Joh 14:27-15:7: Rauha syntyy yhteydestä Kristukseen

Rauha syntyy yhteydestä Kristukseen

Joh 14:27-15:7

✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen!

Tässä Kristus puhuu opetuslapsilleen rauhasta, kuuliaisuudesta ja viinipuun salaisuudesta. Hän on matkalla kohti ristiä, mutta ei puhu kuin tappioon menevä ihminen. Hän sanoo: ”Rauhan minä jätän teille, minun rauhani minä annan teille.” Sitten Hän ilmoittaa: ”Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri.” Näissä sanoissa avautuu koko kristillisen elämän ydin: emme elä itsestämme, vaan Kristuksessa.

Jeesus halusi opettaa, että Hänen rauhansa ei ole maailman rauhaa. Maailman rauha perustuu olosuhteisiin: turvallisuuteen, menestykseen, terveyteen ja siihen, ettei mikään järkytä meitä. Kristuksen rauha taas pysyy myös silloin, kun risti lähestyy. Se ei ole tunteiden tasaisuutta, vaan sovintoa Jumalan kanssa ja sydämen ankkuroitumista Isän tahtoon.

Kun Kristus sanoo: ”Maailman ruhtinas tulee, mutta minussa hänellä ei ole mitään”, Hän paljastaa oman täydellisen vapautensa. Saatana löytää ihmisestä tarttumapintaa synnin, pelon ja itsekkään tahdon kautta. Kristuksessa ei ole mitään sellaista. Hän menee ristille ei pakosta, vaan rakkaudesta: ”Jotta maailma ymmärtäisi, että minä rakastan Isää.”

Tämän jälkeen Herra käyttää kuvaa viinipuusta ja oksista. Oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, vaan vain pysymällä viinipuussa. Samoin kristitty ei voi synnyttää Jumalan elämää omasta voimastaan. Hyvät teot, rukous, puhtaus, anteeksianto ja rakkaus eivät ole irrallisia saavutuksia, vaan Kristuksen elämän hedelmää meissä.

Isä on viinitarhuri. Hän karsii hedelmää kantavaa oksaa, jotta se kantaisi enemmän hedelmää. Tämä karsiminen on Jumalan parantavaa työtä: katumusta, koettelemuksia, nöyryytyksiä ja luopumista siitä, mikä vie sydämemme pois Kristuksesta. Se sattuu, mutta se ei ole tuhoa varten, vaan elämää varten.

Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen opettaa, että Kristus on viinipuu ihmisyytensä kautta: Hän on tullut meidän kaltaiseksemme, jotta me voisimme liittyä Häneen todellisesti. Samalla Hän on elämän lähde jumaluutensa kautta. Oksa saa elämänsä rungosta; kristitty saa elämänsä Kristuksesta.

Pyhä Johannes Krysostomos korostaa, että ”pysyminen” ei ole passiivista olemista, vaan uskollisuutta, rakkautta ja käskyjen pitämistä. Ihminen voi ulkoisesti kuulua Kirkkoon ja silti kuivua sisäisesti, jos hän irrottaa sydämensä Kristuksesta.

Pyhä Basileios Suuri näkee Hengen työn tässä salaisuudessa. Pyhä Henki virtaa kuin elämän neste viinipuusta oksiin, tehden ihmisestä hedelmällisen. Siksi hengellinen elämä ei ole moraalista itseparantelua, vaan osallistumista Jumalan elämään.

Tämä evankeliumi paljastaa sekä lohdutuksen että vaaran. Lohdutus on tämä: meidän ei tarvitse tuottaa elämää itse. Meidät kutsutaan pysymään Kristuksessa. Vaara on tämä: oksa, joka irtoaa viinipuusta, kuivuu.

Miten pysymme Hänessä? Rukouksessa, katumuksessa, evankeliumin kuuliaisuudessa, anteeksiannossa ja pyhässä Ehtoollisessa. Liturgiassa viinipuun elämä annetaan meille konkreettisesti: Kristuksen ruumis ja veri yhdistävät meidät Häneen ja toisiimme.

Älköön sydämemme olko levoton eikä pelätkö. Kristuksen rauha ei riipu maailman myrskyistä. Pysykäämme Hänessä, antakaamme Isän karsia meitä ja kantakaamme hedelmää: rakkautta, nöyryyttä, puhtautta ja laupeutta. Ilman Häntä emme voi mitään, mutta Hänessä meillä on elämä. Aamen.