Lk 4:38-44: Minun tulee julistaa Jumalan valtakuntaa

Minun tulee julistaa Jumalan valtakuntaa

Lk 4:38-44

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tässä evankeliumin kohdassa Jeesus parantaa Simonin anopin kuumeesta, laskee kätensä monien sairaiden päälle, nuhtelee demoneja ja vetäytyy sitten yksinäiseen paikkaan rukoilemaan, vaikka kansa tahtoo pitää hänet luonaan. Kohta näyttää ensi silmäyksellä kertovan useista eri tapahtumista, mutta todellisuudessa siinä kulkee yksi ja sama ilmoitus: Kristus ei tullut vain vastaamaan ihmisten hetkellisiin tarpeisiin, vaan tuomaan Jumalan valtakunnan.

Jeesus tahtoo opettaa, että hänen parantava voimansa, hänen rukouksensa ja hänen liikkeensä kaupungista toiseen kuuluvat kaikki yhteen, sillä hän ei tule vain lievittämään kärsimystä, vaan vapauttamaan ihmisen kokonaan synnin, pahan ja kuoleman vallasta.

Evankeliumin kertomus alkaa kodista ja päättyy kaupunkien yli ulottuvaan lähetykseen. Jeesus astuu Simonin taloon, jossa anoppi makaa kovassa kuumeessa. Hän kumartuu hänen puoleensa, nuhtelee kuumetta, ja nainen nousee heti ja alkaa palvella. Tämä yksityiskohta ei ole vähäinen. Evankeliumi ei sano vain, että hän parani, vaan että hän alkoi palvella. Jeesus tahtoi opettaa, ettei parantuminen ole vain kärsimyksen poistumista, vaan ihmisen palauttamista siihen tarkoitukseen, jota varten hänet on luotu: yhteyteen, kiitokseen ja rakastavaan palveluun. Kristuksen kosketus ei tee ihmisestä vain terveempää, vaan ehyempää.

Auringon laskiessa kansa tuo hänen luokseen kaikki sairastavat, ja Jeesus panee kätensä heidän itse kunkin päälle ja parantaa heidät. Tässä näkyy Herran henkilökohtainen rakkaus. Hän ei toimi massana, vaan kohtaa jokaisen erikseen. Samalla demonitkin huutavat tunnistaen hänet Jumalan Pojaksi, mutta Jeesus vaientaa ne. Hän ei salli pimeyden puhua totuutta omilla ehdoillaan. Jeesus tahtoi opettaa, että Jumalan valtakunta ei leviä sekavuuden, pelon tai demonisen tunnustuksen kautta, vaan puhtaan ilmoituksen ja vapauttavan voiman kautta. Hänen ihmeensä eivät ole näytöksiä, vaan merkkejä siitä, että uusi aika on tullut: sairaus väistyy, paha murtuu, ja ihminen kutsutaan takaisin elämään.

Pyhät isät ovat ymmärtäneet tämän kohdan sekä kirjaimellisesti että hengellisesti.

Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen opettaa, että Simonin anopin kuume kuvaa myös synnin polttavaa voimaa, joka tekee ihmisestä levottoman ja voimattoman. Kristus yksin voi nuhdella tätä sisäistä kuumetta ja palauttaa sydämen rauhaan.

Pyhä Ambrosius Milanolainen näkee siinä lisäksi kuvan ihmiskunnasta, joka makasi heikkona, kunnes Kristus nosti sen ylös palveluksen elämään. Ja kun Jeesus vetäytyy yksinäiseen paikkaan, isät muistuttavat, ettei tämä ole vain inhimillisen väsymyksen merkki, vaan ilmoitus hänen täydellisestä kuuliaisuudestaan Isälle.

Pyhä Gregorios Suuri korostaa, että Herra opettaa meitä yhdistämään toiminnan ja rukouksen: hän parantaa kansaa, mutta ei kadota sisäistä yhteyttä Isään.

Evankeliumin huippu tulee Jeesuksen sanoissa: “Minun tulee julistaa Jumalan valtakunnan evankeliumia myös muihin kaupunkeihin, sillä sitä varten minut on lähetetty.” Tällä hän ohjaa katseemme ihmeiden keskeltä niiden tarkoitukseen. Ihmeet eivät ole päämäärä sinänsä. Ne osoittavat, kuka hän on: se, joka tuo valtakunnan. Pelastuksen kannalta tämä on ratkaisevaa. Ihminen ei tarvitse vain hetkellistä helpotusta vaivoihinsa, vaan uuden elämän Jumalassa. Kristus ei tullut vain poistamaan kuumetta yhdestä kodista, vaan parantamaan koko langenneen ihmisluonnon. Hän ei tullut vain hiljentämään yksittäisiä demoneja, vaan murskaamaan pahan vallan juuren omassa ristissään ja ylösnousemuksessaan.

Tämän päivän evankeliumi kutsuu meitä näkemään, että Kristuksen parantava työ jatkuu kirkossa. Hän nostaa yhä kuumeesta, vapauttaa yhä pahan vallasta ja kutsuu yhä palvelukseen. Mutta hän tekee tämän aina yhtä tarkoitusta varten: että ihminen tulisi osalliseksi Jumalan valtakunnasta. Siellä, missä Kristus koskettaa, alkaa uusi elämä. Siellä, missä ihminen nousee palvelemaan, alkaa jo pelastus. Aamen.