1 Kor 13:4-14:5: Rakkaus Kristuksen elämän kuvana

Rakkaus Kristuksen elämän kuvana

1 Kor 13:4-14:5

✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen!

Tämä  epistola vie meidät kristillisen elämän sydämeen: rakkauteen. Apostoli Paavali ei puhu rakkaudesta vain kauniina tunteena, vaan Jumalan valtakunnan elämänmuotona. Hän näyttää, että ilman rakkautta hengelliset lahjat, tieto, ihmeet ja jopa uhraukset jäävät vajaiksi. Rakkaus on se valo, jossa kaikki muut lahjat saavat oikean suunnan ja merkityksen.

Jeesus tahtoi opettaa, että koko laki ja profeetat riippuvat rakkaudesta Jumalaan ja lähimmäiseen. Hän ei antanut meille rakkautta koristamaan uskoa, vaan uskon sisällöksi. “Rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä”, Hän sanoi. Paavalin sanat kuvaavat juuri tätä Kristuksen rakkautta: se on pitkämielinen, lempeä, ei kadehdi, ei kerskaa, ei etsi omaansa, ei katkeroidu eikä muistele kärsimäänsä pahaa.

Tämä on ihmiselle mahdoton mitta, jos se ymmärretään vain moraalisena suorituksena. Mutta Kirkossa rakkaus ei ole ensisijaisesti meidän oma saavutuksemme, vaan osallisuutta Kristuksen rakkauteen. Kristus rakasti meitä, kun olimme vielä syntisiä. Hän ei etsinyt omaansa, vaan antoi itsensä maailman elämän edestä. Hän ei vastannut pilkkaan pilkalla, vaan rukoili ristiinnaulitsijoidensa puolesta.

Paavali sanoo, että profetoiminen, kielet ja tieto katoavat, mutta rakkaus ei koskaan katoa. Tämä on syvä sana. Kaikki karismat kuuluvat aikaan ja Kirkon rakentamiseen tässä ajassa. Mutta rakkaus kuuluu iankaikkisuuteen, koska Jumala itse on rakkaus. Siksi rakkaus on jo nyt tulevan valtakunnan läsnäoloa meissä.

Apostoli kehottaa tavoittelemaan rakkautta ja pyrkimään hengellisiin lahjoihin, erityisesti profetoimiseen. Hän ei halveksi kielillä puhumista, mutta opettaa, että Kirkossa lahjan arvo mitataan sillä, rakentaako se muita. Kristillinen hengellisyys ei ole yksityistä hurmosta, vaan yhteisen ruumiin rakentamista.

Pyhä Johannes Krysostomos opettaa, että Paavali asettaa rakkauden kaikkien armolahjojen yläpuolelle, koska ilman sitä lahjat muuttuvat ylpeyden välineiksi. Ihminen voi näyttää hengelliseltä ja silti olla kaukana Kristuksen mielestä, jos häneltä puuttuu lempeys ja nöyryys.

Pyhä Basileios Suuri näkee rakkauden Pyhän Hengen hedelmänä. Hengen lahjat eivät ole ihmisen omaisuutta, vaan palvelutehtäviä. Lahja on terve vasta silloin, kun se tekee ihmisestä nöyremmän ja lähimmäistä palvelevamman.

Pyhä Maksimos Tunnustaja opettaa, että rakkaus on himottomuuden täyttymys. Kun sielu puhdistuu itsekkyydestä, se alkaa nähdä jokaisessa ihmisessä Jumalan kuvan. Silloin rakkaus ei ole valikoivaa mieltymystä, vaan Jumalan kaltaista laupeutta.

Pyhä Iisak Syyrialainen sanoo, että armollinen sydän palaa koko luomakunnan puolesta. Tämä on Paavalin rakkauden syvin kaiku: sydän, joka ei enää elä itselleen.

Pelastuksen kannalta tämä lukukappale kysyy: mitä meistä jää jäljelle iankaikkisuuteen? Maine, kyvyt, puhe, tieto ja vaikutusvalta katoavat. Rakkaus jää, koska se on Jumalan elämää ihmisessä.

Jos meillä on oikea oppi, mutta ei rakkautta, totuus muuttuu kovuudeksi. Jos meillä on hengellisiä kokemuksia, mutta ei nöyryyttä, lahja sairastuu. Jos teemme paljon hyvää, mutta etsimme omaa kunniaamme, olemme vielä oman itsemme vankeja.

Tavoitelkaamme siis rakkautta. Antakaamme Kristuksen parantaa sydämemme muistamasta pahaa, etsimästä omaansa ja kadehtimasta toista. Kun rakkaus alkaa hallita kieltämme, ajatuksiamme, perhettämme ja seurakuntaamme, silloin pelastus ei ole vain tuleva lupaus, vaan jo alkanut elämä Kristuksessa. Aamen.