Valon tie pelastukseen Katsaus Christos Yannaraksen teokseen ”Elements of Faith”

Kreikkalaisen teologin Christos Yannaraksen teos ”Elements of Faith: An Introduction to Orthodox Theology” (1999) tarjoaa tiivistetyn, mutta samalla syvällisen katsauksen ortodoksisen uskon keskeisiin oppeihin. Tässä esityksessä tarkastellaan kirjan valossa ortodoksista pelastusajattelua, joka korostaa ihmisen jumalallistumista Kristuksen kautta.

Yannaras aloittaa teoksensa kuvaamalla ortodoksisen teologian luonnetta kokemuksellisena ja mystisenä tietona Jumalasta. Hän korostaa, että todellinen tieto Jumalasta ei ole pelkkää älyllistä ymmärtämistä, vaan ennemminkin henkilökohtaista yhteyttä Jumalaan. Tämän yhteyden mahdollistaa Pyhä Henki, joka kirkastaa ihmisen mielen ja sydämen.

Pelastus ymmärretään ortodoksisessa teologiassa prosessina, jossa ihminen palaa takaisin Jumalan yhteyteen. Yannaras kuvaa tätä paluuta ”jumalallistumisena” (theosis), joka on ihmisen lopullinen päämäärä. Jumalallistuminen ei tarkoita ihmisen muuttumista Jumalaksi, vaan pikemminkin Jumalan kaltaiseksi tulemista siinä määrin kuin se on luodulle olennolle mahdollista.

Kristus on keskeisessä roolissa tässä jumalallistumisprosessissa. Yannaras kirjoittaa: ”Kristuksessa Jumala ei ainoastaan tullut ihmiseksi, vaan myös teki ihmisestä jumalallisen” (Yannaras 1999, 105). Kristuksen kuolema ja ylösnousemus avasivat ihmiskunnalle tien takaisin Jumalan luo.

Ortodoksinen pelastusajattelu korostaa myös kirkon merkitystä. Kirkko on Kristuksen ruumis maan päällä, ja se jatkaa Kristuksen pelastustyötä maailmassa. Kirkko tarjoaa sakramenttien kautta uskoville mahdollisuuden osallistua Kristuksen jumalalliseen elämään. Esimerkiksi ehtoollisessa uskova ottaa vastaan Kristuksen ruumiin ja veren ja yhdistyy näin Häneen.

Yannaras käsittelee myös ihmisen vapautta ja vastuuta pelastuksessa. Jumala ei pakota ketään pelastukseen, vaan tarjoaa sen lahjana. Ihmisellä on kuitenkin vapaus ottaa tämä lahja vastaan tai hylätä se. Yannaras kirjoittaa: ”Pelastus on yhteistyötä Jumalan ja ihmisen välillä” (Yannaras 1999, 123).

Yhteenvetona voidaan todeta, että Yannaraksen teos ”Elements of Faith” tarjoaa selkeän ja syvällisen johdatuksen ortodoksiseen pelastusajatteluun. Teos korostaa ihmisen jumalallistumista Kristuksen kautta, kirkon merkitystä pelastuksessa sekä ihmisen vapautta ja vastuuta. Yannaraksen teos on erinomainen johdatus ortodoksiseen uskoon ja ajatteluun.

Yannaraksen näkemys pelastuksesta

Edellä hahmoteltiin Yannaraksen pelastusnäkemyksen keskeisiä elementtejä, mutta syvempi tarkastelu paljastaa lisää vivahteita. Yannaras korostaa, että pelastus ei ole staattinen tila, johon ihminen yhtäkkiä astuu, vaan dynaaminen ja jatkuva prosessi, ”liike kohti Jumalaa” (Yannaras 1999, 137). Tämä liike alkaa kääntymyksestä, joka on tietoinen päätös kääntyä pois synnistä ja kohti Jumalaa. Kääntymys ei kuitenkaan ole vain kertaluontoinen tapahtuma, vaan jatkuva asenne, joka vaatii ponnistelua ja Jumalan armon yhteistyötä.

Yannaras korostaa myös rakkauden keskeistä roolia pelastuksessa. Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan on ehdotonta ja kaikkialle ulottuvaa. Ihmisen vastaus tähän rakkauteen on rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä. Yannaras kirjoittaa: ”Rakkaus ei ole pelkkä tunne, vaan tahdon teko, joka pyrkii toisen ihmisen hyvään” (Yannaras 1999, 152). Rakkaus on siis avain jumalallistumiseen, sillä se yhdistää meidät Jumalaan ja toisiimme.

