Joh 15:17-16:2: Rakkauden käsky vainon keskellä

Rakkauden käsky vainon keskellä

Joh 15:17-16:2

✝️Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tässä evankeliumin kohdassa Herra sanoo opetuslapsilleen: “Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne.” Heti tämän jälkeen Hän puhuu maailman vihasta, vainosta ja siitä, että ihmiset voivat jopa luulla palvelevansa Jumalaa karkottaessaan Kristuksen omia synagogista. Tässä on syvä hengellinen jännite: Kristus ei lupaa opetuslapsilleen helppoa tietä, vaan tien, jossa rakkaus joutuu koetukselle. Katsokaamme, mitä Herra tahtoo meille opettaa.

Jeesus asettaa kaiken perustaksi rakkauden. Hän ei sano: “Puolustakaa itseänne vihalla”, eikä: “Vastatkaa maailman kovuuteen kovuudella.” Hän sanoo: rakastakaa toisianne. Tämä käsky ei ole kaunis lisä kristilliseen elämään, vaan sen sydän. Ilman rakkautta usko muuttuu ideologiaksi, oikeaoppisuus kylmäksi järjestelmäksi ja hengellinen elämä ulkonaiseksi muodoksi.

Kun Kristus puhuu maailman vihasta, Hän ei tarkoita Jumalan luomaa maailmaa sinänsä, vaan sitä langennutta maailmaa, joka elää erossa Jumalasta ja vastustaa Hänen valoaan. Maailma vihaa Kristusta, koska Kristus paljastaa sen teot, ylpeyden ja itsepetoksen. Samasta syystä maailma voi vihata Kristuksen opetuslapsia: ei siksi, että he olisivat täydellisiä, vaan siksi, että heidät on kutsuttu todistamaan toisesta valtakunnasta.

Herra sanoo myös: “Jos te olisitte maailmasta, maailma rakastaisi omiaan.” Kristitty ei ole maailmasta siinä mielessä, että hänen elämänsä mitta ei ole suosio, menestys tai ihmisten hyväksyntä. Hänen mittansa on Kristus itse. Tämä ei tee kristitystä ylimielistä tai maailmaa halveksivaa, vaan vapaata: vapaata rakastamaan myös niitä, jotka eivät ymmärrä häntä.

Pyhä Johannes Krysostomos opettaa, että Kristus valmistaa opetuslapsiaan vainoon, jotta he eivät kompastuisi sen tullessa. Herra ei salaa ristin todellisuutta. Hän kertoo sen etukäteen, jotta opetuslapset ymmärtäisivät: vaino ei ole merkki Jumalan poissaolosta, vaan usein merkki siitä, että he kulkevat Kristuksen tietä.

Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen näkee tässä myös Kristuksen valinnan salaisuuden. Kun Herra sanoo: “Minä olen valinnut teidät maailmasta”, Hän osoittaa, ettei opetuslapsen elämä perustu omaan ansioon, vaan Jumalan armoon. Me emme ensin löytäneet Kristusta omalla voimallamme, vaan Kristus löysi meidät, kutsui meidät ja liitti meidät itseensä.

Pyhä Augustinus muistuttaa, että maailman viha Kristusta kohtaan syntyy tietämättömyydestä Isää kohtaan. Ihminen voi luulla palvelevansa Jumalaa ja silti vastustaa Jumalaa, jos hänen sydämensä ei tunne Kristusta. Tämä on vakava varoitus meille kaikille: uskonnollinen into ilman rakkautta ja nöyryyttä voi muuttua hengelliseksi sokeudeksi.

Pelastuksen kannalta tämä evankeliumi kysyy meiltä: kenen omia me olemme? Kuulumme joko maailmalle, joka etsii omaansa, tai Kristukselle, joka antaa itsensä maailman elämän edestä. Kristus ei kutsu meitä pakenemaan maailmaa, vaan elämään siinä Hänen todistajinaan — rakkaudessa, totuudessa ja kärsivällisyydessä.

Vaino ja vastustus eivät saa kovettaa sydäntämme. Jos sydän kovettuu, maailma on jo voittanut meissä. Kristuksen voitto näkyy siinä, että Hänen omansa rakastavat silloinkin, kun heitä vihataan, siunaavat silloinkin, kun heitä solvataan, ja pysyvät totuudessa ilman katkeruutta.

Siksi pelastus ei ole vain tuleva palkinto, vaan Kristuksen elämän syntymistä meissä jo nyt. Kun rakastamme toisiamme, kun emme häpeä Kristusta, kun kannamme ristin ilman vihaa, silloin me todistamme, että Jumalan valtakunta on jo tullut keskellemme.

Pyytäkäämme Herralta sydäntä, joka ei etsi maailman hyväksyntää enemmän kuin Jumalan tahtoa. Pysykäämme Kristuksessa, sillä Hänessä viha ei saa viimeistä sanaa. Viimeinen sana kuuluu rakkaudelle, joka voitti maailman ristillä ja avasi meille iankaikkisen elämän. Aamen.