissä. ”Ortodoksisen munkin hesykasmi nousee elimellisesti syvästä katumuksesta ja hänen kaipauksestaan täyttää Kristuksen käskyt. Se ei ole vain keinotekoinen sovellutus Areopagitan teologian hengelliselle elämälle. `Areopagiittojen` teologinen opetus ei väitä mielen hiljaisuuden tuloksia vastaan, ja tässä mielessä lähestyy ja osuu jopa yhteen hesykasmin kanssa. Mutta on oleellinen ero: ortodoksiaskeetti ei saavuta mielen hiljaisuutta apofaattisen teologian käsitteellisen filosofian kautta, vaan katumuksella ja kamppailemalla ”synnin lakia vastaan” (Room. 7:23), toimimalla ihmisluonnossa” (Archim. Sophrony.Saint Silouan.s. 178).

Kaikki isät yhdistävät tämän noeetisen hesykasmin ja katumuksen. Pyhä Gregorios Siinailainen kirjoittaa: ”Ilman jatkuvan itkemistä on mahdotonta kuljettaa hiljaisuuden kiehuvaa kattilaa”. Se, joka itkee edeltäviä asioita ja muistaa kuolemaa, on saava kärsivällisyyttä ja nöyryyttä, jotka ovat hesykian kaksi peruskiveä. Ilman katumusta ja näitä kahta perustusta hesykasti saa akikaan ”turhamaisuutta ja holtittomuutta” .

Siksi hesykian harjoitusmenetelmä – ja tätä on voimakkaasti painotettava – on yhteydessä katumukseen, kyyneliin, suruun, tunnonvaivoihin. Ilman näitä se on epäaitoa eikä siitä ole apua. Sillä hesykian päämäärä on sydämen ja mielen puhdistaminen. Tämä on käsittämätöntä ilman kyyneliä ja murehtimista. Sen vuoksi noeettisen hesykian kilvottelijalle kyyneleet ovat elämäntapa. Keskittämällä mielen sydämeen hän tulee kykeneväksi näkemään oman viheliäisyytensä, ja samalla hänen silmänsä ja itse sydän, vuodattavat katumuksen kyyneleitä. Kun katsmus lisääntyy, hän puhdistuu ja saavuttaa tiedon Jumalasta.

Mutta hesykia on myös läheisesti yhteydessä Jumalan käskyjen noudattamiseen. Kunkin voimakkaimmat aseet pyrkiessään elämään kärsivällisesti sisäisessä hiljaisuudessa ovat ”itsetarkkailu, rakkaus, tarkkaavaisuus ja hengellinen lukeminen”.

Pyhän Gregorios Siinailaisen mukaan jokaisella hesykasmin harjoittajalla tulee olla perustanaan ”hiljaisuuden, itsekurin, valvomisen, nöyryyden ja kärsivällisyyden hyveet”. Samoin hänen tulee harjoitta kolmea toimintaa miellyttääkseen Jumalaa: ”psalmilaulu, rukous ja lukeminen, ja käsityöt”. Muussa yhteydessä sama pyhä painottaa, että ”hesykian ensimmäiset vaatimukset ovat uskon ja kärsivällisyyden omaaminen, ja kaikellaa sydämensä vahvuudella ja voimalla rakastaa ja toivoa”. Toisessa paikassa jälleen hän painottaa toisia hyveitä, kuten itsekuria, hiljaisuutta ja itsensä syyttämistä, ”s.o. nöyryyttä. Sillä nämä suojelevat ja tukevat toinen toisiaan; niistä syntyy rukous ja kasvaa ikuisesti”. Tietysti tulee kiinnittää huomiota myös ruokaan, harjoittaa kaikkea pidättyvyyttä, niin ettei ruoka tylsyttäisi mieltä:”sen, joka harjoittaa hesykiaa, täytyy aina olla nälkäinen, ei kylläinen. Sillä raskaalla vatsalla ja tällä tavoin tylsistyneellä mielellä ei voi rukoilla puhtaasti ja vakaasti”. Uneliaisuus on paljon ruuan seuraus ja lukemattomat haaveet täyttävät mielen”..

