Apt 17:1-15: Messiaan tie kulkee ristin kautta

Messiaan tie kulkee ristin kautta

Apt 17:1-15

✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen!

Tämä apostolien tekojen tapahtuma vie meidät Tessalonikaan ja Beriaan. Paavali astuu synagogaan, niin kuin hänellä oli tapana, ja selittää kirjoituksista, että Kristuksen täytyi kärsiä ja nousta kuolleista. Hänen julistuksensa ydin on yksinkertainen ja mullistava: ”Tämä Jeesus, jota minä teille julistan, on Kristus.” Toiset uskovat, toiset kadehtivat ja nostattavat mellakan. Beriassa taas ihmiset ottavat sanan vastaan innokkaasti ja tutkivat päivittäin kirjoituksia nähdäkseen, oliko asia niin. Näin sama evankeliumi paljastaa sydänten tilan.

Jeesus opetti, että Jumalan valtakunta ei tule maailmaan maallisen vallan, väkivallan eikä ihmiskunnian kautta, vaan ristin ja ylösnousemuksen kautta. Emmauksen tiellä Hän avasi opetuslapsille kirjoitukset ja osoitti, että Kristuksen piti kärsiä ja sitten mennä kirkkauteensa. Paavali tekee nyt samaa apostolisessa saarnassaan: hän ei tarjoa uutta ideologiaa, vaan näyttää, että laki, profeetat ja psalmit täyttyvät Jeesuksessa.

Tämä loukkasi monia. He odottivat ehkä Messiasta, joka vahvistaisi kansallisen kunnian ja murskaisi viholliset. Paavali julistaa Messiasta, joka itse murskataan, haudataan ja nousee kuolleista. Tässä on evankeliumin skandaali ja voima: Jumala pelastaa maailman sillä, mitä maailma pitää heikkoutena.

Tessalonikassa vastustus syntyy kateudesta. Kun ihminen ei tahdo menettää omaa asemaansa, hän voi kääntyä totuutta vastaan. Vastustajat syyttävät apostoleja: ”Nuo koko maailman villitsijät ovat nyt tulleet tännekin.” He eivät ymmärrä, että evankeliumi todella kääntää maailman ylösalaisin — tai oikeammin: se kääntää langenneen maailman takaisin oikein päin.

Pyhä Johannes Krysostomos korostaa, ettei Paavali väitellyt tyhjillä sanoilla, vaan ”selitti ja osoitti” kirjoituksista. Apostolinen julistus ei ole mielipide, vaan ilmoituksen avaamista. Kristus on avain koko Vanhaan testamenttiin. Ilman Häntä kirjoitukset jäävät kuin suljetuksi kirjaksi; Hänessä ne loistavat.

Isät näkivät berialaisissa hengellisen kuulijan esikuvan. He eivät olleet kevytuskoisia eivätkä torjuvia, vaan jaloja: he ottivat sanan vastaan innolla ja tutkivat kirjoituksia. Tämä on Kirkon tie. Usko ei pelkää tutkimista, koska totuus ei pelkää valoa. Mutta tutkiminen ei saa olla ylpeyden tuomioistuin, vaan nöyrä kuuliaisuus Jumalan sanalle.

Pyhä Irenaeus opetti, että koko pelastushistoria on yhtä Jumalan taloudenhoitoa, joka huipentuu Kristuksessa. Profeettojen lupaukset, lain esikuvat ja Israelin odotus saavat täyttymyksensä ristiinnaulitussa ja ylösnousseessa Herrassa. Siksi apostolinen saarna on aina pääsiäissaarna.

Tämä epistola kysyy, millaisella sydämellä kuulemme Jumalan sanan? Olemmeko tessalonikalaisten vastustajien kaltaisia, jotka puolustavat omaa asemaansa, vai berialaisten kaltaisia, jotka tutkivat, kuuntelevat ja antavat sanan tuomita ja parantaa?

Kristuksen sana ei jätä elämäämme ennalleen. Se paljastaa kateuden, ylpeyden ja pelon. Se myös lohduttaa, vahvistaa ja antaa ylösnousemuksen toivon. Kun ymmärrämme, että Kristuksen täytyi kärsiä, alamme nähdä myös oman kärsimyksemme uudessa valossa. Risti ei ole Jumalan poissaolon merkki, vaan tie kirkkauteen.

Liturgiassa Kirkko tekee sitä, mitä Paavali teki synagogassa: se avaa kirjoitukset ja osoittaa Karitsan, joka on teurastettu ja elää. Kun kuulemme apostolin, evankeliumin ja osallistumme Ehtoolliseen, meille sanotaan: tämä Jeesus on Kristus. Ottakaamme Hänet vastaan berialaisten innolla, nöyryydellä ja ilolla, jotta sana ei vain kuuluisi korviimme, vaan pelastaisi sydämemme. Aamen.