Lk 20:18-26: Anna Jumalalle se, mikä on Jumalan

Anna Jumalalle se, mikä on Jumalan

Lk 20:18-26

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tässä evankeliumissa Kristuksen vastustajat yrittävät saada Hänet ansaan kysymyksellä veron maksamisesta keisarille. He eivät tule vilpittöminä etsijöinä, vaan teeskentelevät hurskautta ja oikeamielisyyttä. He kysyvät: ”Onko oikein, että me maksamme veroa keisarille vai ei?” Jos Jeesus vastaisi kieltävästi, Häntä voitaisiin syyttää kapinasta Roomaa vastaan. Jos Hän vastaisi myöntävästi, kansa voisi pitää Häntä miehittäjän tukijana. Mutta Kristus näkee heidän kavaluutensa ja vastaa viisaudella, joka paljastaa sekä heidän sydämensä että Jumalan valtakunnan totuuden.

Jeesus pyytää näyttämään denaarin ja kysyy: ”Kenen kuva ja päällekirjoitus siinä on?” He vastaavat: ”Keisarin.” Silloin Hän sanoo: ”Antakaa siis keisarille, mikä keisarille kuuluu, ja Jumalalle, mikä Jumalalle kuuluu.”

Kristus ei anna pelkkää poliittista ohjetta. Hän opettaa syvemmin ihmisen olemuksesta. Raha kantaa keisarin kuvaa, mutta ihminen kantaa Jumalan kuvaa. Kolikko voidaan antaa keisarille, mutta ihmisen sydän, mieli, omatunto ja elämä kuuluvat Jumalalle.

Tässä Kristus erottaa toisistaan maallisen järjestyksen ja Jumalan ehdottoman herruuden. Kristitty ei ole kutsuttu halveksimaan yhteiskunnallista vastuuta, mutta hän ei saa tehdä valtiosta, rahasta, puolueesta, kansasta tai vallasta epäjumalaa. Keisarille kuuluu vero, kunnia lain puitteissa ja yhteisen hyvän järjestys. Mutta Jumalalle kuuluu palvonta, kuuliaisuus, rakkaus ja koko ihminen.

Kristus halusi opettaa, että hengellinen elämä ei ole pakoa maailmasta, vaan oikeaa järjestystä maailmassa. Kun Jumala on ensimmäinen, myös maalliset velvollisuudet asettuvat oikealle paikalleen.

Pyhät isät näkivät tässä kohdassa suuren hengellisen salaisuuden. Pyhä Johannes Krysostomos korostaa, että Kristus ei langennut ansaan, koska Hän ei vastannut heidän intohimojensa tasolla. Hän nosti kysymyksen poliittisesta kiistasta ihmisen pelastukseen.

Isät sanoivat: jos kolikko kuuluu sille, jonka kuva siinä on, niin ihminen kuuluu Jumalalle, jonka kuvaksi hänet on luotu. Synti on tämän kuvan likaantumista ja vääristymistä. Katumus on kuvan palauttamista. Kristus, Jumalan täydellinen Kuva, tuli maailmaan parantaakseen meissä Jumalan kuvan ja johdattaakseen meidät kaltaisuuteen. Jumalan kuva on palautettava Jumalalle

Isien mukaan tämän evankeliumin vakava opetus on myös se, että ihminen voi ulkoisesti puhua Jumalasta, mutta sisäisesti palvella keisaria: valtaa, hyötyä, pelkoa ja ihmiskunniaa. Kristuksen vastustajat puhuivat laista ja totuudesta, mutta heidän sydämensä etsi omaa etua.

Meidän pelastuksemme kannalta tämä evankeliumi kysyy: kenelle minä todella kuulun? Annanko Jumalalle vain hetken sunnuntaista, mutta pidän sydämeni itselläni? Annanko maailmalle ajatukseni, haluni ja pelkoni, ja Jumalalle vain sanat?

Kristus ei pyydä meiltä kolikkoa, vaan sydämen. Hän ei tahdo veroa, vaan parantuneen ihmisen. Antakaamme keisarille se, mikä kuuluu maalliseen vastuuseen: rehellisyys, rauha, oikeudenmukaisuus ja velvollisuuksien hoitaminen. Mutta älkäämme antako keisarille sitä, mikä kuuluu vain Jumalalle: omaatuntoa, palvontaa ja sielun lopullista uskollisuutta.

Liturgiassa me opimme tämän oikean järjestyksen. Kun sanomme: ”Antakaamme itsemme, toinen toisemme ja koko elämämme Kristuksen Jumalan haltuun”, me palautamme Jumalalle Hänen kuvansa. Siinä on pelastuksen tie: tulla jälleen siksi, miksi meidät luotiin — Jumalan omiksi, Kristuksessa uudistetuiksi ja Pyhän Hengen pyhittämiksi. Aamen.