Efraim Syyrialainen Puhe Kristuksen kirkastumisesta

Puhe Kristuksen kirkastumisesta

Efraim Syyrialainen

Lähde: Bibliothek der Kirchenväter

A selection of patristic works in German, French and English translation

https://bkv.unifr.ch/de

Teos: Rede über die Verklärung Christi (BKV) / Rede über die Verklärung Christi In: Des heiligen Ephräm des Syrers ausgewählte Schriften / aus dem Syrischen und Griechischen übers. (Des heiligen Ephräm des Syrers ausgewählte Schriften Bd. 1; Bibliothek der Kirchenväter, 1. Reihe, Band 37) Kempten; München: J. Kösel: F. Pustet, 1919

Käännös RS

1.

Pellolta tulee sadonkorjuun siunaus, viinitarhasta maukas hedelmä ja kirjoituksista elvyttävä opetus. Pelto tuottaa satoa vain jonkin aikaa, ja viinitarha tuottaa satoa vain jonkin aikaa, mutta Pyhät Kirjoitukset antavat elvyttävää opetusta niin usein kuin niitä luetaan. Kun pelto korjataan, se lakkaa kantamasta; kun viinitarha kuihtuu, siitä tulee voimaton; mutta Pyhistä Kirjoituksista voi päivittäin korjata ilman, että siinä olevat jyvänkorvat vähenevät tulkitsijoille, ja päivittäin voi pitää siinä sadonkorjuuta ilman, että siihen talletetut toivon rypäleet ehtyvät. Lähestykäämme siis tätä peltoa ja nauttikaamme sen elämää antavien uurteiden sadosta! Kyntäkäämme siitä elämän korvia, nimittäin Herramme Jeesuksen Kristuksen sanoja, joka sanoi opetuslapsilleen: ”Tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennen kuin he ovat nähneet Ihmisen Pojan tulevan kirkkaudessaan”! 2

1.Tuottaa hedelmää uudelleen samana vuonna.

2.Mt. 16: 28

2.

”Ja kuuden päivän kuluttua hän vei Pietarin ja Jaakobin ja Johanneksen, hänen veljensä, hyvin korkealle vuorelle ja kirkastui heidän edessään. Hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko, ja hänen vaatteensa tulivat valkoisiksi kuin valo. ” 1 Ne miehet, joille hän sanoi, etteivät he saisi maistaa kuolemaa, ennen kuin he olisivat nähneet esimerkin hänen tulemisestaan, ovat ne, jotka hän otti mukaansa ja vei vuorelle. Hän näytti heille, kuinka hän tulisi viimeisenä päivänä jumaluutensa kirkkaudessa ja ihmisyyttään ruumiissa.

1.Ibid. 17,1. 2

3.

Hän vei heidät vuorelle näyttääkseen heille, kuka Poika oli ja kenen Poika hän oli. Sillä kun hän kysyi heiltä: ”Kuka ihmiset sanovat, että minä, Ihmisen Poika, olen?”, he vastasivat: ”Jotkut sanovat, että minä olen Elia, toiset, että minä olen Jeremia tai joku profeetoista.” Niin hän vei heidät vuorelle ja osoitti heille, ettei hän ollut Elia, vaan Elia Jumala; ettei hän ollut Jeremia, vaan se, joka pyhitti Jeremian äitinsä kohdussa; ettei hän ollut yksi profeetoista, vaan profeettojen Herra, joka lähetti heidät. Hän osoitti heille myös, että hän oli taivaan ja maan Luoja sekä elävien ja kuolleiden Herra. Sillä hän käski taivaita, ja ne lähettivät alas Elian; hän kutsui maan, ja se herätti Mooseksen.

4.

