Lk 4:16-22: Tänään tämä kirjoitus on käynyt toteen

Tänään tämä kirjoitus on käynyt toteen

Lk 4:16-22

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Jeesus saapuu Nasaretin synagogaan, ottaa Jesajan kirjan ja lukee kohdan: “Herran Henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan köyhille hyvää sanomaa…” Hän puhuu vapautuksesta vangituille, näön saamisesta sokeille, sorrettujen päästämisestä vapauteen ja Herran otollisen vuoden julistamisesta. Sitten Jeesus lausuu sanat, jotka kantavat koko evankeliumin voiman: “Tänään tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen.” Jakson ydin on tämä: Jeesus ilmoittaa olevansa se Messias, jossa Jumalan pelastustyö on nyt läsnä; hänessä profetiat eivät jää lupauksiksi, vaan muuttuvat todellisuudeksi ihmisten keskellä.

Tämä evankeliumin kohta on kuin ovi, joka avaa koko Kristuksen työn merkityksen. Jeesus tulee Nasaretin synagogaan, siihen paikkaan, jossa hänet luultiin tunnettavan hyvin. Hänelle annetaan profeetta Jesajan kirja, ja hän lukee kohdan, joka puhuu Hengen voitelusta, köyhille julistettavasta hyvästä sanomasta, vankien vapautuksesta, sokeiden näöstä ja sorrettujen päästämisestä vapauteen. Mutta kaikkein ratkaisevin ei ole vain luettu teksti, vaan se, mitä Jeesus sanoo sen jälkeen: “Tänään tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen.” Näissä sanoissa Kristus ei ainoastaan selitä Raamattua, vaan ilmoittaa itsensä.

Mitä Jeesus tahtoi opettaa? Hän tahtoi opettaa, että Jumalan valtakunta ei ole enää vain odotusta, vaan läsnäoloa hänen persoonassaan. Se, mitä profeetat olivat ennustaneet, ei toteudu abstraktisti eikä kaukaisessa tulevaisuudessa, vaan nyt, tässä, hänessä. Hän on Isän Voideltu, Messias, jonka päällä lepää Pyhä Henki. Ja siksi hänen tehtävänsä ei ole vain antaa opetusta, vaan tuoda todellinen vapautus. Köyhät eivät tarkoita vain aineellisesti puutteessa olevia, vaan kaikkia, jotka tietävät tarvitsevansa Jumalaa. Vangitut eivät ole vain vankiloissa olevia, vaan synnin, pelon, himojen ja kuoleman sitomia. Sokeat eivät ole vain ruumiillisesti sokeita, vaan niitä, joiden sydän ei näe totuutta. Jeesus tahtoo sanoa: minä olen tullut sinne, missä ihminen on sidottu, ja tuomaan sinne vapauden.

Pyhät isät ovat nähneet tässä kohdassa koko pelastuksen mysteerin.

Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen korostaa, että Kristus on voideltu ei siksi, että häneltä olisi jotakin puuttunut Jumalana, vaan siksi, että ihmiseksi tulleena hän vastaanottaa Hengen meidän tähtemme ja meidän ihmisluontomme puolesta. Hänessä ihmiskunta voidellaan uudelleen.

Pyhä Johannes Krysostomos taas huomauttaa, että Kristuksen julistama vapaus ei ole ensisijaisesti poliittista tai maallista vapautta, vaan vapautta synnin orjuudesta. Isät näkevät “Herran otollisessa vuodessa” viittauksen armon aikaan, kirkon aikaan, jolloin pelastuksen ovi on avattu kaikille kansoille.

Pelastuksen kannalta tämä evankeliumi on suunnattoman lohdullinen ja myös vaativa. Se lohduttaa, koska Kristus ei tule ihmisen luo vain opettajaksi, vaan parantajaksi ja vapauttajaksi. Hän ei tule ihailemaan ihmisen rikkoutuneisuutta etäältä, vaan astuu siihen sisään. Mutta se on myös vaativa, koska Jeesuksen sana “tänään” ei salli loputonta siirtämistä. Pelastus ei ole vain menneisyyden tapahtuma eikä vain tulevaisuuden toivo, vaan tämän päivän todellisuus. Tänään Kristus puhuu, tänään hän kutsuu, tänään hän vapauttaa.

Mekin tulemme liturgiassa Nasaretin synagogaan, kuulemme kirjoitukset ja seisomme Kristuksen edessä. Kysymys kuuluu: jääkö sana vain kauniiksi tekstiksi, vai annammeko sen käydä todeksi meissä? Jos tunnustamme köyhyytemme, hän rikastuttaa meidät. Jos tunnustamme sokeutemme, hän avaa silmämme. Jos tunnustamme sidonnaisuutemme, hän vapauttaa meidät.

Sillä Kristuksessa pelastus ei ole pelkkä lupaus. Se on tullut meidän keskellemme. Se on läsnä tänään. Aamen.