Nämä seikat osoittavat, että hesykastinen elämäntapa edellyttää Kristuksen käskyjen noudattamista, koska se synnyttää hyveet. Niinpä myös hyveet ovat riippuvaisia hiljaisuudesta, samoin myös hiljaisuus on riippuvainen Jumalan käskyjen, hänen ”sääntöjensä” noudattamisesta.

Päinvastoin käskyjen noudattamatta jättäminen ja himojen vallassa oleminen eivät kuulu ortodoksiseen hesykiaan, ja jos hesykiaa alkaa ilmetä, se syö suihinsa, se katoaa. ”Millään ei ole suurempaa voimaa häiritä hiljaisuuden tilaa ja erottaa sitä Jumalan avusta kuin seuraavat himot: ylimielisyys, vatsanpalvonta/ahnaus, puheliaisuus ja turha huolehtiminen, turhamaisuus ja kaikkien himojen rakastajatar – itserakkaus”.

Kaikki nämä seikat osoittavat, että pyhä noeettinen hiljaisuus on välttämätön sielun pitämiseksi puhtaana himoista ja Jumala-yhteydelle. Se ei ole ihmisen elämässä jotain ylellisyyttä, eikä se ole harjoitusta vain muutamia ihmisiä varten, eikä vain munkkien hyväksymä menetelmä, vaan se on kaikkia varten. Se on välttämätön Jumalan näkemisen ja jumalallistumisen saavuttamiseen, joka on ihmisen päämäärä. Kuitenkin noeettisessa hesykiassa on eri asteita.

Monta kertaa Herran evankeliumeissa löytyy opetuksia sydämen puhdistamisesta himoista, sisäisestä rukouksesta, ajatusten voimasta vapautumisesta, ja niin edelleen. Hän itse näytti opetuslapsilleen toteen erämaan arvon. Se auttaa henkilö voittamaan vihollisen. Siten apostolit sisällyttivät monia niin sanottuja neptisiä aiheita opetuksiinsa. Tämä ei ole paikka kehitellä kaikkia näitä aiheita. Ainoastaan mainitsemme niistä joitakin.

On hyvin tiedossa, että kasteensa jälkeen ”Herran Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi” (Matt. 4: 84). Siellä erämaassa hän kukisti paholaisen, joka saattoi Hänet kolmeen hyvin tuntemaamme kiusaukseen. Monta kertaa tapaamme Herran vetäytyneenä erämaahan levägtäkseen, mutta tällä tavalla myös opettaakseen opetuslapsilleen erämaan arvon. ”Jeesus lähti veneellä autiolle seudulle yksinäisyyteen” Matt.14: 13). Ja viiden leivän jakamisihmeen jälkeen:”Kun ihmiset olivat lähteneet, hän nousi vuorelle rukoillakseen yksinäisyydessä. Illan tultua hän oli siellä yksin” (Matt. 14: 23).

On hyvin merkittävää, että kun opetuslapset kokoontuivat ”ja kertoivat hänelle, mitä kaikkea olivat tehneet ja mitä opettaneet”, Herra sanoi heille:”Lähtekää mukaani johonkin yksinäiseen paikkaan, niin saatte vähän levähtää.” (Mark. 6: 30 -31).

Herra vietti koko yön rukoillen. Evankelista Luukas on tallentanut tiedon:”Hän meni vuorelle rukoilemaan ja vietti siellä koko yön rukoillen Jumalaa” (Luuk. 6:12).Ja opetuksessaan Kristus painotti noeettisen hesykian arvoa ja vapautumista himoista, jotka meissä ovat.

Opettaessaan oikeaa rukoustapaa Hän sanoi: ”Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa…” (Matt.6:6). Selittäessään tätä Herran kehoitusta pyhä Gregorios Palamas kirjoittaa: ”… sielun huone on ruumis: ovemme ovat viisi rumiillista aistia. Sielu menee sisälle huoneeseen, kun mieli ei vaeltele sinne tänne samoillen maailman asioissa ja hankkeissa, vaan pysyy sisällä sydämessämme. Aistimme sukeutuvat ja pysyvät suljettuina, kun emme salli niiden tulla kosketuksiin ulkoisten aistillisten asioiden kanssa, ja sillä tavoin mielemme pysyy vapaana kaikista maailmallisista mieltymyksistä, ja salaisella mielen rukouksella yhdistyy Jumalaan, sen Isään. `Ja Isäsi, joka näkee salaisesti palkitse sinut julkisesti`, Herra lisää. Jumala, joka tuntee kaikki salaiset asiat, näkee hengellisen rukouksen ja palkitsee sen julkisesti suurilla lahjoilla. Sillä tuo rukous on todellinen ja täydellinen, joka täyttää sielun jumalallisella armolla ja hengellisillä lahjoilla. Niin kuin voide saa purkin tuoksumaan sitä voimakkaammin, mitä tiiviimmin se suljetaan, niin rukouskin, mitä lujemmin sen vangittu sydämeen, sitä runsaampi on jumalallinen armo”.

