Room 14:19-23; 16:25-27: Pyrkikäämme siihen, mikä edistää rauhaa

Pyrkikäämme siihen, mikä edistää rauhaa

Room 14:19-23; 16:25-27

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Näissä apostoli Paavalin sanoissa kuuluu kaksi toisiaan täydentävää painotusta: ensiksi kristillisen yhteiselämän eettinen vakavuus, toiseksi pelastushistorian suuri ylistys Jumalalle. Paavali kehottaa: “Pyrkikäämme siis siihen, mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumista.” Hän varoittaa repimästä Jumalan työtä oman syömisen, oman oikeassa olemisen tai oman vapauden tähden. Samalla hän opettaa, että kaikki, mikä ei nouse uskosta, on syntiä. Lopuksi hän kohottaa katseemme Jumalaan, joka voi vahvistaa meidät evankeliumin mukaan ja joka on ilmoittanut ikuisuudesta kätketyn salaisuuden kaikille kansoille uskon kuuliaisuuden synnyttämiseksi.

Pelastus ei ole vain yksityinen sisäinen kokemus, vaan elämä Kristuksen ruumiissa, jossa usko näkyy rauhana, vastuuna ja lähimmäisen rakentamisena; samalla kaikki tämä lepää Jumalan pelastussuunnitelmassa, jossa Kristuksessa ilmoitettu salaisuus vahvistaa ihmisen kuuliaisuuteen, uskoon ja ylistykseen.

Apostoli Paavali tuo eteemme hyvin käytännöllisen, mutta samalla hyvin syvän hengellisen totuuden. Kristillinen elämä ei mitata vain siinä, mitä minä tiedän oikeaksi, vaan siinä, rakennanko minä veljeäni vai hajotanko häntä. Jeesus tahtoi opettaa koko elämällään, ettei totuus ole kylmä ase toista vastaan, vaan rakkaudessa eletty tie, joka johtaa rauhaan ja pelastukseen.

Paavali sanoo: “Älkää ruoan tähden turmelko Jumalan työtä.” Kysymys ei hänen ajassaan ollut vain ruoasta, vaan omantunnon herkkyydestä, hengellisestä kypsyydestä ja siitä, miten vahvempi kohtelee heikompaa.

Pyhä Johannes Krysostomos selittää, että Paavali ei kiellä vapautta, mutta hän alistaa vapauden rakkaudelle. Tämä on hyvin kristillinen periaate. Jeesus tahtoi opettaa, ettei todellinen vapaus ole sitä, että minä teen kaiken, mikä minulle on sallittua, vaan sitä, että osaan luopua omastani, jos se auttaa toista pelastuksen tiellä. Pelastuksen kannalta tämä on tärkeää, sillä kirkossa kukaan ei kulje yksin: joko vahvistamme toisiamme tai haavoitamme toisiamme.

Paavali jatkaa: “Kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä.” Tämä on hyvin terävä sana. Isät eivät ole ymmärtäneet sitä vain ulkoiseksi sääntöasiaksi, vaan sydämen suunnaksi.

Pyhä Theofylaktos Bulgarialainen korostaa, että teko voi ulkonaisesti näyttää oikealta, mutta jos ihminen toimii epäillen, ylpeydestä tai ilman luottamusta Jumalaan, teko ei ole puhdas. Jeesus tahtoi opettaa, että Jumala ei katso vain teon pintaa, vaan sydäntä. Pelastus ei siis ole ulkoista moitteettomuutta, vaan sitä, että koko elämä juurtuu uskoon, luottamukseen ja kuuliaisuuteen.

Tämän jälkeen Paavali kohottaa katseemme arjen kiistoista iankaikkiseen salaisuuteen: Jumala “voi vahvistaa teitä” sen evankeliumin mukaan, jossa on ilmoitettu aikojen alusta kätketty salaisuus. Tämä salaisuus on Kristus itse.

Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen opettaa, että se, mikä ennen oli esikuvissa  ja ennuskuvissa, on nyt tullut näkyviin Pojassa: Jumala kutsuu kaikki kansat yhteen uskon kuuliaisuuteen. Jeesus tahtoi opettaa, ettei hänen työnsä kuulu vain yhdelle kansalle, yhdelle vahvojen ryhmälle tai yhdelle hengellisesti edistyneiden piirille, vaan koko maailmalle. Kirkon ykseys, rauha ja keskinäinen kärsivällisyys eivät siis ole sivuasioita, vaan seurausta tästä suuresta salaisuudesta.

Ja juuri tässä nämä kaksi kohtaa liittyvät yhteen: jos Kristuksessa on ilmoitettu Jumalan koko pelastustahto, silloin veljen loukkaaminen oman oikeuden nimissä ei ole pieni asia.

Pyhä Basileios Suuri muistuttaa, että lähimmäisen rakentaminen kuuluu olennaisesti kristilliseen kilvoitukseen. Jeesus tahtoi opettaa, että se, joka rakastaa Jumalaa, oppii varjelemaan myös veljensä omaatuntoa.

Apostolin sana kutsuu meitä sekä nöyryyteen että iloon: nöyryyteen omien oikeuksiemme suhteen, iloon Jumalan suuren pelastussuunnitelman tähden.

Pelastus on juuri siinä, että Kristus vahvistaa meidät uskoon, liittää meidät yhdeksi ruumiiksi, opettaa meidät luopumaan itsekeskeisestä vapaudesta rakkauden tähden ja johdattaa meidät siihen kuuliaisuuteen, jossa elämä ei enää hajota Jumalan työtä, vaan rakentaa kirkkoa ja vie ihmisen kohti iankaikkista yhteyttä Jumalan kanssa. Aamen.