Mirhavoitelu-Pyhän Hengen sakramentti -Ykseyden ja jatkumon merkitys kirkossa

Isä Georgi Florovskyn esseessään ”The Sacrament of Pentecost” (1954) käsittelee Pyhän Hengen läsnäoloa ja vaikutusta kirkossa. Florovsky korostaa erityisesti kirkon ykseyttä ja jatkumoa, jotka perustuvat Pyhän Hengen toimintaan ja apostoliseen suksessioon. Tässä esityksessä tarkastellaan Florovskyn näkemyksiä ja niiden merkitystä kirkon elämälle.

Pyhä Henki kirkon perustana

Florovskyn mukaan kirkko on enemmän kuin vain joukko uskovia; se on elävä organismi, jonka Pyhä Henki yhdistää Kristuksen ruumiiksi. ”Kirkko on yksi Pyhässä Hengessä, ja Henki ’muodostaa’ sen Kristuksen täydelliseksi ruumiiksi” (Florovsky 1954, 29). Tämä ykseys ei ole vain abstrakti käsite, vaan se ilmenee konkreettisesti kirkon elämässä, erityisesti sakramenttien yhteydessä.

Helluntain tapahtumaa Florovsky pitää kirkon perustamisen ja vihkimisen hetkenä, jolloin Pyhä Henki laskeutui apostolien päälle ja täytti heidät voimallaan. Tämä ainutlaatuinen tapahtuma avasi pääsyn ”elävän veden ja iankaikkisen elämän ehtymättömään lähteeseen” (Florovsky 1954, 29). Helluntai on siis kaikkien sakramenttien alkulähde ja perusta, ja kirkossa eläminen tarkoittaa osallistumista tähän Pyhän Hengen lahjaan.

Apostolinen suksessio ykseyden takeena

Florovsky korostaa, että Pyhän Hengen läsnäolo jatkuu kirkossa apostolisen suksession kautta. Tämä tarkoittaa piispanviran katkeamatonta ketjua apostoleista nykypäivään. Apostolinen suksessio ei ole vain ”kirkon kanoninen luuranko”, vaan se on ennen kaikkea ”karismaattinen periaate” (Florovsky 1954, 30). Piispanvirka on ”sakramenttien palvelutehtävä”, jonka kautta Jumalan arki välittyy kirkossa.

Apostolisen suksession kautta jokainen paikalliskirkko on orgaanisesti yhteydessä kirkon alkulähteeseen ja muihin paikalliskirkkoihin. ”Jokainen piispa on vihitty useiden piispojen toimesta jakamattoman piispanviran nimissä” (Florovsky 1954, 31). Tämän yhteyden kautta kirkko ylittää ajalliset ja paikalliset rajat ja muodostaa yhden, pyhän, katolisen ja apostolisen kirkon.

Piispanviran merkitys

Piispan keskeisin tehtävä on toimia apostolisen suksession välittäjänä. Hänellä on valta vihkiä uusia pappeja ja piispoja, ja tämä valta erottaa hänet tavallisista papeista. Florovsky painottaa, että tämä ei ole vain kanoninen etuoikeus, vaan ”sakramentaalisen toiminnan valta” (Florovsky 1954, 30). Piispan tehtävä ei ole korottaa itseään papiston yläpuolelle, vaan taata kirkon ykseys ja jatkumo.

Florovsky korostaa myös sitä, että piispan tulee toimia aina kirkon yhteydessä. Piispanvihkimyksessä vaaditaan useiden piispojen läsnäoloa, ja tämä symboloi koko kirkon hyväksyntää ja osallistumista. ”Yksikään piispa ei voi toimia yksinään tietyn paikalliskirkon piispana, sillä sellaisena hän pysyy ulkopuolisena kaikkien muiden hiippakuntien suhteen” (Florovsky 1954, 32). Piispan valta on siis aina sidottu kirkon yhteiseen elämään ja päätöksentekoon.

Perinne Pyhän Hengen ohjauksessa

Apostolinen suksessio ei Florovskyn mukaan rajoitu pelkkään viran jatkumoon, vaan se sisältää myös uskon perinteen vaalimisen ja välittämisen. Perinne ei ole pelkkää menneisyyden muistelua, vaan ”katkeamaton hengellisen elämän virta, joka kumpuaa Yläsalista” (Florovsky 1954, 33). Se on elävä yhteys kirkon koko historiaan ja Pyhän Hengen ohjaukseen.

Florovsky korostaa, että uskollisuus perinteelle ei tarkoita jämäistä takertumista menneisyyteen, vaan avoimuutta Pyhän Hengen johdatukselle. Perinne on ”kehityskelpoinen ja eteenpäin vievä periaate – elämän, uudistumisen ja kasvun alku” (Florovsky 1954, 33). Kirkon tehtävänä on vaalia perinteen rikkautta ja soveltaa sitä luovasti muuttuvassa maailmassa.

Johtopäätökset

Isä Georgi Florovskyn esseessä ”The Sacrament of Pentecost” korostuu Pyhän Hengen keskeinen rooli kirkon elämässä. Pyhä Henki yhdistää kirkon Kristuksen ruumiiksi ja takaa sen ykseyden ja jatkumon apostolisen suksession ja perinteen kautta. Piispanvirka on keskeinen osa tätä jatkumoa, mutta se ei ole irrallinen osa, vaan se on aina sidoksissa koko kirkon yhteiseen elämään ja päätöksentekoon.

Florovskyn näkemykset haastavat meitä pohtimaan kirkon luonnetta ja tehtävää maailmassa. Miten me voimme tänään elää Pyhän Hengen yhteydessä ja olla osa kirkon ykseydestä ja jatkumosta? Miten voimme vaalia uskon perinnettä ja samalla olla avoimia Pyhän Hengen uudelle johdatukselle? Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä, joita jokaisen kristityn on hyvä pohtia omalla paikallaan.

Viitteet

Florovsky, George. 1954. ”The Sacrament of Pentecost”. _Journal of the Fellowship of St. Alban and St. Sergius_ 23: 29-35.