Herra sanoi opetuslapsilleen, jotka olivat nukkumassa Getsemanen puutarhassa: ”Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen” (Matt.26:41).Hän vielä neuvoo meitä pitämään mielemme ja erityisesti sydämemme puhtaina himoista ja erilaisista ajatuksista:” Mutta Jeesus oli selvillä siitä, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: “Mitä te oikeinjärkeilette sydämissänne?” (Luuk. 5:22). Syyttäessän kirjanoppineita ja fasriseuksia Hän sanoi: ”Sinä sokea fariseus, puhdista malja ensin sisältä, muuten sitä ei saada ulkopuoleltakaan puhtaaksi!” (Matt.23:26).

Apostolien kirjeissä myös viitataan erämaan suureen arvoon, noeettiseen ”hesykiaan” sisäiseen puhditautumiseen ja valvomiseen. Tässäkin haluan palauttaa mieleen joitakin asiaankuuluvia kohtia.

Kristukseen kääntymisen jälkeen apostoli Paavali matkusti Arabian niemimaalle, ja siellä hän katui aikaisempaa käyttäytymistään (Gal. 1:17).

Apostoli, joka tunsi mielen sisäisen hiljaisuuden, antoi paljon neuvoja opetuslapsilleen. Tuntien, että kristityt, jotka ovat yhdistyneet Kristukseen, on Kristuksen mieli, hän kirjoittaa: ” Mutta meillä on Kristuksen mieli” (1. Kor. 2:16). Toisessa kohtaa hän kehottaa: ”Haudatkaa siis se, mikä teissä on maallista” (Kol. 3:5). Jumalan armosta apostoli näki sisäisen lain jäsenissään sotimassa mielensä lakia vastaan (Room. 7:23).

Apostolin opetuksessa valvomiselle annetaan suuri merkitys, s.o. hengelliselle tarkkaavaisuudelle, jotta ulkoiset pahat voimat eivät saisi mieltä vankeuteen: ”Emme siis saa nukkua niin kuin muut, vaan meidän on valvottava ja pysyttävä raittiina… meidän, jotka kuulumme päivälle, on pysyttävä raittiina” (1.Tess. 5:6-8). Hän kehottaa apostoli Timoteusta: ”Pysy sinä järkevänä kaikissa tilanteissa” (2.Tim.4:5). Ja rukouksen suhteen hän on selkeä. Rukouksen tulisi jatkua lakaamattomana kristittyjen sydämissä. ”Jatka hartaasti rukousta ollen siinä tarkaavainen kiitoksella (Kol. 4:2). ”Rukoilkaa lakkaamatta” (1. Tess. 5:17).

Apostoli Pietari antaa samat käskyt, osoittaen siten, että Kirkon jäsenillä on yhteinen elämä. ”Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa. Teidän vastustajanne Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä” (1.Piet. 5:8). Kaikki nämä seikat osoittavat, että käytännöllisesti katsoen kaikki kristityt voivat saavuttaa hiljaisuuden ja sen myötä myös Jumalan näkemisen. Tässä kohdin isät ovat ehdottomia ja leimaa antavia.

Pietari Damaskolainen kirjoittaa: ”Sillä kaikki ihmiset tarvitsevat tätä antaumusta ja hiljaisuutta, kokonaan ja osittain, ja ilman sitä on mahdotonta saavuttaa mitnkäänlaista nöyryyttä ja hengellistä tietoa” .

Tässä Pietari Damaskolaisen opetuksessa meidän tulee huomata sanat ”kaikki ihmiset tarvitsevat tätä antaumusta ja hiljaisuutta”. Jos tämän ajatellaan koskevan kaikkia ihmisiä, koskee se paljon enemmän munkkeja. On käsittämätöntä, että olisi joku munkki, joka ei antaisi aikaa osallistuakseen pyhään hesykiaan. Sanomme tämän, koska on aina ollut erilaisia ajatuksia muutamissa piireissä, erityisesti niiden joukossa, jotka nimittävät eksyneiksi niitä, jotka kilvoittelevat munkkeina saavuttaakseen jumalallisen ”hesykian”. Tästä syystä käytämme hyväksi mahdollisuutta sanoa joitakin seikkoja seuraavassa jaksossa. Toinen kohta, jota tulee korostaa, on se, että ”ilman sitä on mahdotonta saavuttaa minkäänlaista nöyryyttä ja hengellistä tietoa”. Se on ainoa menetelmä ja ainoa tapa tuntea Jumala, kuten edellä mainittiin, pyhän Gregorios Palamaksen opetuksen mukaan.

Muutamat ihmiset väittävät, että hiljaisuus isien kuvaamalla tavalla on toimettomuutta, ei toimintaa. Itse asiassa kysymys on päinvastaisesta. Hesykia on hyvin oleellista toimintaa näkymättömyydessä ja hiljaisuudessa. Henkilö on levossa ja hiljaisuudessa puhuakseen Jumalan kanssa, salliakseen itselleen vapautensa ja ottaakseen vastaan Itse Jumalan. Ja jos taskastelemme sitä seikkaa, että suurimmat ongelmat, jotka meitä ahdistavat, ovat fyysisiä ja sisäisiä, ja jos ajattelemme, että useimmat sairaudet (psyykiset ja fyysiset) saavat alkunsa ajatusten sekavuudesta, s.o.mielen ja sydämen epäpuhtaudesta, voimme ymmärtää noeettisen hesykian suuren arvon. Niinpä se on toimintaa ja elämää. Hesykia tarjoaa korvaamattomat olosuhteet rakastaa lähimmäistään himottomasti, saavuttaa epäitsekäs ja himoton rakkaus. ”Se jota ei houkuttele maalliset asiat, hellasti hoivaa hiljaisuutta. Se, joka ei rakasta mitään pelkästään inhimillistä, rakastaa kaikkia ihmisiä” (Pyhä Maksimos Tunnustaja). Kuinka voi saavuttaa epäitsekkään rakkauden, joka on eräs hengellisen elämän päämääristä, kun on himojen vallassa?

Niinpä hesykastinen elämä on äärimmäisen toiminnan elämää, mutta aitoa ja aktiivista. ”Pyhien hiljaisuutta ei tule pitää velttoutena, vaan äärimmäisen toiminnan muotona. Lisäksi vielä Jumala ilmestyy samalla tavoin suhteissaan ihmiseen. Jumala liike kohti ihmistä ei ole vain ilmentymisen liikettä, vaan myös ilmoituksen liikettä. Se ei ole ainoastaan sanan ilmoitusta, vaan myös hiljaisuuden ilmausta. Tämän vuoksi ihminen tullakseen lähemmäksi Jumalaa ei ole tyytyväinen vain vastaanottaessaan Hänen ilmenevät energiansa, vaan hänen täytyy edetä kohti Hänen tuntemattoman hiljaisuutensa vastaanottamista. Ei riitä Hänen sanojensa kuulöeminen, vaan täytyy myös edetä kohti Hänen hiljaisuutensa kuulemattomuutta. Tämä toinen osa johtaa täydellisyyteen, ja siten ensimmäistä edellytetään. Itse asiassa pyhä Ignatios Jumalankantaja huomautti, että vain ”se, joka on todella oppinut Jeesuksen sanat voi myös kuulla Hänen hiljaisuutensa,s.o. olla täydellinen”. Siten ihmisen liikkeen kohti Jumalaa ei tulisi olla vain toiminnan liikettä, vaan myös kätkeytymisen liikettä; sen ei pidä olla vain tunnustamisen todistusta, vaan myös vaiteliaisuuden ja hiljaisuuden todistusta”.

Siksi isät puhuvat ”hedelmöinnin hiljaisuudesta”. Oikein harjoitettuna se auttaa ihmistä suuresti, se muovaa uudestaan häne persoonallisuutensa, uudoistaa hänen olemuksensa, yhdistää sen Jumalaan. Sitten hänen sosiaaliset suhteensa asettuvat myös oikeiksi. Kun ihminen saavuttaa Jumalan rkkauden, hän saavuttaa myös rakkauden ihmiskuntaan.