Hän johdatti heidät vuorelle osoittaakseen heille, että hän oli Jumalan Poika, joka oli syntynyt Isästä ennen kaikkia aikoja, joka otti lihaa neitsyestä määrätyn ajan lopussa ja, kuten hän itse tiesi, syntyi ilman hedelmöittymistä ja sanomattomalla tavalla säilyttäen [äitinsä] neitsyyden koskemattomana. Sillä siellä, missä Jumala tahtoo, luonnon järjestys kumotaan. Jumala, Sana, asui itse Neitsyen kohdussa, ja silti hänen jumaluutensa tuli ei lainkaan polttanut Neitsyen kohdun jäseniä, vaan säilytti ne vahingoittumattomina koko yhdeksän kuukauden ajan. Hän asui Neitsyen kohdussa eikä luonnon haju inhonnut häntä. Hän astui ulos Neitsyt Mariasta ruumiillistuneena Jumalana lunastaakseen meidät.

5.

Hän vei heidät vuorelle näyttääkseen heille jumaluuden kirkkauden ja tehdäkseen heille tiettäväksi, että hän oli Israelin Vapahtaja, kuten hän oli ilmoittanut sen profeettojen kautta, jotta he eivät loukkaantuisi hänestä nähdessään hänen vapaaehtoiset kärsimyksensä, jotka hän kärsi meidän puolestamme ihmisenä. Sillä he tunsivat hänet vain ihmisenä eivätkä tienneet, että hän oli Jumala. He tunsivat hänet Marian Poikana, ihmisenä, joka vaelsi heidän kanssaan maailmassa, s. 186 mutta vuorella hän teki heille tiettäväksi, että hän oli Jumalan Poika ja Jumala. He näkivät hänen syövän ja juovan, väsyvän ja lepäävän, nukahtavan ja nukahtavan, pelkäävän ja hikoilevan. Kaikki tämä ei vastannut hänen jumaluutensa luonnetta, vaan ainoastaan hänen ihmisyyttään. Siksi hän johti heidät vuorelle, jotta Isä voisi kutsua häntä Pojaksi ja osoittaa heille, että hän todella oli hänen Poikansa ja Jumalansa.

6.

Hän johdatti heidät vuorelle ja näytti heille valtakuntansa ennen kärsimystään, voimansa ennen kuolemaansa, kirkkautensa ennen loukkaustaan ja kunniansa ennen häpeäänsä, jotta he tietäisivät, kun juutalaiset ottivat hänet kiinni ja ristiinnaulitsivat hänet, että häntä ei ristiinnaulittu heikkoudesta vaan omasta vapaasta tahdostaan, koska se oli hänelle mieluisaa, maailman pelastamiseksi. Hän johdatti heidät vuorelle ja näytti heille jumaluutensa kirkkauden ennen ylösnousemustaan, jotta he, kun hän oli noussut kuolemasta jumalallisen luontonsa kirkkaudessa, tunnistaisivat, että hän ei ollut saanut kirkkautta palkkioksi kärsimyksestään, ikään kuin hän olisi tarvinnut sitä, vaan että se oli ollut hänen omansa Isän ja Isän kanssa jo ennen kaikkia aikoja, aivan kuten hän itse sanoi, kun hän meni vapaaehtoiseen kärsimykseen: ”Isä, kirkasta minut sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun luonasi, ennen kuin maailma oli!”. 1 Hän osoitti tämän jumaluutensa näkymättömän kirkkauden, joka oli kätketty ihmisyyteen, apostoleille vuorella, sillä he näkivät hänen kasvonsa loistavan kuin salama ja hänen vaatteensa valkeina kuin valo. Opetuslapset näkivät siellä kaksi aurinkoa: yhden taivaalla, kuten tavallisesti, ja toisen epätavallisella tavalla, yhden, joka loisti vain heille, nimittäin hänen kasvonsa. Mutta hänen vaatteensa näkyivät valkeina kuin valo, koska hänen jumalallisen pelastuksensa kirkkaus s. 187 säteili koko hänen ruumiistaan ja hänen valonsa säteili kaikista hänen raajoistaan; sillä ei vain hänen lihansa loistanut kirkkaasti ulospäin, kuten Mooseksen kohdalla, vaan hänen jumaluutensa kirkkaus säteili hänestä. Hänen valonsa nousi ja pysyi hänessä, se ei mennyt minnekään muualle eikä poistunut hänestä. Se ei myöskään tullut muualta muuntaakseen hänet; sitä ei lainattu hänelle väliaikaiseen käyttöön. Hän ei myöskään näyttänyt kirkkautensa koko mittaamatonta merta, vaan vain sen verran kuin heidän silmätähtensä kykenivät käsittämään.

