Mikä on pimeys, jota Mooses lähestyi Raamatun kohdassa 2. Moos. 20:21

K. Mikä on pimeys, jota Mooses lähestyi Raamatun kohdassa 2. Moos. 20:21: Ja kansa pysyi taampana, mutta Mooses lähestyi pimeyttä, jossa Jumala oli. 

V. Raamatun kohta 2. Moos. 20:21 (”Ja kansa pysyi taampana, mutta Mooses lähestyi pimeyttä, jossa Jumala oli”)  on herättänyt paljon pohdintaa kirkkoisien keskuudessa. Kirkkoisät näkevät tässä kohdassa teologisen ja hengellisen merkityksen, joka liittyy Jumalan pyhyyteen, hänen käsittämättömyyteensä ja ihmisen hengelliseen vaellukseen kohti Jumalaa.

Seuraavassa on kirkkoisien selityksiä ja näkemyksiä tästä pimeydestä ja sen merkityksestä:

1. Pimeys Jumalan käsittämättömyytenä

a) Jumala on käsittämätön
Isät opettavat, että Jumala on olemukseltaan käsittämätön ja ylittää kaiken, mitä ihminen voi ymmärtää tai kokea. Jumalan läsnäolo ”pimeydessä” kuvaa tätä käsittämättömyyttä.

Pyhä Gregorios Nyssalainen (335–395) selittää, että pimeys, jota Mooses lähestyi, symboloi Jumalan olemuksen salaisuutta ja syvyyttä. Hän kirjoittaa: ”Jumala asuu pimeydessä, koska inhimillinen mieli ei voi käsittää hänen olemustaan. Jumalan lähestyminen on samalla hänen käsittämättömyytensä syvyyteen astumista.” Toisin sanoen, mitä lähemmäksi Jumalaa ihminen tulee, sitä enemmän hän ymmärtää, ettei Jumalaa voi täysin ymmärtää.

b) Pimeys erotuksena luodusta maailmasta
Jumalan ”pimeys” ei tarkoita pahuutta tai poissaoloa, vaan sitä, että hän on täysin erilainen kuin luotu maailma. Jumala on valo, mutta hänen kirkkautensa on niin suuri, että se näyttäytyy ihmisen rajalliselle ymmärrykselle pimeytenä.
Pyhä Dionysios Areopagita (500-luku) kirjoittaa teoksessaan Mystinen teologia: ”Todellisessa jumalallisessa valossa ihminen astuu pyhään pimeyteen, jossa Jumala on. Tämä pimeys on täynnä valoa, mutta se on valo, joka ylittää kaiken ymmärryksen.”

2. Pimeys hengellisen vaelluksen symbolina

a) Jumalan kohtaaminen vaatii syvempää luopumista
Isät näkevät Mooseksen lähestymisen pimeyttä hengellisenä prosessina, jossa ihminen luopuu kaikesta luodusta ja siirtyy kohti Jumalan käsittämätöntä olemusta. Tämä on hengellinen vaellus, jossa ihminen ylittää näkyvän ja siirtyy näkymättömän todellisuuden yhteyteen.
Pyhä Gregorios Nyssalainen vertaa tätä hengellistä vaellusta Mooseksen elämään. Hän kirjoittaa teoksessaan Mooseksen Elämä: ”Mooses ensin näki Jumalan valossa palavassa pensaassa, sitten pilvessä Siinain vuorella, ja lopulta hän astui pimeyteen, jossa hän todella kohtasi Jumalan. Tämä osoittaa, että Jumalan tunteminen on jatkuvaa syventymistä ja luopumista kaikesta luodusta.”

b) Pimeys on hengellisen kypsyyden merkki
Jumalan kirkkaus esiintyy pimeytenä niille, jotka ovat saavuttaneet hengellisen kypsyyden. Tämä pimeys ei ole pelottavaa, vaan se on paikka, jossa Jumala paljastaa itsensä syvällisemmällä tavalla.
Pyhä Maksimos Tunnustaja korostaa, että hengellinen vaellus Jumalan luo alkaa valosta (Jumalan ilmestyminen luodun maailman kautta), mutta päättyy pimeyteen, jossa Jumala paljastaa itsensä sellaisena kuin hän on: käsittämättömänä ja yliaistillisena.