Hesykasmi

Toistaiseksi olemme selittäneet lähinnä, mitä hesykia/hiljaisuus on, mitkä ovat sen tuntomerkit ja kuinka välttämätön se on hengelliselle elämällemme. Kaikki isät suosittelevat sitä parhaana puhdistumisen ja Jumalan luo palaamisen menetelmänä. Lisäksi, kuten osoitimme, ortodoksia on parantavaa tietämystä, jonka päämäärä parantaa ihmisen sairaudet. Tätä ei tulisi koskaan sivuuttaa, koska se merkitsisi koko kristinuskon sisällön ja olemuksen tuhoa. Puhdistuminen jumalallistumisen esitilana on saavutettavissa vain ortodoksisen omistautumisen menetelmän kautta, jossa hesykialla on hyvin tärkeä sija.

Koko tätä menetelmää ja sen elämäntapaa nimitetään hesykasmiksi. Toisin sanoen henkilöä, joka kilvoittelee hiljaisuuden ilmapiirissä, nimitetään hesykastiksi. Varmastikin tunnemme hesykasmin neljännentoista vuosisadan teologisena liikkeenä, jota pääosin edustaa pyhä Gregorios Palamas, joka käyttää erityistä psykosomaattista menetelmää, ja pyrkii jumalallisen armon avulla yhdistämään mielen sydämeen ja niin elämään yhteydessä Jumalaan. Pyhä Gregorios vakuuttaa, että tämä tapahtuu myös ruumiissa. Toisin sanoen ruumiskin voi saavuttaa kokemuksen Jumalan elämästä. Varlaam päinvastoin tuntematta tätä menetelmää vastusti tätä sillä seurauksella, että Kirkko tuomitsi hänet ja lopuksi erotti ortodoksisuuden piiristä. Hesykastinen riita, niin kuin sitä kutsuttiin, päättyi kirkolliskokouksiin, jotka pidettiin Konstantinopolissa vuosina 1341,1346 ja 1351. Viimeisen kirkolliskokouksen, joka ”todisti oikeassaolevaksi” hesykastisen elämän kannattajaksi pyhän Gregorios Palamaksen, katsotaan olevan ekumeeninen: ”Katsomme, että Konstantinopolin kirkolliskokous pyhän Gregorios Palamaksen aikana vuonna 1351 ainakin arvostellen sen suuren teologisen työn perusteella, voi olla ja ansaitsee tulla lasketuksi ortodoksisen kirkon ekumeenisten kirkolliskokousten joukkoon, johon se ei mitenkään ole ansiokas, mitä tulee sen teologian pelastusopilliseen merkitykseen nähden. Tämä kokous on osoituksena ortodoksisen kirkon jatkuvasta yksimielisyydestä ja elävästä kokemuksesta ja teologiasta koskien pelastusta Kristuksessa”.

Hesykastinen liike ei kuitenkaan esiintynyt ensimmäistä kertaa neljännellätoista vuosisadalla, vaan oli olemassa Kirkon elämässä jo ensimmäisistä vuosisadoista asti. Tapaamme hesykian ja pyhästä Raamatusta, ensimmäisiltä Kirkon isiltä. Mainitsimme jo esimerkkejä Kirkon historian kaikkien vuosisatojen isiltä. Mainitsimme pyhän Ignatios Jumalankantajan, pyhän Basileos Suuren, pyhän Gregorios teologin, pyhän Maksimos Tunnustajan, pyhän Talassioksen, pyhän Portaiden Johanneksen, pyhän Simeon Uusi Teologin ja pyhän Gregorios Palamaksen. Pyhä Gregorios Palamas ei ollut hesykasmin esittelijä, vaan sen tulkitsija, joka eli ja ilmaisi tämän sielun koko pyhän matkan. Niinpä hesykasmi kuuluu kristillisen elämän aitoon muotoon.

Toisinaan kuitenkin käytetään termiä hesykasmi luonnehtimaan menetelmää, jota käytetään mielen keskittämiseksi sydämeen. Tämä on hyvin laaja alue ja haluan peökästään viitata muutamiin aiheisiin.

