Lk 20:1-8: Totuus avautuu nöyrälle sydämelle
Totuus avautuu nöyrälle sydämelle
Lk 20:1-8
✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!
Tässä evankeliumin kohdassa Kristus opettaa temppelissä, ja ylipapit, kirjanoppineet ja vanhimmat tulevat Hänen luokseen kysyen: ”Millä vallalla sinä näitä teet? Kuka on antanut sinulle tämän vallan?” Kysymys näyttää ulkoisesti uskonnolliselta ja asialliselta, mutta sen sisällä on epäusko ja pelko. He eivät etsi totuutta, vaan yrittävät saada Kristuksen ansaan. He ovat nähneet Hänen tekonsa, kuulleet Hänen opetuksensa ja juuri todistaneet temppelin puhdistamista. Silti he eivät kysy: ”Miten voimme tehdä parannuksen?” vaan: ”Kuka sinulle antoi oikeuden?”
Jeesus vastaa kysymyksellä: ”Oliko Johanneksen kaste taivaasta vai ihmisistä?” Tämä ei ole väistöliike, vaan hengellinen paljastus. Kristus osoittaa, että heidän ongelmansa ei ole tiedon puute, vaan sydämen epärehellisyys. Jos he tunnustaisivat Johanneksen kasteen olleen taivaasta, heidän pitäisi tunnustaa myös Kristus, josta Johannes todisti. Jos he sanoisivat sen olleen ihmisistä, he pelkäisivät kansaa, joka piti Johannesta profeettana. Niin he vastaavat: ”Emme tiedä.”
Tässä Kristus paljastaa ihmisen surullisen tilan: ihminen voi olla uskonnollinen, oppinut ja vaikutusvaltainen, mutta silti kyvytön tunnustamaan totuutta, jos hän pelkää menettävänsä asemansa. Jeesus halusi opettaa, että Jumalan valtakuntaa ei voi lähestyä laskelmoinnilla. Totuus ei avaudu sille, joka kysyy vain puolustaakseen itseään. Se avautuu sille, joka kysyy tullakseen parannetuksi.
Kristuksen valta ei ole ulkoista pakottamista. Se on Jumalan Pojan valtaa, joka ilmenee opetuksessa, temppelin puhdistamisessa, syntien anteeksiantamisessa ja lopulta ristillä. Ihmiset kysyvät: ”Kuka antoi sinulle vallan?” Vastaus on koko evankeliumi: Isä on lähettänyt Pojan pelastamaan maailman.
Pyhät isät näkivät tässä kohdassa hengellisen sokeuden vaaran. Epäusko pukeutuu usein hurskauden muotoon.
Pyhä Johannes Krysostomos opettaa, että Kristuksen vastustajat eivät kysyneet oppiakseen, vaan syyttääkseen. Siksi Herra ei anna heille sellaista vastausta, jonka he voisivat vääristää, vaan Hän johdattaa heidät heidän oman omantuntonsa eteen.
Isät korostavat, että Johannes Kastaja oli Jumalan lähettämä parannuksen saarnaaja. Joka torjui Johanneksen kutsun katumukseen, teki itsensä kyvyttömäksi vastaanottamaan Kristusta. Tämä on suuri hengellinen laki: ilman katumusta ihminen ei tunnista Vapahtajaa. Jos sydän ei myönnä sairauttaan, se ei kaipaa Lääkäriä.
Isien mukaan Kristuksen hiljaisuus tai vastaamatta jättäminen ei ole välinpitämättömyyttä. Jumala vaikenee joskus siksi, että ihminen on jo kieltäytynyt kuulemasta. Kun ihminen käyttää järkeään vain paetakseen totuutta, hän menettää kyvyn vastaanottaa valoa.
Pelastuksemme kannalta tämä evankeliumi kysyy: kysynkö Kristukselta todella oppiakseni, rehellisellä sydämellä, vai puolustanko vain omaa tahtoani? Moni ihminen sanoo: ”Miksi Kirkko opettaa näin? Millä vallalla tämä sanotaan?” Tällainen kysymys voi olla vilpitön, ja silloin se on siunattu. Mutta se voi olla myös suojautumista katumusta vastaan.
Kristuksen valta ei ole vihollisemme. Se on pelastuksemme. Hänellä on valta antaa synnit anteeksi, valta puhdistaa sydän, valta murtaa kuolema, ja valta johtaa ihminen Isän luo. Siksi älkäämme lähestykö Häntä ylipappien kovuudella, vaan publikaanin nöyryydellä: ”Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.”
Kun ihminen tunnustaa totuuden, hän ei menetä vapauttaan, vaan löytää sen. Kun hän kumartuu Kristuksen vallan alle, hän ei tule orjaksi, vaan paranee. Tulkaamme siis liturgiaan rehellisellä sydämellä, katumuksella ja uskolla, jotta Kristus ei vaikenisi meille, vaan opettaisi, puhdistaisi ja pelastaisi meidät. Aamen.