1 Kor 11:31-12:6: Itsetutkistelu ja Pyhän Hengen tunnustus

Itsetutkistelu ja Pyhän Hengen tunnustus

1 Kor 11:31-12:6

✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen!

Tämä epistola johdattaa meidät kahden suuren hengellisen todellisuuden äärelle: itsetutkistelun ja Pyhän Hengen lahjojen. Paavali muistuttaa, että jos tuomitsemme itseämme oikein, emme joudu tuomittaviksi. Samalla hän opettaa, ettei kukaan voi sanoa “Jeesus on Herra” muuten kuin Pyhässä Hengessä. Näiden sanojen väliin mahtuu koko kristillinen elämä: katumus, parantuminen, Hengen lahjat ja Kristuksen herruuden tunnustaminen.

Jeesus tahtoi opettaa, että ihmisen pelastus alkaa totuudesta. Hän sanoi: “Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” Parannus ei ole synkkää itsensä tarkkailua, vaan valoon tulemista. Kun Paavali sanoo, että meidän tulee tuomita itseämme, hän ei kutsu epätoivoon, vaan hengelliseen raittiuteen. Ihminen, joka tunnistaa syntinsä Jumalan edessä, vapautuu viimeisen tuomion kauhusta, koska hän antaa Kristuksen parantaa itsensä jo nyt.

Apostoli lisää, että kun Herra kurittaa meitä, Hän tekee sen, ettei meitä tuomittaisi maailman kanssa. Jumalan sallima nuhtelu, omantunnon kipu, koettelemus ja katumuksen kyynel eivät ole hylkäämisen merkkejä. Ne voivat olla Isän lääkettä. Kristus ei imartele meitä kuolemaan, vaan haavoittaa parantaakseen, paljastaa pelastaakseen.

Sitten Paavali siirtyy hengellisiin lahjoihin. Hän muistuttaa korinttilaisia heidän entisestä pakanallisesta tilastaan: heitä vietiin mykkien epäjumalien luo. Epäjumala on mykkä, koska se ei anna elämää, ei puhu totuutta eikä pelasta. Pyhä Henki sen sijaan johdattaa ihmisen tunnustamaan elävän Kristuksen: “Jeesus on Herra.”

Tämä tunnustus ei ole vain lause huulilla. Se merkitsee, että Kristus on elämäni Herra, tahtoni Herra, ruumiini Herra, rahani Herra, ihmissuhteideni Herra ja kuolemani Herra. Pyhä Henki ei johdata ihmistä sekasortoon eikä ylpeyteen, vaan Kristuksen herruuden alle.

Apostoli sanoo myös: armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama; palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama; voimavaikutuksia on monenlaisia, mutta Jumala on sama. Kirkossa erilaisuus ei ole hajaannusta, jos sen lähde on yksi Jumala.

Pyhä Johannes Krysostomos opettaa, että itsetutkistelu ennen Ehtoollista on sielun lääkintää. Se, joka tuomitsee syntinsä nyt, ei puolustele itseään Jumalan edessä, vaan avautuu armolle.

Pyhä Basileios Suuri näkee armolahjat ennen kaikkea palveluna. Henki ei anna lahjoja ihmisen omaa kunniaa varten, vaan Kirkon rakentamiseksi. Lahja ilman nöyryyttä muuttuu vaaraksi.

Pyhä Gregorios Teologi korostaa, että sama Jumala toimii monin tavoin ilman jakautumista. Kolminaisuuden elämä näkyy Kirkossa ykseytenä moninaisuudessa: eri lahjat, mutta sama Henki; eri tehtävät, mutta sama Herra.

Pyhä Maksimos Tunnustaja muistuttaa, että todellinen hengellisyys näkyy siinä, että ihmisen tahto yhdistyy Kristuksen tahtoon. Ilman tätä armolahjatkin voidaan vääristää ylpeydeksi.

Pelastuksen kannalta tämä epistola opettaa meille kaksi asiaa. Ensiksi: älkäämme paetko totuutta itsestämme. Katumus on portti elämään. Toiseksi: älkäämme etsikö hengellisiä lahjoja oman arvomme todistamiseksi, vaan Kristuksen palvelemiseksi.

Tulkaamme Herran eteen rehellisinä. Tutkikaamme itseämme, ei epätoivossa, vaan luottaen Kristuksen armoon. Tunnustakaamme Pyhässä Hengessä: Jeesus on Herra. Kun tämä tunnustus muuttuu elämäksi, lahjamme, palvelumme ja koko olemuksemme alkavat rakentaa Kirkkoa ja johdattaa meitä pelastukseen. Aamen.