Pyrittäessä puhdistumaan, ihmisen mieli ”pysyy uskoen sydämessä”, jatkuvasti toistaen yksisanaista Jeesuksen rukousta. Se ei käytä monia sanoja. Se lakkaamatta muistaa Jeesuksen Kristuksen Nimeä. Samanaikaisesti mieli valvoo erottaakseen, että ajatukset eivät kävisi sisälle sydämen ovesta. Niinpä, kuten Maksimus Tunnustaja sanoo, tarkaavaisuus yhdistyy rukoukseen.”Mutta mieli voi tunkeutua vielä syvemmälle sydämeen, kun se jumalallisesta yllykkeestä yhdistyy sydämeen vapautuakseen kaikista kuvista ja käsitteistä, sydämen pysyessä suljettuna kaikille vieraille aineksille. Sitten sielu tunkeutuu kokonaan erityisen luonnon ”pimeyteen”, ja sittemmin pitää itseään arvollisena seisomaan sanattomana Jumalan edessä puhtain mielin”.

Monia menetelmiä käytetään tämä keskittymisen saavuttamiseksi ja vaeltelevan mielen palauttamiseksi sydämeen. On välttämätöntä käytettäessä menetelmää siihen pitäisi liittyä katumuksen, koska muutoin se taantuu mekaaniseksi menetelmäksi.

Saarnassaan publikaanin ja fariseuksen sunnuntaille pyhä Gregorios Palamas esittää publikaanin rukouksen, tavan, jolla hän rukoilee, hesykastisen rukouksen mallina. Hän viittaa evankeliumiin: ”Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: ‘Jumala, ole minulle syntiselle armollinen! (Luuk. 18:13). Selittäen tätä kohtaa pyhä Gregorios Palamas sanoo, että tässä käytetty sana ”seisoi” osoittaa, että seisominen jatkui pitempään yhdistyneenä hellittämättömiin anomuksen ja ja katumuksen sanoihin. Publikaani sanoi ”Jumala, ole minulle syntiselle armollinen”. Ei yhtään enempää. ”Aikomatta tai miettimättä mitään muuta, hän kiinnitti huomionsa vain itseensä ja Jumalaan, kääntäen rukouksensa itseensä, moninkertaistamalla vain pelkästään hartaan pyyntönsä, joka on rukouksen kaikkein tehokkain tyyppi”. Tässä näkee yksinkertaisen rukouksen arvon ”Herra, Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä”. Hesykasti publikaanin tavoin ei ajattele ehdottomasti kmitään, vaan keskittää mielensä rukouksen sanoihin. Pyhä Gregorios Palamas selittää Kristuksen sanojen, ettei ”publikaani kohottanut silmiään taivasta kohti”, viittaavan hesykastin hahmoon: ”Tämä seisominen oli samalla sekä seisomista että alsitumista, ja esitti ei vain nöyrää palvelijaa, vaan myös tuomittua”. Tällä tavalla ja hahmolla publikaani osoitti ”oikeaa itsensä tuomitsemista ja itsesyytöstä, sillä’’ hän piti itseään arvottomana sekä taivaaseen että maalliseen temppeliin”. Se seikka, että hän löi rintaansa myös osoittaa hänen ruumiinsa osallistumista hänen sielunsa tuskaan ja suruun. ”Rintaansa lyöden äärimmäisestä tunnontuskasta, siten osoittaen itsensä rangaistuksen ansainneeksi, huokaillen syvällä murheella ja päänsä kumartamisella tuomitun tavoin, hän nimittää itseään syntiseksi ja uskoen kerjää armoa” (Pyhä Gregorios Palamas. Saarna 2, 13 ).

Tässä näyttää siltä, että Kristus käytti vertausta publikaanista ja fariseuksesta, ja myös pyhä Gregorios Palamas, selittämään vertausta ”hesykastisesti”, esittämään hiljaisuutta ja rukousta parhaana keinona saada armoa Jumalalta. Se on kaikkein täydellisin rukous. Se on yhden sanan rukous, se sisältää syvää katumusta, ruumis osallistuu rukoukseen, koska sekin vastaanottaa Jumalan armon ja rukouksella on itsesyytöksen ja asianmukaisen tuomion ilmapiiri.

