Jumalallistuminen pelastuksen päätöksenä ja täydellistymisenä pyhän Maksimos Tunnustajan mukaan

Sana ”jumalallistuminen” (θέωσις) ilmaisee sanan ”pelastus” syvällisimmän merkityksen. Se on syvällisin, koska sana ”pelastus” merkitsee tietyssä mielessä ihmisen koko nousua kohti ”alkukuvaansa”, Jumalaa, ja erityisesti hänen vapautumistaan Saatanan, synnin ja kuoleman orjuudesta. Sana ”jumalallistuminen” puolestaan ​​merkitsee tämän polun loppua, eli ihmisen täydellistä yhteyttä Jumalaan, jossa ihmisestä tulee ”osallistumisen kautta” se, mitä Jumala on olemuksessaan.

Jumalallistuminen luomisen tarkoituksena

Jumalallistuminen, yhteytenä ja yhteytenä Jumalaan, asetettiin ihmisen ja koko luomakunnan päämääräksi jo ennen niiden luomista. Tarkemmin sanottuna kaikki luotiin tarkoituksena, että Jumalasta tulisi ”kaikki kaikessa”:

”Sillä tätä tarkoitusta varten Hän loi meidät”, sanoo pyhä Maksimos, ”että meistä tulisi jumalallisen luonnon osallisia [2. Piet. 1:4] ja Hänen iankaikkisuutensa jakajia; ja että me jumalallistumisen kautta, joka on lähtöisin armosta, voisimme osoittautua Hänen kaltaisikseen. Jumalallistumisen vuoksi kaikki olemassa oleva on perustettu ja pysyy, ja kaikki olematon tuodaan olemassaoloon ja tulee olemaan.”

Jumalallistuminen, joka on iankaikkisen jumalallisen neuvon määräämä koko luomakunnan tarkoitus, edellytti ainoastaan ​​Jumalan ihmiseksi tuloa. Sen kautta koko ihmisluonto jumalallistui ”hypostaattisessa” yhteydessään jumalalliseen luontoon Jumalan Sanan Persoonassa, joka ilmoitti itsensä meille Herranamme Jeesuksena Kristuksena.

Jokaisen ihmisen jumalallistuminen toteutuu Kristuksessa jumalallistuneen ihmisluonnon perusteella, mutta ei koskaan pakolla, sillä se on mahdollista vain vapaudessa ja rakkaudessa. Koko luomakunta on muodostumisestaan ​​lähtien suunnattu tätä päämäärää kohti. Näin ollen jumalallistuminen oli ja on edelleen se akseli, jonka ympäri koko maailmanhistoria pyörii luomisesta aikojen loppuun asti. Tämä johtuu siitä, että jumalallistuminen saa eskatologiset ulottuvuutensa tulevassa elämässä, kun koko luomakunta muuttuu:

 ”Se saa ikuisesti liikkuvan levon, jumalallisten asioiden rajattoman ilon ja vakaan liikkeen, kyltymättömän halun sellaisiin [eli ”kymmeneen”, joka on täydellisyyden symboli].”

Lisäksi jumalallistuminen on koko Jumalan kaitselmuksen ja taloudenhoidon akseli maailmassa, Pyhän Kolminaisuuden kaitselmus ja Jumalan Pojan taloudenhoito Hänen ihmiseksi tulostaan ​​Hänen taivaaseenastumiseensa ja Pyhän Hengen lähettämiseen sieltä maailmaan. Sillä Kristus

”tulee ihmiseksi todellakin tästä syystä, että Hän tekisi meistä jumalia armon kautta.”

Tähän liittyen Vladimir Lossky toteaa aivan oikein, että

”Jumalallistuminen on pyhän Maksimoksen hengellisyyden keskeinen ajatus… ihmisen tahdon korkein päämäärä”, joka ”määrittää kaiken muun.”

Ihmiseksi tulo jumalallistumisen perustana

Edellä sanotusta käy siis selväksi, että ihmisen ”jumalallistumisen” mysteeri perustuu kokonaan Jumalan ihmiseksi tulon ja lihaksi tulemisen yliaistilliseen mysteeriin. Jotta voisimme ymmärtää näiden kahden mysteerin, nimittäin Jumalan ihmiseksi tulon mysteerin ja ihmisen jumalallistumisen mysteerin, välistä riippuvuutta, meidän on käännettävä huomiomme erittäin perustavanlaatuiseen teemaan pyhän Maksimoksen teologiassa: ihmisen lankeemuksen ja Jumalan ihmiseksi tulon väliseen suhteeseen, tai toisin sanoen Jumalan Sanan ihmiseksi tulon ehdollisuuteen tai ehdottomuuteen. Tämä perustavanlaatuinen ongelma ratkaistaan ​​pyhän Maksimoksen mukaan vain ihmisen jumalallistumisen valossa, joka ymmärretään ihmisluonnon ”hypostaattiseksi” yhteydeksi jumalalliseen luontoon Kristuksen persoonassa, kuten alla näemme.

Vaikka pyhä Maksimos tavallisesti puhuu (kuten kaikki muutkin kirkon isät) Jumalan ehdolliseen ihmiseksi tuloon hyväksyen, että ihmiseksi tulo tapahtui luonnon pelastamiseksi, tai kuten hän kirjoittaa muualla:

”Jumala tulee ihmiseksi pelastaakseen ihmisen, joka on hukkumassa”,

tai taas toisaalla:

”Muistamme, että Hänen ihmeellisen vierailunsa meidän luoksemme lihassa ainoa perusta ja tarkoitus on pelastuksemme”,

ja vielä toisessa kohdassa:

”Sillä Hänellä oli tämä ainoana syynä syntymälleen lihassa: luonnon pelastus” jne.,

hänen teoksissaan on kuitenkin lukuisia kohtia, jotka puhuvat selvästi Jumalan Sanan ehdottomasta ihmiseksi tulosta.

Toisin sanoen pyhä Maksimos sanoo, että Jumalan Sanan lihaksi tuleminen ja ihmiseksi tulo muodostaa Jumalan alkukantaisen tahdon ihmistä ja maailmaa kohtaan, ja että Jumala oli suunnitellut ja päättänyt sen ennen kaikkea luomakuntaa koko luomakunnan lopulliseksi kohtaloksi ja päämääräksi (”loppu”).

Tärkein näistä pyhän Maksimoksen kohdista löytyy hänen teoksestaan ​​”Vastauksia Thalassiokselle” (Responses to Thalassios). Tässä kohdassa pyhä Maksimos samastaa periaatteessa ”Kristuksen mysteerin” itse ”Kristuksen” kanssa, joka on ”jumalallisuuden ja ihmisyyden sanomaton ja käsittämätön hypostaattinen yhteys”. Tai kuten hän sanoo hieman pidemmälle, Kristus on ”molempien [luontojen] yhdistetty hypostaasi” (ilman kummankaan luonnon vähenemistä tai muuttumista).

Tekstin seuraavassa osassa pyhä Maksimos sanoo äärimmäisen tiivistetyssä otteessa, että tämä Kristuksen yhdistetyn hypostaasin mysteeri, toisin sanoen Kristuksen mysteeri Jumala-ihmisenä, muodostaa ”suuren ja salatun mysteerin, jonka Jumalan mahtava neuvo suunnitteli ja päätti ennen kaikkia aikoja”:

 ”Tämä on se siunattu loppu, jota varten kaikki luotiin. Tämä on olemassa olevien asioiden alkuperän ennalta määrätty jumalallinen tarkoitus, jota määritellessämme kutsumme sitä ennalta määrätyksi lopuksi, jonka vuoksi kaikki on olemassa, vaikka se itse ei ole olemassa minkään muun vuoksi. Tätä loppua silmällä pitäen Jumala loi olemassa olevien asioiden olemuksen; tämä on oikeastaan ​​kaitselmuksen ja ennalta määrätyn täyttymys, jonka kautta Jumalan luomat asiat yhdistetään Häneen.”

Pyhä Maksimos sanoo edelleen, että tämä Jumalan iankaikkisen neuvon mysteeri on nyt paljastettu ”ihmiseksi tulleen” Jumalan Sanan kautta enkelinä, joka ilmentää siten ”Isän hyvyyden sisintä syvyyttä” (toisin sanoen kaikkea, mitä Isä Jumala aikoi antaa ihmiselle) ja paljastaa

 ”itsessään sen lopun, jota varten luodut asiat selvästi saivat olemassaolonsa alun. Sillä Kristuksen tai Kristuksen mysteerin vuoksi kaikki ajat ja niissä olevat olennot saivat olemassaolonsa alun ja lopun Kristuksessa.”

