Jumala antaa vanhemmille valtuuden välittää uskonsa lapsilleen. Mutta mitä tapahtuu niille kastetuille lapsille, joiden vanhemmilla ei ollut todellista uskoa kastehetkellä?

Ortodoksisten isien opetusten mukaan kaste on sakramentti, jossa Pyhä Henki toimii ja välittää Jumalan armon riippumatta ihmisten henkilökohtaisesta uskosta tai hengellisestä tilasta. Tämä tarkoittaa, että kasteen pätevyys ei riipu vanhempien uskosta, vaan Jumalan armosta ja kirkon toiminnasta. Kasteessa lapsi otetaan osaksi Kristuksen ruumista, eli kirkkoa, ja hänelle annetaan kaikki pelastuksen mahdollisuudet. Kuitenkin vanhempien uskon puute voi vaikuttaa siihen, miten lapsi kasvatetaan ja miten hän myöhemmin ymmärtää ja elää kasteensa todellisuuden.

Seuraavassa  ortodoksisten isien näkemyksiä tähän kysymykseen:

1.Kaste on Jumalan teko
Ortodoksisessa teologiassa kaste on ennen kaikkea Jumalan teko, jossa Pyhä Henki puhdistaa kastettavan synnistä, antaa hänelle uuden elämän Kristuksessa ja liittää hänet kirkkoon. Tämä sakramentaalinen todellisuus ei riipu vanhempien tai kummivanhempien uskosta, vaan Jumalan armosta.

Pyhä Johannes Krysostomos opettaa: ”Kasteessa ei ole kyse ihmisen teoista, vaan Jumalan armosta. Pyhä Henki toimii kasteessa ja antaa kastettavalle uuden elämän Kristuksessa.” Kasteessa lapsi saa Pyhän Hengen lahjan ja mahdollisuuden kasvaa pyhityksessä, vaikka hänen ympärillään olevat ihmiset eivät eläisi täydellisesti uskon mukaisesti.

2. Vanhempien vastuu kasvatuksessa
Vaikka kaste on Jumalan teko, ortodoksiset isät korostavat, että vanhemmilla on suuri vastuu lapsensa hengellisessä kasvatuksessa. Kaste antaa lapselle armon siemenen, mutta tämä siemen tarvitsee hoitoa ja ravintoa kasvaakseen. Jos vanhemmat eivät elä uskossa tai eivät välitä uskoa lapselleen, lapsi jää ilman hengellistä tukea, mikä voi vaikeuttaa hänen hengellistä kasvuaan.

Pyhä Basileios Suuri kirjoittaa: ”Vanhemmat ovat Jumalan antamia opettajia lapsilleen. Heidän tehtävänsä on ohjata lapsensa kohti Jumalaa ja opettaa heitä elämään Kristuksen käskyjen mukaisesti.” Jos vanhemmat eivät elä uskossa, lapsi ei välttämättä saa hengellistä ohjausta, eikä hän opi ymmärtämään kasteensa merkitystä tai elämään sen mukaisesti.

3. Kummivanhemman rooli
Ortodoksisessa kirkossa kummivanhemmalla on tärkeä rooli kastetun lapsen hengellisessä elämässä. Kummivanhempi lupaa kasteessa huolehtia lapsen hengellisestä kasvatuksesta ja opettaa häntä elämään kristillisesti.

Pyhä Nikodemos Athosvuorelainen korostaa kummivanhemman vastuuta: ”Kummivanhempi on hengellinen isä tai äiti, joka vastaa lapsen hengellisestä ohjauksesta, erityisesti silloin, kun biologiset vanhemmat eivät tee sitä.” Jos vanhemmat eivät ole uskossa, kummivanhemman rooli korostuu entisestään. Hänen tehtävänsä on tukea lasta ja auttaa häntä ymmärtämään kasteensa merkitys.

