Pyhien esirukousten pyytämisen perinteestä

Seuraavassa käsitellään perinnettä pyytää pyhiä ja enkeleitä rukoilemaan puolestamme ja pyritään vastaamaan fundamentalistien esittämiin haasteisiin tätä käytäntöä kohtaan ja osoitetaan Raamatun tukevan sitä.

Pyhien esirukoukset ovat raamatullinen perinne

Raamattu ohjaa meitä vetoamaan taivaassa oleviin ja pyytämään heitä rukoilemaan kanssamme. Se viittaa Psalmiin 103:20-21: ”Ylistäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te hänen väkevät soturinsa, jotka hänen käskyjään teette, jotka tottelette hänen sanansa! Ylistäkää Herraa, kaikki hänen sotajoukkonsa, hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa teette!” (Ps. 103:20-21). Toisena esimerkkinä teksti mainitsee Psalmin 148:1-2: ”Ylistäkää Herraa! Ylistäkää Herraa taivaista, ylistäkää häntä korkeuksissa! Ylistäkää häntä, kaikki hänen enkelinsä, ylistäkää häntä, kaikki hänen sotajoukkonsa!” (Ps. 148:1-2).

Taivaassa olevat eivät ainoastaan rukoile kanssamme, vaan myös puolestamme. Ilmestyskirjassa Johannes näkee ”kaksikymmentäneljä vanhinta [Jumalan kansan johtajat taivaassa] lankeavan Karitsan eteen, ja heillä jokaisella oli kannel ja kultaiset maljat, täynnä suitsukeuhreja, jotka ovat pyhien rukoukset” (Ilm. 5:8). Tämä tulkitaan niin, että taivaassa olevat pyhät tarjoavat Jumalalle maan päällä elävien pyhien rukouksia. ”Enkelit tekevät samoin: ’[Yksi] enkeli tuli ja asettui alttarin [taivaassa] ääreen kultaisella suitsutusastialla; ja hänelle annettiin paljon suitsuketta, että hän panisi sen kaikkien pyhien rukousten päälle kultaiselle alttarille, joka oli valtaistuimen edessä; ja suitsukkeen savu nousi pyhien rukousten kanssa enkelin kädestä Jumalan eteen” (Ilm. 8:3-4).

Jeesus varoittaa olemaan vahingoittamatta pieniä lapsia, koska heidän suojelusenkeleillään on varma esirukousoikeus Isän luona: ”Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä pienistä; sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä taivaassa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa.” (Matt. 18:10).

Vaikka Jeesus on ainoa Jumalan ja ihmisen välinen välittäjä (1. Tim. 2:5), se ei tarkoita, ettemme voisi tai meidän ei pitäisi pyytää toisia kristittyjä rukoilemaan kanssamme ja puolestamme (1.Tim.2:1-4). Tähän sisältyvät myös taivaassa olevat kristityt, joiden pyhitys on jo täytetty, sillä ”vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras” (Jaak.5:16).

Varhaisen kirkon tuki pyhien esirukouksille

Varhaiskirkon isät tunnustivat Raamatun opetuksen siitä, että taivaassa olevat voivat ja rukoilevat puolestamme. Se esittää useita lainauksia varhaisista kristillisistä kirjoituksista, jotka tukevat tätä väitettä. Esimerkkejä ovat:

Hermas (noin 80 jKr.): ”[Paimen sanoi:] ’Mutta ne, jotka ovat heikkoja ja laiskoja rukouksessa, epäröivät pyytää mitään Herralta; mutta Herra on täynnä myötätuntoa ja antaa varmasti kaikille, jotka häneltä pyytävät. Mutta sinä, [Hermas,] kun olet saanut voimaa pyhältä enkeliltä [jonka näit] ja olet saanut häneltä sellaisen esirukouksen etkä ole laiska, miksi et pyydä Herralta ymmärrystä ja ota sitä häneltä vastaan?'” (Paimen 3:5:4).

Klemens Aleksandrialainen (noin 208 jKr.): ”Tällä tavalla hän [tosi kristitty] on aina puhdas rukoukseen. Hän rukoilee myös enkelien seurassa, koska hän on jo enkeliluokkaa, eikä hän ole koskaan poissa heidän pyhästä huolenpidostaan; ja vaikka hän rukoilee yksin, hänellä on pyhien kuoro seuranaan [rukouksessa]” (Sekalaisia 7:12).

Kyprianus Karthagolainen (noin 253 jKr.): ”Muistakaamme toisiamme sopusoinnussa ja yksimielisyydessä. Rukoilkaamme molemmin puolin [kuolemaa] aina toistemme puolesta. Lievittäkäämme taakkoja ja ahdistuksia keskinäisellä rakkaudella, että jos joku meistä jumalallisen laupeuden nopeuden kautta menee ensin pois, rakkautemme voi jatkua Herran edessä ja rukouksemme veljiemme ja sisartemme puolesta eivät lakkaa Isän armon edessä” (Kirjeet 56[60]:5).

Augustinus (noin 400 jKr.): ”Kristitty kansa viettää yhdessä uskonnollisessa juhlallisuudessa marttyyrien muistoa sekä rohkaistakseen heidän jäljittelemistään että voidakseen osallistua heidän ansioihinsa ja saada apua heidän rukouksistaan” (Faustus Manikealaista vastaan).

Johtopäätös

Sekä Raamattu että varhaisen kirkon isät tukevat käytäntöä pyytää pyhiä ja enkeleitä rukoilemaan puolestamme. Vaikka Jeesus on ainoa välittäjä Jumalan ja ihmisen välillä, se ei estä meitä pyytämästä toisia kristittyjä, myös taivaassa olevia, rukoilemaan kanssamme ja puolestamme.

Viitteet

* Raamattu, 1933/1938

* Hermas. Paimen. Noin 80 jKr.

* Klemens Aleksandrialainen. Sekalaisia. Noin 208 jKr.

* Kyprianus Karthagolaisesta. Kirjeet. Noin 253 jKr.

* Augustinus. Faustus Manikhealaista vastaan. Noin 400 jKr.

Kirjallisuus

* Hahn, Scott. Hail, Holy Queen: The Mother of God in the Word of God. Doubleday, 2001.

* Loverde, James. How to Pray Like Mary: A Step-by-Step Guide to Marian Devotion. Our Sunday Visitor, 2020.

* O’Connor, Michael. The Scriptural Basis for Praying to the Saints. Catholic Answers, 1996.