1 Joh 3:21-4:6: Älkää uskoko jokaista henkeä

Älkää uskoko jokaista henkeä

1 Joh 3:21-4:6

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Apostoli Johannes yhdistää tässä kolme ratkaisevaa teemaa: rohkeuden Jumalan edessä, käskyn uskoa Kristuksen nimeen ja rakastaa toisiamme, sekä velvollisuuden koetella henkiä, etteivät eksyttävät opit saisi seurakuntaa valtaansa. Hän sanoo, että jos sydämemme ei syytä meitä, meillä on uskallus Jumalan edessä, ja mitä me anomme, sen me saamme häneltä, koska pidämme hänen käskynsä. Mutta tämä käsky tiivistyy kahteen erottamattomaan asiaan: uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toisiamme. Heti tämän jälkeen Johannes lisää varoituksen: kaikkia henkiä ei saa uskoa, vaan ne on koeteltava, sillä monet väärät profeetat ovat lähteneet maailmaan. Ratkaiseva koetinkivi on tämä: tunnustaako henki, että Jeesus Kristus on tullut lihassa.

Jeesus tahtoi opettaa apostolinsa kautta, että pelastus toteutuu vain siellä, missä oikea usko Kristukseen, kuuliaisuus hänen käskyilleen, veljellinen rakkaus ja hengellinen erottelukyky pysyvät yhdessä; ihminen ei pelastu pelkän tunteen, opin tai ulkonaisen hurskauden kautta, vaan pysymällä totuudessa ja rakkaudessa siinä Kristuksessa, joka todella tuli lihaksi meidän tähtemme.

Apostoli Johannes puhuu meille kuin hengellinen isä, joka tahtoo suojella lapsiaan sekä sisäiseltä epävarmuudelta että ulkoiselta eksytykseltä. Hän opettaa, että kristityn elämässä eivät riitä lämpimät tunteet, kauniit sanat tai uskonnollinen innostus. Jeesus tahtoi opettaa, että todellinen hengellinen elämä rakentuu yhtä aikaa uskosta, rakkaudesta ja totuuden erottamisesta.

Johannes aloittaa rohkeudesta Jumalan edessä. Kun sydän ei syytä, ihminen voi lähestyä Jumalaa luottavaisesti. Tämä ei tarkoita synnittömyyttä, vaan sitä, että sydän on kääntynyt Jumalan puoleen eikä tietoisesti elä valheessa.

Pyhä Johannes Krysostomos opettaa, että puhdas omatunto antaa rukoukselle siivet, koska ihminen ei silloin pakene Jumalaa, vaan etsii häntä. Jeesus tahtoi opettaa, että pelastus ei ole vain tuleva tuomiohetki, vaan jo nyt elettyä yhteyttä Isään, jossa sydän oppii seisomaan hänen edessään ilman naamioita.

Apostoli tiivistää Jumalan käskyn kahteen asiaan: uskoa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toisiamme. Näitä ei voi erottaa toisistaan.

Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen korostaa, että oikea usko Kristukseen synnyttää oikean elämän, ja oikea elämä puolestaan todistaa uskon aitoudesta. Jeesus tahtoi opettaa, ettei kukaan voi vedota rakkauteen, jos hän torjuu totuuden Kristuksesta, eikä kukaan voi vedota oikeaan oppiin, jos hänen sydämensä on kylmä veljeä kohtaan. Pelastuksen tie on aina sekä ortodoksian että ortopraksian tie: oikean uskon ja oikean elämän yhteys.

Siksi Johannes siirtyy heti varoitukseen: “Älkää uskoko jokaista henkeä, vaan koetelkaa henget.” Tässä on suurta hengellistä realismia. Kaikki, mikä vaikuttaa uskonnolliselta, ei ole Jumalasta.

Pyhä Irenaeus Lyonilainen taisteli juuri tätä vastaan osoittaessaan, että harhaoppi käyttää usein kristillisiä sanoja, mutta tyhjentää ne oikeasta sisällöstä. Jeesus tahtoi opettaa, että eksytys ei aina tule avoimena pimeytenä, vaan naamioituneena valoksi. Siksi kirkko ei elä jokaisen uuden opin vietävänä, vaan koettelee kaiken apostolisen uskon mittapuulla.

Ratkaiseva koetinkivi on, tunnustaako henki, että Jeesus Kristus on lihaksi tullut Jumala.

Pyhä Athanasios Suuri ja muut isät näkivät tässä koko pelastuksen perustan: jos Kristus ei todella tullut ihmiseksi, ihmistä ei ole todella pelastettu. Se, mitä ei omaksuttu, ei myöskään tullut parannetuksi. Jeesus tahtoi opettaa, että inkarnaatio ei ole sivuseikka, vaan koko lunastuksen sydän. Jumalan Poika tuli todella meidän lihassamme, jotta hän voisi pyhittää meidän ihmisyytemme sisältäpäin.

Johannes lopettaa sanoihin: “Te olette Jumalasta… suurempi on se, joka on teissä, kuin se, joka on maailmassa.” Tässä on kirkon rohkeus. Me emme taistele eksytystä vastaan yksin järjellämme, vaan Pyhän Hengen voimassa.

Pyhä Maksimos Tunnustaja muistuttaa, että totuus ei ole pelkkä väite, vaan Kristuksen läsnäolo kirkossa.

Tämän päivän sana kutsuu meitä raittiuteen ja luottamukseen. Usko, rakkaus ja totuuden koetteleminen eivät ole kolme erillistä tehtävää, vaan yksi ja sama elämä Kristuksessa.

Sillä pelastus on juuri sitä, että ihminen pysyy lihaksi tulleessa Herrassa, uskoo häneen oikealla uskolla, rakastaa veljeä todellisella rakkaudella ja oppii erottamaan totuuden valheesta, niin että Jumalan Henki saa hänessä voiton maailman eksyttävästä hengestä. Aamen.