Uusi elämä Kristuksessa:Kasteen ja mirhanvoitelun mysteeri

Tämä kirjoitus tarkastelee kasteen ja mirhanvoitelun mysteeriä ortodoksisen kirkon näkökulmasta piispa Aleksanteri (Mileantin) esseen pohjalta, joka syventyy näiden sakramenttien merkitykseen hengellisenä uudestisyntymisenä ja niiden rooliin kristityn elämän alkutaipaleella.

Syntisyyden kahleet ja hengellinen uudestisyntyminen

Piispa Aleksanteri aloittaa toteamalla, että ihminen syntyy maailmaan synnin turmelemana. Ajan myötä synti kasvaa ja vahvistuu, orjuuttaen hitaasti sielua. Tästä johtuen sekä yksilö että koko yhteiskunta on myrkytetty synnillä, mikä johtaa lukuisiin kärsimyksiin, kuten rikoksiin, sairauksiin ja lopulta hengellisten kuolemaan. (Mileant 1999.)

Jeesus Kristus, Jumalan ainosyntyinen Poika, tuli maan päälle tuhoamaan synnin ja tarjoamaan ihmiskunnalle mahdollisuuden iankaikkiseen ja iloiseen elämään taivasten valtakunnassa. Hengellinen uudestisyntyminen alkaa uskosta Jeesukseen Kristukseen, aidosta halusta vapautua synnin orjuudesta ja pyrkimyksestä elää Jumalan tahdon mukaisesti. (Mileant 1999.)

Kaste: Hautaus ja ylösnousemus Kristuksen kanssa

Kaste on sakramentti, jossa yksilö puhdistetaan synnin saastasta, vapautetaan pahojen himojen orjuudesta ja synnytetään uudelleen hengelliseen elämään. Kasteessa yksilö upotetaan veteen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen (Matt. 28:19), mikä symboloi hautaamista Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemusta uuteen elämään. (Mileant 1999.)

Apostoli Paavali kuvaa kasteen merkitystä Roomalaiskirjeessään: ”Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme kastetut hänen kuolemaansa? Meidät siis haudattiin hänen kanssaan kasteessa kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden voimalla, niin mekin vaeltaisimme uudessa elämässä.” (Room. 6:3-4). (Mileant 1999.)

Kaste ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ihminen olisi vapaa kaikista kiusauksista tai hengellisestä taistelusta. Hengelliset kamppailut ovat väistämättömiä jokaiselle tässä kiusauksien täyttämässä maailmassa. Kastetun ja kastamattoman ihmisen välinen ero on siinä, että jälkimmäinen on synnin orja ja vailla voimaa taistella sitä vastaan, kun taas ensin mainittu on vapautettu synnin orjuudesta ja saa apua kiusausten voittamiseksi. (Mileant 1999.)

Mirhanvoitelu: Pyhän Hengen lahjan sinetöinti

Kasteen jälkeen seuraa mirhanvoitelu, jossa kastetulle annetaan Pyhän Hengen armo. Mirhanvoitelussa pappi voitelee kastetun otsaan, silmiin, nenään, huuliin, korviin, rintaan, käsiin ja jalkoihin pyhää mirhaa sanoen: ”Pyhän Hengen lahjan sinetti. Aamen.” (Mileant 1999.)

Mirhanvoitelu vahvistaa kastetun liittymisen kirkkoon ja antaa hänelle armolahjoja hengelliseen kasvuun ja vahvistumiseen. Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Jumala on vahvistanut teidät Kristuksessa ja voidellut teidät. Hän on myös painanut meihin sinettinsä ja antanut Hengen sydämiimme vakuudeksi.” (2. Kor. 1:21-22). (Mileant 1999.)

Mirhanvoitelu liittää kastetun Kristukseen ja tekee hänestä osallisen kirkon armolahjoista. Se on Pyhän Hengen toimintaa, joka vahvistaa ja tukee kristittyä hänen hengellisellä matkallaan.

Kasteen ja mirhanvoitelun juurtuminen varhaiskirkkoon

Sekä kaste että mirhanvoitelu juontavat juurensa varhaiskirkkoon. Apostolien tekojen kirjassa kerrotaan useista tapauksista, joissa ihmiset kastettiin ja heille annettiin Pyhän Hengen lahja käsien päälle panemisen kautta (esim. Ap. t. 8:14-17, 19:2-26). (Mileant 1999.)

Varhaisen kirkon opettajat korostivat kasteen ja mirhanvoitelun merkitystä kristityn elämälle. Esimerkiksi kirkkoisä Tertullianus (n. 155-240) kirjoitti, että kasteessa ihminen ”pestäisiin pois kaikesta saastasta ja synnistä” ja että mirhanvoitelu ”vahvistaisi ja sinetöisi” kasteen armolahjat.

Lapsikaste

Lapsikaste on ikivanha käytäntö, joka juontaa juurensa jo apostolien ajalta. Se perustuu Kristuksen sanoihin: ”Antakaa lasten tulla minun luokseni, älkääkä estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta.” (Matt. 19:14). (Mileant 1999.)

Lapsen kastaminen on vanhempien osoitus halustaan liittää lapsensa mahdollisimman varhain Kristuksen siunauksiin. Kastetut lapset kasvavat kirkon yhteydessä ja saavat hengellisen perustan elämälleen.

Kummius

Kastettavalla on yleensä yksi tai kaksi kummia, jotka toimivat hänen hengellisinä vanhempinaan. Kummit lupaavat tukea kastettavan hengellistä kasvua, rukoilla hänen puolestaan ja auttaa häntä vaikeina aikoina. Kummius on suuri vastuu ja kunnia.

Yhteenveto

Kaste ja mirhanvoitelu ovat ortodoksisen kirkon keskeisimpiä sakramentteja. Ne ovat näkyviä merkkejä Jumalan armosta ja rakkaudesta, jotka johdattavat kristittyä kohti hengellistä kasvua ja pelastusta. Kasteessa ihminen yhdistetään Kristukseen ja saa uuden elämän, ja mirhanvoitelu vahvistaa ja sinetöi kasteen armolahjat. Nämä sakramentit ovat pohja kristityn elämälle ja antavat voimaa ja lohtua elämän kaikissa vaiheissa.

Lähteet

Mileant, Alexander (piispa). 1999. ”Baptism and Chrismation.” Holy Protection Russian Orthodox Church. Los Angeles.

Tutkimuskirjallisuus

* Lossky, Vladimir. 1999. *The Mystical Theology of the Eastern Church*. Crestwood, NY: St. Vladimir’s Seminary Press.

* Ware, Kallistos. 1993. *The Orthodox Church*. London: Penguin Books.

* Schmemann, Alexander. 1988. *For the Life of the World: Sacraments and Orthodoxy*. Crestwood, NY: St. Vladimir’s Seminary Press.