Kuinka maailmassa elävä ihminen voi elää askeettisesti?

Ortodoksiset kirkkoisät opettavat, että askeettinen elämä ei ole vain luostareissa elävien munkkien ja nunnien kutsumus, vaan myös maailmassa elävien kristittyjen mahdollisuus ja hengellinen velvollisuus. Askeettisuus ei tarkoita pelkästään ulkoista pidättäytymistä tai äärimmäisiä tekoja, vaan ennen kaikkea sydämen ja mielen kilvoitusta Jumalan rakkaudessa. Se on elämäntapa, jossa ihminen pyrkii irrottautumaan synnillisistä kiintymyksistä, hallitsemaan intohimojaan ja suuntaamaan koko elämänsä Jumalan yhteyteen.

Seuraavassa ortodoksisten isien opetuksia siitä, kuinka maailmassa elävä ihminen voi elää askeettisesti:

1. Sisäinen askeesi: sydämen ja mielen kilvoitus
Askeettisen elämän ydin on sisäinen kilvoitus, jossa ihminen pyrkii puhdistamaan sydämensä ja mielensä kaikesta, mikä erottaa hänet Jumalasta.

Pyhä Johannes Krysostomos opettaa, että todellinen askeesi alkaa sydämestä: ”Ei ole tarpeen mennä erämaahan tullakseen askeetiksi. Askeesi on sydämen puhdistamista ja Jumalan tahdon etsimistä.” Tämä tarkoittaa, että maailmassa elävä ihminen voi harjoittaa askeesia varjelemalla ajatuksiaan, hillitsemällä kielensä ja kieltäytymällä kaikesta, mikä ruokkii himoja tai vie pois Jumalan läheisyydestä.  Rukous on askeettisen elämän perusta. Jeesuksen rukouksen (”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua, syntistä”) toistaminen auttaa keskittymään Jumalaan ja karkottamaan hajanaiset ajatukset. Pyhä Maksimos Tunnustaja opettaa, että kilvoituksen ensimmäinen askel on varjeleminen haitallisilta ajatuksilta ja kiusauksilta. Tämä vaatii valppautta ja jatkuvaa mielen suuntaamista Jumalaan.

2. Paasto ja itsehillintä
Paasto on keskeinen osa ortodoksista askeettista elämää. Se ei ole vain ruoan pidättämistä, vaan myös sielun ja ruumiin hallitsemista.

Pyhä Basileios Suuri opettaa: ”Todellinen paasto ei ole vain ruoan pidättämistä, vaan myös kielen, silmien ja sydämen hallitsemista.” Paasto auttaa ihmistä irrottautumaan liiallisesta kiintymyksestä aineellisiin asioihin ja suuntaamaan huomionsa hengellisiin asioihin:

– Noudata kirkon paastoaikoja (esimerkiksi suuri paasto, keskiviikot ja perjantait).
– Pidä kohtuullisuus kaikessa, myös syömisessä, juomisessa ja viihteessä.
– Harjoita itsehillintää jokapäiväisessä elämässä: pidä kiinni kohtuudesta ja vältä liiallista mukavuuden tavoittelua.

3. Rakkaus ja lähimmäisenpalvelu
Askeettinen elämä ei ole vain itsensä kieltämistä, vaan myös aktiivista rakkautta ja palvelua lähimmäisiä kohtaan. Pyhä isät korostavat, että todellinen askeesi ilmenee rakkauden teoissa.

Pyhä Johannes Klimakos kirjoittaa: ”Rakkaus on askeesin täyttymys. Ilman rakkautta kaikki kilvoitus on turhaa. ”Rakkaus ei vaadi erityisiä tekoja, vaan se ilmenee arjen pienissä teoissa: kärsivällisyydessä, anteeksiannossa, ystävällisyydessä ja halukkuudessa auttaa toisia:

– Ole kärsivällinen ja lempeä perheesi, ystäviesi ja työtovereidesi kanssa.
– Auta niitä, jotka ovat hädässä, ja jaa omastasi tarvitseville.
– Rukoile niiden puolesta, jotka herättävät sinussa negatiivisia tunteita, ja opettele antamaan anteeksi.

