Didascalia Apostolorum:KATOLINEN DIDASKALIA JOKA OPETTAA VAPAHTAJAMME KAHDENTOISTA PYHÄN APOSTOLIN JA OPETUSLAPSEN OPETUSTA
Didascalia Apostolorum
Lähde: https://earlychristianwritings.com/text/didascalia.html
EARLY CHRISTIAN WRITINGS
Teksti on R. Hugh Connollyn teoksesta Didascalia Apostolorum. Oxford: Clarendon Press, 1929.
Käännös suomeksi RS
KATOLINEN DIDASKALIA JOKA OPETTAA VAPAHTAJAMME KAHDENTOISTA PYHÄN APOSTOLIN JA OPETUSLAPSEN OPETUSTA
I LUKU
Yksinkertaisesta ja luonnollisesta laista.
JUMALAN istutus ja Hänen katolisen kirkkonsa pyhä viinitarha, valitut, jotka luottavat Herran pelon yksinkertaisuuteen, jotka uskonsa kautta perivät Hänen iankaikkisen valtakuntansa, jotka ovat saaneet Hänen Pyhän Henkensä voiman ja yhteyden [vrt. 2.Kor.13:13] ja jotka Hänen kauttaan ovat varustautuneet ja lujittuneet Hänen pelossaan, jotka ovat tulleet osallisiksi sirottelusta [1.Piet. 1:2] Suuren Jumalan, Jeesuksen Kristuksen, puhtaan ja kallisarvoisen veren [1.Piet.1.17] osallisiksi, jotka olette saaneet rohkeuden kutsua Kaikkivaltiasta Jumalaa Isäksi, hänen Poikansa ja hänen rakastettunsa kanssaperillisinä ja osallisina [vrt. Room.8:17; Ef.3:6], kuulkaa Jumalan Didaskaliaa, te, jotka toivotte ja odotatte hänen lupauksiaan, joka on kirjoitettu Vapahtajamme käskyn mukaan ja joka on sopusoinnussa hänen kunniakkaiden sanojensa kanssa.
[i. 1] Pitäkää huoli, Jumalan lapset, ja tehkää kaikki niin, että olette kuuliaisia Jumalalle, ja olkaa kaikessa mieluisia Herralle, meidän Jumalallemme. Sillä jos joku juoksee vääryyden perässä ja on vastoin Jumalan tahtoa, niin se on katsottava Jumalalle pakanaksi ja jumalattomaksi. Pakene siis ja poistu kaikesta ahneudesta ja pahasta toiminnasta. Älkääkä himoitko sitä [[4]], mikä on kenenkään oma, sillä laissa on kirjoitettu: Älä himoitse mitään siitä, mikä on lähimmäisesi: älä hänen peltoaan, älä hänen vaimoaan, älä hänen palvelijaansa, älä hänen palvelijattariaan, älä hänen härkäänsä, älä hänen aasinsa, älä mitään hänen omaisuudestaan [2. Moos. 20.17; 5. Moos. 5.21]. Sillä kaikki nämä halut ovat Pahasta. Sillä se, joka himoitsee toverinsa vaimoa tai palvelijaansa tai palvelijatartaan, on jo avionrikkoja ja varas, ja hänet on tuomittu saastaisuudesta, niin kuin ne, jotka makaavat miesten kanssa, meidän Herramme ja Opettajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, jolle (on) kunnia ja kirkkaus iankaikkisesti ja aina ja iankaikkisesti, amen. Kuten myös evankeliumissa Hän uudistaa ja vahvistaa ja täyttää lain kymmenen sanaa (sanoen): Sillä laissa on kirjoitettu: Mutta minä sanon teille tämän, – joka laissa puhui Mooseksen kautta, mutta nyt itse (s. 2) sanon teille: Joka katsoo lähimmäisensä vaimoa himoiten häntä, on jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan sydämessään [Mt.5:27-28]. Ja näin se, joka halusi, tuomittiin avionrikkojaksi. Myös se, joka himoitsee lähimmäisensä härkää tai aasia, on mielessään varastamassa ja viemässä sitä pois. Ja se taas, joka haluaa toverinsa pellon, eikö hän pyri ahdistamaan häntä hänen rajastaan ja keksimään, että hän voisi myydä sen hänelle ilmaiseksi? Tästä syystä siis tulee näille henkilöille tappoja ja kuolemia ja Jumalan tuomioita.
Mutta ihmisille, jotka tottelevat Jumalaa, on yksi laki, yksinkertainen ja tosi ja lempeä – kristittyjen kannalta kyseenalaistamatta – tämä, että mitä sinä vihaat, että joku toinen tekisi sinulle, sitä sinä et tee toiselle [vrt. Tob.4:15]. Sinä et tahdo, että joku katselisi [[6]] pahalla tavalla vaimoasi turmellaksesi hänet, etkä sinä katsoisi pahalla mielellä kumppanisi vaimoa. Sinä et halua, että joku ottaa pois sinun vaatteesi, äläkä sinä ota pois toisen vaatetta. Sinua ei saa herjata, solvata eikä lyödä; äläkä tee toiselle ketään näistä 5. [1:2] Mutta jos joku herjaa sinua, niin siunaa häntä; sillä 4 Mooseksen kirjassa on kirjoitettu: ”Joka siunaa, on siunattu, ja joka kiroaa, on kirottu” [vrt. 4 Moos 24:9; 1 Moos 27:29]. Ja myös evankeliumissa on jälleen kirjoitettu: Lk. 6:28; Mt. 5:44]. Ja niille, jotka teille pahaa tekevät, älkää tehkö pahaa; ja tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat [Lk. 6:27], ja olkaa kärsivällisiä ja kestäkää, sillä Raamattu sanoo: Älkää sanoko: vaan ole kärsivällinen, niin Herra on oleva sinun auttajasi ja maksaa sen, joka tekee sinulle pahaa [Sananl.20:22]. Ja jälleen Hän sanoo evankeliumissa: Mt. 5:44; Lk. 6:27; Did.1.3]. Katsokaamme siis, rakkaat, ja ymmärtäkäämme nämä käskyt ja pitäkäämme ne, jotta meistä tulisi valkeuden poikia [vrt. Joh.12.:6; Ef.5.8; 1.Tess. 5.5].
II LUKU
Opetetaan jokaista miestä, että hänen on tyydytettävä yksin vaimoaan; ja että hän ei saa koristella itseään eikä tulla naisille kompastuksen aiheeksi; ja että hän ei saa rakastaa joutilaisuutta; ja että hänen on paneuduttava elämän kirjoituksiin ja vältettävä rienaavia kirjoituksia ja toisen lain siteitä; ja että hän ei saa kylpeä kylvyssä yhdessä naisten kanssa; ja että hän ei saa antautua porttojen paheelle.
[i. 3] Kestäkää toisianne [vrt. Gal.6:2], te Jumalan palvelijat ja pojat. Älköön mies halveksiko tai halveksiko vaimoaan, älköönkä ylpistykö häntä vastaan, vaan olkoon armollinen ja antakoon kätensä avoinna. (s. 3) Ja miellyttäköön hän yksin vaimoaan ja vaalikoon häntä kunnialla; ja oppikoon hän olemaan rakastettu vain hänelle eikä kenellekään muulle. Älä kaunista itseäsi, jotta vieras nainen näkisi ja himoitsisi sinua. Ja jos tosiaankin olet naisen pakottamana ja teet syntiä hänen kanssaan, niin kuolema tulessa tulee sinun päällesi takuuvarmasti Jumalalta, jopa se, joka pysyy iankaikkisesti, joka on kipeässä ja katkerassa tulessa; ja sinä tulet tietämään ja ymmärtämään, kun sinua kiusataan ankarasti. Mutta jos et tee tätä saastaisuutta, vaan hylkäät hänet itsestäsi ja kiellät hänet, niin ainoastaan siinä olet tehnyt syntiä, että olet kaunistamisellasi aiheuttanut sen, että nainen on tullut himoitsemaan sinua; sillä sinä olet aiheuttanut sen, että hän, jolle sinun takiasi niin kävi, on tehnyt aviorikoksen himonsa kautta. Mutta et ole näin ollen tehnyt syntiä, koska et halunnut häntä; vaan Herra on oleva sinulle armollinen, koska et luovuttanut itseäsi hänelle etkä suostunut häneen, kun hän lähetti sinut, etkä [[10]] ajatuksissasi kääntynyt tuon naisen puoleen, joka oli otettu sinun halustasi.”: Mutta sinä jumalaa pelkäävänä miehenä kieltäydyit hänestä ja vältit häntä, etkä tehnyt syntiä hänen kanssaan; mutta hän oli sydämessään järkyttynyt, koska olet nuori ja kaunis ja komea ja kaunistit itsesi ja sait hänet himoitsemaan sinua; ja sinut on todettu syylliseksi sen naisen syntiin, jolle se tapahtui kaunistuksesi vuoksi. Mutta rukoile Herraa Jumalaa, ettei sinua tämän vuoksi syytettäisi synnistä. Ja jos tahdot miellyttää Jumalaa etkä ihmisiä, ja jos etsit ja toivot iankaikkista elämää ja lepoa, älä koristele luonnollista kauneuttasi, joka on sinulle Jumalalta annettu, vaan tee se nöyrästi laiminlyödyksi ihmisten edessä. Samoin älä myöskään ravitse hiuksiasi, vaan leikkaa ne pois, äläkä kampaa ja koristele niitä etkä voitele niitä, ettet saisi päällesi sellaisia naisia, jotka ovat tai ovat joutuneet himon pauloihin. Älä myöskään pue yllesi hienoja vaatteita, äläkä kengitä jalkojasi kengillä, jotka on tehty hulluuden himon mukaan, äläkä laita sormiisi kultaisia sormuksia; sillä kaikki nämä ovat huoruuden juonia, ja kaikki se, mitä teet luonnosta poikkeavasti. Sillä sinulle, uskollinen Jumalan mies, ei ole sallittua ravita hiuksiasi, kammata ja silittää niitä, mikä on himon himoa, eikä sinun pidä niitä siistiä ja koristella, eikä säätää niitä niin, että ne olisivat kauniit. Etkä saa hävittää partasi karvoja [vrt. 3. Moos. 19:27], (s. 4) etkä [[11]] muuttaa kasvojesi luonnollista muotoa ja muuttaa niitä muuksi kuin Jumala on ne luonut, koska haluat miellyttää ihmisiä. Mutta jos teet näin, sielusi menettää henkensä, ja sinut hylätään Herran Jumalan edessä. Niinpä sinä, joka tahdot miellyttää Jumalaa, varo, ettet tee sellaista, ja vältä kaikkea sitä, mitä Herra vihaa.
[i. 4] Äläkä harhaile ja kulje tyhjänpäiväisesti kaduilla ja katso niiden turhaa näkyä, jotka käyttäytyvät pahasti; vaan huolehdi aina käsityöstäsi ja työstäsi ja tee mielelläsi niitä asioita, jotka ovat Jumalalle mieluisia, ja mietiskele jatkuvasti Herran sanoja. [i. 5] Mutta jos olet rikas eikä sinulla ole tarvetta käsityöhön, jonka avulla voit elää, älä harhaile ja kulje tyhjin käsin; vaan ole aina vakituisesti lähellä uskovia ja niitä, jotka ovat samanhenkisiä kuin sinä, ja mietiskele ja opettele heidän kanssaan eläviä sanoja. Ja jos et, istu kotona ja lue lakia, kuninkaiden kirjaa ja profeettoja [[12]] ja evankeliumia, joka on niiden täyttymys. [i. 6] Mutta välttäkää kaikkia pakanakirjoja. Sillä mitä sinulla on tekemistä vieraiden sanontojen tai lakien tai valheellisten profetioiden kanssa, jotka myös nuoret kääntävät pois uskosta?”. Sillä mitä sinulta puuttuu Jumalan sanasta, että heittäydyt näiden pakanoiden tarujen varaan?”. Jos haluat lukea historiallisia kertomuksia, sinulla on Kuninkaiden kirja; mutta jos viisaita ja filosofeja, sinulla on profeetat, joista löydät viisautta ja ymmärrystä enemmän kuin viisaiden ja filosofien; sillä ne ovat yhden ainoan Jumalan, ainoan viisauden, sanoja. Ja jos haluat lauluja, sinulla on Daavidin psalmit; mutta jos (haluat lukea) maailman alusta, sinulla on suuren Mooseksen syntytarina; ja jos lakeja ja käskyjä, sinulla on Herran Jumalan kunniakas laki. Vältä siis kokonaan kaikkia outoja (kirjoituksia), jotka ovat (näiden) vastaisia.
Kun kuitenkin luet lakia, varo toista lainsäädäntöä, ettet vain lue sitä; mutta siinä olevia käskyjä ja varoituksia vältä paljon, ettet johda itseäsi harhaan ja sido itseäsi raskaiden taakkojen siteillä, joita ei voi irrottaa. Tästä syystä siis, jos luet toista lainsäädäntöä, ota huomioon vain tämä, että tunnet ja ylistät Jumalaa, joka on vapauttanut meidät kaikista näistä siteistä. Ja aseta tämä silmiesi eteen, että erotat (s. 5) ja tiedät, mikä [laissa] on laki ja mitkä ovat ne siteet, jotka ovat Toisessa Lainsäädännössä, jotka lain jälkeen annettiin niille, jotka lain ja Toisen Lainsäädännön mukaan [[14]] tekivät niin paljon syntejä erämaassa. Sillä ensimmäinen laki on se, jonka Herra Jumala puhui ennen kuin kansa oli tehnyt vasikan ja palvellut epäjumalia, ja joka koostuu kymmenestä sanasta ja tuomioista. Mutta sen jälkeen, kun he olivat palvelleet epäjumalia, Hän oikeutetusti asetti heille siteet, koska he olivat sen arvoisia. Mutta älä siis sinä aseta niitä päällesi, sillä Vapahtajamme ei tullut muusta syystä kuin täyttääkseen lain ja vapauttaakseen meidät toisen lain siteistä. Sillä Hän vapautti noista siteistä ja kutsui näin niitä, jotka uskovat Häneen, ja sanoi: Mt. 11:28]:”Tulkaa minun luokseni kaikki te, jotka teillä on vaivaa ja raskaita taakkoja, niin minä annan teille levon. Lue siis ilman näiden taakkojen painoa yksinkertaista lakia, joka on sopusoinnussa evankeliumin kanssa; ja lisäksi itse evankeliumia ja profeettoja; ja samoin Kuninkaiden kirjaa, jotta tietäisit, että niin monta kuningasta kuin oli vanhurskaita, Herra Jumala sekä edisti heitä tässä maailmassa että jatkoi Jumalan lupausta iankaikkisesta elämästä; mutta ne kuninkaat, jotka poikkesivat Jumalasta ja palvelivat epäjumalia, menehtyivät oikeudenmukaisesti, yhteenvetotuomion mukaan, kurjasti, ja heiltä riistettiin Jumalan valtakunta, ja sen sijaan, että he olisivat (saaneet) levon, heitä rangaistaan. Kun siis luet näitä asioita, tulet sitä enemmän kasvamaan uskossa ja parantumaan.
Ja sen jälkeen nouse ylös, mene ulos torille ja kylve miesten kylvyssä; mutta älä naisten kylvyssä, jottei, kun olet riisunut itsesi ja paljastanut paljaan ruumiisi alastomuuden, [[16]] joko sinä joutuisi ansaan, tai sinä pakotat toista, ja hän liukastuu ja joutuu sinun ansaan. Varo siis näitä asioita, niin elät Jumalalle.
[i. 7] Opettele siis, mitä sanoo pyhä sana Viisaudessa? 1 Poikani, pidä minun sanani, ja minun käskyni kätke sinuun. Poikani, kunnioita Herraa ja vahvistu, … ja hänen lisäkseen et saa pelätä ketään muuta. 2 Pitäkää minun käskyni ja elä hyvin, ja minun lakini kuin silmäteräsi omena, 3sidone sormiisi ja kirjoita ne sydämesi tauluihin.? 4 Ja sano viisaudelle: Ja sano: ”Sinä olet minun sisareni, ja tee sielullesi tunnetuksi ymmärrys!”5. että hän varjelisi sinua vieraalta ja avionrikkojattarelta, jonka sanat ovat imartelevia. 6 Sillä hänen talonsa ikkunasta ja kuistilta hän katseli ulos kaduille 7 Ja kenet hän näki nuorukaisista, jotka ovat yksinkertaisia ja vailla ymmärrystä, 8 jotka kulkevat kadulla hänen talonsa polkujen kulmilla, 9 ja puhuvat pimeässä, iltahämärässä ja yön hiljaisuuden hämärässä. 10 Silloin nainen meni ulos ja tuli häntä vastaan (s. 6), porton puvussa, joka säväyttää nuorten sydämen. 11Jahän on himokas, rohkea ja irstas, eivätkä hänen jalkansa voi olla hiljaa talossaan, 12 vaan nyt hän vaeltaa ympäriinsä, nyt hän väijyy kaduilla ja kulmilla.”13 Ja hän tarttui häneen ja suuteli häntä, teki kasvonsa röyhkeiksi ja sanoi hänelle: 14 Minulla on uhrilahjoja, myöskin rauhanuhreja, tänään minä maksan lupaukseni; 15Sentähdenminä olen tullut sinua vastaan, sillä minä? etsin sinua, ja minä löysin sinut. 16Minäolen levittänyt sohvani peitteellä, ja Egyptin matoilla olen peittänyt sen. 17 Minäolen ripotellut sahramia sohvalleni ja kanelia huoneeseeni. 18 Tulkaa, nauttikaamme rakkaudella aamuun asti, ja syleilkäämme toisiamme himoiten, 19 sillä mieheni ei ole kotona; hän on lähtenyt pitkälle matkalle, 20 ja hän on ottanut rahapussin käteensä, ja monien päivien kuluttua hän tulee kotiinsa.” Vai niin. 21 Ja hän vietteli häntä monilla sanoillaan, ja huultensa imartelulla hän houkutteli hänet luokseen. 22 Ja hän lähti hänen peräänsä kuin tyhmä, kuin härkä, joka [[18]] menee teurastettavaksi, ja kuin koira talutushihnaan, 2 3jakuin peura, johon on osunut nuoli, ja hän kiiruhtaa [ja] kuin lintu paulaan; eikä hän tiennyt menevänsä sielunsa kuolemaan. 24 Kuule siis minua, poikani, ja kuule minun suuni sanoja. 25 Älä anna sydämesi kallistua hänen teillensä, äläkä lähesty hänen huoneensa ovea äläkä eksy hänen polulleen; 26 sillä monta tapettua hän on kaatanut, eikä ole lukua niille, jotka hän on tappanut. 27 Niin hänen huoneensa tiet ovat tuonelan tiet, jotka vievät alas kuoleman kammioihin [San.7:1-27].” [San. 7:1-27]. 1 Poikani, kuuntele minun viisauttani, ja taivuta mielesi minun ymmärrykseni mukaan; 2 Mutta minun neuvoni varjelee sinua, ja huuleni tieto, jonka minä sinulle annan. 3Sillä avionrikkojattaren huulilta tippuu hunajaa, ja imartelullaan hän tekee suupielesi makeaksi. 4 Mutta niiden loppu on katkerampi kuin koiruoho ja terävämpi kuin kaksiteräinen miekka. 5 Sillä hullun (naisen) jalat vievät ne, jotka häneen tarttuvat, alas tuonelan kammioihin; sillä hänen askeleensa eivät pysy eikä hänen askeleensa tallaa elämän maassa… 6 Sillä hänen polkunsa ovat eksytyksiä, eikä niitä tunneta.” 7 Nyt siis, poikani, kuule minua, äläkä käänny pois minun suuni sanoista.”? 8Pidätiesi kaukana hänestä äläkä lähesty hänen huoneensa ovea, 91 ettet antaisi henkeäsi toisille ja vuotesi niille, joilla ei ole armoa, 10 ja ettei muukalaiset saisi tarpeekseen sinun voimastasi ja että sinun tulosi menisivät toisten taloihin: 1 ja vanhana sielusi katuu sinua, kun ruumiisi liha on kulunut, 12 ja sinä sanot: Miksi siis minä vihasin kuritusta ja sydämeni hylkäsi nuhteet, 13enkä kuunnellut opettajieni ääntä, enkä kallistanut korviani niille, jotka minua varoittivat?” (1. Moos. 12:12). 14 Minäolen tullut hyvin lähelle kaikkea pahaa [Sananl.5:1-14].
[[20]] Ja ettemme pidentäisi ja laajentaisi opetuksemme kehotusta monilla (sanoilla), (s. 7) jos olemme jättäneet jotakin, niin valitkaa te viisaiden ihmisten tavoin itsellenne pyhistä kirjoituksista ja Jumalan evankeliumista ne asiat, jotka ovat hyviä, jotta te vahvistuisitte ja jättäisitte pois ja heittäisitte pois itsestänne kaiken pahan ja tulisitte löydetyiksi nuhteettomina ikuisessa elämässä Jumalan kanssa.
III LUKU
Ohje naisille, että heidän tulisi miellyttää ja kunnioittaa yksinään aviomiehiään ja huolehtia ahkerasti ja viisaasti ja tarkkaavaisesti kotitöistään; ja että he eivät saisi kylpeä miesten kanssa; ja että he eivät saisi koristella itseään ja tulla miehille kompastumisen aiheeksi ja vangita heitä; ja että he olisivat siveellisiä ja hiljaisia eivätkä riidellä aviomiestensä kanssa.
[i. 8] Ja myös nainen olkoon miehelleen alamaisena, sillä naisen pää on mies, ja vanhurskauden tietä vaeltavan miehen [Ef. 5:23; 1.Kor. 11:3] pää on Kristus. Kaikkivaltiaan Herran, meidän Jumalamme ja maailmojen Isän, nykyisen ja tulevan, ja jokaisen hengenvedon ja kaikkien voimien Herran, ja Hänen elävän ja Pyhän Henkensä jälkeen – jolle kunnia ja kunnia iankaikkisesti, aamen – nainen, pelkää [[22]] miestäsi ja kunnioita häntä, ja miellytä häntä yksin, ja ole valmis palvelemaan häntä; ja kädet olkoot (ojentautukoot) villalle ja mielesi kehräämölle, niin kuin Hän sanoo viisaudessa:10 Kuka löytää urhean naisen? Sillä hän on arvokkaampi kuin kallisarvoinen jalokivi; 11 ja hänen miehensä sydän luottaa häneen, eikä häneltä puutu mitään, 12 sillä hän on miehensä apuna kaikessa ja saa aikaan sen, ettei häneltä puutu mitään hänen elämässään. 13Hänteki villan ja pellavan valmiilla käsillään. 14Hänon tullut hyväksi elättäjäksi kuin kauppalaiva, ja hän on kerännyt kaiken rikkautensa kaukaa. 15Hännousi yöllä ja antoi ruokaa kotitaloudelleen ja työtä piioilleen. 16Hänkatseli peltoa ja osti sen, ja kättensä hedelmistä hän istutti omaisuuden. 17Hän vyötti kupeensa voimalla ja vahvisti käsivartensa, 18 ja maistoi, että työtä on hyvä tehdä, … eikä hänen lamppunsa sammunut koko yönä. 19 Hänen kätensä hän ojensi ahkerasti ja kätensä kehräämiseen. 20Hänenkätensä hän ojensi köyhille, ja hedelmistään hän antoi köyhille. 21Ja hänen miehensä ei ollut huolissaan talosta, sillä kaikki hänen perheensä oli puettu kaksinkertaiseen vaatetukseen. 22 Hän ompeli miehelleen vaatteet hienosta pellavasta ja tulipunaisesta. 23 Hänen miehensä on huomattavissa porteissa, kun hän istuu vanhimpien istuimella. 24 Hän teki talossaan pellavaisia vaatteita ja vyötäisiä ja myi ne kanaanilaisille. 25 Vahvuus ja komeus ovat hänen vaatteensa; … ja hän iloitsee (s. 8) viimeisenä päivänä. 26Hänavasi suunsa viisaudella ja harkitsevaisuudella, ja hänen kielensä puhuu säädyllisesti. 27 Hänen talonsa tiet ovat tiukat, … ja leipää hän ei ole syönyt laiskasti. Hän avasi suunsa viisaasti, oikein: 28 ja armon laki on hänen kielellään. Hänen poikansa nousivat ja rikastuivat ja ylistivät häntä: ja hän iloitsee niistä viimeisinä päivinään. Myös hänen miehensä [[23]] onnitteli häntä: 29 ja hänen monet tyttärensä ovat saaneet rikkauksia. Ja hän teki monia suuria tekoja, ja hänet korotettiin kaikkien naisten yläpuolelle: 30 Sillä nainen, joka pelkää Jumalaa, on siunattu, ja Herran pelko kirkastaa hänet. 31Anna hänelle hänen hedelmistään, jotka ovat hänen huultensa arvoisia, ja ylistettäköön häntä porteissa, … ja kaikkialla ylistettäköön hänen miestään [Sananl.31:10-31]. Ja taas: Sananl.12:4: Urhea nainen on miehensä kruunu.
Olette siis kuulleet, kuinka suuren ylistyksen siveä ja miestään rakastava nainen saa Herralta Jumalalta, sellainen, joka on todettu uskolliseksi ja joka tahtoo miellyttää Jumalaa. Sinä siis, nainen, älä koristele itseäsi, jotta voisit miellyttää muita miehiä, äläkä punoudu huoruuden tupeilla, älä pue päällesi huoruuden pukuja, äläkä kengitä kenkiä, jotta muistuttaisit niitä, jotka ovat sellaisia, ettet saisi päällesi niitä, jotka ovat näillä asioilla ansassa. Ja jos et itse tee syntiä tässä epäpuhtauden teossa, niin kuitenkin siinä olet tehnyt syntiä, että olet [[25]] pakottanut ja saanut tuon (miehen) himoitsemaan sinua. Mutta jos sinäkin teet syntiä, olet tuhonnut elämäsi Jumalasta ja olet tullut syylliseksi myös tuon (miehen) sieluun. Ja lisäksi, kun olet tehnyt syntiä yhden kanssa, tulet holtittomaksi ja menet myös toisten luokse; niin kuin Viisaudessa Hän sanoi: Ja kun paha on tullut pahuuden syvyyteen, hän häväisee ja kasvaa holtittomaksi; … ja hänen päälleen tulee häpeä ja häpeä [Sananl.18:3]. Sillä se, joka on sellainen, että hän on sielultaan täysin lyönyt ja himon vallassa, vie vangiksi niiden sielut, joilla ei ole ymmärrystä. Mutta oppikaamme myös näistä, kuinka pyhä sana Viisaudessa paljastaa heidät; sillä se sanoo näin: Niin kuin kultasormus sian kuonossa, niin on kauneus pahaa tekevälle naiselle [Sananl. 11.22]. Ja taas: ”Se, mikä on kaunista, on kaunista: 12.4]. Ja taas: 13.Nainen, joka on ymmärtämätön ja kerskaileva, tulee leivän puutteeseen, eikä tunne häpeää. 14Sillähän istuu kadulla, talonsa ovella, korkealla tuolilla, 15jahuutaa niille, jotka kulkevat tiellä, ja niille, jotka kulkevat hänen poluillaan, ja sanoo: 16 Kuka teistä on tyhmä, hän lähestyköön minua, ja sille, joka kaipaa ymmärrystä, minä sanon: ”17 Koskekaa rakastavasti kätkettyä leipää ja varastettuja vesiä, jotka ovat suloisia. 18 Eikä hän tiedä, että urheat miehet menehtyvät hänen kanssaan ja joutuvat jopa tuonelan syvyyteen. Mutta pakene, äläkä viivy siinä paikassa, äläkä nosta silmiäsi katsomaan häntä [Sananl.9:13-18]. Ja taas: On parempi istua katon nurkassa kuin asua talossa kiroilevan ja riitelevän naisen kanssa [Sananl. 21:9,19].
[[26]] Sinä siis, joka olet kristitty, (s. 9) älä jäljittele sellaisia naisia, vaan jos haluat olla uskollinen nainen, tyydytä vain miestäsi. Ja kun kävelet kadulla, peitä pääsi vaatteellasi, niin että huntusi peittää suuren kauneutesi. Äläkä kaunista luonnollisia kasvojasi, vaan kulje hunnutettuina, katse alaspäin kääntyneenä.
[i. 9] Ja varo, ettet kylve miesten kanssa. Sillä kun kaupungissa tai kylässä on naisten kylpylä, ei uskovainen nainen saa kylpeä miesten kanssa. Sillä jos sinä peität kasvosi vieraiden miesten edestä vaatimattomuuden hunnulla, miten sitten voit mennä vieraiden miesten kanssa kylpylään? Mutta jos ei ole naisten kylpylää ja sinun on pakko kylpeä miesten ja naisten kylvyssä – mikä on tosin sopimatonta – niin kylve vaatimattomasti ja häpeillen, häveliäästi ja maltillisesti, etkä aina, etkä joka päivä, etkä keskipäivällä, vaan olkoon sinulle määrätty aika, jolloin voit kylpeä, nimittäin kymmenennellä tunnilla. Sillä uskovana naisena sinun tulee kaikin keinoin paeta monien turhia ja uteliaita katseita, jotka kohtaavat sinut kylvyssä.
[i. 10] Ja riitojasi kaikkien kanssa ja erityisesti miehesi kanssa hillitse ja hillitse uskovana naisena, jottei miehesi, jos hän on pakana, loukkaannu sinun takiasi ja pilkkaa Jumalaa, ja sinä saisit Jumalalta surunvalittelun, sillä voi niitä, joiden tähden Jumalan nimeä pilkataan [[28]] pakanoiden keskuudessa [Jes. 52:5; Room. 2:24]; tai (ettei) taas, jos miehesi on uskovainen, hän joutuisi pakotetuksi, niin kuin joku, joka tuntee kirjoitukset, ja sanoisi sinulle sanan Viisaudesta: On parempi istua katon nurkassa kuin asua talossa kerskailevan ja riitaisan naisen kanssa [Sananl.21:9-10]. Sillä naisten kuuluu vaatimattomuuden ja nöyryyden verholla osoittaa (heidän) jumalanpelkonsa, niiden kääntymyksen ja uskon lisääntymisen vuoksi, jotka ovat ulkopuolella, (sekä) miesten että naisten.
Jos nyt olemme teitä, sisaremme, tyttäremme ja jäsenemme, lyhyesti huomauttaneet ja opastaneet, niin etsikää ja valitkaa viisaiden naisten tavoin itsellenne ne asiat, jotka ovat hyviä ja kunniallisia ja moitteettomia maallisessa keskustelussa, ja oppikaa ja tuntekaa ne asiat, joiden avulla pääsette Herramme valtakuntaan ja löydätte levon häntä hyvillä teoilla miellyttämällä.
IV LUKU (s. 10)
Opetus siitä, millainen mies on se, joka valitaan piispanvirkaan, ja millainen hänen käytöksensä tulee olla.
[ii. 1] Mutta mitä tulee piispanvirkaan, kuulkaa. Pastorilta, joka on valittu piispaksi ja päämieheksi kirkon presbyteerien joukossa jokaisessa seurakunnassa, vaaditaan, että hän on nuhteeton, ei missään moitittavassa [1.Tim. 3.2; Tiit. 1:7], joka on kaukana kaikesta pahasta, mies, joka on vähintään viisikymmenvuotias ja joka on nyt kaukana nuoruuden tavoista [2.Tim. 2.22] ja vihollisten himoista sekä väärien veljien panettelusta ja herjauksesta, jota he harjoittavat monia vastaan, koska he eivät ymmärrä sitä sanaa, joka evankeliumissa sanotaan: Sillä sanoistasi sinä tulet vanhurskaaksi ja sanoistasi sinä tulet tuomituksi [Mt. 12:36-37]. Mutta jos se on mahdollista, olkoon hän opastettu ja taitava opettamaan; mutta jos hän ei tunne kirjaimia, olkoon hän sanan taituri ja taitava, ja olkoon hän iältään edistynyt.
Mutta jos seurakunta on pieni, eikä löydy sellaista miestä, joka on jo pitkälle edennyt ja josta he todistavat, että hän on viisas ja sopiva seisomaan piispanvirassa, vaan jos sieltä löytyy joku nuori, josta ne, jotka ovat hänen kanssaan, todistavat, että hän on arvollinen seisomaan piispanvirassa, ja joka, vaikka hän on nuori, osoittaa kuitenkin siveydellään ja hiljaisella käytöksellään kypsyyttä, niin tutkittakoon hänet, antavatko kaikki hänestä todistuksen, ja istukoon siis rauhassa.” Vrt. Sillä myös Salomo hallitsi Israelia kahdentoista vuoden ikäisenä, ja Joosia kahdeksan vuoden ikäisenä hallitsi vanhurskaasti, ja myös Jooas hallitsi seitsemänvuotiaana. Vaikka hän olisikin nuori, olkoon hän kuitenkin nöyrä, pelokas ja hiljainen, sillä Herra Jumala sanoo Jesajan kirjassa: Joosias sanoi: ”Ketä minä katson ja miellän (häneen), ellei hiljaista ja nöyrää, joka vapisee minun sanoistani?”. [Jes. 66:2; vrt. Did. 3:8] Ja myös evankeliumissa Hän puhui näin: Mt. 5:5; vrt. Did. 3:7]. Ja olkoon hän armollinen; sillä Hän sanoi jälleen evankeliumissa näin: Autuaita ovat laupiaat, sillä heidän päällensä on tuleva armo [Mt. 5:7]. Ja taas olkoon hän rauhantekijä, sillä Hän sanoo: Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heitä kutsutaan Jumalan lapsiksi [Mt. 5:9]. Ja olkoon hän puhdas kaikesta [[32]] pahasta, vääryydestä ja vääryydestä, sillä Hän sanoo jälleen: ”Hän on paha, vääryys ja vääryys: Mt. 5:8]. [ii. 2] Ja olkoon hän valpas ja siveä ja säädyllinen ja säädyllinen, älköönkä olko myrskyisä, älköönkä olko sellainen, joka ylenpalttisesti juo viiniä, älköönkä olko haukkuva, vaan olkoon hiljainen, älköönkä riitelkö, älköönkä (s. 11) olko rahanahne [1.Tim. 3:2-3]. Älköönkä olko nuorekas mieleltään, ettei hän ylentyisi ja joutuisi saatanan tuomiolle [1.Tim. 3.6]; … sillä jokainen, joka ylentää itsensä, joutuu nöyryytetyksi [Lk. 14:11;18:14]. Mutta piispalta vaaditaan, että hän on näin: … mies, joka on ottanut yhden vaimon, joka on hyvin hoitanut talonsa [1Tim 3.2, 4]. Ja näin todistettakoon hän, kun hän ottaa vastaan kätten päälle panemisen istuakseen piispanvirassa: … onko hän siveä ja onko myös hänen vaimonsa uskovainen ja siveä, ja onko hän kasvattanut lapsensa Jumalan pelossa, ja onko hän neuvonut ja opettanut heitä, ja pelkäävätkö ja kunnioittavatko ja kunnioittavatko hänen taloutensa häntä ja tottelevatko kaikki häntä?”. Sillä jos hänen kotitaloutensa, joka on lihassa, vastustaa häntä eivätkä tottele häntä, kuinka ne, jotka eivät ole hänen talossaan, voivat tulla hänen omikseen ja alistua hänelle?”.[.Tim. 3:4-5]
[ii. 3] Ja koetelkoon, onko hän virheetön maailman tavaroissa, samoin ruumiissaan; sillä kirjoitettu on: Katsokaa, ettei hänessä, joka asettuu papiksi, ole virhettä [vrt. 3. Moos. 14:11]. Mutta olkoon hän myös viaton, sillä Herra sanoo:Viha tuhoaa viisaankin [Sananl.15:1]. Ja olkoon hän laupias ja armollinen ja täynnä rakkautta, sillä Herra sanoo: 4:8; Sananl.10:12]. [ii.4] Ja hänen kätensä olkoon avoinna antamaan, ja hän rakastakoon orpoja leskien kanssa ja olkoon köyhien ja muukalaisten rakastaja. Ja olkoon hän valppaana palvelutyössään ja pysyvänä palveluksessa, ja olkoon hän sielunsa vaivannut, eikä olkoon sellainen, joka joutuu hämmennyksiin. Ja hän tietäköön, kuka on enemmän [[34]] arvollinen vastaanottamaan; sillä jos on leski, jolla on (jotain) tai joka kykenee ravitsemaan itseään sillä, mitä hän tarvitsee ruumiilliseen elatukseensa, ja on toinen, joka ei ole leski, mutta joka on puutteessa, joko sairauden, lasten kasvatuksen tai ruumiillisen vajavuuden vuoksi, niin ojentakoon kätensä mieluummin tälle (jälkimmäiselle). Mutta jos joku on laiskuri, juoppo tai joutilas ja hänellä on pulaa ruumiillisesta ravinnosta, niin hän ei ole almun arvoinen, ei myöskään kirkon.
[ii. 5] Ja piispa olkoon myöskin henkilöihin katsomatta, älköön kunnioittako rikkaita eikä suosi heitä kohtuuttomasti; älköönkä myöskään väheksykö eikä laiminlyökö köyhiä eikä yllytä heitä. Ja olkoon hän niukka ja köyhä ruoassaan ja juomassaan, jotta hän kykenisi valppaana varoittamaan ja oikaisemaan kurittomia. Älköönkä olko ovela ja tuhlaileva, ei ylellinen, ei nautintoa rakastava eikä herkutteleva. Älköönkä hän olko närkästynyt, vaan olkoon kärsivällinen varoituksissaan; ja olkoon hän ahkera opetuksessaan, (s. 12) ja lukekoon jatkuvasti ja ahkerasti jumalallisia kirjoituksia, jotta hän voisi tulkita ja selittää kirjoituksia sopivasti. Ja verratkoon lakia ja profeettoja evankeliumiin, jotta lain ja profeettojen sanat olisivat sopusoinnussa evankeliumin kanssa. Mutta ennen kaikkea olkoon hän hyvä erottaja lain ja toisen lainsäädännön välillä, jotta hän erottaisi ja osoittaisi, mikä on uskovien laki ja mitkä ovat niiden siteet, jotka eivät usko; jottei joku niistä, jotka ovat sinun alaisuudessasi, ottaisi lakeja lain siteiksi ja asettaisi itselleen raskaita taakkoja ja tulisi kadotuksen pojaksi. Ole siis ahkera [[35]] ja tarkkaavainen sanan suhteen, oi piispa, niin että, jos voit, selität jokaisen sanan, jotta runsaalla opilla ravitsisit ja juottaisit kansaasi runsaasti; sillä Viisaudessa on kirjoitettu: Pidä huolta pellon ruohosta, että voit leikata laumasi, ja kerää kesän ruohoa, että sinulla olisi lampaita vaatteeksesi, ja huolehdi ja hoida laitumesi, että sinulla olisi karitsoja [Sananl.27:25-26]. [ii. 6] Piispa älköön siis olko likaisen voiton rakastaja [1.Tim. 3:8], ja erityisesti pakanoiden. Kärsiköön hän vääryyttä eikä tehköön vääryyttä, älköönkä rakastako rikkauksia. Älköön hän myös ajatelko pahaa kenestäkään eikä todistako väärää todistusta; älköön olko kiukkuinen eikä riitaisa, älköönkä rakastako puheenjohtajuutta; älköönkä olko kaksimielinen eikä kaksimielinen [vrt. Did.2:4], älköönkä kallistako korvaansa panettelun ja nurisevien sanojen puoleen, älköönkä kunnioittako henkilöitä. Älköönkä rakastako pakanoiden juhlia eikä harrastako turhaa eksytystä. Älköönkä olko himokas eikä rahanhimoinen, sillä kaikki nämä ovat riivaajien tai demonien aikaansaannosta.
Kaikkea tätä piispa käskeköön ja käskyttäköön koko kansaa. Ja olkoon hän viisas ja nöyrä, ja varoittakoon ja opettakoon Jumalan opissa ja kurissa. Ja olkoon hän jalolla mielellä ja olkoon kaukana kaikista tämän maailman pahoista juonista ja kaikista pakanoiden pahoista himoista. Ja olkoon hänen mielensä terävä havaitsemaan, jotta hän voi etukäteen tietää ne, jotka ovat pahoja, – ja pitäytykää te niistä erossa. Mutta olkoon hän kaikkien ystävä, koska hän on vanhurskas tuomari. Ja mitä hyvää [[36]] on ihmisissä, sitä olkoon myös piispassa. Sillä kun pastori on kaukana kaikesta pahasta, hän voi myös opetuslapsiaan hillitä ja rohkaista heitä hyvillä tavoillaan jäljittelemään hänen hyviä tekojaan; niin kuin (s. 13) Herra on sanonut kahdessatoista profeetassa: Hoos. 4:9]. Sillä teidän kuuluu olla kansalle esimerkkinä, sillä teilläkin on Kristus esimerkkinä. Olkaa siis tekin kansallenne hyvä esimerkki, sillä Herra sanoi Hesekielissä: 1 Ja minulle tuli tämä Herran sana:2 Ihmisen poika, puhu kansasi pojille ja sano heille:Kun minä tuon miekan jonkin maan päälle, ottakoon sen maan kansa yhden miehen keskuudestaan ja tehköön hänestä vartijansa: 3 Ja hän näkee miekan tulevan maan päälle, puhaltaa pasuunaan ja varoittaa kansaa, 4 ja jokainen, joka kuulee pasuunan äänen, kuuntelee. Ja jos hän ei ota varoitusta vastaan, ja miekka tulee ja vie hänet, niin hänen verensä on oleva hänen päänsä päällä. 5 Koska hän kuuli pasuunan äänen eikä varoittanut, niin hänen verensä on oleva hänen päänsä päällä. Mutta se, joka varoitti, on pelastanut sielunsa. 6 Mutta jos vartija näkee miekan tulevan eikä puhalla pasuunaan, eikä kansaa varoiteta, ja miekka tulee ja vie heiltä sielun: … hänet on viety pois synneissään, ja hänen verensä minä vaadin vartijan kädestä [Hes.33:1-6].” Nyt miekka on tuomio, ja pasuuna on evankeliumi, mutta vartija on piispa, joka on asetettu kirkon yläpuolelle.
V LUKU
Opetus tuomiosta.
Sinun, oi piispa, kuuluu siis saarnatessasi todistaa ja vakuuttaa tuomiosta niin kuin se on (löydetty) evankeliumissa. Sillä myös sinulle Herra on sanonut: Ja sinut, ihmislapsi, minä olen asettanut vartijaksi Israelin heimolle, jotta kuulisit sanan minun suustani ja varoittaisit ja saarnaisit sitä niin kuin minulta. Ja kun minä sanon jumalattomille: Jumalattoman on kuoltava, etkä sinä saarnaa etkä sano, että jumalattoman on luovuttava vääryydestään, niin jumalattoman on kuoltava vääryydessään, ja sinun kätesi kautta minä vaadin hänen verensä.” ”Jumalattoman on kuoltava vääryydessään, ja minä vaadin hänen verensä. Mutta jos sinä varoitat jumalattoman tieltään, eikä hän ota varoitusta vastaan, niin jumalattoman on kuoltava vääryyteensä, ja sinä pelastat sielusi [Hes.33:7-9]. Sen tähden sinäkin, koska sinun vastuullasi on niiden syyllisyys, jotka tekevät syntiä tietämättömyyttään, saarnaat ja todistat, ja niitä, jotka käyttäytyvät kurittomasti, varoitat ja nuhtelet avoimesti. Mutta kun me puhumme ja toistamme näitä asioita usein, emme ole syyllisiä; sillä paljon opettamalla ja kuulemalla tapahtuu, että ihminen joutuu häpeään ja tekee hyvää ja välttää pahaa. Sillä myös Herra sanoi laissa: [5.Moos. 6:4], ja tähän (s.; 4) päivään asti he eivät ole kuulleet. Ja samoin Hän julistaa ja sanoo usein evankeliumissa: Jokainen, jolla on korvat kuulla, kuulkoon [Mt. 11:15; 13:9 jne.]. Mutta edes ne eivät ole kuulleet, jotka luulivat kuulevansa; sillä he heittäytyvät [[38]] nopeasti harhaopin kauheaan tuhoon: ”joiden päälle tuomion sana on kohta menossa”. [ii. 7] Sillä me emme usko, veljet, että kun ihminen on (kerran) laskeutunut veteen, hän tekee jälleen jumalattomien pakanoiden iljettäviä ja saastaisia tekoja. Sillä tämä on ilmeistä ja kaikkien tiedossa, että jokainen, joka kasteen jälkeen tekee pahaa, on jo tuomittu tuliseen Gehennaan.
[ii. 8] Ja me tosiaankin ajattelemme, että pakanat myös pilkkaavat tämän vuoksi, ettemme sekaannu heihin emmekä pidä yhteyttä heidän kanssaan [vrt. 1.Piet.4:4]. Mutta pakanoiden valheellisuuden kautta veljemme ovat pikemminkin päässeet totuuteen; sillä evankeliumissa hän sanoo näin: Autuaita olette te, kun teitä herjataan ja vainotaan ja puhutaan teitä vastaan kaikenlaista pahaa sanaa minun tähteni, valheellisesti. Mutta iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaassa; sillä niin vainosivat heidän isänsä profeettoja [Mt. 5:11-12; Lk. 6:23]. Jos siis joku pilkkaa jotakuta valheellisesti, niin autuas on hän [vrt. 1.Piet. 3:14], jopa siksi, että häntä kiusataan; sillä Raamattu on sanonut: Vrt. Jaak.1:12; Siir.34:10]. Mutta jos joku tuomitaan vääryyden tekojen tekemisestä, hän ei ole kristitty vaan valehtelija, ja hän pitää Herran pelkoa tekopyhänä. Sen tähden näitä henkilöitä, kun he ovat avoimesti paljastuneet ja tuomittuina totuudesta, välttäköön, piispa, joka on loukkaukseton ja tekopyhä.
[ii. 9] Mutta jos piispalla itsellään ei ole puhdasta omaatuntoa ja hän ottaa vastaan henkilöitä saastaisten voittojen tai saamiensa lahjojen tähden ja säästää jonkun, joka tekee jumalattomasti syntiä, ja sallii hänen pysyä kirkossa:[ii. 10] sellainen piispa on saastuttanut seurakuntansa Jumalan edessä; ja kyllä, myös ihmisten edessä, ja monien vastaanottajien, jotka ovat nuoria mieleltään, tai kuulijoiden edessä; ja nuorukaisia ja neitoja [[40]] lisäksi hän tuhoaa mukanaan. Sillä jumalattoman ihmisen irstailun tähden, kun he ovat nähneet sellaisen keskuudessansa, hekin epäilevät sielussaan ja jäljittelevät häntä, ja myös he itse kompastuvat ja joutuvat samaan sairauteen ja tuhoutuvat hänen kanssaan. Mutta jos hän, joka tekee syntiä, näkee, että piispa ja diakonit ovat nuhteettomia ja koko (s. 15) lauma puhdas: … hän ei ensinnäkään uskalla mennä seurakuntaan, koska hänen omatuntonsa moittii häntä; mutta jos käy niin, että hän uskaltaa ja tulee kirkkoon ylimielisenä, ja piispa moittii ja nuhtelee häntä ja hän katselee kaikkia (läsnäolijoita) ja katsoo, ettei hän löydä kenestäkään mitään pahaa, ei piispasta eikä niistä, jotka ovat hänen kanssaan: …? Silloin hän joutuu hämmennyksen valtaan ja poistuu hiljaa, suuressa häpeässä, itkien ja sielunsa katumuksessa; ja niin lauma pysyy puhtaana. Lisäksi, kun hän on lähtenyt pois, hän katuu syntiään ja itkee ja huokaa Jumalan edessä, ja hänelle jää toivoa. Ja myös koko lauma itse, kun se näkee tuon miehen itkun ja kyyneleet, pelkää, koska se tietää ja ymmärtää, että jokainen, joka tekee syntiä, hukkuu.
[ii. 11] Sen tähden, oi piispa, pyri olemaan puhdas teoissasi. Ja tiedä paikkasi, että olet asetettu Kaikkivaltiaan Jumalan kaltaiseksi ja pidät Kaikkivaltiaan Jumalan paikkaa; ja istu siis kirkossa ja opeta niin kuin sinulla olisi valta tuomita ne, jotka tekevät syntiä Kaikkivaltiaan Jumalan huoneessa. Sillä teille piispoille sanotaan evankeliumissa: Mt. 18:18].
VI LUKU
Rikkojista ja niistä, jotka tekevät parannuksen.
[ii. 12] Tuomitkaa siis, oi piispa, tiukasti niin kuin Jumala Kaikkivaltias, ja ne, jotka katuvat, ottakaa armollisesti vastaan niin kuin Jumala Kaikkivaltias. Ja nuhtele ja kehota ja opeta; sillä Herra Jumala on myös [[42]] valalla luvannut anteeksiantamuksen niille, jotka ovat syntiä tehneet, niin kuin Hän sanoo Hesekielin kirjassa: Ja sinä, ihmisen poika, sano Israelin heimolle: Te olette sanoneet näin: Meidän rikoksemme ja syntimme ovat meidän päällämme, ja niihin me olemme hukkuneet; … kuinka me sitten voimme elää?”. Sano heille: Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra Adonai, en tahdo syntisen kuolemaa, vaan sitä, että paha palaa pahoilta teiltään ja elää. Palatkaa siis ja kääntykää pois pahoilta teiltänne, niin ette kuole, te Israelin heimo. [Hes.33:10-11] Tässä hän siis antoi toivoa niille, jotka tekevät syntiä, kun he ovat tehneet parannuksen, että he saisivat pelastuksen katumuksensa kautta, etteivät he olisi epätoivoisia eivätkä jatkaisi synneissään ja lisäisi niitä entisestään, vaan tekisivät parannuksen ja huokailleet ja itkeneet syntejään ja kääntyisivät koko sydämestään. [vrt. Hermas Mand 12:6-2]
[ii. 13] Mutta ne, jotka eivät ole (s. 16) tehneet syntiä, pysykööt synnittöminä, jotteivät hekin joutuisi tarvitsemaan itkua ja huokausta ja murhetta ja anteeksiantamusta. Sillä mistä sinä, ihminen, joka syntiä teet, tiedät, kuinka monta päivää elämäsi on tässä maailmassa, jotta voisit tehdä parannuksen? Sillä sinä et tiedä poistumistasi tästä maailmasta, jos kenties kuolet synteihisi, eikä sinulle enää tule katumusta, niin kuin Daavidissa sanotaan: ” Kuka tunnustaa sinulle tuonelassa? ” [Ps. 6:6] Sen tähden pysyy vaarattomana se, joka säästää sielunsa ja pysyy synnittömänä, niin että hänelle säilyy myös se vanhurskaus, jonka hän on aikoinaan tehnyt.
Tuomitse siis, oi piispa, näin: …ensin tiukasti ja sen jälkeen ota (syntinen) vastaan armollisesti ja [[43]] myötätuntoisesti, kun hän lupaa tehdä parannuksen. Ja nuhtele ja ahdista häntä ja (sen jälkeen) ole hänestä rukoileva, [ii. 14] sen sanan tähden, joka on puhuttu Daavidissa näin: Älä luovuta sielua, joka tunnustaa sinulle. [Ps. 73(74):19] Ja taas Jeremiassa Hän puhuu näin niiden parannuksesta, jotka tekevät syntiä: Eikö se, joka on langennut, nouse ylös, tai se, joka on kääntynyt pois, palaa takaisin? Miksi minun kansani on kääntynyt pois häpeämättömän vääristyneenä ja on pysynyt kiinni omissa juonissaan ja on kieltäytynyt tekemästä parannusta ja palaamasta? [Jer.8:4-5] Tästä syystä ottakaa siis vastaan se, joka tekee parannuksen, epäröimättä edes vähänkään; älkääkä antako niiden, jotka ovat armottomia ja sanovat: ’ Ei ole soveliasta, että meidät saastutetaan näiden kanssa.’ Sillä Herra Jumala on sanonut: Isät eivät saa kuolla poikien puolesta eivätkä pojat isien puolesta. [5.Moos. 24:16] Ja taas Hesekielissä Hän puhuu näin: Ja Herran sana tuli minulle sanoen: Ihmislapsi, jos maa tekee syntiä minua vastaan ja tekee vääryyttä minun edessäni, niin minä ojennan käteni sitä vastaan ja hävitän siitä leipävarren ja lähetän sen päälle nälänhädän ja hävitän siitä ihmiset ja eläimet. Mutta jos hänessä on nämä kolme miestä, Nooa, Daniel ja Job, niin he vanhurskaudellaan pelastavat sielunsa, sanoo Herra Adonai. [Hes. 14:12-14] Raamattu on siis selvästi osoittanut, että jos löytyy vanhurskas ihminen jumalattoman joukosta, niin hän ei huku hänen kanssaan, vaan jokainen pelastuu vanhurskautensa kautta; ja jos häntä estetään, niin häntä estävät hänen omat syntinsä. Ja taas Viisaudessa Hän sanoo: Viisaus sanoo: ”Jokainen ihminen on sidottu syntiensä narulla. [Sananl.5:22] Jokaisen maallikon on siis tehtävä tili omista synneistään; eikä ihminen ole vahingoittunut sen vuoksi, että? [[44]] toisten synneistä. Sillä eihän Juudaskaan vahingoittanut meitä lainkaan, kun hän rukoili kanssamme, vaan hän yksin menehtyi. Ja arkissa Nooa ja hänen kaksi poikaansa, jotka pelastuivat elävinä, heidät siunattiin; mutta Hamin, hänen toisen poikansa, ei (s. 17) siunattu, vaan hänen jälkeläisensä kirottiin; [1. Moos. 9:25] ja eläimet, jotka menivät arkkiin, eläimet, jotka tulivat ulos.
Teidän ei siis pidä kuunnella niitä, jotka haluavat (tappaa) ja vihaavat veljiään ja rakastavat syytöksiä ja ovat valmiita tappamaan millä tahansa verukkeella: (sillä yksi ei saa kuolla toisen puolesta). Vaan auttakaa niitä, jotka ovat kipeästi sairaita ja vaarassa ja tekevät syntiä, pelastaaksenne heidät kuolemasta; ja (älkääkä) tehkö sydämen kovuuden ja ihmisten sanan ja ajatuksen mukaan, (vaan Herran, meidän Jumalamme, tahdon ja käskyn mukaan). Sillä sinun, oi piispa, ei kuuluisi, että sinä, joka olet pää, tottelisit häntää eli maallikkoa, riidanhaluista miestä, joka haluaa toisen tuhota; vaan ota huomioon vain Herran Jumalan sana. Ja siitä, että (ihmiset) eivät saisi olettaa, että he menehtyvät tai saastuvat toisten synneistä, Hän taas katkaisi heidän pahat ajatuksensa, ja myös Hesekielin kautta Herra, meidän Jumalamme, puhui näin: 1 Ja Herran sana tuli minulle ja sanoi: 2 Ihmislapsi, miksi te käytätte tätä sananlaskua Israelin maassa ja sanotte: Isät syövät happamia viinirypäleitä, ja heidän poikiensa hampaat ovat katkenneet… 3 Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra Adonai, ei Israelissa enää ole ketään, joka käyttää tätä sananlaskua. 4 Sillä kaikki sielut ovat minun: niin kuin isän sielu on minun, niin myös pojan sielu on minun. Joka sielu tekee syntiä, se kuolee. 5 Ja jos ihminen on vanhurskas ja tekee oikeutta ja vanhurskautta, 6eisyö [[46]] vuorilla eikä nosta silmiään Israelin heimon epäjumaliin, ei saastuta lähimmäisensä vaimoa eikä lähesty naista, jolla on kuukautiset, 7 ei kohtele ketään väkivallalla, eikä palauta velallisensa panttausta, jonka hän on ottanut, eikä pue alastonta vaatteella, 8eikäanna rahojaan koronkiskonnalla, eikä ota (takaisin) ylihintaa, eikä käännä kättään pois vääryydestä, eikä tuomitse oikeaa oikeutta miehen ja lähimmäisen välillä, 9eikävaella minun laeissani, pidä minun tuomioni ja tee ne: tämä mies on vanhurskas, hän saa totisesti elää, sanoo Herra Adonai. 10Joshän synnyttää pahan pojan, joka vuodattaa verta ja tekee vääryyttä, 11eikävaella vanhurskaan isänsä tietä, vaan syö vuorilla ja saastuttaa lähimmäisensä vaimon, 12 ja pahaa pyytää köyhältä ja köyhälistöltä ja tekee ryöstöä eikä palauta panttausta, jonka on ottanut, ja nostaa katseensa epäjumaliin ja tekee vääryyttä, 13jaantaa rahansa koronkiskonnalla ja saa (takaisin) ylihintaa: ? koska hän on tehnyt kaiken tämän vääryyden, hän on totisesti kuoltava, ja hänen verensä on oltava hänen päällänsä.”. 14Muttajos hän synnyttää pojan ja tämä näkee ne synnit, jotka hänen isänsä teki, ja pelkää eikä tee niitä (s, 18),15eikä syö vuorilla eikä nosta silmiään Israelin heimon epäjumaliin eikä saastuta lähimmäisensä vaimoa, 16eikäpahaa pyydä keneltäkään, eikä ota panttia, eikä ryöstä, eikä anna leipänsä nälkäiselle, eikä pue alastonta vaatteella, 17eikäkäännä kättään pois vääryydestä, eikä ota koronkiskontaa eikä ylihintaa, vaan tekee vanhurskautta ja vaeltaa minun laeissani: ? tämä mies ei saa kuolla isänsä vääryyden tähden, vaan hän saa totisesti elää.”. 18Muttahänen isänsä on kuoltava hänen vääryytensä tähden, koska hän tosiaankin syyllistyi sortoon ja ryöstöön eikä tehnyt hyvää minun kansalleni. 19Jate sanotte: Miksi ei pojalle makseta isänsä vääryyttä? Koska poika teki vanhurskautta ja laupeutta ja piti kaikki minun käskyni ja teki ne, niin hän on totisesti elävä. 20 Se sielu, joka tekee syntiä, se kuolee. Poika ei saa maksaa isänsä syntejä, ja isä [[48]] ei saa maksaa poikansa syntejä. Vanhurskaan vanhurskaus on hänen päällään, ja jumalattoman vääryys on hänen päällään.? 21 Ja jos jumalaton kääntyy pois kaikesta vääryydestään, jonka hän on tehnyt, ja noudattaa kaikkia minun käskyjäni ja tekee oikeutta ja vanhurskautta, hän saa varmasti elää eikä kuole, 22eikä kaikkea vääryyttä, jonka hän on tehnyt, muisteta hänen kohdallaan; … sillä vanhurskauden tähden, jonka hän on tehnyt, hän saa elää. 23Silläminä en tahdo syntisen kuolemaa, sanoo Herra Adonai, vaan jokainen, joka kääntyy pois pahoilta teiltään, saa elää. 24. Ja jos vanhurskas kääntyy pois vanhurskaudestaan ja tekee vääryyttä kaiken sen vääryyden mukaan, jonka jumalattomat ovat tehneet, … niin kaikkea hänen vanhurskauttaan, jonka hän on tehnyt, ei muisteta hänen kohdallaan, mutta sen vääryyden tähden, jonka hän on tehnyt, ja niiden syntien tähden, jotka hän on tehnyt, sen tähden hän on kuoleva. 25: Ja he sanoivat: ”Herran tie ei ole hyvä. Kuulkaa, te Israelin heimo: Minun tieni on hyvä, mutta teidän tienne eivät ole hyvät. 26 Ja jos vanhurskas kääntyy pois vanhurskaudestaan ja tekee vääryyttä, niin hänen on kuoltava sen vääryyden tähden, jonka hän on tehnyt. 27 Ja jos jumalaton kääntyy pois vääryydestään, jonka hän on tehnyt, ja tekee oikeutta ja vanhurskautta, niin tämä mies on pelastanut sielunsa. 28 Koska hän on kääntynyt pois kaikesta vääryydestään, jonka hän on tehnyt, niin hän saa varmasti elää eikä kuolla. 2 9Ja Israelin heimo sanoo: Herran tie ei ole hyvä. Minun tieni on hyvä, te Israelin heimo, mutta teidän omat tienne eivät ole hyvät. 30 Sen tähden minä tuomitsen teistä jokaisen hänen teittensä mukaan, sanoo Herra Adonai. Palatkaa ja kääntykää pois kaikesta vääryydestänne ja pahuudestanne, jotteivät nämä asiat olisi teille pahaksi piinaksi. 31 Ja heittäkää pois ja pankaa pois itsestänne kaikki pahat teot, jotka olette tehneet, ja tehkää itsellenne uusi sydän ja uusi henki, niin ette kuole, te Israelin heimo.” Vrt. 32Silläminä en tahdo syntisen kuolemaa, sanoo Herra (s. 19) Adonai: vaan palatkaa ja eläkää. [Hes.18:1-32]
[ii. 15] Te näette, rakkaat ja rakkaat lapset, kuinka runsaat ovat Herran, meidän Jumalamme, laupeudet ja hänen hyvyytensä ja rakkautensa meitä kohtaan, ja (kuinka) hän kehottaa niitä, jotka [[50]] ovat tehneet syntiä, tekemään parannuksen. Ja monissa paikoissa Hän puhuu näistä asioista; eikä Hän anna sijaa ajatukselle niistä, jotka ovat kovasydämisiä ja haluavat tuomita ankarasti ja ilman armoa ja heittää kokonaan pois ne, jotka ovat tehneet syntiä, ikään kuin heille ei olisi parannusta. Mutta Jumala (ei) ole sellainen, vaan Hän kutsuu syntisiäkin parannukseen ja antaa heille toivoa; ja niitä, jotka eivät ole tehneet syntiä, Hän opettaa ja sanoo heille, ettei heidän pidä olettaa, että me kannamme tai otamme osaa toisten synteihin.” Vrt. Ottakaa siis yksinkertaisesti iloiten vastaan ne, jotka tekevät parannuksen. Sillä Hän puhui jälleen samassa profeetassa parannuksesta näin: 12 Ja sinä, ihmisen poika, sano kansasi pojille: Vanhurskaan vanhurskaus ei pelasta häntä sinä päivänä, jona hän tekee pahaa, eikä jumalattoman vääryys vahingoita häntä sinä päivänä, jona hän palaa vääryydestään; … eikä vanhurskas voi elää sinä päivänä, jona hän tekee syntiä. 13 Jakun minä sanon vanhurskaalle, että hän saa varmasti elää, ja hän turvautuu vanhurskauteensa ja tekee vääryyttä, … kaikkea hänen vanhurskauttaan ei muisteta hänen kohdallaan, mutta hänen vääryytensä tähden, jonka hän on tehnyt, hän kuolee. 14 Jakun minä sanon jumalattomalle: Sinä kuolet totisesti, ja hän kääntyy pois synnistään ja tekee oikeutta ja vanhurskautta, 15 ja palauttaa pantin, jonka hän on ottanut, ja palauttaa sen, minkä hän on ryöstänyt, ja vaeltaa elämän tuomioissa ja käskyissä, niin ettei hän tee vääryyttä, niin hän elää totisesti eikä kuole, 16 ja kaikkia hänen syntejään, jotka hän on tehnyt, ei muisteta hänen kohdallaan; hän on tehnyt oikeutta ja vanhurskautta, hän elää totisesti.” Ja jos hän on tehnyt oikeutta ja vanhurskautta, niin hän elää totisesti. 17 Ja sinun kansasi pojat sanovat: Herran Adonain tie ei ole hyvä. Sano heille: Teidän omat tienne eivät ole hyvät. 18Silläjos vanhurskas kääntyy pois vanhurskaudestaan ja tekee vääryyttä, niin hän kuolee totisesti vääryytensä tähden; 19jajos jumalaton kääntyy pois vääryydestään ja tekee oikeutta ja vanhurskautta, niin hän jää henkiin sen vuoksi. [Hes. 33:12-19]
Teidän, oi piispat, kuuluu siis tuomita [[52]] mukaan. Kirjoitusten mukaan ne, jotka tekevät syntiä, lempeydellä ja laupeudella. Sillä jos sinä, kun ihminen kävelee joen rannalla ja on valmis liukastumaan, sinä, sallimalla hänen (liukastumisensa), työnnät (ja) heität hänet jokeen, olet myös tehnyt murhan. Mutta jos mies liukastuisi joen reunalla ja olisi lähellä hukkua, sinä ojentaisit nopeasti käden hänen puoleensa ja vetäisit hänet pois, ettei hän kokonaan hukkuisi. Tee siis niin (syntisen kanssa), jotta sekä kansasi oppisi ja ymmärtäisi, että hänkin, joka tekee syntiä, ei menehtyisi kokonaan.
[ii. 16] Mutta kun olet nähnyt jonkun syntisen, ole ankara (s. 20) häntä kohtaan ja käske, että hänet viedään ulos; ja kun hän on lähtenyt ulos, olkoot he ankaria häntä kohtaan ja ottakoot hänet vastuuseen ja pitäkööt hänet kirkon ulkopuolella; ja sitten tulkoot he sisään ja puolustakoot häntä. Sillä myös Vapahtajamme itse rukoili Isäänsä syntisten puolesta, kuten evankeliumissa on kirjoitettu: Isäni, he eivät tiedä, mitä tekevät eivätkä puhu; mutta jos mahdollista, anna heille anteeksi. [ (vrt. Lk. 23:34, Mt. 26:39, 1.Tim :.7] Ja sitten sinä, piispa, käske häntä tulemaan sisään ja tutki, onko hän katuvainen. Ja jos hän on sen arvoinen, että hänet voidaan ottaa kirkkoon, määritä hänelle paastopäivät hänen rikkomuksensa mukaan, kaksi tai kolme viikkoa, viisi tai seitsemän; ja päästä hänet niin, että hän voi lähteä, ja sano hänelle kaikki, mikä on sopivaa kehotusta ja opetusta; ja nuhtele häntä ja sano hänelle, että hän on itsekseen [[53]] nöyryytyksessä ja että hän paastopäiviensä aikana rukoilee ja anoo, että hänet todettaisiin synnit anteeksiantamuksen arvoiseksi: … niin kuin on kirjoitettu 1.Mooseksen kirjassa:? Oletko tehnyt syntiä? vaikene; katumuksesi on sinun kanssasi, ja sinulla on valta siihen.”. [1. Moos 4:7] Myös Marialle, Mooseksen sisarelle, kun hän oli puhunut Moosesta vastaan ja sen jälkeen katunut ja hänet oli katsottu anteeksiannon arvoiseksi, sanottiin Herralta: Jos hänen isänsä olisi vain sylkenyt häntä päin naamaa, niin hänen olisi pitänyt hävetä ja olla seitsemän päivää erillään leirin ulkopuolella ja sen jälkeen tulla sisään. Niin teidänkin tulee tehdä: erottakaa seurakunnasta ne, jotka lupaavat katua syntejään (joksikin aikaa), joka on suhteessa heidän rikkomuksiinsa, ja sen jälkeen ottakaa heidät vastaan armollisina isinä.” [4. Moos. 12:14].
[ii. 17] Mutta jos piispa on itsessään (loukkauksen) aiheuttaja, miten hän voi nousta seisomaan ja tutkia kenenkään väärinkäytöksiä tai nuhdella häntä ja antaa hänelle tuomionsa? Sillä puolueellisuuden vuoksi tai lahjojen vuoksi, joita he saavat – joko hän tai diakonit, joiden omatunto ei ole puhdas – he (diakonit) eivät voi ponnistella piispan auttamiseksi; sillä he pelkäävät, etteivät he kuule (syntiseltä) kuin röyhkeältä mieheltä sitä sanaa, joka on kirjoitettu evankeliumissa: Miksi näet roskan, joka on veljesi silmässä, etkä huomaa tukkia, joka on omassa silmässäsi?”. Sinä tekopyhä, karkota ensin tukki omasta silmästäsi, ja sitten huomaat karkottaa roskan veljesi silmästä. [Mt. 8:3, 5; Lk. 6:41-42] Syy siis siihen, että piispa diakoneineen pelkää, (on) etteivät he kuulisi syntiseltä kuin röyhkeältä mieheltä sitä [[54]] Herran sanaa. Sillä hän ei tiedä, että on vaarallista, jos joku puhuu piispaa vastaan, ja että hän (piispa) voi joutua koko (s. 21) tuon piirin alueella loukkaukseksi. Sillä ihmiseltä, joka on tehnyt syntiä, puuttuu ymmärrys, eikä hän enää säästä sieluaan. Niinpä, mistä syystä tahansa piispa pelkää, hän teeskentelee, ettei hän tunne sitä, joka tekee syntiä, ja ohittaa hänet eikä nuhtele eikä ojenna häntä. Ja näin saatana, kun hän on yhden kautta löytänyt hänelle tilaisuuden, saa vallan myös muihin – mitä Jumala varjelkoon, ettei niin tapahtuisi – ja niin käy, että lauma muuttuu sellaiseksi, ettei sitä voida enää saattaa kuntoon. Sillä kun löydetään monia, jotka tekevät syntiä, pahuus voimistuu; ja kun niitä, jotka tekevät syntiä, ei ojenneta ja moitita, että he tekisivät parannuksen, niin siitä tulee kaikille yllyke syntiin: ja se, mikä on sanottu, toteutuu: Minun taloni on kutsuttu rukoushuoneeksi, mutta te olette tehneet siitä varkaiden luolan.”. [Mt. 21:13; Lk. 19:46] Mutta jos piispa ei vaikene niistä, jotka tekevät syntiä, vaan nuhtelee ja moittii ja ojentaa ja ojentaa ja neuvoo ja vaivaa sitä, joka tekee syntiä, hän herättää kauhua ja pelkoa myös muissa. Sillä piispan tulee olla opetuksensa kautta syntien hillitsijä ja vanhurskauden esimerkki ja rohkaisija ja opetuksensa kehotuksen kautta hyvien tekojen ohjaaja ja sellainen, joka ylistää ja ylistää niitä hyviä asioita, jotka ovat tulevia ja jotka Jumala on luvannut iankaikkisen elämän paikassa; … myös Jumalan tuomiossa tulevan vihan julistajana, uhkaamalla sillä, että se on murheellinen tuli, joka on sammuttamaton ja sietämätön. Ja tietäköön hän Jumalan tahdon merkityksen, ettei hän ketään halveksisi; sillä Vapahtajamme on sanonut: ” Katsokaa, ettette halveksisi ketään näistä pienistä, jotka uskovat minuun. [Mt. 18:10; vrt. v. 6].
[ii. 18] Piispa siis varjelkoon kaikkia, sekä [[55]] niitä, jotka eivät ole tehneet syntiä, että he pysyisivät sellaisina kuin ovat ilman syntiä, että niitä, jotka ovat tehneet syntiä, että he tekisivät parannuksen ja että hän antaisi heille synnit anteeksi, niin kuin Jesajan kirjassa on kirjoitettu, että Herra sanoo: Irrota kaikki vääryyden siteet ja katkaise kaikki väkivallan ja kiristyksen siteet”. [Jes.58:6]
VII LUKU
Piispoille.
Oi piispa, opeta siis ja nuhtele ja irrota anteeksiantamuksella. Ja tiedä paikkasi, että se on Kaikkivaltiaan Jumalan paikka ja että olet saanut valtuuden antaa syntejä anteeksi. Sillä teille piispoille on sanottu: Ja kaikki, mitä te sidotte maan päällä, se sidotaan taivaassa, ja kaikki, mitä te päästätte, se päästetään. [Mt. 18:18] Koska sinulla siis on valtuus löysätä, niin tunne itsesi ja tapasi ja käyttäytymisesi (s. 22) tässä elämässä, että ne ovat paikkasi arvoisia. Mutta ilman syntiä ei ole ketään ihmisten joukossa, [vrt. 3.Kun. 8:46; 2. Aikak.6:36] sillä kirjoitettu on: Ei ole ketään ihmistä, joka olisi puhdas saastaisuudesta, vaikka hänen elämänsä tässä maailmassa olisikin vain yksi päivä. [Job 14:4-5] Sen tähden kirjoitettiin vanhurskaiden ja patriarkkojen elämästä ja tavasta keskustella, jotta tiedettäisiin, että jokaisessa heistä löytyi ainakin jokin pieni synti, jotta ymmärrettäisiin, että Herra Jumala yksin on synnitön, niin kuin Hän sanoi Daavidissa: Että sinä olisit vanhurskas sanoissasi ja voittaisit tuomiosi. Ps. 50(51):6.] Sillä vanhurskaan vähäinen saastuttaminen on meille lohdutukseksi ja rohkaisuksi ja (luottamuksen) lähteeksi, että meilläkin, jos teemme vain vähän syntiä, on toivoa saada anteeksiantamus. 56.]
Ei siis ole ketään ihmistä, joka olisi ilman syntiä. Mutta pyri voimiesi mukaan olemaan missään moitittavassa. [1.Tim. 3:2] Ja huolehdi kaikista, ettei kukaan kompastuisi ja hukkuisi sinun takiasi. Sillä maallikko huolehtii yksin itsestään, mutta sinä kannat kaikkien taakkaa. Ja hyvin suuri on se taakka, jota kannat; sillä jolle Herra on antanut paljon, siltä hän myös vaatii paljon. [Lk. 12:48] Koska siis sinä kannat kaikkien taakkaa, ole valppaana, sillä kirjoitettu on: Herra sanoi Moosekselle: Sinä ja Aaron otatte päällenne pappeuden synnit. [4.Moos.18:1] Sillä niin kuin sinun on tehtävä tili monista, niin ole varovainen kaikista; sillä ne, jotka ovat terveitä, sinä säilytät, mutta ne, jotka ovat tehneet syntiä, sinä varoitat, nuhtelet ja ahdistat, ja (sen jälkeen) helpotat heitä anteeksiantamuksella. Ja kun se, joka on tehnyt syntiä, on katunut ja itkenyt, ota hänet vastaan; ja kun koko kansa rukoilee hänen puolestaan, pane käsi hänen päällensä ja anna hänen tästä lähtien olla kirkossa. Mutta ne, jotka ovat uneliaita ja velttoja, tuo takaisin ja herätä ja vahvista heidät, kehota heitä ja tee heidät terveiksi; sillä sinä tiedät, mikä palkka sinulle tulee, jos teet näin; mutta jos laiminlyöt sen, niin sinua kohtaa vaara; sillä Herra puhui näin Hesekielissä niistä piispoista, jotka laiminlyövät kansaansa:1Ja minulle tuli Herran sana, joka sanoi: 2 Ihmisen poika, profetoi Israelin paimenia vastaan ja sano heille: Näin sanoo Herra Adonai: Voi Israelin paimenia, jotka ruokkivat itseään, ja minun lampaitani paimenet eivät ole ruokkineet.” Voi Israelin paimenia, jotka ruokkivat itseään. 3 Maitoa [[57]] te syötte, ja villalla te pukeudutte, ja sen, mikä on lihavaa, te tapatte, mutta lampaita te ette ruoki. 4Sairastate ette parantaneet, ja heikkoa te ette vahvistaneet, ja murtunutta te ette sitoneet, ja eksynyttä (s. 23) te ette palauttaneet, ja kadonnutta te ette etsineet, vaan väkivaltaa käyttäen ja pilkkaa käyttäen te alistitte ne.” (s. 23) 5 Ja minun lampaani hajaantuivat paimenen puutteessa, ja niistä tuli jokaisen kedon eläimen ruokaa.”? 6 Ja minun lampaani olivat hajallaan ja eksyneet korkeille vuorille ja korkeille kukkuloille, ja minun lampaani olivat hajallaan koko maassa, eikä ollut ketään, joka olisi vaatinut ja etsinyt. 7 Sen tähden, te paimenet, kuulkaa Herran Adonain sana. 8 Sillä kun minun lampaani ovat tulleet saaliiksi ja ruoaksi jokaiselle kedon eläimelle paimenen puutteessa, eivätkä paimenet ole etsineet minun lampaitani, vaan paimenet ovat ruokkineet itseään, ja minun lampaitani paimenet eivät ole ruokkineet: 9 Sen tähden, te paimenet, kuulkaa Herran sana.”10 Näin sanoo Herra Adonai: Katso, minä olen paimenia vastaan, ja minä etsin lampaitani heidän käsissään, ja minä teen, että he lakkaavat, niin etteivät he tästä lähtien enää ruoki minun lampaitani; … ja paimenet eivät enää ruoki itseään, vaan minä vapautan lampaani heidän käsistään, eivätkä ne enää ole heille lihaksi. 11 Sillä näin sanoo Herra Adonai: Sen tähden, katso, minä etsin lampaani ja käyn heidän luonaan: 12 Kuten paimen käy lampaidensa luona myrskyn päivänä, kun hän on niiden keskellä, niin minä käyn lampaideni luona. [[58]] Ja minä kokoan heidät kaikista paikoista, joihin he olivat hajallaan pilvipäivänä ja pimeän pimeyden aikana, 13 ja minä tuon heidät esiin kansojen joukosta ja kokoan heidät maista ja tuon heidät omaan maahansa, ja minä ruokin heidät Israelin vuorilla ja kaikilla maan erämailla.” (1.) 14Ja hyvällä ja lihavalla laitumella minä ruokin heidät, ja Israelin Korkeimman vuorilla on heidän kauneutensa loisto. Siellä he saavat leiriytyä hyvään leiriin, ja lihavalla laitumella heidät ruokitaan Israelin vuorilla.? 15 Minä ruokin lampaani, ja minä vahvistan heidät, sanoo Herra Adonai. 16. Kadonnutta minä etsin, ja eksyneen minä tuon takaisin, ja murtuneen minä sidon, ja sairaan minä vahvistan, ja lihavan ja terveen minä säilytän, – ja minä ruokin ne tuomiolla. 17. Ja te, minun lampaani, minun laumani lampaat, näin sanoo Herra Adonai: Katso, minä tuomitsen uuhen ja uuhen välillä ja pässin ja oinaan välillä. 18Onkotämä teille pieni asia, että te ahmitte hyvän ja rasvaisen laitumen, ja laitumenne jäännöksen te poljette jaloillanne, 19jaminun lampaani joivat sitä, mitä teidän jalkanne polkivat?”. 20 Sen tähden, näin sanoo Herra Adonai: Katso, minä tuomitsen uuhen ja uuhen välillä ja sairaiden välillä; 21 Sillä te tönitte niitä kyljillänne ja olkapäillänne, ja sarvillanne te tönitte kaikkia sairaita, kunnes hajotitte ne hajalle. 22 Ja minä vapautan lampaani, eivätkä ne enää ole saalista; (s. 24) ja minä tuomitsen uuhen ja uuhen välillä. 23Ja minä asetan heidän päälleen yhden paimenen, joka ruokkii heitä ja on heidän paimenensa, 24 ja minun palvelijani Daavid on oleva heidän hallitsijansa heidän keskellään. Minä, Herra, olen sen puhunut. 25 Ja minä teen heille rauhan liiton ja annan pahojen petojen hävitä maasta, ja he saavat asua turvallisesti erämaassa ja nukkua [[60]] metsässä. 26 Ja minä annan heille siunauksen vuoreni ympärillä, ja minä annan sataa ajallaan, ja se on oleva siunauksen sade. 27 Ja pellon puut antavat hedelmänsä, ja maa antaa kasvunsa. Ja he saavat asua maassaan turvallisesti, ja he saavat tietää, että minä olen Herra, kun minä katkaisen heidän ikeensä nauhat. Ja minä vapautan heidät niiden kädestä, jotka ovat heidät alistaneet, 28. Ja he eivät enää ole kansojen saaliiksi, eivätkä kedon pedot enää syö heitä, vaan he saavat levätä turvallisesti, eikä kukaan ole heitä pelkäävä. 29Jaminä perustan heille istutuksen, joka tekee heidät tunnetuksi, eivätkä he enää ole vähälukuisia ja hyljättyjä maassa, eivätkä he enää kanna kansojen häpeää. 30 Ja he saavat tietää, että minä olen Herra, heidän Jumalansa, heidän kanssaan, ja he ovat minun kansani Israelin heimosta, sanoo Herra Adonai. 31Ja te, minun lampaani, minun laumani lampaat, olette ihmisiä, ja minä olen teidän Jumalanne, sanoo Herra Adonai. [Hes.34:1-31]
[ii. 19.] Kuulkaa siis, te piispat, ja kuulkaa, te maallikot, miten Herra sanoo: Minä tuomitsen oinaan ja oinaan välillä ja uuhen ja uuhen välillä; [Hes.34:17 (vrt. 22)] eli piispan ja piispan välillä ja maallikon ja maallikon välillä: … rakastaako maallikko maallikkoa, [ii. 20] ja rakastaako taas maallikko piispaa ja kunnioittaako ja pelkääkö hän häntä isänä ja herrana ja (kuin) Jumalana Kaikkivaltiaan Jumalan jälkeen; sillä piispalle sanottiin apostolien välityksellä: Jokainen, joka teitä kuulee, kuulee minua, ja jokainen, joka hylkää teidät, hylkää minut ja hänet, joka on minut lähettänyt:” [Lk. 10:16] ja taas, rakastaako piispa maallikoita kuin lapsiaan ja vaalii ja pitää heitä lämpimänä rakkaudellisella huolenpidolla, kuin munia, joista [[62]] nuoret linnut tulevat, vai hautoo ja vaalii heitä kuin nuoria lintuja, siivekkäiden lintujen kasvattamista varten. Opeta siis ja neuvo kaikkia, ja niitä, jotka ansaitsevat nuhteen, nuhtele ja vaivaa; … mutta kääntymykseen eikä tuhoon; ja neuvo heitä parannukseen ja oikaisemaan heitä, niin että teet heidän tiensä suoriksi ja oikeudenmukaisiksi ja järjestät hyvin heidän elämänsä maailmassa.
Se, joka on kokonainen, varjele: [Hes.34:16] eli se, joka on vakiintunut uskoon, vartioi valppaasti ja paimenna koko kansaa rauhassa. (p. 25)? Ja joka on heikko, vahvista: [Hes.34:4] eli sitä, joka on kiusattu, vahvista kehotuksella.”. Ja joka on sairas, parantakaa: [Hes.34:4] eli se, joka on sairas uskonsa epäilystä, paranna opilla. Ja mikä on murtunut, se sitokaa: [Hes.34:4, 16] eli se, joka on lyönyt tai piesty tai murtunut synneistään ja pysähtynyt oikealta tieltä, sitokaa; eli parantakaa hänet kehotuksen kehotuksella ja keventäkää häntä hänen rikkomuksistaan ja lohduttakaa häntä ja osoittakaa hänelle, että hänellä on toivoa; ja sitokaa hänet ja parantakaa hänet ja viekää hänet kirkkoon. Ja mikä on eksynyt, se palautetaan: [Hes.3:4, 16] eli sen, joka on jäänyt synteihin ja joka on asetettu nuhteeseen, älä jätä sitä ilman, vaan opeta ja neuvo häntä, ja tuo hänet takaisin ja ota hänet laumaasi, eli kirkon kansaan. Ja joka on kadonnut, etsi:[Hes. 34:4, 16] toisin sanoen sitä, joka rikkomustensa lukuisuuden vuoksi on epätoivoinen ja hylännyt itsensä tuhoon, älä anna hänen kokonaan kadota, jottei hän täydellisen laiminlyönnin ja välinpitämättömyyden vuoksi nukahtaisi ja unensa painolastin alla unohtaisi elämänsä ja pysyisi kaukana ja poistuisi laumastaan, toisin sanoen kirkosta, ja joutuisi kadotukseen. Sillä kun hän on vailla karjaa ja irrottautuu laumasta, niin sudet [[63]] syövät hänet hänen eksyessään, ja hän hukkuu kokonaan. Mutta etsi hänet, neuvo ja opeta häntä ja tuo hänet takaisin, käy hänen luonaan ja rohkaise häntä olemaan hereillä ja anna hänen tietää, että hänellä on toivoa. Ja poista tämä ihmisten ajatuksista, että he sanoisivat tai kuvittelisivat sen, mikä on jo toistettu: Rikoksemme ja syntimme ovat meidän päällämme, ja niihin me olemme hukkuneet; miten me sitten voimme elää?”. [Hes.33:10] Sillä heidän ei pidä sanoa eikä kuvitella tällaista, ja heidän ei pidä ajatella, että heidän toivonsa on katkaistu syntiensä paljouden vuoksi, vaan heidän pitää tietää, että Jumalan laupeus on moninainen, sillä hän on valalla ja armollisella tahdolla luvannut anteeksiantamuksen niille, jotka tekevät syntiä.
Mutta jos joku tekee syntiä eikä tunne Raamattua eikä ole tietoinen Jumalan kärsivällisyydestä ja laupeudesta eikä tiedä anteeksiannon ja katumuksen rajaa: juuri sen tähden, että hän on tietämätön, hän hukkuu. Tee siis niin kuin laupias paimen, joka on täynnä rakkautta ja laupeutta ja huolehtii laumastaan, käy katsomassa ja laskemassa laumasi ja etsi sitä, joka on eksynyt; niin kuin Herra Jumala, Jeesus Kristus, meidän hyvä Opettajamme ja Vapahtajamme, on sanonut: (s. 26) ”Jätä ne yhdeksänkymmentä yhdeksän vuorille ja mene etsimään sitä yhtä, joka on eksynyt. Ja kun olet löytänyt sen, kanna se harteillesi iloiten siitä, että olet löytänyt eksyneen, ja tuo se ja anna sen sekoittua laumaan. [vrt. Mt. 18:12-14; Lk. 15:4-7]? Ole siis sinäkin kuuliainen, oi piispa, ja etsi eksynyt ja etsi eksynyt ja tuo takaisin se, joka pitää [[64]] etäisyyttä. [vrt. Hes.34:16] Sillä sinulla on valta antaa synnit anteeksi sille, joka on rikkonut; [Lk.4:18; Jes.58:6] sillä sinä olet pukeutunut Kristuksen persoonaan.? Siksi Vapahtajamme sanoi myös hänelle, joka oli tehnyt syntiä: Sinun syntisi on annettu sinulle anteeksi, sinun uskosi on pelastanut sinut elävänä, mene rauhassa. [Mt. 9:2 (jne.)] Nyt ’rauha’ on se rauhallisuuden ja levon kirkko, johon hän palautti ne, jotka hän vapautti synneistä, terveenä (ja) virheettömänä, hyvällä toivolla ja tosissaan vaivannäössä ja ahdistuksessa [Mk. 10:52; Lk. 17:19; Mk. 5:34; Lk. 7:50; 8:48]. Sillä viisaana ja laupiaana lääkärinä hän paransi kaikkia ja erityisesti niitä, jotka olivat ”eksyneet” synneissään; sillä ne, jotka ovat terveitä, eivät tarvitse lääkäriä, mutta ne, jotka ovat sairaita. [Mt. 9:12 (jne.)] Ja sinäkin, oi piispa, olet tehty kirkon lääkäriksi; älä siis pidättele parannuskeinoa, jolla voit parantaa ne, jotka ovat sairaita synneistä, vaan kaikin keinoin paranna ja paranna ja palauta heidät terveinä kirkkoon. Äläkä anna tämän sanan, jonka Herra on puhunut, olla moittimatta sinua: Väkivallalla ja pilkalla te alistitte heidät. [2. Moos. 34:4] [ii. 21.]? Älä siis käytä voimaa äläkä ole väkivaltainen äläkä langeta jyrkkää tuomiota äläkä ole armoton äläkä pilkkaa kansaa, joka on sinun vastuullasi, äläkä salaa heiltä parannuksen sanaa.”. Sillä tämä on sitä, että jos sinä voimalla ja pilkalla alistit heidät, jos sinä kohtelet maallikkoasi ankarasti ja korjaat heitä voimalla, ja työnnät ja ajat ulos etkä ota (takaisin) vastaan niitä, jotka tekevät syntiä, vaan kätket heiltä ankarasti ja armotta katumuksen ja tulet ”pahuuden paluun” auttajaksi, ja lauman hajottamiseksi lihaksi kedon pedoille, [Hes.34:5] eli tämän maailman pahoille ihmisille, – ei tosin oikeastaan ihmisille, vaan pedoille, pakanoille ja harhaoppisille? Sillä siihen, joka lähtee pois kirkosta, he kohta liittyvät ja pahojen petojen tavoin syövät hänet lihaksi. Ja sinun ankaruutesi vuoksi se, joka lähtee kirkosta [[66]], joko lähtee ja menee pakanoiden joukkoon tai uppoaa harhaoppiin; ja hänestä tulee kokonaan muukalainen, ja hän lähtee (s. 27) kirkosta ja Jumalan toivosta, Ja tuon (ihmisen) kadotukseen sinä olet syyllinen, koska olet valmis karkottamaan ja hylkäämään ne, jotka tekevät syntiä, ja kun he ovat tehneet parannuksen ja kääntyneet, et ota heitä enää vastaan.” [66]. Ja sinä olet joutunut sen Herran sanan tuomion alaiseksi, jonka hän on puhunut: Heidän jalkansa kulkevat nopeasti pahaan, ja he kiiruhtavat vuodattamaan verta. Heidän tiensä ovat kärsimys ja kurjuus, eivätkä he tunne rauhan tietä. [Jes.59:7-8] Rauhan tie on nyt Vapahtajamme itse, kuten hän sanoi: Antakaa anteeksi niiden synnit, jotka tekevät syntiä, että teidänkin syntinne annettaisiin anteeksi; antakaa, niin teille annetaan; [Lk. 6:37-38] mikä tarkoittaa: Antakaa syntejä anteeksi, että tekin saisitte anteeksiannon. Ja taas Hän opetti meille, että meidän tulisi jatkuvasti ja kaikkina aikoina rukoilla ja sanoa: Anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin olemme antaneet anteeksi velallisillemme. [Mt. 6:12] Mutta jos sinä et anna anteeksi niille, jotka tekevät syntiä, kuinka sinä saat anteeksiannon? Katso, eikö oma suusi ole sinua vastaan, ja etkö tuomitse itseäsi siinä, että olet sanonut: ”Minä olen antanut anteeksi”, vaikka et ole antanut anteeksi, vaan itse asiassa olet tappanut? Sillä se, joka ajaa ihmisen ulos kirkosta ilman armoa, mitä muuta hän tekee kuin tappaa julmasti ja vuodattaa verta ilman sääliä? Sillä jos joku vanhurskas joutuu miekalla vääryydellä surmatuksi, niin Jumalan tykönä hän saa levon; [Viis.4:7] mutta se, joka ajaa ihmisen ulos kirkosta eikä ota häntä uudelleen vastaan, on tehnyt ikuisen murhan, ilkeästi ja katkerasti, ja [Jumala] antaa ikiaikaiselle murheelliselle tulelle ravinnoksi sen, joka on ajettu ulos kirkosta, eikä ota huomioon Jumalan laupeutta eikä muista hänen hyvyyttään katuvaisia kohtaan [[68]] eikä ota Kristuksen esimerkkiä eikä ota huomioon niitä, jotka ovat katuneet monia rikkomuksiaan ja saaneet häneltä anteeksiannon.
[ii. 22] Sinun, oi piispa, on siis syytä pitää silmiesi edessä ne asiat, jotka ovat tapahtuneet ennen vanhaan, jotta voisit oppia niistä vertaamalla sielujen parantamista ja niiden varoittamista ja nuhtelua ja kehottamista, jotka katuvat ja tarvitsevat kehotusta. Ja kun tuomitset ketä tahansa, vertaile ahkerasti ja paljon tutkien Jumalan tahtoa ja noudata sitä: … ja niin kuin hän teki, niin teidänkin pitäisi tehdä tuomioissanne. Kuulkaa siis, oi piispat, näissä asioissa osuvaa ja hyödyllistä esimerkkiä. Neljännessä kuningaskuntien kirjassa ja samoin toisessa aikakirjassa on kirjoitettu näin:1 Näinä päivinä Manasse , (s. 28) kaksitoistavuotias, tuli kuninkaaksi , ja hän hallitsi Jerusalemissa viisikymmentä vuotta; … ja hänen äitinsä nimi oli Hepsiba. 2 Jahän teki sitä, mikä oli pahaa Herran edessä, niiden kansojen saastaisuuden jälkeen, jotka Herra hävitti israelilaisten edestä.” Ja hän teki sitä, mikä oli pahaa Herran edessä. 3Jahän kääntyi jälleen ja rakensi pyhäköt, jotka hänen isänsä Hiskia oli kaatanut, ja pystytti pylväitä Baalille ja teki kauhistuksia, niin kuin Ahab, Israelin kuningas, oli tehnyt. Ja hän teki alttareita kaikille taivaan palvelijoille ja kumarsi kaikkia taivaan sotajoukkoja. 4 Ja hän rakensi alttareita riivaajille Herran temppeliin, josta Herra oli sanonut: Jerusalemissa olevaan Herran temppeliin, sinne [70] minä asetan nimeni.? Ja Manasse palveli pyhäkköjä ja sanoi: Minun nimeni pysyy ikuisesti. 5. Ja hän rakensi alttarit kaikkea taivaan palvelua varten Herran temppelin kahteen esipihaan; 6. ja hän pakotti poikansa kulkemaan tulen läpi Bar-Hinnomin laaksossa.”? Ja hän harjoitti ennustusta ja käytti taikuutta; ja hän teki ennustajia, velhoja ja ennustajia ja teki paljon pahaa Herran silmien edessä suututtaakseen hänet.” Ja hän teki paljon pahaa Herran silmien edessä suututtaakseen hänet. 7 Ja hän asetti sulatetun ja veistetyn kauhukuvan, jonka hän oli tehnyt, Herran temppeliin, josta Herra oli sanonut Daavidille ja hänen pojallensa Salomolle: Tässä temppelissä ja Jerusalemissa, jonka minä olen valinnut kaikista Israelin sukukunnista, minä asetan nimeni iankaikkisesti, 8.enkä minä enää pidättele jalkojani Israelin maasta, jonka minä olen antanut heidän isillensä, – kuitenkin vain, jos he pitävät kaikki, mitä minä olen heille käskenyt, kaikkien niiden käskyjen mukaan, jotka minun palvelijani Mooses on heille antanut. 9 Mutta he eivät kuunnelleet, vaan Manasse vietteli heidät tekemään pahaa Herran silmien edessä, niiden kansojen tekojen mukaan, jotka Herra oli hävittänyt israelilaisten edestä. 10 Ja Herra puhui Manassea ja hänen kansaansa vastaan palvelijoidensa profeettojensa kautta ja sanoi: 11Sillä Manasse, Juudan kuningas, on tehnyt näitä pahoja kauhistuksia, niin kuin amorilaiset, jotka olivat ennen häntä, ja on saanut myös Juudan tekemään syntiä epäjumaliensa kanssa: 12 Sen tähden, näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Katso, minä tuon Jerusalemin ja Juudan päälle sellaisia pahuuksia, että jokaisen, joka niistä kuulee, molemmat korvat kihelmöivät. 13Jaminä venytän Jerusalemin ylle Samarian mittalinjan ja Ahabin suvun luodin, ja minä pyyhin Jerusalemin niin kuin vesipannu pyyhitään, kun se kaatuu ja kaatuu kasvoilleen. 14 Ja minä annan perintöosani jäännöksen miekkaan ja annan heidät heidän vihollistensa käsiin, ja he tulevat saaliiksi ja ryöstösaaliiksi kaikille niille, jotka heitä vihaavat, 15 koska he ovat tehneet pahaa minun silmieni edessä; … sillä he ovat (kansaa) ärsyttäneet siitä päivästä lähtien, jona [[72]] (s. 29) Egyptistä, aina tähän päivään asti.? 16 Manasse vuodatti lisäksi paljon viatonta verta, kunnes hän täytti Jerusalemin yhdestä päästä toiseen tapetuilla, … niiden syntien tähden, jotka hän teki ja sai myös Juudan tekemään syntiä, kun hän teki sitä, mikä oli pahaa Herran edessä [2Ki 21.1-16; vrt. 2Khr 33.1-13]. Ja Herra toi heitä vastaan Assyrian päämiehet, ja he ottivat Manassen, sitoivat hänet ja heittivät köydet hänen ympärilleen ja veivät hänet Babyloniaan ja sulkivat hänet vankilaan sidottuna ja rautaköysissä [vrt. 2.Aikak. 33:11]. Ja siellä annettiin hänelle leseet painon mukaan ja sappeen sekoitettua vettä pieninä annoksina, jotta hän olisi elossa ja että hän olisi kovasti ahdistettu ja kiusaantunut [vrt.]. Ja kun hän oli kovin ahdistunut, hän rukoili Herraa, Jumalaansa, ja nöyrtyi suuresti isiensä Jumalan edessä; ja hän rukoili Herraa, Jumalaansa [2.Aikak. 33:12-13a], ja sanoi:
MANASSEN RUKOUS. 1OHerra, isieni Jumala, Aabrahamin, Iisakin, Jaakobin ja heidän vanhurskaan jälkeläistensä Jumala, 2 joka olet luonut taivaan ja maan kaikkine koristuksineen, 3 joka sidoit meren ja kiinnitit sen sanasi käskystä, joka suljet syvyyden ja sinetöit sen pelottavalla ja kunniakkaalla nimelläsi, 4jodenvoiman edessä kaikki pelkäävät ja vapisevat: 5 Sillä sinun kirkkautesi ylenpalttinen kauneus on kestämätön, eikä kukaan kestä seisoa sinun vihasi ja vihasi edessä syntisiä vastaan. 6 sillä [73] rajattomat ja mittaamattomat ovat sinun lupaustesi laupeudet; 7 sillä sinä olet pitkämielinen, laupias ja hyvin armollinen Herra, joka kadut ihmisten pahuutta.” 8Jasinä, Herra, olet hyvyytesi lempeyden mukaan luvannut anteeksiantamuksen niille, jotka katuvat syntejään, ja olet armosi paljouteen nähden määrännyt parannuksen syntisten pelastukseksi. Jos siis, Herra, vanhurskaiden Jumala, sinä et ole määrännyt parannusta vanhurskaille, Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, sillä he eivät ole tehneet syntiä sinua vastaan, niin sinä olet kuitenkin määrännyt parannuksen minulle syntiselle. 9 Sillä enemmän kuin meren hiekka on minun syntini, ja minulla ei ole aikaa nostaa päätäni syntivelkojeni paljouden tähden. Ja nyt, Herra, katso, minä olen oikeutetusti ahdistettu, ja niin kuin minä ansaitsen, niin minä olen kiusaantunut. 10 Sillä katso, minä olen sidottu ja kumartunut (näillä) monilla rautaköysillä, niin etten voi nostaa päätäni; sillä en ole kelvollinen nostamaan silmiäni ja katsomaan ja näkemään taivaan korkeutta, koska pahuuteni ilkeys on niin suuri. Sillä minä olen tehnyt pahaa sinun edessäsi ja herättänyt sinun vihasi, olen pystyttänyt epäjumalia ja lisännyt kauhistuksia. 11 Ja nyt, katso, minä taivutan sydämeni polvet (s. 30) sinun eteesi ja rukoilen sinun hyvyyttäsi. 12 Minäolen tehnyt syntiä, Herra, minä olen tehnyt syntiä; ja koska minä tiedän syntini, 13 minä rukoilen sinua. Anna minulle anteeksi, Herra, äläkä tuhoa minua rikkomuksillani, äläkä vihastu minulle ikuisesti, äläkä pidä minua vastaan pahoja (tekojani), äläkä tuomitse ja heitä minua maan uumeniin.” 12. Sillä sinä olet katuvaisten Jumala: 14. Sen tähden, Herra, osoita myös minussa [[74]] hyvyytesi, että vaikka minä olen kelvoton, sinä pelastat minut laupeutesi paljouteen nähden. 15.Ja tämän tähden minä ylistän sinua aina ja kaikkina elämäni päivinä… Sinua ylistävät kaikki taivaan sotajoukot, sinulle he laulavat ikuisesti.
Ja Herra kuuli Manassen ääntä ja armahti häntä [2.Aikak. 33:13b]. Ja hänen ylleen tehtiin tulen liekki, ja kaikki rauta (siteet), jotka olivat hänen päällään, sulatettiin ja hajosivat [viite]. Ja Herra vapautti Manassen hänen ahdistuksistaan [viite ] ja antoi hänen palata Jerusalemiin valtakuntansa yli. Ja Manasse tunsi Herran ja sanoi: Hän on Herra Jumala yksin [2.Aikak.33:13b].” [2.Aikak. 33:13b]. Ja hän palveli ainoastaan Herraa koko sydämestään ja koko sielustaan koko elämänsä ajan, … ja hänet katsottiin vanhurskaaksi [viite:]. Ja hän nukkui isiensä kanssa, ja hänen poikansa Amon tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä [2.Kun. 21:18; 2.Aikak. 33:20].
[ii. 23] Te olette kuulleet, rakkaat lapset, kuinka Manasse palveli epäjumalia pahasti ja katkerasti ja tappoi vanhurskaita miehiä; mutta kun hän katui, Jumala antoi hänelle anteeksi, vaikka ei ole mitään epäjumalanpalvelusta pahempaa syntiä. Sen vuoksi parannukselle on suotu paikka. Mutta mitä tulee siihen, joka sanoo: [29:19], niin sanoo Herra: ”Näin sanoo Herra:”? Minä ojennan käteni häntä vastaan, ja hänestä tulee sananparsi ja vertaus [vrt. Hes. 14:9; Jer.24:9; 5.Moos. 28:37]. Sillä myös Amon [[76]], Manassen poika, kun hän suunnitteli, että hän rikkoisi lakia, ja sanoi: ”Isäni teki nuoruudestaan lähtien erittäin pahaa, ja vanhoilla päivillään hän katui: minäkin aion vaeltaa kaikkien sieluni halujen mukaan ja lopulta palata Herran tykö”, ja teki sitä, mikä oli pahaa Herran edessä;” hän hallitsi vain kaksi vuotta, sillä Herra Jumala hävitti hänet nopeasti (hänen) hyvästä maastaan [vrt. 2.Kun. 21:19-22]. [ii. 24] Varokaa siis, ”te, jotka olette vailla uskoa”, ettei kukaan teistä vakiinnuttaisi sydämeensä Amonin ajatusta ja menehtyisi äkkiä ja nopeasti. Sen tähden, oi piispa, varjele mahdollisuuksiesi mukaan niitä, jotka eivät ole tehneet syntiä, jotta he pysyisivät syntiä tekemättä; ja ne, jotka tekevät parannuksen (synneistään), parane ja ota vastaan. Mutta jos et ota vastaan sitä, joka katuu, koska olet armoton, niin teet syntiä Herraa Jumalaa vastaan; (s. 31) sillä sinä et tottele Vapahtajaamme ja Jumalaamme, niin kuin hän teki myöskin sen synnintekijän kanssa, jonka vanhimmat asettivat hänen eteensä ja jättivät tuomion hänen käsiinsä ja poistuivat. Mutta Hän, sydämien tutkija, kysyi häneltä ja sanoi hänelle: Ovatko vanhimmat tuominneet sinut, tyttäreni? Hän sanoi hänelle: ”Tyttö sanoi hänelle: Ei, Herra. Ja hän sanoi hänelle: Mene pois, enkä minä tuomitse sinua [vrt. Joh.8:3-11].” Hänessä, Vapahtajassamme ja kuninkaassamme ja Jumalassamme, olkaa siis esikuvanne, piispat, ja jäljitellen häntä, että olisitte hiljaisia ja nöyriä, laupiaita ja armahtavaisia ja laupiaita, rauhantekijöitä ja vihattomia, opettajia ja oikaisijoita ja vastaanottajia ja kehottajia; älkääkä olko vihaisia ettekä tyrannimaisia [Tiit. 1:7; vrt. 1.Tim. 3:3]; älkääkä olko röyhkeitä ettekä kerskailevia ettekä ylimielisiä. [[78]]
VIII LUKU
Varoituksia piispoille; miten heidän tulisi käyttäytyä.
Älkää olko viinin ystäviä [1.Tim. 3:2; Tiit. 1:7], älkääkä juopuneita; älkääkä olko tuhlailevia, ylellisiä ettekä tuhlaa rahaa väärin. Älkää käyttäkö Jumalan lahjoja {ulkomaisina (varoina), vaan} ominanne, koska teidät on nimittänyt Jumalan hyviksi taloudenhoitajiksi [vrt. 1.Piet. 4:10], joka on valmis vaatimaan teiltä tiliä teille uskotun taloudenhoidon hoitamisesta. [ii. 25] Riittäköön teille siis se, mikä teille riittää, ruoka ja vaatteet ja kaikki tarpeellinen. Älkääkä käyttäkö (kirkon) tuloja väärin, vieraana (varoina), vaan maltillisesti; älkääkä hankkiko kirkon tuloilla nautintoja ja ylellisyyttä, sillä työläiselle riittää hänen vaatteensa ja ruokansa [vrt. Mt. 10:10; Lk. 10:7; 1.Tim. 5:18]. Jumalan hyvinä taloudenhoitajina [vrt. 1.Piet. 4:10] jakakaa siis käskyn mukaisesti hyvin ne, jotka annetaan ja kertyvät kirkolle, orvoille ja leskille ja hädässä oleville sekä muukalaisille, koska tiedätte, että teillä on Jumala, joka vaatii teiltä tiliä, joka on luovuttanut teille tämän taloudenhoidon. Jakakaa siis ja antakaa kaikille, jotka ovat puutteessa.
Mutta olkaa tekin ravittuja ja elätte kirkon tuloista; älkää kuitenkaan syökö niitä itse, vaan antakaa niiden, jotka ovat puutteessa, olla osallisia teidän kanssanne, niin te ette loukkaannu Jumalan edessä. Jumala nimittäin nuhtelee niitä piispoja, jotka ahneina ja itsekseen käyttävät (s. 32) kirkon tuloja eivätkä anna köyhien olla osallisia heidän kanssaan, sanoen näin: [Hes.34:3]. Sillä piispojen tulee saada ravintoa kirkon tuloista, mutta ei niellä niitä, sillä [[80]] on kirjoitettu: [25:4;1.Kor. 9:9; 1.Tim. 5:18)]. Niin kuin siis härkä, joka työskentelee suuttomana puimurissa, kyllä syö, mutta ei syö kaikkea, niin myös te, jotka työskentelette puimurissa, joka on Jumalan seurakunta, saatte ravintoa seurakunnasta leeviläisten tapaan, jotka palvelivat todistuksen majassa, joka oli kaikessa seurakunnan esikuva; … sillä jo nimensä perusteella se ilmoittaa (tämän), sillä ”todistuksen maja” oli seurakunnan esikuva. Ja leeviläiset, jotka palvelivat siinä, saivat ravintonsa niistä asioista, jotka koko kansa antoi Jumalalle uhrilahjoina – lahjoista ja osauhreista ja ensihedelmistä ja kymmenyksistä ja uhreista ja uhrilahjoista ja polttouhreista – ilman rajoituksia, he ja heidän vaimonsa ja heidän poikansa ja tyttärensä, koska heidän työnsä oli yksinomaan ilmestysmajan palvelus; ja sen vuoksi he eivät saaneet mitään maa-alueita israelilaisten joukossa, koska leeviläisten ja hänen sukukuntiensa perintöosa oli kansan tuottama omaisuus.
Olette siis tekin tänä päivänä, oi piispat, kansanne pappeja ja Jumalan ilmestysmajaa palvelevia leeviläisiä, pyhää katolista kirkkoa, jotka seisotte jatkuvasti Herran Jumalan edessä. Te olette siis kansallenne pappeja ja profeettoja, ruhtinaita, johtajia ja kuninkaita, välittäjiä Jumalan ja hänen uskoviensa välillä, sanan vastaanottajia, saarnamiehiä ja julistajia, kirjoitusten ja Jumalan sanojen tuntijoita ja hänen tahtonsa todistajia, jotka kantavat kaikkien synnit ja joiden on annettava vastaus kaikkien puolesta. Te olette niitä [[81]], jotka olette kuulleet, kuinka sana uhkaa teitä ankarasti, jos te laiminlyötte ja ette julista Jumalan tahtoa, jotka olette suuressa tuhon vaarassa, jos te laiminlyötte kansanne. Te taas olette niitä, joille on luvattu Jumalalta suuri palkinto, jota ei väärennetä eikä pidätetä, ja sanoin kuvaamaton armo suuressa kirkkaudessa, kun te palvelette hyvin Jumalan majaa, Hänen katolista kirkkoaan. Niin kuin te olette siis ottaneet kaikkien taakan, niin teidän pitäisi myös ottaa vastaan kaikilta kansoiltanne ruokaa (s. 33) ja vaatteita ja muita tarpeellisia asioita koskeva palvelustyö. Ja niinpä taas näistä samoista lahjoista, jotka teille antaa se kansa, joka on teidän vastuullanne, ravitsette diakoniatyöntekijöitä, leskiä ja orpoja, puutteenalaisia ja muukalaisia. Sillä sinun, oi piispa, kuuluu uskollisena taloudenhoitajana huolehtia kaikista; sillä niin kuin sinä kannat kaikkien vastuullasi olevien synnit, niin sinä saat yli kaikkien ihmisten runsaamman kunnian Jumalalta. Sillä sinä olet Kristuksen jäljittelijä: … ja niin kuin hän otti meidän kaikkien synnit päälleen [vrt. 1. Piet. 2:24], niin myös sinun kuuluu kantaa kaikkien niiden synnit, jotka ovat sinun vastuullasi; sillä Vapahtajastamme on kirjoitettu Jesajan kirjassa näin: … Me näimme hänet, jolla ei ollut loistoa eikä kauneutta, vaan hän oli kuin ihminen, jonka ulkomuoto oli tahrittu ja masentunut enemmän kuin ihmisten, ja kuin mies, joka kärsii ja joka tietää kantavansa vaivoja. Sillä hänen kasvonsa olivat muuttuneet; hän oli halveksittu, eikä hän ollut mitään arvokasta meidän silmissämme. Mutta hän kesti meidän syntimme ja huokaili meidän tähtemme. Mutta me pidimme häntä lyötynä, vaivattuna ja nöyryytettynä. Mutta meidän syntiemme tähden hänet lyötiin, ja hän sairastui meidän pahojen tekojemme tähden, – ja hänen haavojensa kautta me kaikki olemme parantuneet [Jes.53:2-5]. Ja taas Hän sanoo: Hän kantoi monien synnit, ja heidän syntisyytensä tähden hänet luovutettiin [Jes.53.12]. Ja Daavidissa ja kaikissa profeetoissa ja myös evankeliumissa Vapahtajamme tekee esirukouksen syntiemme puolesta, vaikka hän on synnitön. Sen tähden, niin kuin teillä on Kristus esikuvana, niin olkaa myös te esikuvana kansalle, joka on teidän vastuullanne; ja niin kuin hän otti päälleen (meidän) syntimme, niin ottakaa tekin päällenne kansan synnit. Älkää nimittäin luulko, että piispanviran taakka on kevyt tai helppo. Sen tähden, niin kuin te olette ottaneet kaikkien taakan kannettavaksenne, niin myös [[82]] hedelmät, jotka saatte kaikelta kansalta, ovat teidän, kaikkeen siihen, mitä te tarvitsette. Ja ravitsette hyvin niitä, jotka ovat puutteessa, koska teidän on tehtävä tili sille, joka sitä vaatii, joka ei voi erehtyä eikä väistää. Sillä niin kuin te hoidatte piispantointa, niin samasta piispantoimesta teidän tulee ravita, niin kuin papit ja leeviläiset ja palvelijat, jotka palvelevat Jumalan edessä, niin kuin on kirjoitettu 4.Mooseksen kirjassa: 1 Herra puhui Aaronin kanssa ja sanoi: Sinä ja sinun poikasi ja isäsi suku (s. 34) ottakaa päällenne pyhäkön synnit, ja sinä ja sinun poikasi ottakaa päällenne pappeutenne synnit. 2. Ja veljesi, isäsi pojat, Leevin sukukunta, tuokaa lähellesi, ja lisätköön heidät luoksesi ja palvelkoot sinua. 3Jasinä ja sinun poikasi sinun kanssasi palvelkaa tämän todistuksen majan edessä. Mutta Leevin pojat älkööt lähestykö pyhäkön astioita ja alttaria, etteivät he kuolisi, he ja sinä; 4 Vaan heidät lisätään sinun tykösi, ja he pitäkööt huolta todistuksen majan tehtävistä, koko majan palvelutyön mukaan, eikä muukalainen saa tulla lähellesi. 5. Ja te pitäkää pyhäkön ja alttarin maksut, niin ei tule vihaa israelilaisia vastaan.”? 6 Ja katso, minä olen ottanut veljesi, leeviläiset, israelilaisten joukosta; he annetaan lahjaksi Herralle, että he suorittaisivat todistajan majanpalveluksen. 7 Ja sinä ja sinun poikasi, jotka ovat kanssasi, pitäkää pappeutenne koko alttarin ja verhon sisäpuolella olevan palveluksen mukaan, ja hoitakaa palveluksenne niin kuin se on annettu teidän pappeudellenne. Mutta muukalainen, joka tulee lähelle, on kuoltava.”? 8 Ja Herra puhui Aaronin kanssa ja sanoi: Katso, minä olen antanut sinulle esikoisten maksut kaikesta siitä, mitä israelilaiset ovat minulle pyhittäneet; minä olen antanut ne sinulle ja sinun jälkeläisillesi palvelukseksi; se on ikuinen määräys. (Se on). [83] 9. Ja tämä on oleva sinun, kaikki pyhitetty heidän hedelmistään ja uhrilahjoistaan, kaikista heidän uhreistaan, kaikista heidän vikauhreistaan ja kaikista heidän syntiuhreistaan; kaikki, mitä he uhraavat minulle pyhitetyistä, on oltava sinulle ja sinun pojillesi. 10Pyhässäpaikassateidän on syötävä siitä, jokainen miespuolinen teistä syököön siitä, sinä ja sinun poikasi, ja se on oleva sinulle pyhä asia. 11 Ja nämä ovat sinulle heidän lahjojensa esikoiset, kaikkien israelilaisten osauhrien esikoiset; … sinulle minä olen ne antanut, ja sinun pojillesi ja tyttärillesi sinun kanssasi; … se on ikuinen määräys; … jokainen, joka on puhdas sinun huoneessasi, syököön sitä. 12 Kaikki öljyn ja viinin ensituotot ja viljan ensituotot, kaikki se, mitä he antavat Herralle, on sinun omaasi: 13 Kuka tahansa, joka on puhdas sinun huoneessasi, syököön siitä. 14 Ja kaikki israelilaisten antaumuksellinen on oleva sinun; 15 ja kaikki, mikä avaa kaiken lihan kohdun, kaikki, mitä he uhraavat Herralle, ihmisistä aina eläimiin asti, on oleva sinun. Mutta ihmisten esikoiset ja saastaisen eläimen esikoiset, jotka uhrataan, on lunastettava.” 16 Ja niiden lunastaminen (tapahtuu näin): kuukauden ikäisistä ja sitä vanhemmista sinun on lunastettava hinnalla, joka on viisi sekeliä pyhäkön sekelin mukaan, joka on kaksikymmentä hopeasekeliä. (p. 35)? 17 Mutta härkien, lampaiden ja vuohien ensikoita älä lunasta; … ne ovat pyhiä; … niiden verta vuodata alttarin edessä, ja niiden rasva uhrata Herralle makean tuoksun uhriksi; 18janiiden liha on sinulle puhdasta.”. Ja osauhriuhrin rinnan päällinen ja oikea olkapää olkoon sinun.? 19 Kaikki pyhäkön osauhriuhrit, jotka israelilaiset asettavat Herralle, minä annan ne sinulle ja sinun pojillesi ja tyttärillesi sinun kanssasi; ikuinen määräys ja ikuinen liitto se on Herran edessä sinulle ja jälkeläisillesi sinun jälkeesi. 20 Ja Herra puhui Aaronin kanssa ja sanoi: ”Aaron, sinä ja hänen poikansa, teillä ei ole mitään tekemistä. Heidän maassaan et saa perintöosaa, eikä sinulla ole mitään osuutta heidän keskuudessaan; sillä minä olen sinun osuutesi ja perintöosasi [84] lasten keskuudessa. Israelilaisten keskuudessa. 21 Ja Leevin pojille, katso, minä olen antanut kaikki Israelin lasten kymmenykset perinnöksi vastineeksi heidän palvelustehtävistään, joita he hoitavat todistuksen majassa.” 22 Ja israelilaiset eivät enää saa lähestyä todistajanmajaa, etteivät he tekisi kuolemansyntiä; 23 mutta leeviläiset hoitavat todistajanmajan palvelusta, ja he kantavat syntinsä päälleen; … se on ikuinen määräys heidän sukupolviensa loppuun asti. Ja israelilaisten joukossa he eivät saa perintöosaa; 24 sillä Israelin lasten kymmenykset, kaiken sen, minkä he erottavat osauhreiksi Herralle, minä olen antanut leeviläisille perinnöksi. Sen tähden minä sanoin heille: Israelin lasten joukosta he eivät saa mitään perintöä. 25 Ja Herra puhui Mooseksen kanssa ja sanoi hänelle: 26 Puhu leeviläisille ja sano heille: Kun te saatte israelilaisilta kymmenykset, jotka minä olen antanut teille heiltä perinnöksi, niin asettakaa niistä myös te osauhri Herralle, kymmenykset kymmenyksistä: 27 Ja teidän osauhrinne luetaan teille niin kuin puimaton vilja ja viinikellarin osauhri.” Vai niin. 28 Niin myös teidän on annettava osauhri Herralle kaikista kymmenyksistä, jotka te saatte kaikilta israelilaisilta, ja antakaa siitä osauhri Herralle papille Aaronille. 29 Kaikista lahjoistanne tehkää osauhri Herralle, myös ensimmäisistä hedelmistä, joista hän pyhittää itselleen osan.” Vrt. 30 Ja sano heille: Kun te olette erottaneet hänen esikoisuutensa, se luettakoon leeviläisille niin kuin puimaton ja viinikellarin sato.31 Ja syökää sitä joka paikassa, te ja teidän perheenne, sillä se on teidän palkkanne vastineeksi palveluksestanne todistuksen majassa.” Vai niin. 32ettekä tee syntiä sen tähden, kun te sen esikoisleipää pidätte erillään. Ja israelilaisten pyhiä tavaroita älkää häpäiskö, ettette kuolisi [4.Moos. 18:1-32].
LUKU IX (s.36)
Kehotus kansalle, että se kunnioittaisi piispaa.
[ii. 26] Kuulkaa siis nämä asiat, te maallikotkin, Jumalan valittu seurakunta. Sillä entinenkin kansa kutsuttiin [[86]] kirkoksi; mutta te olette katolinen kirkko, pyhä ja täydellinen, kuninkaallinen papisto, pyhä joukko, perintökansa [1. Piet. 2:9; vrt. 2. Moos. 19:6], suuri kirkko, morsian, joka on koristeltu Herralle Jumalalle [vrt. Ilm. 21:2; Jes.61:10]. Ne asiat siis, jotka ennen sanottiin, kuule myös nyt. Aseta osauhreilla ja kymmenyksillä ja ensihedelmillä Kristukselle, todelliselle ylimmäiselle papille, ja hänen palvelijoilleen, jopa pelastuksen kymmenyksillä (hänelle), jonka nimen alku on vuosikymmen. Kuule, sinä Jumalan katolinen seurakunta, joka pelastuit kymmenestä vitsauksesta ja otit vastaan kymmenen sanaa ja opit lain ja pidät kiinni uskosta (ja tunnet kymmenyksen) ja uskot jodiin, joka on nimen alku, ja olet vakiintunut Hänen kirkkautensa täydellisyyteen… uhrausten sijasta, jotka silloin olivat, uhraa nyt rukouksia ja anomuksia ja kiitoksia. Silloin olivat esikoiset ja kymmenykset ja osauhrit ja lahjat; mutta nykyään uhrilahjat, jotka uhrataan piispojen kautta Herralle Jumalalle. Sillä he ovat teidän ylipappianne [vrt. Did.13:3]; mutta papit ja leeviläiset ovat nyt presbyteerit ja diakonit sekä orvot ja lesket; … mutta leeviläinen ja ylipappi on piispa. Hän on sanan palvelija ja välittäjä, mutta teille opettaja ja teidän isänne Jumalan jälkeen, joka on siittänyt teidät veden kautta. Tämä on teidän päällikkönne ja johtajanne, ja hän on teidän mahtava kuninkaanne. Hän hallitsee Kaikkivaltiaan sijasta; … mutta te kunnioittakaa häntä niin kuin [[88]] Jumalaa, sillä piispa istuu teidän puolestanne Kaikkivaltiaan Jumalan paikalla. Mutta diakoni seisoo Kristuksen sijalla; ja rakastakaa häntä. Ja diakoniatyöntekijää kunnioittakaa te Pyhän Hengen sijasta, ja presbyteerit olkoot teille apostolien kaltaisia, ja orvot ja lesket laskekaa te alttarin kaltaisiksi. [ii. 27] Ja niin kuin muukalainen, toisin sanoen sellainen, joka ei ollut leeviläinen, ei saanut lähestyä alttaria eikä uhrata mitään ilman ylipappia, niin älkää tekin tehkö mitään ilman piispaa. Mutta jos joku tekee jotakin ilman piispaa, niin hän tekee sen turhaan, sillä sitä ei lueta hänen tekemisekseen; sillä ei ole (s. 37) soveliasta, että joku tekisi jotakin ilman ylipappia.
Esittäkää siis uhrilahjanne piispalle, joko te itse tai diakonien välityksellä; ja kun hän on vastaanottanut ne, hän jakaa ne oikeudenmukaisesti. Sillä piispa tuntee hyvin ne, jotka ovat ahdingossa, ja hän jakaa ja antaa kullekin sen mukaan kuin hänelle sopii; niin ettei joku saa saada usein samana päivänä tai samalla viikolla, ja toinen ei saa vähänkään. Sillä jonka pappi ja Jumalan taloudenhoitaja tietää olevan enemmän hädässä, sitä hän auttaa sen mukaan kuin hän tarvitsee. Ja niille, jotka kutsuvat leskiä aterioimaan, lähettäköön usein sen, jonka hän tietää olevan enemmän hädässä. [Ja taas, jos joku antaa leskille lahjoja, lähettäköön [[90]] sitä enemmän hänelle, joka on hädässä.] Mutta pastorin osuus erotettakoon ja varattakoon hänelle säännön mukaan aterioilla tai lahjoituksissa, vaikka hän ei olisikaan läsnä, Kaikkivaltiaan Jumalan kunniaksi. Mutta kuinka paljon (myös) annetaan yhdelle leskistä, se annettakoon kaksinkertaisena kullekin diakonille Kristuksen kunniaksi, (mutta) johtajalle kaksinkertaisena Kaikkivaltiaan kunniaksi. Mutta jos joku tahtoo kunnioittaa myös presbyteerejä, antakoon heille kaksinkertaisen (osuuden), kuten diakoneille; sillä heitä on kunnioitettava apostoleina ja piispan neuvonantajina ja kirkon kruununa, sillä he ovat kirkon ohjaajia ja neuvonantajia. Mutta jos paikalla on myös lehtori, ottakoon hänkin vastaan yhdessä presbyteerien kanssa. Jokainen maallikko antakoon siis jokaiselle järjestykselle hänelle kuuluvan kunnian lahjoin ja lahjoin sekä maallisen asemansa mukaisella kunnioituksella.
Mutta heillä olkoon hyvin vapaa pääsy diakoneiden luo, eivätkä he aina vaivaa päätä, vaan ilmoittakoot, mitä he tarvitsevat, pappien eli diakoneiden kautta. Sillä kukaan ei voi lähestyä Herraa Jumalaa, Kaikkivaltiasta, muuten kuin Kristuksen kautta. Kaikki siis, mitä he tahtovat tehdä, ilmoittakoot siitä piispalle diakonien kautta, ja tehkööt sen sitten. Sillä ennen ei pyhäkön temppelissä uhrattu eikä tehty mitään ilman pappia. Ja sitä paitsi jopa epäpuhtaiden ja inhottavien ja turmeltuneiden pakanoiden epäjumalanpalvelustemppelit jäljittelevät vielä tänäkin päivänä pyhäkköä. Kaukana on tosiaan kauhistuksen temppeli pyhäköstä: … Kuitenkin, jopa (s. 38) heidän järjettömissä rituaaleissaan he eivät uhraa eivätkä tee mitään ilman saastaisen pappinsa läsnäoloa; vaan he kuvittelevat, että saastainen pappi on kivien suukappale, ja he odottavat, mitä hän käskee heitä tekemään. Ja kaikessa, mitä he aikovat tehdä, he kysyvät neuvoa saastaiselta papiltaan eivätkä tee mitään ilman häntä, ja koska he kuvittelevat, että [[92]] se, mitä he tekevät, on hyväksyttävää, he kunnioittavat häntä ja palvovat häntä ikään kuin seiniin kiinnitettyjen mykkäkivien kunniaksi ja ilkeiden, pahojen ja julmien demonien palvelukseen. Jos siis ne, jotka ovat turhia ja joiden tavat ovat valheellisia ja joilla ei ole toivoa, vaan joita tyhjä toivo pettää, tutkivat ja haluavat jäljitellä pyhäkköä ja antavat kaiken kunnian niille, jotka seisovat heidän järjettömien epäjumaliensa edessä, niin te, jotka ilmeisesti ja avoimesti uskotte totuuteen ja pidätte kiinni toivosta, jota ei ole petetty, ja odotatte loistavaa lupausta, joka ei koskaan mene ohi eikä käy tyhjäksi, – miksi ette mieluummin kunnioittaisi Herraa, Jumalaa, niiden välityksellä, jotka ovat teidän esimiehenne?
Arvostakaa siis piispaa Jumalan suuna. [ii. 29] Sillä jos Aaronia kutsuttiin profeetaksi, koska hän tulkitsi faraolle sanoja, jotka Mooseksen kautta annettiin, niin kuin Herra sanoi Moosekselle: Katso, minä olen antanut sinut jumalaksi faraolle, ja veljesi Aaron on oleva sinulle profeetta [2. Moos. 7:1]: … Miksi ette siis pitäisi myös heitä profeettoina, jotka ovat teille sanan välittäjiä, ja kumartelisi heitä Jumalana?”. [ii. 30]? Mutta meille nyt Aaron on diakoni ja Mooses on piispa.” Vrt. Jos nyt Herra kutsui Moosesta jumalaksi, niin kunnioittakaa te myös piispaa Jumalana ja diakonia profeettana. [ii. 31]? Sen tähden, piispan kunniaksi, ilmoittakaa hänelle kaikki, mitä teette, ja tehkää se hänen kauttaan. Ja jos tiedät jonkun, joka on suuressa hädässä, eikä piispa tiedä hänestä, niin ilmoita siitä hänelle, äläkä tee ilman häntä mitään hänen häpeäkseen, ettet aiheuttaisi hänelle häpeää köyhiä laiminlyövänä. Sillä se, joka levittää pahaa sanaa piispaa vastaan joko sanoin tai teoin, tekee syntiä Kaikkivaltiasta Jumalaa vastaan. Ja vielä, jos joku puhuu (s. 39) pahaa diakoniasta, joko sanoin tai teoin, hän rikkoo Kristusta vastaan, minkä vuoksi myös laissa on kirjoitettu: Älä solvaa [[93]] jumalaasi, äläkä puhu pahaa kansasi ruhtinaasta [2. Moos. 22:28]. Älköön nyt kukaan luulkoon, että Herra puhuu (tässä) kivisistä epäjumalista, vaan hän kutsuu ’jumaliksi’ niitä, jotka ovat teidän esimiehenne. [ii. 32] Mooses sanoo myös 4 Mooseksen kirjassa, kun kansa oli napissut häntä ja Aaronia vastaan: Ette te meitä vastaan napise, vaan Herraa Jumalaa vastaan [2. Moos 16:8; vrt. 4. Moos 14:2]. Ja Vapahtajamme sanoi samoin: Jokainen, joka hylkää teidät, hylkää minut ja hänet, joka on minut lähettänyt [Lk. 10:16]. Sillä mitä toivoa on sillä, joka puhuu pahaa piispasta tai diakoniasta? Sillä jos joku kutsuu maallikkoa tyhmäksi tai raa’ aksi, hän on vastuussa seurakunnalle [Mt. 5:22], yhtenä niistä, jotka nousevat Kristusta vastaan: … koska hän kutsuu ’tyhjäksi’ veljeään, jossa Kristus asuu, joka ei ole tyhjä vaan täyttynyt; tai (kutsuu) ’tyhmäksi’ häntä, jossa asuu Jumalan Pyhä Henki, joka on täyttynyt kaikella viisaudella: … ikään kuin hänestä tulisi tyhmä juuri sen Hengen kautta, joka asuu hänessä! Jos siis joku, joka sanoisi jotakin näistä asioista maallikolle, joutuisi niin suuren tuomion kohteeksi, kuinka paljon enemmän, jos hän uskaltaisi sanoa jotakin diakoniaa tai piispaa vastaan, jonka kautta Herra on antanut teille Pyhän Hengen ja jonka kautta te olette oppineet sanan ja tunteneet Jumalan ja jonka kautta te olette tulleet Jumalan tuntemiksi [vrt. Gal. 4:9], ja jonka kautta teidät sinetöitiin [vrt. Ef. 1:13; 4:30], ja jonka kautta teistä tuli valkeuden poikia [vrt. Joh.12:36; 1.Tess. 5:5], ja jonka kautta Herra kasteessa, piispan käden päälle panemisen kautta, todisti jokaisesta teistä ja lausui pyhän äänensä sanomalla: Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä olen sinut synnyttänyt [Ps. 2:7 (Lk. 3:22)].
[ii. 33] Sen tähden, ihminen, tunne piispasi, jonka kautta olet tullut Jumalan pojaksi, ja oikean käden, äitisi, ja rakasta sitä, joka on tullut Jumalan jälkeen, isääsi ja [[94]] äitiäsi; sillä joka pilkkaa isäänsä tai äitiään, se kuolee kuoleman kautta [2. Moos. 21:17; Mt. 15:4]. Mutta kunnioittakaa piispoja, jotka ovat vapauttaneet teidät synneistä, jotka vedellä uudesti synnyttivät teidät, jotka täyttivät teidät Pyhällä Hengellä, jotka kasvattivat teidät sanalla niin kuin maidolla, jotka kasvattivat teidät opilla, jotka vahvistivat teidät varoituksella ja antoivat teidän nauttia Jumalan pyhästä eukaristiasta ja tekivät teidät Jumalan lupauksen osallisiksi ja kanssaperillisiksi. Näitä kunnioittakaa, (s. 40) ja kunnioittakaa kaikella kunnioituksella, sillä he ovat saaneet Jumalalta elämän ja kuoleman vallan: … eivät niin, että he tuomitsisivat ne, jotka tekevät syntiä, ja tuomitsisivat heidät kuolemaan iankaikkiseen tuleen hävittämällä ja heittämällä pois ne, jotka tuomitaan, minkä Jumala kieltää, vaan niin, että he ottaisivat vastaan ja pelastaisivat elävinä ne, jotka palaavat ja tekevät parannuksen.
[ii. 34] Antakaa siis heidän olla hallitsijoitanne, ja pitäkää heitä kuninkaina; ja tarjotkaa heille palvelusveroa niin kuin kuninkaille; sillä teidän pitäisi elättää heidät ja ne, jotka ovat heidän kanssaan; … sillä näin on kirjoitettu ensimmäisessä valtakuntien kirjassa: …”. 10 Samuel puhui kaikki Herran sanat kansalle, joka oli pyytänyt häneltä kuningasta, 11jasanoi heille: Tämä on sen kuninkaan laki, joka tulee hallitsemaan teitä: teidän poikanne hän ottaa ja asettaa heidät vaunujensa selkään, ja hän tekee heistä juoksijoita eteensä, 12 ja tekee hänestä tuhansien ja satojen päälliköitä. Ja he saavat korjata hänen satonsa ja kerätä hänen satonsa ja valmistaa hänen vaunujensa välineet.” Ja he ovat hänen vaununsa. 13 Ja tyttärenne hän ottaa kutojiksi ja palvelijoiksi taloonsa.” Ja tyttärenne hän ottaa tyttärensä. 14 Ja peltosi, viinitarhasi ja öljypuutarhasi, parhaat niistä, hän ottaa pois ja antaa palvelijoilleen. 15 Ja hän ottaa kymmenesosan siemenistänne ja viinitarhoistanne ja antaa sen palvelijoilleen ja eunukeiltaan.” Ja hän ottaa kymmenesosan siemenistänne ja viinitarhoistanne ja antaa sen palvelijoilleen ja eunukeiltaan. 16 Ja palvelijanne ja palvelijattarenne ja parhaat karjanne ja aasinne hän ottaa ja antaa niistä kymmenykset työnsä palvelukseen; 17 ja hän ottaa kymmenyksen lampaistanne; … ja teistäkin tulee [96] hänen palvelijoitaan [1.Sam. 8:10-17]. Samoin on nyt myös piispa. Sillä jos kuningas, joka hallitsi niin runsasta kansaa – kuten Hooseassa on kirjoitettu: Hoos.1:10] – otti myös kansasta ne virat, joita hän tarvitsi tuon kansan lukuisuuden mukaan: niin myös piispa ottaa nyt kansasta itselleen ne, jotka hän arvioi ja tietää olevansa hänen ja hänen virkansa arvoisia, ja nimittää itselleen presbyteerejä neuvonantajiksi ja assessoreiksi sekä diakoneiksi ja alidiakoneiksi, niin monta kuin hän tarvitsee suhteessa talon virkaan. Ja mitä muuta voimme sanoa? Sillä kuningas, joka kantaa diademia, hallitsee vain ruumista ja sitoo ja päästää sen irti vain maan päällä; mutta piispa hallitsee sielua ja ruumista, sitoo ja päästää irti maan päällä taivaallisella voimalla [vrt. Mt. 16:19; 28:18]. Sillä hänelle on annettu (s. 41) suuri valta, taivaallinen, kaikkivaltias. Sen tähden rakastakaa piispaa kuin isää, pelätkää häntä kuin kuningasta ja kunnioittakaa häntä kuin Jumalaa. Antakaa hänelle hedelmänne ja kättenne teot, että teitä siunattaisiin; antakaa hänelle esikoisuutenne ja kymmenyksenne ja lupauksenne ja osauhrienne, sillä hän tarvitsee niitä, jotta hän voisi elättää itsensä ja jotta hän voisi jakaa myös niille, jotka ovat puutteessa, kullekin niin kuin hänelle sopii. Ja niin sinun uhrisi on oleva Herralle, sinun Jumalallesi, otollinen makeaksi tuoksuksi taivaan korkeuksissa Herran, sinun Jumalasi, edessä, ja hän siunaa sinua ja lisää sinulle lupauksensa mukaiset hyvyydet. Sillä viisaudessa on kirjoitettu: Jokainen yksinkertainen sielu on siunattu, ja siunaus on oleva sen pään päällä, joka antaa [Sananl.11:25a, 26b LXX].
Sen tähden tehkää jatkuvasti työtä, tehkää työtä ja [[98]] uhraa uhrilahja. Sillä Herra on keventänyt teiltä kuorman, irrottanut teiltä kauluspaulat ja poistanut teiltä taakan ikeen, ja Hän on poistanut teiltä toisen lain laupeutensa runsauden jälkeen, niin kuin Jesajassa on kirjoitettu: Sano niille, jotka ovat sidottuina: ”Menkää ulos ” [Jes.49:9]; ja taas: Tuokaa vangit ulos kahleista [Jes.42:7]. Ja Daavidissa sanotaan: ”Vapauttakaa heidät! Ps. 69:33 (68:34 LXX)]. Ja samoin evankeliumissa Hän sanoi: Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teillä on vaivaa ja raskaita taakkoja, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minulta, sillä minä olen lempeä ja nöyrä sydämeltäni, niin te löydätte sielullenne levon.” (Lk. Sillä minun ikeeni on miellyttävä, ja minun taakkani on kevyt [Mt. 11:28-30].
[ii. 35] Jos siis Herra on armolahjansa kautta päästänyt teidät irti ja antanut teille levon ja vienyt teidät virvoitukseen [Ps. 66:12 (65:12 LXX)], ettette enää olisi sidottuja uhreihin ja uhrilahjoihin, syntiuhreihin, puhdistuksiin, lupauksiin, lahjoihin, polttouhrilahjoihin, polttouhreihin, (sapatin) joutilaisuuksiin, uhrilahjoihin ja puhdistautumisten noudattamiseen; eikä myöskään kymmenyksiä ja esikoisuuksia, osauhreja, lahjoja ja uhrilahjoja, sillä heidän oli pakko antaa kaikki nämä, mutta teitä ei sido tämä, vaan teidän on tunnettava Herran sana, joka sanoi: Ellei teidän vanhurskautenne ole runsaampi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, ette pääse taivasten valtakuntaan [Mt. 5:20]. Nyt siis teidän vanhurskautenne on oleva suurempi kuin heidän kymmenyksensä, esikoisuutensa ja osauhriensa, kun teette niin kuin kirjoitettu on: Myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille [Mt. 19:21; vrt. Lk. 12:33].? Tee siis niin ja pidä käsky (hänen kauttaan, joka on) piispa ja pappi ja sinun välittäjänäsi Herran (s. 42) Jumalan kanssa. Sillä sinua on käsketty antamaan, mutta häntä jakamaan. Äläkä vaadi piispalta mitään tiliä äläkä tarkkaile häntä, miten hän jakaa [[100]] ja hoitaa taloudenhoitovelvollisuuttaan, tai milloin hän antaa, tai kenelle, tai missä, tai hyvinkö vai huonosti, tai antaako hän oikeudenmukaisesti; sillä hänellä on Yksi, joka vaatii, Herra Jumala, joka on luovuttanut tämän taloudenhoitovelvollisuuden hänen käsiinsä ja pitänyt häntä arvokkaana niin suuren viran pappisvirkaan. Sen tähden, ettet tarkkaile piispaa, etkä vaadi häneltä tiliä, et puhu hänestä pahaa ja vastusta Jumalaa etkä loukkaa Herraa, [ii. 36] asetettakoon silmiesi eteen se, mikä sinulle on sanottu Jeremian kautta (sic): Sanooko savi savenvalajalle: Niin kuin joku, joka sanoisi isälleen tai äidilleen: ”Sinä et tee työtä, eikä sinulla ole käsiä ”. Miksi sinä minua siedät? [Jes.45:9-10] Vaan tee työtä ja vaivaa vain Jumalan huoneessa, ja anna sen pelastavan sanan, lain uudistamisen, olla aina kirjoitettuna ja talletettuna sydämeesi, ja muista se, niin kuin Herra on sanonut: Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, koko sielustasi ja kaikesta voimastasi [Mk. 12:30; Lk. 10:27 (5.Moos. 6:5)]. Nyt voimasi on maallinen omaisuutesi. Eikä sinun pidä rakastaa Herraa vain huulillasi, niin kuin teki se kansa, jolle hän nuhteli sanoen: Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on hyvin kaukana minusta [Jes. 29:13; Mt. 15:8]; mutta sinä rakasta ja kunnioita Herraa kaikella voimallasi ja uhraa hänen uhrilahjojaan aina ja kaikkina aikoina.” [Jes.29:13; Mt. 15:8]. Äläkä pysy kaukana kirkosta, vaan kun olet ottanut vastaan ehtoollisen uhrilahjan, heitä (sisään) se, mikä tulee käsiisi, jotta voisit jakaa sen muukalaisten kanssa, sillä se kerätään (ja tuodaan) piispalle kaikkien muukalaisten viihdyttämiseksi. Sen tähden kerää ja säilytä niin paljon kuin voit, sillä Herra on sanonut laissa:Älä ilmesty minun eteeni tyhjänä [2. Moos. 23:15]. Tee siis hyviä tekoja ja kokoa itsellesi ikuinen aarre taivaaseen, jossa koi ei turmele eikä varkaat varasta [Mt. 6:20; Lk. 12:33]. Ja näin tehdessäsi älä tuomitse piispaa etkä kanssakirkkoisääsi; [[101]] sillä teille maallikoille on sanottu: Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi [Mt. 7:1; Lk.6:37]. Sillä jos sinä tuomitset veljesi ja tuomitset hänet, niin sinä olet laskenut veljesi syylliseksi, … eli sinä olet tuominnut itsesi, sillä sinut tuomitaan niiden kanssa, jotka ovat syyllisiä.” (Lk. 7:7). [ii. 37] Sillä piispoilla on oikeus tuomita, koska heille on sanottu: Niinpä (s. 43) piispalle kuuluurahan todentajana erottaa huonot hyvistä ja hylätä ja heittää pois ne, jotka ovat kokonaan huonoja, ja jättää sulatusuuniin ne, jotka ovat kovia ja jostain syystä viallisia, kuten vialliset (kolikot). Mutta maallikko ei saa tuomita lähimmäistään eikä panna itselleen taakkaa, joka ei ole hänen. Sillä tämän taakan paino ei kuulu maallikoille, vaan piispalle. Sen tähden, kun olet maallikko, älä aseta itsellesi ansoja, vaan jätä tuomitseminen niiden käsiin, jotka joutuvat tekemään tiliä, ja pyri tekemään rauhaa kaikkien ihmisten kanssa ja rakasta jäseniäsi, maallikkotovereitasi, sillä Herra sanoo: Mt 19.19 (3.Moos. 19:18)].
X LUKU
Vääristä veljistä
Mutta jos on vääriä veljiä, jotka kateudesta tai mustasukkaisuudesta Vihollisen ja Saatanan, joka vaikuttaa heissä, vuoksi nostavat syytöksen jotakuta veljeä vastaan valheellisesti tai jopa totuudenmukaisesti, niin tietäkööt he, että jokainen, joka etsii sellaista syyttääkseen tai panetellakseen jotakuta, on [102] vihan poika: … ja missä viha on, siellä ei ole Jumalaa; sillä viha on Saatanasta, eikä hän koskaan salli näiden väärien veljien välityksellä, että seurakunnassa olisi rauha. Sen tähden, kun te tunnette ne, jotka ovat näin ymmärtämättömät, älkää ensinnäkään uskoko heitä; ja toiseksi, olkaa te piispat ja diakonit varovaisia heitä kohtaan; ja kun kuulette heidän sanovan jotakin jotakuta veljeä vastaan, [ii. 38] ottakaa selvää hänestä, jota vastaan he esittävät syytöksen, ja tutkikaa asiaa harkiten ja punnitkaa hänen käytöksensä; ja jos hänet todetaan moitittavaksi, tehkää evankeliumissa kirjoitetun Herramme opetuksen mukaan: Kunnioita häntä sinun ja hänen välillään, ja pelasta hänet, kun hän katuu ja palaa. Mutta jos hän ei ole vakuuttunut, niin nuhtele häntä kahden tai kolmen kesken, jotta toteutuisi se, mitä sanotaan: Kahden tai kolmen todistajan suulla jokainen sana vahvistuu [Mt. 18:15-16 (vrt. Lk. 17:3); 5.Moos.19:15] . Miksi nyt, veljet, vaaditaan, että todistus vahvistetaan kahden tai kolmen todistajan suulla? Koska Isä ja Poika ja Pyhä Henki todistavat ihmisten teoista. Sillä siellä, missä on opetuksen varoitus, siellä on myös eksyneiden oikaisu ja kääntyminen. (s. 44) Sen tähden kahden tai kolmen todistajan suulla jokainen sana on vahvistettava. Mutta jos hän ei tottele, nuhdelkaa häntä koko seurakunnan edessä. Mutta jos hän ei tottele edes seurakunnan edessä, niin olkoon hän sinun edessäsi pakanan ja publikaanin kaltainen [Mt. 18:16-17]. Sillä Herra on käskenyt teitä, oi piispat, ettette vastedes ota sellaista kirkkoon kristittynä vastaan ettekä ole hänen kanssaan yhteydessä. Sillä [[103]] te ette saa ottaa pahoja pakanoita tai publikaaneja kirkkoon ja olla yhteydessä heidän kanssaan, elleivät he ensin tee parannusta ja tunnusta, että he uskovat eivätkä vastedes enää tee pahoja tekoja, sillä tätä varten Herramme ja Vapahtajamme antoi synnintekijöille paikan parannuksen tekemiselle. [ii. 39] Sillä myös minä, Matteus, joka olen yksi niistä kahdestatoista apostolista, jotka puhuvat teille tässä Didaskaliassa, olin ennen publikaanina; mutta nyt, koska olen uskonut, olen saanut armon ja olen katunut entisiä tekojani, ja minut on katsottu arvolliseksi myös olemaan apostoli ja sananjulistaja. Myös profeetta Johannes saarnasi evankeliumissa publikaaneille; eikä hän riistänyt heiltä toivoa, vaan opetti heille, miten heidän tulisi järjestäytyä; ja kun he kysyivät häneltä neuvoa, hän sanoi heille: Älkää tehkö enempää kuin mitä teille on käsketty ja määrätty [Lk. 3:13]. Ja myös Sakkeuksen Herra otti vastaan parannukseen, kun tämä pyysi häntä [vrt. Lk. 19:1-10]. Emme myöskään pidätä elämää edes pakanoilta, jos he tekevät parannuksen ja hylkäävät ja hylkäävät erehdyksensä.
Niin kuin pakana ja publikaanina olkoon siis teidän luettavaksenne [Mt. 18:17] se , joka on tuomittu pahoista teoista ja valheellisuudesta; ja sen jälkeen, jos hän lupaa tehdä parannuksen – niin kuin silloin, kun pakanat haluavat ja lupaavat tehdä parannuksen ja sanovat: ”Me uskomme”, me otamme heidät seurakuntaan, jotta he kuulisivat sanan, mutta emme ole heidän kanssaan yhteydessä, ennen kuin he saavat sinetin ja ovat täysin vihittyjä: … niin emme myöskään ole näiden kanssa yhteydessä, ennen kuin he osoittavat parannuksen hedelmiä. Mutta tulkoot he kaikin mokomin sisälle, jos he haluavat kuulla sanaa, etteivät he kokonaan hukkuisi; mutta älkööt he kommunikoiko rukouksessa , vaan menkööt ulos. Sillä hekin, kun he näkevät, etteivät he ole yhteydessä kirkon kanssa, alistuvat ja tekevät parannuksen entisistä teoistaan ja pyrkivät [[104]] pääsemään kirkkoon rukousta varten; ja hekin, jotka näkevät ja kuulevat heidän menevän ulos niin kuin pakanat ja publikaanit, pelkäävät ja varoittavat itseään tekemästä syntiä, (s. 45) jottei niin kävisi heillekin, ja heidät tuomittaisiin synnistä tai valheesta ja heidät ajettaisiin ulos kirkosta.” (s. 45) [ii. 40] Mutta sinä, oi piispa, älä missään nimessä kiellä heitä tulemasta kirkkoon ja kuulemasta sanaa; sillä ei meidän Herramme ja Vapahtajamme myöskään täysin työntänyt pois ja hylännyt publikaaneja ja syntisiä, vaan jopa söi heidän kanssaan. Ja tästä syystä fariseukset nurisivat häntä vastaan ja sanoivat: Hän syö publikaanien ja syntisten kanssa. Silloin Vapahtajamme vastasi heidän ajatuksiaan ja nurinaansa vastaan ja sanoi: Mk. 2:16-17; Mt. 9:11-12; Lk. 5:30-31). Seurusteletteko siis niiden kanssa, jotka ovat tuomittuja synneistä ja sairaita, ja kiinnittäkää heidät teihin ja huolehtikaa heistä, puhukaa heille ja lohduttakaa heitä, pitäkää heistä kiinni ja käännyttäkää heidät. [ii. 41]? Ja sen jälkeen, kun kukin heistä tekee parannuksen ja osoittaa parannuksen hedelmiä, ottakaa hänet vastaan rukoukseen pakanoiden tapaan.”? Ja niin kuin sinä kastat pakanan ja sitten otat hänet vastaan, niin ota myös tämä mies kädestäsi kiinni, samalla kun kaikki rukoilevat hänen puolestaan, ja sitten tuo hänet sisään ja anna hänen olla yhteydessä kirkon kanssa. Sillä käden päälle paneminen on hänelle kasteen sijasta;” sillä joko käden päälle panemisen tai kasteen kautta he saavat Pyhän Hengen yhteyden.
Sen tähden, niin kuin myötätuntoinen lääkäri, paranna kaikki ne, jotka tekevät syntiä, ja kulje ympäriinsä kaikella taitavuudella ja tuo parannusta heidän elämänsä auttamiseksi. Äläkä ole valmis katkaisemaan kirkon jäseniä, vaan käytä sanan siteitä, kehotuksen lietsontoja ja kehotuksen [[105]] kompressiota. Mutta jos haava on vajonnut ja siitä puuttuu lihaa, niin ravitse sitä ja tasoita sitä parantavilla lääkkeillä; ja jos siinä on likaa, niin puhdista se pistävällä lääkkeellä, toisin sanoen nuhtelun sanalla. Mutta jos liha on liian turvonneena, kuluttakaa sitä ja tasoittakaa se väkivaltaisella lääkkeellä, eli tuomion uhalla. Mutta jos kuolio puhkeaa, polttakaa se polttamalla, toisin sanoen leikkaamalla paljon paastoa vaativilla viilloilla pois ja puhdistamalla mätänevä haava. Mutta jos kuolio vahvistuu ja voittaa jopa polttamiset, anna tuomio: ja sitten, mikä tahansa jäsen on mädäntynyt, leikkaa neuvojen ja muiden lääkäreiden kanssa paljon neuvotellen tuo mädäntynyt jäsen pois, jottei se turmele koko ruumista. Älkää kuitenkaan olko valmiita amputoimaan heti, älkääkä kiirehtikö turvautumaan heti monihampaiseen sahaan (s. 46), vaan käyttäkää ensin veistä ja leikatkaa haava, jotta se nähtäisiin selvästi ja jotta tiedettäisiin, mikä on sisällä piilevän taudin syy, niin että koko ruumis säilyisi vahingoittumattomana. Mutta jos näet, että joku ei tee parannusta, vaan on kokonaan luopunut itsestään, niin katkaise hänet surun ja murheen vallassa ja heitä hänet ulos seurakunnasta. [ii. 42] Mutta jos havaitaan, että vihamielinen syyte on väärä, ja te, pastorit, yhdessä diakoniatyöntekijöiden kanssa hyväksytte valheen totuutena – joko henkilöön kohdistuvan kunnioituksen tai saamienne lahjojen vuoksi – ja vääristätte tuomion, koska haluatte tehdä pahan tahdon, ja karkotatte ja karkotatte kirkosta sen, jota syytetään, vaikka hän on syytteeseen syytön, niin teidän on tehtävä tili Herran päivänä; sillä kirjoitettu on: 1.17]; ja taas Raamattu sanoo: ”Älä kunnioita henkilöitä tuomiossa ”: Ex 23.8 (vrt. 5.Moos. 16:19)]; ja taas on sanottu: ”Lahjus [[106]] sokaisee näkevien silmät ja vääristää oikeat sanat: [Jes.1:17]; ja: ”Vapauttakaa sorretut, tuomitkaa orpoja ja vapauttakaa lesket”. (8:16].
Varokaa siis, ettette ole henkilöitä kunnioittavia ja joudu Herran sanan tuomion kohteeksi, jonka Hän on puhunut näin: Voi niitä, jotka tekevät katkeran makeaksi ja makean katkeraksi, jotka kutsuvat valoa pimeydeksi ja pimeyttä valkeudeksi, jotka vapauttavat jumalattoman lahjuksen vuoksi ja kääntävät pois viattoman syyttömyyden [Jes.5:20, 23]. Mutta varokaa, ettette tuomitse ketään väärin, älkääkä auttakaa niitä, jotka ovat pahoja; sillä kun tuomitsette toisia, tuomitsette itsenne, niin kuin Herra sanoi: Mt. 7:2; vrt. L.k 6:37]. Sen tähden muistakaa ja pitäkää tämä sanonta valmiina: Lk. 6:37 (vrt. Mt. 6:14-15)].
Mutta jos teidän tuomionne, oi piispat, on henkilöihin katsomatta, niin tarkkailkaa sitä, joka syyttää veljeään, eikö hän olekin väärä veli ja onko hän nostanut syytteen kateudesta tai mustasukkaisuudesta, jotta hän voisi häiritä Jumalan kirkkoa ja … tappaa sen, jota hän on syyttänyt, erottamalla hänet kirkosta ja luovuttamalla hänet tulisen miekan käsiin.” Vai niin. Tuomitse siis hänet, sinä, ankarasti, koska hän on aiheuttanut pahaa veljelleen. Sillä mitä tulee hänen omaan aikomukseensa, niin jos hän olisi kyennyt etukäteen saamaan tuomarin korvaansa, hän olisi surmannut veljensä tulessa. On kirjoitettu: ’Joka vuodattaa ihmisen verta, hänen oma verensä vuodatetaan sen veren tähden, jonka hän on vuodattanut [1. Moos. 9:6]. (s. 47) [ii. 43] Jos hänet sitten havaitaan sellaiseksi, [[107]] karkottakaa hänet kirkosta suurella tuomiolla murhaajana; ja jonkin ajan kuluttua, jos hän lupaa tehdä parannuksen, varoittakaa häntä ja ojentakaa häntä ankarasti; ja sen jälkeen pankaa käsi käteen ja ottakaa hänet kirkkoon. Ja olkaa varuillanne ja vartioikaa sellaista, ettei hän enää häiritse muita. Mutta jos hänen tultuaan sisälle näette, että hän on yhä riitaisa ja haluaa syyttää myös muita, ja jos hän on ilkikurinen ja juonitteleva ja tekee vääriä valituksia monia vastaan, niin ajakaa hänet ulos, ettei hän enää häiritse ja vaivaa seurakuntaa. Sillä vaikka sellainen on sisällä, mutta koska hän on sopimaton seurakunnalle, hän on sille tarpeeton, eikä hänestä ole mitään hyötyä. Sillä me näemme, että on ihmisiä, jotka ovat syntyneet niin, että heillä on ylimääräisiä ruumiinjäseniä, kuten sormia tai muuta liiallista lihaa; mutta vaikka ne kuuluvat ruumiiseen, ne ovat häpeäksi ja häpeäksi sekä ruumiille että ihmiselle, koska ne ovat hänelle tarpeettomia. Kun kirurgi kuitenkin poistaa ne, ihminen saa takaisin ruumiinsa komeuden ja kauneuden; eikä hän kärsi mitään vikaa siitä, että häneltä poistettiin se, mikä oli turhaa, vaan hän on sitäkin selvemmin kauneutensa puolesta.
Samalla tavoin siis myös te, oi pastorit, toimitte. Sillä koska kirkko on ruumis ja sen jäseniä olemme me, jotka uskomme Jumalaan ja pysymme rakkaudessa Herran pelossa, niin kuin olemme saaneet käskyn olla täydellisiä:? siksi se, joka juonittelee pahaa kirkkoa vastaan ja vaivaa sen jäseniä ja rakastaa vihollisen valituksia ja vikamerkintöjä, toisin sanoen häiriöitä, riitoja, panettelua, murinaa, riitoja, kiistoja, riitoja, syytöksiä, syytöksiä, syytöksiä, kiusauksia: Se, joka rakastaa ja tekee näitä asioita – pikemminkin Vihollinen toimii hänessä – ja pysyy kirkon sisällä, on kirkolle vieras ja Vihollisen kotiäiti; sillä hän palvelee häntä, jotta Vihollinen toimisi hänen kauttansa ja voisi estää ja ahdistella kirkkoa. Sellainen siis, jos hän jää sisälle, [[108]] on kirkolle häpeäksi pilkkaustensa ja moninaisen sekasortonsa vuoksi; sillä hänen kauttaan Jumalan kirkko joutuu vaaraan joutua hajalleen. Käsittele siis häntä niin kuin viisaudessa on kirjoitettu: Heittäkää paha ihminen ulos seurakunnasta, niin hänen riitansa poistuu hänen mukanaan, ja tehkää loppu riidasta ja häpeästä, … ettei hän, jos (s. 48) hän istuu seurakunnassa, häpäisisi teitä kaikkia [Sananl.22:10].” [s. 48]. Sillä kun hän on kahdesti lähtenyt ulos seurakunnasta, hänet on oikeutetusti erotettu; ja seurakunta on sitä kauniimpi oikeassa muodossaan, koska siihen on palautettu rauha, joka (ennen) puuttui; … sillä siitä hetkestä lähtien seurakunta pysyy vapaana jumalanpilkasta ja epäjärjestyksestä. Mutta jos mielenne ei ole puhdas – joko henkilöiden kunnioittamisen tai saamienne saastaisten lahjojen vuoksi – ja te siedätte, että paha ihminen pysyy keskuudessanne; tai (jos) te taas työnnätte ja karkotatte kirkosta ne, jotka ovat hyvässä hengessä, ja kasvatatte keskuudessanne monia pahoja, riidanhaluisia ja (lauman) hajottajia ja mellakoitsijoita:? saatte kirkon kokouksen pilkan kohteeksi ja olette vaarassa hajottaa sen näiden henkilöiden kautta; ja olette asettaneet itsenne kuolemanvaaraan menettää iankaikkisen elämän – koska olette miellyttäneet ihmisiä ja kääntyneet pois Jumalan totuudesta kunnioittamalla henkilöitä ja ottamalla vastaan tyhjiä lahjoja: … ja olette hajottaneet katolisen kirkon, Herran Jumalan rakkaan tyttären. [[109]]
XI LUKU
Kehotus piispoille ja diakoneille
[ii. 44] Pyrkikää siis, oi piispat, yhdessä diakonien kanssa olemaan oikeassa Herran kanssa, sillä Herra on sanonut: Jos te tahdotte olla oikeassa minun kanssani, niin minäkin olen oikeassa teidän kanssanne; ja jos te tahdotte vaeltaa vääryyttä minun kanssani, niin minäkin tahdon vaeltaa vääryyttä teidän kanssanne, sanoo Herra Sebaot [ (vrt. Ps. 18:25-26; 3.Moos.26:23-24, 27-28)]. Olkaa siis oikeassa, jotta ansaitsisitte saada kiitosta Herralta, ettekä moitteita (häneltä, joka on) vastapuolen taholta.
Olkoot siis piispat ja diakonit yksimielisiä, ja paimentakaa kansaa ahkerasti ja yksimielisesti. Sillä teidän molempien, isän ja pojan, tulee olla yksi ruumis, sillä te olette Herran kaltaiset. Ja diakoni ilmoittakoon kaiken piispalle, niin kuin Kristus Isälleen. Mutta mitä hän voi, sen diakoni määrää, ja kaiken muun tuomitkoon piispa. Mutta diakoni olkoon piispan kuulo, hänen suunsa, sydämensä ja sielunsa; sillä kun te molemmat olette yksimielisiä, niin teidän yksimielisyytenne kautta myös kirkossa on rauha.
[ii. 45] Kristitylle nyt tämä on sopivaa kiitosta, ettei hänellä ole pahaa sanaa kenenkään kanssa. Mutta jos Vihollisen vaikutuksesta joku kiusaus kohtaa (s. 49) ihmistä ja hänellä on oikeusjuttu, niin pyrkiköön hän siitä eroon, vaikka joutuisi kärsimään jonkinlaista tappiota; älköönkä missään tapauksessa menkö pakanoiden tuomioistuinten eteen. Älkääkä hyväksykö [[110]] todistusta pakanoilta ketään omaa kansaamme vastaan; sillä pakanoiden kautta Vihollinen juonittelee Jumalan palvelijoita vastaan. Sen tähden, koska pakanoiden on määrä seistä vasemmalla [vrt. Mt. 25:33], Hän kutsui heitä ”vasemmaksi kädeksi”; sillä Vapahtajamme puhui meille näin: Mt. 6:3]. [ii. 46] Sillä pakanat eivät saa tietää oikeudenkäynneistäsi, ettekä saa hyväksyä heiltä todistusta itseänne vastaan ettekä käydä oikeutta heidän edessään [vrt. 1.Kor. 6.1]: … kuten Hän myös evankeliumissa sanoo: …? Antakaa keisarille, mikä keisarille kuuluu, ja Jumalalle, mikä Jumalalle kuuluu [Mt. 22:21; Lk. 20:25]. Ole siis valmis kärsimään tappiota ja pyri mieluummin tekemään rauha. Sillä kun kärsit jonkin maallisen menetyksen rauhan tähden, se on sinulle Jumalan edessä voitto, koska pelkäät Jumalaa ja teet hänen käskynsä mukaan.
Mutta jos on veljiä, joilla on riitaa keskenään – minkä Jumala kieltää – teidän johtajien tulisi heti tietää, että se ei ole veljeyden työtä Herrassa, jota he tekevät, jotka ovat uskaltaneet niin tehdä. Mutta jos joku heistä havaitaan Jumalan poikien joukkoon kuuluvaksi, koska hän on nöyrä ja nöyrä, hän on valkeuden poika [vrt. Joh.12:36]. Mutta se, joka on kova ja hapuileva, ylimielinen ja pilkkaava, on tekopyhä, ja Vihollinen vaikuttaa hänessä. Nuhtele siis häntä, nuhtele ja häpäise häntä ja aseta hänet korjauksen kohteeksi; ja sen jälkeen, kuten olemme jo sanoneet, ota hänet vastaan, jottei hän kokonaan hukkuisi. Sillä kun sellaisia oikaistaan ja nuhdellaan, teillä ei ole monta oikeudenkäyntiä. Mutta jos he eivät tunne sitä sanaa, jonka Herramme on puhunut evankeliumissa ja joka sanoo: Kuinka monta kertaa, jos veljeni loukkaa minua vastaan, on [[111]] minä annan hänelle anteeksi? [Mt. 18:21] vaan suuttuvat toisilleen ja joutuvat vihollisiksi, niin opettakaa heitä, te, ja nuhdelkaa heitä ja tehkää rauha heidän välilleen; sillä Herra on sanonut: (Mt. 5:9]. Ja tietäkää, että piispan ja presbyteerien kuuluu tuomita varovaisesti: … niin kuin Vapahtajamme sanoi, kun kysyimme häneltä: ” Kuinka monta kertaa, jos veljeni loukkaa minua vastaan, annanko minä hänelle anteeksi?” – seitsemän kertaa? [Mt. 18:21] Mutta Herramme opetti meitä ja sanoi meille: Ei vain seitsemän kertaa, sanon minä, vaan jopa seitsemänkymmenkertaisesti seitsemän. [Mt 18.22]? Sillä niin (s. 50) Herra tahtoo, että niillä, jotka totuudessa ovat Hänen, ei koskaan olisi mitään ketään vastaan, eivätkä he olisi kenellekään vihaisia; … kuinka paljon vähemmän Hän tahtoo, että ihmisillä olisi oikeusjuttuja keskenään? [ii. 47] Mutta jos jotakin sattuu tapahtumaan Vihollisen toimesta, niin tuomittakoon heidät teidän edessänne niin kuin teidätkin varmasti tuomitaan.
Pidettäköön siis ensin tuomionne viikon toisena päivänä, niin että jos joku kenties kiistää sanojenne tuomion, teillä on sapattiin asti aikaa selvittää asia ja voitte tehdä rauhan niiden välillä, jotka ovat riidoissa, ja sovittaa heidät sunnuntaina. Presbyteerit ja diakonit olkoot aina läsnä kaikissa tuomioissa piispojen kanssa. Tuomitkaa henkilöihin katsomatta.
Kun siis ne kaksi osapuolta, joilla on riita tai riita keskenään, tulevat ja seisovat yhdessä tuomiolla [vrt. 5.Moos.19:17], niin kuin Raamattu sanoo: Kun olette kuullut heitä, antakaa oikeudenmukainen tuomio. Ja pitäkää huoli, että he pysyvät ystävinä, ennen kuin tuomio heille julistetaan, jottei teistä lähde toista heistä, joka on veli, vastaan maallisen tuomion tuomio. Ja niin tuomitkaa niin kuin teidätkin varmasti tuomitaan, niin kuin teillä on Kristus kumppanina ja arvioijana ja neuvonantajana ja katsojana [[112]] kanssanne samassa asiassa. Mutta jos on joku, jota joku syyttää, ja häntä syytetään siitä, että hän ei käyttäydy hyvin Herran tiellä: niin taas, kuunnellen molempia osapuolia, tutkikaa ahkerasti, koska teidän on annettava tuomio asiassa, jossa on kyse iankaikkisesta elämästä tai julmasta ja katkerasta kuolemasta. Sillä jos joku on todella tuomittu ja hänet tuomitaan ja hän lähtee kirkosta, hänet on karkotettu elämästä ja iankaikkisesta kirkkaudesta ja hänestä on tullut ihmisten keskuudessa kadotettu ja syyllinen Jumalan edessä. [ii. 48] Tuomitkaa siis syytteen suuruuden mukaan, olipa se mikä tahansa, suurella laupeudella; ja taipukaa mieluummin pelastamaan elossa olevia henkilöihin katsomatta kuin tuhoamaan tuomittavia tuomitsemalla.
Mutta jos on joku, joka on syytön, ja tuomarit tuomitsevat hänet henkilöön kohdistuvan kunnioituksen vuoksi, niin epäoikeudenmukaisten tuomareiden tuomio ei tee hänelle mitään pahaa Jumalan edessä, vaan pikemminkin hyödyttää häntä; sillä vain vähän aikaa hän on ihmisten epäoikeudenmukaisesti tuomitsemana, mutta sen jälkeen, tuomiopäivänä (s. 51), koska hänet on epäoikeudenmukaisesti tuomittu, hän on (epäoikeudenmukaisten tuomareidensa) tuomarina. Sillä te olette olleet epäoikeudenmukaisen tuomion tuomitsijoita, ja siksi Jumala tulee kostamaan teille sen mukaisesti ja hylkäämään teidät Jumalan katolisesta kirkosta. Ja se toteutuu teidän tapauksessanne: Millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan [Mt. 7:2].
[ii. 49] Kun siis istutte tuomitsemaan, antakaa molempien osapuolten – sillä me emme kutsu heitä veljiksi, ennen kuin heidän välillään on tehty rauha – tulla ja seistä yhdessä; ja tehkää harkittu ja huolellinen tutkimus niiden välillä, joilla on kanne ja jotka riitelevät keskenään. Ja selvittäkää ensin siitä, joka syyttää, onko myös häntä vastaan syytettä, tai onko hän kenties nostanut syytteen myös muita vastaan; ja vielä, onko hän nostanut syytteen aikaisemmasta vihamielisyydestä tai riidasta tai kateudesta; ja (tiedustelkaa) myös, minkälainen hänen [[113]] puheensa on – onko hän nöyrä ja viaton eikä ole altis panettelulle, ja rakastaako hän leskiä ja köyhiä ja muukalaisia eikä ole ahne saastaiseen hyötyyn [1.Tim. 3: 8]; ja onko hän hiljainen ja ystävällinen kaikille ja kaikkien rakastaja; onko hän armollinen ja avokätinen antamaan, eikä ahne, ahne, ahne, juoppo, hillitön eikä laiska; sillä kiero sydän keksii pahaa, ja se häiritsee kaupunkeja kaikkina aikoina [Sananl.6:14]; ja eikö hän ole tehnyt sellaista pahaa, jota maailmassa tehdään. Ja jos se, joka syyttää, on vapaa kaikista näistä asioista, on jo selvää ja ilmeistä, että hän on luotettava ja että hänen syytöksensä on totta. Mutta jos hänen tiedetään olevan kieroutunut ja riitaisa eikä hänen käytöksensä ole oikea, niin tämä (myös) on ilmeistä, että hän todistaa väärästä veljeäsi vastaan. Kun siis havaitaan ja tiedetään, että hän on vahingollinen henkilö, nuhdelkaa häntä ja pankaa hänet ulos hetkeksi, kunnes hän tekee parannuksen ja kääntyy ja itkee: … ettei hän kenties taas pilkkaisi jotakuta toista veljiämme vastaan, joka on hyvässä hengessä; tai ettei hänen istuessaan seurakunnassanne joku toinen hänen kaltaisensa, joka näkee hänet nuhteettomana, uskaltaisi itse tehdä samoin jollekin veljellemme ja menehtyisi Jumalan edessä. Mutta jos sitä, joka on tehnyt syntiä, nuhdellaan ja ojennetaan ja pannaan hetkeksi pois, niin myös se, joka oli valmis jäljittelemään häntä ja tekemään niin kuin hän teki, nähdessään hänet pois pannun, pelkää, ettei hänelle käy samoin, ja alistuu: … ja hän elää Jumalan edessä, (s. 52) eikä joudu häpeään ihmisten keskuudessa.
[ii. 50] Ja mitä taas tulee häneen, joka tuomitaan, niin neuvokaa ja ajatelkaa keskenänne samalla tavalla: ja noudattakaa hänen tapojaan ja käyttäytymistä maailmassa, oletteko kenties kuulleet monia syytöksiä häntä vastaan tai onko hän tehnyt monia rikoksia. Sillä jos hänen havaitaan tehneen rikoksia, on todennäköistä, että myös tämä häntä vastaan esitetty syyte on totta. Mutta voi myös käydä niin, että hän on aikaisemmin [[114]] tehnyt jonkin synnin, mutta on syytön tähän nykyiseen syytteeseen. Tutkikaa siis nämä asiat huolellisesti, jotta voitte antaa tuomion suurella varovaisuudella ja varmuudella; ja tuomitkaa oikein sen suhteen, joka on todettu syylliseksi, ja antakaa hänelle tuomio. Mutta jokainen heistä, joka ei noudata tuomiotanne, nuhdeltakoon ja erotettakoon seurakunnasta, kunnes hän tekee parannuksen ja rukoilee piispaa tai kirkkoa ja tunnustaa tehneensä syntiä ja on katuvainen. Ja näin monille koituu etua: … ettei joku toinen, joka näkee hänen istuvan kirkossa nuhteettomana ja korjaamattomana, uskaltaisi itse tehdä niin kuin hän teki ja luulee häntä ihmisten keskuudessa eläväksi, vaikka hän Jumalan edessä on kadonnut. [ii. 51] Mutta jos te kuulette toista osapuolta yksin, kun toinen ei ole läsnä puolustautuakseen häntä vastaan esitettyä syytettä vastaan, ja te langetatte tuomion hätäisesti, ilman neuvoa ja ilman tutkimusta, ja tuomitsette hänet uskomienne valheiden mukaisesti, kun hän ei ole läsnä puolustautuakseen, niin te olette Jumalan edessä sen kumppaneita, joka toi väärän todistajan, ja Jumala rankaisee teitä yhdessä hänen kanssaan. Sillä Herra on sanonut sananlaskuissa: Hän on sanonut: ”Joka sekaantuu riitaan, joka ei ole hänen omansa, on kuin se, joka tarttuu koiran häntään [Sananl. 26:17]; ja taas toisessa paikassa Hän on sanonut: ”Tuomitkaa oikealla tuomiolla; ja taas Hän on sanonut: ”Tuomitkaa isättömät ja vanhurskauttakaa lesket [vrt. 5.Moos.1:16; Sak.8:16 (vrt. Joh.7:24)]; ja taas Hän on sanonut: Vapauta sorretut ja katkaise kaikki vääryyden siteet [Jes.1:17; 58:6]”. Mutta jos te muistutatte niitä Babyloniassa olleita vanhimpia, jotka todistivat väärää todistusta Susannaa vastaan ja tuomitsivat hänet jumalattomasti [[115]] kuolemaan [Dan.13 LXX; Susanna], niin tekin olette osallisia heidän tuomiossaan ja heidän tuomiossaan; sillä Herra pelasti Danielin kautta Susannan jumalattomien kädestä, ja ne vanhimmat, jotka olivat syyllisiä hänen vereensä, hän tuomitsi tuleen.
[ii. 52] Nyt me asetamme (s. 53) pyhäkön asiat hyvin kauas erilleen maailman asioista; kuitenkin (tämän) me sanomme: Te näette, veljet, kuinka, kun murhaajat tuodaan (siviili)viranomaisen eteen, tuomarit kuulustelevat ahkerasti niitä, jotka tuovat heidät, ja saavat heiltä tietää, mitä he ovat tehneet. Ja sitten he taas kysyvät rikolliselta, ovatko nämä asiat niin; ja vaikka hän itse tunnustaisi ja sanoisi: ”Kyllä”, he eivät lähetä häntä heti kuolemaan, vaan kuulustelevat häntä uudelleen monta päivää ja vetävät verhoa ja miettivät ja neuvovat paljon yhdessä. Ja sitten lopulta he langettavat hänelle kuolemantuomion ja nostavat kätensä taivasta kohti ja vakuuttavat olevansa syyttömiä miehen vereen. Ja näin he tekevät, vaikka he ovat pakanoita eivätkä tunne Jumalaa eivätkä tiedä, millaisen korvauksen he saavat Jumalalta niistä, jotka he tuomitsevat ja tuomitsevat epäoikeudenmukaisesti. Ja te, jotka tiedätte, kuka on meidän Jumalamme ja mitkä ovat hänen tuomionsa, uskallatteko te antaa tuomion sellaiselle, joka ei ole syyllinen? Neuvomme teitä siis tutkimaan asiaa ahkerasti ja suurella varovaisuudella. Sillä tuomion sana, jonka annatte, nousee suoraan Jumalan luo; ja jos olette tuominneet oikeudenmukaisesti, saatte Jumalalta oikeudenmukaisuuden palkkion, nyt ja tulevaisuudessa; mutta jos olette tuominneet väärin, saatte taas Jumalalta sen mukaisen korvauksen. Pyrkikää siis, veljet, että olisitte sen arvoisia, että saatte Jumalalta kiitosta, ettekä moitteita; sillä Jumalan antama ylistys on ihmisille iankaikkinen elämä, mutta Jumalan antama moitteet ovat ihmisille iankaikkinen kuolema.
[ii. 53] Varokaa siis, oi piispat, ettette kiirehdi heti istumaan tuomiolle, ettette joutuisi pakotetuksi tuomitsemaan jotakuta; vaan ennen kuin he tulevat ja astuvat tuomiolle, nuhtele heitä ja tee rauha heidän välilleen. Ja varoittakaa niitä, joilla on riita ja jotka riitelevät keskenään, ja opettakaa heille ensinnäkin, ettei kenenkään [[116]] ihmisen ole oikein suuttua, sillä Herra on sanonut: Jokainen, joka vihastuu veljelleen, on tuomion alainen [Mt. 5:22]; ja toiseksi, että jos vihaa syntyy Vihollisen vaikutuksesta, heidän pitäisi heti, vielä samana päivänä, sovitella ja rauhoittua ja olla rauhassa toistensa kanssa. Sillä kirjoitettu on: Älköön aurinko laskeko vihastuksestasi [Ef.4:26] veljeäsi vastaan; ja myös Daavidissa hän sanoo: (s. 54) Ole vihainen, äläkä tee syntiä [Ps 4.5; Ef.4:26]; eli sovittele nopeasti, jottei vihan jatkuessa syntyisi pahansuopuutta ja synnyttäisi syntiä. Hän sanoo sananlaskuissa: Sielu, joka säilyttää pahansuopuuden, kuolee [Sananl.12:28; vrt. Herm.2:3.1 (7:1)]. Ja Herramme ja Vapahtajamme sanoi myös: Jos tarjoat lahjasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on pahansuopuutta sinua kohtaan, jätä lahjasi alttarin eteen ja mene ja sovita ensin veljesi kanssa, … ja tule sitten ja tarjoa lahjasi [Mt. 5:23-24].” (Mt 5:23-24). Nyt Jumalan lahja on meidän rukouksemme ja ehtoollisemme. Jos siis sinä pidät pahaa mieltä veljeäsi vastaan tai hän sinua vastaan, niin rukoustasi ei kuulla eikä ehtoollislahjaasi oteta vastaan; ja sinut todetaan (sekä) rukouksen että ehtoollisen suhteen mitättömäksi sen vihan tähden, jota pidät. Ihmisen tulee aina ahkerasti rukoilla; mutta niitä, jotka kantavat vihaa ja pahuutta veljiään kohtaan, Jumala ei kuule; ja vaikka rukoilisit kolme kertaa yhden tunnin aikana, et saa mitään, sillä sinua ei kuulla, koska olet vihamielinen veljeäsi kohtaan. Sen tähden, jos välität ja pyrit olemaan kristitty, noudata Herran sanaa, joka sanoo: Irrota kaikki vääryyden siteet ja katkaise väkivallan ja sorron siteet [Jes.58:6]. Sillä sinun päällesi on Vapahtajamme pannut tämän voiman, että annat anteeksi veljellesi, joka on loukannut [[117]] sinua vastaan, seitsemänkymmenkertaisesti seitsemän kertaa [Mt.18:22], eli neljäsataa yhdeksänkymmentä kertaa. Kuinka monta kertaa olet siis antanut veljellesi anteeksi, ettet enää anna hänelle anteeksi, vaan säilytät pahansuopuuden ja pidät vihamielisyyttä yllä ja tahdot mennä oikeuden eteen?”. Siksi rukouksesi on estetty. Mutta vaikka olisitkin antanut anteeksi täydet neljäsataa yhdeksänkymmentä kertaa, lisää vielä omasta puolestasi ja anteliaisuudestasi, ilman vihaa, anna veljellesi anteeksi. Ja jos et tee sitä veljesi tähden, niin ajattele itseäsi ja tee se ainakin omasta puolestasi; ja anna anteeksi lähimmäisellesi, että sinua kuultaisiin, kun rukoilet, ja että voisit uhrata Herralle otollisen uhrilahjan”.
[ii. 54] Sen tähden, oi piispat, jotta uhrilahjanne ja rukouksenne olisivat hyväksyttäviä, kun seisotte kirkossa rukoilemassa, diakoni sanokoon kovalla äänellä: ”Onko ketään, joka pitää jotakin lähimmäistään vastaan?”, että jos löytyy joku, jolla on riitaa tai riitaa keskenään, niin rukoilkaa heitä ja tehkää rauha heidän välilleen. Ne, jotka menevät taloon ja sanovat: ” Rauha olkoon tässä talossa ” [Mt. 10:12; Lk. 10:5], (s. 55) molemmat ovat rauhan julistajia ja tuovat rauhan. Jos siis julistat rauhaa muille, vielä enemmän sinun kuuluu pitää rauhaa veljiesi kanssa. Valon ja rauhan poikana ole siis valo ja rauha kaikille ihmisille, äläkä riitele kenenkään kanssa, vaan ole hiljaa ja rauhassa kaikkien ihmisten kanssa. Ja ole Jumalan apuna, että pelastettujen määrä lisääntyisi; sillä tämä on Herran Jumalan tahto. Mutta ne, jotka rakastavat vihamielisyyttä ja riitaa, riitelyä ja oikeudenkäyntejä, ovat Jumalan vihollisia. [ii. 55] Sillä Herra on alusta alkaen profeettojen ja vanhurskaiden ihmisten kautta kutsunut kaikki sukupolvet parannukseen ja pelastukseen; ja lisäksi me apostolit, jotka olemme kelvollisiksi katsotut olemaan hänen [[118]] ilmestymisensä todistajia ja hänen jumalallisen sanansa julistajia, olemme kuulleet Herran Jeesuksen Kristuksen suusta ja tiedämme varmasti ja sanomme sen, mikä on hänen ja hänen Isänsä tahto, ettei kukaan ihminen hukkuisi, vaan että kaikki ihmiset uskoisivat ja pelastuisivat [vrt. 2.Piet. 3:9; 1.Tim.2:4]. [ii. 56] Sillä tämä on se, mitä hän opetti meitä sanomaan rukoillessamme: [Mt. 6:10]; että niin kuin taivaan enkelit ja sotajoukot ja kaikki (Hänen) palvelijansa ylistävät Jumalaa, niin myös maan päällä kaikkien ihmisten tulisi ylistää Jumalaa. Hänen tahtonsa on siis pelastaa kaikki; ja tämä on hänen mielihyvänsä, että niitä, jotka pelastuvat, on paljon.
Se, joka on riitaisa tai tekee itsensä lähimmäisensä viholliseksi, vähentää Jumalan kansaa. Sillä joko hän karkottaa kirkosta sen, jota hän syyttää, ja pienentää sitä ja riistää Jumalalta pelastettavan ihmisen sielun, tai sitten hän riitelemällä karkottaa ja heittää itsensä kirkosta, ja näin hän taas tekee syntiä Jumalaa vastaan. Sillä Jumala, Vapahtajamme, puhui näin: Jokainen, joka ei ole minun kanssani, on minua vastaan, ja jokainen, joka ei kokoonnu minun kanssani, hajoaa [Mt.12:30]. Sen tähden sinä et ole Jumalan apuri kansan kokoamisessa, sillä sinä olet lauman häiritsijä ja hajottaja, Jumalan vastustaja ja vihollinen. Älä siis ole ikuisesti sekaantunut riitoihin ja riitoihin, riitelyyn, vihamielisyyteen tai oikeudenkäynteihin, ettet hajottaisi jotakuta seurakunnasta. Sillä me olemme Herran Jumalan voimalla keränneet (miehiä) kaikista kansoista ja kaikista kielistä ja tuoneet heidät kirkkoon suurella vaivalla ja vaivannäöllä ja jokapäiväisessä vaarassa, jotta voisimme tehdä Jumalan tahdon ja täyttää talon vierailla [Mt. 22:10], eli hänen pyhän katolisen kirkkonsa, jotta he [[119]] iloitsisivat ja riemuitsisivat ja ylistäisivät (s. 56) ja ylistäisivät Jumalaa, joka on kutsunut heidät elämään.
Olkaa siis, oi maallikot, rauhanomaisia keskenänne ja pyrkikää kuin viisaat kyyhkyset täyttämään kirkko ja käännyttämään ja kesyttämään villit ja tuomaan heidät sen keskuuteen. Ja (sillä) tämä on se suuri palkinto, jonka Jumala on luvannut: … jos pelastatte heidät tulesta ja saatatte heidät kirkolle lujina ja uskollisina.
XII LUKU
Piispoille: että heidän tulisi olla rauhallisia.
[ii. 57] Älkääkä te, piispat, olko kovakouraisia, tyrannimaisia tai vihaisia älkääkä olko kovakouraisia Jumalan kansaa kohtaan, joka on luovutettu teidän käsiinne. Älkääkä hävittäkö Herran temppeliä älkääkä hajottako hänen kansaansa, vaan käännyttäkää kaikki, jotta teistä tulisi Jumalan auttajia, ja kootkaa uskovaiset suurella lempeydellä, pitkämielisyydellä ja kärsivällisyydellä ja kärsivällisyydellä ja ilman vihaa, opilla ja kehotuksella, iankaikkisen valtakunnan palvelijoina.
Ja pitäkää seurakunnissanne pyhissä kirkoissa kokoontumiset kaikessa säädyllisessä järjestyksessä ja asettakaa paikat veljille huolella ja vakavuudella. Ja presbyteereille varattakoon paikka talon itäosaan, ja piispan istuin asetettakoon niiden keskelle, ja presbyteerit istukoot hänen kanssaan. Ja maallikot taas istukoot toisessa osassa taloa itään päin. Sillä niin on oltava, että talon itäosassa istuvat presbyteerit piispojen kanssa, ja seuraavaksi maallikot ja sitten naiset, että kun nousette rukoilemaan, päälliköt seisoisivat ensin, ja heidän jälkeensä maallikot ja sitten myös naiset. Sillä teidän on rukoiltava itään päin, koska te tiedätte [[120]] sen, mikä on kirjoitettu: [Ps. 67:34 LXX].
Mutta diakoneista yksi seisokoon aina eukaristian uhrilahjojen luona, ja toinen seisokoon ulkona oven luona ja tarkkailee niitä, jotka tulevat sisään; ja sen jälkeen, kun te uhraatte, palvelkoot he yhdessä kirkossa. Ja jos jonkun havaitaan istuvan paikaltaan poissa, niin diakoni, joka on sisällä, nuhdelkoon häntä ja käskeköön hänen nousta ylös ja istua paikalleen, joka on hänelle sopiva. Sillä meidän Herramme vertasi kirkkoa karjaan; sillä niin kuin me näemme, että mykät eläimet, härät ja lampaat (s. 57) ja vuohet, makaavat ja nousevat, ruokailevat ja pureskelevat karjaa sukujensa mukaan, eikä yksikään niistä eroa lajitoveristaan; ja (ks.) myös villieläimet harhailevat kukin erikseen kaltaistensa kanssa vuorilla: … niin myös kirkossa pitäisi nuorten istua erillään toisistaan, jos on tilaa, ja jos ei ole tilaa, niin nousta seisomaan, ja niiden, jotka ovat iältään vanhempia, istua erillään. Ja lapset seisokoot toisella puolella, tai heidän isänsä ja äitinsä ottakoot heidät luokseen, ja he seisokoot seisomaan. Istukoot myös nuoret tytöt erillään, mutta jos ei ole tilaa, asettukoot naisten taakse. Nuoret naiset, jotka ovat naimisissa ja joilla on lapsia, asettukoot erilleen, ja vanhukset ja lesket istukoot erilleen. Ja diakoni varjelkoon, että kukin heistä astuessaan menee omalle paikalleen, ettei kukaan istuisi pois omalta paikaltaan. Ja diakoni varjelkoon myös, ettei kukaan kuiskuttele, nukahda, naura tai tee merkkejä. Sillä niin pitää olla, että he säädyllisesti ja säädyllisesti valvovat kirkossa, korvat tarkkana Herran sanaa kuunnellen.
[ii. 58] Mutta jos joku veli tai sisar tulee toisesta seurakunnasta, diakoni kuulustelkoon häntä ja saakoon tietää, onko hän naimisissa, tai taas, onko hän leski (joka on) uskovainen, ja onko hän kirkon tytär vai kuuluuko hän kenties johonkin harhaoppiin; ja sitten hän johdattakoon hänet ja asettakoon hänet hänelle sopivaan paikkaan. Mutta jos [[122]] presbyteeri tulee toisesta seurakunnasta, niin ottakaa te presbyteerit hänet yhteisymmärryksessä vastaan teidän paikkakunnallenne. Ja jos kyseessä on piispa, istukoon hän piispan kanssa, ja antakaa hänelle hänen arvonsa mukainen kunnia, niin kuin hänelle itselleen. Ja kutsukaa te, piispa, hänet puhumaan kansallenne; sillä vieraiden kehotus ja varoitus on hyvin hyödyllistä, varsinkin kun on kirjoitettu: Ei ole yhtään profeettaa, joka olisi kelvollinen omassa paikassaan [Lk. 4;24]. Ja kun uhraat uhrilahjan, anna hänen puhua. Mutta jos hän on viisas ja antaa kunnian sinulle eikä halua uhrata, niin antakaa hänen ainakin puhua maljan yli.” Vrt. Mutta jos sinun istuessasi tulee joku muu, joko mies tai nainen, jolla on jokin maallinen kunnia, joko samasta piiristä tai toisesta seurakunnasta, niin sinä, oi piispa, jos puhut Jumalan sanaa, kuulet tai luet, älä kunnioita (s. 58) henkilöitä ja jätä sanasi hoitamista ja määrää heille paikka; vaan pysy paikallasi, niin kuin olet, äläkä keskeytä sanojasi, ja anna veljien itse ottaa heidät vastaan. Ja jos paikkaa ei ole, nouskoon joku veljistä, joka on täynnä rakkautta ja rakastaa veljiään ja joka on sopiva tekemään kunniaa, ja antakoon heille paikan ja nouskoon itse ylös. Mutta jos nuorempien miesten tai naisten istuessa joku vanhempi mies tai nainen nousee ylös ja jättää paikkansa, niin tee sinä, diakoni, tutki istuvia ja katso, kuka heistä on nuorempi kuin muut, ja pane heidät nousemaan ylös ja pane se istumaan, joka oli noussut ja jättänyt paikkansa; ja sen, jonka olet saanut nousemaan, vie pois ja pane hänet seisomaan lähimmäistensä taakse, jotta muutkin harjaantuisivat ja oppisivat antamaan paikkansa heitä itseään kunniakkaammille. Mutta jos tulee köyhä mies tai nainen [vrt. Jaak.2:2], (olipa hän sitten samasta piiristä) [124] tai toisesta seurakunnasta, ja varsinkin jos hän on iäkäs, eikä hänelle ole paikkaa, niin tee sinä, oi piispa, koko sydämestäsi, että järjestät hänelle paikan, vaikka sinun täytyisi istua maassa; ettet olisi niin kuin se, joka kunnioittaa ihmisten henkilöitä, vaan että palvelustehtäväsi olisi Jumalalle otollinen.
XIII LUKU
Ohje kansalle, jotta se kokoontuisi jatkuvasti kirkkoon.
[ii. 59] Kun nyt opetat, käske ja varoita kansaa olemaan jatkuvasti koolla kirkossa ja olemaan vetäytymättä, vaan aina koolla, jottei kukaan vähentäisi kirkkoa jättämällä kokoontumatta ja aiheuttaisi Kristuksen ruumiin jäsenkadon. Sillä älköön kukaan ajatelko vain muita, vaan myös itseään, ja kuunnelko sitä, mitä Herramme sanoi: Jokainen, joka ei kokoonnu minun kanssani, hajottaa [Mt. 12:30]. Koska te siis olette Kristuksen jäseniä, älkää hajottako itseänne kirkosta jättämällä kokoontumatta. Koska teillä on Kristus päänänne, kuten hän lupasi – sillä te olette osallisia meidän kanssamme? — älkää siis laiminlyökö itseänne, älkääkä riistäkö Vapahtajaltamme hänen jäseniään älkääkä repikö ja hajottako hänen ruumistaan. Älkääkä antako maallisille asioillenne suurempaa merkitystä kuin Jumalan sanalle, vaan jättäkää Herran päivänä kaikki ja juoskaa innokkaasti kirkkoonne, sillä hän on (s. 59) teidän kirkkautenne. Millainen tekosyy on muuten niillä Jumalan edessä, jotka eivät kokoonnu Herran päivänä kuulemaan elämän sanaa ja ravittua jumalallisella ravinnolla, joka pysyy iankaikkisesti? [ii. 60] Sillä te olette [[126]] innokkaita ottamaan vastaan ajallisia asioita ja niitä, jotka ovat vain päiväksi ja tunniksi, (mutta) ne, jotka ovat iankaikkisia, te laiminlyötte; ja te olette huolissanne kylpemisestä ja siitä, että teidät ruokittaisiin vatsan ruoalla ja juomalla, ja muista asioista, mutta niistä, jotka ovat iankaikkisia, teillä ei ole mitään huolta, vaan te laiminlyötte sielunne eikä teillä ole mitään kiihkoa kirkkoa kohtaan kuulla ja vastaanottaa Jumalan sanaa. Ja verrattuna niihin, jotka erehtyvät, mikä tekosyy teillä on? Sillä pakanat, kun he päivittäin nousevat unestaan, menevät aamulla palvomaan ja palvelemaan epäjumalaansa; ja ennen kaikkia töitään ja yrityksiään he menevät ensin ja palvovat epäjumalaansa. He eivät myöskään puutu juhliinsa ja messuihinsa, vaan kokoontuvat jatkuvasti; eivät ainoastaan ne, jotka ovat paikkakunnalla, vaan myös ne, jotka tulevat kaukaa, ja kaikki kokoontuvat ja tulevat katsomaan heidän teatteriaan. Samoin ne, joita turhaan kutsutaan juutalaisiksi, pysyvät kuuden päivän jälkeen toimettomina ja kokoontuvat synagogaansa; eivätkä he koskaan vetäydy pois tai laiminlyö synagogaansa eivätkä jätä huomiotta (toimettomuuden) päiviään – hekin, jotka epäuskonsa vuoksi ovat menettäneet sanan voiman ja sen nimen, jolla he kutsuvat itseään juutalaisiksi: sillä ’juutalainen’ tulkitaan ’tunnustukseksi’, mutta nämä eivät ole tunnustajia, koska he eivät tunnusta Kristuksen intohimoa, jonka he lain rikkomisen kautta aiheuttivat, jotta he tekisivät parannuksen ja pelastuisivat. Jos siis ne, jotka eivät ole pelastuneet, antavat kaikkina aikoina huolenpitoa asioille, joista ei ole mitään hyötyä ja joista ei ole heille mitään hyötyä, niin mitä tekosyytä on sillä Herran Jumalan edessä, joka vetäytyy pois kirkon seurakunnasta eikä edes jäljittele pakanoita, vaan osallistumatta jättämisen tähden kasvaa välinpitämättömäksi ja huolimattomaksi, pysyy kaukana ja tekee pahaa, jolle Herra sanoi Jeremian (sic) kautta: Minun lakejani te ette ole noudattaneet [Hes. 5:7]: … vaan ette ole myöskään keskustelleet [127] pakanoiden lakien mukaan, ja te olette lähes ylittäneet heidät pahantekemisessä [Hes.16:47]; ja: Vaihtavatko pakanat jumaliaan, jotka eivät kuitenkaan ole jumalia?”. Mutta minun kansani on vaihtanut kunniansa hyödyttömään [Jer.2:11]. Miten siis se voi puolustautua, joka on välinpitämätön (s. 60) eikä ole innokas kirkon kokouksen puolesta? Mutta jos on joku, joka ottaa maallisten asioiden vuoksi tilaisuuden vetäytyä, niin tietäköön hän tämän, että uskovien elinkeinoja kutsutaan turhanpäiväisiksi töiksi; sillä niiden todellinen työ on uskonto. Harrastakaa siis ammattia turhanpäiväisenä työnä elantonne turvaamiseksi, mutta todellinen työnne olkoon uskonto.
[ii. 61]? Huolehtikaa siis siitä, ettette koskaan vetäytyisi pois kirkon seurakunnasta.”? Mutta jos joku jättää Jumalan seurakunnan ja menee pakanain seurakuntaan, mitä hän voi sanoa ja mitä tekosyytä hän voi esittää Jumalalle tuomiopäivänä, kun hän on jättänyt pyhän seurakunnan ja elävän Jumalan sanat, jotka ovat eläviä ja eläväksi tekeviä ja kykeneviä lunastamaan ja pelastamaan tulesta ja pelastamaan elävinä, ja mennyt pakanain seurakuntaan, koska hän on himoinnut teatterin näytöstä. Sen tähden hänet on katsottava yhdeksi niistä, jotka sinne menevät, koska hän on himoitseva kuuntelemaan ja ottamaan vastaan heidän tarujaan, jotka ovat kuolleiden ihmisten taruja ja saatanan hengestä; sillä ne ovat kuolleita ja tappavia ja kääntyvät pois uskosta ja vievät iankaikkiseen tuleen. Ei, vaan maailman asiat ovat teidän huolenne, ja te huolehditte tämän elämän asioista ja halveksitte hakeutua katoliseen kirkkoon, Herran Jumalan, Korkeimman, rakastettuun tyttäreen, jotta voisitte ottaa vastaan Jumalan opetuksen, joka pysyy iankaikkisesti ja kykenee pelastamaan ne, jotka ottavat vastaan elämän sanan.
Tulkaa siis jatkuvasti yhteen niiden uskovien kanssa, jotka pelastuvat äidissänne, kirkossa, elävässä ja elämää antavassa kirkossa.
[[128]] [ii. 62] Ja varokaa kokoontumasta niiden kanssa, jotka katoavat teatterissa, joka on pakanoiden, eksytyksen ja turmion kokous. Sillä se, joka menee pakanoiden kokoukseen, luetaan yhdeksi pakanoista ja saa vastaanottaa Voidakseen. Sillä sellaisille Herra Jumala sanoi Jesajan kautta: Voi, voi niitä, jotka tulevat katselmuksesta [?(vrt. 5.Moos.28:19:stä)]. Ja taas Hän sanoo: ” Te naiset, jotka tulette näytöksestä, tulkaa, … sillä se on kansa, jolla ei ole ymmärrystä ” [Jes.27:11 LXX]. ’Naisiksi’ Hän siis kutsui seurakuntia, jotka Hän kutsui ja lunasti ja toi esiin teatterin näytöksestä, otti ja otti vastaan; ja Hän opetti meitä tästä lähtien olemaan menemättä sinne enää. Sillä Hän sanoo Jeremiassa: Te ette saa oppia pakanoiden tapojen mukaan [Jer.10:2]. Ja Hän sanoo jälleen evankeliumissa: Älkää menkö pakanoiden tietä, {ja samarialaisten kaupunkeihin älkää menkö} [Mt. 10:5]. Tässä Hän siis käskee ja varoittaa meitä kokonaan välttämään kaikkia harhaoppeja, (s. 61) jotka ovat samarialaisten kaupunkeja; ja lisäksi, että meidän tulee pysyä kaukana pakanain kokouksista, eikä mennä vieraiden seurakuntiin; ja että meidän tulee ehdottomasti välttää teatteria ja heidän messujaan, joita pidetään epäjumalien tähden. Uskovainen ei saa edes lähestyä tivolia, paitsi ostaakseen ravintoa ruumiille ja sielulle”. Sen vuoksi on vältettävä kaikkia epäjumalien turhia näytöksiä ja heidän messujensa juhlia.
[ii. 63] Ja ne, jotka ovat nuoria seurakunnassa, palvelkoot ahkerasti, ilman laiskuutta, kaikissa tarpeellisissa asioissa, suurella kunnioituksella ja vaatimattomuudella. Te [129] uskovaiset, kaikki te siis päivittäin ja tunneittain, aina kun ette ole kirkossa, omistautukaa työhönne, niin että koko elämänne aikana olette joko Herran asioiden parissa tai työllistettyänne, ettekä koskaan ole toimettomia. Sillä Herra on sanonut: 6 Katso muurahaisia, sinä laiskuri, ja jäljittele niiden tapojaan ja ole viisaampi kuin ne. 6 Sillä niillä ei ole mitään työtä, eikä kukaan pakota häntä, eikä hän ole auktoriteetin alainen: 8 Mutta se kerää leipänsä kesällä ja varastoi itselleen paljon ruokaa sadonkorjuun aikaan [Sananl.6:6-8]. Ja taas Hän sanoo: 8a Mene mehiläisen luo ja opi, miten se toimii. Sillä hänen työnsä hän tekee viisaasti:8 Mehiläisen työstä saadaan ruokaa rikkaille ja köyhille. Rakastettu ja ylistettävä hän on; 8c ja vaikka hänellä on vain vähän voimaa, hän kunnioittaa viisautta ja saa kiitosta. 9 Kuinka kauan aiot nukkua, sinä veltto? Milloin nouset unestasi? 10 Sinä nukut vähän, istut vähän ja panet käden vähän povellesi. 11 Ja köyhyys yllättää sinut kuin juoksija, ja puute kuin himokas mies. 11a Mutta jos et tahdo olla laiska, niin sinun kasvusi on yltäkylläinen ja tulviva kuin lähde, ja köyhyys kuin heikko juoksija poistuu sinusta [Sananl.6:8a-8c, 9-11a (vrt. Siir.11:3)]. Ole siis aina töissä, sillä joutilaisuus on tahra, johon ei ole parannuskeinoa. Mutta jos joku teistä ei tahdo tehdä työtä, älköön syökö [2. Tess.3:10], sillä myös Herra Jumala vihaa laiskureita, sillä ei ole mahdollista, että laiska olisi uskovainen. [[130]]
XIV LUKU
Leskien nimittämisen ajankohdasta.
[iii. I] Nimittäkää leskeksi sellainen, joka ei ole alle viidenkymmenen vuoden ikäinen [1.Tim. 5:9] ja joka on jollakin tavalla ikänsä vuoksi kaukana epäilystä toisen miehen ottamisesta. Mutta jos sinä nimität leskeksi jonkun, joka on nuori, (s. 62) eikä hän nuoruutensa vuoksi kestä leskeksi jäämistä ja menee naimisiin, niin hän tuo häpeän leskeksi jäämisen kunnialle; ja hän joutuu tilille Jumalalle ensinnäkin siksi, että hän on mennyt naimisiin toisen miehen kanssa, ja toiseksi siksi, että hän on luvannut olla leski Jumalalle ja saanut (almuja) leskenä, mutta ei ole pysynyt leskeksi jäämisessä. Mutta jos joku on nuori, joka on ollut lyhyen aikaa miehensä kanssa, ja hänen miehensä kuolee tai jostain muusta syystä eroaa ja hän jää yksinään leskeksi, ja hänellä on lesken kunnia, niin hän on Jumalan siunaama, sillä hän on verrattavissa Siidonista Sareptan leskeen, jonka kanssa pyhä enkeli, Jumalan profeetta, lepäsi. Tai taas, hänestä tulee Annan kaltainen, joka iloitsi Kristuksen tulosta ja sai (hyvän) todistuksen; ja hänet kunnioitetaan hänen hyveellisyydestään, hän saa kunniaa ihmisiltä maan päällä ja ylistystä Jumalalta taivaassa.
[iii. 2] Mutta nuoria leskiä älköön nimitettäkö leskenjärjestykseen, vaan heistä kuitenkin huolehditaan ja heitä autetaan, jotteivät he puutteensa vuoksi mieli tekisi mennä toista kertaa naimisiin [[131]] ja siitä seuraisi jotakin vahingollista. Sillä sen te tiedätte, että se, joka menee naimisiin yhden miehen kanssa, voi laillisesti mennä naimisiin myös toisen miehen kanssa; mutta se, joka menee tätä pidemmälle, on portto [vrt. 1.Kor. 7:39; Room. 7:2-3]. [iii. 3] Auttakaa siis niitä, jotka ovat nuoria, jotta he pysyisivät siveydessä Jumalalle. Ja anna vastaavasti, oi piispa, näille huolenpitoa. Ja muista myös köyhät ja auta ja tue heitä, [iii. 4] vaikka heidän joukossaan olisikin niitä, jotka eivät ole leskiä tai leskiä, mutta jotka kuitenkin tarvitsevat apua puutteen tai sairauden tai lasten kasvatuksen vuoksi ja ovat ahdingossa. Sinun on syytä olla varovainen kaikkien suhteen ja ottaa kaikki huomioon. Ja siksi on niin, että ne, jotka antavat lahjoja, eivät itse omin käsin anna niitä leskille, vaan tuovat ne sinulle, jotta sinä, joka tunnet hädässä olevat hyvin, hyvän taloudenhoitajan tavoin jakaisit heille ne, jotka sinulle on annettu; sillä Jumala tietää, kuka on antaja, vaikka hän ei sattumalta olisikaan paikalla. Ja kun jaat, kerro heille sen nimi, joka on antanut, jotta he voivat rukoilla hänen puolestaan nimeltä. Sillä kaikissa kirjoituksissa Herra mainitsee köyhät ja antaa heistä käskyn; …ja vaikka he olisivat naimisissa. Ja hän lisää vielä Jesajan kautta ja sanoo näin: (s. 63) murra (s. 63) leipäsi nälkäiselle, ja köyhän [132], jolla ei ole kattoa, tuo kotiisi, ja kun näet alastoman, peitä hänet, äläkä halveksi sellaista, joka on omasta lihastasi [Jes.58:7]. Pidä siis kaikin tavoin huolta köyhistä.
XV LUKU
Miten leskien tulisi sijoittautua
[iii. 5] Jokaisen lesken tulee siis olla nöyrä, hiljainen ja lempeä. Olkoon hän myös vailla pahansuopuutta ja vihaa, älköönkä olko puhelias tai huuteleva, kieleltään suorasukainen tai riitaisa. Ja kun hän näkee jotain sopimatonta tehtyä tai kuulee sen, olkoon hän niin kuin ei olisi nähnyt eikä kuullutkaan. Sillä leskellä ei pitäisi olla muuta huolta kuin rukoilla niiden puolesta, jotka antavat, ja koko kirkon puolesta. Ja kun joku kysyy häneltä jotakin, älköön hän heti vastatko, paitsi jos on kyse vanhurskaudesta ja uskosta Jumalaan, vaan lähettäköön ne, jotka haluavat saada opetusta, esimiesten luo. Ja niille, jotka kysyvät heiltä, vastatkoot (lesket) vain epäjumalien kumoamisesta ja Jumalan ykseydestä. Mutta mitä tulee rangaistukseen ja palkkaan ja Kristuksen nimen valtakuntaan ja hänen säätyynsä, ei lesken eikä maallikon pidä puhua; sillä kun he puhuvat ilman opin tuntemusta, he tuovat sanan päälle pilkkaa. Sillä meidän Herramme vertasi sanomansa sanaa sinappiin; mutta sinappi, ellei sitä ole taitavasti maustettu, on katkera ja terävä [[133]] niille, jotka sitä käyttävät. Siksi Herramme sanoi evankeliumissa leskille ja kaikille maallikoille: Älkää heittäkö helmianne sikojen eteen, etteivät ne polkisi niitä ja kääntyisi teitä vastaan ja repisi teitä [Mt. 7:6]. Sillä kun opetettavat pakanat kuulevat Jumalan sanan, jota ei ole puhuttu sopivasti, niin kuin sen pitäisi olla, ikuisen elämän rakentamiseksi – ja sitäkin suuremmalla syyllä, kun sen heille puhuu nainen – siitä, kuinka Herramme pukeutui ruumiiseen, ja Kristuksen kärsimyksestä: he pilkkaavat ja pilkkaavat sen sijaan, että he taputtaisivat opetuksen sanalle; ja hän saa synnistä raskaan tuomion.
[iii. 6] Ei siis ole oikein eikä tarpeellista, että naiset ovat opettajia, varsinkaan Kristuksen nimestä ja hänen kärsimyksensä lunastuksesta. Sillä teitä, oi naiset ja erityisesti lesket, ei ole määrätty tähän, (s. 64) että teidän pitäisi opettaa, vaan että teidän pitäisi rukoilla ja anoa Herraa Jumalaa. Sillä Hän, Herra Jumala, Jeesus Kristus, meidän opettajamme, lähetti meidät kaksitoista opettamaan kansaa ja pakanoita; ja meidän kanssamme oli naisoppilaita, Maria Magdaleena ja Maria, Jaakobin tytär, ja toinen Maria; mutta Hän ei lähettänyt heitä opettamaan kansaa meidän kanssamme. Sillä jos olisi vaadittu, että naiset opettaisivat, Mestarimme olisi itse käskenyt näitä opettamaan kanssamme. Mutta leskirouva tietäköön, että hän on Jumalan alttari, ja istukoon aina kotonaan eikä harhaile eikä juokse uskovien talojen seassa vastaanottamassa. Sillä Jumalan alttari ei koskaan harhaile eikä juokse missään, vaan on paikallaan yhdessä paikassa.
Leski ei siis saa harhailla eikä juosta ympäriinsä [[134]] talojen keskuudessa. Sillä ne, jotka ovat kulkureita ja häpeilemättömiä, eivät voi olla paikoillaan edes taloissaan [vrt. 1.Tim. 5:13; Sananl.7:11]; sillä he eivät ole leskiä, vaan *lompakoita*, eivätkä he välitä mistään muusta kuin siitä, että he ovat valmiina vastaanottamaan. Ja koska he ovat juoruilijoita ja rupattelijoita ja nurisevia, he lietsovat riitoja, ja he ovat rohkeita ja häpeämättömiä.”. Mutta ne, jotka ovat sellaisia, ovat kelvottomia Hänelle, joka on heidät kutsunut; sillä sunnuntain yhteisessä lepokokouksessa, kun he ovat tulleet, eivät tällaiset naiset tai miehet ole valppaina, vaan he joko nukahtavat tai höpöttävät jostakin muusta asiasta, … niin että heidän kauttansa muutkin joutuvat vihollisensa Saatanan vangiksi, joka ei salli tällaisten ihmisten valvoa Herran edessä. Ja ne, jotka ovat sellaisia, tulevat tyhjinä seurakuntaan ja lähtevät vielä tyhjempinä sieltä pois, koska he eivät kuuntele sitä, mitä puhutaan, eivätkä lue ottaakseen sitä vastaan sydämensä korvalla. Tällaiset henkilöt ovat siis niiden kaltaisia, joista Jesaja sanoi: Kuulevat kuulevat, mutta eivät ymmärrä, ja näkevät näkevät, mutta eivät näe. Sillä tämän kansan sydän on kovettunut, ja heidän korvansa kuulevat raskaasti, ja silmänsä he ovat sulkeneet, … etteivät he milloinkaan näkisi silmillään ja kuulisi korvillaan [Jes.6:9-10]. [iii. 7] Samoin ovat tällaisten leskien sydämet korvat tukossa, koska he eivät halua istua talonsa katon alla rukoilemassa ja anomassa Herraa, vaan ovat kärsimättömiä (s. 65) juoksemaan voiton perässä; ja lörpöttelyllään he toteuttavat Vihollisen haluja. Sellainen leskirouva taas ei sovi Kristuksen alttarille, sillä evankeliumissa on kirjoitettu: Jos kaksi sopii keskenään ja pyytää jostakin asiasta, niin heille annetaan [Mt.18:19]. Ja jos he sanovat vuorelle, että se siirrettäisiin pois ja putoaisi mereen, niin se tapahtuisi [vrt. Mt. 17:20; 21:21 jne.].
[[136]] Nyt me näemme, että on leskiä, jotka pitävät asiaa liikekannallepanona ja ottavat ahnaasti vastaan; ja sen sijaan, että he tekisivät hyviä (tekoja) ja antaisivat piispalle vieraiden viihdyttämiseksi ja hädässä olevien virkistämiseksi, he lainaavat katkeralla koronkiskonnalla; ja he välittävät vain mammonasta, jonka jumala on heidän kukkaronsa ja vatsansa; … sillä missä heidän aarteensa on, siellä on myös heidän sydämensä [Fil. 3:19; Mt. 6:21]. Sillä hän, jolla on tapana vaeltaa ja juosta vastaanottamassa, ei ajattele hyviä tekoja, vaan palvelee Mammonaa ja palvelee saastaista voittoa. Eikä hän voi miellyttää Jumalaa eikä ole kuuliainen hänen palveluksessaan, niin että hän jatkuvasti rukoilisi ja esirukoilisi, koska hänen mielensä on aivan ahneuden vallassa. Ja kun hän nousee ylös rukoilemaan, hän muistaa, minne hän voi mennä saadakseen jotakin, tai sitten hän on unohtanut kertoa jonkin asian ystävilleen. Ja kun hän seisoo (rukouksessa), hänen mielensä ei ole rukouksessaan, vaan siinä ajatuksessa, joka on tullut hänen mieleensä. Tällaisen ihmisen rukousta ei kuulla minkään asian suhteen. Mutta hän keskeyttää pian rukouksensa mielensä hajamielisyyden vuoksi; sillä hän ei rukoile Jumalaa koko sydämestään, vaan lähtee pois Vihollisen ehdottaman ajatuksen mukaan ja puhuu ystäviensä kanssa jostakin hyödyttömästä asiasta. Sillä hän ei tiedä, ”miten hän on uskonut”, eikä sitä, minkä arvoiseksi hänet on katsottu.
Mutta leski, joka tahtoo miellyttää Jumalaa, istuu kotona ja mietiskelee Herraa yötä päivää ja yötä, ja lakkaamatta aina esittää esirukouksen ja rukoilee puhtaasti Herran edessä [vrt. 1.Tim. 5:5]. Ja hän saa kaiken, mitä hän pyytää, koska hänen koko mielensä on kiinnittynyt siihen. Sillä hänen mielensä ei ole ahne ottamaan vastaan, [[138]] eikä hänellä ole suurta halua tehdä suuria menoja; eikä hänen silmänsä harhaile, niin että hän näkisi jotakin ja himoitsisi sitä ja hänen mielensä vetäytyisi; eikä hän kuule pahoja sanoja, jotta hän ottaisi niitä huomioon, sillä hän ei lähde liikkeelle eikä juokse ympäriinsä. Sen tähden hänen rukouksensa ei kärsi esteitä mistään; ja näin hänen hiljaisuutensa (s. 66) ja rauhallisuutensa ja vaatimattomuutensa on otollinen Jumalan edessä, ja mitä ikinä hän pyytää Jumalalta, hän saa pian pyyntönsä. Sillä sellainen leski, joka ei rakasta rahaa eikä likaista voittoa eikä ole ahne eikä ahne, vaan on vakituinen rukouksessa, nöyrä ja rauhallinen, vaatimaton ja kunnioitusta herättävä, istuu kotonaan ja tekee (villatöitä), jotta hän voisi antaa jotakin niille, jotka ovat hädässä, tai jotta hän voisi antaa toisille vastinetta, niin ettei hän saa heiltä mitään. Sillä hän ajattelee sitä leskirouvaa, josta meidän Herramme todisti evankeliumissa, joka tuli ja heitti aarrekammioon kaksi penninkiä, mikä on yksi dinaari; kun meidän Herramme ja opettajamme, sydämien koettelija, näki hänet, sanoi hän meille: Sillä jokainen heitti siitä, mikä oli hänelle tarpeetonta, mutta tämä on laittanut aarteensa kaikesta, mitä hänellä oli [Mk. 12:41-44; vrt. Mt. 6:20].
[iii. 8] Leskien tulee siis olla vaatimattomia ja kuuliaisia piispoille ja diakoneille sekä kunnioittaa ja kunnioittaa ja pelätä piispaa kuin Jumalaa. Älköötkä he toimiko oman tahtonsa mukaan, älköötkä halutko tehdä mitään muuta kuin mitä heille on käsketty, älköötkä ilman neuvoa puhuko kenenkään kanssa vastausta antaen, älköötkä menkö kenenkään luo syömään tai juomaan, älköötkä paastotko kenenkään kanssa, älköötkö vastaanottako keneltäkään mitään, älköötkä panko kättä kenenkään päälle ja rukoilko kenenkään yli ilman piispan tai diakonin käskyä. Mutta jos hän tekee jotakin sellaista, mitä hänelle ei ole käsketty, häntä nuhdeltakoon siitä, että hän on toiminut kurittomasti. Sillä mistä sinä, nainen, tiedät, keneltä [[140]] sinä saat tai mistä palveluksesta sinut ruokitaan tai kenen puolesta nopeinta olet tai kenen päälle laitat kätesi?”. Sillä etkö tiedä, että jokaisesta näistä sinä joudut tekemään tiliä Herralle tuomiopäivänä, kun näet, että olet ollut osallisena heidän teoissaan?”. Mutta sinä, leski, joka et ole kurissa, näet leskitoverisi tai veljesi sairaina, etkä välitä paastota ja rukoilla jäseniesi puolesta ja panna kättä heidän päälleen ja käydä heidän luonaan, vaan teeskentelet, ettet ole terveenä tai et ole vapaa; mutta toisten, jotka ovat (s. 67) synneissä tai ovat lähteneet pois seurakunnasta, koska he antavat paljon, olet valmis ja iloinen menemään ja käymään heidän luonaan. Teidän, jotka siis olette sellaisia, pitäisi hävetä, sillä te haluatte olla viisaampia ja tietää paremmin, ette ainoastaan miehiä, vaan jopa presbyteerejä ja piispoja. Tietäkää siis, sisaret, että mitä tahansa pastorit diakoneineen käskevät teitä ja te tottelette heitä, te tottelette Jumalaa; ja kenen kanssa tahansa, jonka kanssa te piispan käskystä kommunikoitte, te olette Jumalan edessä syyttömiä; ja niin on myös jokainen maallikkoihin kuuluva veli, joka tottelee piispaa ja alistuu hänelle: … sillä heidän (piispojen) on tehtävä tili kaikista. Mutta jos ette tottele piispojen ja diakonien tahtoa, he tosin ovat vapaat rikkomuksistanne, mutta teidän on tehtävä tili kaikesta, mitä teette omasta tahdostanne, olivatpa te sitten miehiä tai naisia.
Mutta jokainen, joka rukoilee tai on yhteydessä kirkosta erotetun kanssa, on oikeutetusti laskettava hänen kanssaan; sillä nämä asiat johtavat sielujen tuhoon ja tuhoon. Sillä jos joku on yhteydessä ja rukoilee sen kanssa, joka on erotettu kirkosta, eikä tottele piispaa, hän ei tottele Jumalaa, ja hän saastuu hänen (erotetun) kanssa. Ja lisäksi hän ei salli tuon ihmisen tehdä parannusta. Sillä jos kukaan ei kommunikoi hänen kanssaan, hän tuntee myötätuntoa ja itkee ja pyytää ja anoo, että hänet (jälleen) otettaisiin vastaan; ja hän katuu tekojaan ja pelastuu.
[[142]] [iii. 9] Sitä, että nainen kastaisi tai että nainen kastaisi jonkun, me emme neuvo, sillä se on käskyn rikkomista ja suuri vaara hänelle, joka kastaa, ja sille, joka kastetaan. Sillä jos olisi sallittua, että nainen kastaa, Herramme ja opettajamme itse olisi kastanut Marian, äitinsä, kun taas hänet kastoi Johannes, kuten muutkin kansan jäsenet. Älkää siis, veljet ja sisaret, vaarantako itseänne toimimalla evankeliumin lain vastaisesti.
[iii. 10] Mutta mitä tulee kateuteen tai mustasukkaisuuteen tai panetteluun ja syyllistämiseen tai riitelyyn ja pahansuopaisuuteen ja jankkaamiseen tai kilpailemiseen, olemme jo sanoneet teille, että näitä asioita ei pitäisi löytyä kristityltä; mutta leskien keskuudessa ei sovi, että kukaan niistä edes mainitaan. Mutta koska pahuuden tekijällä (s. 68) on monia juonia ja keinoja, hän menee niihin, jotka eivät ole leskiä, ja kerskailee heissä. Sillä on tosiaankin joitakin, jotka tunnustavat olevansa leskiä, mutta eivät tee nimensä arvoisia tekoja. Sillä ei heitä lesken nimen tähden ole todettu arvollisiksi pääsemään valtakuntaan, vaan uskon ja tekojen tähden. Sillä jos joku tekee hyviä tekoja, häntä ylistetään ja hänet hyväksytään; mutta jos hän tekee pahoja tekoja ja tekee pahan tekoja, häntä moititaan ja hänet karkotetaan iankaikkisesta valtakunnasta, koska hän on jättänyt iankaikkiset ja halunnut ja rakastanut ajallisia. Nyt me näemme ja kuulemme, että on leskiä, joissa on kateutta toisiaan kohtaan. Sillä kun vanhusystäväsi on saanut vaatteita tai on saanut jotakin joltakulta, sinun, oi leski, pitäisi, nähdessäsi sisaresi virvoitetun – jos olet Jumalan leski – sanoa: ”Kiitetty olkoon Jumala, joka on virvoittanut vanhusystäväni”, ja ylistää Jumalaa; ja sen jälkeen (ylistää) sitä, joka on hoitanut, ja sanoa: ’Olkoon hänen työnsä otollinen totuudessa’ ja:? ’Muista häntä, Herra, hyvään hyvitykseen Sinun palkkasi päivänä, ja piispaani, joka on palvellut hyvin Sinun edestäsi ja jakanut [[143]] almuja oikeudenmukaisesti; sillä minun vanhusystäväni oli alaston, ja hänet on varustettu:’ ja lisää hänelle kunniaa ja anna hänelle myös kunnian kruunu Sinun tulemuksesi ilmestymisen päivänä. Ja samoin myös leskirouva, joka on saanut Herralta almun, rukoilkoon sen puolesta, joka on toimittanut tämän palveluksen, ja vaietkoon hänen nimensä niin kuin viisas nainen, jotta hänen vanhurskautensa olisi Jumalan eikä ihmisten edessä [vrt. Mt. 6:1], — niin kuin Hän sanoi evankeliumissa: Mt. 6:3] — jottei, kun lausut ja paljastat hänen nimensä rukoillessasi hänen antajansa puolesta, hänen nimensä paljastuisi ja tulisi pakanan korviin, ja pakana, joka on vasemman käden mies, tietäisi sen. Tai saattaa jopa käydä niin, että joku uskovaisista, joka kuulee sinut, lähtee ulos ja puhuu: … eikä ole tarkoituksenmukaista, että ne asiat, jotka kirkossa tehdään tai puhutaan, tulevat julki ja paljastuvat; sillä se, joka paljastaa ja puhuu niistä, on tottelematon Jumalalle ja tulee kirkon petturiksi. Mutta rukoillessasi hänen puolestaan sinä vaiennat hänen nimensä, ja niin sinä täytät sen, mikä kirjoitettu on, sinä ja lesket, jotka ovat (sinun kaltaisiasi), sillä te olette Jumalan pyhä alttari, (Jeesuksen Kristuksen) alttari.
Mutta nyt me kuulemme, että on leskiä, jotka eivät käyttäydy käskyn mukaisesti, (s. 69) vaan huolehtivat vain siitä, että he voivat harhailla ja juosta ympäriinsä kyselemässä.? Ja vieläpä se, joka on saanut Herralta almun – ollen vailla järkeä, sillä hän paljastaa (asian) sille, joka kysyy häneltä – on paljastanut ja ilmoittanut antajan nimen; ja toinen, kun hän kuulee sen, nurisee ja moittii piispaa, joka on jakanut, tai diakoniaa, tai sitä [[144]], joka on antanut jonkin lahjan, sanoen: ’Etkö tiennyt, että minä olin lähempänä sinua ja suuremmassa hädässä kuin hän?’”. Eikä hän tiedä, että tämä ei tapahtunut ihmisen tahdosta, vaan Jumalan käskystä.? Sillä jos sinä protestoit ja sanot hänelle: ”Minä olin lähempänä sinua, ja sinä tiesit, että olin alastomampi kuin hän”, niin sinun olisi pitänyt tietää, kuka käski, ja olla hiljaa, etkä arvostella sitä, joka palveli, vaan mennä kotiisi, kaatua kasvoillesi ja kiittää Jumalaa leskitoverisi puolesta ja rukoilla myös sen puolesta, joka antoi, ja sen puolesta, joka palveli, ja anoa Herraa, että hän avaisi sinullekin armonsa oven. Ja kohta Herra olisi kuullut rukouksesi runsain mitoin ja lähettänyt sinulle enemmän suosiota kuin leskitoverillesi, jolta et koskaan ajatellut saavasi palvelua; ja (tällainen) osoitus kärsivällisyydestäsi olisi ollut kiitettävä. Vai etkö tiedä, että evankeliumissa on kirjoitettu: Kun teet almuja, älä puhalla pasuunaan ihmisten edessä, jotta he näkisivät sinut, niin kuin tekopyhät tekevät. Sillä totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa [Mt. 6:2].
Jos nyt Jumala on käskenyt, että palvelus toimitetaan salassa, ja se, joka palveli, niin palveli: miksi sitten sinä, joka olet saanut sen salassa, julistat sitä avoimesti?”. Tai sinä taas (joka et ole saanut), miksi kyseenalaistat sen? Sillä sinä et ainoastaan löydä vikaa ja nuriset kuin joku, joka ei ole leski, vaan lausut kirousta niin kuin pakanat. Vai etkö ole kuullut, mitä Raamattu sanoo? Jokainen, joka siunaa, on siunattu, ja jokainen, joka kiroaa, on kirottu [vrt. 4. Moos. 24:9; 1. Moos. 27:29]?”. Ja taas evankeliumissa Hän sanoo:Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat [Lk. 6:28 (vrt. Mt. 5:44)]; ja taas:? Kun menette taloon, sanokaa: Rauha olkoon tässä [[145]] talossa.? Ja jos tuo talo on rauhan arvoinen, teidän rauhanne tulee sen päälle; mutta jos se ei ole sen arvoinen, teidän rauhanne palaa teidän luoksenne [Mt. 10:12-13]. [iii. 11] (s. 70) Jos siis rauha palaa niille, jotka sen lähettävät, niin paljon enemmän palaa kirous niille, jotka sen jouten lausuvat: … sillä se, jonka päälle se on lähetetty, ei ansaitse saada kirousta. Sillä jokainen, joka kiroaa jonkun ihmisen tyhjänpäiväisesti, kiroaa itsensä, sillä sananlaskuissa on kirjoitettu: Niin kuin linnut ja linnut lentävät, niin tyhjänpäiväiset kiroukset palaavat takaisin [Sananl.26:2].”. Ja taas hän sanoo:Ne, jotka kiroilevat, ovat vailla ymmärrystä [Sananl.10:18]. Meidät on nimittäin esitetty vertauksessa mehiläisen esimerkillä, kuten Herra sanoo: Menkää mehiläisen luo ja oppikaa, miten se toimii. Sillä hänen työnsä hän tekee viisaasti, ja hänen työstään saadaan ruokaa rikkaille ja köyhille.” Vrt. Rakastettu ja ylistettävä hän on, vaikka hänellä on vähän voimaa [Sananl.6:8 LXX]. Niin kuin siis mehiläinen on voimaltaan vähäinen, ja kun se on pistänyt ihmistä, se menettää pistimensä, tulee hedelmättömäksi ja pian kuolee, niin myös me uskovaiset olemme samalla tavalla: … Mitä pahaa teemme toiselle, sen teemme itsellemme; sillä mitä sinä vihaat, että sinulle tehtäisiin, sitä älä tee toiselle [vrt. Tob. 4:15; Did. 1:2]. Siksi jokainen, joka siunaa, on siunattu [vrt. 4.Moos. 24:9].
Niinpä varoittakaa ja nuhdelkaa niitä (leskiä), jotka ovat kurittomia, ja samoin kehottakaa ja rohkaiskaa ja auttakaa eteenpäin niitä, jotka käyttäytyvät oikein. Ja lesket varjelkoon itseään kiroilemasta, sillä heidät on määrätty siunaamaan. Sen tähden älköön piispa, presbyteeri, diakoni tai leski lausuko kirousta suustaan, etteivät he perisi kirousta vaan siunausta [1.Piet. 3:9]. Ja tämä olkoon myös sinun huolenpitosi, oi piispa, ettei yksikään maallikko lausu suustaan kirousta, sillä sinulla on huoli kaikista. [[146]]
XVI LUKU
Diakonien ja diakonissojen nimittämisestä.
[iii. 12] Sen tähden, oi piispa, nimitä itsellesi vanhurskauden työntekijöitä apulaisiksi, jotka voivat tehdä kanssasi yhteistyötä pelastukseen. Ne, jotka miellyttävät sinua koko kansasta, valitse ja nimitä diakoneiksi: … mies useimpien vaadittavien tehtävien suorittamista varten, mutta nainen naisten palvelemista varten. On nimittäin taloja, joihin et voi lähettää diakoniaa naisille pakanoiden vuoksi, mutta voit lähettää diakonissan. Myös siksi, että monissa muissa asioissa tarvitaan naisdiakonin virkaa. Ensinnäkin, kun naiset laskeutuvat veteen, diakonissan on voideltava (s. 71) veteen laskeutuvat diakonissat voiteluöljyllä; ja missä ei ole naista eikä varsinkaan diakonissaa, kastajan on välttämättä voideltava kastettava. Mutta siellä, missä on nainen ja varsinkin diakonissa, ei ole soveliasta, että miehet näkevät naisen; … vaan voitele kädenpuristuksella vain pää. Niin kuin ennen muinoin Israelissa papit ja kuninkaat voideltiin, niin voitele sinä samalla tavalla käden päälle panemisella niiden pää, jotka ottavat kasteen vastaan, olivatpa he sitten miehiä tai naisia; ja sen jälkeen – kastatpa sitten itse tai käsketkö [[147]] diakoniatyöntekijöitä tai presbyteerejä kastamaan – naisdiakoni, niin kuin olemme jo sanoneet, voitelkoon naiset. Mutta mies lausukoon heidän ylitseen vedessä jumalallisten nimien vetoomuksen.”. Ja kun kastettava on noussut vedestä, diakonissa ottakoon hänet vastaan ja opettakoon ja neuvokoon häntä, miten kasteen sinetti tulee (säilyttää) rikkoutumattomana puhtaudessa ja pyhyydessä. Tästä syystä sanomme, että naisdiakonin virka on erityisen tarpeellinen ja tärkeä. Sillä myös meidän Herramme ja Vapahtajamme palveluksessa oli naisia [[148]] palvelijoita: Maria Magdaleena ja Maria, Jaakobin tytär ja Joosefin äiti, ja Sebedeuksen poikien äiti [Mt. 27:56], sekä muita naisia. Ja myös sinä tarvitset diakonissan virkaa monissa asioissa; sillä diakonissan on mentävä pakanoiden taloihin, joissa on uskovia naisia, ja käytävä sairaiden luona ja palveltava heitä siinä, mitä he tarvitsevat, ja kylvetettävä niitä, jotka ovat alkaneet toipua sairaudesta.
[iii. 13] Ja diakonit jäljitelkööt piispoja heidän keskustelussaan; … ei, vaan olkoot he jopa työteliäämpiä kuin hän. Ja älkööt he rakastako likaista voittoa [1Tim 3.8], vaan olkoot ahkeria virassaan.? Ja suhteessa kirkkokansan seurakunnan määrään olkoot diakoniat, jotta he voisivat ottaa (jokaisen) erikseen huomioon ja virkistää kaikkia, niin että vanhuksille, naisille, jotka ovat sairaita, ja veljille ja sisarille, jotka ovat sairaita, – jokaiselle he voisivat antaa hänelle sopivaa palvelutyötä.
Mutta omistautukoon mieluummin nainen naisten virkaan ja miesdiakoni miesten virkaan. Ja olkoon hän valmis tottelemaan (s. 72) ja alistumaan piispan käskyyn. Ja tehköön hän työtä ja raatakoon joka paikassa, minne hänet lähetetään palvelemaan tai puhumaan jostakin asiasta jollekulle. Sillä jokaisen tulee tuntea virkansa ja olla ahkera sen täyttämisessä. Ja olkaa te (piispa ja diakoni) yhtä mieltä ja yhtä mieltä ja yksi sielu, joka asuu kahdessa ruumiissa. Ja tietäkää, mitä virka on, niin kuin Herramme ja Vapahtajamme sanoi evankeliumissa: Joka teistä tahtoo olla päällikkö, olkoon teidän palvelijanne, … niin kuin Ihmisen Poika ei tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä [[150]] lunnaiksi monien edestä [Mt. 20:26-28]. Niin myös teidän, diakonien, tulee tehdä, jos teille lankeaa antaa henkenne veljienne edestä siinä palveluksessa, joka heille kuuluu. Sillä meidän Herramme ja Vapahtajamme ei myöskään itse halveksinut (olla) palvelemassa meitä, kuten Jesajan kirjassa on kirjoitettu:Vanhurskaan vanhurskauttamiseksi, joka on tehnyt hyvän palveluksen monien hyväksi [Jes. 53:11]. Jos siis taivaan ja maan Herra teki meille palveluksen ja kantoi ja kesti kaiken meidän puolestamme, kuinka paljon enemmän meidän pitäisi tehdä samoin veljiemme hyväksi, jotta voisimme jäljitellä häntä. Sillä me olemme hänen jäljittelijöitään ja pidämme Kristuksen paikkaa. Ja taas evankeliumissa on kirjoitettu, kuinka Herramme vyötti liinavaatteen lanteisiinsa ja kaatoi vettä pesualtaaseen, kun me makasimme (ehtoollisella), ja lähestyi ja pesi meidän kaikkien jalat ja pyyhki ne liinalla [Joh.13:4-5]. Tämän hän teki osoittaakseen meille (esimerkkiä) rakkaudesta ja veljesrakkaudesta, jotta mekin tekisimme samoin toinen toisillemme [vrt. Joh.13:14-15]. Jos siis meidän Herramme teki näin, niin epäröittekö te, diakonit, tehdä samoin sairaille ja sairaille, te, jotka olette totuuden työläisiä ja Kristuksen kaltaisia? Tehkää siis palvelus rakkaudella, älkääkä nurisko ettekä epäröi, sillä muuten olette ikään kuin palvelleet ihmisten eikä Jumalan tähden, ja saatte tuomiopäivänä palkkanne palveluksenne mukaan. Teiltä diakoneilta vaaditaan siis, että käytte kaikkien hädässä olevien luona ja ilmoitatte piispalle niistä, jotka ovat hädässä; ja teidän tulee olla hänen sielunsa ja hänen mielensä, ja kaikessa teidän tulee ottaa vaari ja olla hänelle kuuliaisia. [152]
XVII LUKU
Orpojen lasten kasvatuksesta
[iv. 1] Jos nyt joku kristittyjen lapsista on orpo, olipa hän poika tai (s. 73) tyttö, on hyvä, että jos on joku veljistä, jolla ei ole lapsia, hän adoptoi lapsen lasten sijasta. Ja jolla on poika, adoptoi tyttö, ja kun hänen aikansa on tullut, antakoon hänet hänelle vaimoksi, jotta hänen työnsä Jumalan palveluksessa tulisi täydelliseksi. Mutta jos on sellaisia, jotka eivät tahdo tehdä näin, koska he haluavat miellyttää ihmisiä ja rikkautensa tähden häpeävät orpoja jäseniään: … niin he, jotka ovat sellaisia, saapuvat ”juuri tähän solaan, ja siellä … kuluttakoot sen, mitä ovat säästäneet; ja sen, mitä pyhät eivät ole syöneet, syövät assyrialaiset [viite]: … ja heidän maansa muukalaiset syövät heidän silmiensä edessä [Jes.1:7].”
[iv. 2] Pitäkää siis, oi piispat, huolta heidän kasvatuksestaan, ettei heiltä puuttuisi mitään. Ja kun neitsyen aika on tullut, antakaa hänet avioliittoon jollekin veljistä. Mutta kun poikaa kasvatetaan, oppikoon hän käsityöläisammatin, ja kun hänestä on tullut mies, hän saakoon käsityönsä mukaisen palkan ja muokatkoon itselleen käsityönsä edellyttämät työvälineet, älköönkä vastedes rasittako veljien rakkautta, joka on osoitettu hänelle ilman vilpillisyyttä ja puolueellisuutta.
[[154]] [iv. 3] Ja totisesti autuas on jokainen, joka kykenee auttamaan itseään eikä ahdista orvon, lesken ja muukalaisen paikkaa. Sillä voi niitä, joilla on ja jotka ottavat vastaan väärin, {tai jotka kykenevät auttamaan itseään ja (silti) ottavat vastaan;} sillä jokainen niistä, jotka ottavat vastaan, joutuu tuomiopäivänä tekemään tiliä Herralle Jumalalle siitä, miten hän on ottanut vastaan [vrt. Did. 1:5; Herm. 2:5-6 (27:5-6)]. Jos joku on vastaanottanut isättömän lapsuuden tähden tai vanhuuden köyhyyden tähden tai sairauden ja vajavuuden tähden tai lasten kasvatuksen tähden, niin häntä jopa ylistetään; sillä häntä pidetään Jumalan alttarina, siksi hän saa kunnian Jumalalta. Sillä hän ei ottanut vastaan joutavia; sillä hän rukoili ahkerasti (ja) lakkaamatta kaikkina aikoina niiden puolesta, jotka antavat; sillä hänen rukouksensa, ”joka on hänen voimansa”, hän tarjosi maksuna. Ne siis, jotka ovat tällaisia, Jumala julistaa siunatuiksi iankaikkisessa elämässä.
[iv. 4] Mutta ne, joilla on ja jotka ottavat vastaan teeskennellen tai jotka muuten ovat laiskoja ja sen sijaan, että tekisivät työtä ja auttaisivat muita, pikemminkin itse ottavat vastaan, joutuvat vastuuseen siitä, mitä he saavat [vrt. Did. 1:5; Herm.2:5 (27:5)], koska he ovat kaventaneet uskollisten köyhien paikkaa. Sillä jokainen, jolla on jotakin omaisuutta eikä anna sitä muille eikä (s. 74) käytä sitä itse, kasaa itselleen katoavan aarteen maan päälle [Mt. 6:19]; ja hän on periytynyt aarteen päällä makaavan käärmeen paikalle ja joutuu vaaraan joutua tilille. Sillä joka omistaa ja ottaa vastaan valheessa, ei aseta uskoaan Jumalaan vaan vääryyden mammonaan [Lk. 16:9]; ja ahneuden voiton vuoksi hän pitää sanaa [[156]] tekopyhyydessä, ja hän on täyttynyt epäuskossa. Nyt sellainen joutuu vaaraan tulla luettavaksi epäuskoisten joukkoon. Mutta se, joka antaa yksinkertaisesti jokaiselle, tekee hyvin antaessaan, ja hän on viaton. Myös se, joka ottaa vastaan hädän tähden ja käyttää säästeliäästi sen, mitä on saanut, on saanut hyvin, ja hän saa kiitosta Jumalalta iankaikkisessa elämässä ja levossa [vrt. Did. 1:5; Herm.2:4-6 (27.4-6)].
XVIII LUKU
Että ei ole oikein ottaa vastaan almuja moitittavilta henkilöiltä.
[iv. 5] Oletteko te piispat ja diakonit siis jatkuvasti Kristuksen alttarin palveluksessa, — tarkoitamme leskiä ja orpoja, — niin että kaikella huolellisuudella ja kaikella ahkeruudella pyritte tutkimaan annettujen asioiden suhteen (ja oppimaan), minkälainen on sen tai sen keskustelu, joka antaa ravinnoksi — sanomme jälleen kerran — ’alttarin’?”. Sillä kun lesket saavat ravintoa (vanhurskaan työn hedelmistä), he uhraavat pyhän ja otollisen palveluksen Kaikkivaltiaan Jumalan edessä Hänen rakkaan Poikansa ja Hänen pyhän Henkensä kautta: … jolle kunnia ja kunnia iankaikkisesti.
Huolehtikaa siis ja pyrkikää palvelemaan leskiä puhtaan omantunnon palveluksesta, jotta se, mitä he pyytävät ja pyytävät, suotaisiin heille heti, kun he sitä rukoilevat. Mutta jos on piispoja, jotka ovat huolimattomia eivätkä kiinnitä huomiota näihin asioihin henkilöönsä kohdistuvasta kunnioituksesta tai likaisen voiton tavoittelusta tai siksi, että he laiminlyövät [158] tutkimuksen tekemisen, niin he eivät saa tehdä tavallista tiliä. [iv. 6] Sillä he saavat nimittäin orpojen ja leskien ravinnoksi annettavaksi rikkailta, jotka pitävät miehiä vankilassa tai pahoinpitelevät orjiaan tai käyttäytyvät julmasti kaupungeissaan tai sortavat köyhiä; tai irstailijoilta ja niiltä, jotka käyttävät väärin ruumistaan; tai pahantekijöiltä; tai väärentäjiltä; tai epärehellisiltä asianajajilta; tai (p. 75) väärien syyttäjien; tai tekopyhien lakimiesten; tai kuvamaalareiden; tai epäjumalien tekijöiden; tai kullan, hopean ja pronssin työstäjien, (jotka ovat) varkaita; tai epärehellisten veronkantajien; tai näytösten katsojien; tai niiden, jotka vääristelevät painoja tai mittoja petollisesti; tai majatalonpitäjiltä, jotka sekoittavat vettä (viiniinsä); tai sotilailta, jotka toimivat laittomasti; tai murhaajilta; tai vakoojilta, jotka hankkivat tuomioita; tai kaikilta roomalaisilta virkamiehiltä, jotka ovat sotien saastuttamia ja jotka ovat vuodattaneet viatonta verta ilman oikeudenkäyntiä: tuomion väärentäjiltä, jotka ryöstääkseen heitä tekevät epäoikeudenmukaisia ja petollisia kauppoja talonpoikien ja kaikkien köyhien kanssa, epäjumalanpalvelijoilta, epäpuhtailta, koronkiskojilta ja kiristäjiltä. Mutta ne, jotka elättävät leskiä näistä (lähteistä), ovat tuomiolla syyllisiä Herran päivänä, sillä Raamattu on sanonut: Parempi on yrttiateria rakkaudella ja ystävyydellä kuin lihotetun härän teurastus vihalla [Sananl.15:17]. Sillä jos leski saa leipää vain vanhurskauden työstä, se on hänelle jopa yltäkylläinen; mutta jos hänelle annetaan paljon vääryyden (tuotosta), se ei riitä hänelle. Mutta taas, jos häntä ruokitaan (vääryyden tuotoilla), hän ei voi tarjota palvelustaan ja esirukoustaan [[159]] puhtaasti Jumalan edessä; ja vaikka hän olisikin vanhurskas ja rukoilisi jumalattomien puolesta, hänen esirukouksensa heidän puolestaan ei tule kuulluksi, vaan ainoastaan hänen itsensä puolesta; sillä Jumala koettelee sydämet tuomiossa ja ottaa esirukoukset vastaan tarkkanäköisesti.” (Vrt. esim. Mutta jos he rukoilevat niiden puolesta, jotka ovat tehneet syntiä ja tekevät parannuksen, heidän rukouksensa tulevat kuulluiksi. Mutta ne, jotka ovat synnissä eivätkä tee parannusta, eivät ainoastaan tule kuulluiksi, kun he rukoilevat, vaan he jopa muistuttavat rikkomuksiaan Herran edessä.
[iv. 7] Sen tähden, piispat, lentäkää ja välttäkää tällaisia palveluksia, sillä kirjoitettu on: ”Herran alttarille ei saa nousta (se, mikä tulee) koiran hinnasta eikä porton palkasta ” [5.Moos.23:18]. Sillä jos lesket teidän sokeutenne tähden rukoilevat huorintekijöiden ja rikollisten puolesta, eikä heitä kuulla, koska he eivät ota vastaan heidän pyyntöjään, niin te väkisin saatte sanan pilkatuksi pahalla hoidollanne, ikään kuin Jumala ei olisi hyvä ja valmis antamaan.
Varokaa siis, ettette palvele Jumalan alttaria (s. 76) rikkomuksen palveluksista. Sillä teillä ei ole mitään tekosyytä sanoa: ”Me emme tiedä”, sillä te olette kuulleet sen, mitä Raamattu sanoo: Lähde pois pahasta, niin et pelkää, eikä vapina tule lähellekään sinua [Jes.54:14].”. [iv. 8] Mutta jos te sanotte: ’Vain nämä ovat niitä, jotka antavat almuja; ja jos me emme ota heiltä vastaan, mistä sitten huolehditaan orvoista ja leskistä ja hädässä olevista?’ Jumala sanoo teille: ”Tätä varten te otitte vastaan leeviläisten lahjat, kansanne esikoishedelmät ja uhrilahjat, jotta te saisitte elantonne ja jopa yli varojenne, jotta teidän ei tarvitsisi ottaa vastaan pahoilta ihmisiltä.” Mutta jos seurakunnat ovat niin köyhiä, että puutteessa olevien on pakko elättää itsensä sellaisilla, niin olisi parempi, että te joutuisitte mieluummin nälänhädässä hukkaan kuin että ottaisitte vastaan pahoilta henkilöiltä.
Etsikää siis ja koetelkaa, että saatte vastaanottaa uskovaisilta, jotka kommunikoivat [[160]]? kirkkoihin ja käyttäytyvät hyvin, (joilla on) ravita hädässä olevia, ja voitte ottaa vastaan niiltä, jotka on erotettu kirkosta, vasta kun heidät on todettu arvokkaiksi olemaan kirkon jäseniä. Mutta jos teillä on puutetta, niin kertokaa siitä veljille, ja he hoitakoot yhdessä ja antakoot, ja näin tehkää palveluksenne vanhurskaudessa.”]. [iv. 9] Ja opettakaa kansaanne ja kertokaa heille, että on kirjoitettu: Kunnioittakaa Herraa (vanhurskaan työn hedelmillä) ja kaikesta kasvustanne suurimmalla [Sananl.3:9]. Ravitse ja vaateta siis puutteenalaisia uskovien vanhurskaasta työstä; ja ne tavarat, jotka he antavat, kuten olemme jo sanoneet, lahjoittakaa uskovien lunnaiksi; ja lunastakaa orjat ja vangit ja vankeja ja väkivaltaisesti kohdeltuja ja väkijoukon tuomitsemia ja petojen kanssa taisteluun tai kaivoksiin tai maanpakoon tuomittuja ja leikkeihin tuomittuja. Ja diakonit menkööt niiden luo, jotka ovat hädässä, ja käykää jokaisen luona ja antakaa hänelle, mitä häneltä puuttuu.
[iv. 10] Mutta jos joskus käy niin, että joudutte pakotetuksi ja saatte vastentahtoisesti joltakin pahantekijältä joitakin rahasummia, älkää käyttäkö niitä (ruuan ostamiseen); vaan jos niitä on vähän, käyttäkää ne polttopuihin itsellenne ja leskille, jottei leski, joka niitä vastaanottaa, joutuisi pakotetuksi ostamaan niillä itselleen ruokaa. Ja niin lesket rukoilevat ja saavat Jumalalta kaikki hyvät asiat, joita he pyytävät ja anovat, kaikki (s. 77) yhdessä ja kukin erikseen; … eikä teitä myöskään moitita näistä synneistä. [161]
XIX LUKU
Että on velvollisuus pitää huolta niistä, jotka Kristuksen nimen tähden kärsivät kärsimystä marttyyreina.
[v. 1] Älkää kääntäkö katsettanne pois kristityltä, joka Jumalan nimen ja hänen uskonsa ja rakkautensa tähden on tuomittu leikkeihin, eläimille tai kaivoksiin; vaan teidän työstänne ja kasvojenne hiestä lähettäkää hänelle ravintoa ja maksua sotilaille, jotka häntä vartioivat, jotta hän saisi helpotusta ja jotta hänestä pidettäisiin huolta, jottei siunattu veljenne joutuisi täysin ahdistukseen. Sillä häntä, joka on tuomittu Herran Jumalan nimen tähden, arvostakaa pyhänä marttyyrina, Jumalan enkelinä tai maanpäällisenä Jumalana, jopa sellaisena, joka on hengellisesti puettu Jumalan Pyhällä Hengellä; sillä hänen kauttaan te näette Herran, meidän Vapahtajamme, sikäli kuin hänet on todettu katoamattoman kruunun arvoiseksi ja hän on uudistanut uudelleen (hänen) kärsimyksensä todistuksen. Niille, jotka todistavat, on siis kaikkien teidän, uskovien, velvollisuus huolehtia huolella ja virkistää heitä omaisuudestanne piispanne välityksellä. Mutta jos on joku, jolla ei ole mitään, paastotkoon, ja se, minkä hän olisi sinä päivänä käyttänyt, antakoon hän veljiensä hyväksi. Mutta jos sinä olet rikas, sinun on palveltava heitä voimiesi mukaan tai jopa annettava koko omaisuutesi ja lunastettava heidät siteistä; sillä he ovat ne, jotka ovat Jumalan arvoisia, ja ne pojat, jotka täyttävät hänen tahtonsa, niin kuin Herra on sanonut: Jokainen [162], joka tunnustaa minut ihmisten edessä, niin minäkin tunnustan hänet Isäni edessä [Mt. 10:32].”. Älkääkä hävetkö mennä heidän luokseen sinne, missä he ovat vangittuina. Ja kun teette näin, saatte periä iankaikkisen elämän, sillä teistä tulee osallisia heidän marttyyriudestaan. Sillä oppikaamme, miten Herramme sanoi evankeliumissa: Tulkaa minun luokseni, kaikki Isäni siunatut, perikää valtakunta, joka on valmistettu teille jo ennen maailman perustamista. Sillä minulla oli nälkä, ja te annoitte minulle syötävää, ja minulla oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa.”. Minä olin muukalainen, ja te kokositte minut, ja minä olin alasti, ja te peititte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minun luonani, ja minä olin vankina, ja te tulitte minun luokseni. Silloin vanhurskaat vastaavat ja sanovat: Herramme, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja annoimme sinulle syötävää, tai janoisena ja annoimme sinulle juotavaa, (s. 78) tai alastomana ja peitimme sinut, tai sairaana ja kävimme luonasi, tai muukalaisena ja kokosimme sinut, tai vankina ja tulimme luoksesi?”. Ja hän vastaa ja sanoo heille: Kaikki, mitä te teitte yhdelle näistä pienistä ja alhaisista, te teitte minulle [Mt. 25:34-40]. Ja silloin he menevät iankaikkiseen elämään [Mt. 2:.46].
[V. 2] Mutta jos joku, jota kutsutaan kristityksi, lankeaa pois ja joutuu saatanan kiusaukseen ja tuomitaan pahoista teoista ja tuomitaan (hänen) tekojensa tähden, olipa kyse sitten varkaudesta tai murhasta: välttäkää sellaisia henkilöitä, jottei joku teistä joutuisi oikeudenkäyntiin niiden toimesta, jotka ottavat hänet kiinni. Sillä jos joku ottaa sinut kiinni ja kysyy sinulta ja sanoo sinulle: ”Oletko sinäkin kristitty, kuten tämä mies?”, et voi kieltää, että olet kristitty, vaan sinun on tunnustettava se. Mutta sinua ei tuomita kristittynä, vaan sinua rangaistaan kuin pahantekijää. Sillä hän kysyy sinulta, oletko ”tämän miehen kaltainen”, ja tunnustuksesi on mitätön. Mutta jos kiellät sen, olet myös kieltänyt Herran. Vältä siis heitä, jotta et loukkaantuisi. Mutta niitä uskovia, jotka väkivaltaisesti ja epäoikeudenmukaisesti otetaan kiinni ja vangitaan pahantekijöinä tai jopa sidotaan, auttakaa (niin kuin) jäseniänne runsaalla huolenpidolla ja suurella vaivalla, jotta voisitte pelastaa heidät pahojen ihmisten kädestä. Mutta jos joku tulee heidän lähelleen ja joutuu heidän kanssaan kiinni ja kärsii [[163]] kärsimystä veljensä tähden ilman rikosta, on hän autuas, kun häntä kutsutaan kristityksi, sillä hän on tunnustanut Herran, ja hän saa elää Jumalan edessä. Sillä jos joku tulee lähelle niitä, jotka ovat sidottuja Herran nimen tähden, ja joutuu heidän kanssaan kärsimään, hän on autuas, kun hänet on todettu tällaisen seuran arvoiseksi.
[v. 3] Ja ne taas, joita vainotaan uskon tähden ja jotka kulkevat kaupungista toiseen [Mt.10:23;23:34], ottakaa Herran käskyn mukaan vastaan ja virvoitelkaa heitä; ja kun otatte heidät vastaan, iloitkaa, sillä teistä tulee osallisia heidän vainostaan, sillä Herramme puhui heistä evankeliumissa näin: Matt 5.11]. Sillä kun kristitty joutuu vainotuksi ja todistaa ja tapetaan uskon puolesta, hänestä tulee Jumalan mies [vrt. 1.Tim. 6:11; 2.Tim. 3:17], eikä häntä enää vainoa kukaan, sillä hän on saanut Herran hyväksynnän. [v. 4] Mutta jos hän kieltää ja sanoo, ettei hän ole kristitty, häntä sanotaan loukkaajaksi, ja (vaikka) ihmiset eivät vainoa häntä, Jumala kuitenkin (s. 79) hylkää hänet kieltämisensä tähden; eikä hän tästä lähtien saa Herran lupauksen mukaan osuutta pyhien kanssa iankaikkisessa valtakunnassa, vaan hänen perintöosansa on jumalattomien kanssa. Sillä Herra Jumala on sanonut: Jos joku kieltää minut ja minun sanani ihmisten edessä tai häpeää minua, niin sanakoon hän näin: ”Herra Jumala on sanonut: Jos joku kieltää minut ja minun sanani ihmisten edessä tai häpeää minua. minäkin häpeän häntä ja kiellän hänet Isäni edessä, joka on taivaissa [Lk. 9:26; Mt.10:33], kun minä tulen voimalla ja kirkkaudella tuomitsemaan kuolleita ja eläviä [vrt. Mt. 24:30; 2Tim 4.1]. Ja jälleen kerran löytyy kirjoitettu: Jokainen, joka rakastaa isäänsä tai äitiään enemmän kuin minua, ei ole minun arvoinen , ja jokainen, joka rakastaa poikaansa tai tytärtään enemmän kuin minua, ei ole minun arvoinen; ja jokainen, joka ei ota ristiään iloiten ja riemuiten ja riemuiten ja tule minun perässäni, ei ole elämän arvoinen; ja jokainen, joka menettää elämänsä minun tähteni, löytää sen; ja jokainen, joka [164] pelastaa elämänsä kieltämällä, menettää sen. Sillä mitä hyötyy ihminen, jos hän hankkii koko maailman ja menettää sielunsa, tai mitä hän antaa sielunsa vastineeksi? [Mt 10.37-39; 16.25-26] Ja taas: ”Mitä hän voi antaa sielulleen, mitä hän voi antaa sielulleen, mitä hän voi antaa sielulleen? [Mt.10:28]:Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät kykene tappamaan sielua, vaan pelätkää pikemminkin minua, joka kykenen tuhoamaan sielun ja ruumiin helvetissä.
[j. 5] Jokainen, joka oppii jonkin käsityön, katsoo mestariaan ja näkee, kuinka hän taitavuudellaan ja tietämyksellään toteuttaa käsityönsä; ja hän itse kopioi häntä ja toteuttaa sen työn, jonka hän on hänelle antanut, jottei hän joutuisi pahaan valoon hänen taholtaan. Mutta jos hän vähättelee jotakin hänelle annetuista tehtävistä, hän ei ole täydellinen. Me siis, joilla Herramme on mestarina ja opettajana, miksi emme jäljittelisi hänen opetustaan ja hänen puhetapaansa? Sillä hän jätti rikkaudet ja suosion, vallan ja kunnian ja tuli näin köyhyyteen, ja lisäksi hän erosi siunatusta äidistään Mariasta ja veljistään ja itse elämästään ja kesti vainon ristiä myöten. Ja tämän hän kesti meidän tähtemme, jotta hän lunastaisi meidät, jotka olemme kansasta, toisen lain siteistä, joista olemme jo puhuneet, ja jotta hän lunastaisi teidätkin, jotka olette pakanoista, epäjumalanpalvonnasta ja kaikesta jumalattomuudesta ja saisi teidät perinnöksi. Jos hän siis näin kärsi meidän tähtemme lunastaakseen meidät, jotka uskomme häneen, eikä häpeissään häpeillyt, miksi emme mekin jäljittelisi hänen kärsimyksiään, kun hän antaa meille kestävyyttä? — ja tämä meidän tähtemme, [[165]], jotta me pelastuisimme tulen kuolemasta. Sillä hän kärsi meidän tähtemme, mutta me omasta puolestamme. Vai onko Herrallamme mitään tarvetta siihen, että (s. 80) me kärsisimme hänen puolestaan? Pikemminkin Hän haluaa yksin tätä, todistaakseen uskomme rakkauden ja vapaan tahtomme. [V. 6] Erota siis vanhemmistamme ja sukulaisistamme ja kaikesta, mitä tässä maailmassa on, ja jopa hengestämme.
Meidän on tosin rukoiltava, ettemme joutuisi kiusaukseen [Mt. 26:41 (vrt. 6:13)]; jos meidät kuitenkin kutsutaan marttyyrikuolemaan, tunnustakaamme, kun meitä kuulustellaan, ja kun kärsimme, kestäkäämme, ja kun meitä vaivataan, iloitkaamme, ja kun meitä vainotaan, älkäämme murehtiko; sillä näin emme ainoastaan pelasta itseämme helvetistä, vaan opettakaamme myös nuoria uskossa ja kuulijoita toimimaan samoin: … ja he saavat elää Jumalan edessä. Mutta jos me epäonnistumme uskossa Herraa kohtaan ja kiellämme ruumiin heikkoudesta – niin kuin Herramme sanoi:Henki on halukas ja valmis, mutta ruumis on heikko [Mt. 26:41] — emme ainoastaan tuhoa itseämme, vaan tapamme myös veljemme kanssamme. Sillä kun he näkevät kieltämämme, he luulevat tulleensa erheellisen opin opetuslapsiksi; ja kun he kompastuvat, me teemme tiliä heistä samoin kuin itsestämme, jokainen meistä, Herralle tuomiopäivänä.
Mutta jos sinut otetaan kiinni ja viedään auktoriteetin eteen ja kiellät toivon, joka sinulla on Herraan pyhän uskosi kautta, ja sinut päästetään vapaaksi tänään, mutta huomenna sairastut kuumeeseen ja menet vuoteeseesi; tai jos vatsasi on kipeä, etkä pidätä mitään ruokaa, vaan oksennat sen ulos kovien kipujen vallassa; tai sinua vaivaa vatsatauti tai sairaus jossakin jäsenessäsi; tai sinä nostat verta ja sappea sisältäsi hirvittävien sairauksien vuoksi; tai sinulla on haavauma jossakin jäsenessäsi ja sinua leikataan lääkäreiden käsillä, ja [[166]] kuolet moninaisissa kärsimyksissä ja tuskissa: ? mitä hyötyä on sitten ollut kieltämisestäsi, jonka olet kieltänyt, oi ihminen? Sillä katso, sielusi on perinyt tuskat ja kärsimykset, ja olet tuhonnut elämäsi ikuisesti Jumalan edessä; ja sinä palat ja sinua kidutetaan taukoamatta iankaikkisesti, … niin kuin Herra on sanonut: Jokainen, joka rakastaa elämäänsä, menettää sen, ja jokainen, joka menettää henkensä minun tähteni, löytää sen [Mt. 10:39]. Nyt kristitty, joka kieltää, rakastaa elämäänsä vähän aikaa tässä maailmassa, jottei hän kuolisi Herran Jumalan nimen tähden; mutta hän on tuhonnut itsensä ikuisesti tuleen, sillä hän on itsestään joutunut Gehennaan. Sillä Kristus on kieltänyt hänet, niin kuin hän sanoi evankeliumissa: Mutta ne (s. 81), jotka Herra on kieltänyt, hän ajaa ulos ja heittää ulkoiseen pimeyteen, ja siellä on heidän itkunsa ja hampaiden kiristyksensä [Mt. 8:12; 22:13]. Sillä hän sanoi: [Mt. 10:37 (vrt. Joh.12:26)]: Jokainen, joka rakastaa elämäänsä enemmän kuin minua, ei ole minun arvoinen.
Olkaamme siis tosissamme sitoutumassa Herraan Jumalaan; ja jos joku havaitaan marttyyrikuoleman arvoiseksi, ottakoon sen ilolla vastaan, koska hänet on katsottu niin suuren kruunun arvoiseksi ja koska hänen lähtönsä tästä maailmasta tapahtuu marttyyrikuoleman kautta. Sillä Herra, Vapahtajamme, on sanonut: [Lk. 6:40], mutta jokainen tulee täydelliseksi niin kuin hänen mestarinsa. Nyt meidän Herramme suostui kaikkiin näihin kärsimyksiinsä, jotta hän voisi pelastaa meidät; ja hän suostui siihen, että häntä hakattaisiin ja että ihmiset pilkkaisivat häntä ja sylkisivät hänen kasvoilleen ja että hän joisi etikkaa ja sappea; ja lopulta hän kesti jopa tulla hirtetyksi ristille. Olkaamme siis me, jotka olemme hänen opetuslapsiaan, myös hänen jäljittelijöitään. Sillä jos hän kantoi ja kesti kaiken meidän puolestamme, jopa (kärsimyksiin) asti, kuinka paljon enemmän meidän pitäisi omasta puolestamme olla [[167]] kärsivällisiä kärsiessämme?”. Eikä meidän pidä epäillä; sillä niin Hän on luvannut meille, että jos meitä poltetaan tulisilla hiilillä, kun me uskomme Herraamme Jeesukseen Kristukseen ja Hänen Isäänsä Jumalaan, Herraan, Kaikkivaltiaaseen Jumalaan, ja Hänen Pyhään Henkeensä, — jolle olkoon kunnia ja kunnia iankaikkisesti, Aamen. —
XX LUKU
Kuolleiden ylösnousemuksesta.
[v. 7] Kaikkivaltias Jumala herättää meidät ylös Vapahtajamme Jumalan kautta, niin kuin Hän on luvannut. Ja Hän herättää meidät kuolleista sellaisina kuin olemme — tässä muodossa, jossa nyt olemme, mutta iankaikkisen elämän suuressa kirkkaudessa, jossa meiltä ei puutu mitään. Sillä vaikka meidät heitettäisiin meren syvyyksiin tai tuulet hajottaisivat meidät kuin akanat, me olemme silti maailmassa; ja koko maailma itsessään on suljettu Jumalan käden alle. Hänen kätensä sisältä hän siis nostaa meidät ylös, kuten Herra, meidän Vapahtajamme, on sanonut: Mutta kärsivällisyydessänne te saatte sielunne haltuunne [Lk. 21:18-19].
Ylösnousemuksesta ja marttyyrien kirkkaudesta Herra puhui Danielissa näin: Toiset iankaikkiseen elämään, toiset taas häpeään, häpeään ja hajotukseen.” Daniel lausui Danielille näin: ”Monet, jotka nukkuvat maan leveydellä, heräävät sinä päivänä: toiset iankaikkiseen elämään, toiset taas häpeään ja häpeään ja hajotukseen. Mutta ne, jotka ymmärtävät, loistavat niin kuin taivaan valopallot, ja ne, jotka ovat saaneet sanan voiman, niin kuin taivaan tähdet [Dan. 12:2-3 LXX]. Niin kuin (siis) aurinko ja kuu, (s. 82) taivaan valonlähteet, [[168]] (sellaisen) loistavan valon hän on luvannut antaa niille, jotka ymmärtävät [Dan.12:3] ja tunnustavat hänen pyhän nimensä ja todistavat.
Mutta Hän ei ole luvannut ylösnousemusta ainoastaan marttyyreille, vaan kaikille ihmisille, sillä Hän puhuu näin Hesekielissä:1. ”Herran käsi tuli minun päälleni, ja Herra vei minut hengessä ulos ja asetti minut keskelle laaksoa, joka oli täynnä luita. 2 Ja hän antoi minun kulkea niiden yli; ja niitä oli paljon, ja ne olivat erittäin kuivia. 3 Ja hän sanoi minulle: ”Minä en voi tehdä mitään: Niinkö, ihmislapsi, elävätkö nämä luut? Ja minä sanoin: ”Onko tämä totta? Herra Adonai, sinä tiedät sen. 4 Ja Herra sanoi minulle: ”Minä tiedän: Sano näille luille profetoi ja sano heille: ”Herra Adonai, minä olen!”: Kuivat luut, kuulkaa Herran sana. 5 Näin sanoo Herra Adonai näille luille: Katso, minä annan Hengen tulla teihin, ja te tulette elämään; 6 ja minä panen teidän päällenne jänteitä ja rakennan teille lihaa ja puen teidät nahkaan, ja minä annan teille hengen, niin että te saatte elää, ja te tulette tietämään, että minä olen Herra. 7 Ja minä profetoin, niin kuin hän minulle puhui. Ja kun minä profetoin, kuului ääni ja liikahdus, ja luut lähestyivät toisiaan, luu luuhun. 8 Ja minä näin, että niiden päälle tuli jänteitä ja lihaa, ja niiden päälle oli vedetty iho ylhäältä päin; mutta henkeä niissä ei ollut. 9 Ja Herra sanoi minulle: Sano: ”Profetoi hengelle ja sano:” – Näin sanoo Herra Adonai: Tule, henki, neljästä tuulesta, ja astu sisään näihin kuolleisiin, niin he tulevat eläviksi. 10 Ja minä profetoin, niin kuin hän minulle puhui; ja henki meni heihin, ja he heräsivät henkiin, ja he nousivat jaloilleen suuressa joukossa. 11Ja Herra sanoi minulle: ”Minä olen kuollut: Sillä he sanovat: ”Nämä luut ovat Israelin heimo, sillä he sanovat: Ja he sanovat: ”Meidän luumme ovat kuivuneet, ja meidän toivomme on kadonnut, eikä meitä ole.” 12 Niin sanoo Herra Adonai: Katso, minä avaan teidän hautanne, ja minä tuon teidät sieltä esiin, minun kansani, ja tuon teidät Israelin maahan; 13 ja te tulette tietämään, että minä olen Herra, kun minä avaan teidän hautanne ja nostan kansani [169] ylös haudoistaan.” 14 Ja minä annan henkeni teihin, ja te saatte elää. Ja minä annan teidän asua maassanne, ja te tulette tietämään, että minä olen Herra, joka olen puhunut ja tehnyt sen [Hes.37:1-14]. [170] Ja kaikki maan asukkaat vaikenevat, sanoo Herra [Jes.26.18]. Ja taas Jesajan kautta Hän sanoi: ”Minä olen Jumala.” Ja taas Jesajan kautta Hän sanoi: ”Minä olen Jumala: Sillä sinun kasteesi on heille parantava kaste. Mutta jumalattomien maa häviää [Jes.26:19]. Ja paljon muutakin Hän sanoi Jesajan ja kaikkien profeettojen kautta ylösnousemuksesta ja iankaikkisesta elämästä ja vanhurskaiden kirkkaudesta; ja mitä tulee jumalattomiin, myös heidän häpeästään, paljastumisestaan ja tuhostaan, heidän tuhostaan (s. 83), kukistumisestaan ja tuomiostaan. Sillä sen, mitä Hän sanoi, että jumalattomien maa kaatuu, Hän puhuu heidän ruumiistaan, sillä se on maasta, ja se luetaan maan häpeäksi. Koska he eivät palvelleet Jumalaa, he joutuvat tuleen ja kidutukseen. Ja kahdessatoista profeetassa Hän puhuu jälleen näin: Katsokaa, te jumalattomat, ja näette ja ymmärrätte ihmeitä, ja palaatte turmeltuneisuuteen. Sillä minä teen teidän aikananne teon, jota, jos joku sen teille kertoisi, te ette uskoisi [Hab.1:5 (Ap.t. 13:41)]. Mutta nämä ja paljon muutakin on puhuttu niistä, jotka eivät usko ylösnousemukseen, ja niistä, jotka kieltävät Jumalan, ja niistä, jotka eivät palvele Jumalaa, ja lainrikkojista ja pakanoista; ja kun he näkevät uskovien kirkkauden, he kääntyvät takaisin ja joutuvat tuleen tuhottaviksi, koska he eivät uskoneet.
Mutta me olemme oppineet ja olemme uskoneet, ja Herramme kuolleista ylösnousemuksen kautta meille on varmistettu ylösnousemus, jonka Jumala, joka ei valehtele, on meille luvannut. Sillä kun Vapahtajamme nousi ensin itse ylös, hän tuli myös meidän ylösnousemuksemme vakuudeksi. Ja myös ne, jotka on kutsuttu pakanoista ja jopa pakanoista, lukevat ja kuulevat [[172]] ylösnousemuksesta sen, mitä Sibylli puhuu ja julistaa heille näin: Kun kaikki on muuttunut tomuksi ja tuhkaksi, Jumala, Korkein, sammuttaa tulen, jopa sen sytyttäjän. Ja sitten taas Jumala itse herättää ihmisten luut ja tuhkat ja pukee ne muotoonsa. Sillä hän herättää ihmiset sellaisiksi kuin he olivat ennen; ja silloin on tuomio, jossa Jumala tuomitsee tulevassa maailmassa. Ja jumalattomat maa peittää jälleen; (mutta) vanhurskaat ja vanhurskaat saavat elää elävässä maailmassa.”. Ja Jumala antaa heille hengen ja armon ja elämän; ja silloin he kaikki näkevät toisensa [Orac. Sibyll. 4.179-185, 187, 189-190 (toim. Geffcken)]. Eikä ainoastaan Sibylli, veljet, julistanut ylösnousemusta pakanoille, vaan myös pyhien kirjoitusten kautta meidän Herramme julisti etukäteen, juutalaisille ja pakanoille ja kristityille yhtä aikaa, ja ilmoitti kuolleiden ylösnousemuksen, joka tulee olemaan ihmisille; ja jopa mykällä linnulla tarkoitamme Feeniksiä. joka on vain yksi ainoa, jonka avulla Jumala antaa meille jälleen kerran runsaan todistuksen ylösnousemuksesta. Sillä jos sillä olisi pari, ihmiset näkisivät monta; mutta nyt nähdään vain yksi, kerran viidessäsadassa vuodessa. joka saapuu Egyptiin (s. 84) ja tulee alttarille, jota kutsutaan ”auringon” alttariksi, ja tuo kanelia. Ja kun hän rukoilee itään päin, tuli syttyy itsestään ja polttaa hänet, ja hän muuttuu tuhkaksi. Ja tuhkasta taas muodostuu mato, joka kasvaa hänen muodossaan ja muuttuu täydelliseksi Feeniksiksi. Ja sitten hän lähtee ja menee pois sieltä, mistä tuli. Jos siis Jumala osoittaa meille mykän eläimen avulla ylösnousemuksesta, niin meidän, jotka uskomme ylösnousemukseen ja Jumalan lupaukseen, pitäisi vielä paljon enemmän, niin kuin ihmisten, joita pidetään arvokkaina [[174]] niin suureen kirkkauteen, että saisimme katoamattoman kruunun iankaikkisessa elämässä, iloita, jos marttyyrius tulee meille, siitä suuresta armosta ja siitä kunniasta ja kirkkaudesta, joka marttyyriudesta Jumalan puolesta koituu, ja ottaa se iloisesti vastaan koko sielustamme ja uskoa Herraan Jumalaan, joka herättää meidät kirkkaassa valossa. ? Niin kuin Jumala alussa käski sanalla, ja maailma syntyi, ja sanoi: 1. Moos. 1.3], ja olkoon valo, ja yö ja päivä, ja taivas ja maa ja meri, ja linnut ja meren elävät olennot, ja maan matelijat ja nelijalkaiset eläimet ja puut; ja kaikki luotiin Hänen sanansa kautta ja vahvistettiin luontoonsa, niin kuin Raamattu on sanonut: nämä teot itsessään, jotka ovat syntyneet kuuliaisuudesta, jota ne ovat Hänelle osoittaneet, todistavat Jumalasta, joka ne on luonut, että ne ovat Hänen kauttansa syntyneet siitä, mitä ei ole ollut; ja ne ovat myös ylösnousemuksen merkki. Niin kuin hän silloin teki kaiken, niin hän sitä pikemminkin elävöittää ja herättää ihmisen, joka on hänen omasta muotoilustaan. Sillä jos Hän muokkasi ja perusti maailman siitä, mitä ei ollut, niin paljon helpompaa on se, että Hän siitä, mitä on, elävöittää ja herättää ihmisen, joka on Hänen käsiensä muodostama; niin kuin Hän myös ihmissiemenessä Hän pukee ihmisen kohdussa muotoon ja saa hänet kasvamaan.
Jos Hän siis herättää kaikki ihmiset, – kuten Hän sanoi Jesajan kautta: [Jes.40:5; 52:10], — paljon enemmän Hän herättää ja herättää uskolliset; ja (vielä enemmän) taas Hän herättää ja herättää uskollisten uskolliset, jotka ovat marttyyreja, ja asettaa heidät suureen kirkkauteen ja tekee heistä neuvonantajiaan. Sillä pelkille opetuslapsille, niille, jotka uskovat häneen, hän on luvannut kirkkauden kuin tähdille [Dan. 12:3]; mutta marttyyreille hän on luvannut antaa ikuisen kirkkauden kuin valaisimille, jotka eivät sammu, runsaammalla valolla, jotta he loistaisivat kaikkina aikoina. [[176]]
Kristuksen opetuslapsina (s. 85) uskokaamme siis, että saamme häneltä kaikki ne hyvät asiat, jotka hän on luvannut meille iankaikkisessa elämässä; ja jäljitellään siis kaikkea hänen opetustaan ja kärsivällisyyttään. Sillä mitä tulee hänen syntymiseensä neitsyestä ja hänen tulemiseensa ja hänen kärsimyksensä tahtoon, meillä on varmuus hänen pyhien kirjoitustensa kautta, sillä profeetat ovat ennustaneet ja ennustaneet kaiken hänen tulemisestaan, ja kaikki on toteutunut ja vakiintunut sydämissämme; sillä jopa riivaajat, jotka vapisivat hänen nimensä edessä [vrt. Jaak.2:19], ylistivät hänen tulemistaan. Niistä siis, jotka ovat toteutuneet niistä asioista, jotka olemme jo maininneet, te olette myös uskoneet ja saaneet täyden varmuuden; mutta vielä enemmän me, jotka olimme hänen kanssaan ja olemme nähneet hänet silmillämme ja syöneet hänen kanssaan ja jotka olemme tulleet hänen tulemisensa osallisiksi ja todistajiksi [vrt. Ap.t. 10:41; 1.Joh.1:1]. Mitä tulee myös hänen suuriin ja sanomattomiin lahjoihinsa, jotka hän vielä antaa meille, niin kuin hän on luvannut, niin uskokaamme ja toivokaamme, että saamme ne; sillä (tällä) todistetaan koko uskomme, jos uskomme (niihin) hänen lupauksiinsa, jotka ovat vielä (täyttymässä).”[1.Joh.12:1]. Jos meidät siis kutsutaan marttyyrikuolemaan Hänen nimensä tähden ja me lähdemme maailmasta tunnustamalla (Häntä), meille annetaan anteeksi kaikki synnit ja rikkomukset, ja meidät todetaan puhtaiksi. Sillä Hän puhui Daavidissa marttyyreista näin: Autuaita ovat ne, joiden vääryys on annettu anteeksi ja joiden synnit on peitetty. Autuas on se ihminen, jolle Herra ei laske syntejään [Ps. 32:1-2a (31:1b-2a LXX)]. [v. 8] Autuaita ovat siis marttyyrit, ja he ovat puhtaita kaikista rikoksista, sillä he ovat poistuneet ja heidät on otettu pois kaikesta vääryydestä, niin kuin Jesaja sanoo Kristuksesta ja hänen marttyyreistään: Katso, vanhurskas (ihminen) on kadonnut, eikä ole ketään, joka ymmärtäisi; ja jumalalliset miehet on viety pois, eikä kukaan ota sitä sydämelleen. Sillä vanhurskas kootaan pois pahan kasvojen edestä, ja hänen hautansa on oleva rauhassa [Jes.57:1-2a]. [j. 9] Nyt nämä asiat sanotaan niistä, jotka todistavat Kristuksen nimen puolesta. [[178]]
Mutta jälleen, synnit annetaan kasteen kautta anteeksi myös niille, jotka pakanoista lähestyvät ja astuvat Jumalan pyhään kirkkoon. Kysykäämme myös, kenelle syntejä ei lueta. Sellaisille kuin Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille ja kaikille patriarkoille, kuten myös marttyyreille. Kuulkaamme siis, veljet, sillä Raamattu sanoo: Kuka kerskailee itsestään ja sanoo: Minä olen puhdas synneistä? Tai kuka on luottavainen ja sanoo: Minä olen syytön? [Sananl.20:9] Ja taas: Ei ole ketään, joka olisi puhdas saastasta, vaikka hänen elämänsä olisi vain yksi päivä [Job 14:4-5 LXX]. Jokaiselle, joka siis uskoo ja kastetaan, on hänen (s. 86) entiset syntinsä annettu anteeksi; mutta myös kasteen jälkeen, edellyttäen, että hän ei ole tehnyt kuolemansyntiä eikä ole ollut osallinen (siihen), vaan on vain kuullut tai nähnyt tai puhunut ja siten syyllistynyt syntiin. Mutta jos joku lähtee maailmasta pois marttyyrikuoleman kautta Herran nimen tähden, niin hän on autuas; sillä ne veljet, jotka marttyyrikuoleman kautta ovat lähteneet tästä maailmasta, näiden synnit on peitetty [Ps. 32:1 (31.1 LXX)].
XXI LUKU
Kristuksen, meidän Vapahtajamme, pääsiäisestä ja ylösnousemuksesta.
[v. 10] Sen tähden kristityn tulee pitää itsensä erossa turhasta puheesta ja kevytmielisistä ja rienaavista sanoista. Sillä edes sunnuntaisin, jolloin iloitsemme ja riemuitsemme, ei kenenkään ole sallittua puhua kevytmielistä tai uskonnolle vierasta sanaa, kuten Herramme myös opettaa meille Daavidin psalmissa, jossa hän sanoo näin: Ja nyt, te kuninkaat, ymmärtäkää, ja [[179]] oppikaa, kaikki maan tuomarit: Palvelkaa Herraa pelolla ja iloitkaa hänelle vapisten. Varokaa kuria, ettei Herra suuttuisi ja te eksyisitte oikeuden tieltä; sillä hänen vihansa syttyy pian teitä vastaan. Autuaita ovat kaikki, jotka luottavat häneen [Ps. 2:10-12]. Meidän on siis vietettävä juhlamme ja ilojuhlamme pelolla ja vavistuksella; sillä uskollisen kristityn ei, sanotaan, pidä laulaa pakanoiden lauluja eikä olla missään tekemisissä vieraiden seurakuntien lakien ja oppien kanssa; sillä voi käydä niin, että hän (niiden) laulujen kautta mainitsee myös epäjumalien nimen, minkä Jumala kieltää uskollisilta; [jakeessa 11], sillä Herra Jeremian kautta nuhtelee tiettyä kansaa ja puhuu näin: He ovat jättäneet minut ja vannoneet niiden kautta, jotka eivät ole jumalia [Jer.5:7]. Ja taas Hän sanoo: ”Minä en voi tehdä mitään, mitä en voi tehdä, jos en voi tehdä mitään, mitä en voi tehdä: Jos Israel tahtoo palata, niin hän palatkoon minun tyköni, sanoo Herra, ja jos hän luopuu kauhistuksistaan suustaan ja pelkää minun kasvojeni edessä ja vannoo: ”Niin totta kuin Herra elää” [Jer. 4:1-2]. Ja taas Hän sanoo: ”Ja jos joku on tehnyt jotain, mitä hän ei ole tehnyt, niin se on totta: Hoos.2:17; Sak.13:2]. Ja Mooseksen kautta Hän taas sanoo heille: Mooseksen kautta: He ovat herättäneet minussa kiivautta sillä, mikä ei ole jumala, ja epäjumalillaan he ovat suututtaneet minut [5.Moos. 32:21]. Ja kaikissa kirjoituksissa (s. 87) Hän puhuu näistä asioista.
[v. 12] Eikä uskovaisten ole lupa vannoa ainoastaan epäjumalien kautta, vaan ei myöskään auringon eikä kuun kautta; sillä Herra Jumala puhuu Mooseksen kautta näin: Sillä ne on annettu teille valoksi maan päällä [5.Moos. 4:19; 1. Moos. 1:15]. Ja jälleen Jeremian kautta Hän sanoo: Jeremias sanoi: ”Älkää oppiko pakanoiden tapoja, älkääkä pelätkö taivaan merkkejä” [Jer.10:2]. Ja Hesekielin kautta Hän puhuu näin: Ja hän vei minut Herran temppelin esipihalle, [180] eteisen ja alttarin väliin. Ja minä näin siellä miehiä, joiden selkä oli Herran temppeliin päin ja kasvot itään päin, ja he palvoivat aurinkoa. Ja Herra sanoi minulle: He ovat täyttäneet maan vääryydellä ja kääntyneet jälleen ärsyttääkseen minut vihaansa?” Herra sanoi: ”Ihmislapsi, onko tämä Juudan heimolle kevyt asia tehdä näitä kauhistuksia, joita he täällä tekevät, että he ovat täyttäneet maan vääryydellä ja kääntyneet jälleen ärsyttämään minua? Ja he ovat tulleet pilkkaajiksi; mutta minä teen (heidän kanssaan) vihan, ja minun silmäni ei säästä, enkä minä armahda. Ja he huutavat minun korviini suurella äänellä, enkä minä kuule heitä [Hes.8:16-18]. Te näette, rakkaamme, kuinka ankarasti ja katkerasti tuomitaan ne, jotka palvovat aurinkoa tai vannovat sen nimeen, että Herra kohtelee vihassaan [Hes.8:18]. Siksi uskovaisen ei ole luvallista vannoa, ei auringon eikä minkään muunkaan taivaan merkin tai elementtien kautta, eikä suullaan mainita epäjumalien nimeä, eikä lausua kirousta suustaan, vaan pikemminkin siunauksia ja psalmeja ja (sanoja) hallitsevista ja jumalallisista Kirjoituksista, jotka ovat uskomme luja perusta; ja erityisesti pääsiäispäivinä, jolloin kaikki uskovaiset kaikkialla maailmassa paastoavat, niin kuin Herramme ja Opettajamme sanoi kysyttäessä häneltä: Miksi Johanneksen opetuslapset paastoavat, mutta sinun opetuslapsesi eivät paastoa? Ja hän vastasi ja sanoi heille: ”Heidän on pakko tehdä niin, että he eivät ole tehneet sitä: Heidän opetuslapsensa eivät voi paastota, niin kauan kuin sulhanen on heidän kanssaan. Mutta tulevat päivät, jolloin sulhanen otetaan heiltä pois, ja silloin he paastoavat niinä päivinä [Mk. 2:18-20 (Mt. 9:14-15; Lk. 5:33-35)]. Mutta nyt hän on työnsä kautta meidän kanssamme, mutta näkyvästi hän on poissa, sillä hän on noussut taivaan korkeuksiin ja istunut Isänsä oikealle puolelle.
[V. 13] Kun siis paastoatte, rukoilkaa ja rukoilkaa [[181]] niiden puolesta, jotka ovat kadonneet, niin kuin mekin teimme, kun Vapahtajamme kärsi.” [V. 13]. [v. 14]? Sillä kun hän oli vielä meidän kanssamme ennen kärsimystään, kun me söimme pääsiäistä hänen kanssaan, hän sanoi meille: Tänään, tänä yönä, yksi teistä pettää minut. (s. 88) Ja me sanoimme hänelle, kukin meistä: ”Olenko se minä, Herra?”. Ja hän vastasi ja sanoi meille: [Mk. 14:30; Mt. 26:21-23 (Mk. 14:18-20)]. Ja Juudas Iskariot, joka oli yksi meistä, nousi ja lähti kavaltamaan häntä [vrt. Joh.13:30]. Silloin meidän Herramme sanoi meille: Sillä kirjoitettu on: ”Totisesti minä sanon teille: Vähän aikaa vielä, niin te jätätte minut; sillä kirjoitettu on: Minä lyön paimenta, ja hänen laumansa karitsat hajotetaan [Joh. 16:32; Mt. 26:31; Mk. 14:27]. Ja Juudas tuli kirjanoppineiden ja kansan pappien kanssa ja kavalsi meidän Herramme Jeesuksen.
Tämä tapahtui viikon neljäntenä päivänä. Sillä kun olimme syöneet pääsiäisen viikon kolmantena päivänä iltahämärässä, menimme ulos Öljymäelle, ja yöllä he ottivat kiinni meidän Herramme Jeesuksen. Ja seuraavana päivänä, joka oli viikon neljäs päivä, hän jäi vartioitavaksi ylimmäisen papin Kaifaan taloon. Ja samana päivänä kansan päämiehet kokoontuivat ja pitivät neuvoa Häntä vastaan. Ja taas seuraavana päivänä, joka oli viikon viides päivä, he veivät hänet maaherra Pilatuksen eteen. Ja hän jäi jälleen Pilatuksen osastolle viikon viidennen päivän jälkeiseksi yöksi. Mutta kun perjantai lähestyi (päivää kohti), [182] he syyttivät häntä paljon [Mk. 15:3] Pilatuksen edessä, eivätkä he voineet osoittaa mitään, mikä olisi ollut totta, vaan antoivat väärän todistuksen häntä vastaan. Ja he pyysivät Pilatukselta, että hänet surmattaisiin; ja he ristiinnaulitsivat hänet samana perjantaina.
Hän kärsi siis perjantaina kuudennella hetkellä. Ja nämä tunnit, jolloin Herramme ristiinnaulittiin, luettiin päiväksi. Ja sen jälkeen taas tuli pimeys kolmeksi tunniksi, ja se luettiin yöksi. Ja taas yhdeksännestä hetkestä iltaan kolme tuntia, jotka luettiin päiväksi. Ja sen jälkeen oli taas kärsimyssabatin yö. — Mutta Matteuksen evankeliumissa sanotaan näin: Maria Magdaleena ja toinen Maria tulivat katsomaan hautaa. Ja tapahtui suuri maanjäristys, sillä Herran enkeli tuli alas ja vieritti kiven pois [Mt.28:1-2]. — Ja taas (oli) sapattipäivä, ja sitten kolme tuntia sapatin jälkeistä yötä, jolloin meidän Herramme nukkui. Ja se täyttyi, mitä hän sanoi: Mt.12:40], niin kuin evankeliumissa on kirjoitettu. Ja taas on kirjoitettu Daavidissa: Katso, sinä olet asettanut minun päiväni mittaansa [Ps. 38:6 LXX]. Koska nuo päivät ja yöt olivat lyhyitä, niin on kirjoitettu. [183]
Yöllä siis, kun viikon ensimmäinen päivä lähestyi, hän ilmestyi Maria Magdaleenalle ja Maria (s. 89) Jaakobin tyttärelle [Mt. 28:1, 9 (vrt. Joh. 20:1, 14; Mk. 16:1)]; ja viikon ensimmäisenä päivänä aamulla hän meni (Leevin) taloon [vrt. Pietarin evankeliumi 14]; ja sitten hän ilmestyi myös meille itsellemme. Ja hän sanoi meille opettaen meitä: Paastoatteko te minun vuokseni näinä päivinä, vai onko minulla tarvetta siihen, että te ahdistatte itseänne? Vaan veljienne tähden te olette tämän tehneet; ja tehkää samoin näinä päivinä, kun paastoatte, ja viikon neljäntenä päivänä ja perjantaina aina, niin kuin Sakarjassa on kirjoitettu: [Sak.8:19], joka on perjantai. Sillä teille ei ole luvallista paastota viikon ensimmäisenä päivänä, koska se on minun ylösnousemukseni; siksi viikon ensimmäistä päivää ei lasketa kärsimyspaaston päivien lukumäärään, vaan ne lasketaan viikon toisesta päivästä alkaen, ja ne ovat ”viisi” päivää. Siksi neljäs paasto ja viides paasto ja seitsemäs paasto ja kymmenes paasto on Israelin huoneelle [Sak8:19]. Paastotkaa siis viikon toisesta päivästä alkaen, kuusi päivää kokonaan, sapatin jälkeiseen yöhön asti, niin se luetaan teille viikoksi. [[184]] Mutta kymmenes [Sak.8:19], — koska nimeni alku on Jod, — siitä on tehty paastojen alku. Mutta (paastotkaa) ei entisen kansan tavan mukaan, vaan sen uuden testamentin mukaan, jonka minä olen teille määrännyt, että paastoatte heidän puolestaan viikon neljäntenä päivänä, koska he alkoivat viikon neljäntenä päivänä tuhota sielujaan ja haukkua Minua. — Sillä viikon kolmannen päivän jälkeinen yö kuuluu viikon neljänteen päivään, niin kuin kirjoitettu on: [1. Moos. 1:5]. Ilta kuuluu siis seuraavaan päivään; sillä viikon kolmantena päivänä illalla minä söin kanssanne pääsiäiseni, ja yöllä he ottivat minut kiinni. — Mutta paastotkaa heidän tähtensä myös perjantaina, sillä silloin he ristiinnaulitsivat minut, keskellä heidän happamattoman leivän juhliaan, niin kuin Daavidissa sanotaan vanhastaan: ” Keskellä heidän juhliaan he asettivat merkkinsä, eivätkä he tienneet ” [Ps. 74:4 (73:4 LXX)].
’Ja paastotkaa jatkuvasti näinä päivinä aina, ja erityisesti te, jotka olette pakanoista. Sillä koska kansa ei ollut kuuliainen, minä vapautin heidät (pakanat) sokeudesta ja epäjumalien erehdyksestä ja otin heidät vastaan; jotta teidän ja heidän paastonne ja palveluksenne kautta, jotka olette pakanoista, ja teidän palveluksenne noina päivinä, kun rukoilette ja esirukoilette kansan erehdyksen ja tuhon puolesta, teidän rukouksenne ja esirukouksenne hyväksyttäisiin Isäni edessä, joka on taivaassa, (s. 9?) ikään kuin yhdestä suusta kaikkien uskovaisten kesken maan päällä, (ja) jotta kaikki, mitä he tekivät minulle, annettaisiin heille anteeksi. Tämänkin vuoksi olen jo sanonut teille evankeliumissa: Rukoilkaa vihollistenne puolesta [vrt. Mt. 5:44; Lk. 6:27], ja: Mt. 5:4]: ’Autuaita ovat ne, jotka surevat niiden hävittämistä, jotka eivät usko’.
Tietäkää siis, veljet, että (mitä tulee) paastoomme, jota paastoamme pääsiäisenä, teidän on paastottava veljiemme tottelemattomuuden tähden. Sillä vaikka he vihaavat teitä, [[185]] meidän pitäisi kuitenkin kutsua heitä veljiksi; sillä Jesajan kirjassa on kirjoitettu näin: Heidän tähtensä ja (pyhän) paikan tuomion ja tuhon tähden meidän siis tulee paastota ja surra, jotta voisimme iloita ja iloita tulevasta maailmasta, niin kuin Jesajassa on kirjoitettu.” (Jes.66:5: Jes.66:10); ja taas hän sanoo: ”Iloitkaa, kaikki Siionia murehtivat ”: Tuhkan sijasta ilon öljyä, ja tuskasta kärsivän hengen sijasta kirkkauden vaatteita [Jes.61:2-3]. [jae 15] Meidän pitäisi siis sääliä heitä, uskoa ja paastota ja rukoilla heidän puolestaan. Sillä kun meidän Herramme tuli kansan luo, he eivät uskoneet häntä, kun hän opetti heitä, vaan torjuivat hänen opetuksensa pois korvistaan. Siksi, koska tämä kansa ei ollut kuuliainen, Hän otti vastaan teidät, veljet, jotka olette pakanoista, ja avasi teidän korvanne, jotta teidän sydämenne kuulisi; niin kuin Herramme ja Vapahtajamme itse sanoi profeetta Jesajan kautta: Minä ilmestyin niille, jotka eivät minua kysyneet, ja minut löysivät ne, jotka eivät minua etsineet, ja minä sanoin: ”Katso, minä olen täällä kansalle, joka ei kutsunut (minun nimeäni)” [Jes.65:1]. Kenestä hän nyt puhui näin? Eikö hän puhunut pakanoista, koska he eivät olleet koskaan tunteneet Jumalaa ja koska he palvelivat epäjumalia? Mutta kun meidän Herramme tuli maailmaan ja opetti teitä, te, jotka uskoitte häneen, uskoitte, että Jumala on yksi [vrt. Hermas 1:1]; ja myös ne, jotka ovat sen arvoisia, uskovat, kunnes pelastettavien luku täyttyy [vrt. 1.Klem 2:4; 59.2], tuhat tuhat tuhatta ja kymmenentuhatta kertaa kymmenen tuhatta [vrt. Ps. 68:17 (67:18 LXX); Dan. 7:10], kuten Daavidissa on kirjoitettu.
Mutta kansasta, joka ei uskonut häneen, hän sanoi näin: Minä ojennan käteni koko päivän kansalle, joka ei tottele ja vastustaa ja vaeltaa tietä, joka ei ole hyvä, ja kulkee syntiensä perässä, kansalle, joka on ärsyttävä minun edessäni [Jes.65:2-3]. [v. 16] [186] Katso siis, että kansa ärsytti Herraamme sillä, että se ei uskonut häneen. Sen tähden hän sanoo: ”Hän ei ole tehnyt mitään, mitä hän ei ole tehnyt: He ärsyttivät pyhää Henkeä, ja hän muuttui heille vihamieliseksi [Jes.63:10]. Ja taas (s. 91) Hän puhuu heistä toisin profeetta Jesajan kautta: Te olette nähneet suuren valkeuden, ja ne, jotka istuvat pimeydessä ja kuoleman varjossa, valkeus on noussut heidän päällensä [Jes.9:1-2; Mt. 4:15-16]. He, jotka istuvat pimeydessä, Hän sanoi niistä, jotka ovat uskoneet Herraamme Jeesukseen kansasta (kansojen joukosta). Sillä kansan sokeuden tähden oli suuri pimeys heidän ympärillään. Sillä he näkivät Jeesuksen, mutta sitä, että hän on Kristus, he eivät tienneet; eivätkä he ymmärtäneet häntä, eivät profeettojen kirjoituksista eivätkä hänen teoistaan ja parannuksistaan. Mutta teille kansasta, jotka olette uskoneet Jeesukseen, me sanomme: He ovat nähneet suuren valkeuden. Te siis, jotka olette uskoneet häneen, olette nähneet suuren valkeuden, Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme; ja hekin saavat nähdä, jotka (vielä) uskovat häneen, Mutta ne, jotka istuvat kuoleman varjossa, olette te, jotka olette pakanoista; sillä te olitte kuoleman varjossa, koska te panitte toivonne epäjumalien palvontaan ettekä tunteneet Jumalaa. Mutta kun Jeesus Kristus, meidän Herramme ja Opettajamme, ilmestyi meille, nousi valo teidän päällenne, sillä te näitte ja panitte toivonne iankaikkisen valtakunnan lupaukseen; ja te olette luopuneet (entisen) eksytyksenne tavoista ja käytännöistä ettekä enää palvele epäjumalia, niin kuin teillä oli tapana palvella niitä, vaan olette jo uskoneet häneen ja olette jo kastetut häneen; ja suuri valo on noussut teidän päällenne.
Niinpä siis, koska kansa ei ollut kuuliainen, se tehtiin pimeydeksi; mutta teidän, jotka olette [[187]] pakanoista, korvanne kuulo tehtiin valkeudeksi [vrt. Ps. 18:45 (17:45 LXX)]. Sen tähden rukoilkaa ja esirukoilkaa heidän puolestaan, ja erityisesti pääsiäisen päivinä, että he rukouksillanne tulisivat anteeksiannon arvoisiksi ja palaisivat Herramme Jeesuksen Kristuksen luo.
[v. 17] Teidän, veljet, kuuluu siis, pääsiäispäivinä, tehdä ahkerasti tutkimuksia ja pitää paasto kaikella huolellisuudella. Ja tehkää alku, kun kansasta olevat veljenne viettävät pääsiäistä. Sillä kun meidän Herramme ja opettajamme söi pääsiäisen kanssamme, Juudas kavalsi hänet sen tunnin jälkeen, ja heti me aloimme murehtia, koska hänet oli otettu meiltä pois. Kuun lukumäärän mukaan, niin kuin me uskovien heprealaisten laskutavan mukaan laskemme, kymmenentenä kuun kymmenentenä päivänä, viikon toisena päivänä, (s. 92) papit ja kansan vanhimmat kokoontuivat ja tulivat ylimmäisen papin Kaifaan hoviin; ja he pitivät neuvoa, että he aikoivat ottaa Jeesuksen kiinni ja surmata hänet; mutta he pelkäsivät ja sanoivat: [Mt. 26:3-5]; sillä kaikki ihmiset olivat riippuvaisia hänestä [Lk. 19:48], ja he pitivät häntä profeettana [Mt. 21:46] hänen parantamistekojensa tähden, joita hän teki heidän keskuudessaan. Mutta Jeesus oli sinä päivänä spitaalisen Simonin talossa [Mt. 26:6], ja me yhdessä hänen kanssaan, ja hän kertoi meille, mitä hänelle oli tapahtumassa. Mutta Juudas lähti salaa pois meidän luotamme ajatellen, että hän voisi väistää Herraamme, ja meni Kaifaan taloon, jossa ylipapit ja vanhimmat olivat koolla, ja sanoi heille: Mitä te annatte minulle, niin minä petän Hänet teille, kun löydän tilaisuuden? Mutta he määräsivät [[188]] ja antoivat hänelle kolmekymmentä hopearahaa [Mt. 26:15]. Ja hän sanoi heille: Jos hän lähtee yöllä erämaahan, minä tulen ja johdatan teidät.” Ja hän sanoi: ”Valmistakaa nuoret miehet, jotka ovat aseistautuneita, hänen opetuslastensa tähden, että jos hän lähtee yöllä erämaahan, minä tulen ja johdatan teidät. Ja he valmistivat nuoret miehet ja valmistautuivat ottamaan hänet kiinni. Ja Juudas valvoi, milloin hän löytäisi tilaisuuden kavaltaa hänet [Mt. 26:16].
Mutta koska koko kansaa oli paljon, joka kaupungista ja kaikista kylistä, jotka olivat tulleet temppeliin viettämään pääsiäisjuhlaa Jerusalemiin, papit ja vanhimmat pitivät neuvoa ja käskivät ja määräsivät, että heidän tuli heti viettää juhlaa, jotta he voisivat ottaa hänet kiinni ilman häiriötä. Sillä Jerusalemin asukkaat olivat keskittyneet pääsiäisuhriin ja pääsiäisen syömiseen, ja lisäksi kaikki ulkopuolinen kansa ei ollut vielä tullut, sillä he olivat pettäneet heidät päivien suhteen. Jotta heidät tuomittaisiin Jumalan edessä siitä, että he olivat kaikessa täysin erehtyneet, he aikaistivat siksi pääsiäistä kolmella päivällä ja viettivät sitä yhdentenätoista kuun kolmantena päivänä viikossa. Sillä he sanoivat: ”Koska koko kansa on eksynyt hänen perässään, niin nyt, kun meillä on tilaisuus, ottakaamme hänet kiinni, ja sitten, kun koko kansa on tullut, surmatkaamme hänet kaikkien nähden, jotta tämä tulisi julkisesti tunnetuksi ja koko kansa kääntyisi pois hänen perässään.
Ja niin yöllä, kun viikon neljäs päivä lähestyi, (Juudas) kavalsi Herramme heille. Mutta he suorittivat maksun Juudakselle kuukauden kymmenentenä päivänä, viikon toisena päivänä; sen tähden Jumala katsoi heitä niin, kuin he olisivat ottaneet hänet kiinni viikon toisena päivänä, [189] koska he olivat viikon toisena päivänä neuvotelleet ottamaan hänet kiinni ja surmaamaan hänet; ja he toteuttivat ilkeyttään perjantaina; niin kuin Mooses oli sanonut pääsiäisestä näin: s. 93, kymmenennestä päivästä neljänteentoista päivään, ja silloin koko Israel uhratkoon pääsiäisuhrin [2. Moos.12:6].
[v. 18]? Paastotkaa siis pääsiäispäivinä kymmenennestä päivästä, joka on viikon toinen päivä, ja elättäkää itsenne vain leivällä, suolalla ja vedellä yhdeksänteen tuntiin, viikon viidenteen päivään asti. Mutta perjantaina ja sapattina paastotkaa kokonaan, älkääkä maistako mitään. [v.19]? Kokoontukaa yhteen ja valvokaa ja valvokaa koko yö rukouksin ja esirukouksin, profeettojen lukemisella, evankeliumin lukemisella ja psalmein, pelolla ja vapinalla ja vilpittömällä anomisella, aina sapatin jälkeisen yön kolmanteen tuntiin asti; ja sen jälkeen katkaiskaa paastonne.”. Sillä näin mekin paastosimme, kun Herramme kärsi, kolmen päivän todistukseksi; ja me valvoimme ja rukoilimme ja rukoilimme kansan tuhon puolesta, koska se oli erehtynyt eikä tunnustanut Vapahtajaamme. Niin rukoilkaa tekin, ettei Herra muistaisi heidän syyllisyyttään heitä kohtaan loppuun asti sen petoksen tähden, jota he käyttivät Herramme vastaan, vaan antaisi heille paikan parannuksen ja kääntymyksen ja anteeksiannon heidän pahuudestaan.
Sillä hän, joka oli pakana ja vieraasta kansasta [vrt. Pietarin evankeliumi 1], tuomari Pilatus [[190]], ei suostunut heidän pahoihin tekoihinsa, vaan otti vettä ja pesi kätensä ja sanoi: [Mt. 27.24], ja hän sanoi: ”Minä olen syytön tämän miehen vereen. Mutta kansa vastasi ja kaikki huusivat yhteen ääneen: ”Hänen verensä saa tulla meidän ja meidän lastemme päälle!” Ja Herodes käski ristiinnaulita hänet [vrt. Pietarin evankeliumi 1], ja meidän Herramme kärsi meidän puolestamme perjantaina.” [Mt.27:25]. Sen tähden teille kuuluu erityisesti perjantain ja sapatin paasto, samoin sapatin valvominen ja valvominen, pyhien kirjoitusten ja psalmien lukeminen, rukous ja esirukous syntiä tehneiden puolesta sekä meidän Herramme Jeesuksen ylösnousemuksen odotus ja toivo kolmanteen tuntiin sapatin jälkeisenä yönä. Ja sen jälkeen uhraa uhrilahjasi, ja sen jälkeen syö ja iloitse ja riemuitse ja iloitse siitä, että meidän ylösnousemuksemme vakuus, Kristus, on noussut ylös. Ja tämä olkoon teille ikuinen laki maailman loppuun asti. Sillä niille, jotka eivät ole uskoneet Vapahtajaamme, hän on kuollut, koska heidän toivonsa häneen on kuollut; mutta teille, jotka uskotte, meidän Herramme ja Vapahtajamme on ylösnoussut, koska teidän toivonne häneen on kuolematon ja elävä iankaikkisesti.
Paastotkaa siis perjantaina, koska silloin kansa tappoi itsensä ristiinnaulitsemalla Vapahtajamme; ja myös sapattina, koska se on Herramme uni (s. 94); sillä se on päivä, jota on erityisesti paastotettava; niin kuin myös siunattu Mooses, kaiken tämän asian profeetta, on käskenyt. Sillä koska hän tiesi Pyhän Hengen kautta ja koska kaikkivaltias Jumala oli käskenyt häntä, joka tiesi, mitä kansa aikoi tehdä Hänen Pojalleen ja rakkaalleen Jeesukselle Kristukselle, – – niin kuin he jo silloin kielsivät Hänet Mooseksen persoonassa ja sanoivat: Kuka on asettanut sinut meidän päälliköksi ja tuomariksi? [2. Moos. 2:14] — siksi hän sitoi heidät etukäteen ikuiseen suruun, sillä hän erotti ja määräsi heille sapatin. Sillä he ansaitsivat surun, koska he kielsivät elämänsä ja laskivat [[191]] kätensä Vapahtajansa päälle ja luovuttivat hänet kuolemaan. Sen tähden jo siitä lähtien heidän päälleen pantiin suru heidän tuhonsa tähden.
[v. 20] Mutta tarkkailkaamme ja katsokaamme, veljet, että useimmat ihmiset surussaan jäljittelevät sapattia; ja samoin ne, jotka pitävät sapattia, jäljittelevät surua. Sillä se, joka suree, ei sytytä valoa, eikä kansa tee sitä sapattina Mooseksen käskyn tähden, sillä niin hän oli heille käskenyt [vrt. 2. Moos. 35:3]. Se, joka suree, ei kylve, eikä myöskään kansa sapattina. Se, joka suree, ei valmista pöytää; ei myöskään kansa sapattina, vaan se valmistaa ja kattaa itselleen edellisenä iltana [vrt. 2. Moos. 16:29]; sillä heillä on aavistus surusta, koska heidän oli määrä laskea kätensä Jeesuksen päälle. Se, joka suree, ei tee työtä eikä puhu, vaan istuu surussa; niin myös kansa sapattina; sillä kansalle sanottiin sapatin surusta näin: Älä nosta jalkaasi tekemään mitään työtä, äläkä puhu sanaakaan suustasi [Jes.58:13 LXX]. Kuka nyt todistaa, että sapatti on heille suruaika? Raamattu todistaa ja sanoo: Niin kuin Kristuksen surun jälkeen tähän asti, Ab-kuukauden (elokuun) yhdeksäntenä päivänä he kokoontuvat yhteen ja lukevat Jeremian Valitusvirsiä [[192]] ja itkevät ja valittavat. Yhdeksän edustaa Thetaa, mutta Theta tarkoittaa Jumalaa. Jumalan tähden he siis itkevät, jopa Kristuksen tähden, joka kärsi – pikemminkin Vapahtajamme Jumalan tähden, mutta itsensä ja oman tuhonsa tähden. Veljet, voiko kukaan valittaa, ellei hänellä ole surua? Sen tähden surkaa tekin heitä pääsiäislauantaina (s. 95) seuraavan yön kolmanteen tuntiin asti; ja sen jälkeen Kristuksen ylösnousemuksesta iloitkaa ja iloitkaa heidän tähtensä ja katkaiskaa paastonne ja uhratkaa kuuden päivän paastonne ylijäämä Herralle, Jumalalle; ja ne teistä, joilla on yltäkylläisyyttä tai maallista omaisuutta, palvelkoot ahkerasti niitä, jotka ovat köyhiä ja tarvitsevia, ja virvoitelkoot heitä, jotta saisitte paastonne palkkion.
Mihin tahansa siis pääsiäispäivän neljästoista päivä osuu, niin pitäkää sitä; sillä kuukausi tai päivä ei sovi joka vuosi samaan vuodenaikaan, vaan on vaihteleva. Kun siis tuo kansa viettää pääsiäisjuhlaa, paastotkaa te, ja varokaa, että valvotte heidän (happamattoman leivän) juhlansa aikana. Mutta viikon ensimmäisenä päivänä iloitkaa aina, sillä syntiä tekee se, joka murehtii sieluaan viikon ensimmäisenä päivänä. Ja näin ollen ei ole kenenkään sallittua paastota, paitsi pääsiäisenä, niiden kolmen tunnin aikana yöllä sapatin ja viikon ensimmäisen päivän välisenä yönä, koska tuo yö kuuluu viikon ensimmäiseen päivään; mutta ainoastaan pääsiäisenä teidän on paastottava nämä kolme tuntia tuona yönä, kun te, jotka olette kristittyjä, olette kokoontuneet yhteen Herrassa. [193]
XXII LUKU
Että lapsille opetetaan käsitöitä.
[iv. 11] Ja opettakaa lapsillenne käsityötaitoja, jotka ovat miellyttäviä ja uskontoon sopivia, jotteivät he joutilaisuuden vuoksi antautuisi mielettömyyteen. Sillä jos vanhemmat eivät heitä ojenna, he tekevät pahaa, kuten pakanat. Älkää siis säästäkö heitä nuhtelemasta, oikaisemasta ja opettamasta [vrt. Sananl.23:13]; sillä te ette tapa heitä kurittamalla, vaan pelastatte heidät elävinä, niin kuin Herramme myös opettaa meille Viisaudessa sanoen näin: Sillä sinä lyöt häntä sauvalla ja pelastat hänen sielunsa tuonelasta [Sananl.23:14]. Ja Hän sanoo jälleen: ”Jos hän on tehnyt jotain, mitä hän ei voi tehdä, niin hän voi tehdä, mitä hän ei voi tehdä: 13.24]. Nyt meidän sauvamme on Jumalan Sana, Jeesus Kristus, niin kuin Jeremia näki Hänet (mantelipuun oksana) [Jer.1:11-12]. Näin ollen jokainen mies, joka säästelee nuhteen sanaa pojalleen, vihaa poikaansa. Opettakaa siis poikanne Herran sanaa ja rankaiskaa heitä raipoilla ja saattakaa heidät nuoresta pitäen alamaisiksi uskonnon sanalla. (s. 96) Älkääkä antako heille vapautta asettua teitä, vanhempianne, vastaan; älkääkä antako heidän tehdä mitään ilman teidän neuvoanne, etteivät he menisi ikätovereidensa kanssa yhteen ja tapaisi heitä ja seurustelisi; sillä tällä tavoin he oppivat pahaa, jäävät kiinni ja lankeavat haureuteen. Tapahtuipa heille näin ilman heidän vanhempiaan, niin heidän vanhempansa ovat itse vastuussa Jumalan edessä heidän sielujensa tuomiosta; tai jos taas teidän luvallanne he ovat [[194]] kurittomia ja tekevät syntiä, niin te, heidän vanhempansa, olette niin ikään syyllisiä heidän puolestaan Jumalan edessä. Sen vuoksi varokaa ottamasta heille vaimoja ja antakaa heidät naimisiin, kun heidän aikansa on tullut, jotteivät he nuoruuden kiihkosta nuorena tee haureutta pakanoiden tavoin ja te joudu tekemään tiliä Herralle Jumalalle tuomiopäivänä.
XXIII LUKU
Harhaoppeja ja skismoja.
[vi. 1] Varokaa ennen kaikkea kaikkia inhottavia ja pahoja ja katkeria harhaoppeja ja paetkaa niitä kuin liekehtivää tulta ja niitä, jotka niitä kannattavat. Sillä jos joku skismaa tehdessään tuomitsee itsensä tuleen yhdessä niiden kanssa, jotka harhautuvat hänen jälkeensä, kuinka paljon enemmän, jos joku menee ja uppoaa harhaoppeihin. Sillä tietäkää tämä: jos joku teistä himoitsee esivaltaa ja uskaltaa tehdä skismaa, hän saa periä Korahin, Datanin ja Abiramin paikan, hän ja ne, jotka ovat hänen kanssaan, ja heidän kanssaan hänet tuomitaan tuleen [4.Moos.16:1-33]. Sillä myös Korahin kannattajat olivat leeviläisiä ja palvelivat todistuksen majassa, mutta he himoitsivat esivaltaa ja tavoittelivat ylimmäistä pappeutta; ja he alkoivat puhua pahaa suuresta Mooseksesta, koska, sanoivat he, hän on naimisissa pakanallisen naisen kanssa – sillä hänellä oli etiopialainen vaimo [4. Moos. 12:1] -, ja on saastunut hänen kanssaan; ja monet muut, ja ne, jotka seurasivat Zimriä, joka huoritteli midianilaisten naisten kanssa [4. Moos. 25:1-8], ovat hänen kanssaan. Ja he sanoivat, että kansa, joka on hänen kanssaan, on saastunut; ja myös hänen veljensä Aaron oli epäjumalanpalveluksen tekijä, joka teki kansalleen sulatetun ja veistetyn kuvan. [vi. 2] Ja he puhuivat pahaa Mooseksesta, [vi. 3] [195], joka teki kansalle niin monia voimallisia tekoja ja merkkejä Jumalalta; joka teki näitä erinomaisia ja ihmeellisiä tekoja heidän hyväkseen; joka toi ne kymmenen vitsausta egyptiläisten päälle; joka jakoi Punaisen meren niin, että vedet nousivat muurina tältä ja tuolta puolelta, ja sai kansan kulkemaan sen yli niin kuin (p. 97) kuivassa erämaassa, ja hukutti heidän vihollisensa ja ne, jotka pahasti pyysivät heitä, ja kaikki, jotka olivat heidän kanssaan; joka teki heille makeaksi veden lähteen ja synnytti heille puroja piikivestä kalliosta, niin että he joivat ja tulivat kylläisiksi; joka laski heille taivaasta mannaa ja antoi heille mannan kanssa myös lihaa; joka antoi heille yöllä tulipatsaan valoksi ja johdatukseksi ja päivällä pilven suojaksi, ja joka erämaassa ojensi heille kätensä lain jakamiseksi ja antoi heille Jumalan kymmenen sanaa. Ja he puhuivat pahaa Herran Jumalan ystävää ja hyvää palvelijaa vastaan kuin miehet, jotka kerskuvat vanhurskaudella ja kerskuvat pyhyydellä ja tekeytyvät puhtaaksi ja tekopyhästi tekeytyvät jumalanpalvelukseksi.
Ja näin he puritaaneina ja pyhyyden vaatijoina sanoivat: ”Älkäämme saastuttako itseämme Mooseksen ja hänen seurassaan olevan kansan kanssa, sillä he ovat saastuneet. Ja siellä nousi kaksisataa viisikymmentä miestä, ja he (Korah jne.) johdattivat heidät harhaan ja hylkäsivät suuren Mooseksen, jotta (ihmiset) luulisivat heistä, että he antaisivat Jumalalle enemmän kunniaa ja palvelisivat häntä innokkaammin. Sillä edellä mainitussa kansan joukossa ei uhrattu Herralle Jumalalle kuin yksi suitsukekannu; mutta ne, jotka olivat hajaannuksessa, kaksisataa viisikymmentä miestä johtajineen, uhrasivat kukin suitsukekannun, kaksisataa viisikymmentä suitsuketta, ikään kuin he olisivat olleet paljon uskonnollisempia, puhtaampia ja innokkaampia kuin Mooses ja Aaron ja se kansa, joka oli heidän kanssaan. Mutta skismaattisten lukuisampi palvelus ei auttanut heitä, vaan tuli syttyi Herran edestä ja nielaisi heidät; ja nuo kaksisataa [196] viisikymmentä miestä paloivat, jotka pitivät suitsutusastioita käsissään [4.Moos.16:35]. Ja maa avasi suunsa ja nielaisi Koorahin, Datanin ja Abiramin ja heidän majansa ja kalunsa ja kaikki, mitä heidän kanssaan oli, ja he menivät elävinä alas tuonelaan [4.Moos.16:32-33] rangaistukseen. Ja näin maa nielaisi eripuran johtajat, ja ne kaksisataa viisikymmentä miestä, jotka olivat eksyneet, poltettiin tulessa koko kansan katsoessa sitä. Mutta suurimman osan kansasta Herra säästi, ja heidän joukossaan oli paljon syntisiä, jotka Herra aikoi tuomita kunkin tekojensa mukaan. Ja suurimman osan kansasta Hän säästi; mutta ne, jotka luulivat olevansa puhtaita ja pyhiä ja suorittavansa parempaa palvelutyötä, tuli söi, koska he olivat skismaattisia. Ja Herra sanoi (s. 98) Moosekselle ja Aaronille: ”Ottakaa vaskiset suitsukkeet palamisen keskeltä ja tehkää (niistä) hienoja levyjä ja päällystäkää niillä alttari, jotta israelilaiset näkisivät, eivätkä enää tekisi niin. Ja hajottakaa sinne vieras tuli, sillä se on pyhittänyt (syntisten) kynttilät heidän sieluissaan [4. Moos.16:36-38].
Katsokaamme siis ja katsokaamme, rakkaat, mikä oli skismaatikkojen loppu, mitä heille tapahtui. Sillä vaikka he näyttäisivätkin puhtailta ja pyhiltä ja siveellisiltä, heidän viimeinen loppunsa annetaan tuleen ja ikuiseen palamiseen. Antakaa siis tämän herättää teissä pelkoa, että myös skismaatikkojen tuli tuomittiin tulella; ei siksi, että se pyhitti suitsukkeet, vaan siksi, että he sielussaan pyhittivät ne; toisin sanoen, sillä sikäli kuin tuli teki työtään, he myös luulivat sydämessään ja sielussaan, että heidän suitsukkeensa olivat pyhät. Sillä tulen, jota käytettiin rikkomuksen ja Jumalan kiusaamisen palvelemiseen, ei kuulunut totella niitä, vaan sen oli lopetettava toimintansa tai sammutettava se, eikä syönyt tai polttanut tai kuluttanut sitä, mikä siihen oli pantu. Mutta nyt, koska se ei tehnyt Herran Jumalan tahtoa, vaan totteli skismaattisia, siksi [[197]] sanottiin: Ja hajottakaa sinne myös vierasta tulta, eli tulella Herra tuomitsee tulen [vrt. Jes.66:6].
[vi. 4] Jos siis noille skismaatikoille, jotka luulivat ylistävänsä Jumalaa, langetettiin tämä uhka ja tuomio, mitä tapahtuu näille harhaoppisille, jotka pilkkaavat Häntä? Varokaa te siis, kun näette Raamatusta uskon silmin alttarin päälle asetetut vaskilaatat, skismaattisuutta tekemästä. Sillä Korahin, Datanin ja Abiramin kannattajat tehtiin muistomerkiksi ja esimerkiksi skismaatikkojen tuhosta; ja jokainen, joka heitä jäljittelee, tulee tuhoutumaan niin kuin hekin. Niinpä te, jotka uskotte ja tiedätte, pysykää kaukana skismoista älkääkä missään nimessä menkö niiden lähelle, niin kuin Mooses sanoi heistä kansalle: Älkääkä lähestykö mitään, mikä kuuluu heille, ettette hukkuisi heidän kanssaan kaikkiin heidän synteihinsä [4. Moos. 16:26]. Ja kun Herran viha oli palanut skismaattisia vastaan, on kirjoitettu, että kansa pakeni heitä ja sanoi: [4-Moos.16.34] myös meitä (s. 99) heidän mukanaan. Niin myös te, kuin henkensä puolesta taistelevat miehet, pakenette skismaattisia; ja ne, jotka sellaista tekisivät, torjukaa, sillä te tiedätte heidän tuomionsa paikan.
[vi 5] Mutta mitä tulee harhaoppeihin, niin älkää edes tahtoisi kuulla niiden nimiä, älkääkä saastuttako korvianne (niillä); sillä ne eivät ainoastaan missään nimessä kirkasta Jumalaa, vaan ne totisesti pilkkaavat häntä. Sen tähden pakanat tuomitaan, koska he eivät ole tienneet, mutta harhaoppiset tuomitaan, koska he vastustavat Jumalaa; niin kuin myös meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesus sanoi:[198] Harhaoppeja ja eripuraisuuksia tulee olemaan [vrt. 1.Kor. 11:19]: ja taas: Voi maailmaa skandaalien tähden. Sillä skandaalit ja eripuraisuudet tulevat väistämättä; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta ne tulevat [Mt. 18:7].
Silloin me tosin vain kuulimme, mutta nyt olemme myös nähneet, niin kuin Raamattu julistaa Jeremian sanoin: Jeremias sanoi: ”Saastuminen on levinnyt koko maahan” [Jer.23:15]. Nyt nämä saastutukset, harhaopit, ovat lähteneet liikkeelle, ja ne ovat tapahtuneet sydämiemme vakuuttamiseksi ja uskomme vahvistamiseksi, että ne asiat, jotka on ennustettu, ovat totta; sillä katso, ne ovat tapahtuneet ja toteutuneet. Sillä kaikki Herran, meidän Jumalamme, toiminta on siirtynyt kansalta kirkolle meidän, apostolien, kautta; ja Hän on vetäytynyt pois ja jättänyt kansan, niin kuin Jesajassa on kirjoitettu: Hän on jättänyt kansansa, Jaakobin huoneen [Jes.2:6], ja: ”Hän on jättänyt kansansa, Jaakobin huoneen ” [Jes.2.6]: Jerusalem on autio, ja Juuda on kaatunut. Ja heidän kielensä on (kiireinen) vääryydessä, eivätkä he tottele Herraa [Jes.3:8]; ja: 5:6]; ja: Minä jätän (viinitarhani) [vrt: Katso, sinun talosi on jätetty sinulle autioksi [Mt.23:38].
Hän on siis jättänyt tuon kansan ja täyttänyt seurakunnan; ja Hän on pitänyt sitä asumusvuorena, kirkkauden valtaistuimena ja korkeana huoneena, kuten Hän sanoi Daavidissa: ” Herran vuori on lihavuuden vuori, huippujen vuori. Mitä te ajattelette huippujen vuoresta? Se on vuori, jonka Herra on valinnut asuakseen siinä; siinä Herra pysyy ikuisesti [Ps. 67:16-17 LXX]. Näette siis, miten Hän [[199]] sanoo muille: Niillekin, jotka erehtyvät (luulemaan), että on muitakin kirkkoja; sillä yksi on se, joka on Jumalan pyhäkön vuori. Ja Jesajan kautta Hän sanoi jälleen: (s. 100), ja kaikki kansat katsovat siihen, ja monet kansat menevät ja sanovat: ”Herran, Jaakobin Jumalan, temppelin vuori on viimeisinä päivinä perustettava vuorten huipulle ja kukkuloita korkeammalle, (s. 100) ja kaikki kansat katsovat siihen, ja monet kansat menevät ja sanovat: Hän opettaa meille tiensä, ja me kuljemme sitä [Jes.2:2-3].Ja jälleen Hän sanoi: ”Hän ei ole vielä tehnyt mitään, mitä ei ole vielä tehty: Jaakob sanoi: ”Kansan keskellä on tapahtuva merkkejä ja ihmeitä, jotka tulevat Herralta, Saabotilta, ja häneltä, joka asuu Siionin vuorella” [Jes.8:18]. Ja taas Jeremian kautta Hän sanoi: ”Hän sanoi: ”Seis! Jeremias sanoi: ”Korkea valtaistuin on meidän pyhäkkömme ” [Jer.17:12]. Niin kuin Hän silloin jätti kansan, niin Hän jätti heidän temppelinsä heille autioksi; ja Hän repi esiripun auki ja otti siitä pois Pyhän Hengen ja vuodatti sen niiden päälle, jotka uskoivat pakanoista, niin kuin Hän Joelin kautta sanoi: ” Minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle ” [Joel 2.28]. Sillä hän otti pois Pyhän Hengen ja sanan voiman ja kaiken viran siitä kansasta ja asetti sen seurakuntaansa. Samalla tavoin myös Saatana, kiusaaja, lähti tuosta kansasta ja tuli seurakuntaa vastaan. Ja nyt hän ei enää kiusaa tuota kansaa, koska se on joutunut pahojen tekojensa tähden hänen käsiinsä, vaan hän on ryhtynyt kiusaamaan kirkkoa ja käyttämään siinä vaikutusvaltaansa. Ja hän on nostattanut sitä vastaan ahdistuksia ja vainoja, pilkkauksia, harhaoppeja ja skismaa. [vi. 6] Aikaisemmin, siihen aikaan, tuossa kansassa tosiaan oli harhaoppeja ja skismaa; mutta nyt saatana on pahalla vaikutuksellaan ajanut pois (joitakin), jotka kuuluivat kirkkoon, ja tehnyt harhaoppeja ja skisma- oppeja. [[200]]
[vi. 7] Nyt harhaoppien alku oli näin. Saatana pukeutui erääseen Simoniin, joka oli taikuri ja hänen entisaikojen palvelijansa; ja kun me Herran, meidän Jumalamme, lahjan ja Pyhän Hengen voiman kautta teimme parantamisen ihmeitä Jerusalemissa, ja kun meidän kätten päälle panemisellamme annettiin Pyhän Hengen yhteys [vrt. Ap.t. 8:17-19] niille, jotka lähestyivät (uskoon), niin hän tarjosi meille paljon rahaa [Ap.t. 8:18] ja halusi, että niin kuin hän oli riistänyt Aadamilta elämäntiedon syömällä puusta, niin hän rahan lahjalla riistäisi meiltä myös Jumalan lahjan ja ottaisi mielemme vangiksi omaisuuden lahjoittamisella, jotta me vaihtaisimme pois ja antaisimme hänelle rahasta Pyhän Hengen voiman. Siitä me kaikki kiihdyimme; silloin Pietari katsoi Saatanaan, joka asui Simonissa, ja sanoi hänelle: Mutta sinä et saa olla osallisena tässä sanassa [Ap. t. 8:20-21].
[vi. 8] (s. 101) Mutta kun me olimme jakaneet koko maailman kahteentoista osaan ja lähteneet pakanoiden keskuuteen kaikkeen maailmaan julistamaan sanaa [vrt. Mk.16:15; Mt.28:19], silloin saatana ryhtyi ja yllytti kansaa lähettämään peräämme vääriä apostoleja sanan peruuttamiseksi. Ja hän lähetti kansasta erään, jonka nimi oli Kleobius, ja liittyi häneen Simoniin, ja heidän jälkeensä myös muita. [vi. 9] Mutta Simonin seurue seurasi ahkerasti minua, Pietaria, ja tulivat turmelemaan sanaa. Ja kun hän oli Roomassa, hän häiritsi paljon kirkkoa ja turmeli monia; ja hän jopa näytti, että hän aikoi paeta. Ja hän vangitsi pakanoita ja liikutti heitä taikakeinojensa voimalla ja vaikutuksella. Ja eräänä [[202]] päivänä minä menin ja näin hänen lentävän ilmassa; silloin minä pysähdyin ja sanoin: ”Jeesuksen nimen voimalla minä katkaisen sinun voimasi. Silloin hän putosi ja mursi jalkansa nilkan luun. Silloin monet kääntyivät pois hänen luotaan; mutta toiset, jotka olivat hänen arvoisensa, jatkoivat hänen kanssaan. Ja näin hänen harhaoppinsa sai ensi kerran alkunsa. Ja muiden väärien profeettojen avulla vihollinen toimi sen lisäksi. [vi. 10] Ja heillä kaikilla oli yksi laki ”maan päällä”, että he eivät saisi käyttää Tooraa ja profeettoja, ja että he pilkkasivat Kaikkivaltiasta Jumalaa eivätkä uskoneet ylösnousemukseen. Ja muilta osin he opettivat ja häiritsivät (ihmisiä) monilla mielipiteillä. Sillä monet heistä opettivat, ettei miehen pitäisi mennä naimisiin, ja sanoivat, että jos joku ei mene naimisiin, se on pyhyyttä; ja pyhyyden nimissä he suosittelivat harhaoppejaan. Toiset taas heistä opettivat, ettei ihminen saisi syödä lihaa, sanoen, ettei kukaan saisi syödä mitään, missä on sielu. Toiset taas sanoivat, että ihmisen oli pidättäydyttävä vain sianlihasta, mutta hän saattoi syödä niitä asioita, jotka laki julistaa puhtaiksi, ja että hänen oli ympärileikattava itsensä lain mukaan. Ja toiset opettivat sitä ja toiset sitä, mikä aiheutti riitoja ja häiritsi seurakuntia.
XXIV LUKU
Kirkon järjestyksestä: osoittaen myös, että apostolit kokoontuivat yhteen väärinkäytösten korjaamiseksi.
[vi. 11]? Nyt olimme jo oikein saarnanneet katolisen kirkon pyhää sanaa; ja kun palasimme jälleen kerran tulemaan kirkkojen luo, löysimme miehet, jotka olivat (s. 102) toisten mielipiteiden kanssa tekemisissä. [[204]] Sillä toiset noudattivat pyhyyttä, toiset pidättäytyivät lihasta ja viinistä ja toiset sianlihasta, ja toiset noudattivat (yhtä tai toista) kaikista niistä siteistä, jotka ovat toisessa lainsäädännössä.
[vi. 12] Kun siis koko kirkko oli vaarassa langeta harhaoppiin, me kaikki kaksitoista apostolia kokoonnuimme Jerusalemiin ja mietimme, mitä pitäisi tehdä. Ja meistä tuntui hyvältä, koska olimme kaikki yksimielisiä [Ap.t. 15:25], kirjoittaa tämä katolinen Didaskalia teidän kaikkien vahvistukseksi. Ja me olemme vahvistaneet ja vahvistaneet siinä, että te palvotte Kaikkivaltiasta Jumalaa ja Jeesusta Kristusta ja Pyhää Henkeä; että te käytätte pyhiä kirjoituksia ja uskotte kuolleiden ylösnousemukseen; ja että te käytätte kaikkia Hänen luotujaan kiittäen [vrt. 1.Tim. 4:3]; ja että miesten tulee mennä naimisiin, sillä Hän sanoo sananlaskuissa: [19:14]; ja evankeliumissa taas Herramme sanoo: ”Jumala on kihlannut naisen miehelle: Hän, joka alusta alkaen loi miehen, sanoi luoneensa myös naisen. Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja kiinnittyy vaimoonsa, ja he kaksi tulevat yhdeksi ruumiiksi. Mitä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako [Mt. 19:4-6; 1. Moos. 2:24]. Mutta uskoville riittää sydämen ympärileikkaus, (joka on) hengellinen, kuten Hän sanoi Jeremian kautta: Sytyttäkää itsellenne lamppu, älkääkä kylväkö orjantappuroihin. Olkaa ympärileikattuja Herralle, Jumalallenne, ja ympärileikatkaa sydämenne esinahka, te Juudan miehet [Jer.4:3-4]. Ja taas Joelissa Hän sanoo: ”Teidän on uudistettava itsenne: Joel 2:13]. Ja mitä tulee myös kasteeseen, niin teille riittää yksi, se, joka on täydellisesti antanut teille syntinne anteeksi. Sillä Jesaja ei sanonut (vain): Peseydy, vaan peseydy ja puhdistu [Jes.1:16].
Nyt meillä oli paljon kuulusteluja, niin kuin miehet, jotka kamppailevat elämästä, emmekä ainoastaan me apostolit, vaan myös kansa, yhdessä Jerusalemin piispan Jaakobin kanssa, joka on Herramme veli lihan jälkeen, ja hänen presbyteeriensä ja diakoniensa kanssa ja koko kirkon kanssa. Sillä myös muutamaa päivää aikaisemmin eräät miehet olivat tulleet [[206]] Juudeasta Antiokiaan ja opettivat veljiä (sanoen): Ja heillä oli paljon riitaa ja riitelyä [Ap.t 15:1-2], Jakun Antiokian veljet saivat tietää, että me olimme kaikki kokoontuneet ja tulleet tutkimaan näitä asioita, lähettivät he luoksemme (p. 103) eräitä miehiä, jotka olivat uskovia ja tunsivat kirjoitukset, ottamaan selvää tästä kysymyksestä, ja kun he olivat tulleet Jerusalemiin, he kertoivat meille [Apt 15.4] kiistasta, joka heillä oli Antiokian seurakunnassa, ja siellä nousivat muutamat (miehet), jotka olivat uskovia, fariseusten lahkosta ja sanoivat: [Ap.t. 15:5]. Ja muutkin huusivat ja sanoivat samalla tavalla. Silloin minä, Pietari, nousin ja sanoin heille: ”Miehet, veljet, te itse tiedätte, että ensimmäisistä päivistä lähtien, jolloin minä olin teidän keskuudessanne, Jumala on valinnut, että pakanat minun käteni kautta kuulisivat evankeliumin ja uskoisivat. Ja Jumala, joka koettelee sydämet, todisti heistä [Ap.t.15:7-8]; sillä Korneliukselle, eräälle sadanpäämiehelle, oli ilmestynyt enkeli, joka kertoi hänelle minusta, ja hän lähetti hakemaan minua. Mutta kun olin valmis menemään hänen luokseen, minulle näytettiin pakanoista, että he aikoivat uskoa, ja kaikista lihoista. Sillä 9 minä olin mennyt talon katolle rukoilemaan, 11janäin taivaan aukeavan ja erään astian, joka oli sidottu neljästä kulmastaan, laskettavan alas ja laskettavan maan päälle, 12 ja siinä oli kaikenlaisia nelijalkaisia eläimiä ja maan matelijoita ja taivaan lintuja. 13 Ja minulle kuului ääni [[207]], joka sanoi: Simon, nouse, teurasta ja syö. 14Muttaminä sanoin: ”Syö, Simon, syö ja syö! Herra, sillä minä en ole koskaan syönyt mitään saastunutta ja epäpyhää. 15 Ja taas kuulin toisen äänen, toisen kerran, joka sanoi: Älä tee sitä, minkä Jumala on tehnyt puhtaaksi, epäpyhäksi. 16Nyttämä tapahtui kolmesti, ja astia otettiin ylös taivaaseen [Ap.t 10:9-16 (11:4-10)]. Silloin minä ajattelin ja ymmärsin Herran sanan [Ap.t.11:16], kuinka hän oli sanonut: 32:43 (Room. 15:10)], ja että Hän oli kaikkialla puhunut pakanoiden kutsumisesta; ja minä nousin ja lähdin matkalleni. Ja kun olin mennyt hänen taloonsa ja ruvennut puhumaan Herran sanaa, Pyhä Henki syttyi hänen päälleen ja kaikkien paikalla olleiden pakanoiden päälle [Ap. t. 11:15]. Jumala on siis antanut heillekin Pyhän Hengen niin kuin meillekin, eikä ole tehnyt eroa meidän ja heidän välillään uskossa, ja hän on puhdistanut heidän sydämensä. Miksi siis kiusaatte Jumalaa, että panette opetuslasten niskaan ikeen, jota meidän isämme ja me emme ole kyenneet kantamaan. Mutta Herramme Jeesuksen Kristuksen armosta me uskomme, että me pelastumme, niin kuin hekin [Ap.t. 15:8-11]. Sillä meidän Herramme tuli ja vapautti meidät noista kahleista ja sanoi: Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teillä on vaivaa ja raskaita taakkoja, niin minä annan teille levon”. (s. 104) Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minulta, sillä minä olen lempeä ja nöyrä sydämeltäni, niin te löydätte sielullenne levon. Sillä minun ikeeni on miellyttävä, ja minun taakkani on kevyt [Mt. 11:28-30]. Jos siis Herramme on vapauttanut ja vapauttanut meidät, miksi te sitten asetatte itsellenne ansoja?
13 Silloin koko kansa vaikeni, ja minä, Jaakob, vastasin ja sanoin: Jaakob sanoi: ”Miehet, veljet, kuulkaa minua! 14 Simon on kertonut, kuinka Jumala on aiemmin sanonut, että hän valitsee pakanoista kansan nimensä mukaan; 15jossayhtyvät profeettojen sanat, niin kuin kirjoitettu on: 16Tästä lähtien minä nostan ja rakennan Daavidin majan, joka on kaatunut, ja sen rauniot [208] minä rakennan ja nostan ylös, 17ettäihmisten jäännös etsisi Herraa ja kaikki pakanat, joiden päälle minun nimeni on kutsuttu, 18 on sanonut Herra, joka tekee nämä asiat tiettäväksi iankaikkisesta ajasta.”. 19 Sen tähden minä sanon, ettei kukaan kiusaa niitä, jotka kääntyvät Jumalan puoleen pakanoiden joukosta, 20 vaan että heille lähetetään sana näin: että he pidättäytyvät pahoista (tavoista) ja epäjumalista ja uhratuista ja kuristetuista ja verestä. 22 Silloin me apostolit, piispat ja vanhimmat sekä koko seurakunta katsoimme hyväksi valita heidän joukostaan eturivin miehiä ja lähettää heidät (Antiokiaan) yhdessä Barnabaan ja Paavalin kanssa, jotka olivat tulleet sieltä. Ja me valitsimme ja nimitimme Juudaksen, jota kutsuttiin Barsabbaaksi, ja Silaan, huomattavia miehiä veljien joukossa, 23 ja kirjoitimme heidän kauttaan seuraavasti: – Apostolit ja vanhimmat ja veljet veljille, jotka ovat pakanoista Antiokiassa ja Syyriassa ja Kilikiassa, tervehdys. 24 Siltä osin kuin olemme kuulleet, että jotkut, joita me emme ole lähettäneet, ovat vaivanneet teitä sanoilla turmellakseen teidän sielunne, 25 me olemme päättäneet, kun olemme kaikki kokoontuneet yhteen, valita ja lähettää teille miehiä rakkaan Barnabaksemme ja hänen kumppaneidensa kanssa, jotka te lähetitte (tänne). 27 Ja olemme lähettäneet Juudaksen ja Silaan, jotka itse kertovat teille nämä asiat (suullisesti). Sillä Pyhälle Hengelle ja meille on tuntunut hyvältä, että teille ei enää aseteta muuta taakkaa kuin että pidättäydytte (näistä) välttämättömistä asioista: 29 uhratuista, verestä, kuristetusta ja huoruudesta. Ja näistä pitäytykää ja tehkää hyvin. Hyvää jatkoa [Ap.t.15:13-29].
[vi. 13] Mutta kirjeen me lähetimme; mutta me itse olimme [[210]] Jerusalemissa monta päivää; ja me neuvottelimme ja järjestimme yhdessä niitä asioita, jotka olivat koko kansan eduksi, ja kirjoitimme myös tätä katolista didaskaliaa.
XXV LUKU
(s. 105) Osoittaen, että apostolit palasivat jälleen kerran kirkkoihin ja panivat ne järjestykseen.
Sen päätöksen, johon olemme neuvonpidolla ja harkinnalla päässeet niiden osalta, jotka ovat jo harhautuneet, olemme näin vahvistaneet ja vahvistaneet. Ja me palaamme vielä uudelleen ja menemme seurakuntien luo toisen kerran, kuten saarnan alussa, ja vahvistamme uskovia, jotta he välttäisivät edellä mainittuja rikkomuksia eivätkä ottaisi vastaan niitä, jotka tulevat petollisesti apostolien nimissä, vaan tunnistaisivat heidät sanojensa muuttuvuudesta ja tekojensa suorituksesta. Sillä nämä ovat niitä, joista Herramme sanoi: Ja heidän hedelmistään te tulette heidät tuntemaan [Mt. 7:15-16a]. Varokaa siis heitä. Nyt nousee vääriä kristuksia ja valheellisia profeettoja, ja he johtavat monia harhaan, ja monien vääryyksien tähden monien rakkaus kylmenee. Mutta joka kestää loppuun asti, se pelastuu [Mt.24:11-13, 24].
[vi. 14] Nyt ne, jotka eivät ole erehtyneet, ja myös ne, jotka katuvat erehdystään, jääkööt kirkkoon. Mutta mitä tulee niihin, jotka ovat edelleen kiinni erehdyksessä eivätkä tee parannusta, olemme määränneet ja käskeneet, että heidät on erotettava kirkosta ja erotettava ja poistettava uskovista, koska heistä on tullut harhaoppisia; ja että uskovia on käsketty kokonaan välttämään heitä ja olemaan yhteydessä heihin ei puheessa eikä rukouksessa. Sillä nämä ovat kirkon vihollisia ja [[212]] pilaajia; sillä näistä meidän Herramme käski meitä ja sanoi meille: [Mt.16:6]; ja: ”Varokaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta: [Mt. 10:5]. Samarialaisten kaupungit ovat harhaoppien kaupunkeja, jotka kulkevat vääristynyttä tietä, josta hän sanoi sananlaskuissa: Mutta sen loppu johtaa tuonelan pohjalle [Sananl.14:12]. Nämä ovat niitä, joista Herramme antoi ankaran ja katkeran tuomion ja sanoi: Tässä maailmassa eikä tulevassa maailmassa [Mt.12:32]. Sillä mitä tulee kansaan, joka ei uskonut Kristukseen ja pani kätensä hänen päälleen, he pilkkaavat Ihmisen Poikaa, jonka päälle he panivat kätensä; ja Herramme sanoi: [12:32]; ja taas Herramme sanoi heistä: ”Se annetaan heille anteeksi ” [Mt. 12:32]: (vrt. Lk. 23:34; Mt. 26:39; 1.Tim. 1:7)]. Ja mitä taas tulee pakanoihin, niin myös he pilkkaavat Ihmisen Poikaa ristin (s. 106) tähden; ja näille on tuleva anteeksianto. Sillä niille, jotka ovat uskoneet, kansasta tai pakanoista, on annettu anteeksi heidän pahat tekonsa kasteen kautta; niin kuin Herra Kristus sanoi: Sen tähden minä sanon teille: Mutta Pyhän Hengen pilkkaamista ei anneta anteeksi, ei tässä maailmassa eikä tulevassa maailmassa. Ja jokainen, joka sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, saa sen anteeksi; mutta jokainen, joka sanoo (sen) Pyhää Henkeä vastaan, ei saa sitä anteeksi, ei tässä maailmassa eikä tulevassa maailmassa [Mt. 12:31-32]. Mutta ne, jotka pilkkaavat Pyhää Henkeä, ne, jotka pilkkaavat kevyesti ja tekopyhästi Kaikkivaltiasta Jumalaa, ne harhaoppiset, jotka ottavat (ei) vastaan Hänen pyhiä kirjoituksiaan tai ottavat ne huonosti vastaan, tekopyhästi pilkaten, jotka pilkkaavat pahoilla sanoilla katolista kirkkoa, joka on Pyhän Hengen säilytyspaikka: ne ovat ne, jotka Kristus on jo tuominnut, ennen kuin tuomio [214] on tuleva, ja ennen kuin he koskaan pääsevät puolustautumaan. Sillä se, mitä hän sanoi: ” Sitä ei anneta heille anteeksi ” [Mt. 12:32], on se ankara tuomio, joka heille langetetaan.
Ja kun olimme yhdessä yksimielisesti määränneet ja vahvistaneet ja vahvistaneet (nämä asiat), lähdimme kukin menemään entiseen maakuntaansa ja vahvistamaan kirkkoja. Sillä ne asiat, jotka oli ennustettu, ovat toteutuneet, ja kätketyt sudet ovat tulleet, väärät kristukset ja valheelliset profeetat [Mt. 24:24; Mk. 13:22] ovat ilmestyneet. Ja tämä on ilmeistä ja ilmiselvää, että kun ajat lähestyvät ja adventti on lähellä, tulee vielä paljon enemmän ja pahempia kuin nämä, joista Herra Jumala pelastaa teidät.
Ne siis, jotka ovat katuneet (jumalattoman luopumuksen) erehdystä, olemme parantaneet runsaalla kehotuksella ja opin sanalla (ja) kehotuksella, ja olemme tehneet heidät terveiksi ja sallineet heidän pysyä seurakunnissa; mutta ne, jotka ovat kuoliaaksi lyötyjä erehdyksen vääristyneellä sanalla ja joille ei ole parannusta, olemme ajaneet pois, etteivät he saastuttaisi pyhää katolista kirkkoa, Jumalan puhdasta kirkkoa: Ettei (paha) hiipisi kuin spitaali ja kulkeutuisi kaikkiin kuin mädäntynyt kuolio, vaan että puhdas ja tahraton ja virheetön [vrt. Ef.5:27] tai arpi kirkko pysyisi terveenä Herran Jumalan edessä. Ja näitä asioita me niin teemme joka paikassa ja joka kaupungissa ja koko maailmassa; ja me olemme antaneet (meidän) todistuksen ja jättäneet tämän katolisen Didaskalian oikeutetusti ja oikein katoliselle kirkolle muistoksi ja uskovien vahvistukseksi. [[216]]
XXVI LUKU
(s. 107) Jumalan toisen säädöksen siteistä.
[vi. 15] Mutta te, jotka olette kääntyneet kansasta uskomaan Jumalaan, meidän Vapahtajaamme Jeesukseen Kristukseen, älkää, veljet, tästä lähtien pysykö entisessä käytöksessänne, että pitäisitte turhia velvollisuuksia, puhdistuksia ja vihmeitä ja kasteita ja lihojen erottelua; sillä Herra on sanonut teille: Älkää muistako entisiä asioita, ja: ”Älkää muistako entisiä asioita! Ja nyt minä julistan sen, jotta te sen tuntisitte. Ja minä teen erämaahan tien [Jes.43:18, 19]. Nyt erämaita olivat ennen kirkot, joissa nyt on valtatie ja uskonnon tuntemus, (tie) jossa ei ole eksymistä, vaan uutta ja ilmeistä, Jeesusta Kristusta ja kaikkea Hänen säätyään, joka oli alusta asti. Sillä te tiedätte, että hän antoi yksinkertaisen ja puhtaan ja pyhän lain, (elämän lain), johon meidän Vapahtajamme asetti nimensä. Sillä kun Hän puhui Kymmenen sanaa, Hän tarkoitti Jeesusta; sillä Kymmenen tarkoittaa Jodia, mutta Jod on Jeesuksen nimen alku. Mutta laista Herra todistaa Daavidissa sanoen näin: [Ps.19:7 (18:7 LXX)]. Ja paljon muutakin sanotaan näin kaikkialla; sillä profeettojen kirjoitusten loppuun saattamisessa Herra puhui lopussa enkeli Malakian kautta ja sanoi näin: Muistakaa Herran palvelijan Mooseksen laki, kuinka hän käski teille [[218]] käskyjä ja tuomioita [Mal.4:6]. Ja myös Vapahtajamme, kun Hän puhdisti spitaalisen, lähetti hänet lain ääreen ja sanoi hänelle: ” Mene, näytä itsesi ylipapeille ja uhraa puhdistautumisesi lahjat, niin kuin Mooses on käskenyt, todistukseksi heille ” [Mt. 8:4], osoittaakseen, ettei Hän kumoa lakia, vaan opettaa, mikä on laki ja mikä toinen laki. Sillä Hän sanoi näin: Minä en ole tullut kumoamaan lakia enkä profeettoja, vaan täyttämään niitä [Mt. 5:17]. Laki on siis erottamaton; mutta Toinen Lainsäädäntö on väliaikainen ja se on hajoava. Nyt Laki koostuu Kymmenestä Sanasta ja Tuomioista, joista (laista) Jeesus todisti ja sanoi näin: Yksi jod-kirjain ei katoa laista [Mt. 5:18]. Nyt se on Jod, joka ei katoa laista, jopa se, joka voidaan tuntea itse laista Kymmenen Sanan kautta, joka on Jeesuksen nimi. Mutta kirjain on ristin puun jatke. Ja vuorella ilmestyivät myös Mooses ja Elias yhdessä Herramme kanssa, eli laki ja profeetat.
[vi. 16] Laki koostuu siis Kymmenestä (s.108) Sanasta ja Tuomioista, jotka Jumala puhui ennen kuin kansa teki vasikan ja palveli epäjumalia. Sillä myös se, että sitä kutsutaan laiksi, (on) todella tuomioiden vuoksi. Tämä on se yksinkertainen ja kevyt laki, jossa ei ole taakkaa, ei lihan erottelua, ei suitsutuksia, ei uhri- ja polttouhrilahjoja. Tässä laissa Hän siis osoittaa, mitä tulee kirkon dispensaatioon ja ainoastaan lihan ympärileikkaamattomuuteen. Sillä hän puhui uhreista näin:[220] Jos teet minulle alttarin, niin tee se maasta; mutta jos kivistä, niin tee se ehjistä ja muokkaamattomista, älä työstetyistä kivistä. Sillä kun olet laittanut siihen rautaa, olet myös saastuttanut sen [2. Moos. 20;24-25; 5.Moos. 27:5-6]; ei (niin kuin puhuttaisiin) kirveestä, vaan) veitsen raudasta, joka on lääkärin veitsi, jolla hän ympärileikkaa esinahan.” (2. Moos. 20:24-25; 5.Moos. 27:5-6). Siksi hän ei sano: ”Tee minulle”, vaan: ” Jos teet alttarin”. Hän ei määrännyt tätä välttämättömyytenä, vaan osoitti, mitä oli tulossa. Sillä Jumala ei tarvinnut uhreja, niin kuin ei muinoin ollut käsketty Kainia ja Aabelia, vaan he omasta tahdostaan toivat uhrilahjoja, ja heidän uhrilahjansa saavutti veljen murhan. Myös Nooa uhrasi, ja häntä syytettiin. Sen tähden Hän merkitsi tässä: ’Jos sinä haluat uhrata, vaikka minä en sitä tarvitse, niin sinä uhraat minulle. Niinpä laki on siis helppo ja kevyt, ”ei heikon äänen?”. Mutta kun kansa kielsi Jumalan, joka Mooseksen kautta vieraili heidän ahdistuksessaan, joka teki merkkejä kädellään ja sauvallaan, joka löi egyptiläiset kymmenellä vitsauksella ja jakoi Punaisen meren kahtia, joka johti heidät keskellä merta kuivalla maalla kuin erämaassa, joka hukutti heidän vihollisensa ja ne, jotka vihasivat heitä, joka teki puulla makeaksi Marahin katkeran veden lähteen, joka antoi kalliosta virrata heille runsaasti vettä, jotta he olisivat saaneet tarpeekseen, joka pilvipatsaalla ja tulipatsaalla [222] varjosti ja ohjasi heitä, joka laski heille taivaasta mannaa ja antoi heille lihaa merestä, joka määräsi heille lain vuorella: Hänet he kielsivät ja sanoivat: Ja he tekivät heille sulatetun vasikan ja kumarsivat sitä [2. Moos. 32:1, 8] ja uhrasivat veistokselle. Sen tähden Herra suuttui, ja kuumassa vihassaan – (kuitenkin) hyvyytensä armosta – hän sitoi heidät toisella lainsäädännöllä ja pani raskaat taakat heidän päälleen ja kovan ikeen (s. 109) heidän kaulaansa. Eikä Hän nyt enää sano: ” Jos teet [vrt. 2. Moos. 20:24-25; 5.Moos. 27:5-6], kuten ennen; vaan Hän sanoi: ‘Tee alttari ja uhraa jatkuvasti’, ikään kuin Hän tarvitsisi näitä asioita”. Sen vuoksi Hän asetti heille jatkuvat polttouhrit välttämättömyydellä ja sai heidät pidättäytymään lihasta lihojen erottelun avulla. Sillä siitä lähtien erotettiin eläimet, puhdas ja saastainen liha; siitä lähtien tehtiin erotteluja, puhdistuksia, kasteita ja sirotteluja; siitä lähtien tehtiin uhreja, uhrilahjoja ja pöytiä; siitä lähtien tehtiin polttouhreja, uhrilahjoja ja uhrilahjoja, uhrilahjoja, uhrilahjoja, esikoisuhreja, lunastuksia, syntipukkeja, lupauksia ja monia muita ihmeellisiä asioita. Sillä monien syntien tähden heidän päälleen pantiin sanoin kuvaamattomat tullit; mutta he eivät pysyneet niistä missään, vaan ärsyttivät jälleen Herraa. Sen tähden Hän vielä lisäsi heille toisella lainsäädännöllä sokeuden, joka oli heidän tekojensa arvoinen, ja puhui näin: Sillä kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu [5.Moos.21:22-23; vrt. Gal. 3:13], sillä kun Kristus tulisi, he eivät voisi auttaa Häntä, vaan he voisivat olettaa, että Hän oli syyllistynyt kiroukseen.” (5.Moos.21:22-23; vrt. Gal.3:13). Heidän sokaistumisensa tähden on siis puhuttu näin, kuten Jesaja sanoi: Katso, minä näytän vanhurskauteni ja sinun pahuutesi, eivätkä he lainkaan auta sinua [Jes.57:12]. Sillä Herra [[224]] tuomitsi heidät oikeudenmukaisella tuomiolla ja kohteli heitä näin heidän pahuutensa tähden ja paadutti heidän sydämensä [vrt. Joh.12:40; 2. Moos. 4:21 jne.] niin kuin faraon; niin kuin Herra sanoi heille Jesajan kautta: Te kuulette, ettekä ymmärrä, ja näette, ettekä ymmärrä.” (Jesaja sanoi: ”Te kuulette, ettekä ymmärrä, ja te näette, ettekä ymmärrä. Sillä tämän kansan sydän on kovettunut, ja heidän silmänsä on suljettu ja korvansa tukittu, etteivät he kääntyisi, etteivät he milloinkaan näkisi silmillään ja kuulisi korvillaan [Jes.6:9-10; Ap.t. 28:26-27]. Ja evankeliumissa Hän sanoi jälleen: He ovat sulkeneet silmänsä ja pysäyttäneet korvansa, jotteivät he milloinkaan kääntyisi. Mutta autuaat ovat teidän silmänne, jotka näkevät, ja korvanne, jotka kuulevat [Mt. 13:15-16]. Sillä teidät on vapautettu kahleista ja vapautettu toisesta lainsäädännöstä ja vapautettu katkerasta orjuudesta, ja kirous on otettu pois ja pantu pois teistä.
[vi.17] Sillä toinen lainsäädäntö määrättiin vasikan tekemisen ja epäjumalanpalveluksen vuoksi. Mutta te olette kasteen kautta vapautuneet epäjumalanpalveluksesta, ja toisesta lainsäädännöstä, joka (määrättiin) epäjumalien tähden, olette vapautuneet.” Vrt. Sillä evankeliumissa (s. 110) hän uudisti ja täytti ja vahvisti lain; mutta toisen lain hän poisti ja kumosi. Sillä sitä varten hän tosiaankin tuli, että hän vahvistaisi lain ja poistaisi toisen lainsäädännön ja täyttäisi ihmisten vapauden voiman ja osoittaisi kuolleiden ylösnousemuksen. Sillä jo ennen [225] tuloaan Hän ennusti tulemisensa profeettojen kautta, ja yhdessä tulonsa kanssa Hän merkitsi myös kansan tottelemattomuutta ja julisti toisen Lain kumoamista; kuten Hän sanoi Jeremian kautta: Miksi te tuotte minulle suitsuketta Saabasta ja kanelia kaukaisesta maasta? Teidän polttouhrinne eivät ole minulle kelpaavia, eivätkä teidän uhrinne minua ilahduta [Jer.6:20]: Tuokaa polttouhrinne ja uhrinne yhteen ja syökää lihaa. Sillä minä en antanut teille mitään käskyä, kun vein teidät pois Egyptin maasta, en polttouhria enkä uhreja [Jer.7:21-22]. Kyllä, totisesti, laissa Hän ei antanut mitään käskyä, vaan toisen lain sitomana, sen jälkeen, kun he olivat palvelleet epäjumalia. Ja taas Jesajan kautta Hän myös sanoi: Herra sanoo: ”Minä olen kyllästynyt pässien polttouhrilahjoihin, ja karitsojen rasvaa ja [226] häränverta minä en kaipaa”. Ja kun te tulette katsomaan minun kasvojani, kuka on vaatinut näitä teidän käsistänne? Älkää enää talloko minun pihojani. Jos te tuotte minulle hienoja jauhoja, niin se on turha uhri; ja teidän uusikuunne, sapattinne ja juhlapäivänne minä hylkään; teidän paastonne ja leponne eivät ole minulle otollisia, ja teidän juhlanne minun sieluni vihaa [Jes.1:11-14]. Ja kaikissa kirjoituksissa Hän puhuu näin; ja uhrien kautta Hän kumoaa Toisen Lainsäädännön; sillä kuten olemme jo sanoneet, juuri Toisessa Lainsäädännössä määrätään uhreista. Jos Hän siis jo ennen tuloaan teki tunnetuksi ja paljasti tulemisensa ja kansan tottelemattomuuden ja puhui Toisen Lainsäädännön kumoamisesta, niin vielä paljon enemmän, kun Hän oli tullut, Hän kumosi Toisen Lainsäädännön kokonaan ja täydellisesti. Sillä hän ei käyttänyt sirotteluja, kasteita tai muita totuttuja riittejä, eikä uhrannut uhreja tai polttouhria eikä mitään sellaista, mitä toisessa laissa on kirjoitettu uhrattavaksi. Ja mitä muuta Hän (täten) merkitsi kuin Toisen Lainsäädännön kumoamista, niin kuin Hän myös vapautti teidät ja kutsui teidät pois siteistä ja sanoi: Mt. 11.28], ja minä annan teille levon. Nyt me tiedämme, että Vapahtajamme ei sanonut (tätä) pakanoille, vaan Hän sanoi sen meille opetuslapsilleen juutalaisten joukosta ja vapautti meidät taakoista ja raskaasta kuormasta.
Ne siis, jotka eivät (s. 111) tottele Häntä, jotta Hän keventäisi ja vapauttaisi heidät toisen lainsäädännön kahleista, eivät tottele Jumalaa, joka on kutsunut heidät tulemaan ulos [228] vapautukseen ja lepoon ja virkistykseen; ja he sitovat itsensä toisen lainsäädännön raskailla taakoilla, joista ei ole mitään hyötyä. [vi. 18] Sillä meidän Herramme ja Vapahtajamme itse, joka antoi lain ja toisen lainsäädännön, todistaa laista, että se on elämä niille, jotka sitä noudattavat [Room.10:5; 3.Moos.18:5]; (mutta) toisesta lainsäädännöstä hän todistaa ja osoittaa, että se on side ja sokeus. Sillä Hän tekee kaikkialla eron; ja Hän todistaa laista ja varoittaa ja käskee meitä olemaan lain alaisia; sillä jokainen, joka ei ole lain alainen, on lainsuojaton. Ja siksi Hän näin todistaa lain puolesta: Hän on Herran laissa mielistynyt, ja hänen lakiaan hän miettii yötä päivää. Ei niin jumalattomat [Ps.1:2]. Me näemme siis, rakkaat, kuinka vanhurskaat julistetaan siunatuiksi vanhurskauden ja lain noudattamisen vuoksi. Mutta ei niin jumalattomat, sillä he eivät ole mielissään vanhurskaista eivätkä laista, eivätkä he mietiskele sitä. Siksi hän kutsuu ’jumalattomiksi’ niitä, jotka eivät keskustele lain mukaan. Sillä myös evankeliumissa Hän vahvistaa lain ja kutsuu ja vie meidät pois (siteiden taakasta ja toisesta) lainsäädännöstä. Mutta sen, että laki on jotain muuta kuin Toinen Lainsäädäntö, Hän osoittaa myös Daavidissa erottelemalla puhumalla näin: Katkaiskaamme heidän köytensä ja irrottakaamme heidän ikeensä meistä [Ps. 2:3]. Näette, kuinka Pyhä Henki puhuu ikään kuin maailman suusta [vrt. Ap.t. 4:25] ja paljastaa sen ajatuksen ja sanoo, että Laki on ’ies’, mutta Toinen Lainsäädäntö ’narut’. Sillä laki on ies, koska se on asetettu härän auran-ojan tavoin entisen kansan ja nykyisen Jumalan seurakunnan päälle; niin kuin se on nyt seurakunnassa meidän päällemme, jotka olemme kutsutut kansasta, ja teidän päällenne, jotka olette pakanoista saaneet armon: se on [230] koonnut ja pitänyt meidät molemmat yhdessä. Mutta Hän kutsuu toista lainsäädäntöä hyvin ”siteiksi”, sillä kun kansa palveli epäjumalia, siihen lisättiin toisen lainsäädännön paino. Sillä siteet määrättiin oikeutetusti, niin kuin kansalle silloin kävi; mutta kirkkoa ei ole sidottu. Sillä Hesekielille Hän selittää ja tekee tiettäväksi, että elämän laki on yksi, mutta toinen laki, kuoleman laki, on toinen; sillä Hän puhui näin: Minä vein heidät pois Egyptin maasta ja vein heidät erämaahan ja annoin heille käskyni ja ilmoitin heille tuomioni, että jos ihminen niitä noudattaa, hän voisi elää (s. 112) niiden mukaan [Hes.20:9-11]. Ja sen jälkeen hän nuhteli heitä, koska he olivat tehneet syntiä eivätkä olleet noudattaneet elämän lakia, ja toisti heille ja sanoi näin: Minä olen antanut heille käskyjä, jotka eivät ole hyviä, ja tuomioita, joilla he eivät voi elää [Hes.20:25]. Nyt ne tuomiot, jotka eivät anna elämää, ovat sidonnaisuuksia. Siksi myös edellä mainittu sana toisessa lainsäädännössä oli sokean kansan sokaisemista varten, nimittäin: Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu [5.Moos. 21:23]. Sillä näin he ajattelivat Hänestä, joka antaa ja jakaa siunauksia niille, jotka ovat sen arvoisia, että Hän on kirouksen alla. Sen tähden (koska) he eivät tunteneet Häntä edes niiden tunnustekojen jälkeen, joita Hän teki maailmassa: kun Hän kärsi, asetettiin juuri heidän tekojensa mukaisesti tuo sana kansan sokaisemiseksi, ja se oli esteenä, etteivät he uskoisi ja pelastuisi. Josta myös Jesajan kautta Hän puhuu näin: Ja Jumalan palvelijat ovat sokeutuneet [Jes.42:19]. Ja minä olen tuonut esiin sokean kansan, jolla on silmät, mutta joka ei näe, ja heidän korvansa ovat myös kuurot [Jes.43:8]. Sillä tämän sanan kautta heidän tekojensa tähden heidän silmänsä sokeutuivat ja heidän korvansa kuuroutuivat niin kuin faraon. Tämän sanan myötä määrättiin siis myös toinen lainsäädäntö, jonka Mooses asetti. Ja juuri Toista Lainsäädäntöä hän kutsui tuomioiksi, jotka eivät ole hyviä [Hes.20:25], eikä se voi pelastaa eläviä. [232]
Ne siis, jotka tuovat päälleen ne asiat, jotka määrättiin epäjumalien palvontaa varten, perivät Voi niitä, jotka pitkittävät syntejään kuin pitkää köyttä ja vääryyksiään kuin hiehon ikeen nauhaa [Jes.5:18]. Sillä siteiden ies on hiehon ies – (Toisen) Lainsäädännön siteet (nyt) kansan päällä, joka kuin pitkä köysi on asetettu heidän päälleen toisten ihmisten syntien vuoksi, jotka he entisistä ajoista ja sukupolvista lähtien tuovat päälleen. Jokainen, joka pyrkii olemaan (Toisen) Lainsäädännön alainen, tulee syylliseksi vasikanpalvontaan; sillä Toinen Lainsäädäntö ei määrätty muuta kuin epäjumalanpalvelusta varten. Sillä siteet määrättiin epäjumalanpalveluksen vuoksi; ne siis, jotka niitä pitävät, ovat siteiden tekijöitä ja epäjumalanpalvelijoita. Sen vuoksi jokainen [233], joka sitoo itsensä, tulee syylliseksi Voidukseen, ja hänen pitäisi niin ikään tunnustaa epäjumalanpalvelus. Nyt se, joka on sellainen, vakuuttaa myös kirouksen Vapahtajaamme vastaan; sillä jos kannatat toista lainsäädäntöä, vakuutat myös kirouksen Vapahtajaamme vastaan, ja sinut pidetään kahleissa kiinni ja sinut tehdään syylliseksi valaan – Herran Jumalan viholliseksi.
Lakatkaa siis, rakkaat veljet, (s.113) te, jotka kansan joukosta olette uskoneet, mutta haluatte (edelleen) olla sidottuina kahleisiin ja sanotte, että sapatti on ennen viikon ensimmäistä päivää, koska Raamattu on sanonut: [1. Moos. 20:11; 1.Moos. 2:2-3], koska Jumala on sanonut: ”Kuudessa päivässä Jumala teki kaiken, ja seitsemäntenä päivänä hän lopetti kaikki työnsä ja pyhitti sen. Me kysymme teiltä nyt, kumpi on ensin, Alaf vai Tau? Sillä se [234] (päivä), joka on suurempi, on se, joka on maailman alku, niin kuin Herra, meidän Vapahtajamme, sanoi Mooseksen kautta: Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Mutta maa oli näkymätön ja muodoton [1.Moos.1:1-2]. Ja taas Hän sanoi: ”Alussa oli kaikki: Ja oli yksi päivä [1. Moos.1:5], ja seitsemäs päivä oli vielä tuntematon. Mutta mitä te sanotte? Kumpi on suurempi, se, joka oli syntynyt ja oli olemassa, vai se, joka oli vielä tuntematon ja josta ei ollut odotettavissa, että se tulisi olemaan? Mutta jälleen me kysymme teiltä: Niin kuin Raamattu myös sanoo: ”Ovatko viimeiset lapsenne siunattuja vai esikoiset? (vrt. Siir.36:17 NRSV)]; ja: ”Jaakob on siunattu esikoisten joukossa [(vrt. Siir.36:17 NRSV)]: Moos.4.22]; ja: ”Poikani, esikoiseni (on) Israel [2Moos.4.22]; ja: ”Poikani, esikoiseni (on) Israel: Lk. 2:23 (vrt. 2.Moos. 13:2, 12)].
Mutta jotta saisimme teidät lujiksi uskossa, kuulkaa. Ensimmäinen päivä ja viimeinen päivä ovat yhtäläiset; sillä oppikaa, kuinka löydätte kirjoitetun: Hänen valtakunnassaan Herran päivä on kuin tuhat vuotta, eilinen päivä, joka on mennyt, ja kuin yön vartiovuorokausi [2.Piet. 3:8 (vrt. Barn.15:4); Ps. 90:4; 89:4 LXX)]. {Yksi päivä on siis tuhat vuotta Kristuksen valtakunnassa, jossa on myös tuomio. Yövartioksi Hän sanoi tuomiosta, joka on pimeä vankila tuomituille. Niinpä on ilmestyvä päivä, jolloin aurinko seisoo keskellä kulkuaan ja kuu samoin, aurinkoa seuraten [vrt. Hab.3:11; Barn.15:5]. Sillä hän sanoi: (vrt. Barn.6:13)]; ja: [Mt. 20:16]; ja: Viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset [236] viimeisiksi [Mt. 20:16]; ja: Älkää enää muistako entisiä asioita, älkääkä antako niiden tulla mieleenne. Katso, minä teen uutta, mikä nyt paljastuu [Jes.43:18-19]; ja: Niinä päivinä ja siihen aikaan ei enää sanota: ”Ei! Jer.3:16],eikä se tule mieleen, eikä sitä käydä katsomassa, eikä sitä enää tehdä. Mutta itse sapatti lasketaan sapattiin asti, ja siitä tulee kahdeksan (päivää); näin (saavutetaan) ogdoad, joka on enemmän kuin sapatti, jopa viikon ensimmäinen päivä.
Sen tähden, veljet, jokainen päivä on Herran; sillä Raamattu on sanonut:[Ps. 24:1 (23:1 LXX)]. Sillä jos Jumala olisi halunnut, että me olisimme yhden päivän kuusi päivää toimettomina, niin ennen kaikkea patriarkat ja vanhurskaat ja kaikki ne, jotka olivat ennen Moosesta, olisivat jääneet toimettomiksi (sen päällä), ja myös Jumala itse kaikkine luotuineen. Mutta nyt kaikki (s. 114) maailman hallinto jatkuu aina jatkuvasti, eivätkä pallot pysähdy hetkeksikään liikkeestään, vaan Jumalan käskystä (niiden yleinen ja ikuinen liike jatkuu.) Sillä jos Hän sanoisi: [2.Moos. 20;10; 5.Moos.5:14], miten Hän (jatkaa) työskentelyä, kun Hän saa[[238] syntymään ja saa ”tuulet puhaltamaan”, ja kun Hän vaalii ja ravitsee meitä luotujaan?”. Sapattipäivänä Hän saa (tuulet) puhaltamaan ja (vedet) virtaamaan ja (näin) toimii. Mutta tämä (sapatti) on asetettu aikojen esikuvaksi, niin kuin moni muukin asia on asetettu esikuvaksi. Sapatti on siis (lopullisen) levon tyyppi, joka merkitsee seitsemättä tuhatta (-vuotta), [vi. 19] Mutta Herra, meidän Vapahtajamme, kun hän tuli, täytti tyypit ja selitti vertaukset, ja hän osoitti ne asiat, jotka ovat eläväksi tekeviä, ja ne, jotka eivät voi auttaa, hän poisti, ja ne, jotka eivät voi antaa elämää, hän poisti.
Eikä Hän osoittanut tätä ainoastaan omassa persoonassaan, vaan Hän teki sen myös roomalaisten kautta; ja Hän kukisti temppelin ja lakkautti alttarin ja teki lopun uhreista, ja kaikki käskyt ja siteet, jotka ovat Toisessa Laissa, Hän kumosi, Sillä roomalaisetkin pitävät Lain, mutta kieltäytyvät Toisesta Lainsäädännöstä; sen tähden heidän valtansa on vahva. Sinä siis, joka tahdot tänään olla Toisen Lain alainen, et voi roomalaisten hallitessa tehdä mitään, mikä on kirjoitettu Toiseen Lakiin. Sillä sinä et voi kivittää jumalattomia, et tappaa epäjumalanpalvelijoita, et suorittaa uhrilahjoja, et toimittaa uhrilahjoja etkä sirotella (tuhkalla) hiehoa [4. Moos.19:1-10; vrt. Hebr.9:13], etkä voi täyttää mitään muuta niistä asioista, jotka ovat toisessa laissa, etkä noudattaa niitä. Sillä kirjoitettu on: [5.Moos. 27:26; Gal 3.10]; ja tämä on mahdoton asia, täyttää Toista Lainsäädäntöä [240], kun olet hajallaan pakanoiden joukossa. Sen tähden jokainen, joka siihen koskee, joutuu kirouksen alle ja sitoo itsensä ja perii onnettomuuden; ja hän väittää kirousta Vapahtajaamme vastaan, ja Jumalan vihollisena hänet tuomitaan.
Mutta jos sinä seuraat Kristusta, sinä perit siunaukset [vrt. 1. Piet. 3:9]. Sillä yksikään opetuslapsi ei ole mestariaan parempi [Mt.10:24]; mutta kun mukaudut häneen, mukaudut evankeliumin kautta lakiin, ja vältät kokonaan toisen lainsäädännön; niin kuin Herra itse, joka antoi valtakunnan ihmisille, julisti myös, että hänen käskynsä on oikeutetusti noudatettava; sillä jokaisessa ajassa on oikeutetusti (annettu) lainsäädäntö. Nyt kun sinulla on evankeliumi, [sinä mukaudut lakiin,] lain uudistaminen ja sinetti, lain (s. 115) ja profeettojen ulkopuolella etsi mitään muuta. Sillä toinen lainsäädäntö on kumottu, mutta laki on vahvistettu. Ja ne, jotka haluaisivat olla ilman Lakia, tulevat vastoin tahtoaan Lain alaisiksi; sillä Hän sanoi Laissa: [2.Moos. 20.13]; mutta jos joku tappaa, hänet tuomitsee roomalaisten laki, ja hän joutuu lain alle. Mutta jos noudatat ja mukaudut kirkon totuuteen ja evankeliumin voimaan, sinun toivosi Herrassa ei tule turhautumaan.
[vi. 20] Välttäkää siis kaikkia harhaoppisia, jotka eivät noudata lakia ja profeettoja eivätkä tottele Kaikkivaltiasta Jumalaa, vaan ovat hänen vihollisiaan; ja jotka pidättäytyvät lihasta ja kieltävät [[242]] avioitumasta eivätkä usko ruumiin ylösnousemukseen; ja jotka sitä paitsi eivät syö eivätkä juo, vaan haluavat mieluiten herättää demonit, aineettomat henget, jotka ovat iankaikkisesti kadotukseen tuomittavia ja joita rangaistaan sammuttamattomassa tulessa. Pakene siis ja vältä heitä, ettet hukkuisi heidän kanssaan.
[vi. 21] Mutta jos joku on täsmällinen ja haluaa toisen säädöksen jälkeen noudattaa luonnon totuttuja kulkuja ja asioita ja avioliittoa: niin tietäkööt ensin, että, kuten olemme jo sanoneet, yhdessä toisen säädöksen kanssa he vahvistavat kirouksen Vapahtajaamme vastaan ja tuomitsevat itsensä turhaan. Ja taas, kertokoot he meille, minä päivinä tai minä tunteina he pidättäytyvät rukouksesta ja eukaristian vastaanottamisesta tai pyhien kirjoitusten lukemisesta – kertokoot he meille, ovatko he vailla Pyhää Henkeä. Sillä kasteen kautta he saavat Pyhän Hengen, joka on aina niiden kanssa, jotka tekevät vanhurskautta, eikä poistu heistä luonnollisten synnytysten ja avioliittoon liittymisen vuoksi, vaan on aina ja pysyvästi niiden kanssa, jotka omistavat hänet, ja pitää heidät; niin kuin Herra sanoi Sananlaskuissa: Jos nukut, hän varjelee sinua, ja kun heräät, hän puhuu kanssasi [Sananl.6:22]. Ja evankeliumissa myös Herramme sanoi: ”Jos hän on kanssasi, niin hän on sinun kanssasi, ja sinä olet hänen luonaan: Mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, minkä hän luulee olevansa [Lk. 8:18; Mt. 8:12, 25:29; Mk. 4:25)]. Niille siis, joilla on, kyllä, heille lisätään; mutta niiltä [244], jotka luulevat, ettei heillä ole, otetaan pois sekin, mitä he luulevat omistavansa.
Sillä jos sinä, nainen, luulet, että seitsemän vuoksesi kuluvan päivän aikana olet vailla Pyhää Henkeä; jos sinä kuolet noina päivinä, sinä lähdet tyhjänä ja ilman toivoa. Mutta jos (s. 116) Pyhä Henki on aina sinussa, ilman (vain) estettä pidät itsesi poissa rukouksesta ja pyhistä kirjoituksista ja eukaristiasta. Sillä katso ja näe, että myös rukous kuullaan Pyhän Hengen kautta, ja ehtoollinen Pyhän Hengen kautta hyväksytään ja pyhitetään, ja kirjoitukset ovat Pyhän Hengen sanoja ja ovat pyhiä. Sillä jos Pyhä Henki on sinussa, miksi sinä pidät itseäsi pois lähestymästä Pyhän Hengen tekoja, niin kuin ne, jotka sanovat: Mutta joka vannoo sen päällä olevan lahjan nimeen, se tekee syntiä. Niin kuin Herramme sanoi: ”Jos joku on väärässä, niin hän on väärässä, koska hän on väärässä: Onko suurempi lahja vai alttari, joka pyhittää lahjan? Sen tähden jokainen, joka vannoo alttarin nimeen, vannoo sen nimeen ja kaiken sen päällä olevan nimeen, ja jokainen, joka vannoo temppelin nimeen, vannoo sen nimeen ja sen nimeen, joka siinä asuu. Ja jokainen, joka vannoo taivaan nimeen, vannoo Jumalan valtaistuimen nimeen ja sen nimeen, joka sillä istuu [Mt. 23:18-22]. Jos siis omistat Pyhän Hengen, mutta pidät itsesi poissa hänen hedelmistään niin, ettet lähesty niitä, saat kuulla myös Herraltamme Jeesukselta Kristukselta: ”Tyhmä ja sokea, kumpi on suurempi, leipä vai Henki, joka {pyhittää leivän?”. Jos siis Pyhä Henki} sinulla on; tyhmä, sinä pidät turhia säädöksiä. Mutta jos Pyhä Henki ei ole sinussa, kuinka voit tehdä vanhurskautta? Sillä Pyhä Henki pysyy aina niiden kanssa, joilla on Hänet; mutta josta Hän lähtee, siihen liittyy saastainen [[246]] henki. Sillä kun saastainen henki on lähtenyt ihmisestä, hän lähtee pois ja kulkee ympäriinsä vedettömissä paikoissa – eli ihmisissä, jotka eivät laskeudu (kasteen) veteen – ja kun hän ei ole löytänyt hänelle lepoa, hän sanoo: Minä palaan entiseen kotiini, josta minä lähdin. Jos hän siis tulee ja löytää sen tyhjänä, pyyhittynä ja koristeltuna, niin hän menee ja ottaa mukaansa seitsemän muuta henkeä, jotka ovat pahempia kuin hän itse, ja ne tulevat ja asuvat tuossa ihmisessä; ja hänen viimeinen tilansa muuttuu pahemmaksi kuin ensimmäinen [Mt. 12:43-45].
Oppikaa nyt, miksi, kun saastainen henki on lähtenyt ulos, hän ei löydä hänelle lepoa missään paikassa; sillä jokainen ihminen on täynnä henkeä, yksi Pyhällä Hengellä ja yksi saastaisella hengellä. Uskova on Pyhän Hengen täyttämä, ja epäuskoinen on saastaisen hengen täyttämä; eikä hänen luontonsa ota vastaan vierasta henkeä. Se siis, joka on kasteen kautta vetäytynyt ja erottautunut ja erkaantunut saastaisesta hengestä, on täyttynyt (s. 117) Pyhällä Hengellä; ja jos hän tekee hyviä tekoja, Pyhä Henki pysyy hänen kanssaan, ja hän pysyy täytettynä; ja saastainen henki ei löydä paikkaa hänen luonaan, sillä se, joka on täyttynyt Pyhällä Hengellä, ei ota sitä vastaan. Sillä kaikki ihmiset ovat täynnä omaa henkeään; eivätkä saastaiset henget poistu edes vähän pakanoista, kun he vielä ovat pakanoita, vaikka he kuvittelevat tekevänsä hyviä tekoja; sillä ei ole mitään muuta voimaa, jolla saastainen henki voisi poistua, kuin Jumalan puhdas ja pyhä Henki. Kun hän siis ei ole missään löytänyt itselleen paikkaa, johon hän voisi mennä, hän palaa ja tulee sen luo, josta hän lähti; sillä se, joka on Pyhällä Hengellä täytetty, ei ota häntä vastaan.
Sinä siis, oi nainen, niin kuin sanot, (jos) [[248]] vuoksesi sinä olet tyhjä, sinä täytyt saastaisilla hengillä. Sillä kun saastainen henki palaa luoksesi ja löytää itselleen paikan, hän tulee sinuun ja asuu sinussa aina; ja silloin on saastainen henki menevä sisään ja Pyhä Henki lähtevä ulos ja jatkuva sota.” [2.] Sen tähden, te tyhmät (naiset), nämä onnettomuudet kohtaavat teitä mielikuvitustenne tähden; ja niiden sääntöjen vuoksi, joita noudatatte, ja mielikuvitustenne tähden te tyhjenette Pyhästä Hengestä ja täytytte saastaisilla hengillä; ja teidät heitetään pois elämästä ikuiseen tuleen. Mutta jälleen minä sanon sinulle, oi nainen: Seitsemän päivän aikana, jolloin olet virrannut, sinä pidät itseäsi toisen lain mukaan saastaisena; kuinka siis voit puhdistua seitsemän päivän jälkeen ilman kastetta?” (1. Mooseksen kirja). Mutta jos sinut kastetaan sen vuoksi, mitä oletat, niin perut Jumalan täydellisen kasteen, joka antoi sinulle syntisi kokonaan anteeksi, ja sinut löydetään entisten syntiesi pahasta tilanteesta, ja sinut luovutetaan ikuiseen tuleen. Mutta jos sinua ei kasteta, pysyt oman olettamuksesi mukaan saastaisena, ja seitsemän päivän turha noudattaminen ei ole auttanut sinua mihinkään, vaan on pikemminkin vahingollista sinulle; sillä olettamuksesi mukaan olet saastainen, ja saastaisena sinut tuomitaan.
Ole siis näin ajattelevainen kaikkien niiden suhteen, jotka noudattavat kysymyksiä ja avioliittoa, sillä kaikki nämä noudattamiset ovat typeriä ja vahingollisia. Sillä jos joku, kun hän käyttää avioliittoa tai kun hänestä lähtee veri, kastetaan, niin pesköön hän myös sohvansa; ja hänellä on tätä työtä (s. 118) ja kiusausta lakkaamatta; hän kastaa ja pesee vaatteensa ja sohvansa, eikä pysty tekemään mitään muuta. Nyt jos sinut kastetaan synnytyksestä ja avioliitosta Toisen Lainsäädännön mukaisesti, sinä olet [[250]] velkaa sen, että sinut kastetaan myös silloin, kun astut hiiren päälle; etkä koskaan tule olemaan puhdas. Sillä mitä tulee jalkojesi kenkiin, sinut kengitetään kuolleiden (eläinten) nahoilla ja uhrattujen eläinten nahoilla; ja mitä tulee vaatteisiisi, sinut puetaan samanlaisten (eläinten) villalla. Ja jos astut luun päälle tai astut hautaan, sinun on kastettava itsesi, etkä koskaan tule puhtaaksi. Ja sinä perut Jumalan kasteen, ja sinä uusit rikoksesi, ja sinut löydetään entisistä synneistäsi, ja sinä vahvistat Toisen Lain ja otat päällesi vasikan epäjumalanpalveluksen, – sillä jos otat päällesi Toisen Lain, otat myös epäjumalanpalveluksen, sillä epäjumalanpalveluksen tähden määrättiin Toinen Laki, – ja toisten entiset synnit kuin pitkän köyden ja kuin hiehon nauhan siteen [Jes.5:18]; sinä vedät ja saat sen päällesi. Lisäksi sinä tuotat päällesi onnettomuuden, sillä kun vahvistat Toisen Lainsäädännön, sinä suostut Vapahtajamme kiroukseen; ja teet tyhjäksi Kristuksen, kuninkaan, joka jakaa siunauksia niille, jotka ovat sen arvoisia. Sen tähden sinä perit kirouksen, sillä jokainen, joka kiroaa ihmisen, on kirottu [ja jokainen, joka siunaa, on siunattu] [vrt. 4.Moos. 24:9]. Minkä kirouksen ja minkä tuomion tai minkä tuomion alle siis joutuvat ne, jotka väittävät kirousta Vapahtajaamme ja Herraamme ja Jumalaamme vastaan!
[vi. 22] Sen tähden, rakkaat, paetkaa ja välttäkää tällaisia noudattamisia; sillä te olette saaneet vapautuksen, ettette enää sitoisi itseänne, älkääkä kuormittako itseänne uudelleen sillä, minkä [[252]] Herramme ja Vapahtajamme on poistanut teiltä. Älkääkä noudattako näitä asioita älkääkä pitäkö niitä saastaisina, älkääkä pidättäytykö niiden tähden älkääkä etsikö sirotteluja, kasteita tai puhdistuksia näiden asioiden tähden. Sillä toisen lain mukaan, jos joku koskettaa vainajaa tai hautaa, hänet kastetaan; mutta te, evankeliumin mukaan ja Pyhän Hengen voiman mukaan, kokoontukaa yhteen jopa hautausmailla ja lukekaa pyhiä kirjoituksia ja suorittakaa epäröimättä palvelustehtävänne ja rukouksenne Jumalalle ja tarjotkaa hyväksyttävä eukaristia, Kristuksen kuninkaallisen ruumiin kaltainen, sekä seurakunnissanne että (p. 119) hautausmaillanne ja nukkuvien poismenojen yhteydessä – puhdasta leipää, joka on tehty tulella ja pyhitetty vetoomuksilla – ja epäilemättä rukoilkaa ja uhraa niiden puolesta, jotka ovat nukkuneet. Sillä ne, jotka evankeliumin mukaan ovat uskoneet Jumalaan, eivät ole kuolleita, vaikka he nukkuisivat [vrt. Joh.11:25]; niin kuin Herramme sanoi saddukeuksille: Mitä tulee kuolleitten ylösnousemukseen, ettekö ole lukeneet, mitä kirjoitettu on: Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala.”? Eikä hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien [Mt.22:31-33]. Ja profeetta Elisa herätti myös kuolleen miehen, kun hän oli nukkunut ja ollut pitkän aikaa (kuollut), sillä hänen ruumiinsa kosketti kuolleen ruumiin ja elävöitti ja herätti sen [2.Kun. 13:21]. Mutta näin ei olisi voinut tapahtua, ellei hänen ruumiinsa olisi ollut pyhä ja täynnä Pyhää Henkeä, vaikka hän oli nukahtanut.
Tästä syystä lähestykää siis hillittömästi [254] niitä, jotka lepäävät, älkääkä pitäkö heitä saastaisina. Samoin älkää myöskään erottako niitä (naisia), jotka ovat tavanomaisissa juoksuissaan; sillä häntäkään, jolla oli verenvuoto, ei kielletty, kun hän kosketti Vapahtajamme viitan helmaa, vaan hänelle annettiin jopa kaikki hänen syntinsä anteeksi [Mt. 9:20-22]. Ja kun (vaimonne) kärsivät niistä vaivoista, jotka ovat luonnon mukaisia, niin pitäkää huoli siitä, että te oikealla tavalla pitäydytte heihin; sillä te tiedätte, että he ovat teidän jäseniänne, ja te rakastatte heitä kuin sieluanne; niin kuin kahdessatoista profeetassa on kirjoitettu, (Malakialle, jota kutsuttiin enkeliksi): Herra on todistajana sinun ja nuoruutesi vaimon välillä, jonka olet jättänyt, kumppanisi, ja hän on liittosi vaimo. Ja eikö hän tehnyt häntä? ja he (fem.) ovat hänen henkensä jäännös. Ja te olette sanoneet: Mitä muuta Jumala etsii kuin puhdasta siementä? Pitäkää huoli hengestänne, ja nuoruutesivaimoa sinä et jätä [Mal.2:14-15]. Sen tähden, nainen, kun hän on naisten tiellä, ja mies, kun hänestä tulee jälkeläinen, ja mies ja hänen vaimonsa, kun he seurustelevat ja nousevat toisistaan: kokoontukoot hillitsemättä, kylpemättä, sillä he ovat puhtaita. Mutta jos mies kasteen jälkeen turmelee ja saastuttaa toisen vaimon tai saastuu huoran kanssa ja nousee hänestä ja kylpee kaikissa merissä ja valtamerissä ja kastautuu kaikissa joissa, hän ei voi tulla puhtaaksi.
Välttäkää siis, rakkaat ystävät, kaikkia tällaisia typeriä viettoja älkääkä tulko niiden lähelle. Ja varokaa, että pysytte (s.120) yhden vaimon aviollisessa seurassa ja pidätte [256] ruumiinne tahrattomina ja tahrattomina, jotta saisitte elämän, jotta saisitte osallisuuden Jumalan valtakunnasta ja jotta saisitte sen, minkä Herra Jumala on luvannut, ja että teillä olisi lepo iankaikkisesti.
[vi. 23] Nyt monien muiden samankaltaisten osoitusten kanssa voisimme sitä selvemmin julistaa teille Didaskalian; mutta jotta emme laajentaisi ja pitkittäisi kirjoitusta, päätämme jo nyt puheemme ja panemme sen syrjään, jottei totuuden ankaruuden vuoksi puheemme opetus pysyisi teidän luonanne vain lyhyen aikaa. Älkää siis ottako pahalla sitä, mitä on sanottu; sillä myös Herramme ja Vapahtajamme puhui ankarasti niille, jotka olivat tuomion arvoisia, ja sanoi: Siellä on oleva itku ja hampaiden kiristely [Mt. 25:30]; ja: ”Ottakaa ja heittäkää heidät pimeyteen, siellä on oleva itku ja hampaiden kiristys ” [Mt.25:30;25:41]: Menkää pois minun luotani, te kirotut, iankaikkiseen tuleen, jonka minun Isäni on valmistanut pahalle ja hänen enkeleilleen. Että sana on verrattavissa tuleen ja miekkaan, hän on sanonut myös Jeremiassa: Mutta miekka ja tuli ja ”pakko”, ei niille, jotka totuutta kuulevat, vaan (Hän tarkoittaa) sitä sanaa, jota kansa ei mielellään kuullut, kun Herramme ja Opettajamme nuhteli heitä; sillä he eivät halunneet kuunnella sitä, koska pitivät sitä kovana kuin rautaa. Sillä he eivät kuunnelleet sitä, mitä Hän sanoi heille, sillä Hän näytti heille puhuvan kovaa ja ankaraa. Sen tähden hän sanoi heille: Miksi te kutsutte minua Herraksi, Herraksi, ettekä tee sitä, mitä minä sanon?”. [Lk.6:46]? [258] Ja samoin myös tämä meidän kirjoituksemme näyttää joidenkin mielestä puhuvan ankarasti ja ankarasti totuutensa vuoksi. Sillä jos olisimme kirjoittaneet lempeästi ihmisten mielihyvän vuoksi, monet heikkenisivät ja sulaisivat pois uskosta, ja me olisimme syyllisiä heidän verestään. Sillä niin kuin lääkäri, kun hän ei ole kyennyt voittamaan ja parantamaan haavaumaa lääkkeillä ja lietsomisella, tulee ankarampaan lääkkeeseen ja kirurgisiin leikkauksiin, toisin sanoen rautaan ja kauteriin, joilla yksin lääkäri kykenee voittamaan ja voittamaan (haavauman) ja kohta parantamaan sairaan, niin on myös sana: niille, jotka kuulevat ja tekevät sitä, se on kuin kompressi ja pehmittäjä ja laastari, mutta ne, jotka kuulevat ja eivät tee sitä, arvostavat sitä kuin rautaa ja tulta.
Nyt Hänelle, joka voi avata (s. 121) teidän sydämenne korvat [vrt. Room. 16:25; 2.Makk.1:4] vastaanottamaan viiltävän Herran sanat evankeliumin ja Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, opetuksen kautta, joka ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana ja nukkui, jotta hän voisi ilmoittaa Aabrahamille ja Iisakille ja Jaakobille ja kaikille pyhilleen maailman lopun ja ylösnousemuksen, joka on tuleva kuolleille; ja nousi kuolleista, että hän osoittaisi ja antaisi meille, jotta me tuntisimme hänet, ylösnousemuksen panttina; ja hänet otettiin ylös taivaaseen Jumalan, hänen Isänsä, ja Pyhän Hengen voimalla ja hän istui Kaikkivaltiaan Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle kerubien päälle; hänelle, joka tulee voimalla ja kirkkaudella tuomitsemaan kuolleita ja eläviä.”: Hänelle (olkoon) valta ja kunnia ja majesteettisuus ja valtakunta ja hänen Isälleen ja Pyhälle Hengelle, joka oli ja on ja pysyy, nyt ja kaikkiin sukupolviin ja aikakausiin.
Aamen.