1.Joh. 17:5

7.

”Ja Mooses ja Elia ilmestyivät heille, ja he puhuivat hänen kanssaan.” 1 Heidän keskustelunsa hänen kanssaan oli [todennäköisesti] tämä: he kiittivät häntä siitä, että sekä heidän että kaikkien heidän profeettatovereidensa sanat olivat täyttyneet hänen tulonsa myötä. He kumarsivat häntä sen pelastuksen vuoksi, jonka hän toi maailmalle, ihmissuvulle, ja sen vuoksi, että heidän ennakoimansa mysteeri todella toteutui. Tämä vuorelle nousu toi profeetoille ja apostoleille iloa. Profeetat iloitsivat, koska he näkivät hänen ihmisyytensä, jota he eivät olleet aiemmin tunteneet. Mutta myös apostolit iloitsivat, koska he näkivät hänen jumaluutensa kirkkauden, jota he eivät olleet tunteneet, ja kuulivat Isän äänen todistavan Pojasta. Tämän kautta he tunnistivat myös hänen inkarnaationsa, joka oli tähän asti ollut heille epäselvä, ja Isän äänen lisäksi heidät vakuutti hänen ruumiinsa näkyvä kirkkaus, joka oli hänessä muuttumatta ja sekoittumatta yhdistyneen jumaluuden vaikutus. Kolmen todistuksen sinetöivät Isän ääni sekä Mooses ja Elia, jotka seisoivat hänen ympärillään palvelijoina. Apostolit ja profeetat katsoivat toisiaan; Vanhan ja Uuden Liiton johtajat näkivät siellä toisensa: pyhä Mooses näki pyhitetyn Simon [Pietarin], Isän taloudenhoitaja näki Pojan taloudenhoitajan. Edellinen jakoi meren, jotta kansa voisi kulkea aaltojen keskellä; jälkimmäinen pystytti tabernaakkelin rakentaakseen kirkon. Vanhan liiton neitsyt näki Uuden liiton neitsyen, Elia näki Johanneksen, joka nousi tulisiin vaunuihin, sen, joka upposi tuliseen rintaan. 2. Vuoresta tuli kirkon esikuva, ja Jeesus yhdisti sillä kaksi testamenttia, jotka kirkko sai, ja teki meille tiettäväksi, että hän on molempien antaja. Toinen sai hänen salaisuutensa, toinen paljasti hänen tekojensa kirkkauden.

1.Mt 17:3

2.Viimeisellä ehtoollisella Johannes nojasi päänsä Jeesuksen rintaan.

8.

Simon sanoi: ”Hyvä, että olemme täällä, Herra!” 1 Simon, mitä sinä sanot? Jos me jäämme tänne, kuka täyttää profeettojen ennustuksen? Kuka sinetöi sanansaattajien sanat? Kuka toteuttaa vanhurskaiden salaisuudet? Jos me jäämme tänne, kenessä täyttyy sana: ”He ovat lävistäneet minun käteni ja jalkani”?”? 2. Keneen sitten pätee: ”He ovat jakaneet vaatteeni keskenään ja heittäneet arpaa vaatteistani”? 3. Kenelle sitten tapahtuu tämä: ”He antoivat minulle sappea ruoaksi, ja janoni tähden he panivat minut juomaan etikkaa”? 4 Ketä sitten kutsutaan ”vapaaksi kuolleiden joukossa”? 5 Jos me jäämme tänne, kuka repii Aatamin käsialan, 6 ja kuka kumoaa hänen syyllisyytensä? Kuka antaa hänelle takaisin kirkkauden kaavun? Jos me jäämme tänne, miten se, mitä minä olen teille sanonut, tapahtuu? Miten seurakunta rakennetaan? Miten te sitten saatte minulta taivasten kuningaskunnan avaimet? Kenet sidotte ja kenet vapautatte? Jos me jäämme tänne, kaikki se, mitä profeettojen kautta on puhuttu, jää täyttymättä.

