Mt 12:15-21: Särkynyttä ruokoa hän ei muserra

Särkynyttä ruokoa hän ei muserra

Mt 12:15-21

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tässä evankeliumin jaksossa Jeesus vetäytyy pois fariseusten juonien keskeltä, mutta suuri kansanjoukko seuraa häntä, ja hän parantaa kaikki. Samalla hän kieltää heitä tekemästä häntä tunnetuksi. Matteus näkee tässä täyttyvän profeetta Jesajan sanan Herran palvelijasta: “Katso, minun palvelijani, jonka minä olen valinnut… hän ei riitele eikä huuda… särkynyttä ruokoa hän ei muserra eikä suitsevaa kynttilänsydäntä sammuta, kunnes hän saattaa oikeuden voittoon.” Lopuksi sanotaan: “Häneen pakanat panevat toivonsa.”

Jeesus tahtoi opettaa, että hänen messiaaninen voimansa ei ilmene maallisena pakottamisena eikä äänekkäänä vallankäyttönä, vaan lempeänä, kärsivällisenä ja parantavana läsnäolona, joka nostaa rikkoutuneen ihmisen ja avaa pelastuksen kaikille kansoille.

Tämä evankeliumin kohta paljastaa meille jotakin hyvin syvää Kristuksen tavasta olla Messias. Kun fariseukset juonittelevat häntä vastaan, Jeesus ei vastaa voimannäytöllä, ei kiihdy puhumaan, ei kokoa ympärilleen maallista vastarintaa. Hän vetäytyy pois — mutta ei siksi, että pelkäisi, vaan siksi, että hänen tiensä ei ole tämän maailman väkivallan tie. Ja juuri vetäytyessään hän parantaa kaikki, jotka tulevat hänen luokseen. Jeesus tahtoi opettaa, että Jumalan voima on toisenlaista kuin ihmisten voima: se ei murskaa, vaan eheyttää; se ei huuda yli muiden, vaan koskettaa hiljaa ihmisen haavoja.

Evankelista Matteus ymmärtää tämän täyttävän Jesajan profetian Herran palvelijasta.

Pyhä Johannes Krysostomos huomauttaa, että Kristuksen hiljaisuus ei ole heikkoutta, vaan korkeampaa voimaa. Hän, joka voisi hetkessä kukistaa vastustajansa, valitsee kärsivällisyyden, koska hänen tarkoituksensa ei ole tuhota syntistä, vaan pelastaa hänet. Jeesus tahtoi opettaa, että jumalallinen oikeus ei ensi sijassa ilmene rangaistuksena, vaan kutsuna parannukseen.

Erityisen lohdulliset ovat sanat: “Särkynyttä ruokoa hän ei muserra eikä suitsevaa kynttilänsydäntä sammuta.” Isät ovat nähneet tässä kuvan langenneesta ihmisestä.

Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen selittää, että särkynyt ruoko on ihminen, jonka synti, kärsimys tai sisäinen heikkous on taivuttanut miltei katkeamispisteeseen. Suitseva kynttilänsydän taas on se, jossa uskon valo on himmentynyt, mutta ei kokonaan sammunut. Jeesus tahtoi opettaa, ettei hän tule halveksimaan heikkoa, vaan juuri häntä varten hän tulee. Kristus ei etsi täydellisiä, vaan pelastettavia.

Tässä näkyy myös pelastuksen universaalius: “Häneen pakanat panevat toivonsa.”

Pyhä Athanasios Suuri näkee tässä ilmoituksen siitä, ettei Kristus tullut yhden kansan yksityiseksi omaisuudeksi, vaan koko maailman Vapahtajaksi. Tämä merkitsee, että kukaan ei ole liian kaukana, liian vieras tai liian rikkoutunut tullakseen hänen armonsa osalliseksi. Jeesus tahtoi opettaa, että Jumalan valtakunta avautuu kaikille, jotka turvaavat häneen.

Pelastuksen kannalta tämän päivän evankeliumi on hyvin tärkeä, sillä se oikaisee väärän kuvan Jumalasta. Monet pelkäävät, että Jumala suhtautuu heihin kuin ankara tuomari, joka murskaa heidät heidän heikkoutensa vuoksi. Mutta Kristuksessa näemme toisenlaisen Jumalan kasvot: hän tulee lempeänä, ei sammuttamaan viimeistäkään toivon kipinää, vaan varjelemaan sitä, kunnes se syttyy jälleen liekkiin.

Meissä jokaisessa on jotakin särkynyttä ja jotakin suitsevaa. Jokainen kantaa haavoja, synnin painoa, epätoivoa tai hengellistä uupumusta. Mutta juuri sellaisina Kristus kutsuu meitä luokseen. Hän ei työnnä pois heikkoa eikä halveksi hidasta.

Sillä pelastus on juuri siinä, että Kristus kohtaa rikotun ihmisen lempeydellä, varjelee hänessä vielä hehkuvan uskon kipinän, parantaa sen, minkä synti on murtanut, ja johtaa sekä juutalaiset että pakanat, koko maailman, siihen toivoon, joka ei sammu — hänen omaan armahtavaan elämäänsä. Aamen.