Mt 12:30-37: Sydämen suunta ja kielen todistus

Sydämen suunta ja kielen todistus

Mt 12:30-37

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tässä  Kristus vie meidät ihmiselämän vakavimpien kysymysten äärelle: kenen puolella sydämemme on, mitä kieli paljastaa sisimmästämme, ja miten suhtaudumme Pyhän Hengen työhön. Herra ei puhu kevyesti. Hän sanoo: “Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan.” Näillä sanoilla Hän herättää meidät hengellisestä välinpitämättömyydestä. Jumalan valtakunnan edessä ei ole puolueetonta katsomoa.

Jeesus tahtoi opettaa, että ihmisen elämä ei ratkea vain ulkoisten tekojen tasolla, vaan sydämen suunnassa. Fariseukset olivat juuri nähneet Kristuksen parantavan, mutta he eivät tahtoneet nähdä Jumalan armoa. He selittivät Pyhän Hengen työn pimeyden voimaksi. Siksi Herra varoittaa Pyhän Hengen pilkasta.

Tämä ei tarkoita yksittäistä hätääntynyttä ajatusta tai ihmisen heikkouden hetkellä lausuttua sanaa, jota katuva sielu pelkää. Pyhän Hengen pilkka on sydämen paatumista: sitä, että ihminen näkee valon ja kutsuu sitä pimeydeksi, kohtaa armon ja kieltäytyy parannuksesta. Se on hengellinen tila, jossa ihminen ei enää tahdo tulla parannetuksi.

Kristus jatkaa puhumalla puusta ja sen hedelmästä. Hyvä puu tuottaa hyvää hedelmää, huono puu huonoa. Näin Herra osoittaa, ettei kieli ole irrallinen väline. Sanat nousevat sydämen runsaudesta. Ihminen voi yrittää peittää sisimpänsä, mutta puhe paljastaa paljon: katkeruus, pilkka, valhe ja kovuus osoittavat haavoittunutta sydäntä; nöyryys, totuus, rohkaisu ja rukous todistavat parantuvasta sydämestä.

Siksi Herra sanoo myös, että jokaisesta turhasta sanasta tehdään tili tuomiopäivänä. Tämä ei ole pikkumainen uhka, vaan pelastava varoitus. Sana ei ole tyhjä asia. Jumala loi sanalla. Ihminen siunaa tai haavoittaa sanalla. Kieli voi olla ehtoollisen jälkeen kiitoksen väline — tai samana päivänä lähimmäisen tuomitsemisen väline.

Pyhä Johannes Krysostomos opettaa, että Kristuksen sanat Pyhän Hengen pilkasta kohdistuvat niihin, jotka tietoisesti vastustivat ilmeistä totuutta. He eivät langenneet tietämättömyydestä, vaan kateudesta ja kovuudesta. Krysostomos korostaa, että katuvalle ei ole epätoivoa; juuri katumus osoittaa, ettei sydän ole lopullisesti paatunut.

Pyhä Basileios Suuri näkee sanojen käytössä askeesin alueen. Kielen hillitseminen ei ole vain kohteliaisuutta, vaan sielun parantumista. Se, joka oppii vaikenemaan pahasta, alkaa antaa tilaa Jumalan sanalle.

Pyhä Maksimos Tunnustaja opettaa, että puhe paljastaa mielen liikkeet. Jos mieli on himojen vallassa, sanatkin muuttuvat himojen palvelijoiksi. Kun mieli puhdistuu rukouksessa ja rakkaudessa, kielestä tulee totuuden ja rauhan väline.

Pelastuksen kannalta tämä evankeliumi kutsuu meitä valitsemaan Kristuksen koko sydämellä. Emme voi kerätä Hänen kanssaan ja samalla hajottaa katkeruudella, juoruilla, valheella ja halveksunnalla. Emme voi rukoilla “Herra armahda” ja kieltäytyä armahtamasta lähimmäistä.

Mutta tämä sana ei ole toivottomuuden sana. Se on kutsu parannukseen. Jos sanat paljastavat sydämen sairauden, Kristus on sydämen Lääkäri. Meidän tehtävämme on tuoda Hänelle puheemme, muistimme, vihamme, pelkomme ja kielemme haavat.

Varjelkaamme sydäntä, niin myös sanat paranevat. Pyytäkäämme Pyhää Henkeä tekemään meistä hyvän puun, jonka hedelmänä ovat totuus, lempeys ja rakkaus. Silloin sanamme eivät koidu tuomioksi, vaan todistukseksi siitä, että Kristus elää meissä ja johdattaa meitä pelastukseen. Aamen.