1.Mt. 17: 4

2.Ps. 21:17

3.Ibid 21:19

4.Ibid 68:22

5.Ibid 87:6

6.Kol.2:14

9.

Simon sanoi myös: ”Rakennetaanpa tänne kolme majaa, yksi sinulle, yksi Moosekselle ja yksi Elialle. ” 1 Simon oli lähetetty rakentamaan seurakuntaa maailmaan, ja hän haluaa rakentaa majoja vuorelle. Hän näki Jeesuksen edelleen vain ihmisenä ja asetti hänet Mooseksen ja Elian rinnalle. Siksi Herra osoitti hänelle, ettei hän tarvinnut telttaansa, sillä juuri hän oli pystyttänyt isilleen pilvimajan autiomaassa neljänkymmenen vuoden ajan. Sillä ”kun he vielä puhuivat, katso, valon pilvi varjosti heitä.” 2. Näetkö, Simon, teltan, joka oli pystytetty ilman työtä? Teltan, joka pitää kuumuuden poissa eikä sen ympärillä ole pimeyttä? Teltan, joka välkkyy ja loistaa? Opetuslasten ihmetellessä pilvestä kuului Isän ääni, joka sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt; kuulkaa häntä!”. 3 Tämän Isän kutsun jälkeen Mooses palasi paikalleen ja Elia maahansa, mutta apostolit lankesivat kasvoilleen maahan: Jeesus seisoi siinä yksin, koska tuo kutsu oli osoitettu vain hänelle. Profeetat pakenivat, ja apostolit lankesivat maahan, sillä he eivät kuulleet Isän kutsua, joka todisti: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt; kuulkaa häntä!” Isä opetti heille, että Mooseksen hallinto oli päättynyt ja että heidän oli nyt kuunneltava Poikaa. Sillä hän palvelijana puhui, mitä hänelle oli käsketty, ja julisti, mitä hänelle oli sanottu, 4 ja niin tekivät kaikki profeetat, kunnes lopulta tuli se, mikä oli säilytetty, nimittäin Jeesus. Hän on Poika, ei palvelija; isäntä, ei palvelija; hallitsija, ei alamainen; lainsäätäjä, ei alamainen. Hänen jumalallisen luontonsa mukaan ”tämä on minun rakas Poikani”.

1.Matteus 17:4

2.Ibid. 17:5

3.Ibid

4.Hebr 3: 5

10.

Isä paljasti apostoleille vuorella sen, mikä oli heille tuntematonta. Olemassaoleva paljasti Olemassaolevan, Isä Pojan. Tästä huudosta apostolit lankesivat kasvoilleen maahan s. 190. Sillä silloin kuului kauhea ukkonen, niin että maa vapisi sen äänestä, ja he kaatuivat maahan. Ukkonen merkitsi heille, että Isä oli lähellä; sitten Poika kutsui heitä äänellään ja nosti heidät ylös. 2. Sillä niin kuin Isän ääni heitti heidät alas, niin Pojan ääni nosti heidät ylös jumaluutensa voimalla, joka asuu hänen lihassaan ja on siihen muuttumatta yhdistynyt, molemmat pysyvät yhdessä hypostaasissa ja yhdessä persoonassa, jakamattomina ja sekoittumattomina. Hän ei ollut Mooseksen tavoin vain ulkoisesti säteilevä, vaan hän loisti kirkkaudessa Jumalana. Sillä Mooses oli voideltu loistolla vain kasvojensa pinnalla, mutta Jeesus loisti koko ruumiissaan jumaluutensa kirkkauden kautta, niin kuin aurinko säteidensä kautta.

1.2.Moos. 3:14

2.Mt. 17: 7

11.

Isä huusi: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt; kuulkaa häntä!” Isä huusi: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt; kuulkaa häntä!” Poikaa ei ole erotettu jumaluuden kirkkaudesta, sillä Isä ja Poika ovat yksi luonto Pyhän Hengen kanssa, yksi voima, yksi olemus ja yksi valta. Hän antaa äänensä kuulua vain yhdessä, yksinkertaisella nimellä ja samalla hirvittävällä kirkkaudella. Maria kutsui häntä myös Pojaksi, jota ei ihmisruumis erota jumaluutensa kirkkaudesta; sillä se on yksi Jumala, joka ilmestyi lihassa maailmaan. Hänen kirkkautensa paljasti hänen jumalallisen luontonsa Isältä, ja hänen ruumiinsa paljasti hänen inhimillisen luontonsa Marialta, molemmat luonnot yhdistyivät ja yhdistyivät yhdeksi hypostaasiksi. Hän on Isän ainosyntyinen ja Marian ainosyntyinen. Joka erottaa hänet [kahdeksi persoonaksi], se erotetaan hänen valtakunnastaan, ja joka sekoittaa hänen luontonsa, se menettää elämänsä hänessä. Joka kieltää, että Maria on synnyttänyt Jumalan, ei koskaan näe hänen jumaluutensa kirkkautta. Joka kieltää, että hän kantoi synnittömän ruumiin, hylätään pelastuksesta ja elämästä, joka annetaan hänen ruumiinsa kautta. 1

1.Mt. 17: 7

12.

Hänen tekonsa todistavat siitä, ja hänen jumalalliset ihmeensä opettavat ymmärtäväisille, että hän on todellinen Jumala, ja hänen kärsimyksensä osoittavat, että hän on todellinen ihminen. Jos mielisairaat [eli harhaoppiset] eivät ole vakuuttuneita, he joutuvat maksamaan siitä hänen kauheana päivänään. Jos hän ei ollut lihaa, miksi Maria vedettiin mukaan lääkkeeseen? Ja jos hän ei ollut Jumala, ketä Gabriel kutsui Herraksi? Jos hän ei ollut lihaa, kuka oli seimessä? Ja jos hän ei ollut Jumala, ketä laskeutuvat enkelit ylistivät? Jos hän ei ollut lihaa, kuka oli kääritty vaippavaatteisiin? Ja jos hän ei ollut Jumala, ketä paimenet palvoivat? Jos hän ei ollut lihaa, kenet Joosef ympärileikkautti? Ja jos hän ei ollut Jumala, kenen kunniaksi tähti taivaalla kiiruhti? Jos hän ei ollut lihaa, ketä Maria imetti? Ja jos hän ei ollut Jumala, kenelle taikurit antoivat lahjoja? Jos hän ei ollut lihaa, ketä Simeon kantoi sylissään? Ja jos hän ei ollut Jumala, kenelle hän sanoi: ”Päästä minut nyt rauhassa pois”? Jos hän ei ollut lihaa, kenet Joosef otti mukaansa ja pakeni Egyptiin? Ja jos hän ei ollut Jumala, kenelle täyttyi sana: ”Egyptistä minä kutsuin poikani”? 1 Jos hän ei ollut lihaa, kenet Johannes kastoi? Ja jos hän ei ollut Jumala, kenelle Isä sanoi taivaasta: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt”? Jos hän ei ollut lihaa, kuka paastosi ja nälkiintyi erämaassa? Ja jos hän ei ollut Jumala, kenen luo enkelit laskeutuivat odottamaan häntä? Jos hän ei ollut lihaa, kuka kutsuttiin häihin Galilean Kaanaan? Ja jos hän ei ollut Jumala, kuka muutti veden viiniksi? Jos hän ei ollut lihaa, kenen käsissä leivät olivat? Ja jos hän ei ollut Jumala, kuka ruokki väkijoukot erämaassa viidellä leivällä ja kahdella kalalla, joita oli tuhansia, kun naisia ja lapsia ei lasketa?

1. Os. 11:1; Mt. 2: 15

13.