3. Pimeys ja Jumalan pyhyys

a) Jumalan pyhyys ja erottautuminen
Jumalan pyhyys tarkoittaa hänen täydellistä erottautumistaan luodusta maailmasta. Pimeys symboloi tätä erottautumista – Jumala on niin pyhä ja suuri, ettei häntä voi lähestyä ilman pelkoa ja kunnioitusta.
Pyhä Johannes Krysostomos selittää, että Mooseksen lähestyminen pimeyttä osoittaa hänen nöyryytensä ja pelkonsa Jumalan pyhyyden edessä. Hän kirjoittaa: ”Kansa ei uskaltanut lähestyä, mutta Mooses, Jumalan ystävä, astui pimeyteen, koska hän tiesi, että Jumala oli siellä.”

b) Jumalan läsnäolo pimeydessä
Pimeys, jossa Jumala oli, viittaa myös siihen, että Jumalan läsnäolo ei ole riippuvainen ulkoisista olosuhteista. Jumala voi olla läsnä jopa siellä, missä ihminen ei odottaisi häntä – pimeydessä, hiljaisuudessa ja syvyydessä.
Pyhä Augustinus kirjoittaa: ”Jumala ei ole kaukana niistä, jotka etsivät häntä. Hän on läsnä jopa pimeydessä, mutta vain ne, jotka uskaltavat astua sinne, löytävät hänet.”

4. Pimeys ja Kristuksen salaisuus

a) Pimeys ennakoi Kristuksen ilmestymistä
Isien mukaan Mooseksen kokemus pimeydestä ennakoi Kristuksen salaisuutta. Kristus on Jumalan täydellinen ilmestys, mutta hänen ihmisyytensä kätkee hänen jumalallisen kirkkautensa.
Pyhä Gregorios Teologi  yhdistää Mooseksen pimeyden Kristukseen: ”Kristus on valo, joka tuli maailmaan, mutta hänen valonsa oli kätketty hänen ihmisyytensä verhon taakse. Mooseksen kokema pimeys on esikuva siitä, miten Jumala kätkee itsensä, jotta me voisimme lähestyä häntä.”

b) Risti ja pimeys
Kristuksen risti on toinen esimerkki ”pimeydestä”, jossa Jumala on läsnä. Risti näyttää ulkoisesti tappiolta ja kärsimykseltä, mutta sen kautta Jumala paljastaa pelastussuunnitelmansa ja voittaa kuoleman.
Pyhä Johannes Krysostomos kirjoittaa: ”Mooses astui pimeyteen, jossa Jumala oli. Samalla tavalla Kristuksen risti on pimeys, jossa Jumalan kirkkaus loistaa.”

5. Pimeys ja mystinen teologia

a) Jumalan tunteminen mystisenä kokemuksena
Isät korostavat, että Jumalan tunteminen ei ole pelkästään älyllistä, vaan se on mystinen kokemus, jossa ihminen kohtaa Jumalan tavalla, joka ylittää ymmärryksen ja aistien rajat.
Pyhä Dionysios Areopagita käyttää Mooseksen pimeyttä esimerkkinä mystisestä teologiasta: ”Kun ihminen lähestyy Jumalaa, hänen on jätettävä taakseen kaikki, mitä hän tietää ja ymmärtää. Hän astuu pimeyteen, jossa hän löytää Jumalan, joka on kaiken ymmärryksen tuolla puolen.”

#### **b) Pimeys on hengellinen tie Jumalan luo**
– Pimeys ei ole este, vaan kutsu syvempään yhteyteen Jumalan kanssa. Se on paikka, jossa ihminen oppii tuntemaan Jumalan sellaisena kuin hän on – ei vain luotujen asioiden kautta, vaan suoraan.
Pyhä Gregorios Nyssalainen  kuvaa tätä prosessia: ”Jumalan tunteminen alkaa valosta, etenee pilven läpi ja päättyy pimeyteen. Pimeydessä ihminen kohtaa Jumalan salaisuuden kasvotusten.”

Yhteenveto kirkkoisien opetuksesta

1. Pimeys symboloi Jumalan käsittämättömyyttä:  Jumala on olemukseltaan niin suuri ja pyhä, että hän ylittää kaiken ymmärryksen. Pimeys kuvaa tätä salaisuutta.

2. Pimeys on hengellisen vaelluksen huipentuma: Mooseksen lähestyminen pimeyttä kuvaa ihmisen hengellistä matkaa, jossa hän luopuu kaikesta luodusta ja astuu Jumalan salaisuuden syvyyteen.

3. Pimeys on Jumalan pyhyyden ja läsnäolon paikka: Jumala on läsnä pimeydessä, mutta hänen pyhyytensä ja kirkkautensa ovat kätkettyjä, jotta ihminen voisi lähestyä häntä.

4. Pimeys ennakoi Kristuksen salaisuutta: Mooseksen kokemus pimeydestä ennakoi Kristuksen ilmestymistä, jossa jumaluus on kätketty ihmisyyden verhon taakse.

5.Pimeys kutsuu mystiseen yhteyteen Jumalan kanssa: Ihmisen on astuttava pimeyteen, jossa hän löytää Jumalan, joka ylittää kaiken ymmärryksen ja aistien rajat.

Mooseksen pimeys ei siis ole poissaoloa tai pelottavaa tyhjyyttä, vaan se on paikka, jossa Jumala paljastaa itsensä niille, jotka uskaltavat lähestyä häntä uskossa ja nöyryydessä.