1 Joh 2:7-17: Se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iankaikkisesti

Se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iankaikkisesti

1 Joh 2:7-17

 ✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tässä apostoli Johannes puhuu kirjeessään käskystä, joka on samalla vanha ja uusi: vanha, koska uskovat ovat kuulleet sen alusta asti, mutta uusi, koska se on tullut todeksi Kristuksessa. Tämä käsky on rakkauden käsky. Johannes sanoo, että se, joka rakastaa veljeään, pysyy valossa, mutta se, joka vihaa veljeään, on pimeydessä. Hän muistuttaa myös, että synnit on annettu anteeksi Kristuksen nimen tähden, että uskovat tuntevat Isän, ja että heidät on kutsuttu voittamaan paha. Lopuksi hän varoittaa: “Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on.” Hän ei tarkoita luotua maailmaa sinänsä, vaan langennutta maailmanhenkeä: lihan himoa, silmien pyyntöä ja elämän korskaa.

Todellinen uusi elämä näkyy rakkaudessa, joka pitää ihmisen valossa, ja että pelastuksen suurin vaara on sydämen kiinnittyminen langenneeseen maailmaan; pelastuksen kannalta ratkaisevaa on oppia rakastamaan niin kuin Kristus rakasti ja samalla irrottautua siitä maailmallisesta mielestä, joka pimentää sydämen ja vie pois Isän tahdosta.

Apostoli Johanneksen sana on samalla hyvin lempeä ja hyvin terävä. Se puhuu rakkaudesta, mutta ei tunteellisena puheena; se puhuu maailmasta, mutta ei neutraalina ympäristönä. Kaikki tiivistyy tähän: ihminen joko pysyy valossa tai vaeltaa pimeydessä. Jeesuksen seuraaminen ei ole vain oikeiden ajatusten omaksumista, vaan sydämen muuttumista rakkaudessa ja irtautumista siitä hengestä, joka hallitsee langennutta maailmaa.

Johannes sanoo, että käsky on vanha ja uusi. Se on vanha, koska Jumala on aina kutsunut kansaansa rakastamaan. Mutta se on myös uusi, koska Kristuksessa rakkaus on saanut uuden mitan: ei enää vain lähimmäisen huomioimisen, vaan itsensä uhraavan rakkauden.

Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen opettaa, että käsky on uusi siksi, että Kristus itse on tehnyt sen näkyväksi omassa elämässään, ristissään ja anteeksiannossaan. Jeesus tahtoi opettaa, ettei rakkaus ole sivuosa hengellisessä elämässä, vaan itse jumalallisen elämän tuntomerkki.

Siksi Johannes sanoo suoraan: “Joka rakastaa veljeään, pysyy valossa.”

Pyhä Johannes Krysostomos huomauttaa, että vihamielisyys, katkeruus ja halveksunta eivät ole vain luonnevikoja, vaan hengellistä pimeyttä. Jeesus tahtoi opettaa, ettei kukaan voi väittää tuntevansa Jumalaa, jos hän samalla kantaa sydämessään vihaa. Pelastuksen kannalta tämä on ratkaisevaa, sillä valo ei ole vain tietoisuutta totuudesta, vaan elämää totuudessa.

Johannes muistuttaa myös, että uskovien synnit on annettu anteeksi Kristuksen nimen tähden. Tässä on lohdutus: rakkauden käsky ei tule meille ulkoisena taakkana, vaan anteeksiannon läpäisemään elämään.

Pyhä Basileios Suuri sanoo, että armo ei ainoastaan poista mennyttä velkaa, vaan antaa voiman uuteen vaellukseen. Jeesus tahtoi opettaa, että kristitty ei rakasta omin voimin, vaan siksi, että hän on ensin tullut armahdetuksi.

Mutta juuri tähän liittyy vakava varoitus: “Älkää rakastako maailmaa.” Kirkon isät tekevät tässä tärkeän eron.

Pyhä Maksimos Tunnustaja opettaa, ettei Johannes käske vihaamaan Jumalan luomakuntaa, vaan karttamaan langennutta kiintymystä siihen, mikä ruokkii himoa, turhamaisuutta ja ylpeyttä. Jeesus tahtoi opettaa, että maailma syntinä, intohimoina ja itseriittoisuutena kilpailee sydämestämme Jumalan kanssa. Lihan himo, silmien pyyntö ja elämän korskeus eivät ole vain yksittäisiä tekoja, vaan sielun suunta, joka sitoo ihmisen katoavaan.

Lopuksi Johannes sanoo: “Maailma katoaa himoineen, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iankaikkisesti.” Tässä on koko jakson pelastuksellinen huipennus.

Pyhä Efraim Syyrialainen muistuttaa, että ihminen tulee sen kaltaiseksi, mitä hän rakastaa: jos hän rakastaa katoavaa, hän itsekin kiinnittyy katoavaan; jos hän rakastaa Jumalaa, hänet vedetään kohti iankaikkista elämää. Jeesus tahtoi opettaa, että pelastus ei ole vain tuomion välttämistä, vaan sydämen vapautumista oikeaan rakkauteen.

Tämä apostolinen sana kutsuu meitä tutkimaan itseämme: elämmekö valossa vai pimeydessä, rakastammeko veljeä vai omaa etuamme, tavoittelemmeko Isän tahtoa vai maailman kiiltoa?

Pelastus on sitä, että Kristuksen anteeksiantama ihminen oppii rakastamaan valoa, kieltäytyy maailman himojen herruudesta ja pysyy Jumalan tahdossa, joka ei katoa, vaan johtaa iankaikkiseen elämään. Aamen.