Apt 17:19-28: Jumala ei ole kaukana ihmisestä

Jumala ei ole kaukana ihmisestä

Apt 17:19-28

✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen!

Tässä apostolien tekojen tapahtumassa olemme Ateenan Areiopagilla, keskellä oppineisuuden, filosofian ja epäjumalien maailmaa. Paavali ei aloita pilkalla eikä vihalla, vaan tarkalla hengellisellä näkemisellä. Hän huomaa alttarin, johon on kirjoitettu: ”Tuntemattomalle Jumalalle.” Tästä hän aloittaa saarnansa: sitä, mitä te tuntemattanne palvelette, minä teille julistan. Apostoli osoittaa, että ihmisen kaipuu on todellinen, mutta ilman ilmoitusta se jää hapuiluksi.

Jeesus opetti, että Jumala ei ole ihmisen valmistama ajatus eikä temppeliin suljettu voima, vaan elävä Isä, joka etsii ihmistä. Kristus itse sanoi samarialaiselle naiselle, että oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Jumalaa ei voi omistaa paikan, kansallisen ylpeyden eikä käsin tehdyn kuvan kautta. Hän antaa kaikille elämän, hengen ja kaiken.

Paavali julistaa juuri tätä Kristuksen totuutta. Jumala on maailman Luoja, taivaan ja maan Herra. Hän ei asu ihmiskätten tekemissä temppeleissä niin kuin tarvitsisi jotakin. Tämä ei tarkoita, että pyhäkkö olisi turha; Kirkon temppeli on Jumalan kohtaamisen paikka. Mutta Jumala ei ole riippuvainen rakennuksista, uhreista tai ihmisen uskonnollisesta tekniikasta. Hän ei tarvitse meiltä mitään, mutta me tarvitsemme Häneltä kaiken.

Paavali sanoo, että Jumala on säätänyt kansoille ajat ja asuinsijat, jotta ihmiset etsisivät Häntä, ”jos ehkä voisivat hapuilemalla löytää Hänet”. Tämä on syvällinen kuva ihmisestä. Kulttuurit, filosofiat ja uskonnot voivat olla hapuilua kohti valoa. Mutta hapuilu ei yksin pelasta. Pelastukseksi Jumala itse tulee ihmisen luo Kristuksessa. Hänessä tuntematon Jumala tulee tunnetuksi.

Pyhä Justinus Marttyyri näki pakanakulttuurien viisaudessa ”Logoksen siemeniä”. Kaikki totuuden sirpaleet, joita filosofit tavoittivat, ovat peräisin Jumalan Sanasta, Kristuksesta. Mutta sirpale ei ole vielä täyteys. Täyteys on lihaksi tullut Logos, ristiinnaulittu ja ylösnoussut Herra.

Pyhä Irenaeus opetti, että yksi ja sama Jumala on luonut maailman ja pelastanut sen. Siksi kristillinen usko ei halveksi luomakuntaa eikä ihmisyyttä. Jumala on antanut ihmiselle elämän, järjen ja kaipuun, jotta ihminen suuntautuisi takaisin Luojaansa kohti.

Pyhä Athanasios Suuri korostaa, että koska ihminen oli kadottanut Jumalan tuntemisen ja vajonnut epäjumalien palvelukseen, Sana tuli ihmiseksi palauttaakseen meille Isän tuntemisen. Kristus ei siis tuo vain moraalioppia, vaan parantaa ihmisen pimeyden ja palauttaa hänet elävän Jumalan yhteyteen.

Tämä epistola paljastaa sekä harhamme että kaipuumme. Jokaisessa ihmisessä on alttari ”tuntemattomalle Jumalalle”: kaipaus merkitykseen, elämään, rakkauteen ja kuolemattomuuteen. Mutta jos emme käänny Kristuksen puoleen, alamme täyttää tuon alttarin epäjumalilla: menestyksellä, nautinnolla, vallalla, omalla minäkuvallamme.

Paavali sanoo: ”Hänessä me elämme, liikumme ja olemme.” Tämä ei ole vain kaunis ajatus, vaan kutsu katumukseen. Elämämme ei ole omaisuuttamme. Jokainen hengenveto on lahja. Siksi kiitos, rukous, paasto, lähimmäisenrakkaus ja Ehtoollinen ovat oikeaa vastausta Jumalalle.

Liturgiassa tuntematon ei jää tuntemattomaksi. Kristus tulee keskellemme sanassa ja pyhissä lahjoissa. Hän, joka antaa kaikille elämän, antaa meille oman elämänsä. Älkäämme enää hapuilko pimeässä, vaan käykäämme Valoon, joka on tullut maailmaan meidän pelastukseksemme. Aamen.