1 Joh 2:18-3:8: Katsokaa, kuinka suurta rakkautta Isä on meille osoittanut

Katsokaa, kuinka suurta rakkautta Isä on meille osoittanut

1 Joh 2:18-3:8

 ✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tässä kohtaa kirjeessään apostoli Johannes puhuu viimeisestä ajasta, antikristuksen hengestä, pysymisestä Kristuksessa ja siitä suuresta lahjasta, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi. Hän varoittaa, että monet eksyttäjät ovat lähteneet liikkeelle ja että he kieltävät Pojan, eivätkä siksi omista Isääkään. Samalla hän rohkaisee seurakuntaa pysymään siinä, minkä he ovat alusta asti kuulleet, sillä heillä on voitelu Pyhältä ja totuuden tunteminen. Tämän jälkeen Johannes nostaa katseen hämmästyttävään todellisuuteen: Jumalan rakkaus on niin suuri, että me emme ole vain armahdettuja, vaan todella hänen lapsiaan. Tästä seuraa myös kutsu puhtauteen ja vanhurskauteen, sillä Kristus ilmestyi ottamaan pois synnit ja tekemään tyhjäksi Perkeleen teot.

Jeesus tahtoi opettaa apostolinsa kautta, että pelastuksen ratkaiseva kysymys ei ole vain oikea uskonnollinen tunne, vaan pysyminen hänessä totuudessa, pyhyydessä ja lapsen asemassa; ihminen pelastuu, kun hän ei anna eksytyksen irrottaa itseään Pojasta, vaan elää Jumalan lapsena, jonka elämässä Kristuksen syntejä poistava ja paholaisen teot murskaava voima tulee näkyviin.

Apostoli Johanneksen sana avaa eteemme yhtä aikaa vakavan varoituksen ja suuren lohdutuksen. Hän puhuu eksytyksestä, antikristuksen hengestä ja synnin todellisuudesta, mutta myös siitä käsittämättömästä lahjasta, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi. Jeesus tahtoi opettaa, ettei kristityn elämä ole koskaan vain ulkonaisten vaarojen välttämistä, vaan ennen kaikkea pysymistä hänessä, joka yksin on totuus, elämä ja pelastus.

Johannes sanoo, että on viimeinen aika, ja että monet antikristukset ovat tulleet. Tässä ei tarkoiteta vain jotakin yhtä tulevaa hahmoa, vaan kaikkea sitä hengellistä voimaa, joka pyrkii irrottamaan ihmisen Kristuksesta.

Pyhä Irenaeus Lyonilainen opettaa, että antikristuksen henki toimii siellä, missä Pojan todellinen ihmiseksi tuleminen, hänen jumaluutensa tai hänen pelastava työnsä kielletään tai vääristetään. Jeesus tahtoi opettaa, että pelastuksen kannalta oikea usko häneen ei ole sivuseikka, vaan elämän ja kuoleman kysymys. Se, joka kieltää Pojan, menettää myös Isän.

Siksi Johannes kehottaa: “Pysyköön teissä se, minkä olette alusta asti kuulleet.”

Pyhä Athanasios Suuri olisi sanonut tähän hengessä samaa kuin koko kirkon traditio opettaa: totuus ei synny jatkuvasta uutuuden etsimisestä, vaan uskollisuudesta apostoliseen uskoon. Jeesus tahtoi opettaa, ettei kirkko elä mielipiteiden varassa, vaan siinä ilmoituksessa, joka on kerran annettu pyhille. Pelastuksen tie ei ole eksyttävien äänten seuraaminen, vaan pysyminen Kristuksen ruumiissa ja sen uskossa.

Mutta kaikkein syvin kohta on tämä: “Katsokaa, kuinka suurta rakkautta Isä on meille osoittanut: me saamme Jumalan lapsen nimen, ja sitä me olemmekin.”

Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen opettaa, ettei tämä ole vain kaunis vertaus, vaan todellinen osallisuus: Kristuksessa ihmisestä tulee armon kautta se, mitä Poika on luonnostaan. Jeesus tahtoi opettaa, että pelastus ei ole vain syyllisyyden poistamista, vaan adoptiota Jumalan perheeseen, uuden identiteetin lahjaa, jossa ihminen kutsutaan elämään Isän yhteydessä.

Tästä seuraa Johannesen mukaan myös elämänmuutos. “Jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä.”

Pyhä Johannes Krysostomos huomauttaa, että toivo Kristuksesta ei voi jäädä teoriaksi; jos ihminen odottaa näkevänsä Herran, hän alkaa jo nyt muovata elämäänsä tämän kohtaamisen mukaiseksi. Jeesus tahtoi opettaa, ettei pyhyys ole ylimääräinen lisä pelastukseen, vaan sen välttämätön hedelmä. Kristus ilmestyi ottamaan pois synnit, ei jättämään meitä niihin.

Lopuksi Johannes sanoo, että Jumalan Poika ilmestyi, jotta hän tekisi tyhjäksi Perkeleen teot. Tässä on koko evankeliumin voitto.

Pyhä Maksimos Tunnustaja näkee, että Perkeleen teot ovat ennen kaikkea valhe, hajaannus ja synnin orjuus. Jeesus tahtoi opettaa, että hänen työnsä ei ole vain opettaa parempaa moraalia, vaan vapauttaa ihminen vihollisen vallasta ja palauttaa hänet Jumalan lapseuteen.

Tässä apostolisessa sanassa yhdistyvät totuus, rakkaus ja pyhyys. Meitä ei kutsuta vain uskomaan jotakin Kristuksesta, vaan pysymään hänessä niin, että hänen elämänsä alkaa näkyä myös meissä.

Pelastus on sitä, että ihminen varjeltuu eksytykseltä, pysyy apostolisessa uskossa, ottaa vastaan lahjan olla Jumalan lapsi ja antaa Kristuksen puhdistaa elämänsä niin, että Perkeleen teot murtuvat ja iankaikkisen elämän todellisuus alkaa jo nyt loistaa hänessä. Aamen.