 4.Lapsen vastuu myöhemmin elämässä
Vaikka kaste antaa lapselle armon ja liittää hänet kirkkoon, ortodoksinen traditio korostaa, että jokaisen ihmisen on myöhemmin elämässään vastattava tähän armoon omalla uskollaan ja elämällään. Kaste ei automaattisesti takaa pelastusta, vaan se on alku, joka vaatii jatkuvaa hengellistä kasvua.

Pyhä Symeon Uusi Teologi kirjoittaa: ”Kaste antaa meille uuden elämän, mutta meidän on itse elettävä tämän elämän mukaisesti. Ilman uskoa ja katumusta kasteen armo jää hedelmättömäksi.” Jos lapsi kasvaa ympäristössä, jossa uskoa ei harjoiteta, hänen voi olla vaikeampi ymmärtää ja elää kasteensa mukaisesti. Kuitenkin Jumala kutsuu jokaista ihmistä henkilökohtaisesti, ja lapsella on aina mahdollisuus vastata tähän kutsuun myöhemmin elämässään.

 5. Jumalan armo ja ihmisen vapaus
Ortodoksiset isät korostavat, että Jumalan armo toimii myös niissä tilanteissa, joissa vanhemmat eivät elä uskossa. Jumala ei hylkää kastettua lasta, vaikka hänen vanhempansa eivät täyttäisi hengellistä vastuutaan. Lapsella on aina mahdollisuus löytää Jumala ja elää kasteensa mukaisesti, vaikka hänen kasvatusympäristönsä ei tukisi tätä.

Pyhä Siluan Athosvuorelainen opettaa: ”Jumala kutsuu jokaista ihmistä rakkaudessaan, ja jokaisella on mahdollisuus kääntyä Hänen puoleensa, riippumatta siitä, millaisessa ympäristössä hän on kasvanut.” Kastettu lapsi kantaa aina mukanaan kasteen armoa, joka voi tulla eläväksi, kun hän itse alkaa etsiä Jumalaa ja elää kirkon yhteydessä.

 6. Mitä tapahtuu kastetulle lapselle ilman vanhempien uskoa?
Jos vanhemmilla ei ole todellista uskoa kastehetkellä, seuraavat asiat ovat mahdollisia ortodoksisten isien opetusten mukaan:

Kaste on pätevä ja armo todellinen: Lapsi saa kasteessa Pyhän Hengen lahjan ja liitetään kirkon jäseneksi riippumatta vanhempien uskosta.

Hengellinen kasvatus voi jäädä puutteelliseksi: Jos vanhemmat eivät elä uskossa, lapsi ei välttämättä saa hengellistä ohjausta, mikä voi vaikeuttaa hänen kasvuaan kristittynä.

Jumalan armo toimii lapsessa: Kasteen armo ei poistu, vaikka lapsi ei heti eläisi sen mukaisesti. Jumala kutsuu häntä jatkuvasti ja antaa hänelle mahdollisuuden löytää usko myöhemmin elämässään.
Kirkon yhteisö voi tukea: Kummivanhemmat, kirkon yhteisö ja muut hengelliset opettajat voivat auttaa lasta ymmärtämään ja elämään kasteensa mukaisesti.

Ortodoksisten isien mukaan siis kaste on Jumalan teko, joka ei riipu vanhempien uskosta. Kastettu lapsi saa Pyhän Hengen lahjan ja mahdollisuuden pelastukseen, mutta vanhempien hengellinen vastuu on keskeinen lapsen kasvatuksessa. Jos vanhemmilla ei ole todellista uskoa, lapsi voi jäädä ilman hengellistä ohjausta, mutta Jumala ei hylkää häntä. Kasteen armo pysyy lapsessa, ja hänellä on aina mahdollisuus vastata Jumalan kutsuun myöhemmin elämässään. Kirkon tehtävä on tukea kastettuja lapsia ja auttaa heitä kasvamaan uskossa, erityisesti silloin, kun vanhemmat eivät tee niin.