Lk 4:1-15: Täynnä Pyhää Henkeä erämaassa

Täynnä Pyhää Henkeä erämaassa

Lk 4:1-15

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tässä evankeliumin jaksossa Jeesuksen kiusaukset erämaassa eivät ole vain kertomus hänen henkilökohtaisesta hengellisestä koetuksestaan, vaan koko pelastushistorian tiivistymä. Kristus kohtaa siellä paholaisen juuri siinä, missä ihmiskunta on yhä uudelleen langennut: ruoan, vallan ja Jumalan koettelemisen kohdalla. Mutta toisin kuin Aadam paratiisissa ja Israel erämaassa, Jeesus pysyy kuuliaisena Isälle.

Jeesus tahtoo opettaa, että todellinen elämä ei rakennu aineelliselle tyydytykselle, vallan himolle tai uskonnolliselle näyttävyydelle, vaan kuuliaisuudelle Jumalan sanalle; ja että pelastus alkaa siellä, missä uusi Aadam voittaa meidän puolestamme sen taistelun, jonka vanha Aadam hävisi.

Evankelista Luukas kertoo, että Jeesus lähti Jordanilta täynnä Pyhää Henkeä ja että Henki johdatti hänet erämaahan. Tämä on tärkeä alku. Jeesus ei joudu kiusaukseen sattumalta eikä paholaisen vallan alle, vaan hän menee erämaahan vapaaehtoisesti, Isän tahdon mukaisesti. Hän tahtoo kohdata vihollisen siellä, missä ihminen on toistuvasti kukistunut. Erämaa on tässä enemmän kuin maantieteellinen paikka. Se on ihmisen sisäinen tila: nälän, puutteen, epävarmuuden ja koetuksen paikka. Juuri sinne Kristus menee, jotta mikään ihmiselämän syvyys ei jäisi hänen pelastavan läsnäolonsa ulkopuolelle.

Ensimmäisessä kiusauksessa paholainen sanoo: “Jos sinä olet Jumalan Poika, sano tälle kivelle, että se muuttuu leiväksi.” Jeesus ei kiellä ruoan arvoa, mutta hän torjuu ajatuksen, että ihmiselämä voitaisiin rakentaa vain aineellisen varaan. Hän vastaa: “Ei ihminen elä ainoastaan leivästä.” Jeesus tahtoi opettaa, että kun ihminen tekee aineellisesta hyvinvoinnista korkeimman hyvän, hän kadottaa sielunsa suunnan. Toisessa kiusauksessa paholainen tarjoaa maailman valtakuntia ja niiden valtaa. Tässä Kristus torjuu sen valheen, että maailma voitaisiin pelastaa herruudella, loistolla ja pakolla. Kolmannessa kiusauksessa paholainen käyttää jopa Raamattua väärin ja kehottaa Jeesusta heittäytymään alas temppelin harjalta. Tällä Jeesus paljastaa, että Jumalaan luottamus ei ole hengellistä näyttävyyttä eikä Jumalan pakottamista todistamaan itseään ihmeen kautta.

Pyhät isät ovat nähneet tässä kohdassa syvän yhteyden Aadamin lankeemukseen ja Israelin erämaavaellukseen.

Pyhä Irenaeus Lyonilainen opettaa, että Kristus käy uudelleen läpi ihmiskunnan historian, mutta nyt kuuliaisesti ja voitollisesti. Siinä missä Aadam lankesi haluun, ylpeyteen ja tottelemattomuuteen, Kristus pysyy lujana.

Pyhä Gregorios Suuri taas näkee kolmessa kiusauksessa ne perusliikkeet, joilla paholainen yhä koettaa ihmistä: ruumiillinen himo, turhamainen kunnianhimo ja ylpeys. Isät korostavat, että Kristus ei voita taistelua voimannäytöllä, vaan nöyryydellä, paastolla ja Jumalan sanalla. Juuri tässä hän opettaa meille hengellisen sodankäynnin tien.

Pelastuksen kannalta tämä evankeliumi on ratkaiseva. Se osoittaa, ettei Kristus tullut vain antamaan käskyjä, vaan voittamaan meidän puolestamme. Hän astuu siihen taisteluun, jossa me olemme heikkoja, ja voittaa siellä ihmisenä, jotta meidän ihmisyytemme voisi hänessä tulla parannetuksi. Siksi hänen voittonsa erämaassa ei ole vain esimerkki, vaan myös uuden elämän alku. Kun me olemme Kristuksessa, emme taistele yksin.

Erämaa ei siis ole vain kiusauksen paikka, vaan myös kohtaamisen paikka. Siellä paljastuu, mikä ihmistä todella hallitsee. Kristus näyttää meille, että se, joka pysyy Jumalan sanassa, ei jää pimeyden vangiksi. Ja siksi tämä evankeliumi julistaa meille toivoa: vaikka paholainen kiusaa, Kristus on jo voittanut. Hän on uusi Aadam, joka avaa meille tien kuuliaisuuteen, vapauteen ja lopulta pelastukseen. Aamen.