Kehittäessään ajatustaan ​​Kristuksen mysteeristä pyhä Maksimos toteaa:

”Sillä äärellisyyden ja äärettömyyden, mitallisuuden ja mittaamattomuuden, lopullisuuden ja loputtomuuden, Luojan ja luomakunnan, levon ja liikkeen yhdistäminen, joka on tapahtunut viimeisinä aikoina ilmentyneessä Kristuksessa, oli [Jumalan iankaikkisessa neuvossa] määrätty ennen aikoja, itsessään täyttäen Jumalan ennalta tietämyksen ja muodostaen Pyhän Kolminaisuuden ihmiselle asettaman koko kaitselmuksen ja koko kohtalon hedelmän, joka kohtalo koostuu yliluonnollisesta jumalallistumisesta.”

Tämä johtuu juuri siitä, että ihmisen ja luomakunnan jumalallistuminen, yhteytenä Jumalaan, on koko Luomakunnan, kaitselmuksen ja Jumalan taloudenhoidon ensisijainen ja lopullinen tarkoitus ja päämäärä maailmaa kohtaan. Näin ollen pyhimys lisää:

”Sillä oli todellakin välttämätöntä, että Hän, joka on luonteeltaan olemassa olevien asioiden olemuksen Luoja, tulisi myös armon kautta niiden jumalallistumisen aikaansaajaksi, jotka Hän oli luonut, jotta olemisen Antaja osoittautuisi myös iankaikkisen hyvinvoinnin Lahjoittajaksi, ja että tällä tavoin ”aikojen täyttymys ja liikkuvien lepo” toteutuisi Jumalan Sanassa (joka kaiken luojana tyhjästä pani luodut liikkeelle).”

Tämän kohdan alaviite on paikallaan ja täydentävä:

”Luomakunta on olemattomuudesta olevaan tuotujen asioiden aktualisointia. Näiden hypostaattinen yhteys Häneen, josta ne saivat alkunsa, oli ennalta määrätty Hänen kaitselmuksensa mukaisesti.”

Tämän erittäin tärkeän kohdan lisäksi pyhällä Maksimoksella on myös muita kohtia, jotka puhuvat yhtä lailla Jumalan Sanan ehdottomasta ihmiseksi tulosta. Yhdessä näistä (jälleen ”Vastauksista Thalassiokselle”) pyhä sanoo, että Jumalalla oli luotuaan [tai tarkemmin sanottuna ”vahvistettuaan alun” – [käänt.] koko luomakunnan ennen kaikkia aikoja

”sanomattoman ja äärettömän hyvän neuvo heitä [joita Hän oli luonut] varten. Tämä suunnitelma oli, että Hän [Jumalan Sana] sekoittuisi ihmisluontoon ilman muutosta itsessään todellisen hypostaattisen yhteyden kautta yhdistääkseen ihmisluonnon itseensä pysyen muuttumattomana, jotta Hänestä tulisi ihminen, kuten Hän itse tietää, ja tekisi ihmisestä Jumalan yhdistämällä hänet itseensä.”

Tämän tekstin jatkossa pyhä Maksimos lisää, että

”Herramme Jeesus Kristus on kaikkien menneiden, nykyisten ja tulevien aikojen alku, keskikohta ja loppu”,

ja päättää kyseisen kohdan ihmisen jumalallistumisen opilla Kristuksessa.

Myös tässä seuraavat alaviitteet ovat erittäin osuvia. Niissä todetaan, että luovan jumalallisen neuvon ”sanomaton tarkoitus” oli ”Sanan hypostaattinen yhteys lihaan”, jotta lihasta (ihmisestä) tulisi ”hypostaattisesti jumalallinen”, mikä on juuri jumalallistumisen lopullinen merkitys.

Tästä syystä alaviitteessä 3 lisätään, että

”Jumalan ihmiseksi tulo on ihmisluonnolle varma tae sen toivomasta jumalallistumisesta, sillä se tekee ihmisestä Jumalan samassa määrin kuin Hänestä tuli ihminen.”

Näihin alaviitteisiin meidän tulisi lisätä myös viidennenkymmenennenneljännen vastauksen Thalassiokselle alaviite 18, jossa sanotaan tästä aiheesta:

”Jumalallisen ihmiseksi tulon oppi käsittää sekä aikojen ja asioiden alun missä tahansa tietyssä ajassa että olemassa olevien asioiden elämän laajentumisen äärettömyyteen armon kautta aikojen ulkopuolella.”

