1 Kor 14:6-19: Sanoista, ymmärryksestä ja Kirkon rakentumisesta

Sanoista, ymmärryksestä ja Kirkon rakentumisesta

1 Kor 14:6-19

✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen!

Tämä apostolinen lukukappale puhuu sanoista, ymmärryksestä ja Kirkon rakentumisesta. Apostoli Paavali ei vastusta hengellisiä lahjoja eikä Pyhän Hengen salattua toimintaa. Päinvastoin, hän itse sanoo puhuvansa kielillä enemmän kuin monet muut. Mutta liturgisessa kokoontumisessa hän asettaa kaiken yhden kysymyksen alle: rakentaako tämä Kristuksen ruumista? Tuleeko lähimmäinen johdetuksi lähemmäksi Jumalaa, vai jääkö hän ulkopuoliseksi kuulijaksi, joka ei ymmärrä mitään?

Paavali käyttää kuvia soittimista ja pasuunasta. Jos huilu tai harppu antaa epäselvän äänen, kukaan ei tunnista sävelmää. Jos pasuuna antaa epämääräisen merkin, kukaan ei valmistaudu taisteluun. Samoin myös hengellinen puhe, rukous ja opetus voivat jäädä tyhjiksi ääniksi, jos ne eivät välitä ymmärrettävästi Jumalan totuutta. Kirkossa sana ei ole koriste, vaan lääke. Sen tehtävä on herättää katumusta, vahvistaa uskoa, lohduttaa murtunutta ja kutsua syntinen takaisin Kristuksen yhteyteen.

Tässä kuuluu myös Herramme Jeesuksen opetus. Kristus ei tullut puhumaan ihmisille käsittämättömänä voimana, vaan Jumalan Sanana, joka tuli lihaksi. Hän puhui vertauksin, kosketti sairaita, otti lapset syliinsä, söi syntisten kanssa ja avasi opetuslasten ymmärryksen käsittämään kirjoitukset. Hän ei halveksinut ihmisen järkeä eikä kieltä, vaan paransi ne. Jeesus tahtoi opettaa, että Jumalan ilmoitus ei ole itsekästä hengellistä loistamista, vaan pelastavaa yhteyttä. Se, mikä tulee Jumalasta, johtaa rakkauteen, nöyryyteen ja rakentumiseen.

Pyhät isät ymmärsivät tämän syvästi. Pyhä Johannes Krysostomos opettaa, että armolahjat annettiin Kirkon hyödyksi, ei yksilön kunniaksi. Jos lahja tekee ihmisen ylpeäksi, hän on käyttänyt Jumalan hyvyyttä väärin. Pyhä Basileios Suuri korostaa, että Pyhän Hengen työ synnyttää järjestystä, rauhaa ja yhteistä kasvua. Henki ei hajota seurakuntaa, vaan kokoaa sen Kristuksen ympärille. Pyhä Maksimos Tunnustaja näkee ymmärryksen puhdistumisena: kun mieli vapautuu itsekorostuksesta, se alkaa palvella totuutta rakkaudessa. Silloin sanat eivät enää palvele egoa, vaan Jumalan valtakuntaa.

Paavali sanoo mieluummin puhuvansa seurakunnassa viisi ymmärrettävää sanaa opettaakseen muita kuin tuhansia sanoja käsittämättömällä kielellä. Tämä on vakava mitta myös meille. Jumalanpalveluksessa, opetuksessa ja arjen kohtaamisissa tärkeintä ei ole se, kuinka vaikutamme hengellisiltä, vaan se, autammeko toista pelastuksen tiellä

Pelastuksen kannalta tämä lukukappale kysyy: onko sydämemme kääntynyt lähimmäisen hyväksi? Osaammeko käyttää sanojamme niin, että ne avaavat tien Kristuksen luo? Ihminen voi piiloutua uskonnolliseen puheeseen ja silti välttää rakkauden vaatimuksen. Mutta Kristuksessa sana tulee lihaksi myös meissä: puhe muuttuu teoksi, rukous myötätunnoksi, tieto nöyryydeksi.

Rukoilkaamme, että Herra puhdistaa kielemme ja mielemme. Sanamme olkoot selkeitä, lempeitä ja totuudellisia. Silloin Kirkko rakentuu, lähimmäinen vahvistuu ja me kuljemme yhdessä kohti pelastusta, jossa kaikki kielet vaikenevat Jumalan kirkkauden edessä, mutta rakkaus pysyy iankaikkisesti. Aamen.