Mikä on ”kaste kuolleiden puolesta”, johon Paavali viittaa 1. Kor. 15:29:ssä?
1. Kor. 15:29:ssä apostoli Paavali kirjoittaa: *”Mitä hyötyä on muuten heille, jotka antavat kastaa itsensä kuolleiden puolesta? Jos kuolleet eivät ollenkaan herää, miksi he sitten antavat kastaa itsensä heidän puolestaan?”* Tämä on yksi Raamatun vaikeimmin tulkittavista kohdista, ja ortodoksiset isät ovat esittäneet erilaisia selityksiä sen merkityksestä. On tärkeää huomata, että ortodoksinen kirkko ei tue ajatusta, että tämä viittaisi kirjaimellisesti kasteeseen kuolleiden puolesta, kuten jotkut harhaoppiset ryhmät ovat tulkinneet. Sen sijaan isät tulkitsevat tämän kohdan hengellisessä ja teologisessa valossa.
Suraavassa yhteenveto ortodoksisten isien näkemyksistä ja mahdollisista tulkinnoista:
1. Konteksti: Ylösnousemuksen todellisuus
Paavali kirjoittaa 1. Korinttolaiskirjeen 15. luvussa ylösnousemuksesta ja puolustaa sen todellisuutta. Hän osoittaa, että ilman kuolleiden ylösnousemusta kristillinen usko olisi turhaa, ja että Kristuksen ylösnousemus on kaikkien kristittyjen ylösnousemuksen perusta. Jae 29 liittyy tähän keskusteluun, ja sen tarkoitus on vahvistaa ylösnousemuksen todellisuus.
Pyhä Johannes Krysostomos selittää, että Paavali käyttää tässä esimerkkiä, joka oli tuttu korinttilaisille, vaikka hän ei välttämättä hyväksy kyseistä käytäntöä. Paavali ei niinkään keskity itse rituaaliin, vaan käyttää sitä argumenttina ylösnousemuksen puolesta: jos kuolleiden ylösnousemusta ei ole, miksi jotkut ihmiset edes ajattelevat kastaa itsensä kuolleiden puolesta?
2. Mahdolliset tulkinnat ortodoksisten isien mukaan
a) Kaste kuolleiden muistoksi ja heidän ylösnousemustoivonsa tähden
Yksi yleisimmistä ortodoksisten isien tulkinnoista on, että tämä viittaa siihen, että kristityt kastettiin ylösnousemustoivossa ja kuolleiden muistoksi. Kasteessa kristitty liitetään Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen (Room. 6:3–5). Näin ollen kasteessa on mukana usko siihen, että myös kuolleet nousevat ylös Kristuksessa.
Pyhä Johannes Krysostomos kirjoittaa: ”Kaste on kuolleiden muistoksi, koska me uskomme, että kuolleet nousevat ylös. Kasteessa me tunnustamme uskomme ylösnousemukseen ja liitymme Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen.” Tämä tulkinta korostaa, että kasteessa kristitty ottaa osaa Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, ja samalla hän tunnustaa ylösnousemuksen todellisuuden, joka koskee myös kuolleita.
b) Kaste kuolleiden esimerkin innoittamana
Toinen tulkinta on, että ”kaste kuolleiden puolesta” viittaa siihen, että jotkut ihmiset tulivat uskoon ja ottivat kasteen kuolleiden kristittyjen esimerkin ja todistuksen innoittamana. Esimerkiksi marttyyrien uskollisuus ja ylösnousemustoivo saattoivat johtaa monia kääntymään kristinuskoon ja ottamaan vastaan kasteen.
