1 Joh 1:8-2:6: Jos tunnustamme syntimme

Jos tunnustamme syntimme

1 Joh 1:8-2:6

 ✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tässä epistolassa apostoli Johannes ilmaisee suoraan, että jos väitämme, ettei meillä ole syntiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. Mutta jos tunnustamme syntimme, Jumala on uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa ne anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Johannes jatkaa sanomalla, että hän kirjoittaa tämän, ettei kukaan tekisi syntiä — mutta jos joku syntiä tekeekin, meillä on Puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas, ja hän on sovitus meidän syntiemme edestä. Samalla apostoli sanoo, että Kristuksen tunteminen ei ole vain puhetta: se osoittautuu siinä, että pidämme hänen käskynsä. Se, joka sanoo pysyvänsä hänessä, on velvollinen vaeltamaan niin kuin hän vaelsi.

Kristillinen elämä perustuu samanaikaisesti totuudelliseen synnin tunnustamiseen, luottamukseen Kristuksen sovitukseen ja konkreettiseen kuuliaisuuteen hänen käskyilleen; pelastuksen kannalta ratkaisevaa on, ettei ihminen joko kiellä syntiään tai käytä armoa välinpitämättömyyden verukkeena, vaan elää katumuksessa, anteeksiannossa ja Kristuksen kaltaisessa vaelluksessa.

Apostoli Johanneksen sana vie meidät suoraan kristillisen elämän ytimeen: totuuteen itsestämme, armoon Kristuksessa ja elämän muuttumiseen. Tässä ei puhuta abstraktisti synnistä eikä yleisesti rakkaudesta, vaan siitä, kuinka ihminen todella pelastuu. Jeesus tahtoi opettaa, ettei kukaan tule valoon itseään puolustamalla, vaan tunnustamalla totuuden Jumalan edessä.

Johannes sanoo hyvin selvästi: “Jos väitämme, ettei meillä ole syntiä, me petämme itseämme.” Tämä on hengellisesti ratkaisevaa. Suurin este pelastukselle ei ole vain synti sinänsä, vaan se, ettei ihminen enää näe sitä.

Pyhä Johannes Krysostomos opettaa, että synnin tunnistaminen on jo parantumisen alku, sillä lääkäriä ei etsi se, joka kuvittelee olevansa terve. Jeesus tahtoi opettaa, että nöyryys ja totuudellisuus avaavat sydämen armolle. Valhe itsestä sulkee, mutta tunnustus avaa.

Mutta Johannes ei jätä meitä syyllisyyteen. Hän sanoo: “Jos tunnustamme syntimme, Jumala on uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa ne anteeksi.”

Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen ymmärtää tämän niin, että anteeksianto ei ole pelkkä juridinen julistus, vaan todellinen puhdistus, jossa ihminen palautetaan yhteyteen Jumalan kanssa. Jeesus tahtoi opettaa, että armo ei ole halpa peite synnille, vaan jumalallinen voima, joka pesee, uudistaa ja nostaa.

Siksi apostoli lisää: “Jos joku syntiä tekeekin, meillä on Puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus.” Tässä näkyy Kristuksen ainutlaatuinen pelastustyö.

Pyhä Basileios Suuri opettaa, että Kristus puolustaa meitä ei vain sanoilla, vaan omalla uhrillaan, jonka kautta hän on avannut meille pääsyn Isän yhteyteen. Jeesus tahtoi opettaa, ettei yksikään katuva syntinen ole toivoton, koska hänen ristinsä on suurempi kuin ihmisen lankeemus.

Mutta juuri tässä Johannes torjuu toisen vaaran: armon väärinkäytön. Hän sanoo, että Kristuksen tunteminen näkyy siinä, että pidämme hänen käskynsä.

Pyhä Maksimos Tunnustaja korostaa, ettei Jumalan tunteminen ole pelkkä sisäinen tunne tai oikea oppi, vaan tahdon muuttumista. Jeesus tahtoi opettaa, ettei pelastus ole vain anteeksi saamista menneestä, vaan uutta vaellusta nykyisyydessä. Se, joka sanoo pysyvänsä Kristuksessa, on kutsuttu elämään Kristuksen tavalla: nöyrästi, puhtaasti, rakkaudessa ja kuuliaisuudessa.

Pelastuksen kannalta tämä apostolinen opetus suojelee meitä kahdelta harhalta. Ensimmäinen on epätoivo: ajatus, että syntini ovat liian suuret. Toinen on huolettomuus: ajatus, ettei synnillä ole merkitystä, koska armo kyllä peittää kaiken.

Pyhä Efraim Syyrialainen näkee oikean tien näiden välissä: jatkuva katumus, joka ei epäile Kristuksen laupeutta eikä tee rauhaa synnin kanssa. Jeesus tahtoi opettaa, että pelastus toteutuu siinä, kun ihminen pysyy valossa, tunnustaa syntinsä, vastaanottaa anteeksiannon ja antaa armon muuttaa elämäänsä.

Tämä sana on meille suuri lohdutus ja vakava kutsu. Kirkossa ei ole täydellisiä ihmisiä, vaan paranevia ihmisiä. Emme seiso Jumalan edessä siksi, että olisimme synnittömiä, vaan siksi, että Kristus on vanhurskas ja armollinen.

Pelastus on sitä, että ihminen lakkaa pakenemasta totuutta, tunnustaa syntinsä, turvautuu Kristukseen Puolustajanaan ja alkaa hänen armossaan vaeltaa niin kuin hän itse vaelsi, valossa, kuuliaisuudessa ja iankaikkiseen elämään johtavassa rakkaudessa. Aamen.