Jos hän ei ollut lihaa, kuka nukkui laivassa? Ja jos hän ei ollut Jumala, kuka huusi tuulia ja merta? Jos hän ei ollut lihaa, kenen kanssa Simon fariseus söi? Ja jos hän ei ollut Jumala, kuka antoi syntisen rikkomukset anteeksi? 1 Jos hän ei ollut lihaa, kuka istui kaivon ääressä, matkasta väsyneenä? Ja jos hän ei ollut Jumala, kuka antoi samarialaiselle naiselle elävää vettä ja moitti häntä siitä, että hänellä oli ollut viisi aviomiestä? Jos hän ei ollut lihaa, kuka pukeutui ihmisen vaatteisiin? Ja jos hän ei ollut Jumala, kuka teki voimia ja ihmeitä? Jos hän ei ollut lihaa, kuka sylkäisi maahan ja valmisti savea? Ja jos hän ei ollut Jumala, kuka pakotti silmät näkemään saven läpi? 2 Jos hän ei ollut lihaa, kuka itki Lasaruksen haudalla? Ja jos hän ei ollut Jumala, kuka kutsui sieltä esiin sen, joka oli ollut kuolleena neljä päivää? Jos hän ei ollut lihaa, kuka istui paareilla? Ja jos hän ei ollut Jumala, kenelle kansanjoukot lähtivät laulamaan ylistystä? Jos hän ei ollut lihaa, kenet juutalaiset ottivat kiinni? Ja jos hän ei ollut Jumala, kuka käski maata ja kaatoi sen kasvoilleen? Jos hän ei ollut lihaa, ketä lyötiin poskeen? Ja jos hän ei ollut Jumala, kuka paransi Pietarin katkaiseman korvan ja pani sen takaisin paikalleen? Jos hän ei ollut lihaa, kenen kasvoihin syljettiin? Ja jos hän ei ollut Jumala, kuka puhalsi Pyhän Hengen apostolien kasvoihin? Jos hän ei ollut lihaa, kuka seisoi Pilatuksen edessä tuomiotalossa? Ja jos hän ei ollut Jumala, kuka säikäytti Pilatuksen vaimon unessa? 3 Jos hän ei ollut lihaa, kenen vaatteet sotilaat riisuivat ja jakoivat? Ja jos hän ei ollut Jumala, kuinka aurinko pimeni ristiinnaulitsemisen yhteydessä? s. 193. Jos hän ei ollut lihaa, kuka roikkui ristillä? Ja jos hän ei ollut Jumala, kuka järkytti maan perustuksia? Jos hän ei ollut lihaa, kenen kädet ja jalat naulattiin ristiin? Ja jos hän ei ollut Jumala, miten temppelin esirippu revittiin, kalliot halkaistiin ja haudat avattiin?

1.Vrt. Lk.7:36 ja Mt 26:6, jotka ovat tässä [kuten Diatessaronissa] yksilöity.

2.Joh. 9:6

3.Mt. 2719

4.

Jos hän ei ollut lihaa, joka huusi: ”Jumalani, Jumalani, miksi olet hyljännyt minut?”. Ja jos hän ei ollut Jumala, kuka sanoi: ”Isä, anna heille anteeksi!”?”? Jos hän ei ollut lihaa, kuka roikkui ristillä varkaiden kanssa? Ja jos hän ei ollut Jumala, miten hän saattoi sanoa varkaalle: ”Tänään sinä olet minun kanssani paratiisissa”? Jos hän ei ollut lihaa, kenelle annettiin etikkaa ja sappea? Ja jos hän ei ollut Jumala, kenen äänen manalassa kuultiin ja kenen ääni vapisi? Jos hän ei ollut lihaa, kenen kyljen lävisti keihäs niin, että verta ja vettä tuli ulos? Ja jos hän ei ollut Jumala, kuka särki manalan portit ja rikkoi kahleet, ja kenen käskystä vangitut kuolleet tulivat ulos? Jos hän ei ollut lihaa, kenet apostolit näkivät yläsalissa? Ja jos hän ei ollut Jumala, miten hän pääsi sisään, kun ovet olivat lukossa? Jos hän ei ollut lihaa, kenen käsissä Tuomas tunsi naulojen leimat ja kenen kyljessä keihään jäljen? Ja jos hän ei ollut Jumala, kenelle hän huusi: ”Minun Herrani ja minun Jumalani!”? Jos hän ei ollut lihaa, kuka söi Tiberianmerellä? Ja jos hän ei ollut Jumala, kenen käskystä verkko täytettiin? 1 Jos hän ei ollut lihaa, kenet apostolit ja enkelit näkivät otettavan ylös taivaaseen? Ja jos hän ei ollut Jumala, kenelle taivaat avautuivat, ketä voimat kumarsivat vapisten ja kenelle Isä sanoi: ”Istu minun oikealle puolelleni!”, niin kuin myös Daavid sanoo s. 194 2: ”Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni jne.”?

1.Joh.21:1 f

2.Ps 109: 1

15.

Jos hän ei olisi Jumala ja ihminen, niin meidän pelastuksemme olisi pelkkää valhetta, ja profeettojen puheet olisivat valhetta; mutta profeetat puhuivat totuuden, ja heidän todistuksensa ovat valheettomia. Sen, mitä heillä oli sanottavaa, Pyhä Henki puhui heidän kauttaan. Sen tähden myös siveä Johannes, joka makasi tulen rinnan päällä ja vahvisti profeettojen äänet, opetti meille näin puhuessaan Jumalasta evankeliumeissa: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Jumala oli Sana. Kaikki on tehty hänen kauttaan, eikä mitään, mikä on tehty, ole tehty ilman häntä. Ja Sana tuli lihaksi ja asui keskuudessamme.” Hän, joka on Jumalasta, Jumala Sana, Isästä syntynyt ainokainen Poika, Isän kanssa samankaltainen, iankaikkinen Sana, joka on hänestä, joka on olemassa, Isästä ennen kaikkia aikakausia sanomattomalla tavalla ilman äitiä syntynyt: tämä samainen syntyi [määrätyn ajan] lopulla ihmistyttärestä, Neitsyt Mariasta, ilman isää. Lihaksi tullut Jumala otti hänestä lihaa ja tuli ihmiseksi, jota hän ei ollut ennen, vaan pysyi Jumalana, joka hän oli, lunastaakseen maailman. Tämä on Kristus, Jumalan Poika, Isän ainosyntyinen ja Äidin ainosyntyinen.

16.

Tunnustan hänet täydelliseksi Jumalaksi ja täydelliseksi ihmiseksi, joka tunnustetaan kahdessa hypostaattisessa luonnossa eli yhdeksi persoonaksi yhdistyneessä luonnossa ilman erottelua, sekoittumatta ja muuttumatta, joka omaksui lihan, jota elähdytti järkiperäinen ja ymmärtäväinen sielu, ja joka ihmisluonnon mukaisesti tuli meidän kaltaiseksemme kaikessa, paitsi synnissä. Hän on yhtä aikaa maallinen ja taivaallinen, ajallinen ja ikuinen, rajallinen ja rajaton, ajaton ja ajan alainen, s. 195 luotu ja luomaton, kärsivä ja kärsimätön, kärsimään kykenemätön, Jumala ja ihminen, ja todellakin täydellinen molemmissa suhteissa, yksi kahdessa ja kahdessa yksi. Se on yksi Isän persoona ja yksi Pojan persoona ja yksi Pyhän Hengen persoona. Se on yksi jumaluus, yksi voima, yksi valta kolmessa persoonassa tai hypostaasissa. Näin meidän tulee ylistää Pyhää Ykseyttä Kolminaisuudessa ja Pyhää Kolminaisuutta Ykseydessä, sillä Isä on kutsunut taivaasta alas: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!” Jumalan pyhä katolinen kirkko on hyväksynyt tämän opetuksen, tässä Pyhässä Kolminaisuudessa se kastaa iankaikkiseen elämään, se ylistää sitä [Pyhää Kolminaisuutta] samalla kunnianosoituksella, se tunnustaa sen jakamattomana ja jakamattomana, se palvoo sitä erehtymättä, tunnustaa ja ylistää sitä. Ylistys, kiitos, kunnia, voima ja kirkastus kuuluvat tälle kolmen persoonalliselle ykseydelle: Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle, nyt ja aina ja iankaikkisesti. Aamen.