Pyhä Ambrosius Milanolainen selittää, että tämä kohta voi viitata siihen, että monet ihmiset tulivat uskoon nähdessään marttyyrien rohkeuden ja toivon ylösnousemuksesta. Näin ollen he ottivat kasteen ”kuolleiden puolesta”, eli heidän esimerkkinsä innoittamana. Tämä tulkinta korostaa, että kuolleiden kristittyjen elämä ja todistus voivat vaikuttaa elävien pelastukseen.
c) Kaste osana kirkon yhteyttä, joka ulottuu myös kuolleisiin
Ortodoksisessa teologiassa kirkko käsitetään ykseytenä, joka yhdistää sekä elävät että kuolleet Kristuksessa. Kasteessa kristitty liitetään tähän yhteyteen. Näin ollen ”kaste kuolleiden puolesta” voi tarkoittaa, että kasteessa kristitty liittyy Kristuksen ruumiiseen, joka käsittää myös kuolleet, ja että kasteessa tunnustetaan kuolleiden osallisuus ylösnousemukseen.
Pyhä Gregorios Nyssalainen näkee kasteen osana laajempaa pelastussuunnitelmaa, jossa sekä elävät että kuolleet odottavat ylösnousemusta Kristuksessa. Kasteessa tunnustetaan, että kuolleet eivät ole kadonneet, vaan he ovat osa kirkon yhteyttä.
d) Harhaoppinen käytäntö, jota Paavali ei hyväksy
Jotkut isät ja tutkijat uskovat, että Paavali viittaa tässä johonkin paikalliseen tai harhaoppiseen käytäntöön, jossa kristityt kastettiin kirjaimellisesti kuolleiden puolesta. Paavali ei kuitenkaan hyväksy tätä käytäntöä, vaan käyttää sitä argumenttina ylösnousemuksen puolesta.
Pyhä Epifanios Salamilainen kirjoittaa, että jotkut harhaoppiset ryhmät harjoittivat tällaista rituaalia, mutta ortodoksinen kirkko ei hyväksy sitä. Paavali ei tässä kohdassa tue kyseistä käytäntöä, vaan käyttää sitä vain osoittaakseen, että jopa tällaiset ihmiset uskovat ylösnousemukseen.
3. Ortodoksinen näkökulma kasteeseen ja kuolleisiin
Ortodoksinen kirkko ei opeta, että ketään voidaan kastaa kuolleiden puolesta kirjaimellisessa mielessä. Kaste on henkilökohtainen sakramentti, jossa ihminen tunnustaa uskonsa ja liittyy Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Kuitenkin kirkko rukoilee jatkuvasti kuolleiden puolesta, sillä rukoukset ja liturgiset toimitukset heijastavat kirkon ykseyttä, joka ulottuu yli kuoleman rajan. Ortodoksinen kirkko opettaa, että kuolleiden puolesta rukoileminen on tärkeää, mutta kaste on sakramentti, joka kuuluu elävien hengelliseen elämään. Kuolleiden puolesta rukoileminen perustuu siihen, että kirkko uskoo Jumalan armollisuuteen ja siihen, että rukoukset voivat tuoda apua vainajille.
Ortodoksisten isien mukaan siis ”kaste kuolleiden puolesta” ei tarkoita kirjaimellista kastetta kuolleiden hyväksi, vaan se voidaan ymmärtää seuraavasti:
1. Ylösnousemustoivon tunnustaminen: Kasteessa kristitty tunnustaa uskon ylösnousemukseen, joka koskee myös kuolleita.
2. Kuolleiden esimerkin innoittama kaste: Ihmiset saattoivat ottaa kasteen marttyyrien ja muiden kuolleiden kristittyjen todistuksen vaikutuksesta.
3. Kirkon yhteys elävien ja kuolleiden välillä: Kasteessa kristitty liitetään kirkon ykseyteen, joka sisältää myös kuolleet.
4. Paavalin argumentti ylösnousemuksen puolesta: Paavali käyttää tätä esimerkkiä korinttilaisten tuntemasta käytännöstä puolustaakseen ylösnousemuksen todellisuutta, vaikka hän ei välttämättä hyväksy kyseistä käytäntöä.
Ortodoksinen kirkko ei hyväksy ajatusta, että kuolleiden puolesta voisi suorittaa sakramentteja, mutta kirkko rukoilee jatkuvasti vainajien puolesta, koska uskoo Jumalan rakkauden ja armon ulottuvan yli kuoleman rajan.