Koska harhaoppinen Varlaam piti pilkkanaan aikansa hesykasteja erityisesti pään ja ruumiin kumartamisen vuoksi mielen keskittymiseksi ja sielun voimien yhdenmukaiseksi kehittymiseksi, pyhä Gregorios viittasi profeetta Elian tapaukseen, joka rukoili Jumalaa pää polvissaan: ”Ja tämä Elia, täydellinen Jumalan näkemisessä, pää polvillaan kooten lakaamatta mielensä itseensä ja Jumalaan, lievensi monen vuoden kuivuuden”. Sitten pyhä Gregorios suositteli mielen keskittämisen tapaa: ”… sillä silmät eivät liiku sinne ja tänne, vaan jotenkin automaattisesti pysyen oikeassa rinnassa tai navassa, lähettämään mielen voiman, joka oli hajallaan ulkomaailmaan katsomisen takia, takaisin sydämeen, ruumiin tässä asennossa pysymisen vuoksi…” (sama, 50).

Viitaten tähän aiheeseen, kuinka tulee rukoilla, pyhä Gregorios Siinailainen suosittelee: ”Aamulla, istuen matalalla tuolilla, pakota mielesi laskeutumaan päästäsi sydämeesi ja pidä se siellä; taipuen tuskallisesti, ja rintakehäsi, hartiasi ja niskasi hyvin kipeinä itke lakkaamatta sielussasi ja hengessäsi: ´Herra, Jeesus Kristus. armahda minua´”. Hän sanoo myös, että tulisi pidättää hengitystä mielen keskittämiseksi. ”Pidätä sisäänhengitystä, niin ettet hengitä estämättömästi, sillä liikkuva ilma, tulemalla sydämestä, pimentää mielen ja tuulettaa järjen, ottamalla mielen pois sydämestä”.

Tästä aiheesta on muitakin patristisia todisteita..

Toisessakin kohtaa pyhä Gregorios Siinailainen kuvailee rukousmenetelmää, jossa keskitetään mieli ja sitä nimitetään hesykasmiksi. ”Joskus, kaikkein useimmin, koska se on väsyttävää, istu tuolissa; joskus taas, harvemmin, tilapäisesti ojennettuna tai pitkällään, voidaksesi rentoutua. Istuessasi sinun tulisi olla kärsivällinen ”pysyen rukouksessa”. Älä anna myöten pelokkuudelle työteliään ponnistelun vuoksi, vaan työskentele sydämessäsi ja ohjaa ruumistasi, etsien sydämestäsi Herraa. Pakota itseäsi kaikin tavoin tekemään tätä työtä. Sillä ”katso”. sanoi profeetta, ”tuskat ovat saaneet minusta otteen, kuin synnyttävän naisen tuskat. Mutta kumartumalla alhaaltapäin ja kokoamalla mielesi sydämeesi, jos se on todella avautunut, huuda Herraa Jeesusta avuksi. Vaikka hartiasi ovat raskaat ja päätäsi särkee usein, jatka itsepintaisesti uutterasti ja rakkaudella, etsien Herraa sydämestäsi. ”Sillä taivasten valtakuntaa vastaan hyökätään, ja voimallinen ottaa sen väkivalloin” Näillä sanoilla Herra osoitti meille, kuinka todella itsepintaisesti on tehtävä tätä työtä. Sillä kärsivällisyys ja uutteruus kaikessa synnyttävät sekä ruumiin että sielun työt”.

On painotettava sitä seikkaa, että noeettisen hesykian, lakkaamattoman rukouksen, lyhytsanaisen Jeesuksen rukouksen toistaminen, mielen keskittämisen erityinen tapa ja sen yhdistäminen sydämeen, ruumiin pysyessä kunnioittavana rukouksen aikana ja aisteja rajoittaen, opetus, että Jumalan armo on luomaton ja että henkilö voi saada sen sydämeensä, että Taaborin valo on ihmistietoa korkeampi, eikä ”ajattelua alempiarvoisempi”, jotka kaikki määrittelevät sitä, mitä kutsutaan hesykasmiksi, on Konstantinopolin kirkolliskokous hyväksynyt oikeaksi, ja siitä johtuen se, joka puhuu näitä asioita vastaan, ei ole enää ortodoksiseen traditioon kuuluva ja joka tapauksessa luo edellytykset erolle sen elämästä.