Yannaraksen näkemyksessä pelastus ei rajoitu yksilöön, vaan se on yhteisöllinen tapahtuma. Kirkko, joka on Kristuksen ruumis, on yhteisö, jossa ihmiset voivat yhdessä pyrkiä kohti jumalallistumista. Sakramenttien kautta, erityisesti ehtoollisen, uskovat saavat osallisuuden Kristuksen ruumiiseen ja vereen ja tulevat yhdeksi Hänen kanssaan ja toistensa kanssa.

Yannaraksen pelastusnäkemys on optimistinen ja samalla realistinen. Hän uskoo, että kaikki ihmiset on kutsuttu jumalallistumiseen, mutta hän tunnustaa myös, että se on vaikea ja vaativa tie. Pelastus vaatii jatkuvaa ponnistelua, kääntymystä ja Jumalan armon yhteistyötä. Yannaras kuitenkin korostaa, että Jumalan rakkaus on aina läsnä ja valmis auttamaan meitä matkallamme kohti Häntä.

Yannaraksen näkemys pelastuksesta on syvällinen ja moniulotteinen. Se korostaa pelastuksen dynaamista luonnetta, rakkauden keskeistä roolia, yhteisöllisyyden merkitystä ja Jumalan armon välttämättömyyttä. Yannaras tarjoaa haastavan, mutta samalla toiveikkaan näkemyksen ihmisen lopullisesta päämäärästä: jumalallistumisesta Kristuksessa.

Kristuksen valo ihmisessä: Hänen roolinsa jumalallistumisessa

Yannaraksen korostaa Kristuksen keskeistä roolia ihmisen jumalallistumisprosessissa. Kristus ei ole pelkkä esikuva tai opettaja, vaan itse jumalallistumisen tie, totuus ja elämä (Joh.14:6). Hänen kauttaan Jumalan armo ja rakkaus virtaavat ihmiseen ja tekevät jumalallistumisen mahdolliseksi.

Yannaras painottaa, että Kristuksen inkarnaatiossa, eli lihaksi tulemisessa, Jumala otti ihmisyyden kokonaan omakseen. Kristus ei ollut puolijumala tai pelkkä ihmisen hahmoon pukeutunut Jumala, vaan täydellinen Jumala ja täydellinen ihminen yhdessä persoonassa. Tämän ”jumalaisen ja inhimillisen luonnon yhdistämisen” (Yannaras 1999, 107) kautta Kristus avasi ihmiskunnalle tien takaisin Jumalan luo.

Kristuksen kuolema ristillä oli Yannaraksen mukaan rakkauden äärimmäinen teko. Ristillä Kristus otti kantaakseen koko ihmiskunnan synnin ja kuoleman ja voitti ne ylösnousemuksessaan. Tämän voiton kautta Kristus avasi ihmiskunnalle tien kuolemattomuuteen ja jumalalliseen elämään.

Ylösnousemuksessaan Kristus ei palannut takaisin samaan tilaan, jossa hän oli ennen inkarnaatiota. Sen sijaan hän nousi kuolleista kirkastetussa ruumiissa, joka on sekä hengellinen että aineellinen. Tämä kirkastettu ruumis on esimakua siitä, millaiseksi ihmisen ruumis tulee muuttumaan jumalallistumisprosessissa.

Yannaras korostaa, että jumalallistuminen ei ole pelkkä tulevaisuuden tapahtuma, vaan se alkaa jo tässä elämässä. Kristuksen kautta meillä on jo nyt osallisuus Jumalan luontoon (2. Piet. 1:4). Tämä osallisuus toteutuu erityisesti sakramenttien kautta, joissa me saamme näkymättömästi osallisuuden Kristuksen ruumiiseen ja vereen.

Kristuksen rooli jumalallistumisessa on siis moninainen ja korvaamaton. Hän on tie, totuus ja elämä, joka johtaa meidät takaisin Jumalan yhteyteen. Hän on avain jumalalliseen elämään, joka alkaa jo tässä elämässä ja täydentyy tulevassa iankaikkisuudessa.

Kristus on jumalallistumisen keskipiste. Hänen inkarnaationsa, kuolemansa ja ylösnousemuksensa ovat avaimia, jotka avaavat ihmiskunnalle tien takaisin Jumalan luo. Kristuksen kautta meillä on jo nyt osallisuus Jumalan luontoon, ja sakramenttien kautta tämä osallisuus syvenee ja vahvistuu.

