Hepr 2:11-18: Hän ei häpeä kutsua heitä veljikseen

Hän ei häpeä kutsua heitä veljikseen

Hepr 2:11-18

✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen!

Tämä apostolinen opetus valottaa suurta pelastuksen mysteeriä: Kristus, joka pyhittää, ja ne, joita pyhitetään, ovat kaikki “yhdestä”, eikä siksi Kristus häpeä kutsua meitä veljikseen. Hän tuli osalliseksi lihasta ja verestä, jotta hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuoleman valta, eli perkeleen, ja vapauttaisi ne, jotka kuoleman pelosta olivat koko elämänsä ajan olleet orjuuden alaisia. Samalla sanotaan, että hän tuli laupiaaksi ja uskolliseksi ylimmäiseksi papiksi, sovittamaan kansan synnit, ja että kärsittyään kiusaukset hän voi auttaa niitä, joita kiusataan.

Pelastus ei toteudu ulkoisena määräyksenä tai etäisenä armahduksena, vaan siten, että Jumalan Poika todella tulee osalliseksi meidän ihmisyydestämme, voittaa kuoleman sisältäpäin ja tekee meistä omia veljiään, jotta me vapautuisimme pelosta, synnistä ja kuoleman orjuudesta.

Tämä epistolan kohta vie meidät aivan uskomme keskukseen. Se kertoo, miksi Jumalan Poika tuli ihmiseksi, miksi hän otti lihan ja veren, miksi hän kärsi ja kuoli. Vastaus ei ole vain siinä, että hän opettaisi meille hyvää elämää tai näyttäisi esimerkin nöyryydestä, vaikka senkin hän tekee. Syvin syy on tämä: hän tuli meidän veljeksemme, jotta me emme enää olisi kuoleman orjia. Jeesus tahtoi opettaa, että pelastus ei ole ulkopuolinen lahjoitus, vaan todellinen yhdistyminen hänen kanssaan.

Apostoli sanoo: ”Pyhittäjällä ja pyhitettävillä on kaikilla sama isä; siksi ei pyhittäjä häpeäkään kutsua näitä veljikseen.“ Isät ovat pysähtyneet tämän äärelle syvällisesti.

Pyhä Athanasios Suuri opettaa, että Kristus tuli siksi, mitä me olemme, jotta me voisimme tulla osallisiksi siitä, mitä hän on armon kautta. Hän ei siis vain lähesty ihmistä ulkoa käsin, vaan astuu sisälle ihmisluontoon, parantaakseen sen sisältäpäin. Jeesus tahtoi opettaa, ettei mikään ihmisyytemme osa jää hänen pelastavan työnsä ulkopuolelle, koska hän itse otti sen omakseen — paitsi synnin.

Apostoli jatkaa vielä voimakkaammin: Kristus tuli osalliseksi lihasta ja verestä, jotta hän kuoleman kautta kukistaisi kuoleman vallanpitäjän. Tässä on koko pääsiäisen salaisuus jo tiivistettynä.

Pyhä Johannes Krysostomos huomauttaa, että paholainen voitetaan juuri siinä aseessa, jolla hän näytti voittavan: kuolemassa. Kristus astuu vapaaehtoisesti kuolemaan, ei sen vangiksi, vaan sen voittajaksi. Jeesus tahtoi opettaa, että se, mitä ihminen kaikkein eniten pelkää, on juuri se paikka, jossa Jumala paljastaa suurimman voittonsa.

Tämä liittyy suoraan ihmisen pelastukseen. Heprealaiskirje sanoo, että ihminen elää helposti koko elämänsä kuoleman pelon alaisena. Tämä pelko ei näy vain ajatuksena kuoleman hetkestä, vaan kaikessa siinä, miten ihminen takertuu itseensä, omaisuuteensa, nautintoihinsa ja valtaansa.

Pyhä Maksimos Tunnustaja näkee, että juuri kuoleman pelko ruokkii himojen orjuutta: koska ihminen pelkää menettävänsä elämän, hän yrittää epätoivoisesti turvata sen itselleen väärillä tavoilla. Jeesus tahtoi opettaa, että vasta kuoleman vallasta vapautunut ihminen voi todella rakastaa, todella antaa itsensä ja todella elää vapaudessa.

Lopuksi apostoli sanoo, että Kristuksesta tuli laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi, joka voi auttaa kiusattuja, koska hän itse kärsi kiusaukset. Tämä on suuri lohdutus. Kristus ei ole meitä kohtaan kylmä tuomari, vaan hän tuntee ihmiselämän tuskan sisältäpäin.

Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen opettaa, että juuri tästä syystä voimme lähestyä häntä luottavaisesti: hän ei tunne kärsimystä vain jumalallisella tiedolla, vaan omalla ihmiseksi tulleella kokemuksellaan.

Tämä teksti julistaa meille, ettei Kristus tullut vain puhumaan pelastuksesta, vaan itse olemaan pelastus. Hän tuli veljeksemme, jotta emme enää eläisi pelossa.

Sillä pelastus on juuri siinä, että Jumalan Poika ottaa meidän lihamme, menee meidän kuolemaamme, murskaa paholaisen vallan, vapauttaa meidät kuoleman pelosta ja tekee meistä oman pyhitetyn perheensä, joka elää jo nyt hänen ylösnousemuksensa valossa. Aamen.