Room 15:1-7: Kristuksen tie- toisen kantaminen

Kristuksen tie- toisen kantaminen

Room 15:1-7

✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen!

Tämä apostolinen lukukappale avaa meille näkymän kristillisen yhteiselämän sydämeen. Apostoli Paavali sanoo, että meidän vahvojen tulee kantaa heikkojen vajavuuksia eikä elää itsellemme mieliksi. Hän ei puhu vain kohteliaasta suvaitsevaisuudesta, vaan ristinkaltaisesta rakkaudesta, jossa kristitty luopuu omasta mukavuudestaan toisen rakentumiseksi. Tämän opetuksen keskellä loistaa Kristuksen esimerkki: “Sillä ei Kristuskaan elänyt itsellensä mieliksi.”

Jeesus tahtoi opettaa, että todellinen hengellinen vahvuus ei näy siinä, kuinka paljon ihminen osaa puolustaa vapauttaan, vaan siinä, kuinka paljon hän kykenee kantamaan toista. Evankeliumissa Herra otti vastaan syntisiä, paransi sairaita, kärsi opetuslastensa hitauden ja kantoi ristin niiden puolesta, jotka eivät ymmärtäneet Häntä. Hän ei käyttänyt voimaansa itsensä hyväksi, vaan antoi sen heikkojen pelastukseksi.

Paavali sanoo: “Olkoon kukin meistä lähimmäiselleen mieliksi hänen parhaakseen, että hän rakentuisi.” Tämä ei tarkoita ihmisten mielistelyä tai totuudesta luopumista. Se tarkoittaa, että kristitty kysyy: auttavatko sanani ja tekoni lähimmäistäni kasvamaan Kristuksessa? Rakentavatko ne Kirkon ruumista vai vain omaa oikeassa olemisen tunnetta?

Lukukappaleessa Paavali liittää tämän Raamattuun ja kärsivällisyyteen. Pyhät kirjoitukset on annettu, jotta meillä olisi toivo. Toivo ei synny siitä, että kaikki ovat samanlaisia ja helppoja, vaan siitä, että Kristus itse on kantanut maailman ristiriidat omassa ruumiissaan ja avannut sovinnon tien.

Pyhä Johannes Krysostomos korostaa, että “vahva” ei ole se, joka halveksii heikkoa, vaan se, joka kumartuu hänen puoleensa. Jos ihminen käyttää tietoaan, vapauttaan tai asemaansa toisen murskaamiseen, hän ei ole hengellisesti vahva vaan sairas ylpeydestä. Krysostomoksen mukaan vahvuuden todellinen mitta on kyky luopua omasta edusta rakkauden tähden.

Pyhä Basileios Suuri opettaa, ettei kristitty elä yksityisenä yksilönä, vaan jäsenenä Kristuksen ruumiissa. Siksi toisen heikkous ei ole ärsyttävä häiriö, vaan kutsu palveluun. Kirkossa kukaan ei pelastu yksin, eikä kenenkään haava kuulu vain hänelle.

Pyhä Maksimos Tunnustaja näkee tässä opetuksessa rakkauden parantavan logiikan. Synti hajottaa ihmiset erillisiksi tahdoiksi, jotka taistelevat omasta mielihyvästään. Kristuksen rakkaus kokoaa nämä tahdot yhteen, niin että yhteisö voi “yksimielisesti ja yhdestä suusta” ylistää Jumalaa. Tämä yksimielisyys ei ole pakotettua samanlaisuutta, vaan Pyhän Hengen synnyttämää harmoniaa.

Isien mukaan Paavalin kehotus huipentuu sanoihin: “Ottakaa siis toinen toisenne vastaan, niin kuin Kristuskin on ottanut teidät vastaan.” Tässä on koko kirkollisen elämän mitta.

Pelastuksen kannalta tämä lukukappale on vakava peili. Usein me tahdomme, että toiset muuttuvat, jotta meidän olisi helpompi rakastaa heitä. Kristus taas otti meidät vastaan silloin, kun olimme vielä heikkoja. Hän ei hyväksynyt syntiä, mutta Hän rakasti syntistä niin paljon, että kantoi tämän kuorman ristille.

Siksi pelastus ei ole vain yksityistä hurskautta, vaan rakkauden harjoittelua Kirkon yhteydessä. Me pelastumme oppimalla kantamaan, antamaan anteeksi, rakentamaan ja ottamaan vastaan. Jokainen vaikea lähimmäinen voi olla meille hengellinen lääke: hän paljastaa kärsimättömyytemme ja kutsuu meitä Kristuksen mielenlaatuun.

Älkäämme eläkö itsellemme mieliksi. Kantakaamme heikkoja, rakentakaamme toisiamme ja ottakaamme toinen toisemme vastaan. Kun Kirkko oppii ylistämään “yksimielisesti ja yhdestä suusta”, silloin se tulee maailmassa näkyväksi merkiksi siitä pelastuksesta, jonka Kristus on meille lahjoittanut. Aamen.