Edellä mainittuihin kohtiin meidän tulisi lisätä myös joitakin muita, kuten pyhän Maksimoksen kuuluisan tulkinnan teksti pyhän Gregorios Teologin ”Köyhien rakastamisesta” -puheesta ja erityisesti seuraavasta lauseesta tässä puheessa: ”Me olemme osa Jumalaa.”

Tässä erittäin teologisessa tulkinnassaan tästä kohdasta pyhä Maksimos selittää samoin ”Kristuksen mysteerin” ehdottomuutta, nimittäin Hänen täydellistä ihmiseksi tuloaan (”hypostaattista”) ja meidän yhteen kokoamistamme Häneen ”Hänen Ruumiinsa jäseninä”, joka mysteeri on ”Isä Jumalassa piilevä iankaikkinen tarkoitus”. Ihmis- ja jumalallisen luonnon hypostaattisen yhteyden mysteeri Kristuksessa, pyhä Maksimos jatkaa,

”osoittaa, että meidät luotiin tätä [loppua] varten ja paljastaa Jumalan kaikkihyvän tarkoituksen meitä kohtaan ennen aikoja, joka ei sallinut mitään uudistusta omassa sisäisessä periaatteessaan [λόγος], vaan toteutui uuden, uudemman tavan [τρόπος] käyttöönoton kautta.”

Pyhä isä päättää tähän silmiinpistävään lauseeseen:

”On todellakin aivan ilmeistä kaikille, että Kristuksessa aikojen lopussa toteutettu mysteeri on epäilemättä sen osoitus ja täyttymys, mikä esitettiin esi-isässämme aikojen alussa.”

Vielä muita pyhän Maksimoksen tekstejä voitaisiin esittää tässä, mutta tähän mennessä lainatut todistavat selvästi Jumalan Sanan ehdottomasta ihmiseksi tulosta. Tätä pyhän Maksimoksen teologista ajatusta käsitteli isä Georges Florovsky, joka ilmaisee näkemyksen edellä mainituista kohdista, että ”’Logos tuli lihaksi’ ei pelkästään lunastusta varten”, koska ihmiseksi tulon mysteeri on pyhän Maksimoksen mukaan ”Jumala-ihmisen mysteeri, jumalallisen rakkauden mysteeri”, joka on ”laajempi ja syvällisempi kuin lunastava armo”.

Eräässä artikkelissaan isä Florovsky toistaa ja kehittää mielipidettään kyseisestä aiheesta:

”[Pyhä Maksimos] totesi selvästi, että ihmiseksi tuloa tulisi pitää Jumalan absoluuttisena ja ensisijaisena tarkoituksena luomisessa. Ihmiseksi tulon luonne, tämän jumalallisen majesteetin ja inhimillisen heikkouden liiton luonne, on todellakin käsittämätön mysteeri, mutta voimme ainakin ymmärtää tämän korkeimman mysteerin syyn ja tarkoituksen, sen logoksen ja skoposin. Ja tämä alkuperäinen syy tai lopullinen tarkoitus oli pyhän Maksimoksen mielestä juuri itse ihmiseksi tulo ja sitten meidän liittäminen ihmiseksi tulleen Ruumiiseen. Pyhän Maksimoksen sanamuodot ovat suoria ja selkeitä.”

Saman tulkinnan esitti paljon aikaisemmin kuin isä Florovsky S.L. Epifanovich, merkittävä pyhän Maksimoksen tutkija.

Tämä kysymys ei ole saanut osakseen erityistä huomiota tai tarkastelua muiden, uudempien pyhän Maksimoksen teologian tutkijoiden taholta. Yksi näistä tutkijoista, Hans Urs von Balthasar, kannattaa näkemystä, että pyhimys kannatti Jumalan ehdotonta ihmiseksi tuloa. Hän sanoo, että keskustelussa skolasttien kanssa tästä aiheesta Maksimos olisi asettunut Duns Scotuksen puolelle, mutta ei olisi hyväksynyt skolasttien hypoteettisen teologian lähtökohtia. Muiden tutkijoiden, Polycarp Sherwoodin ja Irenée-Henri Dalmais’n, joukossa, vaikka he käsittelevätkin edellä mainittua asiaa vain ohimennen, esittävät saman näkemyksen. On huomionarvoista, että myös Nikos Nissiotes, vaikka hän ei olekaan erityisesti tekemisissä pyhän Maksimoksen (tai nykyisen aiheen) kanssa, hyväksyy ”että luomisen lopullinen tarkoitus on rakkauden yhteys, lihassa, ihmisen ja Jumalan välillä”, toisin sanoen Jumalan ehdoton ihmiseksi tulo.

On kuitenkin olemassa pyhän Maksimoksen teologian tutkijoita, jotka ovat päinvastaista mieltä. Näin ollen esimerkiksi Vladimir Lossky, puhuessaan ”Jumalan Sanan iankaikkisesta neuvosta”, sanoo, että se ”ei ole ennalta määrätty suunnitelma, joka rajoittaisi jumalallista vapautta”, vaan ”jumalallinen salaisuus”, joka ”paljastuu vähitellen luomisessa ja ihmiseksi tulossa”. Hänen mukaansa Jumalan ihmiseksi tulo oli ”vastaus ihmisen lankeemukseen”, ja siksi se oli ”vapaa teko jumalallisesta rakkaudesta”.

Samoin Lars Thunberg väittää, että pyhän Maksimoksen mukaan Jumalan ihmiseksi tulo oli ”vastaus ihmisen lankeemukseen”, ja että se oli ”vapaa teko jumalallisesta rakkaudesta”. Hän perustelee näkemystään sillä, että pyhä Maksimos opetti, että Jumala loi ihmisen ”kuvaksi” ja ”kaltaisuudeksi”, ja että ihmisen lankeemus oli ”luopumista” tästä jumalallisesta kaltaisuudesta. Jumalan ihmiseksi tulo oli siis ”palauttaminen” tähän alkuperäiseen jumalalliseen kaltaisuuteen.

Näiden kahden vastakkaisen näkemyksen välillä on kuitenkin mahdollista löytää tietty yksimielisyys. Sekä ne, jotka kannattavat Jumalan ehdotonta ihmiseksi tuloa, että ne, jotka kannattavat ehdotonta ihmiseksi tuloa, ovat yhtä mieltä siitä, että Jumalan ihmiseksi tulo oli ihmiskunnan pelastuksen kannalta välttämätön. He ovat myös yhtä mieltä siitä, että Jumalan ihmiseksi tulo oli rakkauden teko. Erimielisyys koskee pikemminkin sitä, oliko Jumalan ihmiseksi tulo osa Hänen iankaikkista suunnitelmaansa vai oliko se pikemminkin vastaus ihmisen lankeemukseen.

Tämän kysymyksen ratkaiseminen ei ole helppoa, eikä se ole tämän artikkelin tarkoitus. On kuitenkin tärkeää huomata, että pyhän Maksimoksen teologiassa Jumalan ihmiseksi tulo ja ihmisen jumalallistuminen ovat erottamattomasti yhteydessä toisiinsa. Jumala tuli ihmiseksi, jotta ihminen voisi tulla jumalaksi. Tämä on kristinuskon keskeinen sanoma, ja se on myös pyhän Maksimoksen teologian ydin.

 

Lähdeteos

* Radosavljević, Artemije. ”Deification as the End and Fulfillment of Salvation According to St. Maximos the Confessor.” *The Patristic Lectionary* 15, no. 1 (2004): 1-12.

Kirjallisuus

* Epifanovich, S.L. ”The Doctrine of Theosis in St. Maximus the Confessor.” *St. Vladimir’s Seminary Quarterly* 2 (1958): 27-38.

* Florovsky, Georges. ”The Predicament of Creation in Christian Thought.” In *Creation and Redemption*, edited by John Meyendorff, 81-104. Crestwood, NY: St. Vladimir’s Seminary Press, 1997.

* Lossky, Vladimir. *The Mystical Theology of the Eastern Church*. Translated by members of the Fellowship of St. Alban and St. Sergius. London: James Clarke & Co., 1957.

* Nissiotes, Nikos A. ”The Mystery of the Incarnation in the Theology of St. Maximus the Confessor.” *Greek Orthodox Theological Review* 30 (1985): 315-329.

* Sherwood, Polycarp. ”St. Maximus the Confessor: The Man and His Times.” *Studia Anselmiana* 59 (1974): 25-48.

* Thunberg, Lars. *Man and the Cosmos: The Vision of St. Maximus the Confessor*. Translated by Eric J. Sharpe. Crestwood, NY: St. Vladimir’s Seminary Press, 1985.

* von Balthasar, Hans Urs. *The Glory of the Lord: A Theological Aesthetics*. Volume 1: *Seeing the Form*. Translated by Erasmo Leiva-Merikakis. Edinburgh: T&T Clark, 1982.