Jumalan salaisuus sydämissä: Kokemus ja mysteeri Yannaraksen teologiassa

Yannaraksen teologiassa korostuu ortodoksisen uskon luonne kokemuksellisena ja mystisenä tietona Jumalasta. Hän kritisoi länsimaisen teologian taipumusta älylliseen spekulointiin ja korostaa sen sijaan henkilökohtaisen kokemuksen ja hengellisen elämän keskeistä roolia uskon ymmärtämisessä.

Yannarasille Jumala ei ole pelkkä abstrakti käsite tai filosofinen konstruktio, vaan elävä persoona, johon voi olla todellinen yhteys. Tämä yhteys ei kuitenkaan synny pelkällä järjen avulla, vaan se vaatii sydämen avautumista Jumalan läsnäololle. ”Uskon silmät” (Yannaras 1999, 25) avautuvat rukouksen, sakramenttien ja askeettisen elämän kautta, jolloin ihminen voi kokea Jumalan rakkauden, armon ja pyhyyden omakohtaisesti.

Yannarasille ortodoksinen teologia onkin ennen kaikkea ”tietämisen teologiaa” (Yannaras 1999, 27). Tieto Jumalasta ei ole pelkkää teoreettista tietoa, vaan se on olemukseltaan eksistentiaalista ja transformatiivista. Se muuttaa ihmistä syvältä ja johdattaa hänet kohti jumalallistumista.

Myös mysteerillä on keskeinen rooli Yannaraksen teologiassa. Hän korostaa, että Jumala on lopulta ihmisjärjelle käsittämätön mysteeri. Ortodoksinen teologia ei pyrikään selittämään Jumalaa tyhjentävästi, vaan pikemminkin avaamaan tilaa mysteerin kokemiselle. Yannaras kirjoittaa: ”Uskon mysteeri ei ole ratkaistava ongelma, vaan elävä todellisuus, johon meidät on kutsuttu astumaan” (Yannaras 1999, 32).

Tämän mysteerin kohtaaminen vaatii nöyryyttä ja avoimuutta. Meidän on oltava valmiita luopumaan omista ennakkokäsityksistämme ja antauduttava Jumalan johdatukseen. Vasta silloin voimme todella kohdata Jumalan sellaisena kuin Hän on: äärettömänä rakkauden ja armon lähteenä.

Yannaraksen teologiassa siis korostuu ortodoksisen uskon kokemuksellinen ja mystinen luonne. Jumala ei ole pelkkä älyllinen käsite, vaan elävä persoona, johon voi olla todellinen yhteys. Tämä yhteys syntyy rukouksen, sakramenttien ja askeettisen elämän kautta, jotka avaavat sydämen Jumalan läsnäololle. Ortodoksinen teologia ei pyri selittämään Jumalaa tyhjentävästi, vaan avaamaan tilaa mysteerin kokemiselle.

Kirkko – pelastuksen kehto ja satama

Kirkko ei ole mikään toissijainen instituutio tai pelkkä uskovien kokoontumispaikka. Se on pikemminkin välttämätön osa pelastusprosessia, ”pelastuksen sakramentti” (Yannaras 1999, 173). Kirkko on Kristuksen ruumis maan päällä, elävä yhteisö, jossa Jumalan armo ja rakkaus ovat läsnä ja toimivat.

Pelastus ei ole yksilöllinen saavutus, vaan yhteisöllinen tapahtuma. Meidät pelastetaan Kristuksessa ja Kristuksen kautta, ja tämä pelastus toteutuu kirkon yhteydessä. Kirkko on ”armon tila” (Yannaras 1999, 175), jossa ihmiset voivat yhdessä pyrkiä kohti jumalallistumista.

Tärkeässä roolissa ovat sakramentit, erityisesti ehtoollinen, jossa uskovat saavat osallisuuden Kristuksen ruumiiseen ja vereen. Ehtoollisen kautta Kristuksen uhri tulee läsnä olevaksi ja uskovat yhdistyvät Kristukseen ja toisiinsa. Yannarasille ehtoollinen ei ole pelkkä muistaminen tai symbolinen teko, vaan todellinen osallistuminen Kristuksen läsnäoloon.

Kirkko on myös paikka, jossa usko välittyy sukupolvelta toiselle. Se on elävä traditio, joka on säilyttänyt ja välittänyt uskon aarteita jo kahden vuosituhannen ajan. Yannaras korostaa, että ortodoksinen usko ei perustu pelkkään Raamattuun, vaan myös kirkon isien opetuksiin ja liturgiseen elämään.

Yannarasille kirkko ei ole mikään täydellinen instituutio, vaan se koostuu syntisistä ihmisistä. Silti se on pyhä, koska se on Kristuksen perustama ja Pyhän Hengen johdattama. Kirkon tehtävänä on todistaa Kristuksesta maailmalle ja kutsua kaikkia ihmisiä pelastukseen.

Kirkolla on keskeinen rooli pelastuksessa. Se on Kristuksen ruumis maan päällä, armon tila, jossa ihmiset voivat yhdessä pyrkiä kohti jumalallistumista. Sakramenttien, erityisesti ehtoollisen, kautta uskovat saavat osallisuuden Kristuksen läsnäoloon. Kirkko on myös elävä traditio, joka välittää uskon aarteita sukupolvelta toiselle.

Vapauden tanssi Jumalan armon aalloilla: Ihmisen vastuu pelastuksessa

Yannaraksen teologiassa ihmisen vapaus ja vastuu kietoutuvat saumattomasti yhteen Jumalan armon kanssa pelastuksen prosessissa. Hän torjuu sekä fatalistisen determinismin että pelastuksen ansaitsemisen ihmisen omilla teoilla. Sen sijaan Yannaras maalaa kuvan dynaamisesta yhteistyöstä, jossa Jumalan rakkaus kutsuu ja ihminen vastaa rakkauteen omalla vapaalla tahdollaan.

Yannaras korostaa, että Jumala on luonut ihmisen vapaaksi olennoksi, jolla on kyky valita sekä hyvä että paha. Tämä vapaus ei ole pelkkä illuusio, vaan todellinen mahdollisuus, joka tekee rakkaudesta ja yhteydestä Jumalaan aidosti merkityksellistä. Ilman vapautta emme voisi puhua aidosta suhteesta Jumalaan, vaan olisimme pelkkiä marionetteja hänen käsissään.

Kuitenkin ihmisen vapaus on haavoittuvainen ja taipuvainen syntiin. Syntiinlankeemus ei Yannaraksen mukaan tarkoita pelkkää yksittäistä tapahtumaa menneisyydessä, vaan se on jatkuva todellisuus ihmisen elämässä. Synti erottaa meidät Jumalasta ja toisistamme, ja se johtaa kuolemaan.

Tässä kohtaa astuu kuvaan Jumalan armo. Jumala ei ole hylännyt langennutta luomakuntaansa, vaan lähestyy ihmistä jatkuvasti rakkaudessaan. Kristuksessa Jumala tarjoaa ihmiskunnalle pelastuksen lahjan, mahdollisuuden palata takaisin yhteyteen hänen kanssaan.

Mutta pelastus ei ole automaattinen prosessi. Vaikka Jumala tarjoaa armonsa lahjaksi, ihmisen on otettava se vastaan omalla vapaalla tahdollaan. Tämä tapahtuu uskon ja kääntymyksen kautta. Usko ei Yannarakselle ole pelkkä älyllinen myöntymys tiettyihin dogmeihin, vaan se on olemukseltaan eksistentiaalista luottamusta Jumalaan ja antautumista hänen tahtoonsa.

Tärkeässä roolissa on myös ihmisen oma vastuu. Pelastus ei ole passiivinen tila, johon meidät yksinkertaisesti siirretään. Se on pikemminkin jatkuva prosessi, jossa meidän on pyrittävä kohti Jumalaa ja kasvamaan rakkaudessa ja pyhyydessä. Tässä prosessissa kirkon sakramentit, rukous ja askeettinen elämä ovat korvaamattomia apuvälineitä.

Ihmisen vapaus ja vastuu ovat keskeisiä elementtejä pelastuksessa. Jumala tarjoaa armonsa lahjaksi, mutta ihmisen on otettava se vastaan uskon ja kääntymyksen kautta. Pelastus on jatkuva prosessi, jossa meidän on pyrittävä kohti Jumalaa ja kasvamaan rakkaudessa ja pyhyydessä.

 

Lähde

* Yannaras, Christos. 1999. *Elements of Faith: An Introduction to Orthodox Theology*. Edinburgh: T&T Clark.