Lk 20:9-18: Jumala etsii hedelmää, ei pelkkää omistamista

Jumala etsii hedelmää, ei pelkkää omistamista

Lk 20:9-18

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Herra kertoi vertauksen viinitarhasta. Mies istutti viinitarhan, antoi sen vuokraviljelijöille ja lähti pois pitkäksi aikaa. Kun sadon aika tuli, hän lähetti palvelijoitaan hakemaan hedelmää, mutta viljelijät pahoinpitelivät heitä ja lähettivät tyhjin käsin pois. Lopulta isäntä sanoi: “Minä lähetän rakkaan poikani; häntä he varmaankin kunnioittavat.” Mutta viljelijät tappoivat myös pojan, jotta perintö jäisi heille. Kristus päättää vertauksen sanoihin kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät, mutta josta tuli kulmakivi.

Kristus puhuu tässä ensiksi Israelin hengellisille johtajille. Viinitarha on Jumalan kansa, jonka Herra itse on istuttanut, varjellut ja jolle Hän on antanut lain, profeetat, temppelin ja lupaukset. Vuokraviljelijät ovat ne, joille oli uskottu kansan paimentaminen. Palvelijat ovat profeettoja, joita usein halveksittiin, vainottiin ja tapettiin. Rakas Poika on Kristus itse.

Jeesus halusi opettaa, että Jumalan lahjoja ei ole annettu ihmiselle omistettaviksi itsekkäästi. Viinitarha ei kuulu viljelijöille. Se kuuluu Isännälle. Samoin elämä, Kirkko, usko, virka, lahjat ja koko luomakunta eivät ole meidän omaisuuttamme, vaan Jumalan meille uskomaa vastuuta.

Hedelmä, jota Jumala etsii, on katumus, oikeudenmukaisuus, laupeus, uskollisuus ja rakkaus. Kun ihminen alkaa pitää Jumalan lahjoja omanaan, hän ei enää kiitä, vaan vaatii. Hän ei enää palvele, vaan hallitsee. Lopulta hän alkaa torjua itse Jumalaa, koska Jumalan läsnäolo muistuttaa häntä siitä, ettei hän ole viinitarhan herra.

Pyhät isät näkivät tässä vertauksessa koko pelastushistorian tiivistelmän.

Pyhä Johannes Krysostomos korostaa Jumalan pitkämielisyyttä: Hän ei rankaise heti, vaan lähettää palvelijan toisensa jälkeen. Jumala antaa ihmiselle aikaa parannukseen. Hänen kärsivällisyytensä ei ole heikkoutta, vaan rakkautta.

Isät näkivät rakkaassa Pojassa Kristuksen, joka tulee ei väkivallalla, vaan nöyryydessä. Ihmisen pahuus paljastuu siinä, että hän ei kestä Jumalan nöyrää rakkautta. Kristus surmataan viinitarhan ulkopuolella, kuten Hänet ristiinnaulittiin kaupungin ulkopuolella. Mutta juuri hylätty Poika tulee kulmakiveksi.

Kulmakivi merkitsee Kristusta, jonka varaan koko Kirkko rakentuu. Ihminen voi hylätä Hänet, mutta Jumalan suunnitelma ei murru. Risti näyttää ihmisten silmissä tappiolta, mutta siitä tulee voiton ja uuden temppelin perustus.

Meidän pelastuksemme kannalta tämä evankeliumi kysyy: millaista hedelmää minun elämäni tuottaa Jumalalle? Olenko vuokraviljelijä, joka muistaa Isännän, vai elänkö kuin elämä kuuluisi vain minulle?

Kristus ei kerro tätä vertausta vain menneistä johtajista. Hän puhuu meille. Meille on annettu pyhä kaste, ehtoollinen, evankeliumi, Kirkko, rukous ja mahdollisuus katumukseen. Nämä ovat viinitarhan lahjoja. Mutta jos käytämme niitä ilman nöyryyttä, ilman rakkautta ja ilman parannusta, voimme olla ulkoisesti Jumalan kansaa ja sisäisesti kapinassa Isäntää vastaan.

Jumala lähettää meillekin palvelijoitaan: omantunnon äänen, pyhien opetuksen, lähimmäisen hädän, sairauden, hiljaisuuden ja liturgian kutsun. Lopulta Hän lähettää aina Poikansa: Kristuksen, joka seisoo sydämemme ovella.

Älkäämme hylätkö kulmakiveä. Langetkaamme Hänen eteensä katumuksessa, jotta emme murskautuisi ylpeytemme alle. Antakaamme Jumalalle hedelmä: nöyrä sydän, anteeksiantava mieli, puhdas rukous ja rakkaus lähimmäiseen. Silloin viinitarha ei tule meille tuomioksi, vaan pelastuksen paikaksi, jossa Kristus itse kasvattaa meissä iankaikkisen elämän hedelmää. Aamen.