4. Maailmallisuudesta irrottautuminen
Maailmassa eläminen ei tarkoita, että kristityn tulisi olla kiintynyt maailmallisiin asioihin. Ortodoksiset isät opettavat, että kristityn tulee elää maailmassa, mutta ei olla ”maailmasta”.

Pyhä Antonius Suuri opettaa: ”Elä maailmassa, mutta älä anna maailman elää sinussa.” Tämä tarkoittaa, että kristitty voi käyttää maailmallisia asioita, mutta hänen ei tule antaa niiden hallita itseään tai estää häntä etsimästä Jumalaa:

– Vältä liiallista kiintymystä rahaan, omaisuuteen tai maalliseen menestykseen.
– Käytä aikasi harkiten: vältä turhaa viihdettä ja keskity hengellisesti rakentaviin asioihin.
– Ole kiitollinen kaikesta, mitä sinulla on, mutta älä tee aineellisista asioista elämän tarkoitusta.

5. Rukous ja sakramentit
Rukous ja kirkon sakramentit ovat hengellisen elämän ydin ja tukipilari. Ne antavat voimaa ja armoa askeettiseen elämään.

Pyhä Serafim Sarovilainen opettaa: ”Rukous ja Pyhän Hengen armo tekevät ihmisestä todellisen askeetin, riippumatta siitä, missä hän elää.”  Eukaristia eli ehtoollinen on erityisen tärkeä, sillä se yhdistää ihmisen Kristukseen ja vahvistaa häntä hengellisessä kilvoituksessa:

– Osallistu säännöllisesti liturgiaan ja ehtoolliseen.
– Rukoile päivittäin: käytä ortodoksisia rukouskirjoja tai toista Jeesuksen rukousta.
– Käy säännöllisesti katumuksen sakramentissa (rippi), jotta voit puhdistaa sydämesi ja saada voimaa kilvoitteluun.

6.Kärsivällisyys ja nöyryys
Askeettinen elämä vaatii kärsivällisyyttä ja nöyryyttä, sillä hengellinen kasvu on pitkä ja vaativa prosessi.

Pyhä Siluan Athosvuorelainen opettaa: ”Pidä mielesi helvetissä, mutta älä epätoivoinen.” Tämä tarkoittaa, että ihmisen tulee olla tietoinen omasta syntisyydestään, mutta luottaa Jumalan armoon ja rakkauteen. Nöyryys auttaa ihmistä hyväksymään omat heikkoutensa ja suuntaamaan kaiken kunnian Jumalalle:

– Älä odota nopeita tuloksia hengellisessä elämässä, vaan ole kärsivällinen ja luota Jumalaan.
– Älä vertaile itseäsi muihin, vaan keskity omaan kilvoitukseesi.
– Hyväksy vaikeudet ja vastoinkäymiset osana hengellistä kasvua.

Ortodoksisten isien mukaan maailmassa elävä ihminen voi siis elää askeettisesti seuraamalla näitä periaatteita:
1. Puhdista sydämesi ja mielesi rukouksen ja itsetutkistelun kautta.
2. Harjoita paastoa ja itsehillintää, mutta vältä äärimmäisyyksiä.
3. Palvele lähimmäisiäsi rakkaudella ja nöyryydellä.
4. Irrottaudu maailmallisista kiintymyksistä ja suuntaa elämäsi Jumalaan.
5. Osallistu kirkon sakramentteihin ja rukoile säännöllisesti.
6. Ole kärsivällinen ja nöyrä hengellisessä kilvoituksessa.

Askeesi maailmassa ei tarkoita eristäytymistä tai äärimmäistä ankaruutta, vaan sydämen ja elämän suuntaamista kohti Jumalaa. Se on jokapäiväistä kilvoitusta, jossa pienet teot – rukous, paasto, rakkaus ja nöyryys – johtavat ihmisen vähitellen kohti pyhyyttä.