Room 16:17-24: Viisaita hyvään, taitamattomia pahaan

Viisaita hyvään, taitamattomia pahaan

Room 16:17-24

✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen!

Tässä epistolassa pyhä Paavali päättää kirjeensä pastoraalisesti hyvin terävään varoitukseen ja samalla lempeään toivoon. Hän kehottaa seurakuntaa karttamaan niitä, jotka aiheuttavat hajaannusta ja viettelevät pois siitä opetuksesta, jonka uskovat ovat vastaanottaneet. Mutta hän ei jää vain puolustuskannalle: hän muistuttaa myös kuuliaisuuden hyvyydestä, kehottaa olemaan viisaita hyvään ja taitamattomia pahaan sekä vakuuttaa, että rauhan Jumala on pian murskaava saatanan uskovien jalkojen alle. Näin apostolinen sana yhdistää opin puhtauden, seurakunnan ykseyden ja hengellisen taistelun pelastuksen kokonaisuudeksi.

Paavali puhuu tämän päivän apostolisessa lukukappaleessa suoraan ja kiertelemättä. Hän kehottaa: “Pitäkää silmällä niitä, jotka saavat aikaan eripuraisuutta ja pahennusta vastoin sitä oppia, jonka te olette saaneet, ja vetäytykää heistä.” Nämä ovat vakavia sanoja. Ne muistuttavat meitä siitä, että kirkon elämä ei ole ainoastaan lohdutusta, rukousta ja yhteyttä, vaan myös valvomista. Kaikki, mikä puhuu hengellisellä äänellä, ei johda Kristukseen. Kaikki, mikä näyttää hurskaalta, ei rakenna kirkon ykseyttä.

Mitä Jeesus halusi opettaa tämän apostolisen kehotuksen valossa? Kristus itse rukoili, että Hänen opetuslapsensa olisivat yhtä. Hän varoitti vääristä profeetoista, jotka tulevat lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevia susia. Hän opetti, että puu tunnetaan hedelmistään. Toisin sanoen, totuus ei ole kirkossa sivuseikka. Ykseys ei ole mitä tahansa yhdessäoloa, vaan yhteyttä totuudessa, rakkaudessa ja apostolisessa uskossa.

Paavali sanoo, että tällaiset hajaannuksen aiheuttajat eivät palvele Herraa Kristusta, vaan omaa vatsaansa. Tämä ilmaus on ankara, mutta hyvin paljastava. Sen ydin on tämä: harhaoppi ja riidan kylväminen eivät synny vain vääristä ajatuksista, vaan usein itsekkäästä sydämestä — kunnianhimosta, vallanhalusta tai halusta miellyttää itseään enemmän kuin Jumalaa.

Apostoli jatkaa sanoilla, jotka ovat kauniit ja syvät: “Minä tahdon, että te olette viisaita hyvään, mutta taitamattomia pahaan”. Tässä näkyy kristillisen viisauden luonne. Kirkko ei kutsu meitä kyynisiksi, epäluuloisiksi tai pahaan perehtyneiksi, vaan puhtaaseen ja valvovaan viisauteen. On olemassa sellaista “tietoa”, joka turmelee sielun, koska se tekee pahasta tutun ja houkuttelevan. Mutta pyhä viisaus tuntee hyvän syvästi ja tunnistaa siksi myös valheen. Se on viisaus, joka suojaa sielua

Sitten Paavali antaa seurakunnalle suuren lupauksen: “Rauhan Jumala on pian murskaava saatanan teidän jalkojenne alle.” Tämä viittaa jo paratiisin lupaukseen käärmeen pään murskaamisesta. Kirkko ei taistele yksin. Meidän kilvoituksemme, uskomme ja kuuliaisuutemme saavat voimansa Jumalasta, joka jo Kristuksessa on voittanut vihollisen.

Pyhä Johannes Krysostomos opettaa, että Paavali ei kehota vihaamaan harhautuneita ihmisiä, vaan karttamaan heidän opetustaan ja sen tuottamaa turmiota. Isien mukaan tässä ei ole kyse kovuudesta, vaan lääkärin tarkkuudesta: jos myrkky sekoitetaan ruokaan, sitä ei nautita kohteliaisuuden vuoksi.

Isät korostavat myös, että “olla taitamaton pahaan” ei tarkoita naiiviutta, vaan sydämen puhtautta. Pyhä Basileios Suuri näkee tässä kutsun säilyttää sielu yksinkertaisena Jumalan edessä, ilman pahaan harjaantunutta mieltä.

Pelastuksen näkökulmasta tämä apostolinen kohta muistuttaa meitä siitä, että sielu ei pelastu missä tahansa opetuksessa, vaan totuudessa. Harha ei ole vain älyllinen virhe; se voi vääristää ihmisen kuvan Kristuksesta ja siten myös hänen tiensä pelastukseen.

Siksi kirkon oppi, pyhien isien perintö ja liturginen elämä eivät ole koristeita, vaan suoja. Ne varjelevat meitä siltä, ettemme eksyisi omien mieltymystemme, vieraiden oppien tai suloisesti puhuvien mutta sisäisesti tyhjien äänten vietäviksi.

Tämän apostolisen opetuksen ydin on siis tämä: kristityn tulee varjella kirkon ykseyttä ja apostolista oppia, olla viisas hyvään ja puhdas pahasta sekä luottaa siihen, että Kristuksen voitto murskaa vihollisen vallan. Autuas on se, joka pysyy totuudessa ja nöyränä kirkon yhteydessä — sillä juuri siinä sielu säilyy ja kulkee kohti pelastusta. Aamen.