Kirkkoisien selitys ja opetus sinapinsiemen- vertaukselle (Matt. 13:31-32, Mark. 4:30-32, Luuk.13:18-19)

Kirkkoisien selitys ja opetus sinapinsiemen- vertaukselle

(Matt. 13:31-32, Mark. 4:30-32, Luuk.13:18-19)

I Johdanto

Sinapinsiemen-vertaus esiintyy kaikissa synoptisissa evankeliumeissa (Matt. 13:31-32, Mark. 4:30-32, Luuk.13:18-19), mikä korostaa sen keskeistä asemaa Jeesuksen opetuksissa. Vertauksessa Jeesus rinnastaa Jumalan valtakunnan pieneen sinapinsiemeneen, joka kasvaessaan muuttuu suureksi kasviksi, jonka oksilla taivaan linnut pesivät. Tämä näennäisesti yksinkertainen vertaus on innoittanut kirkkoisien keskuudessa moniulotteisia tulkintoja, jotka valottavat kristillisen uskon ja kirkon kehityksen eri puolia. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten varhaiset kirkkoisät selittivät ja opettivat tätä vertausta, ja miten heidän tulkintansa ovat muovanneet kristillistä ajattelua.

II Kirjaimellinen tulkinta: Jumalan valtakunnan kasvu

Monet kirkkoisät näkivät vertauksen ensisijaisesti kuvauksena Jumalan valtakunnan historiallisesta kasvusta maailmassa. Johannes Krysostomos (n. 347-407) korosti vertauksen kuvaavan kirkon nöyrää alkua ja sen myöhempää maailmanlaajuista leviämistä. Homilioissaan Matteuksen evankeliumista hän kirjoittaa:

”Kuten sinapinsiemen on pieni kooltaan mutta voimakas vaikutukseltaan, samoin evankeliumi alkoi kahdentoista yksinkertaisen miehen toiminnasta, mutta levisi koko maailmaan. Älköön siis kukaan epäilkö lupauksia Jumalan valtakunnasta sen vaatimattoman alun vuoksi.” (Homiliae in Matthaeum, 46.2, PG 58, 477)

Myös Hilarius Poitierslainen (n. 310-367) painotti vertauksen historiallista ulottuvuutta kommentaarissaan Matteuksen evankeliumiin:

”Sinapinsiemen on evankeliumin saarnan alku, joka näyttää vähäiseltä ja heikolta, mutta kun se on kylvetty maan poveen, eli ihmisten sydämiin, se ei jää pieneksi, vaan kasvaa ja levittäytyy niin, että taivaan linnut, eli enkelit ja ihmisten sielut, voivat levätä sen oksilla.” (Commentarius in Matthaeum, 13.4, PL 9, 993)

III Allegorinen tulkinta: Kristus sinapinsiemenenä

Origenes Aleksandrialainen (n. 185-254), tunnettu allegorisen raamatuntulkinnan kehittäjä, näki sinapinsiemenessä syvemmän symboliikan. Hän tulkitsi sinapinsiemenen kuvastavan Kristusta itseään teoksessaan ”Contra Celsum”:

”Sinapinsiemen on Kristuksen sana, joka istutettiin sieluumme. Jos se viljellään hyvin, se kasvaa niin suureksi, että taivaan hengelliset linnut, jotka lentävät korkeuksissa, voivat asettua sen oksille. Siemen on pieni, koska Kristus nöyryytti itsensä; mutta se kasvaa suureksi, koska hän on korotettu Jumalan oikealle puolelle.” (Contra Celsum, 4.30, PG 11, 1073)

Tätä kristologista tulkintaa kehitti edelleen Kyrillos Jerusalemilainen (n. 313-386) katekeettisissa opetuksissaan:

”Sinapinsiemen on pieni kooltaan mutta voimakas vaikutukseltaan. Samoin Kristus näytti ihmisten silmissä halveksitulta, mutta hänen voimansa täytti koko maan. Hänet ristiinnaulittiin, mutta hänen ristinsä pelastaa koko maailman.” (Catecheses, 13.28, PG 33, 805)

IV Antropologinen tulkinta: uskon kasvu sielussa

Useat kirkkoisät sovelsivat vertausta yksilön hengelliseen kehitykseen. Gregorios Nyssalainen (n. 335-395) näki sinapinsiemenen kuvaavan uskon kasvua ihmisen sielussa teoksessaan ”De perfectione”:

”Uskon siemen on aluksi pieni, mutta kun sitä ravitaan hyvillä teoilla ja mietiskelyllä, se kasvaa suureksi puuksi, joka ulottuu taivaaseen saakka. Näin ihminen, joka alkaa pienellä uskolla, voi saavuttaa täydellisyyden ja tulla Jumalan tuntemisen asumukseksi.” (De perfectione, PG 46, 285)

Samoin Maksimos Tunnustaja (n. 580-662) tulkitsi vertausta ihmisen sisäisen hengellisen kehityksen näkökulmasta:

”Sinapinsiemen on jumalallinen käsky, joka näyttää pieneltä sanoissa, mutta sisältää äärettömän voiman. Kun se istutetaan sieluun ja sitä viljellään hyveellisellä elämällä, se kasvaa puuksi, joka ulottuu taivaaseen, eli jumalalliseen kontemplaatioon, ja sen oksilla, eli erilaisissa hyveissä, taivaan linnut, eli korkeammat ajatukset, voivat pesiytyä.” (Quaestiones ad Thalassium, 33, PG 90, 377)

V Ekklesiologinen tulkinta: kirkko Jumalan valtakunnan ilmentymänä

Augustinus (354-430) kehitti vertauksen ekklesiologista tulkintaa nähden sinapinsiemenen kuvaavan kirkkoa Jumalan valtakunnan ilmentymänä maan päällä. Teoksessaan ”De civitate Dei” hän kirjoittaa:

”Kirkko on kuin sinapinsiemen: se alkoi pienestä, mutta kasvaa kattamaan koko maailman. Sen oksat ovat kirkon opit ja sakramentit, joiden suojassa uskovaiset löytävät turvan. Vaikka kirkko kohtaa vastustusta, se jatkaa kasvuaan Jumalan voimasta, kunnes se saavuttaa täyteyden aikojen lopussa.” (De civitate Dei, 18.31, PL 41, 587)

Myös Kyrillos Aleksandrialainen (376-444) korosti kirkon universaalia luonnetta kommentoidessaan vertausta:

”Sinapinsiemen kuvaa kirkkoa, joka alkoi pienestä joukosta Jerusalemissa, mutta on nyt levinnyt kaikkialle maailmaan. Kuten sinapinsiemen on pieni mutta täynnä voimaa, samoin kirkko näytti aluksi heikolta, mutta kantaa sisällään jumalallista voimaa, joka voittaa kaikki esteet.” (Commentarii in Lucam, PG 72, 753)

VI Eskatologinen tulkinta: Jumalan valtakunnan täyttymys

Irenaeus Lyonilainen (n. 130-202) näki vertauksessa eskatologisen ulottuvuuden, joka viittaa Jumalan valtakunnan lopulliseen täyttymykseen. Teoksessaan ”Adversus Haereses” hän kirjoittaa:

”Sinapinsiemen kuvaa Jumalan valtakunnan kasvua ajassa, mutta myös sen lopullista täyttymystä, kun Kristus palaa kirkkaudessaan. Silloin kaikki kansat kokoontuvat hänen valtakuntaansa, kuten linnut kokoontuvat puun oksille.” (Adversus Haereses, 4.40.2, PG 7, 1113)

Hippolytos Roomalainen (n. 170-235) kehitti tätä eskatologista tulkintaa edelleen:

”Sinapinsiemen on Jumalan valtakunnan alku, joka on jo keskuudessamme, mutta joka kasvaa täyteen mittaansa vasta aikojen lopussa. Puu, joksi se kasvaa, on Kristuksen lopullinen valtakunta, jossa kaikki pelastetut löytävät leponsa.” (Commentarium in Danielem, 4.9, PG 10, 648)

VII Apologeettinen tulkinta: vastaus kristinuskon kriitikoille

Tertullianus (n. 155-220) käytti sinapinsiemen- vertausta apologeettisiin tarkoituksiin puolustaessaan kristinuskoa sen kriitikoita vastaan. Teoksessaan ”Apologeticum” hän kirjoittaa:

”Te pilkkaatte meitä pienen lukumäärämme vuoksi, mutta ettekö näe, että me olemme kuin sinapinsiemen? Vaikka meitä on vähän ja meitä vainotaan, me kasvamme joka päivä. Mitä enemmän meitä niitetään, sitä enemmän meitä nousee, sillä kristittyjen veri on siemen.” (Apologeticum, 50.13, PL 1, 603)

Samoin Eusebios Kesarealainen (n. 260-340) käytti vertausta osoittaakseen kristinuskon jumalallisen alkuperän teoksessaan ”Historia Ecclesiastica”:

”Miten olisi mahdollista, että oppi, joka alkoi niin vaatimattomasti kahdentoista kalastajan toimesta, olisi voinut levitä koko maailmaan ja voittaa puolelleen oppineita ja hallitsijoita, ellei se olisi jumalallista alkuperää? Tämä on todiste sinapinsiemen- vertauksen totuudesta.” (Historia Ecclesiastica, 2.3, PG 20, 145)

VIII Askeettinen tulkinta: nöyryyden hyve

Johannes Cassianus (n. 360-435), joka vaikutti merkittävästi läntisen luostarilaitoksen kehitykseen, tulkitsi sinapinsiemen- vertausta nöyryyden näkökulmasta. Teoksessaan ”Collationes” hän kirjoittaa:

”Sinapinsiemen on nöyryyden vertauskuva. Kuten siemen on pieni mutta voimakas, samoin nöyryys näyttää vähäiseltä maailman silmissä, mutta on suurin hyve Jumalan edessä. Se, joka nöyrtyy kuin pieni sinapinsiemen, korotetaan suureksi Jumalan valtakunnassa.” (Collationes, 15.7, PL 49, 1005)

Myös Efraim Syyrialainen (n. 306-373) korosti nöyryyden merkitystä tulkitessaan vertausta:

”Jumalan valtakunta alkaa nöyryydestä, kuten sinapinsiemen on pienin kaikista siemenistä. Mutta nöyryys johtaa suuruuteen Jumalan edessä. Siksi Herra sanoi: ’Joka itseään alentaa, se ylennetään.’ Nöyryys on kaiken hengellisen kasvun perusta.” (Commentarii in Diatessaron, 11.5)

IX Moraalinen tulkinta: uskon voima

Ambrosius Milanolainen (n. 340-397) korosti sinapinsiemenen kuvaavan uskon voimaa, joka voi siirtää vuoria. Teoksessaan ”Expositio Evangelii secundum Lucam” hän kirjoittaa:

”Jos sinulla on uskoa sinapinsiemenen verran, voit sanoa vuorelle: ’Siirry’, ja se siirtyy. Sinapinsiemen on pieni kooltaan mutta suuri voimaltaan. Samoin usko ei mitata sen määrällä vaan laadulla. Pieni aito usko on voimakkaampi kuin suuri teeskennelty usko.” (Expositio Evangelii secundum Lucam, 7.176, PL 15, 1751)

Hieronymus (n. 347-420) jatkoi tätä tulkintalinjaa korostaen uskon käytännöllistä ulottuvuutta:

”Sinapinsiemen on karvas ja polttava, kuten todellinen usko, joka ei ole vain sanoja vaan tekoja. Se polttaa pois synnin ja parantaa sielun sairaudet. Vaikka se alkaa pienenä, se kasvaa suureksi, kun sitä harjoitetaan päivittäisessä elämässä.” (Commentarii in Matthaeum, 13.31, PL 26, 92)

X Johtopäätökset

Kirkkoisien tulkinnat sinapinsiemen- vertauksesta osoittavat, kuinka monipuolisesti he ymmärsivät tämän näennäisesti yksinkertaisen kertomuksen. Heidän selityksensä liikkuvat kirjaimellisesta historialliseen, allegorisesta moraaliseen ja ekklesiologisesta eskatologiseen. Yhdessä nämä tulkinnat muodostavat rikkaan teologisen perinnön, joka on muovannut kristillistä ajattelua vuosisatojen ajan.

Kirkkoisien opetuksissa sinapinsiemen- vertaus näyttäytyy monitasoisena kuvauksena Jumalan valtakunnan luonteesta. Se kertoo valtakunnan historiallisesta kasvusta maailmassa, Kristuksen persoonasta ja työstä, uskon kehityksestä yksilön sielussa, kirkon universaalista tehtävästä, Jumalan valtakunnan eskatologisesta täyttymyksestä, kristillisen nöyryyden hyveestä ja uskon voimasta.

Nämä tulkinnat eivät ole toisensa poissulkevia vaan täydentävät toisiaan, tarjoten kokonaisvaltaisen näkemyksen vertauksen merkityksestä. Kirkkoisien perintö osoittaa, että sinapinsiemen- vertaus, kuten muutkin Jeesuksen vertaukset, sisältää ehtymättömiä viisauden lähteitä, jotka puhuttelevat kristittyjä kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa.