Artikkeleja

Maailmanloppu kristillisestä näkökulmasta

 

Tässä käsittelemme maailmanlopun teemaa kristillisestä näkökulmasta, pohjautuen igumeni Aleksanterin (Mileant) tekstiin ”Maailmanloppu” ja tarkastelemme maailmanlopun merkkejä, Antikristuksen hahmoa, Kristuksen toista tulemista, kuolleiden ylösnousemusta, viimeistä tuomiota ja iankaikkista elämää. Lisäksi käsitellään kiliasmin opetusta ja sen epäjohdonmukaisuuksia.

Esipuhe: Ennustukset ja nykyajan merkit

Igumeni Aleksanteri aloittaa tekstinsä korostamalla, että elämme merkittävää aikaa. Hän viittaa Optinan luostarin vanhusten ennustuksiin, joiden mukaan kommunismin romahtaminen Venäjällä olisi merkki maailmanlopun lähestymisestä. Vaikka ennustukset eivät määrittele tarkkaa aikataulua, useat nykyiset ilmiöt, kuten ympäristön saastuminen ja luonnonvarojen ehtyminen, tukevat käsitystä lähestyvästä lopusta. Lisäksi Aleksanteri mainitsee demonologeja, kuten Kurt Kochin, joiden mukaan pahat hengetkin tunnustavat nykyään maailmanlopun läheisyyden.

Toista tulemista odotellessa: Valmistautuminen iankaikkisuuteen

Kristillisen opetuksen mukaan elämän tarkoitus on valmistautua iankaikkisuuteen. Jeesus kehotti seuraajiaan valppauteen ja valmistautumiseen Hänen paluunsa varalle: ”Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä hetkenä Herranne tulee” (Matt. 24:42). Varhaiskristityt elivät jatkuvan vainon keskellä ja odottivat Kristuksen paluuta pelastajana. Ajan myötä vainojen laantuessa odotus muuttui rauhallisemmaksi ja teologit alkoivat nähdä lopunajan tapahtumat osana pidempää prosessi

Toisen tulemisen merkkejä: Hengellinen ja yhteiskunnallinen romahdus

Vaikka Raamattu ei paljasta maailmanlopun tarkkaa ajankohtaa, se kuvaa useita merkkejä, joiden avulla voimme tunnistaa lopun läheisyyden. Nämä merkit voidaan jakaa hengellisiin ja yhteiskunnallisiin ilmiöihin.

Hengelliset merkit:

Evankeliumin leviäminen maailmanlaajuisesti: ”Valtakunnan evankeliumi saarnataan kaikessa maailmassa todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu” (Matt. 24:14).

Uskon heikkeneminen ja väärien opettajien ilmestyminen: ”Sillä monet tulevat minun nimessäni sanoen, että minä olen Kristus; ja eksyttävät monia” (Matt. 24:5).

Pahuuden ja laittomuuden lisääntyminen: ”Koska laittomuus lisääntyy, kylmenee monien rakkaus” (Matt. 24:12).

Noituuden ja pakanallisten tapojen yleistyminen: ”Myöhempinä aikoina jotkut luopuvat uskosta ja noudattavat eksyttävien henkien ja demonien oppeja” (1. Tim. 4:1).

Yhteiskunnalliset merkit:

Uskovaisten vaino: ”Ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden” (Matt. 24:9).

Sodat, katastrofit ja yhteiskunnallinen romahdus: ”Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan. Ja tulee olemaan nälänhätää, ruttoa ja maanjäristyksiä eri paikoissa” (Matt. 24:7-8).

Aleksanteri näkee näiden merkkien toteutuvan jo nykyajassa, viitaten esimerkiksi uskon heikkenemiseen ja moraalin rappeutumiseen. Hän mainitsee myös juutalaisten paluun kristinuskon pariin messiaanisen liikkeen myötä todisteena lopun lähestymisestä.

Antikristus: Viimeinen vihollinen

Raamattu kuvaa Antikristusta Kristuksen vastustajana, joka ilmestyy ennen maailmanloppua. Hän on ”laittomuuden ihminen”, joka ”korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan” (2. Tess. 2:3-4). Antikristus houkuttelee ihmisiä puolelleen valheellisilla ihmeillä ja lupauksilla, ja hän pyrkii tuhoamaan kristinuskon.

Aleksanteri nostaa esiin useita historiallisia henkilöitä, jotka ovat toimineet Antikristuksen esikuvina, kuten Antiokhos Epifanes ja Rooman keisarit Nero ja Domitianus. Hän uskoo, että tuleva Antikristus tulee olemaan karismaattinen johtaja, joka lupaa ratkaisuja maailman ongelmiin ja houkuttelee ihmisiä palvomaan itseään jumalana.

Toinen tuleminen ja kuolleiden ylösnousemus: Uusi alku

Kristuksen toinen tuleminen on kristityille ilon ja toivon aihe. Se merkitsee pahuuden ja kärsimyksen loppua ja uuden aikakauden alkua. Toisen tulemisen yhteydessä tapahtuu myös kuolleiden ylösnousemus, jolloin kaikki ihmiset herätetään takaisin eloon.

Aleksanteri korostaa, että ylösnousemus koskee sekä vanhurskaita että syntisiä. Ylösnousseet saavat uuden, kirkastetun ruumiin, joka on vapaa sairaudesta ja kuolemasta. Hän torjuu protestanttisen tempausopin virheellisenä ja korostaa, että valitutkin joutuvat kokemaan lopunajan ahdistukset.

Yleismaailmallinen tuomio: Oikeudenmukaisuus toteutuu

Kristuksen toisen tulemisen jälkeen seuraa yleismaailmallinen tuomio, jossa kaikki ihmiset saavat palkkansa tekojensa mukaan. Vanhurskaat saavat iankaikkisen elämän Jumalan luona, kun taas syntiset tuomitaan ikuiseen rangaistukseen.

Aleksanteri kuvaa elävästi sekä taivaan autuutta että helvetin piinaa. Hän korostaa, että Jumalan rakkaus ja oikeudenmukaisuus kulkevat käsi kädessä ja että jokainen on vastuussa teoistaan. Hän torjuu myös apokatastasiksen harhaoppia, jonka mukaan helvetin rangaistus olisi vain väliaikainen.

 Kiliasmin epäjohdonmukaisuus: Yksi ylösnousemus, yksi tuomio

Aleksanteri kritisoi kiliasmin (oppi tuhatvuotisesta valtakunnasta) opetusta, jonka mukaan Kristuksen toinen tuleminen tapahtuisi kahdessa vaiheessa ja että vanhurskaat eläisivät maan päällä tuhatvuotisen rauhan aikakauden ennen lopullista tuomiota. Hän osoittaa, että tämä oppi on ristiriidassa Raamatun opetuksen kanssa yhdestä ylösnousemuksesta ja yhdestä tuomiosta.

Johtopäätös: Valvokaa ja rukoilkaa

Aleksanteri päättää tekstinsä kehotukseen valppauteen ja rukoukseen. Maailmanlopun merkit ovat jo nähtävissä, ja meidän tulisi valmistautua Kristuksen paluuseen elämällä hurskasta elämää.

Loppuviitteet:

  1. Kurt E. Koch, Occult Bondage and Deliverance (Grand Rapids, MI: Kregel Publications).
  2. Michael Schiffman, Return of the Remnant (Baltimore, MD: Lederer Publications, 1992); John Fieldsend, _Messianic Jews_ (Monarch Publications, 1993).

* Fieldsend, John. Messianic Jews. Monarch Publications, 1993.