Lk 4:31-36: Mikä on tämä sana

Mikä on tämä sana

Lk 4:31-36

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tässä evankeliumin kohdassa Jeesus opettaa Kapernaumin synagogassa ja ajaa ulos saastaisen hengen miehestä. Ihmiset hämmästyvät kahdesta asiasta: hänen sanastaan ja hänen vallastaan. Näitä ei pidä erottaa toisistaan. Jeesuksen sana ei ole vain opetusta, vaan voimaa; ja hänen voimansa ei ole pelkkää ihmettä, vaan totuuden ilmoitusta.

Jeesus tahtoo opettaa, että Jumalan valtakunta ei tule vain kauniina ajatuksina tai moraalisina ohjeina, vaan todellisena vapautuksena pahan vallasta; ja että hänen sanansa on sellainen, joka ei vain kuvaile totuutta vaan myös toteuttaa sen.

Evankeliumissa Jeesus astuu synagogaan opettamaan. Luukas sanoo lyhyesti mutta painavasti, että kansa hämmästyi hänen opetustaan, “sillä hänen sanansa oli voimallinen.” Tämä on ensimmäinen suuri avain koko kertomukseen. Jeesus ei puhu niin kuin kirjanoppineet, jotka välittävät aiempia tulkintoja ja nojaavat toisten auktoriteettiin. Hän puhuu omasta täyteydestään, sillä hän ei ainoastaan tunne totuutta — hän itse on Totuus. Siksi hänen sanansa ei jää korvaan, vaan tunkeutuu syvälle todellisuuteen. Jeesus tahtoi opettaa, että Jumalan sana ei ole vain opetettava asia, vaan pelastava voima, joka kohtaa ihmisen ja murtaa sen, mikä pitää häntä sidottuna.

Juuri tämän vuoksi saastainen henki reagoi heti. Kun Kristus tulee läsnä olevaksi, pimeys ei voi pysyä rauhallisena. Henki huutaa: “Mitä sinulla on meidän kanssamme tekemistä, Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut tuhoamaan meidät? Minä tiedän, kuka sinä olet, Jumalan Pyhä.” Tässä on syvä ironia: demonit tunnistavat Jeesuksen pyhyyden, mutta eivät rakasta häntä; ne tietävät, mutta eivät pelastu. Pelkkä tiedollinen tunnistaminen ei vielä ole uskoa. Jeesus nuhtelee henkeä ja käskee sitä vaikenemaan. Hän ei ota vastaan todistusta saastaiselta hengeltä, sillä totuus ei tarvitse pimeyden palvelijaa puhemiehekseen. Jeesus tahtoi opettaa, että hänen valtakuntansa ei synny näyttävyydestä eikä sekavasta hengellisyydestä, vaan puhtaasta sanasta ja pyhästä vallasta.

Pyhät isät ovat nähneet tässä kohtauksessa kuvan koko Kristuksen pelastustyöstä.

Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen korostaa, että Kristus ei vain opeta oikeaa oppia, vaan puhdistaa ihmisluonnon sen vihollisista. Synagogassa oleva riivattu mies osoittaa, ettei ulkoinen uskonnollinen ympäristö vielä yksin vapauta ihmistä pahan vallasta. Ihminen voi olla pyhässä paikassa ja silti sisäisesti sidottu.

Pyhä Johannes Krysostomos taas huomauttaa, että Kristuksen käsky saastaiselle hengelle tapahtuu ilman rituaalista valmistelua tai pitkää loitsua. Hän vain käskee, ja henki tottelee. Tämä osoittaa, että Jeesuksen valta on jumalallinen. Hän ei pyydä voimaa muualta, vaan voima lähtee hänestä itsestään.

Pelastuksen kannalta tämä evankeliumi on hyvin lohdullinen ja hyvin vakava. Se kertoo ensiksi, että paha ei ole vain symboli tai psykologinen kuva, vaan todellinen voima, joka pyrkii turmelemaan ihmisen. Mutta se kertoo vielä voimallisemmin, ettei paha ole Kristuksen vertainen. Yksi hänen sanansa riittää murtamaan vihollisen vallan. Pelastus ei siis ole vain sitä, että ihminen saa parempia ajatuksia tai vahvempaa moraalia. Pelastus on vapautumista. Kristus tulee ihmisen sisäiseen pimeyteen ja sanoo sille: vaikene, lähde ulos. Hänen sanansa palauttaa ihmiselle hänen todellisen ihmisyytensä.

Tämän päivän kysymys kuuluu myös meille: “Mikä on tämä sana?” Se on sana, joka ei vain opeta, vaan parantaa. Se on sana, joka ei vain paljasta pahaa, vaan ajaa sen pois. Ja juuri siksi kirkko elää tästä samasta Kristuksen sanasta myös nyt. Kun me kuulemme evankeliumin, osallistumme pyhiin mysteerioihin ja annamme sydämemme hänen vallalleen, silloin pelastus ei jää teoriaksi, vaan alkaa toteutua meissä. Kristus on yhä se sama, jonka sana on voimallinen. Aamen.